Vepe

 

VIELÄ TREENATAAN 13.9.2018

Ilmat viilenevät, mutta vielä lähdettiin vepe-treeneihin. Mukaan lähtivät Lumo ja Myrri, jolle päätettiin samalla ottaa vähän lokkihakua vedestä. Treeni aloitettiin Lumolla, ensimmäisenä veneestä hyppy ja sieltähän se normaaliin tyyliin huudosta hyppäsi ja ui rantaan. Seuraavaksi otimme veneen haun, minä lähetin rannalta ja Hanna oli veneessä antamassa köyttä. Vauhdilla Lumo lähti liikkeelle, köysi suuhun ja veti veneen hienosti merkkipoijujen välistä rantaan.

Videot suorituksista:

www.youtube.com/watch?v=66zQFIRSBXE

www.youtube.com/watch?v=AkeeyOt70bc

Olimme rantaan sopineet myös veren haun, mitä ISKK puheenjohtaja oli meille hankkinut. Hän saapui paikalle, vähän ennenkuin oli Myrrin vuoro suorittaa. Siinä hetken keskustelimme ja puheeksi tuli myös taipparit. Häneltä löytyi melko tavalla kokemusta taippareista ja nomesta, joten päätimme käyttää tilanteen hyväksemme ja teimmekin Myrrille lokkihakua, emmekä vepeä. Tästä enemmän Taipparit-välilehdellä.

Toisena treeninä Lumolle otimme esineen viennin. Aloitimme noin 10 metrin etäisyydeltä, Hanna rannalla antaa Lumolle damin, se ottaa sen suuhunsa, samalla hetkellä kutsun sitä veneestä ja Lumo lähtee välittömästi uimaan. Se tuo damin perille ja luovuttaa sen helposti, kun vastapalkkana nami. Heitän damin rannan suuntaan ja Lumo palauttaa damin Hannalle. Koska suoritus meni niin hyvin, pidensimme matkaa heti noin 20 metriin. Sitten ei enää lähdettykään liikkeelle, dami suuhun ja tiputettiin samantein. Monella tavalla yritettiin, mutta ei onnistunut. Soudimme veneen jälleen 10 metrin päähän ja jälleen suoritus onnistui. Se toistettiin pariin kertaan ja päätettiin jättää harjoitus siihen. Neljästä ALO-luokan suorituksesta tätä täytyy vielä harjoitella.

Loppuun oli Myrrin vuoro suorittaa toistamiseen. Se tuotiin rantaan ja samalla hetkellä kun Hanna astui veneeseen, hyppäsi Myrri sinne ilman kehoitusta. Hetki sen kanssa soudeltiin, sitten noin 10 metrin päässä aloin kutsumaan sitä rannasta. Pienen empimisen jälkeen Myrri pudottautui veneestä, pieni sukellus pinnan alle, sieltä ylös ja uiden rantaan. Rannassa se sai isot kehut ja päätettiin hyppy ottaa uudelleen. Kun vene tuli rantaan, Myrri hyppäsi sinne ja vene soudettiin jälleen 10 metrin päähän. Jälleen huusin sitä rannalta ja samalla tyylillä sieltä veteen pudottauduttiin. Innoissaan se ui rantaan ja oli valmis lähtemään veneellä uudestaankin, päätimme kuitenkin lopettaa treenin tähän. Säästä riippuen mahdollisesti jatkamme vepe-treenejä ensi viikolla.

 

HUIKEA YKKÖNEN 30.7.2018

Tälle vuodelle oli tarkoitus aloittaa Lumon kanssa jo talvella esineen vientitreenit. Talven ja alkuvuoden tapahtumista johtuen treenit jäivät kokonaan tekemättä. Opetteleminen jäi siis torstain viikkotreeneihin. Alkuun totuteltiin vientiesineen suuhun ottaminen ja pikkuhiljaa Lumo alkoi ymmärtämään mitä siltä haluttiin. Ensimmäiset tuonnit olivat vain parin metrin mittaisia, Hanna antoi rannalla Lumolle esineen ja minä olin veneessä sitä ottamassa vastaan. Vienti sujui rantaveteen hyvin, kunnes matkaa pidennettiin ja Lumolla ei enää jalat ylttäneetkään pohjaan. Hetken se siinä mietiskeli ja sitten kannustuksella lähti esinettä uimaan kohti venettä. Näitä treenejä ehdimme tehdä Lumolle muutaman ennen viime viikon koetta. Kertaakaan se ei vedessä tehnyt yli 10 metrin vientiä.

Kolme muuta ALO-luokan tehtävää Lumo jo osasi ja niitä ollaan myös treeneissä silloin tällöin tehty. Toiveissa oli siis SOVE:n tapainen suoritus, millä voisimme yltää ALO3 tulokseen. Perjantaina saavuimme ajoissa koepaikalle ja Hanna halusi vielä tehdä vientitreeniä pellolla. Hanna antoi damin Lumolle, se otti sen hyvin suuhunsa ja käskystäni saapui luokseni. Teimme useamman viennin ja viimeiseksi otimme sen koevaatimuksen mukaisesti 30 metrin päästä, sieltäkin se damin hyvin toimitti. Nyt vain toivottiin, että se yhdistäisi sen myös siellä vedessä.

Sitten oli tuomarin alkupuhuttelun vuoro, loppuun arvoimme suoritusjärjestyksen ja me pääsimme viidentenä starttaamaan. Ensimmäisenä tehtävänä oli veneestä hyppy ja siirryimme suorituspaikalle. Siellä Lumo ja Hanna veneeseen, tuomari kysyi annetaanko vielä koiralle innostusta, sanoin ettei se sellaista tarvi, joten vene lähti liikkeelle ja minä jäin rantaan odottelemaan. Vene pääsi perille ja meiltä kysyttiin ollaanko valmiita, sanoin valmis ja saimme luvan aloittaa. Yksi huuto Lumolle riitti ja isolla loikalla se hyppäsi veteen. Muutaman käskyn annoin Lumolle sen tullessa, sillä jostain syystä se oli suuntaamassa pari metriä merkkipoijuista sivuun. Onneksi se teki loivan kaarroksen ja tuli suoraan luokseni. Tiesimme että suoritus oli täyden 25 pisteen arvoinen. Hetken saimme odotella ja sitten olikin tämä esineen vienti veneeseen. Nyt vuorostani minä menin veneeseen, Hannalta sujuu paremmin esineen anto. Katselin veneestä, saimme luvan aloittaa ja Hanna antoi Lumolle damin. Se otti sen suuhunsa ja samalla hetkellä minä huudan sitä tuomaan sen veneeseen. Pieni pyörintä rannassa ja Lumohan lähti uimaan dami suussa kohti venettä. Noin kuuden metrin jälkeen Lumo yllättäen kääntyi ja alkoi uida kohti rantaa. Ensimmäisellä "Lumo" huudolla ei tapahtunut mitään, toinen kovempi karjaisu sai sen kääntymään jälleen kohti venettä. Nyt tarkkailin sitä tiiviisti ja vielä kerran se oli tekemässä käännöstä, siihen riitti yksi karjaisu ja suunta jälleen kohti venettä. Veneen vieressä otin siltä damin ja nostin sen ylhäälle. Tuomari antoi luvan palkata koira heittämällä sille damin minkä se juurikin oli tuonut. Lumo haki damin ja ui rantaan missä sai vielä Hannalta isot kehut. Rannassa mietimme miten suoritus oli mennyt, jotain ohjeistusta Hanna oli saanut asennostaan, käskyjä annoin varmasti enemmän kuin sen kuusi, joten siitä varmasti pistevähennyksiä. Toivoimme että suoritus toisi vähintään sen 15 pistettä, millä voisimme vielä yltää ALO1 tulokseen.

Kolmantena suorituksena oli veneen haku. Sain hyvän vinkin juuri ennen suoritustamme, Hanna antaa veneen köyden siten, että lumo suuntaa siitä suoraan merkkipoijujen väliin. Tämäkin onnistui erinomaisesti ja Lumo toimitti veneen suoraan poijujen väliin. Tehtävästä saimme täydet 25 pistettä. Viimeisenä tehtävänä oli hukkuvan haku. Päätimme, että veneeseen menee myös Hanna, jos näyttää siltä, ettei Lumo rannalta lähde liikkeelle, niin veneestä voi kutsua. Vene soutaa suoraan poispäin rannasta ja 30 metrin kohdalla hukkuva hyppää pois veneestä, mikä on samalla minulle lupa lähettää Lumo liikkeelle. Eipä tarvinnut Hannan veneestä huudella, sillä Lumo vauhdilla säntäsi hukkuvaa pelasstamaan. Se ei ollut kiinnostunut veneestä millään tavalla, vaan tarrasi sille osoitettuun damiin ja veti hukkuvan rantaan, jälleen aivan merkkipoijujen väliin. Tuomari kertoi "aika" ja riemuissani meni palkkaamaan Lumon, kylläkin vain rapsutuksilla, kun suorituspaikalla ei saa nameilla palkata. Kohta Hannakin oli rannalla ja yhtyi riemuumme.

Vielä hetken saimme tulosten lukua odotella. ALO-luokka tuli vuoroon ja meitä ennen luettiin kaksi tulosta, joista jälkimmäinen oli jo ALO1-luokan tulos, silloin tiesimme myös saavamme ykkösen. Tulos luettiin ja saimme huikeat 96 pistettä, esineen viennistä vähennykset vain -4 jotka tulivat ylimääräisistä käskyistä. Seuraava koe startataan viikon päästä, katsotaan miten suorittamiseen vaikuttaa aivan uudet olosuhteet ja outo ranta.

 

KOHTI KOETTA 12.7.2018

Torstain vepe-treeneihin päätettiin tällä kertaa ottaa matkaan vain Lumo, koska vepe-koe on jo kahden viikon kuluttua. Saavuimme jälleen paikalle puoli kuusi ja olimme ainoina, treenin vetäjän Liisan, kanssa paikalla. Siitä sitten vene rantaan ja rata kuntoon. Aloitimme treenin hypyllä veneestä ja päätin ottaa Lumon kanssani kahden veneeseen. Siihen se veneen päätyyn nätisti istui ja komensin "paikka". Soudin noin 30 metrin päähän, eikä sillä matkalla Lumo kertaakaan yrittänyt lähteä liikkeelle, vaan nätisti odotti vuoroaan. Lopetin soutamisen, nostin käteni ylös ja Hanna rannasta huusi "Lumo". Eipä Lumo muuta tarvinnut vaan se otti veneen reunalta lähes yhtä näyttävän loikan kuin Taika ja suuntasi rantaan.

Muita treenaajia ei vieläkään rannassa ollut, joten päätimme tehdä perään esineen viennin. Hanna rannassa antoi Lumolle pitkulaista damia, minä odotin veneessä noin 6 metrin päässä. Kerrasta Lumo otti damin suuhunsa ja suuntasi luokseni, pientä epäröintiä kun jalkojen alta maa katosia ja piti lähteä uimaan, mutta hetken kuluttua se suuntasi luokseni. Damin poisotto tuottaa vähän ongelmia, kun ei millään siinä tilanteessa luovuttaisi. Sain kuitenkin damin itselleni ja heitin sen takaisin rantaveteen, minne Lumo heti kääntyi. Suoritus uusittiin ja etäisyyttä lisättiin. Jälleen Lumo otti damin hyvin suuhunsa, tallusteli veteen ja nyt lähti heti uimaan kohti venettä. Sain damin ja palautin sen rantaveteen, mistä Lumo sen haki ja palautti Hannalle. Nyt oli aika antaa Lumolle pieni tauko ja kun muita treenaajiakin oli saapunut, oli heidän vuoronsa. Hanna lähti lenkittämään Lumoa ja minä toimin muille treenaajille soutajana.

Kierros oli treenattu ja jälleen oli meidän vuoromme. Nyt vuorossa oli veneen haku. Minä pidän Lumoa rannalla ja Hanna odottaa veneessä köyden kanssa. Merkistä päästän Lumon liikkeelle ja pian se on uimassa kohti venettä. Se nappaa veneestä ojennetun köyden heti suuhunsa ja suuntaa kohti rantaa. Lumolla on usein tapana lukita rantaan kohta minne se suuntaa, yleensä suorin reitti, eikä se oikein kehoituksistakaan sitä muuta. Tästä syystä veneen palautus tapahtui muutaman metrin merkkilipusta sivuun, mikä kokeessa tietää muutamaa pistemenetystä. Toivotaan kokeeseen pientä tuulta ja aallokkoa, mikä veisi veneen lippujen väliin. Esineen vienti on tehtävistä tällä hetkellä epävarmin, joten otimme vielä sen ennen taukoa. Jälleen etäisyyttä lisää, Lumolle dami suuhun ja kohti minua. Todella hienosti se damin kanssa vedessä ui ja nyt soutajamme vielä lähti karkuun Lumon palauttaessa, joten kohta pääsemme treenaamaan jo koe-etäisyydellä. Sitten oli jälleen tauon vuoro.

Onneksi treeniryhmässämme on halukas "hukkumaan" ja se treeni tehtiin viimeiseksi. Lumo jäi Hannan kanssa rantaan, minä seurasin vierestä ja vene lähti rannasta hukkuvan kanssa. Noin 30 metrin päässä hukkuva pudottautui veteen ja Lumo päästettiin pelastamaan. Meistä kumpikaan ei ollut veneessä houkuttelemassa Lumoa liikkeelle, joten tällä kertaa se hetken aikaa rannassa asiaa mietti, mutta päätti sitten lähteä uimaan. Se ui suoraan hukkuvaa kohden, nappasi hukkuvan kädessä olevasta damista kiinni ja kuljetti hukkuvan suoraan rantaan. Meidän treeni päättyi tällä kertaa siihen pelastukseen. Kotimatka taittui hyvillä mielin, Lumo makoili tyytyväisenä takaosassa ja me mietimme, ettei ole mitään estettä miksei parin viikon päästä kokeesta voisi tulosta saada. Kuitenkin tulostakin tärkeämpää on nähdä Lumon into suorittamiseen, se todellakin nauttii vepetreeneistä.

 

TREENIT KÄYNNISSÄ 25.6.2018

Vepe laitettiin heti vuoden alusta suunnitelmiin ja ISKK vepe-ryhmään ilmoitettiin kaikki koirat. Saimme harjoitusvuoron torstaille ja treenit aloitettiin toukokuun lopussa, muutamat treenit ovat siis takana. Alkuun käytiin koko lauman voimin, Lumolla tehtävät olivat hyvin mielessä ja se teki täysimittaisia hakuja. Taika esitti jälleen valtaisan loikan veneestä, mutta veneen hakuun se ei oikein innostunut. Minkulla viime kesäkauden päätteeksi veneestä hyppääminen ei onnistunut, syytä siihen emme tienneet. Päätimme kokeilla, mikä on tilanne tänä vuonna, Minku sai täysin vapaaehtoisesti päättää hyppääkö. Hetken sain sitä rannalta houkutella, se nousi veneen laidalla ja päätti pulahtaa järveen. Viime vuoden ongelmaa ei enää ole. Myös veneen noutoon se lähti, kylläkin lyhyemmällä etäisyydellä kuin Lumo.

Myrri on myös saanut ensi kosketuksensa Vepeen. Alkuun se lähti Hannan kanssa soutelulle ja hetken kuluttua se jo veneen reunalla ihaili maisemia. Myrrin lähestyessä rantaa, päätimme silläkin yrittää, kiinnostaisiko sitä hypätä sieltä järveen. Minä houkuttelin sitä rannalta, hetken se veneen laidalla tasapainoili ja sitten päätti pulahtaa veteen. Eihän se hyppy ihan kauneimpia ollut ja melkoisen sukelluksen se pää edellä veteen teki. Hienosti se hypyn jälkeen ui rantaan ja myös vene soudettiin rantaan. Siellä Myrri oli heti valmis palaamaan veneeseen, joten se sai vielä toisen kierroksen veneessä. Palatessa otettiin hyppy uudelleen, jotta näkisimme millainen kokemus ensimmäinen hyppy oli. Ilmeisen mukava se oli, sillä tällä kertaa hyppyyn lähdettiin ensimmäisen kutsun jälkeen. Ensimmäisissä treeneissä Myrri on päässyt veneeseen ja sieltä suoritettu hyppy on parantunut kerta kerralta, eikä hypyssä pää enää käy pinnan alla. Kohta Myrrin kanssa tehdään tuttavuutta myös muiden vepe-esineiden kanssa ja pääsee noutamaan alkuun pelkkää köyttä.

Lumolle suunnitelmissa on vepe-koe ja siihen treeneissä tähdätään. Hypyn veneestä se hallitsee ja aina silloin tällöin sekin otetaan. Veneen nouto on myös alkuvuodesta onnistunut, ainoastaan veneen palautus merkkipoijujen väliin tuottaa ongelmia. Mikäli tuuli tai aallokko painaa venettä toiseen suuntaan, Lumon kokoisella koiralla palautus merkkipoijuille on lähes mahdoton. Toivotaan kokeeseen, että veneen hakua varten viety poiju viedään paikkaan mistä tuuli puhaltaa suoraan merkkipoijujen väliin. Hukkuvan pelastusta ei vielä tälle vuodelle olla tehty. Neljättä tehtävää, esineen vientiä, ei vielä viime vuonna treenattu ja se on ollut tämän vuoden treeneissä tärkein harjoittelun kohde. Viennissä ollaan päästy siihen, että minä olen veneessä, Lumo ottaa vientiesineen suuhunsa ja toimittaa sen minulle viiden metrin päähän veneeseen. Vene on jo sen verran kaukana, että Lumo joutuu sinne uimaan. Jatkossa tehtävänä pidentää matkaa ja saada vientiin varmuutta.

 

 

HAUSKAA VEPE-TREENIÄ 9.8.2017

Tyttösten kanssa jälleen eilen vepetreeneissä. Treenin tarkoituksena oli lähinnä pitää hauskaa, Lumon kanssa ottaisimme vähän esineen vientiä veneeseen. Lumo sai muutenkin innokkaimpana aloittaa treenin ja aloitus tehtiin tuttuun tapaan hypyllä veneestä ja uinti rantaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa Lumoa pyytää veneestä hyppäämään, sinne se molskahti, kovin nättihän sen veteen meno ei ole. Uinnin jälkeen heti perään veneen hakua, se sujui yhtä hyvin kuin aiemminkin.

Lumon hyppy veneestä.

Seuraavaksi oli Taikan vuoro. Sillekin ensimmäisenä veneestä hyppy ja rantaan uinti. Taika lähtee myös veneestä ensimmäisellä kutsulla, mutta veteen meno on aivan toista kuin Lumolla. Taika etsii itselleen sopivan kohdan, tasapainottaa itsensä ja sitten lähtee kolmen metrin loikka hallitusti veteen, kuten kuvasta voi todeta. Uintitekniikka on Taikalla myös erinomainen, se tekee rauhallisia, pitkiä vetoja ja nämä uintikerrat pitävät sen osaltaan hyvässä lihaskunnossa, iän myötä siihen tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Taikalla veneen haku sujuu myös hyvin, mutta sove-koetta ajatellen, sitä täytyy kehottaa hakuun yleensä useamman kerran, joten niistä johtuen todennäköisesti miinuspisteille mentäisiin.

Taikan mallisuoritus nuorisolle :-)

Ensimmäisen kierroksen viimeisenä Minku. Hanna Minkun kanssa veneeseen, joka soudettiin noin 20 metrin päähän. Minä houkuttelin rannalta Minkua hyppäämään, se ei asiasta kiinnostunut. Yritimme kaikkea mahdollista, mitä keksimme, mutta Minku oli päättänyt tehdä vain risteilyn veneessä. Olemme yrittäneet miettiä, miksi Minku aiemmin hyppäsi veneestä ilman ongelmaa ja nyt kesän aikana ei enää hyppää. Syitä voi olla useita, ehkä se on järvilenkillä tehnyt hypyn rannasta ja vedessä onkin ollut jokin, joka on satuttanut. Mitään sellaista emme kyllä ole lenkeillä havainneet. Veteen meno koirilla on vähän haasteellinen, emme todellakaan halua koiristamme sellaisia, että joka paikasta lähdetään hyppäämällä veteen. Aivan kuten ihmisilläkin, tulee veteen meno kohta tarkistaa ennen sinne hyppäämistä. Pinnan alla voi olla odottamassa kaatuneen puun runko, pahimmillaan oksa sojottamassa juurikin hyppääjää kohden. Viime järvilenkillä huomasin uintikohdassa, kun vesi oli normaalia kirkkaampaa, miten kalliorinteen vieressä, heti vedenpinnan alla, oli melkoisia kivenlohkareita. Siitä jos koira vauhdilla veteen loikkaa, voi käydä todella huonosti. Hyppy ei onnistunut, mutta Minku edelleen heilutti häntäänsä innokkaana, joten sillekin sitten veneen hakua. Siihenhän se innostui heti ja nouto tehtiin onnistuneesti parikin kertaa.

Minkun veneen hakua.

Toisella kierroksella oli tavoitteellisen treenin vuoro, Lumolle esineen vientiä. Jotain oli selvästi viime treenistä jäänyt mieleen, sillä tällä kertaa esine otettiin paljon paremmin suuhun ja toimitettiin se veneeseen, mikä oli rantavedessä. Teimme muutamia onnistuneita vientejä ja päätimme vientitreenin siihen. Vientiä tulee vahvistaa kotona kuivan maan treeneillä ja seuraavissa vesitreeneissä matkaa pidennetään. Lumo oli edelleen niin innoissaan, joten tehtiin sille vielä toinen veneen haku, toiselta puolelta rantaa. Vähän haastetta Lumolle lisää, sillä olimme tällä kertaa molemmat veneessä ja rannalta vieras ihminen päästi sen liikkeelle. Hakuun lähtö ei ollut ongelma, Lumo kuitenkin jälleen lyhensi uintimatkaa ja siirtyi ensin rannalla veneen kohdalla ja vasta sieltä hakuun. Hanna antoi köyden ja rannalta sitä kutsuttiin. Ilmeisesti vieraat ihmiset ei niin paljon kiinnostaneet, joten vienti tällä kertaa melko suoraan rantaan, eikä käskyttäjien kohdalle, eipä haitannut.

Taika lähes liitää veden pinnalla.

Taika pääsi toisella kierroksella esittämään uudelleen hienon hyppynsä veneestä. Yhtä nätisti se sieltä jälleen loikkasi ja ui tyytyväisenä rantaan. Rouvan treeni päätettiin lopettaa siihen. Minku seuraavaksi ja mietittiin mitä tehtäisiin. Kouluttajilta tuli ehdotus, laitetaan Minku vieraiden ihmisten kyytiin veneeseen, minä ja Hanna rannalla, yritetään molemmat saada sitä hyppäämään ja jos sekään ei onnistu, poistuisimme paikalta, jos se sitten haluaisi lähteä meidän peräämme. Minku hyppäsi häntä heiluen veneeseen, vieraat ihmiset ei sitä haittaa. Veneessä se oli jälleen yhtä rauhallinen ja tyytyväinen. Veneessä se päästettiin irti ja me huusimme sitä rannalta. Eipä olisi Minkua voinut enempää kiinnostaa, se vain katseli meidän touhujamme. Poistuimme paikalta ja Minkun reaktio edelleen aivan sama. Se luottaa täysin siihen, ettei sitä jätetä ja vieraat ihmiset veneessä ei sitä haittaa. Tulimme takaisin rantaan ja venettä soudettiin lähemmäs. Edelleen kutsuimme Minkua ja kas kummaa, se nostikin etujalkansa veneen reunalle, se oli tulossa. Ihan hyppyyn se ei vielä lähtenyt, mutta päätimme, että nyt on aika vähän veneestä avittaa. Pieni töytäisy ja sieltähän Minku veteen hyppäsi. Se ui rantaan ja rannassa sai namit sekä kehut. Häntä heiluen se rannalla liikkui ja varmistimme vielä, ettei töytäisy sitä haitannut, veneeseen mentiin edelleen vapaaehtoisesti, sen sai soutaa metrin päähän rannasta ja sieltäkin vielä rantaveteen hypättiin. Jotta Minkulle varmasti jäisi hyvä mieli treenistä, heiteltiin sille vielä muutaman kerran damia veteen, minkä se sai noutaa. Ehkä pikkuhiljaa saadaan se luottamus hyppyyn takaisin. Jälleen meillä oli hauska ja onnistunut treeni, toivottavasti syksystä tulee lämmin, joten treenejä voidaan jatkaa mahdollisimman pitkään.

 

SOVE HYVÄKSYTTY 30.7.2017

Perjantaiaamuna mielenkiinnolla seurattiin jatkuvaa säätilan muuttumista. Tuuli oli onneksi tyyntynyt, vesisadetta lupailtiin, mutta siitä ei sinänsä haittaa vepessä olisi. Myös ukkosen kuvia ennusteessa jossain vaiheessa illalle oli. Säätila saattaisi siis kokeen aikana olla vähän mitä tahansa. Hanna lähti töistä jo puolen päivän aikaan, jotta tyttöset saisivat kunnon lenkin ennen vepekokeeseen lähtöä. Minä saavuin kotiin kolmen aikoihin, pientä syömistä, tavaroiden pakkaus, Taika ja Minku saivat jäädä kotiin ja me suuntasimme Lumon kanssa koepaikalle. Matkalla vielä kertasimme annettavat käskyt, jotta ainakaan niiden liiallisesta käytöstä ei miinuspisteitä tulisi.

Koepaikalla papereiden ja sirun tarkistus, sitten olikin jo ylituomarin puhuttelun aika. Siinä kerrottiin kokeen kulku, kilpailijoiden toiminta ja sitten vielä muutamat tarkentavat kysymykset. Puhuttelun jälkeen arvottiin koejärjestys ja me saimme numeron 3, joka sitten vaihtui numeroksi 1, kun apuohjaajista johtuen haluttiin vaihto tehdä. Me siis saimme kunnian aloittaa kokeen. Tuomarit siirtyivät suorituspaikalle ja me noudimme Lumon koealueen reunalle odottamaan. Kohta kuuluikin huuto "ensimmäinen suorittamaan", jolla siirryimme rannalle. Lumo oli yllättävänkin rauhallinen, kieltämättä itseäni melko lailla jännitti. Tuomarit kertasivat tehtävän, Hanna Lumon kanssa veneeseen, joka sitten soudettiin 50 metrin päähän. Veneessä kysyttiin ollaanko valmiina ja sen merkiksi siellä kädet nostettiin ilmaan, sitten tuomari kysyi minulta, olenko valmis, vastasin myöntävästi ja hän antoi minulle luvan aloittaa. Hanna päästi veneessä Lumosta irti ja minä huusin rannalta "Lumo", ensimmäisellä huudolla se hyppäsi veneestä ja suuntasi rantaan. Se ui suoraan merkkikeppejä kohti ja muutaman kerran varmuuden vuoksi sitä matkalla huusin. Laskin kuitenkin koko ajan, etten käytä yhtään käskyä yli sallitun kuuden. Lumo ui merkkikeppien välistä, tuomari sanoi "aika", meidän ensimmäinen suoritus oli tehty ja mielestäni saimme siitä maksimipisteet 25.

Tämän jälkeen muut koirakot kävivät suorittamassa ykköstehtävän ja me sillä välillä lenkitimme Lumon. Sitten olikin tehtävän kaksi vuoro, josta tiesimme jo saavamme nolla pistettä. Olemme muutaman kerran harjoitelleet parin metrin matkalta esineen vientiä, sillä matkalla se onnistuu, mutta ei missään tapauksessa 30 metrin päähän veneeseen. Päätimme tehdä tästä tehtävästä kuitenkin Lumolle mieleinen, kun sain luvan aloittaa, otin vientiesineen (damin) käteeni ja heitin sen niin pitkälle veneen suuntaan kuin jaksoin ja laitoin Lumon hakuun. Tuomari vähän ihmetteli suoritustani, mutta kerroin sitten hänelle, ettemme tarkoituksella yritäkään esineen vientiä, kun sitä ei vielä ole opittu. Lumo toi innoissaan damin rantaan ja sai siitä isot kehut, nameilla kun kokeessa ei saa palkata. Kaikkien saatua toinen tehtävä valmiiksi, pidettiin pieni tauko.

Kolmannessa tehtävässä saimme rannalla jännittää, haettaisiinko venettä oikealta vai vasemmalta. Tuomari onneksi päätti, että oikealta haetaan, jolloin tuulen ja aallokon suunta olisi suotuisampi. Valitettavasti se ei kuitenkaan tällä kertaa ihan merkkikeppien väliin tuullut. Saimme luvan aloittaa, päästin Lumosta irti ja nyt Hanna veneestä houkutteli Lumoa hakuun. Mitäs Lumo tekikään? Fiksuna se huomasi heti oikealla olevan niemekkeen, jolta oli lyhyempi matka veneelle ja sitä kauttahan se lähti venettä kohden. Pelkäsin, että palautus voitaisiin tehdä samaan paikkaan mistä se liikkeelle lähti, jolloin se olisi noin 20 metrin päässä merkkikepeistä ja jokainen metri olisi yksi miinuspiste. Lumo pääsi veneelle ja Hanna ojensi köyden. Lumo sai siitä hyvän otteen ja samaan aikaan minä aloin huutamaan sitä rannalta. Suuntaus näytti olevan minua kohden, mutta valitettavasti tuulen suunta sai veneen menemään kuitenkin 4 metrin päähän merkkikepistä, siitä siis -4 pistettä. Innoissani ilmeisesti käytin yhden käskyn liikaa, joten siitä vähennettiin vielä yksi piste, tehtävästä yhteensä 20 pistettä. Siinä vaiheessa emme vielä pisteitä tienneet, mutta arvelin meidän tähän mennessä saaneen juurikin sen 45 pistettä, joten viimeinen tehtävä pitäisi mennä lähes täydellisesti.

Viimeinen tehtävä ei olisi todellakaan mitenkään varma, sillä pääsimme harjoittelemaan hukkuvan pelastamista ensimmäistä kertaa vasta pari päivää aikaisemmin. Silloin teimme sen kaksi kertaa, kylläkin onnistuneesti. Hanna meni hukkuvan kanssa veneeseen, jota soudettiin 50 metrin poijua kohden. 30 metrin kohdalla hukkuva pudottautui veneestä, joka samalla on suoraan merkki tehtävän alkamisesta. Päästin Lumosta irti ja Hanna kutsui sitä veneestä. Lumo lähti heti liikkeelle, mutta suuntasi suoraan venettä kohden. Pelkäsin jo suorituksen epäonnistuvan, onneksi Lumo kuitenkin hukkuvan kohdalla muutti suuntaa, nappasi hukkuvan kädessä olevasta patukasta ja suuntasi rantaan. Lumo tuli todella suoraa linjaa merkkikeppien väliin, enkä käyttänyt liikaa käskyjä. Tuomarin kertoessa jälleen "aika" olin lähes varma, että olimme läpäisseet sove-kokeen.

Seuraavaksi alkoi piinaava odottelu ja mietimme, voisiko olla jotain, mistä olisimme saaneet virhepisteitä. Veneen haun virhepisteet tiesimme ja jos kahdesta muusta tulisi täydet pisteet, meillä voisi olla yhteensä 70 pistettä, joka riittäisi soven läpäisemiseen, johon tarvitaan 65 pistettä. Lopulta kaikki olivat suorituksensa tehneet ja oli loppupuheen sekä palkintojen jaon aika. Ensimmäisenä luettiin meidän nimi ja ne pisteet olivat juurikin se 70 pistettä. Fiilis oli aivan mahtava, teimme neljästä tehtävästä vain kolme, eikä niitä harjoituskertojakaan taida kaikkiaan edes kymmentä olla, siitä huolimatta koe läpäistiin. Palkinnoksi pieni plakaati, joka arvostetaan korkealle. Vepe oli laumallemme nyt jo kuudes eri koiraharrastuslaji, mistä meillä on virallinen tulos, kyllä tollerista on moneen. Näiden lajien lisäksi olemme startanneet taippareissa ja kokemusta on myös kahdesta eri luonnetta mittaavasti testistä. Tämä tuntemus on varmasti erinomainen apu opastaessa tulevia Magicfox´s omistajia koiraharrastamisen pariin.

 

VALMIINA KOKEESEEN ? 26.7.

Kerhomme on pitänyt tällä viikolla vepe-leiriä Toivolansaaressa. Valitettavasti emme itse leirille työtehtävistä johtuen päässeet osallistumaan, mutta keskiviikkoiltana oli onneksi järjestetty koulutusta ei-leiriläisille. Sinne siis suuntasimme koko lauman voimin. Meillä oli tarkoitus ottaa "hukkuvan" noutoa, kouluksen alkaessa kohdehenkilö ei ollut paikalla, joten aloitimme treenaamisen Lumon kanssa veneen noudolla 30 metrin päästä. Se sujui jälleen hyvin, tuuli ja aallokko kylläkin painoi veneen yhden metrin merkkipaalujen viereen. Siitä kokeessa saisi kuitenkin vain yhden miinuspisteen. Taikalle halusimme ottaa rantaan uinnin ja vene soudettiin kokeen mukaisesti 50 metrin päähän. Jälleen Taika otti veneestä jättiloikan ja nätisti uiskenteli rantaan. Minku sai myös noutaa venettä, vähän lyhyemmältä matkalta, pienen avustamisen jälkeen sekin sujui hyvin ja se tehtiin vielä toistamiseen.

Toisella kierroksella "hukkuvakin" oli paikalla, joten sitä pääsimme treenaamaan ensimmäistä kertaa. Soveltuvuuskoe on perjantaina ja haku pitää onnistua, jos edes voi elätellä toiveita soven läpäisemisestä, oli siis viimeinen hetki sitä vähän harjoitella. Hukkuva lähti soutajan kanssa matkaan ja minä pidin pannasta Lumoa rannassa. Vene souti 30 metrin päähän, missä hukkuva pudottautui veneestä, se on samalla lupa päästää koira hakuun. Irrotin pannasta ja käskytin "hae". Lumo pyöri rannassa, halu noutamiseen selvästi oli, mutta jostain syystä liikkeelle ei lähdetty. Onneksi paikalla oli kokeneitä vepe-kouluttajia, jotka keskeyttivät suorituksen ja kertoivat, että Hannan täytyy myös mennä veneeseen. Suoritus siis uusittiin, nyt myös Hanna veneessä. Hukkuva pudottautui jälleen veneestä, Hanna kerran kutsui Lumoa ja sehän säntäsi heti hakuun. Veneessä Hanna yritti parhaansa mukaan piiloutua, Lumon uidessa kohti hukkuvaa. Lumo ymmärsi hukkuvan kohdalla, että tämähän täältä varmaankin piti noutaa ja tarttui hukkuvalla olevaan patukkaan. Hienosti Lumo veti hukkuvan rantaan ja sai isot kehut sekä palkat.

Päätimme, että treenaamme hukkuvan noudon Lumon kanssa vielä toistamiseen, Minku ja Taika saivat odottaa autossa. Toisella kerralla Lumo oli aivan innoissaan, se tärisi ja piti pientä vinkunaa, kun venettä kauemmas soudettiin. Käytös oli melko lailla samaa kuin agi-kisoissa, onneksi vepessä tästä vireestä ei ole mitään haittaa, päinvastoin. Jälleen hukkuva pudottautui ja Lumo oli jo menossa, kun Hanna sitä kutsui. Suoraan hukkuvan luokse ja vetäen hänet rantaan. Ainakin tämän treenin perusteella Lumo voi hyvinkin hukkuvankin haussa perjantaina onnistua

Nyt kokeen läpäisemiselle tuli kuitenkin uusi haaste. Koko alkuviikon olemme seuranneet säätilaa, se on ollut perjantaille ihanteellinen, lämmintä ja tuulta todella vähän. Tänään saimme valitettavasti yllättyä, nyt luvataan sadetta, alle 20 astetta ja mikä pahinta, 7 metrin tuulta. Aallokko vaikeuttaa tehtävien suorittamista ja tuuli saattaa viedä veneen mukanaan, pienikokoinen tolleri ei sitä jaksa vetää, vaikka suunta olisikin oikea. Säätilalle ei voi mitään, viime vuonna saimme sen mejässä kokea, miten se voi suorituksen pilata. Neljästä tehtävästä kolmesta voimme saada pisteitä maksimissaan 75 ja hyväksymiseen pitää saada 65 pistettä, joten paljon virheitä ei sallita. Tehtävistä "esineen vienti" ei vielä onnistu, joten se on aika varma 0 pistettä siitä. Kokeilemaan kuitenkin lähdetään ja tulee siitä ainakin hyvä treeni Lumolle, jollei muuta.

 

SOVE TAVOITTEENA 5.7.2017

Eiliseen treeniin suuntasin kaksin Lumon kanssa. Paikan päällä rakenneltiin ensin alue ja vietiin tarvittavat välineet rantaan. Kohta pääsimmekin Lumon kanssa treenaamaan ja päätin aloittaa treenin jälleen uinnilla rantaan. Lumoa ei haitannut yhtään outo avustaja veneessä, vaan se hyppäsi veneeseen heti kun sen hihnasta irrotin. Pientä vinkunaa veneestä kuului, kun se tällä kertaa sinne lähes 50 metriin soudettiin. Sain veneestä merkin ja kerran huusin Lumo, jolloin se välittömästi pitkällä loikalla hyppäsi veneestä. Sitten vaan odottelin ja katselin kuinka se suoraan ui luokseni. Rannassa isot kehut ja namit.

Seuraavaksi teimme venehaun, joka olikin haasteellinen. Veneen hakuhan suoritetaan uusilla säännöillä linjan sivusta, mikä vaikeuttaa sitä huomattavasti. Nyt merkkipoiju oli viety vielä sille puolelle mihin tuuli kävi, joten tuodessa aallot ja tuuli veivät venettä koko ajan lisää sivuun. Tehtävän alkaessa Lumo ei oikein ymmärtänyt mitä piti tehdä, kun Hanna ei ollutkaan sitä venessä kutsumassa. Kahlasin rantaveteen, osoitin venettä, mistä Lumoa kutsuttiin ja sittenhän se jo tehtävän ymmärsi. Uinti veneen luo, köysi heti suuhun ja venettä vetämään. Lumo tiesi hyvin, että vene tulisi minun luokseni tuoda ja sitä se yritti. Tuuli ja aallot kuitenkin painoivat sen sivuun. Pääasia oli, että se tiesi tehtävän, joten otin sen hieman sivusta vastaan. Hienosti se palauttaa vetoköydenkin käteen, eikä pudota sitä rantaveteen. Jälleen isot kehut ja palkat.

Sitten olinkin hetken avustamassa muita suorittajia. Päätin ennen meidän seuraavaa suoritusta tehdä Lumon kanssa lenkin ja se olikin tarpeellinen. Toinen vuoromme koitti ja olin jo päättänyt, ettei sitä veneestä uintia tarvi tällä kertaa enempää harjoitella. Teimme siis toisen veneen haun ja halusin veneen siihen hakuun toiselle puolelle keskilinjaa. Saimme luvan aloittaa suorituksen, Lumolle käsky "hae", samaan aikaan veneestä huudettiin "Lumo" ja sillähän se heti lähti liikkeelle. Nyt tuonti oli paljon helpompi, sillä aallot toivat sitä suoraan merkkipoijujen väliin. Vauhdilla tultiin ja kohta köysi olikin kädessäni, tämä suoritus olisi antanut sovessa varmaankin 25 pistettä. Sovessa on neljä suoritusta, jokaisesta maksimipisteet 25 eli yhteensä kokeesta voi saada 100 pistettä. Soven läpimenemiseen tarvitaan 65 pistettä. Uskon että Lumo helposti saa veneestä uinnista sen 25 ja jos keli on hyvä sekä veneen haku onnistuu, siitäkin on mahdollisuus 25 pistettä saada. Hukkuvan pelastamista ei vielä ole harjoiteltu, sitä todennäköisesti päästään ensi viikon treenissä tekemään. Esineen viennissä ollaan vasta maaharjoittelussa ja uskon sen olevan Lumolle haasteellisin näistä tehtävistä. Sovea saa kuitenkin yrittää kolme kertaa, joten ensimmäiseen mennään, vaikka kaikki tehtävät eivät vielä täydellisesti sujuisikaan.

 

VEPETREENIT KÄYNTIIN 21.6.2017

Kylläpäs on ollut haastava kevät harrasteiden puolella. Pitkään kylmänä jatkunut kevät esti ensimmäiset vepe-treenit. Kun ilma hivenen lämpeni, alkoivat ensin Taikan ja sitten Lumon juoksut, vielä kun samaan aikaan Minkun hormonit hyrräsivät valeraskaudessa pesää kaivaen kaikkialle, eipä siitä harrastamisesta tullut mitään. Sen osoittivat esimerkiksi suoritukset mejässä. Sitten kun tyttöset alkoivat osoittamaan normaalin käytöksen merkkejä, molemmat meistä sai itselleen flunssan, joka nyt vasta alkaa hellittämään. Eilen olimme siis VIHDOIN koko lauma siinä kunnossa, että pystyimme suuntaamaan Ikaalisiin vepe-treeneihin.

 Rantaan saavuttiin puoli kuuden aikoihin ja kyllähän tyttöset jo autossa aistivat, että jotain hauskaa oli tiedossa. Treeniin osallistuvia koiria oli tällä kertaa kuusi. Päätimme tehdä soveltuvuuskokeen kahta ensimmäistä tehtävää, uintia veneestä sekä veneen hakua. Vepe-säännöt ovat muuttuneet viime vuodesta ja esimerkiksi veneen haku suoritetaan nykyään viistosti, kun ennen se tehtiin suoraan.  Pienen keskustelun jälkeen aloitimme treenin ja me saimme aloittaa. Päätimme aloittaa Lumon kanssa, se kun on aina treeneistä eniten innoissaan. Halu rantaan oli kova, mutta mitään ääntelyä ei kuulunut. Lumo hyppäsi rannassa olevaan kumiveneeseen ilman eri käskyä, se oli valmis aloittamaan vepe-kauden. Hanna meni Lumon seuraksi ja sitten soudettiin noin 30 metrin päähän. Kun oltiin valmiit, huusin kerran "Lumo" jolloin se heti hyppäsi veneestä ja ui rantaan. Rannalla isot kehut ja palkat, se suoritus ei olisi voinut paremmin mennä. Seuraavaksi Minku ja jälleen Hanna sen kanssa veneeseen. Minkun meno veteen vaatikin vähän enemmän suostuttelua, mutta rantaveteen heitetty dami sai senkin liikkeelle, hienosti se loppuun vielä damin palautti. Viimeisenä Taika, josta oli pieni epäilys hyppäisikö se veneestä ollenkaan, sen verran laiska se on ollut järvilenkeillä veteen menemään. Nyt tehtiin vaihto, minä meni Taikan kanssa veneeseen, koska epäilimme Taikan lähtevän ennemmin Hannan (ja nakin) luo rantaan. Veneessä Taikalla oli suuri halu hypätä veneestä, mutta se ei löytänyt mieleistään kohtaa. Reunalla pyörittiin, oikea kohta vihdoin löytyi ja pitkällä, näyttävällä loikalla se veneestä lähti, jälleen saimme ihmetellä (ja ihailla) veteraanimme liikkumista. Varmasti DOBO-pallon kanssa tehdyt tasapainottelut auttavat liikkumisessa myös kumiveneen reunalla.

Muiden koirien suoritusten jälkeen oli jälleen meidän vuoromme. Ensimmäisenä Lumo suorittamaan veneen hakua. Rannassa vähän innostimme sitä köydellä, sitä ei paljon tarvittu, Lumo oli valmis noutoon. Hanna lähti veneellä parinkymmenen metrin päähän ja minä lähetin viistosti Lumon liikkeelle. Sillä oli heti tiedossa mitä tehdään ja veneellä se otti köyden heti suuhunsa ja suuntasi rantaan. Viistosti oleva vene tuotti pienen ongelman, Lumohan huomasi rannan olevan lähempänä suoraan tultaessa, joten vene ei aivan tullut merkkipoijujen välistä, suoritus muuten oli hyvä. Minku oli rannassa yhtä innoissaan kuin Lumo, se aivan tärisi odottaessaan lähtöä. Vene oli riittävän kaukana ja lähetin Minkun liikkeelle käskyllä "hae". Minku katseli veteen, mitä heitettiin, mitä sen tulisi hakea...?? Sain sen liikkeelle ja se suuntasi suoraan merkkipoijuun, tämäkö minun pitäisi noutaa? Hanna sai sen siinä vaiheessa kiinnostumaan veneestä ja se suuntasi sinne. Hyvin Minkukin köyden otti suuhunsa ja palautti veneen samaan kohtaan minne Lumokin. Viimeisenä oli jälleen Taikan vuoro. Taikalle teimme vähän lyhyemmän ja helpomman haun, josta se suoriutui erinomaisesti. Muiden koirien suoritusten jälkeen otimme Lumolle vielä toisen venehaun, joka menikin ensimmäistä paremmin. Kaikki tyttösimme suorittivat hyvin, tehtävät oli talven jälkeen edelleen tiedossa. Toivottavasti treenit ensi viikolla jatkuvat, sen verran hauskaa oli koko laumalla. Treenaamisessa pyritään tietenkin oikeiden suoritusten tekemiseen, mutta erityisesti vepe-treeneissä pidetään hauskaa, kaiken ei aina tarvitse mennä "ohjekirjan" mukaan. Lumon kanssa treenit tulevat olemaan vähän enemmän tavoitteellisia, koska tällä hetkellä tähtäimessä sille on heinäkuun lopun vepen sove-koe. Toivottavasti VEPE:stä tulee jo kuudes laji, mistä laumallamme on virallinen tulos. Nähtäväksi tietenkin jää, suorittaako Minku tai Taika jossain vaiheessa paremmin ja päätetäänkin ilmoittaa jompi kumpi niistä.

 

 

VEPET PÄÄTTYIVÄT 5.10.2016

Eilen taisi olla tämän vuoden viimeiset vepe-treenit, sen verran viileä rannalla oli ja hämäräkin alkoi tulla jo tunnin treenaamisen jälkeen. Harmi että löysimme tämän lajin vasta kesän lopulla, sen verran hauskaa sitä oli tyttösten kanssa harrastaa. Kahden kuukauden aikana ehdimme kuitenkin tehdä useammatkin treenit ja hienoa oli nähdä tyttösten kehittyminen lajissa. Eipä auta kuin jäädä odottamaan kevättä ja silloin varmasti heti jatkamme.

Treenissä oli kuusi koiraa ja päätimme tehdä jokaisen koiran osalta koko treenin kerralla, jotta sen jälkeen sen voisi kuivata ja laittaa autoon odottomaan. Meidän tytöt tekivät treeninsä muiden koirien välissä, jotta kuivaamisen pystyi tekemään koira kerrallaan. Rannalla kävi melkoinen viima, aallot eivät niin isot olleet, mutta tuuli vei kyllä veneitä mukanaan. Päätimme tehdä alkuun veneen noudon ja sitten mahdollisesti kahdella veneelle myös veneen noudon.

Ensimmäisenä rannalle otimme Minkun, joka pienissä bikineissään alkoi heti tärisemään rannan viimassa. Päätimme kokeilla damilla, haluaako se veteen mennä, jos ei sen perään mentäisi, jäisi treenaaminen kokonaan väliin. Dami heitettiin ja Minku säntäsi hakuun, ilmeisesti ainakin osa tärisemisestä tuli kuitenkin innosta treenaamiseen. Sitten vene noin kymmenen metrin päähän ja Minkulle venehaku. Pienen innostamisen jälkeen se veneen haki ja suoritus uusittiin muutaman kerran. Tämän jälkeen toinen vene vesille ja Minku kyytiin. Minkun vene souti noin 40 metrin päähän, toinen vene noin 30 metriin, siellä Hanna, joka heittäisi vetoköyden veneen eteen, Minkun tullessa. Kaikki oli valmista ja Hanna houkutteli Minkua veteen, pitkään se etsi paikkaa veneen reunalta, miten veteen hyppäisi, mutta tällä kertaa se kuitenkin jätti hyppäämisen väliin. Enempää sitä ei haluttu painostaa, vaan veneet soudettiin rantaan. Minku kuivattiin ja autoon odottamaan.

Seuraavaksi tyttösistämme vuoroon tuli Lumo, jolla oli jo melkoinen veto rantaan. Dami haettiin vauhdilla ja sitten olikin vuorossa veneen haku. Sekin onnistui erittäin hyvin, joten päätimme Lumolla kokeilla kahden veneen noutoa. Lumo kyytiin ja sieltähän se oli säntäämässä veteen jo venettä soudettaessa oikeaan paikkaan. Veneet saatiin paikoilleen, minä rannalla odottelin kameran kanssa. Lähtö Lumolla oli niin nopea, että veteen menon sain juuri ja juuri filmille. Sieltä se suuntasi kohti Hannaa ja sen ollessa muutaman metrin päässä veneestä, Hanna heitti köyden veneen eteen. Samalla hetkellä Lumo muuttaa suuntansa kohti köyttä, se tietää mikä on tehtävänä. Köysi samantein suuhun ja veto jatkuu kohti rantaa. Lumon saavuttaessa merkkipoijun, päätän kuvaamisen ja menen vastaanottamaan köyden, joka jälleen palautuu ihan käteen asti. Suorituksen jälkeen palkkaamme molemmat Lumon ja se on ihan innoissaan. Kuten videoltakin kuulee, tai siis ei kuule, kumpikaan meistä ei anna Lumolle mitään käskyjä suorituksen aikana. Taitaa olla niin, että Lumo on se joka ensi vuonna ensimmäisenä soveltamiskokeeseen ilmoitetaan.

www.youtube.com/watch?v=6mTJZoJGAPg

Viimeisenä suorittamaan tuli Taika. Se ei ollut säätilasta innoissaan ja sen näki myös damin noudoissa. Tästä johtuen päätimme tehdä sille veneen noutoa vain muutaman metrin päästä, siitä se suoriutui ihan hyvin. Kun vene soudettiin vähän pidemmälle, eipä Taika enää halunnutkaan sitä noutaa. Päätimme siis jättää Taikan osalta treenit tähän. Viime treeneissä, paremmalla kelillä, kaikki tyttöset noutivat veneen ja tekivät saman noudon myös kahdella veneellä, tänään siinä onnistui vain Lumo. Koska treenaaminen ei itsestä, eikä myöskään tyttösistä ollut enää niin mielekästä, taidamme jättää vepetreenit tältä vuodelta tähän.

 

ILMAT VIILENEE, TREENIT JATKUVAT 14.9.2016

Kesä on ehkä ohi, mutta treenit ei! Veikkaanpa että treenaaminen vepen osalta päättyy siihen, kun ei enää näe treenata. Eilen hämärä alkoi vähän kahdeksan jälkeen, joten vielä ehtii. Vielä kun meidän koiria ei viileä vesi saa pysymään pois järvestä. Viime keväänä kun jäät olivat juuri lähteneet, ihmettelimme järvilenkillä, missähän Minku mahtaa olla... siellähän se jo rantavesissä kahlaili.

Katselimme eilen muiden treenejä ja useimmat treenasivat ylempien luokkien kahden veneen tehtäviä. Päätimme kuitenkin aloittaa oman treenimme ALO luokan veneen hakemisella. Ensimmäisenä Lumo innokkaimpana näyttämään esimerkkiä. Vene soudettiin kokeen määräämään 30 metriin, Hanna veneessä ja minä rannalla. Pidin Lumoa kiinni, kunnes kaikki nostivat kätensä valmiuden merkiksi. Päästin Lumon irti, en antanut mitään käskyä, siitä huolimatta se säntäsi suoraan veteen ja kohti venettä. Hannakin oli uimisen ajan hiljaa ja vasta veneen luona tarjosi köyttä ja antoi käskyn "ota". Kokeessa koko suorituksen aikana saa käskeä koiraa vain kuusi kertaa, joten yritämme harjoitella myös sitä. Köyden saatuaan se suuntasi suoraan rantaan minua kohden. Koska suoritus näytti sujuvan todella hyvin ilman käskyjä, aloin ajoissa antamaan Lumolle kehuja suorituksesta. Lumo toimitti köyden käteeni ja sai siitä vielä kourallisen nakkeja palkaksi.

Koiraa vaihdettiin, Taika ja Minku suorittivat veneen haun ihan yhtä mallikkaasti. Erityisen hienoa oli jokaisella veneen tuonti ihan rantaan asti ja köyden toimittaminen käteeni. Ensimmäisen osion jälkeen lähdimme lenkittämään koirat ja mietimme seuraavan vuoron tehtävää. Koska veneestä hyppääminen on niille aivan liian helppoa, eikä sitä sinänsä tarvi harjoitella, päätimme tehdä jotain muuta. Tällä hetkellä kukaan treenaajista ei enää halua mennä "hukkuvaksi", joten sitä emme voisi harjoitella. Viime viikot ovat olleet sen verran kiireisiä, ettemme ole ehtineet kuivalla maalla harjoittelemaan esineen (pikkudami) vientiä, siitä syystä emme halunneet sitä vedessä treenata. Koska veneen haku sujui niin hyvin, päätimme kokeilla ylemmän luokan kahden veneen tehtävää.

Lumo lähti ensimmäisenä avustajan kanssa veneellä 50 metrin päähän. Samaan aikaan Hanna lähti toisella veneellä 30 metriin ja minä jäin rannalle. Kun veneet olivat sivuttain rannan suuntaisesti, kädet nostettiin ylös, Hanna käski Lumolle "hyppää". Sieltähän se samantein hyppäsi, suuntasi kohti Hannan venettä. Lumon ollessa kolmen metrin päässä veneestä, Hanna heitti muutaman metrin pituisen köyden kumiveneen eteen. Lumo vaihtoi välittömästi suuntaansa köyttä kohden ja nappasi sen suuhunsa. Se ymmärsi heti mikä oli tehtävän tarkoitus. Katselin suoritusta rannalta ja kun Lumo sai köyden käteensä, avustajat huutelivat veneistä "käske sitä rantaan". Näin kuitenkin Lumon suorituksesta, ettei se käskyä tarvi, vaan vene palautuu tässäkin tehtävässä todella hienosti. Isot kehut ja nakit sille kylläkin annoin sen lähestyessä ja päästyä rantaan.

Taikalle tehtiin aivan vastaava tehtävä ja sekin suoriutui siitä aivan yhtä hyvin kuin Lumo. Viimeisenä Minku ja jälleen saimme yllättyä tyttötriostamme, kaikki toivat veneen aivan tehtävän mukaisesti. Olimme todella tyytyväisiä treeneihin ja niin näytti olevan tyttösemmekin. Paluumatkalla takapenkillä oli hiljaista ja me etupenkillä suunnittelimme tämän viikon tulevia koiratapahtumia.

 

HAUSKUUS JATKUU 24.8.2016

Eilen kävimme jälleen pitämässä hauskaa VEPEssä. Yhdet treenit jätimme aiemmin väliin, kun saimme tiedon, että juurikin treenirantaan käy kova tuuli ja aallokko on melkoinen. Ei haluttu saada mahdollisesti huonoja kokemuksia, jotka jatkossa vaikuttaisivat suorittamiseen. Eilinen päivä olikin sitten sään puolesta ideaalinen, aivan tyyntä ja melkoisen lämmintä. Muutama pienehkö sadekuuri treenin aikana saatiin, mutta se ei treeniä haitannut.

Treenit meidän koirilla aloitettiin tällä kertaa veneen haulla. Nyt vene soudettiin kutakuinkin soveltuvuuskokeen vaadittavaan 30 metrin etäisyyteen. Ensimmäisenä suorittamaan se innokkain elikkäs Lumo. Hanna jälleen veneeseen ja minä rannalla pidän Lumoa kiinni, kun vene 30 metriin soudetaan. Kun päästän irti, Lumo säntää veteen ja vauhdilla ui veneen luo. Perillä se ymmärtää heti ottaa kiinni narusta ja alkaa kiskoa sitä kohti rantaa. Lumon uidessa kohti venettä, ehdin noutaa kameran repusta ja päätin videoida tapahtuman. Linkki videoon tulee lähipäivinä tähän alle. Suoritus on erinomainen, eikä Lumo edes matkalla tarvitse kannustusta. Kohta vene on rannalla ja Lumo vielä toimittaa köyden käteeni. Taika ei tällä kertaa venettä halua noutaa, sitä kiinnostaa enemmän uiminen veneen ympärillä. Minku tekee hyvän noudon, vähän lyhyemmällä matkalla.

Toisena treenataan esineen vientiä (pikkudami) veneeseen. Viime viikko oli niin kiireinen, ettei sitä kotitreeniä valitettavasti ehditty tehdä. Haasteena on pikkudamin saaminen suuhun, koska sellaista emme aiemmin ole treenanneet. Myöskin pikkudamin vienti on koirillemme outo, nehän ovat noutajia, joten tähän mennessä aina aikaisemmin on noudettu ja nyt pitäisi viedä. Koska pikkudamia ei suuhun oteta, päätämme heittää sen rantaveteen, heittäjä eli minä pakenee rannalta, kääntää selkänsä ja Hanna houkuttelee tuomaan veneeseen. Hetken treenaamisen jälkeen saadaan vienti onnistumaan kaikilta. Siihen ollaan jo tyytyväisiä, että pikkudami palautuu eri henkilölle kuin heittäjä. Nyt pitää keskittyä kotitreeneihin, jotta dami myös kädestä suuhun otetaan.

Ajatuksena oli jo, että nämä treenit riittäisivät, mutta kun kannustus treeniryhmässä oli niin kova ja ilma mitä mainioin, teimme vielä kolmannen treenin. Treeni kannattaa aina lopettaa hyvään onnistumiseen, joten teimme kaikille hypyn veneestä ja uinnin rantaan. Nyt vene soudettiin lähes 50 metriin, ensimmäisenä Lumo Hannan kanssa veneessä ja minä rannalla. Veneessä Hanna päästää irti ja minä tuskin ehdin Lumoa kutsua, kun se on jo vedessä. Ripeästi se ui rantaan, saa kehut ja namit. Sitten minä menen vuorostani veneeseen Taikan kanssa, Hanna jää rantaan. Taikalla menee hetki, ennenkuin se löytyy mieleisen kohdan veneestä hypätä, sitten se melkoisella loikalla lähtee liikkeelle. Viimeisenä Minku minun kanssani veneeseen. Hannan kutsuessa Minku hetken pyörii veneessä, eikä oikein tiedä mitä tehdä. Kutsu rannalta kuitenkin houkuttelee riittävästi sinnehän se veteen pulahtaa. Kaikki veneestä vuorollaan hyppäsivät ja pitkän matkan rantaan uivat, siihen oli hyvä treeni lopettaa.

 

TREENIT ALKOIVAT 3.8.2016

Eilen ensimmäisiin treeneihin ja perille päästyämme huomasimme, että kamera jäi kotiin. Ehkä olikin parempi niin, koska treenien aikana on kummallakin paljon hommia kun eri tehtäviä harjoitellaan. Treenin aluksi välineet rantaan, lähtöpoijut paikoilleen ja sitten keskustelu mitä kukin haluaisi harjoitella. Me halusimme treenata esineen vientiä veneeseen, siinä kun omassa harjoituksessa oli paljon korjattavaa.

Kohta olikin meidän vuoro ja otimme kaikki tyttöset rantaan, yhden suorittaessa kaksi muuta saavat tottua odottelemiseen. Ensimmäisenä harjoittelemaan pääsi Taika, Hanna olisi rannalla lähettämässä Taikaa ja minä veneessä vastaanottamassa. Tällä kertaa dami ei ihan ensimmäisellä yrittämällä suuhun mennyt ja jos meni, niin veneelle ei kuitenkaan lähdetty. Ilmeisesti uudet olosuhteet heti vaikuttivat. Päätimme kokeilla tehtäviä vaihtamalla, minä rannalle ja Hanna veneeseen. Tämän jälkeen homma sujuikin paljon paremmin, muutaman yrityksen jälkeen dami jäi Taikan suuhun, Hannan kehoituksella kohti venettä ja hyvä luovutus. Vielä sama uudestaan ja sitten koiran vaihto.

Lumon kanssa yritettiin vientiä veneeseen, joka noin 10 metrin päässä. Muutaman yrityksen jälkeen, myös muiden treenaajien neuvomana, päätämme lyhentää matkaa huomattavasti. Otamme veneen kahden metrin päähän, siitä dami Lumolle veteen, siitä nosto ja sen jälkeen palautuikin veneeseen. Teemme Minkun kanssa heti vastaavanlaisen treenin ja nyt myös Minku tekee palautuksen veneeseen. Minä otin suorituksen alkuun Minkun rannalle, heitin damin rantaveteen ja välittömästi peruutin pari metriä, käänsin Minkulle selkäni. Hanna taas veneestä houkutteli Minkua palauttamaan sinne ja tämähän toimi. Vielä muutama palautus ja ensimmäinen harjoittelu meiltä oli ohi.

Jäämme seuraamaan muiden treeniä ja ottamaan siitä oppia. Samalla käymme keskustelua muiden treenaajien kanssa ja saamme hyviä vinkkejä tehtävien opettamiseen. Esimerkiksi esineen vientiä neuvotaan opettelemaan maalla, jossa toinen antaa esineen koiralle, koira toimittaa sen vähän matkan päähän toiselle. Myös oma toiminta kannattaa alusta alkaen opetella, mahdollisuuksien mukaan, kokeiden vaatimusten mukaisesti, koska myös sitä kokeessa tarkkaillaan ja arvioidaan. Tietenkin opettelussa kannustetaan, palkitaan namilla, ohjataan, mitä sitten kokeessa ei samalla tapaa saa tehdä. Välillä pääsemme avustamaan toisten koirien suorituksia veneessä ja rannalla, erityisesti ylempien luokkien harjoitellessa. Hienoa on nähdä, miten jo pidempään treenannut koira vesityötä ilolla tekee.

Treeneissä päästään kaikkien koirien osalta ensimmäinen kierros läpi. Seuraavaksi haluamme treenata veneen hakua, joka tutustumiskerralla sujui erittäin hyvin. Nyt köysi annetaan veneestä koiran suuhun, kuten kokeessa kuuluu, eikä heitetä veteen. Taika ja Lumo säntäävät vuorollansa veneen luo, joka tällä kertaa vähän kauempana, Hanna ojentaa köyden ja se otetaan veneen vierestä hyvin suuhun. Veto sujuu ja vene palautuu rantaan. Minkulle teemme saman treenin vähän lyhyempänä, hyvin se siitä suoriutuu ja ainoana koirana palauttaa köyden minulle käteen rannalle asti. Selkeästi palautus tässäkin on kunnossa, kuten taipparitreenissä. Jälleen harrastus tukee toistansa.

Seuraavat koirat tulevat treenaamaan ja kuuntelemme jälleen neuvoja. Samalla käymme Hannan kanssa keskustelua, miten treeniä kotona jatkamme ja erityisesti mietimme, miten roolitus meidän kesken tehdään. Onko veneen haussa Hanna aina veneessä vai olenko minä siellä vaikkapa Lumon kanssa. Todennäköisesti tulevat treenit antavat siihen vastauksia, onneksi kumpikin meistä treenaa koirien kanssa, joten ehkä sillä paikalla ei ole niin väliä.

Viimeinenkin koira tekee toisen treeninsä ja meillä tarjoutuu vielä paikka treenata hukkuvan hakua. Otamme siihen vain Taikan ja jätämme Minkun ja Lumon autoon. Aluksi Taikaa totutetaan maalla ottamaan vain kiinni pelastettavan damista. Tämähän osoittautuukin melko hankalaksi, Taikahan on hivenen pidättyväinen, eikä muiden leikistä paljon innostu. "Hukkuva" saa kuitenkin Taikan vähän innostumaan ja kyselee olemmeko leikkineet sen kanssa vetoleikkejä. Eipä sitä usein tehdä, koirat saavat niin paljon virikkeitä päivän aikana, ettei iltasella tarvitse pehmoleluilla leikkiä. Pelastettava menee rantaveteen ja houkuttelee Taikaa sinne, hetken kuluttua Taika on damissa kiinni ja kiskoo sitä metrin matkan rantaan. Se riittää tällä kertaa. Treenien lopuksi tavarat viedään rantavarastoon, kiitämme treeneistä ja autolla kohti kotia. Autossa kertaamme treenin ja toteamme, miten kivaa VEPE:n treenaaminen onkaan ja kuinka mukavaan porukkaan pääsimme :-)

Katsotaan mihin kaikkeen sitä ISKK:n kanssa vielä ryhdytään, olemme ilmoittautuneet halukkaiksi mejä-vetäjiksi, kun sitä yhdistyksellä ei ollut ja ensimmäistä koulutusta suunnitellaan vielä kesän päätteeksi, siitä varmaankin myöhemmin lisää mejä-sivulla.

 

ESINEEN VIENTI VENEESEEN 1.8.2016

Lauantaina jälleen järvilenkille ja tottahan toki sitä piti treenata heti vesipelastus-hommia. Koska järvellä käytössä on normivene, päätimme tehdä vain esineen vientiä veneeseen. Normiveneen vetäminen on turhan raskasta, eikä sieltä pysty riittävän hyvin seuraamaan veneen liikettä, mikäli vene on menossa koiran päälle. Varmaankin veneestä tyttöset hyppäisivät veteen, mutta kumiveneestä se on paljon helpompaa ja turvallisempaa, joten jätämme senkin ryhmätreeneihin.

<img src="uploads/images/Vepe%20esineen%20vienti%202.jpg" alt