Vepe
Mies kävelytti koiraansa. He tulivat joelle, jolloin mies heitti kepin veteen. Koira lähti hakemaan keppiä, mutta käveli kaikkien suureksi hämmästykseksi vettä pitkin. "Mistä olet saanut tuon koiran?" kaikki kysyivät mieheltä. "Ostin sen 20 eurolla", mies vastasi. Kaikki alkoivat nauraa miehelle, ja ihmiset neuvoivat: "Hakekaa hyvä mies rahanne takaisin! Eihän tuo koira osaa edes uida!"
KAUSI STARTATTU 4.6.2022
Tavallaan vepe-kausikin aloitettiin, kun lähdettiin pitämään Charmille uintiopetusta. Laitoin veneen vesille ja lähdin soutelemaan. Enpä pitkälle ehtinyt, kun Hertta oli veneen perässä, heitin sille sitten köyden ja hienostihan se veneen rantaan veti. Toinenkin haku suoritettiin ja sitten jatkettiin Charmin uintitreeniä.
Jatkossa rantaan otetaan aina joku Charmin seuraksi ja sille voidaan tehdä vepeliikkeistä, ainakin veneestä hyppyä ja veneen hakua. Charmi keskittyy taippareihin, vepe juttuja kokeillaan sen kanssa myöhemmin. Ehkä sitä esineen vientiäkin voisi harjoitella, jos vaikka joku ilmoitetaan loppukesästä vepe-kokeeseen...
JÄLLEEN VÄLIVUOSI 8.9.2021
Tämän kesän aikana käytiin vepe-treeneissä kertaalleen, eikä omaa venettekään saatu järven rantaan. Kesä täyttyi muusta harrastamisesta, joten aika ja into ei vepeen riittänyt. Treeneissä oma suoritus kestää muutaman minuutin, kuitenkin siellä kuluu koko ilta. Suorittajia on paljon ja osallistujia velvoitetaan olemaan treenin loppuun, riippumatta koska treeneihin tullaan. Päätimme siis käyttää siitä vapautuvan ajan muuhun harrastamiseen.
Mitä sitten ensi vuonna, se tilanne katsotaan keväällä 2022. Ehkä keskitytään omiin treeneihin, katsotaan miten ne menevät ja erityisesti miten innostuneita tyttöset ovat.
VEPE-TREENIT ALOITETTU 16.6.2021
Viikko sitten olimme kesän ensimmäisissä vepe-treeneissä. Sopivasti ISKK oli järjestänyt ennen varsinaista treeniä pentusoutelun, mihin Charmi tietenkin osallistui. Reippaasti tyttönen rannassa tepasteli ja teki vähän tuttavuutta veteen. Veneeseen meno ei ollut ongelma, vaan Hannan sylissä tehtiin kymmenen minuutin soutelu. Treenin aikana Hertta sai sopivasti tutustua uusiin tilanteisiin, muihin koiriin ja ihmisiin sekä rauhoittua autossa omassa häkissään, kun treenasimme Hertan kanssa.
Hertta ei aikaisemmin ole ollut varsinaisissa vepe-treeneissä, joten päätimme aloittaa hypyllä. Melko kauan Herttaa sai houkutella, ennenkuin se pulahti veteen. Ei se mikään mallikelpoinen hyppy ollut, ennemmin pudottautuminen veneestä. Otimme suorituksen kahdesti ja toivotaan, että se hyppytekniikkakin sieltä löytyy.
Hetken odottelimme toista vuoroa ja silloin otimme veneen haun. Minä olin rannalla Hertan kanssa ja Hanna houkutteli sitä hakuun. Ihan heti Hertta ei ymmärtänyt, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta kun menin sen kanssa rantaveteen ja osoitin veneen suuntaan, lähti se liikkeelle. Hienosta se nappasi köyden suuhunsa ja veti veneen maalitolppien välistä rantaan.
Tämän viikon treenit jää väliin, kun sain äkkilähdön mejä-kokeeseen. Mahdollisesti ensi viikolla jatketaan ja katsotaan sitten ketä lähtee mukaan.
VEPE JÄI VÄHÄLLE 28.11.2020
Vepe-treenit tältä vuodelta jäivät vähille. Muutaman kerran kesän ja syksyn aikana kävimme. Taika ei edelleenkään vepe-harjoitteluun varsinaisesti osallistunut, vaan sai hakea nappuloita rantavedestä. Lumo, Minku ja Myrri tekivät hyppyjä veneestä sekä hakivat sitä. Hertta sai toistaiseksi tyytyä vain veneessä olemiseen, siellä oltiin rauhallisesti ja nautittiin maisemista.
Kokeet vuoden ajalta peruttiin, ehkä emme vähäisestä harjoitusmäärästä johtuen olisi muutenkaan osallistuneet.
VEPE-KAUSI ALOITETTU 2.6.2020
Vepe-kausi startattiin viime viikonloppuna. Alkuun piti treenailla ISKK:n kursseilla, mutta hetken pohdinnan jälkeen päädyimme toisenlaiseen ratkaisuun. Laumassa on tällä hetkellä neljä tavalla tai toisella vepeä harrastavaa tyttöstä, Taika tyytyy kahlailemaan rantavedessä nappuloita etsien. Siitä syystä emme tienneet montako ja mitkä koirat kurssille ilmoitettaisiin. Emme myöskään tienneet miten nuoriso (Myrri ja Hertta) lajista innostuvat. Mietimme vaihtoehtoja, selailin millaisia kumiveneitä on myynnissä ja sieltähän meidän tarkoitukseen sopiva löytyikin. Aikaisemmin olemme käyneet tyttösiä Hannan vanhempien rannalla uittamassa, joten varmistus heiltä, että vene sopii sinne viedä ja kaikki olikin selvää. Nyt pystyimme tarjoamaan vepeä ja vesinoutoja koko laumalle silloin kun meille sopii ja ilmat suosivat.
Ensimmäinen treeni tehtiin viime viikonloppuna. Ensimmäisenä kyytiin pääsivät veteraanit Taika ja Lumo, koska samalla reissulla piti vene toimittaa rantaan. Taika ja Lumo jäivät autoon odottamaan, kun Hannan kanssa menimme rantaan venettä kokoamaan. Nopeasti sen yhdessä kasaan saimme ja kävimme hakemassa veteraanit rantaan. Alkuun heiteltiin Lumolle dameja veteen, mitkä se innolla kävi hakemassa. Samaan aikaan Taika etsiskeli sille heitettyjä nappuloita rantavedestä. Lumoa eivät nappulat kiinnostaneet, ennemmin haki damia.
Sitten olikin aika laskea vene vesille. Päätimme aloittaa hypyllä veneestä. Lumo veneeseen ja soudin noin 20 metrin päähän. Hanna huusi Lumoa ja sinnehän se heti veneestä sukelsi ja ui rantaan. Teimme hypyn vielä toistamiseen. Sitten oli veneen haun vuoro. Nyt vaihdoimme paikkaa, Hanna lähti veneellä ja minä jäin pitämään Lumoa rannalla. Hanna souti noin 20 metrin päähän, huusi Lumoa, mikä syöksyi veteen, ui veneelle ja veti sen hienosti rantaan. Teimme tämänkin suorituksen toistamiseen ja siihen päättyi veteraanien treeni.
Veimme veteraanit takaisin kotiin ja melkein heti suuntasimme takaisin rannalle, tällä kertaa nuorison Myrrin ja Hertan, sekä äippä Minkun kanssa. Treenin tavoitteena oli saada Hertalle kokemusta vedestä, sillä aiemmin se on vain kastautunut meidän kotialtaassa tai lenkkien ojissa. Hertta sai siis aloittaa ja heti se seurasi meitä rantaveteen. Valitettavasti kumppareilla ei pidemmälle päässyt, joten otettiin dami avuksi. Sitä heiteltiin alkuun muutaman metrin päähän, missä Hertan jalat vielä ylettyivät pohjaan ja sieltä se ne hyvin nouti. Pidemmälle heitettyyn Hertta pysähtyi kohtaan, missä ei jalat pohjaan ylettäneet ja odotti kunnes aallokko oli damin tuonut riittävän lähelle, fiksu tyttö. Oli siis aika ottaa avuksi Myrri. Nyt dami heitettiin kauas, Myrri lähti vauhdilla sitä hakemaan ja Hertta aivan kannoilla. Hertta tuskin huomasi pohjan jalkojen alta hävinneen, kun se hienosti ui Myrrin perässä. Rinta rinnan palasivat hausta, kerralla Hertta oli oppinut uimaan. Tämän jälkeen tehtiin damihakuja koko porukalle ja Hertta oli täysillä mukana sekä hakemassa.
Vaikka uinti sujuikin, niin vepetreenejä ei sentään Hertalle tehty, vaan se sai jäädä häkkiin odottelemaan. Myrrille ja Minkulle tehtiin ensin veneestä hypyt. Vähän epäilimme, miten mahtaa käydä, kun viime kesänä Myrri taisi kerran hyppyä kokeilla, eikä meinannut sieltä lähteä. Minku ei viime kesänä treeneihin osallistunut, joten senkin osalta jäätiin odottamaan miten käy. Kuinkas ollakaan, molemmat veneestä hyppäsivät, omalla vuorollaan, muutaman kehoituksen jälkeen. Veneen hakukin molemmilta onnistui, näin ne tyttöset jaksaa aina yllättää. Loppuun teimme vielä muutamat damihaut, jotta Herttakin pääsi vielä osallistumaan, nätisti se olikin vuoroaan häkissä odottanut.
Treenin jälkeen totesimme, että todellakin teimme oikean valinnan, kun hankimme oman veneen. Nyt voimme milloin vain, kun haluamme, lähteä vepe-treeneihin ja tekemään vesihakua. Eihän meillä rannassa mitään oikeaoppista vepe-rataa ole, poijut sekä merkkikepit puuttuvat, mutta emmepä tällä hetkellä ole kokeisiin osallistumassakaan.
VEPE-KAUSI PÄÄTÖKSEEN 20.9.2019
Elokuun lopussa starttasimme Lumon kanssa toiseen ALO-luokan kokeeseen. Lumo suoritti hypyn, veneen ja hukkuvan haun täydellisesti saaden niistä myös täydet pisteet (75/75). Esineen (damin) viennissä näytti siltä, että Lumo otti damin ja lähti uimaan luokseni. Kun se oli uinut jo 10 metriä, huomasimme damin rantavedessä ja Hanna kutsui Lumon takaisin. Lumo otti damin, palautti sen Hannalle ja aivan automaattisesti Hanna otti Lumon pannasta kiinni, mistä suoritus hylättiin. Lumo kuitenkin otti damin ja lähti tuomaan sitä luokseni. Sanoin veneessä olevalle tuomarille, että saammehan tehdä suorituksen, vaikka se oli jo hylätyksi tuomittu. Saimme siihen luvan, sain Lumolta hyvin damin pois ja heitin sen sille takaisin palkaksi. Suorituksesta jäi hyvä fiilis, vaikka pienestä jutusta se hylätyksi menikin.
Nyt ilmat ja sitä kautta myös vedet viilenivät sen verran, että päätimme VEPE-kauden. Viimeisiin treeneihin saimme Lumolle monta hyvää suoritusta esineen viennissä, harmi että kokeessa se ei onnistunut. Myrri jatkoi treenaamista edelleen häntä heiluen, riittävästi treeniä emme kuitenkaan saaneet hukkuvan pelastukseen ja esineen vientiin, joten koestarttia SOVEn osalta emme tehneet. Veneestä hyppy onnistuu aina ja venettäkin ollaan noudettu jo koematkalta. Ensi vuotta odotellaan innolla ja ainakin Lumon ja Myrrin kanssa treenaamista jatketaan.
KAKSIN TREENEISSÄ 14.8.2019
Tänään lähdimme kaksin Lumon kanssa vepe-treeneihin, kun Hanna suuntasi rally-kisoihin. Treenipaikalla alkuun tavarat paikoilleen ja totuttuun tapaan minä lähdin viemään poijuja paikoilleen. Kohta rata olikin valmis ja tarjouduin alkuun vielä soutelemaan. Muut koirakot suorittivat ensin ja meidän vuoro oli viimeisenä. Kävin hakemassa Lumon ja suuntasimme rantaan. Päätin ensimmäisenä tehdä venehaun, itse jäisin rannalle ja avustaja antaisi veneestä köyden. Nyt kun olin yksin, jouduin käyttämään avustajaa, en kuitenkaan uskonut sen veneen haussa olevan ongelma. Vene soudettiin 30 metrin poijulle ja merkistä päästin Lumosta irti. Se ei lähtöön tarvitse edes mitään käskyä, eikä myöskään veneestä sitä tarvitse huutaa. Näin kokeessa sallitut käskyt voi käyttää sen ohjaamiseen palatessa. Lumo saapui veneen luo, sieltä ojennettiin köysi, se tarrasi köyteen, kääntyi ja alkoi uida kohti rantaa. Keli oli aivan tyyni, joten Lumon oli helppo tulla suoraan maalitolppien välistä, hieno suoritus.
Toinen kierros tehtiin ja tuli meidän vuoro. Esineen (damin) vientiä pitää Lumon kanssa treenata, koska se on näistä ALO-luokan tehtävistä epävarmin. Mietin, miten tehtävän suorittamiseen vaikuttaisi, kun Hanna ei ole damia antamassa. Saavuimme rantaan ja sain itselleni avustajan. Päätin ensin kokeilla vientiä rannalla. Annoin avustajalle luvan antaa dami Lumolle ja itse olin valmiina sitä kutsumaan. Dami ojennettiin ja hetken Lumon katseli avustajaa epäileväisesti, otti sitten damin suuhun ja toimitti minulle. Toinen vienti tehtiin rantaveteen, minne olin kahlannut, sekin vienti sujui hyvin. Seuraavan päätin tehdä veneeseen. Vene soudettiin noin 10 metrin päähän, jälleen avustajalle lupa ja hän ojensi damin Lumolle. Sehän otettiin jälleen heti suuhun, siitä veteen, uinti kohti venettä ja dami minulle. Päätin ottaa suorituksen heti uudelleen, nyt venettä soudettiin vähän kauemmas. Rannalla Lumolle dami ja jälleen se toi sen hienosti minulle. Lumo ei lähtenyt rannalla kierroksille, veikkaan, että se oli vähän "vieraskorea". Saattaa olla, että seuraaviinkin treeneihin lähden Lumon kanssa kahden, katsotaan sitten sujuuko vienti vielä samaan tyyliin.
TREENIT JATKUVAT 7.8.2019
Vielä tällä viikolla vepe-treenit olivat tiistaina ja niihin lähdettiin Lumon ja Myrrin kanssa. Treenaajia oli tällä kertaa vain muutama, joten Lumon kanssa päästiin heti aloittamaan. Pitkästä aikaa Lumo suoritti hypyn, innolla se noin 50 metrin päästä veneestä veteen hyppäsi ja ui rantaan. Melkein heti perään tehtiin Myrrille sama tehtävä, minä rannalla kutsuin sitä ja muutaman kutsun jälkeen sekin veteen hyppäsi ja ui rantaan. Veneestä hyppyä ei tarvitse enää opetella, se tehdään innolla.
Sitten oli jälleen aika treenata Lumolle esineen vientiä. Tehtävä aloitettiin veneen ollessa noin 10 metriä rannasta, minä veneessä ja Hanna rannalla antamassa Lumolle damia. Muutaman kehoituksen jälkeen Lumo otti damin, kahlasi veteen ja toimitti damin minulle. Etäisyyttä otettiin lisää ja siirryimme myös keskilinjalta vähän sivuun. Lumon saadessa damin, se ensin liikkui rannalla veneen kohdalle, tiputti damin, otti sen jälleen suuhunsa ja ui veneelle. Tiputtaminen kokeessa tietäisi miinuspisteitä, muuten hyvä suoritus. Jälleen lisäsimme matkaa, Hanna antoi Lumolle damin, se lähti veteen ja tiputti damin sinne. Otti kuitenkin sieltäkin sen uudelleen suuhunsa ja toimitti sen veneelle. Päätimme treenin siihen, muuten hyvä treeni, pari kertaa Lumo pudotti damin ja nyt täytyykin miettiä, onko siihen jotain korjausta tehtävissä.
Myrrille tehtiin seuraavaksi veneen haku. Alkuun Hanna jälleen innosti sitä rannassa pelkällä köydellä ja mielellään se sitä nouti. Vene soudettiin noin 10 metrin päähän. Päästin Myrrin liikkeelle, eikä se meinannut lähteä hakuun. Se kahlaili rantavedessä ja lähti liikkeelle vasta, kun venettä suodettiin lähemmäs. Hyvin se köyden otti suuhunsa ja veti veneen rantaan. Uusimme suorituksen ja tällä kertaa liikkeelle lähtö tapahtui Hannan muutaman houkuttelun jälkeen. Haku onnistuu hyvin, kunhan saadaan Myrri liikkeelle.
Viimeisenä tehtiin Lumollekin veneen nouto. Lumossa oli ihan pitelemistä, kun se olisi heti halunnut lähteä hakuun, kun venettä lähdettiin soutamaan. Vene soudettiin 30 metrin päähän poijulle eli koe-etäisyyteen. Hanna kutsui Lumoa ja päästin sen liikkeelle. Vesi pärskähti, kun Lumo säntäsi matkaan. Uinti veneelle, köydestä kiinni ja vene rantaan. Haussa ei ole muuta ongelmaa, kuin aallokko ja tuulen suunta, se saattaa painaa veneen ohi maalitolpista. Myrrille emme enää halunneet tehdä treeniä, olihan se sunnuntaina ollut mejässä ja maanantaina minun kanssani agissa. Nyt on levon aika, Minkulla rally-treeni torstaina, muuten lauma lepää lauantain näyttelyyn asti.
ERINOMAINEN TREENI 23.7.2019
Pohjoisen näyttelyturneen jälkeen päästiin jälleen vepe-treeneihin. Alkuun välineet paikoilleen, sovittiin suoritusjärjestys ja me saimme Lumon kanssa aloittaa. Päätimme tehdä Lumolle alkuun esineen (dami) viennin, sehän on näistä ALO-luokan tehtävistä ainoa, mikä ei joka kerta suju. Minä veneeseen, alkuun soudettiin noin 10 metrin päähän rannasta. Hanna antoi Lumolle damin, se otti sen suuhunsa, minä kutsuin sitä veneestä ja nopeasti se lähti uimaan kohti meitä. Luovutus ensimmäisestä kehotuksesta, palkaksi nakinpala ja vielä damin heitto kohti rantaa, mistä Lumo sen haki, sekä palautti Hannalle. Siirryimme veneen kanssa pari metriä kauemmaksi ja vienti uusittiin, se meni yhtä hyvin. Kolmas suoritus, jälleen vene vähän kauemmaksi ja vieläkin suoritus onnistui kertayrittämällä. Viimeinen vienti oli jo lähes poijulle (30m) ja sinnekin dami tuotiin. Päätimme päättää erinomaisen vientitreenin tähän.
Yksi suorittaja oli välissä, sitten olikin Myrrin vuoro. Viimeksi veneestä hyppy ei ihan onnistunut ja sitten muistimme, että mehän olimme aiemmin tehneet suoritusta siten, että Hanna on Myrrin kanssa veneessä ja minä rannalla. Hanna siis veneeseen Myrrin kanssa ja se soudettiin lähes 50 metriin. Merkistä minä huusin Myrriä rannalta ja Hanna päästi siitä irti. Nyt se ei empinyt hetkeäkään, vaan heti veneen reunalle ja hieno loikka veteen. Veteen hyppy paranee treeni treeniltä. Myrri ui hienosti maalitolppien välistä rantaan ja sai palkan sekä isot kehut.
Toisella kierroksella teimme Lumolle tutun veneen haun. Hanna veneen kanssa 30 metrin poijulle. Merkistä päästin Lumon irti ja Hanna kutsui sitä. Lumo säntäsi veteen, ui veneen luokse, köysi heti suuhun ja kohti rantaa. Palautus sujui maalitolppien väliin, täydellinen suoritus.
Myrrille seuraavaksi oli vuorossa myös veneen haku. Alkuun Hanna innosti sitä rannalla, heittäen köyttä veteen. Aina Myrri kävi sen hakemassa ja toi Hannalle. Sitten vene soudettiin noin 5 metrin päähän, siten että Myrri joutuisi kuitenkin uimaan. Päästin Myrrin irti, Hanna kutsui sitä veneestä, se rauhallisesti käveli veteen ja lähti uimaan. Köysi hienosti suuhun, vähän vene sitä ohjasi väärään suuntaan, Myrri pyörähti ja jatkoi jälleen kohti rantaa. Myrri on alusta alkaen tuonut veneen ilman "keventämistä" eli sitä ei auteta soutamalla veneestä. Sen uimatekniikka on hyvä, eikä veneen paino nosta sen päätä ylös, eikä se ala hakkaamaan vettä etutassuilla. Uusimme suorituksen vielä pari kertaa, jokaisella kerralla vähän matkaa pidentäen. Jokainen haku sujui yhtä hyvin.
Lumo sai päättää treenimme AVO-luokan tehtävään, uinti ja veneen nouto 50m. Lumo lähti Hannan kanssa 50 metrin poijulle, toinen vene soudettiin 30 metrin sivupoijulle. Hanna sai luvan aloittaa ja käski Lumon noutoon. Toisessa veneessä oli köysi, mitä Lumolle oli näytetty ja sinnehän se lähti uimaan. Lumon lähestyessä, köysi heitettiin suoraksi veneen eteen. Lumo ui köyden päähän, otti sen suuhunsa ja suuntasi rantaan. Rannassa en AVO-luokassa saa ollakaan rannalla, vaan siellä on ainoastaan tuomari. Nyt treeniin osallistunut avustaja oli siellä tuomarin ominaisuudessa. Tämä ei Lumoa mitenkään haitannut, vaan tuttuun tapaan se ui maalitolppien väliin. Minä säntäsin piilostani sitä palkitsemaan ja rapsuttelemaan. Yhdessä ihailimme suoritusta, tämä oli vasta toinen kerta kun Lumo sen suoritti ja tällä kertaa köysivene oli vielä sivussa, ensimmäisellä kerralla se oli suorassa linjassa rantaan. Tähän suoritukseen oli hyvä päättää treeni. Varmasti viime viikon päivittäiset uinnit ja vepetreenit mökillä auttoivat suorituksiin.
HIENO KOLMONEN 3.7.2019
Olimme ilmonneet Lumon oman seuramme (ISKK) viime viikon perjantain VEPE-kokeeseen. Hanna oli alkuviikosta lenkillä telonut selkänsä todella pahasti ja oli lähes vuoteenomana. Teimme suunnitelman, että joka tapauksessa kokeeseen lähdemme (tai minä lähden), koska avustajina saa käyttää myös ulkopuolisia henkilöitä. Perjantaina Hanna naposteli kipulääkkeet ja päätti lähteä myös mukaan. Hän tekisi paikan päällä sen minkä pystyisi tai sitten vain seuraisi koesuoritukset.
Kuudelta pidettiin tuomaripuhuttelu ja arvottiin järjestys. Kokeessa oli neljä Soveen osallistujaa, joten ne starttaisivat ensin ja sitten oli kaksi ALO luokassa, meille arvottiin niistä jälkimmäinen eli suorittaisimme kokeen viimeisenä. Ensimmäinen tehtävä oli veneestä hyppy ja kutsuttaessa saavuin rantaan. Lumo veneeseen, soutu 50 metrin päähän, saatiin lupa aloittaa, minä huudan rannalta "LUMO" ja sen jälkeen sitten odottelenkin sen tuloa rantaan. Tehtävä ei voisi Lumolle helpompi olla, siitä täydet 25 pistettä.
Sitten olikin sen meidän ongelmatehtävän vuoro. Viime vuonna esineen (dami) viennistä suoriuduimme ja kesän ensimmäisessä treenissä Lumo suoritti sen hienosti. Kuinkas ollakaan, viikko sitten viennistä ei taas tullut mitään, joten koesuorituksesta ei voinut etukäteen mitään arvailla. Lumon kanssa saavuttiin rantaan ja mieleeni palautuivat lukuisat agi-startit, missä Lumo oli aivan liian innoissaan. Nyt se tärisi, piti pientä vikinää, eikä meinannut millään rauhoittua. Saimme luvan aloittaa ja damia tarjottiin Lumolle. Välillä se otti sen suuhun, melkein heti tiputti, välissä se lähti veteen ilman damia ja tätä jatkui siihen asti kunnes tuomari ilmoitti ajan tulleen täyteen. Se mitä pelkäsimme toteutui ja tehtävä oli hylätty.
Päätimme kuitenkin jatkaa positiivin mielin, pieni lenkki ja äskeinen suoritus oli nollattu, Lumokin oli rauhoittunut. Kolmas tehtävä oli veneen haku. Lumolle näytettiin köyttä ja sen jälkeen vene souti viistosti sivulle 30 metrin päähän. Saimme luvan suorittaa ja päästin Lumon irti. Samalla hetkellä se säntäsi veteen ja ui kohti venettä. Köysi suuhun ja kohti rantaa. Vene vedettiin keskelle maalitolppia, joten tästä tehtävästä 25 pistettä. Viimeisenä tehtävänä oli hukkuvan haku. Vene lähti liikkeelle hukkuva mukanaan. Hukkuva tiputtautui 30 metrin kohdalla ja tämä olisi ollut automaattinen lupa minulle päästää Lumo irti. En sitä muistanut, joten tuomari rauhallisesti totesi minulle "nyt voit päästää sen menemään". Päästin Lumosta irti ja jälleen se lähti vauhdilla liikkeelle. Kiinni hukkuvan kädessä olevasta damista ja uinti rantaan. Sen verran virtaukset ja tuuli veivät Lumoa mukanaan, että tuonti tuli juuri maalitolpan toiselta puolelta, siitä yhden pisteen vähennys, mikä ei kyllä haitannut yhtään.
Suoritimme kokeessa kolme tehtävää täydellisesti, vain vienti ei tänään onnistunut. Tuloksena kuitenkin hieno ALO3 ja 74 pistettä, siihen olimme hyvin tyytyväisiä. Tiedämme nyt treeneissä keskittyä vientiin, se osataan, mutta varmuutta pitää saada lisää. Toivottavasti pääsemme vielä tänä vuonna jossain kokeessa kokeilemaan onnistuisimmeko siinä. Myrrillä treenit edelleen jatkuvat ja eilinen treeni näytti niin hyvältä, että kenties se sove vielä tänä vuonna....
VEPE-KAUSI KÄYNTIIN 12.6.2019
Lähdimme vepetreeneihin Lumon ja Myrrin kanssa. Minku jäi kotiin, se kun ei vepestä niin kauheesti innostunut ja kun sille on muitakin harrastuksia tarjolla, niin jaetaan harrastusaikaa vähän lauman kesken. Taikan hampaita on operoitu sen verran, ettei sille voi tehdä mitään vetotreenejä ja siksi sekin sai jäädä kotiin. Ehkä rouva otetaan joku kerta mukaan näyttämään nuorisolle miten oikeaoppisesti veneestä hypätään.
Alkuun rannassa laitettiin poijut ja maalitolpat paikoilleen. Sitten päätettiin suoritusjärjestys ja Lumo sai aloittaa. Itse pääsin soutelemaan, rannassa kävi melkoinen tuuli, eikä halukkaita soutamaan ollut. Veneeseen otettiin avustaja, joka piti Lumoa paikallaan, kun minä soudin 50 metrin päähän rannasta. Lumo oli aivan innoissaan ja pariin kertaan yritti lähtöä ja soutamisen aikana. Pääsimme 50 metrin päähän ja nostin käteni merkiksi rannalle Hannalle. Hanna huusi "Lumo", jolla huudolla se välittömästi kiipesi kumiveneen reunalle ja hyppäsi. Hyvin se ui rantaan suoraan maalitolppien väliin. Seuraavaksi oli muiden vuoro, minä jäin heille soutajaksi. Muutaman koiran jälkeen oli Myrrin vuoro, päätimme silläkin aloittaa hypyllä veneestä. Myrrille myös avustaja veneeseen ja lähdin soutelemaan. Myrri pysyi nätisti paikallaan. Kohta olimme noin 30 metrin päässä ja Hanna kutsui Myrriä. Eipä se hetkeäkään epäröinyt, kiipesi veneen reunalle ja loikka veteen. Viime kesästä tyyli oli parantunut huomattavasti, nyt tultiin veteen tasaisesti, eikä sukellusta pää edellä tehty. Uinti sujui aallokosta huolimatta hyvin ja Myrrikin hienosti suunnisti maalitolppien väliin.
Toisella kierroksella Lumo sai hakea veneen. Se kävi ihan rutiinilla ja hyvin se veneen veti maalitolppien väliin tuulesta huolimatta. Myrrille päätimme myös kokeilla veneen hakua, sitähän se ei ole vielä aiemmin tehnyt. Rannassa Hanna houkutteli Myrriä köydellä, hyvin se siitä nappasi ja lähti viemään. Koska haku rannalla sujui, oli varsinaisen suorituksen aika. Nyt soutamaan otettiin avustaja ja Hanna veneeseen, jonka luo Myrri todennäköisesti parhaiten suuntaisi. Minä pidin Myrriä rannassa, veneen lähtiessä se olisi jo halunnut perään. Vene soudettiin noin 10 metrin päähän, Hanna huusi Myrriä veneestä, minä päästin siitä irti ja samalla hetkellä se hyppi veteen. Veneen vierellä se kertaalleen kiersi köyden ja sitten nappasi siitä kiinni. Hyvin se suuntasi rantaan ja toi köyden ihan kuivalle maalle asti.
Kolmannella kierroksella oli aika kokeilla Lumolle viime vuoden vaikeinta tehtävää, esineen vientiä. Eihän se noutajalle helppoa ole, ottaa jotain suuhunsa ja lähteä viemään, nouto on helpompaa. Muutaman viennin otimme rannalla ja ne sujuivat yllättävän hyvin, niiden perusteella päätimme kokeille vedessä. Hanna jäi rantaan ja nyt minä olin veneessä, koska Lumon osalta oletamme, että ehkä ennemmin minulle palauttaa ja Hanna on parempi antamaan esineen rannalla. Muutaman yrityksen jälkeen Lumo otti damin ja minä heti veneestä huusin "Lumo". Hetken Lumo rannassa kiersi ja sitten suuntasi kohti venettä. Se tuli veneen viereen ja aiemmin luovutus oli hankalaa, nyt se irroitti damista heti, kun olin sen käteeni saanut. Palkaksi nakki ja vielä dami heitettynä rantaveteen. Uusimme heti suorituksen, nyt vene soudettiin noin 20 metrin päähän. Suoritus sujui erinomaisesti, Lumo otti damin suuhun, heti suuntasi kohti venettä ja luovutti minulle damin. Toivottavasti viime vuoden ongelmat ovat nyt poistuneet, sehän nähdään seuraavissa treeneissä. Myrri sai päättää meidän treenimme toisella hypyllä veneestä. Nyt soudettiin lähes täyteen matkaan ja yhtä hienosti se sieltä lähti liikkeelle ja ui rantaan.
Myrri suoritti treeneissä mainiosti ja siitä näki kuinka innoissaan se koko ajan oli. Hyppy ei tuota ongelmaa ja näköjään veneen hakukin onnistuu. Toivottavasti pääsemme kohta kokeilemaan hukkuvan hakua, mikäli sekin sujuu, ehkä Myrrillä on vielä tänä vuonna edessään SOVE-luokan koe, edellyttää tietenkin koepaikan saamista. Tottakai myös esineen vientiä Myrrillä aletaan harjoittelemaan. Lumo suoritti hypyn ja veneen haun yhtä hyvin kuin viime kesänä ja ilahduttavasti esineen viennissä oltiin menty eteenpäin huomattavasti. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla.
VIELÄ TREENATAAN 13.9.2018
Ilmat viilenevät, mutta vielä lähdettiin vepe-treeneihin. Mukaan lähtivät Lumo ja Myrri, jolle päätettiin samalla ottaa vähän lokkihakua vedestä. Treeni aloitettiin Lumolla, ensimmäisenä veneestä hyppy ja sieltähän se normaaliin tyyliin huudosta hyppäsi ja ui rantaan. Seuraavaksi otimme veneen haun, minä lähetin rannalta ja Hanna oli veneessä antamassa köyttä. Vauhdilla Lumo lähti liikkeelle, köysi suuhun ja veti veneen hienosti merkkipoijujen välistä rantaan.
Videot suorituksista:
www.youtube.com/watch?v=66zQFIRSBXE
www.youtube.com/watch?v=AkeeyOt70bc
Olimme rantaan sopineet myös veren haun, mitä ISKK puheenjohtaja oli meille hankkinut. Hän saapui paikalle, vähän ennenkuin oli Myrrin vuoro suorittaa. Siinä hetken keskustelimme ja puheeksi tuli myös taipparit. Häneltä löytyi melko tavalla kokemusta taippareista ja nomesta, joten päätimme käyttää tilanteen hyväksemme ja teimmekin Myrrille lokkihakua, emmekä vepeä. Tästä enemmän Taipparit-välilehdellä.
Toisena treeninä Lumolle otimme esineen viennin. Aloitimme noin 10 metrin etäisyydeltä, Hanna rannalla antaa Lumolle damin, se ottaa sen suuhunsa, samalla hetkellä kutsun sitä veneestä ja Lumo lähtee välittömästi uimaan. Se tuo damin perille ja luovuttaa sen helposti, kun vastapalkkana nami. Heitän damin rannan suuntaan ja Lumo palauttaa damin Hannalle. Koska suoritus meni niin hyvin, pidensimme matkaa heti noin 20 metriin. Sitten ei enää lähdettykään liikkeelle, dami suuhun ja tiputettiin samantein. Monella tavalla yritettiin, mutta ei onnistunut. Soudimme veneen jälleen 10 metrin päähän ja jälleen suoritus onnistui. Se toistettiin pariin kertaan ja päätettiin jättää harjoitus siihen. Neljästä ALO-luokan suorituksesta tätä täytyy vielä harjoitella.
Loppuun oli Myrrin vuoro suorittaa toistamiseen. Se tuotiin rantaan ja samalla hetkellä kun Hanna astui veneeseen, hyppäsi Myrri sinne ilman kehoitusta. Hetki sen kanssa soudeltiin, sitten noin 10 metrin päässä aloin kutsumaan sitä rannasta. Pienen empimisen jälkeen Myrri pudottautui veneestä, pieni sukellus pinnan alle, sieltä ylös ja uiden rantaan. Rannassa se sai isot kehut ja päätettiin hyppy ottaa uudelleen. Kun vene tuli rantaan, Myrri hyppäsi sinne ja vene soudettiin jälleen 10 metrin päähän. Jälleen huusin sitä rannalta ja samalla tyylillä sieltä veteen pudottauduttiin. Innoissaan se ui rantaan ja oli valmis lähtemään veneellä uudestaankin, päätimme kuitenkin lopettaa treenin tähän. Säästä riippuen mahdollisesti jatkamme vepe-treenejä ensi viikolla.
HUIKEA YKKÖNEN 30.7.2018
Tälle vuodelle oli tarkoitus aloittaa Lumon kanssa jo talvella esineen vientitreenit. Talven ja alkuvuoden tapahtumista johtuen treenit jäivät kokonaan tekemättä. Opetteleminen jäi siis torstain viikkotreeneihin. Alkuun totuteltiin vientiesineen suuhun ottaminen ja pikkuhiljaa Lumo alkoi ymmärtämään mitä siltä haluttiin. Ensimmäiset tuonnit olivat vain parin metrin mittaisia, Hanna antoi rannalla Lumolle esineen ja minä olin veneessä sitä ottamassa vastaan. Vienti sujui rantaveteen hyvin, kunnes matkaa pidennettiin ja Lumolla ei enää jalat ylttäneetkään pohjaan. Hetken se siinä mietiskeli ja sitten kannustuksella lähti esinettä uimaan kohti venettä. Näitä treenejä ehdimme tehdä Lumolle muutaman ennen viime viikon koetta. Kertaakaan se ei vedessä tehnyt yli 10 metrin vientiä.
Kolme muuta ALO-luokan tehtävää Lumo jo osasi ja niitä ollaan myös treeneissä silloin tällöin tehty. Toiveissa oli siis SOVE:n tapainen suoritus, millä voisimme yltää ALO3 tulokseen. Perjantaina saavuimme ajoissa koepaikalle ja Hanna halusi vielä tehdä vientitreeniä pellolla. Hanna antoi damin Lumolle, se otti sen hyvin suuhunsa ja käskystäni saapui luokseni. Teimme useamman viennin ja viimeiseksi otimme sen koevaatimuksen mukaisesti 30 metrin päästä, sieltäkin se damin hyvin toimitti. Nyt vain toivottiin, että se yhdistäisi sen myös siellä vedessä.
Sitten oli tuomarin alkupuhuttelun vuoro, loppuun arvoimme suoritusjärjestyksen ja me pääsimme viidentenä starttaamaan. Ensimmäisenä tehtävänä oli veneestä hyppy ja siirryimme suorituspaikalle. Siellä Lumo ja Hanna veneeseen, tuomari kysyi annetaanko vielä koiralle innostusta, sanoin ettei se sellaista tarvi, joten vene lähti liikkeelle ja minä jäin rantaan odottelemaan. Vene pääsi perille ja meiltä kysyttiin ollaanko valmiita, sanoin valmis ja saimme luvan aloittaa. Yksi huuto Lumolle riitti ja isolla loikalla se hyppäsi veteen. Muutaman käskyn annoin Lumolle sen tullessa, sillä jostain syystä se oli suuntaamassa pari metriä merkkipoijuista sivuun. Onneksi se teki loivan kaarroksen ja tuli suoraan luokseni. Tiesimme että suoritus oli täyden 25 pisteen arvoinen. Hetken saimme odotella ja sitten olikin tämä esineen vienti veneeseen. Nyt vuorostani minä menin veneeseen, Hannalta sujuu paremmin esineen anto. Katselin veneestä, saimme luvan aloittaa ja Hanna antoi Lumolle damin. Se otti sen suuhunsa ja samalla hetkellä minä huudan sitä tuomaan sen veneeseen. Pieni pyörintä rannassa ja Lumohan lähti uimaan dami suussa kohti venettä. Noin kuuden metrin jälkeen Lumo yllättäen kääntyi ja alkoi uida kohti rantaa. Ensimmäisellä "Lumo" huudolla ei tapahtunut mitään, toinen kovempi karjaisu sai sen kääntymään jälleen kohti venettä. Nyt tarkkailin sitä tiiviisti ja vielä kerran se oli tekemässä käännöstä, siihen riitti yksi karjaisu ja suunta jälleen kohti venettä. Veneen vieressä otin siltä damin ja nostin sen ylhäälle. Tuomari antoi luvan palkata koira heittämällä sille damin minkä se juurikin oli tuonut. Lumo haki damin ja ui rantaan missä sai vielä Hannalta isot kehut. Rannassa mietimme miten suoritus oli mennyt, jotain ohjeistusta Hanna oli saanut asennostaan, käskyjä annoin varmasti enemmän kuin sen kuusi, joten siitä varmasti pistevähennyksiä. Toivoimme että suoritus toisi vähintään sen 15 pistettä, millä voisimme vielä yltää ALO1 tulokseen.
Kolmantena suorituksena oli veneen haku. Sain hyvän vinkin juuri ennen suoritustamme, Hanna antaa veneen köyden siten, että lumo suuntaa siitä suoraan merkkipoijujen väliin. Tämäkin onnistui erinomaisesti ja Lumo toimitti veneen suoraan poijujen väliin. Tehtävästä saimme täydet 25 pistettä. Viimeisenä tehtävänä oli hukkuvan haku. Päätimme, että veneeseen menee myös Hanna, jos näyttää siltä, ettei Lumo rannalta lähde liikkeelle, niin veneestä voi kutsua. Vene soutaa suoraan poispäin rannasta ja 30 metrin kohdalla hukkuva hyppää pois veneestä, mikä on samalla minulle lupa lähettää Lumo liikkeelle. Eipä tarvinnut Hannan veneestä huudella, sillä Lumo vauhdilla säntäsi hukkuvaa pelasstamaan. Se ei ollut kiinnostunut veneestä millään tavalla, vaan tarrasi sille osoitettuun damiin ja veti hukkuvan rantaan, jälleen aivan merkkipoijujen väliin. Tuomari kertoi "aika" ja riemuissani meni palkkaamaan Lumon, kylläkin vain rapsutuksilla, kun suorituspaikalla ei saa nameilla palkata. Kohta Hannakin oli rannalla ja yhtyi riemuumme.
Vielä hetken saimme tulosten lukua odotella. ALO-luokka tuli vuoroon ja meitä ennen luettiin kaksi tulosta, joista jälkimmäinen oli jo ALO1-luokan tulos, silloin tiesimme myös saavamme ykkösen. Tulos luettiin ja saimme huikeat 96 pistettä, esineen viennistä vähennykset vain -4 jotka tulivat ylimääräisistä käskyistä. Seuraava koe startataan viikon päästä, katsotaan miten suorittamiseen vaikuttaa aivan uudet olosuhteet ja outo ranta.
KOHTI KOETTA 12.7.2018
Torstain vepe-treeneihin päätettiin tällä kertaa ottaa matkaan vain Lumo, koska vepe-koe on jo kahden viikon kuluttua. Saavuimme jälleen paikalle puoli kuusi ja olimme ainoina, treenin vetäjän Liisan, kanssa paikalla. Siitä sitten vene rantaan ja rata kuntoon. Aloitimme treenin hypyllä veneestä ja päätin ottaa Lumon kanssani kahden veneeseen. Siihen se veneen päätyyn nätisti istui ja komensin "paikka". Soudin noin 30 metrin päähän, eikä sillä matkalla Lumo kertaakaan yrittänyt lähteä liikkeelle, vaan nätisti odotti vuoroaan. Lopetin soutamisen, nostin käteni ylös ja Hanna rannasta huusi "Lumo". Eipä Lumo muuta tarvinnut vaan se otti veneen reunalta lähes yhtä näyttävän loikan kuin Taika ja suuntasi rantaan.
Muita treenaajia ei vieläkään rannassa ollut, joten päätimme tehdä perään esineen viennin. Hanna rannassa antoi Lumolle pitkulaista damia, minä odotin veneessä noin 6 metrin päässä. Kerrasta Lumo otti damin suuhunsa ja suuntasi luokseni, pientä epäröintiä kun jalkojen alta maa katosia ja piti lähteä uimaan, mutta hetken kuluttua se suuntasi luokseni. Damin poisotto tuottaa vähän ongelmia, kun ei millään siinä tilanteessa luovuttaisi. Sain kuitenkin damin itselleni ja heitin sen takaisin rantaveteen, minne Lumo heti kääntyi. Suoritus uusittiin ja etäisyyttä lisättiin. Jälleen Lumo otti damin hyvin suuhunsa, tallusteli veteen ja nyt lähti heti uimaan kohti venettä. Sain damin ja palautin sen rantaveteen, mistä Lumo sen haki ja palautti Hannalle. Nyt oli aika antaa Lumolle pieni tauko ja kun muita treenaajiakin oli saapunut, oli heidän vuoronsa. Hanna lähti lenkittämään Lumoa ja minä toimin muille treenaajille soutajana.
Kierros oli treenattu ja jälleen oli meidän vuoromme. Nyt vuorossa oli veneen haku. Minä pidän Lumoa rannalla ja Hanna odottaa veneessä köyden kanssa. Merkistä päästän Lumon liikkeelle ja pian se on uimassa kohti venettä. Se nappaa veneestä ojennetun köyden heti suuhunsa ja suuntaa kohti rantaa. Lumolla on usein tapana lukita rantaan kohta minne se suuntaa, yleensä suorin reitti, eikä se oikein kehoituksistakaan sitä muuta. Tästä syystä veneen palautus tapahtui muutaman metrin merkkilipusta sivuun, mikä kokeessa tietää muutamaa pistemenetystä. Toivotaan kokeeseen pientä tuulta ja aallokkoa, mikä veisi veneen lippujen väliin. Esineen vienti on tehtävistä tällä hetkellä epävarmin, joten otimme vielä sen ennen taukoa. Jälleen etäisyyttä lisää, Lumolle dami suuhun ja kohti minua. Todella hienosti se damin kanssa vedessä ui ja nyt soutajamme vielä lähti karkuun Lumon palauttaessa, joten kohta pääsemme treenaamaan jo koe-etäisyydellä. Sitten oli jälleen tauon vuoro.
Onneksi treeniryhmässämme on halukas "hukkumaan" ja se treeni tehtiin viimeiseksi. Lumo jäi Hannan kanssa rantaan, minä seurasin vierestä ja vene lähti rannasta hukkuvan kanssa. Noin 30 metrin päässä hukkuva pudottautui veteen ja Lumo päästettiin pelastamaan. Meistä kumpikaan ei ollut veneessä houkuttelemassa Lumoa liikkeelle, joten tällä kertaa se hetken aikaa rannassa asiaa mietti, mutta päätti sitten lähteä uimaan. Se ui suoraan hukkuvaa kohden, nappasi hukkuvan kädessä olevasta damista kiinni ja kuljetti hukkuvan suoraan rantaan. Meidän treeni päättyi tällä kertaa siihen pelastukseen. Kotimatka taittui hyvillä mielin, Lumo makoili tyytyväisenä takaosassa ja me mietimme, ettei ole mitään estettä miksei parin viikon päästä kokeesta voisi tulosta saada. Kuitenkin tulostakin tärkeämpää on nähdä Lumon into suorittamiseen, se todellakin nauttii vepetreeneistä.
TREENIT KÄYNNISSÄ 25.6.2018
Vepe laitettiin heti vuoden alusta suunnitelmiin ja ISKK vepe-ryhmään ilmoitettiin kaikki koirat. Saimme harjoitusvuoron torstaille ja treenit aloitettiin toukokuun lopussa, muutamat treenit ovat siis takana. Alkuun käytiin koko lauman voimin, Lumolla tehtävät olivat hyvin mielessä ja se teki täysimittaisia hakuja. Taika esitti jälleen valtaisan loikan veneestä, mutta veneen hakuun se ei oikein innostunut. Minkulla viime kesäkauden päätteeksi veneestä hyppääminen ei onnistunut, syytä siihen emme tienneet. Päätimme kokeilla, mikä on tilanne tänä vuonna, Minku sai täysin vapaaehtoisesti päättää hyppääkö. Hetken sain sitä rannalta houkutella, se nousi veneen laidalla ja päätti pulahtaa järveen. Viime vuoden ongelmaa ei enää ole. Myös veneen noutoon se lähti, kylläkin lyhyemmällä etäisyydellä kuin Lumo.
Myrri on myös saanut ensi kosketuksensa Vepeen. Alkuun se lähti Hannan kanssa soutelulle ja hetken kuluttua se jo veneen reunalla ihaili maisemia. Myrrin lähestyessä rantaa, päätimme silläkin yrittää, kiinnostaisiko sitä hypätä sieltä järveen. Minä houkuttelin sitä rannalta, hetken se veneen laidalla tasapainoili ja sitten päätti pulahtaa veteen. Eihän se hyppy ihan kauneimpia ollut ja melkoisen sukelluksen se pää edellä veteen teki. Hienosti se hypyn jälkeen ui rantaan ja myös vene soudettiin rantaan. Siellä Myrri oli heti valmis palaamaan veneeseen, joten se sai vielä toisen kierroksen veneessä. Palatessa otettiin hyppy uudelleen, jotta näkisimme millainen kokemus ensimmäinen hyppy oli. Ilmeisen mukava se oli, sillä tällä kertaa hyppyyn lähdettiin ensimmäisen kutsun jälkeen. Ensimmäisissä treeneissä Myrri on päässyt veneeseen ja sieltä suoritettu hyppy on parantunut kerta kerralta, eikä hypyssä pää enää käy pinnan alla. Kohta Myrrin kanssa tehdään tuttavuutta myös muiden vepe-esineiden kanssa ja pääsee noutamaan alkuun pelkkää köyttä.
Lumolle suunnitelmissa on vepe-koe ja siihen treeneissä tähdätään. Hypyn veneestä se hallitsee ja aina silloin tällöin sekin otetaan. Veneen nouto on myös alkuvuodesta onnistunut, ainoastaan veneen palautus merkkipoijujen väliin tuottaa ongelmia. Mikäli tuuli tai aallokko painaa venettä toiseen suuntaan, Lumon kokoisella koiralla palautus merkkipoijuille on lähes mahdoton. Toivotaan kokeeseen, että veneen hakua varten viety poiju viedään paikkaan mistä tuuli puhaltaa suoraan merkkipoijujen väliin. Hukkuvan pelastusta ei vielä tälle vuodelle olla tehty. Neljättä tehtävää, esineen vientiä, ei vielä viime vuonna treenattu ja se on ollut tämän vuoden treeneissä tärkein harjoittelun kohde. Viennissä ollaan päästy siihen, että minä olen veneessä, Lumo ottaa vientiesineen suuhunsa ja toimittaa sen minulle viiden metrin päähän veneeseen. Vene on jo sen verran kaukana, että Lumo joutuu sinne uimaan. Jatkossa tehtävänä pidentää matkaa ja saada vientiin varmuutta.
HAUSKAA VEPE-TREENIÄ 9.8.2017
Tyttösten kanssa jälleen eilen vepetreeneissä. Treenin tarkoituksena oli lähinnä pitää hauskaa, Lumon kanssa ottaisimme vähän esineen vientiä veneeseen. Lumo sai muutenkin innokkaimpana aloittaa treenin ja aloitus tehtiin tuttuun tapaan hypyllä veneestä ja uinti rantaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa Lumoa pyytää veneestä hyppäämään, sinne se molskahti, kovin nättihän sen veteen meno ei ole. Uinnin jälkeen heti perään veneen hakua, se sujui yhtä hyvin kuin aiemminkin.
Lumon hyppy veneestä.
Seuraavaksi oli Taikan vuoro. Sillekin ensimmäisenä veneestä hyppy ja rantaan uinti. Taika lähtee myös veneestä ensimmäisellä kutsulla, mutta veteen meno on aivan toista kuin Lumolla. Taika etsii itselleen sopivan kohdan, tasapainottaa itsensä ja sitten lähtee kolmen metrin loikka hallitusti veteen, kuten kuvasta voi todeta. Uintitekniikka on Taikalla myös erinomainen, se tekee rauhallisia, pitkiä vetoja ja nämä uintikerrat pitävät sen osaltaan hyvässä lihaskunnossa, iän myötä siihen tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Taikalla veneen haku sujuu myös hyvin, mutta sove-koetta ajatellen, sitä täytyy kehottaa hakuun yleensä useamman kerran, joten niistä johtuen todennäköisesti miinuspisteille mentäisiin.
Taikan mallisuoritus nuorisolle :-)
Ensimmäisen kierroksen viimeisenä Minku. Hanna Minkun kanssa veneeseen, joka soudettiin noin 20 metrin päähän. Minä houkuttelin rannalta Minkua hyppäämään, se ei asiasta kiinnostunut. Yritimme kaikkea mahdollista, mitä keksimme, mutta Minku oli päättänyt tehdä vain risteilyn veneessä. Olemme yrittäneet miettiä, miksi Minku aiemmin hyppäsi veneestä ilman ongelmaa ja nyt kesän aikana ei enää hyppää. Syitä voi olla useita, ehkä se on järvilenkillä tehnyt hypyn rannasta ja vedessä onkin ollut jokin, joka on satuttanut. Mitään sellaista emme kyllä ole lenkeillä havainneet. Veteen meno koirilla on vähän haasteellinen, emme todellakaan halua koiristamme sellaisia, että joka paikasta lähdetään hyppäämällä veteen. Aivan kuten ihmisilläkin, tulee veteen meno kohta tarkistaa ennen sinne hyppäämistä. Pinnan alla voi olla odottamassa kaatuneen puun runko, pahimmillaan oksa sojottamassa juurikin hyppääjää kohden. Viime järvilenkillä huomasin uintikohdassa, kun vesi oli normaalia kirkkaampaa, miten kalliorinteen vieressä, heti vedenpinnan alla, oli melkoisia kivenlohkareita. Siitä jos koira vauhdilla veteen loikkaa, voi käydä todella huonosti. Hyppy ei onnistunut, mutta Minku edelleen heilutti häntäänsä innokkaana, joten sillekin sitten veneen hakua. Siihenhän se innostui heti ja nouto tehtiin onnistuneesti parikin kertaa.
Minkun veneen hakua.
Toisella kierroksella oli tavoitteellisen treenin vuoro, Lumolle esineen vientiä. Jotain oli selvästi viime treenistä jäänyt mieleen, sillä tällä kertaa esine otettiin paljon paremmin suuhun ja toimitettiin se veneeseen, mikä oli rantavedessä. Teimme muutamia onnistuneita vientejä ja päätimme vientitreenin siihen. Vientiä tulee vahvistaa kotona kuivan maan treeneillä ja seuraavissa vesitreeneissä matkaa pidennetään. Lumo oli edelleen niin innoissaan, joten tehtiin sille vielä toinen veneen haku, toiselta puolelta rantaa. Vähän haastetta Lumolle lisää, sillä olimme tällä kertaa molemmat veneessä ja rannalta vieras ihminen päästi sen liikkeelle. Hakuun lähtö ei ollut ongelma, Lumo kuitenkin jälleen lyhensi uintimatkaa ja siirtyi ensin rannalla veneen kohdalla ja vasta sieltä hakuun. Hanna antoi köyden ja rannalta sitä kutsuttiin. Ilmeisesti vieraat ihmiset ei niin paljon kiinnostaneet, joten vienti tällä kertaa melko suoraan rantaan, eikä käskyttäjien kohdalle, eipä haitannut.
Taika lähes liitää veden pinnalla.
Taika pääsi toisella kierroksella esittämään uudelleen hienon hyppynsä veneestä. Yhtä nätisti se sieltä jälleen loikkasi ja ui tyytyväisenä rantaan. Rouvan treeni päätettiin lopettaa siihen. Minku seuraavaksi ja mietittiin mitä tehtäisiin. Kouluttajilta tuli ehdotus, laitetaan Minku vieraiden ihmisten kyytiin veneeseen, minä ja Hanna rannalla, yritetään molemmat saada sitä hyppäämään ja jos sekään ei onnistu, poistuisimme paikalta, jos se sitten haluaisi lähteä meidän peräämme. Minku hyppäsi häntä heiluen veneeseen, vieraat ihmiset ei sitä haittaa. Veneessä se oli jälleen yhtä rauhallinen ja tyytyväinen. Veneessä se päästettiin irti ja me huusimme sitä rannalta. Eipä olisi Minkua voinut enempää kiinnostaa, se vain katseli meidän touhujamme. Poistuimme paikalta ja Minkun reaktio edelleen aivan sama. Se luottaa täysin siihen, ettei sitä jätetä ja vieraat ihmiset veneessä ei sitä haittaa. Tulimme takaisin rantaan ja venettä soudettiin lähemmäs. Edelleen kutsuimme Minkua ja kas kummaa, se nostikin etujalkansa veneen reunalle, se oli tulossa. Ihan hyppyyn se ei vielä lähtenyt, mutta päätimme, että nyt on aika vähän veneestä avittaa. Pieni töytäisy ja sieltähän Minku veteen hyppäsi. Se ui rantaan ja rannassa sai namit sekä kehut. Häntä heiluen se rannalla liikkui ja varmistimme vielä, ettei töytäisy sitä haitannut, veneeseen mentiin edelleen vapaaehtoisesti, sen sai soutaa metrin päähän rannasta ja sieltäkin vielä rantaveteen hypättiin. Jotta Minkulle varmasti jäisi hyvä mieli treenistä, heiteltiin sille vielä muutaman kerran damia veteen, minkä se sai noutaa. Ehkä pikkuhiljaa saadaan se luottamus hyppyyn takaisin. Jälleen meillä oli hauska ja onnistunut treeni, toivottavasti syksystä tulee lämmin, joten treenejä voidaan jatkaa mahdollisimman pitkään.
SOVE HYVÄKSYTTY 30.7.2017
Perjantaiaamuna mielenkiinnolla seurattiin jatkuvaa säätilan muuttumista. Tuuli oli onneksi tyyntynyt, vesisadetta lupailtiin, mutta siitä ei sinänsä haittaa vepessä olisi. Myös ukkosen kuvia ennusteessa jossain vaiheessa illalle oli. Säätila saattaisi siis kokeen aikana olla vähän mitä tahansa. Hanna lähti töistä jo puolen päivän aikaan, jotta tyttöset saisivat kunnon lenkin ennen vepekokeeseen lähtöä. Minä saavuin kotiin kolmen aikoihin, pientä syömistä, tavaroiden pakkaus, Taika ja Minku saivat jäädä kotiin ja me suuntasimme Lumon kanssa koepaikalle. Matkalla vielä kertasimme annettavat käskyt, jotta ainakaan niiden liiallisesta käytöstä ei miinuspisteitä tulisi.
Koepaikalla papereiden ja sirun tarkistus, sitten olikin jo ylituomarin puhuttelun aika. Siinä kerrottiin kokeen kulku, kilpailijoiden toiminta ja sitten vielä muutamat tarkentavat kysymykset. Puhuttelun jälkeen arvottiin koejärjestys ja me saimme numeron 3, joka sitten vaihtui numeroksi 1, kun apuohjaajista johtuen haluttiin vaihto tehdä. Me siis saimme kunnian aloittaa kokeen. Tuomarit siirtyivät suorituspaikalle ja me noudimme Lumon koealueen reunalle odottamaan. Kohta kuuluikin huuto "ensimmäinen suorittamaan", jolla siirryimme rannalle. Lumo oli yllättävänkin rauhallinen, kieltämättä itseäni melko lailla jännitti. Tuomarit kertasivat tehtävän, Hanna Lumon kanssa veneeseen, joka sitten soudettiin 50 metrin päähän. Veneessä kysyttiin ollaanko valmiina ja sen merkiksi siellä kädet nostettiin ilmaan, sitten tuomari kysyi minulta, olenko valmis, vastasin myöntävästi ja hän antoi minulle luvan aloittaa. Hanna päästi veneessä Lumosta irti ja minä huusin rannalta "Lumo", ensimmäisellä huudolla se hyppäsi veneestä ja suuntasi rantaan. Se ui suoraan merkkikeppejä kohti ja muutaman kerran varmuuden vuoksi sitä matkalla huusin. Laskin kuitenkin koko ajan, etten käytä yhtään käskyä yli sallitun kuuden. Lumo ui merkkikeppien välistä, tuomari sanoi "aika", meidän ensimmäinen suoritus oli tehty ja mielestäni saimme siitä maksimipisteet 25.
Tämän jälkeen muut koirakot kävivät suorittamassa ykköstehtävän ja me sillä välillä lenkitimme Lumon. Sitten olikin tehtäv