HIRV-J
CHARMISTA KÄYTTÖVALIO 8.11.2023
Vuoden verran on ollut HIRV-J koe suunnitelmissa. Koemuoto on vaan siinä mielessä vähän haastava, kun sen voi suorittaa (lähes) ainoastaan pienessä lumipeitteessä (alle 10cm). Tuomarin tulee kuitenkin varmistua koiran kulkeminen jäljellä, niin en tiedä miten se sulassa maastossa voisi olla mahdollista. Sen lisäksi maastosta tulee löytää vähintään kaksi tuntia vanhat (hirvi, kauris,valkohäntäpeura, karhu, ilves, susi ja villisika) jäljet, me etsimme kolmea ensimmäistä. Viime vuonna keliolosuhteet muuttuivat niin nopeasti, ettei koe suunniteltuun maastoon ollut enää mahdollinen. Tänä vuonna olin tiedustellut useammankin maastonkohdat sekä tuomarin, joten mahdollisuuksia oli paljon enemmän. Sitten vaan seurattiin sääennusteita ja kun riittävä lumisade oli tiedossa, soittelin palkinto- ja ylituomarin ja heidän kanssaan sovin yksityiskohdat.
Torstaina sitten koitti päivä, jolloin tapasin palkintotuomarin, jonka kanssa siirryimme maastoon. Ennen arvostelun aloittamista soiteltiin vielä ylituomarille kokeen alkamisesta. Tien vierestä löytyi hirven jäljet, jolle Charmin ohjasin. Jälkien päällä oli vähän lunta ja kun lumisade oli aamuyöstä loppunut, tiesimme jälkien olevan varmasti yli kaksi tuntia vanhat. Innokkaana se haisteli jäljen ja lähti 8 metrin jälkinaru perässään jäljestämään. Matkan aikana etäisyys pidetään yli viidessä metrissä, koko ajan ei kuitenkaan tarvi olla narun päässä, kuten mejässä. Kun olimme kulkeneet lyhyen matkan jäljillä, saavuimme paikkaan, missä useampi hirvi oli viettänyt yönsä, makuupaikkoja oli useita. Charmi haisteli makuun huolella ja kun tuomarin kanssa sitä tutkimme, oli se ilmeisesti yöllinen makuu, sillä lumen pinta oli jo ehtinyt jäätyä. Me olimme liikkeellä päivällä, joten makuut olivat useamman tunnin vanhoja. Samalla alueella näimme useampia makuita ja tässä kohtaa Charmilla oli vähän vaikeuksia pysyä jäljellä. Risteäviä jälkiä oli paljon, välissä makuita, jätöksiä, joten jatkon löytäminen kesti jonkin aikaa. Hyvin Charmi jaksoi tehdä töitä ja hirven kulkusuuntaa etsittiin huolellisesti. Jonkin ajan kuluttua huomasin, miten Charmin jäljestys muuttui, se oli löytänyt jäljet, mitkä poistuivat makuualueelta.
Poistuvia jälkiä lähdettiin seuraamaan ja kohta saimme jäljistä huomata, että hirven poistuminen oli ollut melko rivakkaa. Sorkkien väli lumessa oli välillä neljän metrin luokkaa, kun se maastossa oli loikkinut. Siitä huolimatta Charmi pysyi erinomaisesti jäljellä, yhden hirven seuraaminen ei tuottanut mitään ongelmaa. Ainoat ongelmat olivat maastonkohdat, mistä hirvi oli helposti hyppinyt yli, mutta Charmilla ja erityisesti minulla tuomarin kanssa oli vähän vaikeuksia seurata. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja välillä mentiin vähän paremmassakin maastossa. Vähän aukeammilla kohdilla Charmi otti ilmasta vainua ja tarkkaili ympäristöä, ennen kuin jatkoi jäljellä, tämä lasketaan kokeessa koiran eduksi. Kuten mejässä, Charmi eteni jäljellä rauhallisesti ja äänettömästi, eikä kiskonut.
Koe oli alkanut klo 10.30 ja jäljestystä piti tehdä vähintään 30 minuuttia ennen taukoa. Varmaankin alkuosan vaikeuksista johtuen, tuomari halusi nähdä vähän pidemmän jäljestyksen ja tauko pidettiin 50 minuutin kuluttua jäljestyksen alusta. Onneksi en itse katsellut kelloa, vaan olin vaan päättänyt seurata Charmia ja tuomari sitten kertoisi mitä tapahtuu. Tauon aikana nautimme kahvit ja kun puoli tuntia oli kulunut jatkoimme jäljestystä. Tauon aikana olin myös palkannut Charmia alun hyvästä jäljestyksestä ja vähän mietin, lähtisikö se paluujäljelle ja olettaisi jäljestyksen loppuneen. Saavuimme takaisin jäljelle, ilman mitään miettimistä Charmi jatkoi hirven kulkusuuntaan ja jäljestys jatkui. Siitä eteenpäin Charmi eteni täysin määrätietoisesti jälkeä, ilman että jouduin mitenkään auttamaan. Jäljeltä ei poikettu metriä kauemmas, omatoimisesti Charmi suoritti tehtäväänsä. Nyt ei lisäaikaa tarvittu, vaan tuomari oli nähnyt riittävästi ja koe päätettiin puolen tunnin jäljestämisen jälkeen.
Otimme kompassisuunnan takaisin autoille ja melkoisen pitkän matkan olimme yli tunnin jäljestyksen aikana tehneet. Viimein saavuimme autoille ja uskaltauduin kysymään tuomarilta, oliko jäljestys hyväksytty vai hylätty. Hymyillen tuomari vastasi sen olleen hyväksytty, Charmista tuli FI KVA-VAHI (Suomen Käyttövalio vahingoittuneen hirven jälkikokeesta). Se olikin tollereille vasta kolmas käyttövalion arvo. Tuloksen laitoin Hannalle heti tekstiviestinä.
Auton vieressä lähdin ottamaan Charmilta valjaita pois ja ihmettelin miksi ne eivät irtoa, vaikka lukitukset olivat auki. Silloin huomasin, että Charmin mahan alusta oli aivan lumipaakuissa ja valjaat niiden alla jumissa. Poistin paakuista suurimmat ja päästin Charmin lämpimään autoon. Voi vain kuvitella, kuinka paljon paakkuuntunut lumi on kulkemista haitannut, siitäkään huolimatta se ei jäljestyksestä luopunut. Harmittavasti keli oli juurikin sellainen nihkeä, että lumi tarttui karvoihin. Paikalla tuomari tarkisti vielä luvat, rokotukset, rekisterin sekä sirun, myös ne olivat kunnossa. Tämäkin koemuoto päättyi Charmin osalta tähän, sillä vain yhden hyväksytyn suorituksen voi tehdä, vahissa niitä oli sentään kaksi. Mitä sen kanssa seuraavaksi keksitään, sen aika näyttää...
KOHTI HIRV-J KOETTA 28.11.2022
Vihdoin saimme niin paljon lunta maahan, että pääsin tekemään Charmille treenin hirvikoirien jäljestämiskoetta (HIRV-J) varten. Kokeen tarkoitus on arvostella koiran halukkuus, taito ja sitkeys jäljestää eläimen (vahingoittumattoman) jälkiä sekä koiran sopivuus eläimen jäljestämiseen. Jäljestettäviä eläimiä voi olla hirvi, kauris, valkohäntäpeura, karhu, ilves, susi ja villisika. Itse suosin kolmea ensimmäistä, jääköön nuo petoeläimet muiden jäljestettäväksi. Sopivasti Hanna löysi lähistöltä tien ylittäneen peuran jäljet, mitä sitten lähdin Charmin kanssa jäljestämään. Saavuin paikalle ja heti Charmi oli sorkan jäljestä kiinnostunut. Yleensä jäljiltä jatketaan tietä pitkin, nyt osoitin jälkiä maastoon ja päästin sen seuraamaan. Charmi ymmärsi heti, mitä siltä nyt halutaan ja innolla, häntä heiluen, jäljen päällä lähdettiin kulkemaan.
Reitti kulki tiiviin taimikon läpi, missä itselläni oli vaikeuksia nähdä jälkeä, mutta luotin koiraan. Ylitimme polun, missä pääsin näkemään sorkan jäljet edessämme ja taas matka jatkui taimikkoon. Hetken kuluttua tulimme normimaastoon, missä pystyin tarkemmin reittiä seuraamaan. Charmin matka jatkui edelleen jäljen päällä, välissä peura oli tehnyt jyrkkiä suunnan muutoksia ja niissä saatettiin hetkeksi eksyä jäljeltä parin metrin päähän. Matkasimme metsässä, jälleen polun ylitys, mutta jäljellä pysyttiin. Kohta alkoi pieni pyöriminen ja huomasin, että kohdassa oli useammat sorkan jäljet. Charmi lähti jälkiä pitkin, palasi nopeasti takaisin ja jatkoi vastakkaiseen suuntaan, ilmeisesti kulkusuunta tai kohde oli alkuun väärä.
Matka jatkui ja saavuimme kaatuneen puun kohdalle. Siitä Charmi helposti rungon ali, minulla hetki kesti, ennen kuin pääsin yli. Jälkeä ei näkynyt ja sitä etsittiin. Palattiin takaisin rungon toiselle puolelle ja sieltä etsittiin jälkeä. Kohta jälki löytyi, eikä peura ollutkaan ylittänyt runkoa vaan tehnyt kohtaan jyrkän mutkan. Olimme jälleen jäljellä ja jatkoimme matkaa. Vilkaisin kelloa, olimme jäljestäneet jo 40 minuutin verran. Kokeessa jäljestetään aluksi vähintään 30 minuutin ajan, sitten pidetään jäljen sivussa 30 minuutin tauko, sen jälkeen jäljestetään vielä vähintään 30 minuutin ajan. Jäljestäminen oli sujunut niin hyvin, että päätin keskeyttää suorituksen, kun seuraavan kerran tulisimme polulle. Hetki maastossa vielä kuljettiin ja sitten tultiin polulle. Siinä kehuin ja rapsuttelin Charmin, ohjasin vähän matkaa polulla pois jäljeltä ja siinä se sai palkaksi vielä kanafileen. Olimme jäljestäneet erinomaisesti lähes 50 minuuttia.
Charmi jäljesti koko matkan itsenäisesti, eksyi jäljeltä vain muutaman metrin päähän, sieltä omatoimisesti aina takaisin jäljelle. Yhtään kehoitusta en jäljestyksen aikana antanut, vaikka sekin koemuodossa on sallittua. Kun vertaan jäljestystä mejään, on tämä mielestäni vaativampaa. Maastosta ei löydy jatkuvaa verijälkeä, mitä seurata, ainoastaan eläimen jättämä hajuvana. Eläin tekee jatkuvasti jyrkkiäkin suunnan muutoksia ja voi kulkea hyvinkin vaikeakulkuisessa maastossa. Jäljestys kestää vähintään tunnin, välissä vielä puolen tunnin tauko, kun mejässä VOI-jälkikin taittuu yleensä puoleen tuntiin. Todella opettavaista on ollut nähdä Charmi nyt mejä-jäljellä, vahissa sekä nyt tällä hirv-j harjoitusjäljellä. Eniten on kasvanut se luotto koiran hajuaistiin, vahinkoja voi jäljellä sattua, mutta kyllä se koira tietää parhaiten, missä se jälki menee. Nyt toivotaan suotuisia kelejä, erityisesti lumen suhteen, jotta päästäisiin varsinaiseen kokeeseen.