Aktiviteettejä

HARRASTUKSET TALTEEN 4.2.2018

Merkkipäivän johdosta sain Rakkaaltani toivotun lahjan. Aiemmin olin jo ostanut kiinteän objektiivin juurikin pentu- ja lähikuvia varten. Kerroin Hannalle toiveena olevan vielä ammattitason teleobjektiivi, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Pari päivää sitten sain Hannalta tiedon, että kyseinen objektiivi on kaupasta haettavissa, olipas iloinen yllätys. Kameran runko ei ole ihan samalla tasolla, mutta ehkä se päivitetään sitten seuraavana merkkipäivänä ;-)

Nyt alkoivat pakkaset, mutta yhdelle lenkille piti uusi objektiivi matkaan ottaa. Olipas kiva kuvailla pitkän matkan päästä, eikä tarvinnut joka tilanteessa juoksennella lähemmäs kuvaamaan, silloin kun tilanne onkin jo usein ohi. Innolla odotan kevään ja kesän harrastuksia. Paljon on kuvaamisessa vielä opittavaa, mutta tekemällä oppii ja kamera tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.

Harrastuksiin voidaan siis lisätä valokuvaaminen, tämäkin harrastus tulee varmasti liittymään lähes ainoastaan koiraharrastusten kuvaamiseen, maisemia sekä takapihan ötököitä en vielä ole ajatellut kuvailla. Tai ehkä siinä tilanteessa, että samaan kuvaan saadaan lisäksi joku meidän koirista.

 

TALVISTA HAKUA 27.10.2017

Talvi saapui Jumesniemeen ja yhdessä lähdimme talviselle lenkille. Lumen tulo oli tyttösten mieleen ja melkoista riehumista tehtiin koko lenkin ajan.

Halusimme ottaa myös hakuruudun ja nähdä miten lumen tulo noutoon vaikuttaa. Tehtiin vielä hakuruutuun molemmat paljon polkuja, että haku ei olisi vain tietyn reitin menemistä, vaan niitä jouduttiin oikeasti etsimään. Osa dameista heitettiin lumihankeen ja kyllä ne vaan sieltäkin löytyivät.

AKTIVOINTIA 24.10.2017

Syksy on haasteellista aikaa harrastusten osalta. Meidän lauman lempiharrastukset, mejä ja vepe päättyvät ilmojen viilennettyä, eikä pelkkä näyttelyissä käynti paljon tilannetta auta. Tolleri (kuten oikeastaan kaikki rodut) vaatii säännöllistä tekemistä, myös sitä pään käyttöä. Onneksi virikkeitä voi keksiä vaikka mistä. Syksyllä meillä kaivetaan Dobo-pallo esiin ja iltaisin sen päällä tasapainoillaan. Osa päivittäisestä ruuasta piilotellaan pitkin asuntoa ja mielenkiintoista on ollut nähdä miten jokaisella on oma alueensa, mistä etsintä aloitetaan. Omatoimisesti lelukasasta etsitään lempilelut, joita porukalla retuutetaan pitkin asuntoa. Minkun lempilelu on ehdottomasti tennispallo, jota sille saa heitellä pitkään, ennenkuin into laantuu. Eniten innoissaan tytöt ovat haku- ja jälkitreeneistä. Niitä meillä tehdään dameilla, siipidameilla, kanidamilla ja variksella, joka edelleen vaihtelevasti palautuu, sekä välissä nuuskutellaan verijälkeä.

Tiistain (24.10.) hakutreenit tehtiin lähimaastoon. Lenkin varrelta etsittiin sopiva kohta hakuruudulle ja laitettiin tyttöset hihnalla puuhun kiinni. Hanna vei pari normidamia ja kuusi siipidamia maastoon laajalle alueelle. Ensimmäisenä päästettiin Minku hakuun ja nopeasti se kaikki kahdeksan maastosta palautti. Siitä se sai isot kiitokset ja namipalkat.

Seuraavana Taika hakuun, eikä sen hakuinnossa, eikä vauhdissa ikä näy. Siitä tallennuksena youtube-video. Lopussa Taikan lähtö hakuun oli vähän rauhallisempi, mutta palatukset tulevat aina vauhdikkaasti, sen verran on rouva sen namin perään.

Viimeisenä hakuun pääsi Lumo, joka jo innokkaana odotteli vuoroaan. Lumo on koiristamme ainoa, joka ei yleensä aloita hakua ensimmäisestä damista. Se voi kiertää kaksi-kolme damia haistellen kohdan, ennenkuin päättää tuoda ensimmäisen. Lopussa haku tehdään paremmin ja löydetty dami tuodaan ilman ylimääräisiä kiertoja.

Ensimmäisen hakuruudun jälkeen jatkettiin lenkkiä ja päätettiin tehdä vielä toinen haku. Samat damit maastoon ja jälleen vuorotellen hakuun. Vaikka haku toistettiin, intoa edelleen riitti ja jokainen vuorollaan kaikki damit löysi. Lauman kaksi jäsentä odottelevat aivan hakuruudun vieressä yhden suorittaessa, eikä tästäkään huolimatta sieltä kuulu mitään vinkunaa eikä haukkumista. Usein siinä vaiheessa keskitytään keppien pureskeluun, joita tiedän siihen jo valmiiksi etsiä. Toisen hakuruudun jälkeen tyytyväinen lauma suuntasi kotiin ruokailemaan ja sitten rauhallista iltaa viettämään, ennen iltalenkkiä.

 

JÄRVILENKILLÄ HIENOSSA SYYSSÄÄSSÄ 15.9.2017

Jälleen eilen oli järvilenkin vuoro ja se saatiinkin tehdä hienossa syyssäässä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin kalliolle, missä nautittiin termariin otetut kuumat kaakaot ja aktivoitiin tyttösiä.

Kuvasssa Minku näyttää hallitun veteen menemisen.

Osa veteen menoista olikin sitten vähän vauhdikkaampia.

Hyvin damit vedestä palautuivat.

Kaislatkaan matkalla eivät tuomista haitanneet. 

Välissä piti kaveria jelpata, että kallion reunalta takaisin ylös päästiin.

Taikalle mieleisintä oli haut kuivalta maalta, rouva ei enää viilentyneeseen veteen kauheasti halunnut.

Järven toisella puolella hakuja jatkettiin ja maisema oli todella upea auringon laskiessa.

Täälläkin piti välissä tehdä yhteisiä hakuja, vaikka molemmille oma dami veteen heitettiinkin.

Taika halusi loppuun poseerata kiven päällä ja jälkikasvu sai sen aikaa odotella järven rannalla.

 

JÄRVILENKKIÄ 24.7.2017

Kesä on ollut kiireinen, mutta onneksi aina silloin tällöin järvilenkillekin päästään. Viime reissu tehtiin lauantaina ja se olikin hyvin aktiivinen. Matkaan otettiin normidamit, siipidamit ja vielä variskin, sitten vaan tavarat autoon ja kohti järveä. Jostain ihmeestä Minku tietää aina kun suuntaamme järvilenkille, silloin se ei mene takapenkille nukkumaan, vaan seuraa koko matkan penkkien välistä käsinojan päällä. Olihan siellä Minkulle matkalla nähtävää, automme edestä loikki jossain vaiheessa jänis ja vielä pellolla olleet kurjetkin Minkua kiinnosti.

Auto parkkiin ja sitten kävellen noin kilometrin matka järvelle. Päätimme tehdä ensimmäisenä varishaun järvestä, tällä hetkellä kun se varis ei kuivalla maalla riittävästi kiinnosta. Hyvin se varis sieltä järvestä vuorotellen noudettiin.

Välissä vaadin variksen palautuksen muutaman metrin päähän rannalle ja kyllähän Minku siinä tilanteessa sitä myös maalla kantaa. Parisenkymmäntä hakua siinä tehtiin ja sitten olikin jo aika lähteä kiertämään järveä.

Toisen pysähdyksen aikana teimme varisdameilla ruutuhakua. Yhteensä kuusi damia vietiin alueelle ja tyttöset saivat vuorollaan haun tehdä

Nuorison haut olivat vauhdikkaita, Taika oli tällä kertaa vähän rauhallisempi, liekö syy siinä, että olimme heti aamusta liikkeellä, Taika ei vielä ollut herännyt päivään. Jokaisen tyhjennettyä alueen dameista, olikin aika heitellä damia järveen. Vieläkään Taika ei innostunut, vaan ryhtyi yhteen lempipuuhistaan eli järsimään oksia. Minku ja Lumo noutivat samanaikaisesti omia damejaan ja pitkään sai damia heittää, ennenkuin alkoi innostus hiipua. Sitten jatkettiin jälleen järven kiertämistä ja vielä toisella puolella hetken heittelimme dameja järveen. Heittelyn jälkeen lauma palasi tyytyväisenä autolle ja suuntasi kotiin.

LOMAN VIETTOA 29.6.2017

Olemme viettäneet viimeisen viikon lomaa ja kas kummaa, se on pääosin täyttynyt koiraharrastamisesta. Viikon pidempää lomaa meillä ei kesällä ole, sillä lomat ovat kuluneet ja tulevat kulumaan pidennettyinä viikonloppuina (jälleen koiraharrastuksissa) sekä loput lomista säästetään mahdolliselle tulevalle pentueelle. Järvilenkkejä on viikolla tehty useampia, niillä on vain lauman kesken pidetty hauskaa sekä noudettu järvestä damia, pääosin vain näin rannalta kurottaen ;-)

 

TUBETTAJAKSI 27.2.2017

Olemme Hannan kanssa hieman huvittuneena seuranneet, miten ammattinimikkeet ja tittelit ovat viime vuosina muuttuneet. Vähän väliä teeveessä näkee henkilöitä, jotka ovat bloggaajia, tubettajia, twiittaajia... ja mitä lieneekään. Jotta emme jäisi kehityksestä jälkeen, olen viimeisen viikon toiminut aktiivisesti tubettajana. Vähän olen vielä jäljessä smoukahontasista, sillä sivullani on vasta kuusi seuraajaa, mutta kiitokset kuitenkin heille. Toivon mukaan kirjoitukseni jälkeen niitä on huomattavasti enemmän... tai sitten vieläkin vähemmän ;-)

Laitan linkit videoilleni, josta näkee viimeisten viikkojen tapahtumia. Viikko sitten teimme normaalin hakuruudun dameilla ja kaikilta haku sujui hyvin. Sunnuntaina osallistuimme talviriehaan, jossa hakutehtävä oli vähintäänkin erikoinen, vaikeuksia oli sekä ohjaajalla että koiralla, mutta hauskaa oli molemmilla, mikä on pääasia. Viime viikonloppuna päätimme yllättäen kokeilla linjahakua ensimmäisen kerran, ihan vaan mielenkiinnosta, miten tyttösemme siitä selviytyisivät. Eipä näyttänyt isompia ongelmia tuottavan, damit palautuivat kaikilta järjestyksessä, eikä niin sanottua shoppailua tapahtunut. Seuraavaksi taidamme lisätä vähän vaatimusta ja teemme linjahaun koira vuorollaan, ehkä siitä videot seuraavaksi. 

Noudot 18.2.2017
www.youtube.com/watch?v=xHOHSItzoOs
www.youtube.com/watch?v=pkc7uV_dIE0
www.youtube.com/watch?v=VgpfY5Gom9w

Talvirieha 19.2.2017
www.youtube.com/watch?v=pez6GZmorIA
www.youtube.com/watch?v=szBYlFOqRaw
www.youtube.com/watch?v=jhlt2AUmziQ

Linjahaut 25.2.2017
www.youtube.com/watch?v=lKDKXTKUW9Y
www.youtube.com/watch?v=HdkSuwF2VsY
www.youtube.com/watch?v=fq_hu1wLw1M

 

DOBOA, FRISBEETÄ JA HAKUA 14.2.2017

Viime viikon kovilla pakkasilla ei frisbeetä lähdetty heittelemään, sen verran suurempi riski on loukkaantumiselle kylmillä lihaksilla. Lenkille tytöt saivat päälleen Hurtta-takit, kun pakkanen ylitti -15 astetta ja Taika turkittomana sai sen jo -10 jälkeen. Eipä takit paljon menoa haitanneet, vaan edelleen vauhtia lenkillä riitti. Lenkit suunnattiin maastopoluille ja metsäteille, joissa tytöt saa rauhassa juoksennella, sillä lumessa ei näy kuin meidän omat jäljet. Koska pihalla aktivointi on jäänyt vähän vähemmälle on Hanna lähes päivittäin tehnyt tytöille Dobo-treenit. Hauskaa on vierestä seurata, miten erilaista suorittaminen tytöillä on, Minku suorittaa sopivan rauhallisesti, Lumolla ajoittain vauhtia vähän liikaakin ja Taika keskittyy erityisesti namin saamiseen. Jokainen on kuitenkin edistynyt ja suorituksia tehdään pitkään pallolta putoamatta.

Viime viikonloppuna järjestin Hannalle yllätysreissun Vaihmalanhoviin. Ihmiset saivat ilokseen hierontaa, vaahtokylpyä ja hyviä ruokailuja. Tytöille oli matkaan otettu pari damia ja frisbee. Onneksi lämpötila laski melkein nollaan, joten jälleen frisbeetä heiteltiin. Vierestä löytyi sopivasti golf-kenttä, jonka reunalla oli riittävästi tilaa harrastamiseen. Alkuun teimme kuitenkin pienen lenkin, ettei ihan kylmiltään frisbeen perään sännätä. Frisbeetä heiteltiin, kunnes mielenkiinto noutamiseen alkoi hiipua. Pitkään sitä jaksettiinkin noutaa, kun edellisellä viikolla hakuun ei päästy.

Sitten päätimme tehdä damilla vähän erilaisen noudon. Jälleen tytöt hihnassa puuhun kiinni ja yksitellen suorittamaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Minku. Hanna jätti Minkun käskyn alle odottamaan ja käveli noin 20 metrin päähän, minne pudotti damin ja jatkoi vielä saman verran eteenpäin. Käskystä Minku lähti liikkeelle, nappasi välillä olevan damin ja toimitti sen Hannalle, se ymmärsi heti mitä siltä haluttiin. Sama harjoitus tehtiin vielä pariin kertaan ja sitten olikin Taikan vuoro. Taika jäi myös hyvin odottamaan, Hannan käskystä liikkeelle ja todella vauhdikkaasti dami saatiin matkalta suuhun ja palautus vielä Hannalle käteen. Muutamat toistot ja Lumon vuoro. Kuten olemme aikaisemminkin todenneet, odotus ei Lumolle yleensä tee hyvää suoritusta ajatellen. Nyt se oli kuitenkin odottanut hyvin rauhallisesti ja hyvin se jäi paikalleen odottamaan. Käskystä sekin lähti liikkeelle ja vauhdilla saapui Hannan luokse, dami oli kylläkin jäänyt poimimatta. Suoritus uusittiin ja tällä kertaa Lumo ymmärsi, että damihan se siitä matkalta piti mukaan ottaa. Muutama suoritus sillekin ja hyvien treenien jälkeen suuntasimme hotellihuoneeseen.

Minkun nouto: www.youtube.com/watch?v=UhNe0Hzw-RE

Taikan nouto: www.youtube.com/watch?v=R0WTAT7Nrdo

Lumon nouto: www.youtube.com/watch?v=pqF6rrhyDWI

Tämän viikon lenkitykset taas vaihdellen maastoon tai pellolle frisbeen kanssa. Ilmojen lämmetessä ja lumien sulaessa on ajatukset jo mejä-treeneissä. Toivottavasti takatalvi ei yllätä, vaan lumet sulavat mahdollisimman pian pois ja päästään treenijälkeä tekemään. Myös tulevaa mejä-koetta varten täytyy maastot käydä vielä katsastamassa, ettei yllättäviä hakkuita alueelle ole tehty. Suunnitelmat tulevan kesän mejä-kokeisiin on tehty ja toivottavasti mahdollisimman moneen kokeeseen mahdutaan mukaan. Kalenteri näyttääkin melkoisen täydeltä, mejän ja näyttelyiden lisäksi sinne pitäisi vielä mahdollisesti se vepen soveltuvuuskoekin saada mahtumaan ja toivon mukaan into agiinkin kesällä herää ja siinäkin kisoihin lähdettäisiin, aika näyttää.

 

MONIPUOLISTA HARRASTAMISTA 5.2.2017

Tämän viikon päivälenkit ovat suuntautuneet pelloille ja kolme kertaa mukana on ollut frisbee. Alkumatka lenkista suoritetaan tietä pitkin hihnassa, toisaalta ihan hyvä, että sekään ei ihan kokonaan unohdu. Muutaman sadan metrin jälkeen suuntaamme metsätielle, jossa koirat pääsevat vapaaksi. Minku singahtaa aina porukan kärkeen ja kaksi muuta seuraavat perässä. Keskinäistä kisailua ja pientä painia harrastetaan aina pelloille asti. Pellon reunassa jäädään tuijottamaan minua ja odotetaan, joko se frisbee kohta lentäisi. Kierrän pellon ympäri, frisbeetä heitellen ja sitten innon hiipuessa laitetaan frisbee taskuun.

Eilen suuntasimme jälleen järvilenkille. Auto jätetään parkkiin tien varteen ja sitten noin kilometrin kävely järvelle. Hetki järveä kierretään ja sitten päätetään tehdä tyttösille jälleen hakuruutu. Tällä kertaa päätän ottaa haut videolle ja Hanna saa ohjata. Minku jää kanssani odottamaan, Taika ja Lumo kiinnitetään puuhun. Hanna käy viemässä kuusi damia maastoon, Minkun tarkasti seuratessa. Hanna ottaa Minkun ja lähettää sen hakuun. Hyvin Minku työskentelee ja kolme damia on hetkessä palautunut. Neljännen damin kohdalla näkee hyvin, miten työskentely ei lakkaa, vaikka damia ei meinaa löytyä. Aluetta tarkistetaan ilman eri kehoituksia ja kauaskin uskalletaan hakualuetta laajentaa. Neljäs dami vihdoin löytyy ja siihen päätän kuvaamisen. Minku hakee kuitenkin vielä kaksi viimeisintäkin damia, joten kaikki damit maastosta löytyivät.

Harmi, että videon tarkennus jäi lähietäisyydelle :-(

www.youtube.com/watch?v=gn2dwymDyoM

Seuraavaksi on Taikan vuoro. Se on kyllä kaikesta harrastamisesta aivan innoissaan. Pitkillä loikilla Taika lähtee liikkeelle ja damit löytyvät helposti. Palautus on sitäkin vauhdikkaampi, onhan siitä palkkioksi nami tulossa. Taika hakee myös maastosta kaikki kuusi damia.

www.youtube.com/watch?v=cOPsqiBvz8U

Viimeisenä on Lumon vuoro ja päätän sen hausta ottaa vain kuvia. Päätös oli hyvä, sillä Lumon haku ei onnistu ihan edellisten hakujen tapaan. Lumo on koiristamme innokkain ja suorittaessaan viimeisenä sillä on aivan liikaa intoa, ihan kuten agissa, ja se näkyy työskentelyssä. Hakuruudun damit kierretään vauhdilla, mutta yhtään ei oteta matkaan. Hetken kiertelyn jälkeen kannetaan damia muutama metri ja jälleen on into lähteä etsimään muita dameja. Hetken pyörimisen jälkeen isoin into on laantunut ja ensimmäisen dami palautuu. Tämän jälkeen Lumokin tietää, mitä siltä haluttiin ja loput viisi damia saadaan, pienellä avustuksella palautumaan. 

Hakuruudun jälkeen hetken heittelemme frisbeetä järven jäällä ja nautimme siinä samalla mukilliset kuumaa kaakaota. Tauon jälkeen matka jatkuu järveä kiertäen ja päätämme tehdä tyttösille jotain uutta, henkilöhakua. Tytöt jäävät Hanna luokse odottamaan ja minä lähden maastoon. Teen pitkän kierron maastossa ja palaan toiselle puolelle, kuin mistä liikkeelle lähdin. Hanna päästää merkistäni koirat irti ja ne säntäävät matkaan. Katselen koirien tuloa kiven takaa ja yllätyksekseni ne tulevatkin kallion päältä melkein suoraan piilopaikkaani. Palaan Hanna luokse ja saan kuulla, että tyttösethän olivat kuunnelleet koko ajan, miten hanki räsähtelee mennessäni ja päät kääntyivät aina äänen suuntaan. Tästä tytöt tiesivät tulla suoraan piilopaikkaani eli haun idea ei ihan tässä toteutunut, mutta hauskaa näytti tytöillä tästä huolimatta olevan, kun minut löysivät.

Jälleen matka jatkuu ja saavumme seuraavalle taukopaikalle. Siellä kaivan repustani polttopuut ja sytytän nuotion. Hanna paistellessa makkaroita, minä heittelen jälleen frisbeetä järven jäällä. Lopuksi nautimme erinomaiset makkarat kuuman kaakaon kera ja tottahan toki myös tyttöset saavat osuutensa. Jälleen yksi nautittava järvilenkki on takana ja varmaankin vielä tänään sunnuntaina sinne suuntaamme.

 

 

TYTTÖSTEN AKTIVOINTIA 26.1.2016

Vaikka talvi rajoittaakin harrastamista, on meilllä ollut hyvinkin harrastustäyteinen talvi. Päivittäiset lenkit suuntautuvat pääosin maastotien kautta pellolle ja siellä käydään pari kertaa päivässä. Viikonloppuisin suuntaamme järvilenkille, jossa matkaa kertyy useita kilometrejä ja aikaakin kuluu parisen tuntia. Molemmille lenkeille matkaan lähtee usein damit sekä frisbee. Frisbeetä noudetaan koko lauman voimin ja kaikki ovat innolla mukana. Frisbeetä heitellään niin pitkään, kunnes kaikilla into hiipuu, yleensä viimeisenä leikin luovuttaa Lumo.

Daminoudot tehdään vähän harkitummin. Tytöt laitetaan hihnaan, damit viedään maastoon hakuruutuun tai sitten tehdään markkeerauksia. Suoritukset tehdään jokainen vuorollaan ja vastaanottajana toimitaan Hannan kanssa vuorotellen. Hyvin tyttöset ovat oppineet palauttamaan kummallekin. Noutoja parhaiten suorittaa tällä hetkellä Taika, sillä on vauhtia ja kuitenkin se tekee tarkkaa hakua, eikä säntäile minnekään. Muutenkin "rouva" on ihan nuortunut silmissä, pellollakin se pomppii menemään täysin nuorempien tahdissa ja osallistuu kaikkeen tekemiseen innolla.

Alla linkki Taikan vauhdikkaaseen damihakuun:

www.youtube.com/watch?v=7PoTUnGSTFQ

 

TALVELLE TEKEMISTÄ  7.12.2016

Kesän päätyttyä moni harrastus joutuu talvitauolle. Vesipelastusta (VEPE), taipparihakuja eikä jäljestämistä (MEJÄ) voi enää harrastaa, ainakaan yhtä monipuolisesti. Halleissa tapahtuva harjoittelu voi tietenkin jatkua normaalisti sekä näyttelyihin osallistutaan. Ne eivät pelkästään riitä, jotain on saatava tilalle ja kaikkea on tulevan talven varalle suunnitelmissa. Talven ajan tytöt tulevat tekemään paljon noutoja, frisbee, damit ja tennispallot otetaan matkalle kun peltolenkille suunnataan. Harkinnassa on myös vetovaljaiden osto, kenties pulkan tai vastaavan vetämisestä voisi saada hyvän fyysisen treenin

Tämän hetken lenkitys suuntautuu pääsääntöisesti pelloille. Lähialueen metsät ovat jo muutaman viikon ajan olleet hakkuiden alla. Toivon mukaan puut saadaan pinottua ennen talven tuloa ja sitten keväällä jatketaan taas tutuissa maisemissa. Lumien tultua ei tuttuun metsään ole muutenkaan asiaa, koska siellä olevat metsätiet ja polut ajetaan hiihtoladuiksi. Onneksi maastoa täällä riittää ja kyseinen peltolenkki on muidenkin koiraharrastajien käytössä, joten pystymme sen yhteistuumin pitämään auki vaikka lunta vähän enemmänkin sataisi. Vielä emme mene myöskään järvilenkille, sillä syksyn vaihtelevista sääoloista johtuen ei mitenkään voi tietää, kuinka paksua jää järvessä on ja sen suhteen emme halua riskejä ottaa.

 

KOIRAUIMALASSA 21.11.2016

Muutamaan viikkoon ei tyttöset ole uimaan päässeet, joten päätimme varata vuoron Tampereen koirauimalasta. Jälleen otimme suoraan kaksi puolen tunnin vuoroa, koska tiedämme, etteivät tyttöset vielä puolen tunnin uimisesta saa tarpeekseen. Kyllähän sitä kesän järvilenkeilläkin siellä vedessä aina tunnin verran uiskennellaan.

Saavuimme uimalan pihaan ajoissa, jotta ehdimme tekemään kunnon lenkin ennen uimista, silloin ei ole pelkoa, että hätä iskee kesken uimisen. Pihassa huomasi, että paikka oli tyttösille tuttu, sen verran veto oli jo sisälle päin. Lähdimme kuitenkin lenkille ja sieltä saavuimme uimalaan muutama minuutti ennen vuoroamme. Ennen altaaseen menoa on tietenkin tyttösten pesu, sen aikana tyttöset käyttäytyivät yllättävänkin rauhallisesta, vain pientä vinkunaa ajoittain kuului.

Uimalassa oli tehty pieni muutos, joka sopi meille vallan mainiosti. Uintipaikan kohdalle oli laitettu aidat molemmin puolin, joten uimisen aikana ei koirat enää pääse juoksemaan allasta ympäri. Tämähän oli erityisesti Taikalla tapana, hänhän ymmärtää että altaan ulkopuolelta pääsee damille huomattavasti nopeammin ja helpommin. Hanna meni jälleen damien kanssa luiskalle ja ensimmäiset damit lensivät. Eipä epäilyäkään kun Lumo syöksyi damin perään. Seuraava dami heti perään Minkulle ja sinnehän sekin säntäsi. Viimeinen dami Taikalle, joka vähän vielä mietti, haluaisiko tänään uimaan. Paikan uittaja näki Taikan empimisen, siirtyi luiskalle ja kun Taika näki tilanteen, sehän säntäsi damin perään. Mikäli se empi hakemista, riitti kuin uittaja otti yhden askelaan, Taika lähti välittömästi hakuun. Pääsääntöisesti se kuitenkin teki hakua ilman apuja.

Hienosti tyttöset hakua suorittivat ja lähes aina odotettiin sen oman damin lentämistä. Muutaman kerran tuotiin damia yhteisesti ja silloin toinen dami jäi altaaseen. Eipä se paljon houkuttelua vaatinut, kun sekin joko Lumon tai Minkun toimesta haettiin. Taika haki treenien aikana aina sen lähimpänä olevan damin, kyllähän treenissä täytyy jo sen ikäkin huomioida. Varmasti uimatreeni on erityisen sopivaa vanhemmalle koiralle, siellä kun mahdolliset lihasjännitykset ja kivut vähenevät veden hierovan ja rentouttavan vaikutuksen johdosta.

Vähän ennen tunnin täyttymistä, huomasimme tyttösten hakuinnon hivenen hiipuneen, joten päätimme treenin siihen. Vähän aikaisemmin Taika oli jo päässyt altaan reunalle, kun se ei enää halunnut uimaan mennä. Hyvin tyytyväisinä tyttöset jälleen pesulle suuntasivat ja siinä samalla kävimme keskustelua paikan omistajan kanssa. Keskusteluissa tuli esiin kesällä aloittamamme VEPE ja sitähän pystymme treenaamaan myös uimalassa. Mikäli haluamme, saamme uittajan tulemaan pelastettavaksi. Lisäksi voimme treenata esineen vientiä, Hanna antaa sen luiskalla ja minä otan vastaan altaan toisella puolelle. Tämän treenin aloitamme heti seuraavalla kerralla.

 

TOLLOT TOUHUILEE 3.10.2016

Pari viimeistä viikonloppua on vietetty ilman koiratapahtumia. Kolmikko on ollut siitä huolimatta kaikessa mukana ja aktiviteettiä on riittänyt. Viikolla on tehty pitkät normilenkit ja muutaman kerran järvilenkillekin on ehditty. Viimeisellä järvilenkillä kohdattiin järvellä joutsenpesue, jota alkuun tyttöset seurailivat, kiinnostus kuitenkin loppui melko nopeasti. Joutsenet kylläkin seurasivat meidän touhuamista ja välillä uskaltautuivat melko lähellekin kun dameja noudettiin.

Pakkasesta matkaan lähti lenkille vähän erikoisempia eläimiä, asuntomme edellinen omistaja oli sinne jättänyt pyynnöstämme oravan, telkän ja näädän. Niistä teimme sitten hakuruudun ja mielenkiinnolla jäimme odottamaan mitä tapahtuisi, kun ruutuun lähdetään. Eläimet kiinnostivat ja niitä haisteltiin pitkään. Muutama nostokin tehtiin ja lopulta kiinostavin kohde oli orava, sitä palauteltiin ihan käteen asti. Tyytyväinen olin siihen, ettei kukaan tyttösistä alkanut mitään eläintä puremaan tai repimään.

Viime viikonloppu vietettiin aivan loistavissa Jämin maastoissa. Olin päättynyt tehdä Hannalle yllätysviikonlopun. Ensimmäisenä kyyditsin Hannan parin tunnin hemmotteluun Nokian kylpylään. Sieltä palattuamme pakkasimme auton ja suuntasimme Jämille. Jämiltä olin vuokrannut mökin ja tiesin, että sen läheisyydestä pääsisimme suoraan kangasmaastoihin koirien kanssa touhuilemaan. Heti mökille päästyämme lähdimme tyttösten kanssa lenkille. Mökin läheisyydestä löytyi myös soramonttu, jossa oli pienehkö lampi. Sieltähän damia innoissaan noudettiin.

Daminoutojen jälkeen otettiin pitkästä aikaa frisbee. Siinä saivat tyttöset hyvää treeniä, kun pehmeässä hiekassa frisbeetä noudettiin.

Riehumisen jälkeen tehtiin jälkiverryttelyksi pitkä kävelylenkki. Tyttösiä uudet hajut kiinnostivat ja melkoista kiertoa matkalla tehtiin. Lopuksi nousimme jämin harjanteelle, josta sai vielä hienoja kuvia tyttösistä. Siinä on kyllä helpot kuvattavat, minä saan odotella kamera valmiina, kun Hanna käy laittamassa tyttöset haluamallani tavalla. Siinä ne sitten pysyvät paikallaan, kunnes lupa lähtemiseen annetaan ja tietenkin palkataan.

Ilta tai oikeastaan yö päättyi osaltamme kotiteollisuuden keikkaan, mikä sekin tuli Hannalle melkoisena yllätyksenä. Tyttöset tietenkin lenkitettiin ennen lähtöä ja sitten saivat vielä toisen lenkin aamuyöllä kolmen aikaan. Aamusella saatiin sitten nukkua pitkään, tehtiin aamulenkit, pakattiiin tavarat ja tyytyväinen lauma suuntasi jälleen kohti Jumesniemeä.

 

MERELLISTÄ MEKASTUSTA 21.4.2016

Tollerin aktivointi on sen hyvinvoinnin yksi ehdoton edellytys. Tätä kautta ongelmia vähenisi kyllä monen muunkin koirarodun kohdalla. Reissuilla tämän tarpeen tyydyttäminen voi olla pienoinen ongelma ja joskus vaan joutuu tyytymään hihnalenkkeihin kaupungin puistossa. Silloinkin aktivointi onnistuu, sisällä älypelit ja vaikkapa niiden namien haku pyyheen sisältä. Temppujen tekemistä, tokoliikkeitä sisällä ja ulkona.

Valitsin välipäiville ihan tarkoituksella vähän pienemmän "kaupungin" ja oletin että sieltä voisi hyvinkin löytyä alue, missä voimme tyttöset vapaana lenkittää. Ja löytyihän se, 12 kilometriä hiekkarantaa, joka näillä ilmoilla ei ole vielä turistien valtaama. Alueella riittävä näköyhteys joka suuntaan, joten vieraiden koirien saapuessa, omien koirien laittaminen hihnaan ei ole ongelma. Saattaapi sitä joskus tulla sosiaalisiakin koiria ja silloin vasta yhteiset leikit hauskoja ovatkin.

Koirat säntäävät liikkeelle heti hihnasta päästyään, eikä merikään uutena elementtinä pelottanut yhtään. Hetken isoja aaltoja tarkkailtiin, mutta kohta Taika oli ensimmäisenä niitä "tappamassa" eli haukkomassa suuhun. Ilmeisesti vähän suolaisempi vesi sai tämän jäävän vähän vähemmälle, hyvä niin. Seuraavaksi rannalla ollut keppi käyttöön ja taas mennään. Vielä loppuun frisbee ja viimeisetkin juoksutarpeet saadaan tyydytettyä. Ainoa huono puoli tässä kaikessa viihteessä on se, miten ihmeessä nämä huoneistohotelliin saadut hiekkadyynit saadaan täältä pois...

HULVATONTA MENOA 22.2.2016

Nyt kun järven jää ei enää ole liukas, lenkeille otetaan mukaan myös frisbee. Ennen frisbeen heittelyä teemme normaalit noutotreenit damilla ja riistalla.  Eihän frisbeen heittely koko laumalle, ole välttämättä parasta oppia noutamiseen ja palauttamiseen, mutta sitä koirien riemua emme siitä syystä halua tyttösiltä kieltää ;-) Kuvat kertoo kaiken....

LENKKEILYÄ 23.11.2015

Päivittäinen kolme kertaa suoritettava aktiviteetti koirillemme on lenkkeily. Lenkit suoritetaan pääsääntöisesti lähimaastoissa koirat vapaana. Hanna käy aamulenkin, lähtien koirien kanssa heti klo 05.00 jälkeen. Lenkin kesto on noin puolitoista tuntia. Koska itse pääsen töistä aiemmin ja olen kotosalla ennen kello kolmea, käyn useimmiten tekemässä päivälenkin, joka kestää tunnista puoleentoista. Vielä lenkki onnistuu ilman otsalamppua, katsotaan kuinka pitkään valoa riittää. Iltalenkki tehdään sitten vuorotellen, kestäen puolesta tunnista tuntiin.

Viikonlopun lenkit ovat laumamme suurin nautinto. Mikä sen hienompaa kuin ottaa koko lauma kasaan ja suunnata läheiselle erämaajärvelle. Alkuun tehdään noin neljän kilometrin ajo autolla pientä hiekkatietä, sitten auto tien varteen ja kävellen vajaa kilometrin matka järvelle. Järvellä voi sitten nauttia luonnon hiljaisuudesta ja maisemasta, tehdä koirille pieniä aktiivisuusharjoituksia sekä napostella eväitä.

Harmi, ettei kaikilla ole tällaista mahdollisuutta. Itse tiedän eron todella hyvin, sillä muutto siivikkalasta johtui todella paljon koirien lenkityksestä. Jouduin stressaamaan joka lenkillä, kun koskaan ei tiennyt tuleeko seuraavan mutkan takaa ihmisiä vai koirakoita. Alueella oli myös paljon villieläimiä, jäniksiä, peuroja, kettuja... ja koirien sännätessä niiden perään, joutui aina jännityksellä  odottamaan niiden paluuta. Kyllähän Jumesniemelläkin metsän eläimiä riittää, mutta koirien lähtiessä tietää, että ympärillä on lähinnä metsää, maataloja sekä muutama tie, jossa liikennettä on tuskin ollenkaan. Riskit ovat siis ihan eri luokkaa kuin siivikkalassa.

 

 Eilinen lenkki suoritettiin kahden Taikan kanssa, siltä lenkiltä nämä kuvat. Taika on kyllä ideaalinen kohde kuvauksiin, sen saa helposti menemään yksin kuvattavalle kohteelle ja sen jälkeen se pysyy siinä vaikka seuraavaan aamuun asti, kunhan palkka on tiedossa. Hanna oli Lumon ja Minkun kanssa Jyväskylän näyttelyssä. Uskon, että koirilta kysyttäessa, myös Lumo ja Minku olisivat mieluummin lenkille lähteneet. Olimme kuitenkin tehneet saman lenkin jo lauantaina koko lauman voimin, joten nekin saivat siellä viikonloppuna viipottaa.

 

UIMALASSA (12.10.)

Kesä on takanapäin, joten uimiset suunnataan Tampereen koirauintiin. Sunnuntaiksi olimme varanneet kaksi vuoroa peräkkäin, koska olemme huomanneet, että tyttöset vielä mielellään puolen tunnin jälkeen jatkaisivat. Ilmeisesti paikka oli tuttu viime talvelta, sen verran innokkaasti jo pihassa käyttäydyttiin. Sisällä ei mitenkään maltettu odottaa peseytymistä, vaan uimaan haluttiin heti. Lumolla käytös on vähän samanlainen kuin pahimmillaan agissa ja kun keskustelin paikan pitäjän kanssa, on moni muukin sanonut ihan samaa oman koiran käytöksestä. Saimme siis samalla hyvää malttiharjoittelua Lumolle, Taika ja Minku malttoivat odottaa paljon maltillisemmin.

Tunti kulutetaan pääsääntöisesti damia heittäen ja hyvin noudot tyttösiltä sujuvatkin. Harmi, ettei altaassa voi harjoitella linnulla tai edes siipidamilla, ne harjoittelut jatkuvat sitten keväällä. Minku ja Lumo noutavat altaasta todella hyvin, Taika taas fiksumpana tyttönä lähtee noutamaan damia altaan kiertämällä, pääseehän sitä kautta paljon nopeammin ja kastumatta. Meneehän sekin altaaseen kun heitto suuntautuu keskemmälle allasta.

Tunti kuluu melkoisen nopeasti ja tyttösten riemua on kyllä ilo seurata. Hienoa, että meillä on tälläinen mahdollisuus käydä uimassa vuoden ympäri. Noutaminen vedestä ei näin pääse unohtumaan ja siitä on varmasti hyötyä myös taippareita ajatellen. Emme halua altaassa vain uittaa koiria, kuten moni tekee, vaan laittaa koirat myös käyttämään päätänsä. Tästä johtuen ilta on melkoisen rauhallinen kotosalla ja tyytyväisiä huokailuja kuuluu tyttösten nukkuessa.

LENKKEILYÄ JA AKTIVITEETTIA

Harrastukseen liittyviä videoita:

Taika ja Lumo älypelien parissa:

https://www.youtube.com/watch?v=azqN9jzErwQ

https://www.youtube.com/watch?v=2jkfv1EAjIE

Taika ja Lumo frisbeen perässä:

http://www.youtube.com/watch?v=J2znO_DOWrk

https://www.youtube.com/watch?v=rLZg5qKh_CQ

KOIRAELÄMÄÄ (16.3.2015)

Jossakin ketjussa näin maininnan, ettei näillä ihmisillä ole elämää, johtuen varmaankin kriittisistä kirjoituksistamme novascotiannoutaja.fi sivun murinoihin. Kyllähän se tietyltä osin pitääkin paikkansa, meidän elämämme täyttyy pääosin koirahommista, eikä sitä muuta elämää paljon ole (eikä sitä haluta).

Hannan aamu alkaa herätyksellä ennen viittä ja vuorossa on heti aamuun lähes kahden tunnin lenkki. Itse herään kuudelta ja lähden töihin. Päivälenkit tehdään vuorotellen ja useasti yhdessäkin. Mikäli itse olen vuorossa, suuntautuu lenkit tällä hetkellä pellolle, missä mieluisinta hommaa on frisbeen nouto. Yhdessä lenkit tehdään useimmiten näsijärven rantaan, jolloin matkaa kertyy reippaasti yli 10 kilometriä. Monesti myös rannalla heitellään damia, jäällä tai vedessä. Iltalenkki on sitten vähän lyhyempi puolesta tunnista tuntiin.

Näiden lenkkien lisäksi koirien kanssa touhutaan todella paljon muutakin, kuten muiden otsikoiden alta voi lukea. Agitreenejä on kahdet viikossa, maanantaisin Lumo ja keskiviikkoisin Minku. Viikonloppuisin ollaan useasti näyttelyreissulla. Sen lisäksi heitellään frisbeetä ja dameja. Koirauimalassa ollaan käyty useasti ja käydään niin kauan, kunnes luonnonvesiin pääsee. Taikalla on uutena harrastuksena nose work, josta äippä nauttii täysillä. Minku aloittaa perustottelevaisuuden (peto) ja toivon mukaan jatkaa siitä tottelevaisuuskoulutuksen (toko) harjoitteluun. Itselleni uutena harrastuksena on taipumuskokeeseen (taipparit) harjoittelu, en tule olemaan siinä ohjaajana, mutta ensimmäiset treenit oli todella mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää. Toivon mukaan siinäkin mielenkiinto niin ohjaajalla kuin ohjattavalla säilyy ja saataisiin ensimmäinen Magicfoxs myös suomen muotovalioksi. Onneksi tämä saavutus voi tulla myös Wilkulle, joka oli samassa harjoitteluryhmässä. Kevään edetessä jatketaan ehdottomasti mejä-harrastusta ja toivotaan että Minkun luontaiset ominaisuudet sopivat lajiin yhtä hyvin kuin Taikalla ja Lumolla.

Toiveissa on uuden asunnon myötä edelleen laajentaa koiraharrastusta. Mikäli kaikki suunnitelmat toteutuvat, tulee asunnon läheisyyteen agilityhalli, jossa kaikenlainen koiraharrastaminen on mahdollista. Kesää varten tehdään iso ulkokenttä, jossa samat harrastukset jatkuvat ulkosalla. Edelleen tarkoituksena on lauman lisääminen, toivon mukaan Minkun jälkeläisellä.

Tämä on siis sitä meidän elämää, koirien keskellä :-)

Rantalenkillä (2.7.2014)

Rantalenkeillä meillä on aina mukana damit. Niitä heitellään rannassa ja hakua suorittaa kaikki kolme koiraa kerralla. Damille ehtii joko Lumo tai Taika, mutta palautuksen suorittaa lähes aina Lumo. Mikäli Taika ehtii ensin damille ja ottaa sen suuhunsa, tulee Lumo paikalle ja Taika luovuttaa sen sille. Hurma liittyy seuraan palautuksen jälkivaiheessa ja parhaansa mukaan yrittää myös saada damista kiinni. Meillä on useita dameja, joten ensimmäisen palautuessa seuraava jo lentää. Silloin Hurma voi innoissaan ottaa sen maassa olevan damin ja kuljetella sitä sen aikaa, kunnes Taika ja Lumo palaavat paikalle. Taikalle jossain vaiheessa heittely alkaa kyllästyttämään, mutta tähän mennessä Lumoa ei heittelemällä ole saanyt väsymään. Vaikka heittelyä olisi jatkettu pitkään, paluulenkki (noin tunti) sujuu koko porukalta ilman ongelmia. Melkoisessa kunnossa on siis tyttökolmikko :-)

1.12.2013

Lumen tulo oli erityisen ihana tapahtuma tyttösten mielestä. Tein kasan lumipalloja ja heittelin niitä ilmaan tyttösten riemuksi. Taika on selvästä taitavampi nappaamaan lumipalloja (ja muitakin esineitä) ilmasta, ehkä ajan myötä Lumokin sen oppii.

28.11.2013

Muutama viikko sitten ymmärsin ottaa frisbeen mukaan lenkille ja se olikin erityisen mukava leikkikaveri. Nyt kun teemme päivälenkkiä pelloilla frisbee on aina mukanani. Lenkillä on sopivasti useita peltoaukeita, joilla heittely sujuu erityisen hyvin. Frisbeestä on tullut molemmille tyttösille erityisen odotettu ajanviete ja pellolle päästyämme molempien katseet suuntautuvat minuun  ja frisbeen lentoa odotellaan innolla. Sen verran eroa tyttösissä on, että Taika ei saa frisbeetä palautettua vaan Lumo ottaa sen joka kerta Taikan suusta ja palauttaa minulle. Tästä syystä Taika ei aina lähdekään palauttamaan frisbeetä vaan varjelee sitä kuin isompaakin herkkupalaa. Lumo yrittää saada frisbeetä napattua ja keskinäinen kisailu sekä erityisesti äänet ovat melkoiset.