SRVA
LYHYT SRVA-TEHTÄVÄ 24.4.2023
Pieni kosketus SRVA-toimintaan saatiin viime viikonloppuna. Matkalla mejä-kokeeseen saavuin peurakolarin jälkeen ensimmäisenä paikalle. Peura oli valitettavasti saanut osumaa ja sillä hetkellä makoili vielä tiellä. Auto ei ollut pahemmin vaurioitunut ja se oli ajettu tien laitaan. Kehotin heitä laittamaan hätävilkut päälle, kun itse ajoin oman autoni peuran toiselle puolelle, myös hätävilkut päälle. Kolarin ajaneet olivat jo ehtineet soittaa poliisille, joten meille tehtäväksi jäi varoitella muita tielle kulkijoita. Jälleen kerran täytyy ihmetellä osaa autoilijoista, jotka norminopeudella ohittivat onnettomuuspaikan, vaikka kahdessa autossa hätävilkut päällä. Peura hätääntyi sen verran ohi ajavista autoista, että säntäsi kolmijalkaisena maastoon. Siinä vaiheessa harmittelin, ettei oma kiväärini ollut matkassa, laki kylläkin sanoo "Asetta saa ampuma-aselain mukaan kuljettaa mukana vain vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä syy, esimerkiksi matkalla metsälle tai ampumaradalle." Joten sen ottaminen varmuuden vuoksi matkaan ei oikein lakipykälää täytä.
Koska peura säntäsi maastoon, päätin heti olla valmiina jäljestykseen, jos tarvittaisiin. Soitin mejä-tuomarille ja kerroin tilanteen, hän kertoi, että jonkin aikaa voivat odottaa ennen aloitusta, jos myöhemmin kokeeseen olisin tulossa. Päätin ottaa jäljestykseen kokeneemman Lumon, yhtä innoissaan Charmi odotteli autossa, molemmat olivat ikkunasta peuran nähneet. Ensimmäisenä paikalle saapui poliisi, jonka kanssa olimme jo maastoon menossa, kun paikalla saapuivat myös paikalliset metsämiehet. Poliisi antoi tehtävän heille ja ampujan kanssa lähdimme jäljestämään. Lumo teki tarkkaa työtä, itselleni vähän ongelmia tuotti risukoiden läpi meneminen. Välissä näimme maastossa veripisaran ja siitäkin tiesimme Lumon olevan jäljellä. Olimme edenneet noin kilometrin, kun tulimme metsätielle. Siinä metsästäjä soitti kaverinsa autolla paikalle. Vähän aikaa mietimme jatkoa, metsästäjien kokemuksesta kolmijalkainen peura saattaisi olla jo kaukana. Koska heillä oli oma koira, niin päädyimme siihen, että he jatkaisivat jäljestystä ja minä suuntaisin kokeeseen. Toivottelin heille metsästysonnea ja toivoin, että peuran kärsimykset nopeasti saadaan päätökseen.
Palasin tietä pitkin autolle, soitin tuomarille, että tulen noin 10-15min myöhässä. Matkalla vielä harmittelin peuran lähtöä maastoon. Mielessä kävi, olisiko pitänyt autolla ajaa uudelleen sen yli tai kivellä päättää sen päivät. Nyt kuitenkin kävi näin ja olemme jatkossakin valmiita auttamaan vastaavissa tilanteissa. Ehkä nyt uuden metsästysseuran kautta niitä tositilanteita voisi meillekin tulla. Pääasia on tietenkin, että maastoon lähtee osaava koira ja vahingoittunut eläin saavutetaan mahdollisimman pian.
SRVA 1.1.2020
Suurriistavirka-apu (SRVA) on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa. Tavallisimpia SRVA-tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen jäljestäminen sekä suurpetojen karkotukset taajaan asutulta alueelta. Toiminta perustuu poliisin ja riistanhoitoyhdistysten välisiin sopimuksiin. Hälytysjärjestelmä käynnistyy poliisin antamalla virka-apupyynnöllä. Mukana olevat metsästäjät, koiranohjaajat ja metsästysseurat toimivat vapaaehtoispohjalta.
Olemme ilmoittaneet Lumon ja Minkun SRVA-toimintaan. Mahdollisista virka-aputehtävistä teen päivitykset tälle sivulle. Toivotaan kuitenkin, ettei tehtäviä tule, koska niissä tapahtumissa on lähes aina ihmishenki vaarassa ja se eläin on tapahtuman heikompi osapuoli. Eläimen loukkaantuessa on tärkeää tavoittaa se mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa päättää sen kärsimykset. Jumesniemen alueella 3/4 peurakolareista sattuu Kuloveden etelä-puolella, joka on muutaman kilometrin päässä meistä. Itsekin olen aamuhämärissä töihin ajaessa juurikin sillä kohdalla nähnyt peurojen ylittävän tietä.