Agility

AGIA PITKÄSTÄ AIKAA 31.10.2018

Eilen tehtiin paluu agin pariin. Emme ole millään kurssilla, mutta Procanikselta voimme ostaa peruuntuneita vuoroja ja tällä kertaa myynnissä oli samalle tunnille kaksi paikkaa. Päätimme lähteä matkaan Lumon ja Myrrin kanssa. Tarkoituksena oli Lumon kanssa pitää hauskaa ja tehdä se mahdollisimman maltillisesti. Myrri lähti tutustumaan lajiin ja samalla näkisimme miltä tällä hetkellä näyttää sen into lajiin ja mitä se mahdollisesti osaa.

Aloitimme treenin Lumon kanssa, jotta se pääsisi heti alkuun vähän purkamaan innostustaan. Into ei ollut tauon aikana kadonnut, millään ei olisi maltettu pysyä lähdössä paikallaan. Muutama varaslähtö otettiin ja aina rauhallisesti palautin Lumon paikalleen. Viimein se ymmärsi mitä toivottiin ja jäi odottamaan paikalleen, että minä pääsin ensimmäisen esteen ohi. Annoin lähtöluvan ja vauhdilla lähdettiin liikkeelle. Olin opetellut radasta noin kaksikymmentä estettä ja ajattelin että alkuun mennään vain muutama este. Koska suoritus meni niin hyvin, pääsimme heti alkuun kymmenisen estettä. Sitä en ihmetellyt, että Lumo edelleen tiesi, miten esteitä mennään, mutta omakin ohjaaminen meni yllättävän hyvin, vaikka muutamalla esteellä jälleen myöhässä olin. Teimme pari suoritusta, muutamassa kohdassa ohjaamistani korjattiin, Lumolla korjattavaa ei ollut.

Sitten mielenkiinnolla Myrrin kanssa kokeilemaan. Hanna ohjasi ja minä taustalla kuvailin. Alkuun pieni haastattelu, mitä Myrri on aikaisemmin treenannut ja sen perusteella lähdettiin tekemään esteitä. Ensimmäisenä kokeiltiin putkea, sitä ei ollut tarvetta lyhentää, sillä omalla kentälläkin Myrri oli pitkään putkeen jo mennyt. Myrri otettiin putken suuhun ja pienellä houkuttelulla putken toiselta puolelta saatiin se putkeen menemään. Näitä suorituksia tehtiin muutamia. Seuraavaksi lähdetään tekemään ohjausta muutaman metrin päästä.

Lumon toinen treeni jatkui siitä minne edellinen päättyi. Siitä pääsin parin esteen jälkeen ohjaamaan Lumon putkeen, sieltä A-esteelle, minkä halusin ottaa rauhassa, ettei ylhäältä tehdä loikkaa alastulolle. Hyvin Lumo sen teki ja tuli nätisti alas, sieltä jatkettiin putkeen ja niiden jälkeen kepit. Jälleen olin vähän myöhässä ja Lumo sujahti kepeillä vasta kolmanteen väliin. Sanoin kouluttajalle, että tiedän kyllä missä tein virheen, olin liian kaukana lähdöstä ja mikä tärkeintä ne kengän kärjet osoittivat väärään suuntaan. Suoritus uusittiin, Lumo tulee kepeille, olen oikeassa paikassa ja Lumo tekee kaikki kepit oikein. Jälleen tehdään vielä muutama suoritus ja Lumon treeni on siinä. Hyvin tyytyväinen olin Lumon suorittamiseen ja innosta huolimatta esteet tehtiin pääsääntöisesti oikein.

Sitten oli Myrrin toinen treeni. Se aloitettiin esteellä, missä Hanna oli siiven kohdalla. Palkka käteen siiven taakse ja odotettiin, että Myrri itse oivaltaa ja tulee esteen yli palkan hakemaan. Eipä siinä kauaa mennyt kun tehtävä ymmärrettiin. Lopuksi nami heitettiin maahan ja silloin estekin pysyi hyvin paikallaan, kun palkka haettiin kädesta, ei Myrri osannut katsoa estettä ja se usein tippui. Seuraavaksi otettiin este, mille rima laitettiin noin 15cm korkeudelle. Ensin yksi este kutsumalla ja kun se meni niin hyvin tehtiin heti perään kaksi estettä. Kouluttaja piti Myrriä paikallaan, Hanna heitti lelun ja Myrri päästettiin irti. Suoraan esteiden yli se kiiruhti lelulle, eikä esteet pudonneet. Kuten kuvasta voi nähdä, este olisi voinut olla huomattavasti korkeammallakin ;-) Jälleen muutama suoritus ja oli aika päättää Myrrinkin treeni. Myrri osoitti innostuksensa lajiin ja hyvin nopeasti ymmärsi mitä esteillä halutaan, tästä on hyvä jatkaa.

Myrrin tuplaesteet video

 

 

AGILITY JATKUU 17.5.2017

Puolisen vuotta pidettiin agissa taukoa. Eilen palasimme radalle ISKK:n omissa treeneissä Koiralan ulkokentällä. Tauko teki hyvää ohjaajalle, jostain syystä viime vuoden lopulla ei agi ollutkaan hauskaa ja silloinhan ei tule harrastaa. Nyt olin ihan innoissani ja pienellä jännityksellä odotin, mitä se tauko olisi Lumolle tehnyt. Saavuimme Lumon kanssa ajoissa paikalle, kun ennen treeniä annoin yhden sorkan mejä-harrastajalle. Treenin piti alkaa puoli kahdeksan aikoihin, sitä ennen teimme pienen lenkin ja saavuimme radan reunaan. Lumo oli hihnalla kiinni seinän koukussa ja minä istuskelin vieressä. Alkuun Lumo varmaan luuli pääsevänsä jäljestämään, kun sorkka oli matkassa ja käyttäytyminen olikin sitten sen mukaista, nenä heilui ja maastoon piti päästä.

Treenit alkoivat mini-luokasta ja ensimmäinen koirakko lähti suorittamaan. Huomasin heti muutoksen Lumossa, nyt alkoi agirata kiinnostamaan. Alkuun se nousi vain seisomaan ja seurasi tarkasti radalla menoa. Muutaman treenaavan koiran jälkeen tuli ensimmäinen vinkaisu. Seuraavien koirien kohdalla ääni vaan lisääntyi ja koveni. Sitten tulikin meidän vuoro. Vein Lumon radan alkuun hihnassa ja kieltämättä mieleen tuli aikaisemmat kisasuoritukset, useasti se vire vaan nousi liian korkealle. Päätin olla välittämättä Lumon riehumisesta ja käskin sen istumaan. Muutaman kerran jouduin sitä toistamaan, ennenkuin Lumo suostui istumaan. Sitten käsky "odota" ja ensimmäisen esteen toiselle puolelle ja käännän katseeni Lumoon. Sillähän se säntää liikkeelle, joten palautan sen takaisin alkuun. Jälleen "odota" ja sitten menenkin jo toisen esteen taakse ja käännyn. Tällä kertaa Lumo malttaa ja säntää esteiden yli vasta merkistäni. Vauhtia todellakin riittää, jään jälkeen heti ensimmäisillä esteillä, onneksi takaisin kääntyvä putki vähän auttaa. A-este mennään vauhdilla, kontaktilla käyden, sen jälkeen ohjaukseni on niin myöhässä, että Lumo ehtii jo muutaman kerran pyörähtää, ennenkuin ohjaan sen esteen yli. Toisen esteen yli keinulle, melkoinen hyppykeinu ja siitä syystä on pakko keskeyttää. Rauhoitan Lumon, saan sen istumaan ja kun maltetaan olla paikallaan, lähdetään jatkamaan rataa. Putki, kolme hyppyä, putki, hyppy menee hyvin ja sitten ollaankin kepeillä. Lumon vauhdista johtuen, sen tassut ei pidä soralla nopeissa käännöksissä kepeillä ja siitä syystä rytmi hajoaa ja mennään väärästä välistä. Toisella kertaa sama juttu, kolmannella Lumon vauhti vähän hidastuu ja sitten mennäänkin jo ihan oikein. Loppuun vielä puomi, joka on meille aina hankala, Lumohan ei sillä hidasta yhtään ja olen jälleen jäljessä. Se aiheuttaa Lumon poistumisen ennen kontaktia, lopun rengas ja este mennään hyvin.

Treenissä oli paljon hyvää. Vauhti ja into oli edelleen säilynyt. Esteet, rengas, putket, pituushyppy menevät ilman ongelmia ja kepeilläkin vain kentän alusta tuotti ongelmia. Puomi, A-este ja keinu ovat ongelmallisia kontaktin osalta. Pitäisi vaan alkaa kouluttamaan sitä kontaktia ja sitä kautta saisi sen vauhdinkin varmaan niillä esteillä hidastumaan. Hauskaa treenissä oli, harmi että osallistujia oli paljon, joten treenit jäivät vain tähän yhteen suoritukseen. Oman suoritukseni jälkeen ohjaajat eivät paljon osanneet neuvoa, katsotaan sitten jatkossa, kun uskon että Lumon vire treenien myötä laskee. Pääasia on, että Lumo pääsee suorittamaan varmaan mieleisintä lajiansa. Kontaktiesteillä vauhtia täytyy jollain tavalla saada hidastettua, nyt siinä on ilmeinen loukkaantumisen vaara ja sehän täytyy kaikessa harrastamisessa minimoida. Innolla odotan ensi viikon treeniä.

 

"HERRA HAKKARAINEN" 3.11.2016

Eilinen treeni tosiaan loppui nauruun kun "Herra Hakkarainen" teki vähän omia ohjauksiaan.

Olen päättänyt Lumon kanssa pitää taukoa kisoista tai ainakaan emme aktiivisesti sitä kilpailemista harjoituksissa mieti. Lumohan olisi valmis kisakoira, kuten viimeisten kisojen tuloksilla se on osoittanut, koiran ohjaaja ei vaan ole samalla tasolla. Lumo nauttii treeneistä paljon kisoja enemmän, koska treeneissä se pääsee suorittamaan niin paljon enemmän, miksi siis kisailla. Treeneissä tehdään pitkää ratasuoritusta, rallatellaan ja pidetään hauskaa. Pienet virheet suorituksessa ei haittaa, minun virheeni kylläkin käydään läpi ja korjataan ohjausta. Lumolle pitäisi opettaa vielä keppien meno ohjaajan ollessa vasemmalla, nyt se osaa sen vain minun ollessani oikealla. Myös kontakteissa olisi parannettavaa, niitä ei Lumolle ole koskaan opetettu oikein. Näitä asioita ei saa kuntoon kuin pieniä palasia opettaen ja tällä hetkellä haluan ennemmin tehdä rataa kuin hinkata yhtä suoritusta.

Eilen meillä oli oikein sopiva rata vauhdikkaaseen suorittamiseen. Suurin osa rataa oli peräkkäisiä esteitä ja pitkiä suoria. Ohjaajallekin ehti treenissä hiki tulla, kun parhaansa mukaan yritti Lumon vauhdissa pysyä. Ehkä suoritukseni näytti jo tässä vaiheessa "Herra Hakkaraiselta". Suoritusajan päättyessä, kentän laidalla oleva hälytys kertoo, että kohta on seuraavan koiran vuoro. Viimeisellä vedolla kello hälytti ja olin niin hyvässä vauhdissa, että päätin vielä hetken Lumon kanssa jatkaa. Mitään käsitystä minulla ei ollut radan suunnasta, joten päättömästi ohjasin Lumoa esteeltä toiselle ja Lumohan suoritti hyvin. Pysähdyttyäni huomasin molempien ohjaajien nauravan isoon ääneen ja sitten he yhteen ääneen totesivat, että tulipas siitä menosta täysin "Herra Hakkarainen" mieleen. Tuntuu hyvältä kun saa tuottaa iloa myös muille kanssaihmisille, vähän hämilläni olin kyllä tästä Hakkaraisesta, kun en sitä tunnistanut. Tänään piti sitten asia tarkistaa ja siinähän se "Herra Hakkarainen" sokeana Lumoa ohjaa....

 

 

TULOS SEKÄ OHJAAJALLE HYLKY 13.9.2016

Edellisestä kisasta oli yli kuukausi, joten kyllähän sitä piti välissä lähteä jälleen yrittämään. Kotosalla täytyi katsella suoritukset videolta, ennenkuin lähdin kirjoittelemaan tätä päivitystä, sen verran oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita radalla, ettei puoliakaan enää suorituksen jälkeen muistanut. Ensimmäisen radan lataan youtubeen, kunhan saan sen kisajärjestelijältä ja päivitän linkin tänne. Toinen rata menisi viikon kevennyksenä, joten jätetäänpä se päivittämättä ;-) Treeneissä suoritukset sujuvat mallikkaasti, mikäli vaan ohjaus osuu kohdalleen. Lähdin siis kisaan tietäen, että Lumo suorittaa mainiosti. Vireystila kisassa on aina kysymysmerkki, kuten myös ohjaajan taidot radalla.

Kisapaikalla Lumon lenkitys ja sitten se sai jäädä autoon odottamaan. Itse menin halliin, koska suoritus alkoi heti kuudelta mini- ja medi-luokkien rataan tutustumisella. Tutustuminen alkoi ja rata vaikutti ihan mukavalta, vain yhtä ohjausta jäin miettimään, kun muutkin kisaajat kävivät sitä kohtaa radassa, molemmilta puolin ohjaten. Rataan tutustuminen päättyi ja siirryin radan reunalle. Onneksi siellä odottivat vähän kokeneemmat agi-harrastajat ja Katilta sain hyvin varmistuksen siitä, miten ohjaus ongelmakohdassa kannattaisi tehdä. Onnittelut vielä heille luokkanoususta! Hienoa oli myös eräiden tollereista kiinnostuneiden tapaaminen jälleen, heidät tapasimme jo kennelpäivässä. Ehdottomasti kannattaa lähteä tutustumaan rotuun myös eri harrastusten parissa, onneksi saimme kisassa vähän esitellä Lumon osaamista.

Olimme medi-radan viimeisiä suorittajia, joten jouduin Lumon kanssa odottelemaan muiden suorittaessa, mikä on aina huono asia sen vireystilan kannalta. Olin kuitenkin varannut tähän alkuun nameja, joten tasaisesti syöttelin Lumolle nakin palasia odotellessa. Vihdoin oli meidän vuoromme ja siirryimme lähtöön. Tiedän Lumon tilanteen heti, kun otan siltä pannan pois ja tällä kertaa se jäi melko rauhallisesti odottamaan. Valitettavasti se otti kuitenkin varaslähdön, kun olin päässyt ensimmäisen esteen ohi. Siitä johtuen olin vähän jäljessä keinulla, siitä ensimmäinen virhe, kun pyöräytin Lumon kertaalleen keinun edessä. Ehkä se oli turhaa, sillä videolta voi nähdä, että kyllähän se keinulle oli ihan hyvin menossa. Keinulta putkeen ja sitten kepeille. Kepit sujuvat lähes aina virheettömästi, mikäli pääsen ohjaamaan ajoissa, tässäkin olin aavistuksen myöhässä, joten kertaalleen uusittiin, siitä toinen virhe. Tämän jälkeen suoritettiin todella hienosti seuraavat esteet, muuri, A-este ja putki. Vauhtia riitti ja mietitty ongelmakohtakin meni juurikin niin kuin suunniteltiin. Radan lopussa puomilla Lumo ei esteen loppuun hidastanut, joten kontaktia ei tullut, siitä kolmas virhe radalle. Teimme kuitenkin tuloksen, 15 virhepistettä, johon olin todella tyytyväinen. Vaikka radalla tuli pari kieltäytymistä, jotka veivät paljon aikaa, alitti Lumo radan ihanneajan yli 10 sekunnilla, se on ihan nopeimpien koirien joukossa kisaamassa, harmi ettei ohjaaja ole ihan yhtä nopea.

www.youtube.com/watch?v=uqY4nIHUj34

Sitten jäimme odottelemaan toisen radan suorittamista. Sitä saikin odotella melko pitkään, kun maxi-luokassa kisaajia riitti ja kun vielä toista rataa viime hetkellä lähdettiin muuttelemaan. Vihdoin rata valmistui ja kisat saivat jatkua. Hain Lumon radan viereen odottelemaan. Lumon into radalle oli ensimmäisen suorituksen jälkeen noussut ja nyt ei mitenkään haluttaisi odottaa sinne pääsyä. Muutamat vinkaisut odottaessa ja tiesin, että vireystila on suorittamisen kannalta liian korkea. Siirryimme lähtöpaikalle, jossa aloitin jälleen namien syöttämisen. Niiden aikana Lumo oli ihan rauhallinen ja toivoin, että se olisi riittävän rauhallinen radalla. Siirryimme radan alkuun ja otin Lumolta pannan. Se ei millään halunnut rauhoittua, vaan halusi jo radalle kirmaamaan. Sain sen kuitenkin istumaan ja suuntasin kohti rataa. Enpä montaa askelta päässyt ottamaan, kun Lumo vilahti ohitseni. Ensimmäisen esteen rima putosi ja seuraava putki mentiin pitkäksi, joten sekin heti uusiksi. Sen jälkeen Lumo suoritti mainiosti, vaikka vireystila oli korkea, se seurasi ohjaustani ja rimatkin pysyivät alhaalla. Yritin itse edetä rauhallisesti ja saada Lumoa keskittymään. Keppien jälkeen olin vähän turhankin rauhallinen, myöhästyin Lumon kiitäessä putkeen, enkä ehtinyt riittävän ajoissa putken toiselle puolelle. Koska tiesin, että Lumo sieltä putkesta kohta tulee melkoisella vauhdilla, halusin varmistaa, ettei reittimme kohtaa ja katsoin vaan putken suuaukkoa. Siinähän sitten itse ajauduin päin seuraavan esteen siipeä, joka kaatui, siitähän tuomittiin ohjaajalle hylky. Loppu radasta tultiin rauhallisesti este kerrallaan ja maalissa Lumo sai jälleen isot kehut, sehän oli vireystilasta huolimatta suorittanut ihan hyvin.

Todella tyytyväinen saa olla Lumon suorittamiseen. Kahdella radalla putosi yhteensä vain yksi rima, sekin toisen radan lähdössä, josta sillä oli kiire perääni. Ensimmäisen radan kaksi virhettä tulivat täysin minun myöhästymisestäni ja kolmas, edelleen se kontaktiongelma puomilla. Toisen radan kaksi ensimmäistä virhettä tulivat Lumon karkaamisesta, muuten se teki loistavaa suoritusta. Siinäpä sitten korjattavaa seuraaviin treeneihin, ohjaajalle jollain ihmeellä lisää vauhtia??, kontaktin harjoittelua Lumolle ja toivottavasti Marialla on antaa vielä lisää vinkkiä tuon vireystilan hallitsemiseen. 

 

"LUMO MENI ERINOMAISESTI, OHJAUKSESTA HUOLIMATTA" 18.8.2016

....siinä melko tutuksi tullut lause treeneistämme ;-) Ohjatut treenit siis jatkuvat ja meno on vähintään yhtä hauskaa kuin aiemmin. Lumo kiitää rataa erinomaisesti, ohjaaja yrittää pysyä perässä ja vähän ohjatakin välillä. Onneksi paikalla on hyvä kouluttaja, joka osaa hyvin neuvoa ja saada ohjaukset kohdilleen. Eilen treenissä ohjaajalla todellakin piti kiirettä. Radalla oli pätkä hallin päästä päähän ja toisessa päässä piti ohjausta varten olla ehdottomasti ennen Lumoa, jotta se ei menisi esteelle, joka oli suoraan pussin jälkeen. Onneksi ennen suoraa oli putki, jonne Lumon sai ohjattua melko kaukaa ja sitä kautta sai aikaa juosta toiseen päähän. Oletin, että saisin lisäaikaa myös pussista, mutta eipä se Lumon vauhtia paljon hidastanut. Muutaman yrityksen ja kouluttajan neuvojen jälkeen osasin irrottaa Lumon riittävän ajoissa putkeen, pitää rintamasuuntani Lumoon sen ylittäessä pituus-esteen, sen jälkeen rintamasuunnan kääntö ja täysiä pussin toiselle puolelle. Kylläpä tuli hyvä fiilis (ja hiki), kun se lopulta onnistui.

Tauon jälkeen oli vielä toinen jakso, jossa harjoittelimme ohjauksia esteitä ylitellen. Päästiinpä siihen loppuun harjoittelemaan "vippausta", joka tietyissä tilanteissa on erittäin toimiva ohjaus. Ensimmäisillä kerroilla olin jälleen myöhässä ja Lumo oli jo ehtinyt ohitseni, ennenkuin aloin peruuttamaan kohti estettä. Eipä ole ohjaaminen helppoa noin nopealla koiralla, ajoitus on todellakin oltava kohdillaan. Jälleen harjoittelu kuitenkin tuotti tulosta ja muutaman kerran saatiin vippaus onnistumaan. Kotiläksyiksi saatiin vippauksen tekemistä yhden esteen kohdalla, este yli, jälleen esteen eteen ja siitä vippauksella takaisin.

Kisoissa ei olla käyty heinäkuun jälkeen. Syitä on ollut useita, kesän aikana harrastuksia ja tapahtumia on ollut ihan riittämiin, joten kisat on siitäkin syystä jätetty väliin. Itselläni ei ole erityistä syytä tai halua kisailemaan tällä hetkellä, vaikka se luokkanousu tietenkin kiinnostaa. Lumolla on kuitenkin niin paljon hauskempaa treeneissä ja siellä se pääsee tekemään useita suorituksia, sen yhden tai kahden kisasuorituksen sijaan. Ehkä seuraava mahdollinen kisa voisi olla 12.9. Tampereella, jolloin voisimme kokeilla kahta agi-rataa. Katsotaan fiilikset siinä vaiheessa kun ilmoaika alkaa loppumaan.

 

LISÄÄ KISOJA 21.7.2016

Olemme pitäneet Lumon kanssa pientä taukoa agista. Ohjattua koulutusta ei ProCaniksella kesällä ole, joten treeni on tapahtunut takapihamme omalle kentällä, silloin tällöin hauskaa pitäen. Elokuun alusta alkaa jälleen ohjattu treenaaminen ja tässä vaiheessa sitä jatketaan vain Lumon kanssa.

Eilen osallistuimme TAMSK:in hallilla agikisoihin ja vain agility-rataan. Hyppyradalle emme osallistuneet, sillä sieltä ei sinänsä saavutettevaa ole, sieltä on jo 0-tulos. Nyt metsästetään kahta 0-tulosta agiradalta. Lähdin kisaamaan kaksin Lumon kanssa, Hanna jäi kotiin Minkun ja Taikan seuraksi. Tauosta johtuen odotin innolla (pelolla) millä tasolla kisaaminen ja vireystaso olisi. Saavuimme puolisen tuntia ennen kisan alkua ja kävin ilmoittautumassa. Sitten Lumon kanssa rauhallinen lenkki lähimaastossa. Jätin Lumon autoon ja lähdin seuraamaan aloittaneiden maksien kisailua. Rata näytti mukavalta ja selkeältä. Alkuun oli kylläkin iso haaste, kun aikoinaan en ole Lumolle opettanut keppien menevän ohjauksesta molemmin puolin ja tällä kertaa se helpompi puoli vaikeutti jatkon ohjaamista. Erityisesti tykkäsin radan pitkästä kaarroksesta, jonka aikana oli yhteensä 7 estettä, mukana rengas ja muuri. Nyt kun kepitkään esteillä ei enää lentele, oletin sen kohdan sujuvan vauhdikkaasti. Edelleen tarkkana sai olla puomin ja alastulon kontaktin kanssa, se tuli ottaa hitaasti.

Maksiluokka päättyi ja oli medien vuoro mennä tutustumaan rataan. Ensimmäinen lenkki ja kaikki näytti ohjausten puolesta olevan selvää. Alun jouduin tosiaan ottamaan vaikeamman kautta, mutta pienellä valssipyörähdyksellä se varmasti onnistuisi. Keinu oli myös radan alkupuolella, sitä Lumo tekee pelkästään treeneissä hyvin, miten radalla, se jäi nähtäväksi. Ehdin kiertämään radan neljään kertaan ja sen jälkeen tutustuminen oli ohi. Sitten hakemaan Lumo autosta, vaikka kiirettä ei ollut, sillä olimme vasta radan 12 suorittaja. Olin kuitenkin päättänyt treenata lähtöä viereisellä radalla, valitettavasti se ei ollutkaan mahdollista, kun kahdella muulla radalla oli treenit meneillään. Mietin hetken mitä odotusalueella tekisin. Sitten päätin tehdä treeniä Lumon jättämisessä paikallaan. Esitin meneväni radan lähtöön, laitoin Lumon istumaan ja lähdin ottamaan pantaa pois. Yleensä tässä vaiheessa korkea vireystila on tullut esiin, nyt kehumalla ja namilla palkkaamalla näin ei tapahtunut. Tein tätä treeniä aina meidän lähtöön asti.

Sitten meidät kuulutettiin radalle. Olin yllättävän rauhallinen, vaikka yleensä jännitän todella paljon kisasuoritusta. Laitoin Lumon lähtoon ja ilokseni huomasin, että se jäi hiljaa paikalleen, siinä oikeastaan jo riittävä saavutus tälle radalle. Ohitin ensimmäisen esteen ja pidemmälle ei tarvinnutkaan alkuun mennä, sillä seuraavaksi oli kepit. Ilmeisesti ensimmäisessä ohjauksessa en ollut aivan oikeassa kohdassa, sillä Lumo meni ensimmäisen ja toisenkin yrityksen väärästä välistä. Suoritus uusiksi ja sitten mentiinkin jo oikeaan väliin. Seuraavasta hypystä pääsin helposti radan paremmalle puolelle, seuraavaksi keinu. Se ilman virhepisteitä, vaikka lähellä olikin liian aikainen poistuminen. Keinulta hyppy ja A-este, joka menee Lumolta vauhdilla. Vauhti jatkui seuraavaan putkeen ja sitten olikin kaarteen rallattelu. Sain irrottaa Lumon kauaksi esteille, seurasin sen vauhdikasta menoa ja kaikki esteet virheettä. Sieltä puomille ja sitten vauhdin hidastamaminen loppukontaktiin, hyvin Lumo tuli ja kontaktilla oltiin. Nyt kun sain videon suorituksesta, huomaan, että kontaktilta tuli sittenkin virhe, joten sitä täytyy treenata. Sitten tapahtuikin se mikä yleensä, kun olet keskittynyt johonkin tiettyyn kohtaan, unohtuu se radan jatko. Pieni herpaantuminen seuraavan esteen suunnasta ja siellähän Lumo oli esteen toisella puolella. Kun katsoin Lumoa, tiesin, että vaikka mitä sille sanoisin, se seuraavaksi hyppäisi esteen väärään suuntaan ja niinhän siinä kävi. Siitä siis hylätty, käännös ja este oikeinpäin ja viimeinen este ja maaliin. Hylätystä huolimatta olin todella tyytyväinen ja Lumo sai isot kehut. Onneksi tähän viimeisen kämmiin ei kuitenkaan kaatunut 0-rata.

Erityisen tyytyväinen olin Lumon vireystilaan, pientä haukuntaa kuului radan suorittamisen aikana, mutta se kuuluu asiaan, kun agility on Lumolle niin kivaa. Myös esteet suoritetaan nykyään oikein ja rima putoaa vain tilanteessa, missä ohjaukseni ei osu kohdalleen. Tästä kisasuorituksesta rohkaistuneena, nyt katsellaan lähialueen kisat ja 0-rataa sekä sitä kautta luokkanousua lähdetään tavoittelemaan.

Lumolla oli kaikkiaan melkoinen viikko, viime viikon perjantaina mejässä nenää käyttämässä, viikonloppuna misseilemässä narttujen kauneimmaksi, tiistaina noudettiin varista järvestä ja keskiviikkona vauhdikkaasti agiradalla. Siinä on kyllä monipuolinen koira ja onneksi saamme tarjota sille näin paljon virikkeitä :-)

Kisan video: www.youtube.com/watch?v=1TE_BSQI1UE

 

 

MISTÄ NAUTITAAN 25.5.2016

ProCaniksella järjestettiin kysely jokaisen koiran sekä ohjaajan vahvuuksista ja kehitettävistä asioista agility-harrastamiseen liittyen. Melko nopeasti sain meidän vastauksen paperille ja siitä oli mielenkiintoista huomata, miten me agia harrastamme. Vahvuudet kohdistuivat erityisesti Lumoon, se on radalla "sairaan nopea", lisäksi se todellakin nauttii radan suorittamisesta. Se myös korjaa ohjaajan virheitä, kuten eilen saimme huomata, vaikka ohjaukseni oli esteellä vähän myöhässä, se meni esteestä, koska se vaan nauttii niiden yli hyppäämisestä. Tietysti siinä on aina myös vaara, että mennään esteitä, joita ei ole tarkoitus mennä, mutta mieluummin innolla kuin väkisin.

Kehitettäviä asioita oli itselläni erityisesti radan ohjaaminen. En vieläkään luota riittävästi Lumoon ja käyn ohjaamassa aivan liian lähelle esteitä. Teen myös ohjauksia varmistaen ja liian pitkää reittiä. Nämä aiheuttavat myöhästymisen ohjauksesta, kun nyt itse en ole "sairaan nopea" ja se saa taas Lumon kierroksille, kun pitäisi päästä jatkamaan. Tämä ominaisuus oli toinen kehitettävä asia, vaikkakin tämä kiihtyminen näkyy nykyään lähes pelkästään kisoissa. Kolmas kehitettävä asia on kontakti, sitä on harjoiteltu ja treeni treeniltä se sujuu paremmin.

Edellä mainituista johtuen emme ole käyneet virallisissa kisoissa. Viime viikolla kävin epiksissä ja Lumo meni jälleen kierroksille. Menimme muutaman esteen ja huomasin, etteihän tämä ole hauskaa kummallekaan. Koska kaiken koiraharrastamisen lähtökohta (ainakin meillä) on lajista nauttiminen molemmille, koiralle ja ohjaajalle, otin Lumon syliini ja poistuin radalta. Seuraavissa treeneissä kerroin asian kouluttajallemme Marialle ja saimme hyviä ohjeita. Emme siis ole jättämässä kisaamista, mutta nyt keskitytään treeneihin ProCaniksella ja kotiradalla ja nautitaan agista.

Miksi yleensä kisataan? Olen itse aiemmin kirjoittanut, että pentua harkitessasi älä luota vain kasvattajan sanaan, että meillä harrastetaan agia, tokoa, doboa, mejää ja vielä noudetaan riistaa maalta ja vedestä. Tulokset lajeista siis vahvistavat asian, että koiran kanssa harrastetaan sekä koira myös osaa. Tietenkin asian voi varmistaa myös osallistumalla harrastuksiin, joka toisaalta antaa koirasta paljon paremman ja totuudenmukaisemman kuvan, kuten esimerkiksi me agilityssa, treeneissä tai kisoissa, siinä on iso ero. Toinen syy, ainakin itselläni, osallistua kisoihin on treenien vaikutuksen näkeminen sekä oman tason mittaaminen. Tänä vuonna saatu 0-tulos oli vuoden tavoite ja se osoittaa, että Lumo agilityn osaa.

 

TREENIT JATKUVAT 4.5.2016

Agitreeneihin tuli muutaman viikon tauko, johtuen Viron reissusta ja jääkiekon finaaleista. Eilen treenit jatkuivat ja kiinnostavaa oli nähdä, miten pieni tauko oli suorittamiseen vaikuttanut. Itselleni ainakin tauko teki hyvää ja nyt oli taas uusi into lähteä rataa ohjaamaan. Hallille saavuttiin ajoissa, Lumo häkkiin ja rataan tutustumaan. Rata oli tällä kertaa melko yksinkertainen, ainoastaan yhtä ohjausta putkeen jäin miettimään. Onneksi käymme treeneissä aina radan läpi pelkästään kouluttajan ja ohjaajien kanssa. Tällä kertaa Maria (kouluttaja) kysyi minulta miten radan ohjaisin kokonaisuudessaan. Hyvin ehdotukseni "hyväksyttiin", kunnes pääsimme juurikin tämän putken kohdalle. Pieni muutos, miten edelliselle hypylle ohjataan ja sen jälkeen sekin kohta pitäisi sujua.

Esteet olivat Lumon korkeudella, joten pääsimme aloittamaan. Lumo oli ilmeisen hyvin rentoutunut häkissä odottaessaan, sillä ensimmäinen liikkeellelähtö oli todella verkkainen. Keskeytimme suorituksen, vähän lelua esille, muutama vauhdikas esteen ylitys ja uudelleen alkuun. Jälleen Lumo oli oma itsensä ja vauhtia riitti. Pienestä tauosta johtuen ohjaajalla tuntui olevan huomattavia ongelmia ohjauksessa ja omassa liikkumisessa. Onneksi treeneissä Lumo ei enää mene kierroksille, joten pystyin korjaamaan omaa ohjaustani ja saatiin ihan hyviä pätkiä ohjatuksi. Radan puolivälissä oli puomi ja jälleen lähdettiin kouluttamaan kontaktia. Harjoittelu tehtiin pääsääntöisesti putken kautta puomille, ei pelkästään kontaktia. Lumo tulee edelleen liian vauhdilla alas, ottaa kontaktin, mutta jalat putoavat usein puomin sivuun. Otimme siis hypyn siivekkeet avuksi, ettei puomin sivulle pääse ja sen jälkeen kontakti sujui erittäin hyvin. Kun Lumo saadaan kontaktille, se pysyy siinä erinomaisesti ja voin itse kierrellä esteitä, pomppia ja jopa heittää namit radalla, eikä se lähde liikkeelle kuin vasta luvalla "mennään".

Harjoittelu kotosalla jatkuu ja erityisesti keskitymme juurikin tähän kontaktiin. Sain viikonloppuna laitettua kotipihamme agiradan kuntoon, joten harjoittelua voi tehdä aina kun huvittaa. Jossain vaiheessa pitäisi saada lisää esteitä askarreltua, katsotaan vain milloin aikaa löytyy, kun pihatöitä isolla tontilla riittää muutenkin. Toukokuun alun agikisat jätin väliin, johtuen harjoittelun vähyydestä. Katsotaan tilanne heti uudelleen, kun nähdään miten kontaktin harjoittelu etenee. Parasta agissa on, että nyt pystymme kesän aikana kaikkien tyttösten kanssa tekemään rataa. Viime kesän perusteella myös Taika mielellään radalle lähtee suorittamaan, ei välttämättä niin ohjatusti, mutta pääasia että hauskaa on.

 

NEUVOJA SAATIIN 23.3.2016

Otin eilisessä agitreenissä heti Marian kanssa puheeksi, että tarvitsemme ohjeistusta torstain kisaan liittyen. Totesin vain, että "vanha" Lumo palasi ja kerron tarkemmin sitten, kun on meidän treenivuoron aika. Treeni aloitettiin tuttuun tapaan rataan tutustumisella, hetken menimme itse ohjauksia miettien ja sitten yhdessä porukalla. Maria kyseli kultakin vuorollaan, miten ohjaisi pätkän rataa. Jälleen sain huomata, että valitsin ohjaukseksi sen omasta mielestäni varmemman tavan, vaikka kyseiseen kohtaan oli paljon helpompi ja nopeampi tapa. Tämä on varmasti tärkein asia, mitä minun tulee kehittää, jotta selviän Lumon ohjauksista ja sitä kautta ne luokkanousutkin ovat sitten mahdollisia. Radan tekeminen Marian neuvojen jälkeen on niin paljon helpompaa ja Maria tuntee jo Lumon (ja minut) niin hyvin, että tietää, mitä voi vaatia ja mikä ohjaus missäkin kohdissa toimii. Voisipa saada Marian kisaradalle näyttämään ohjaukset.

Rata käytiin kokonaisuudessaan läpi ja sitten pääsimme Marian "puhutteluun". Maria vaati, että jatkossa sovimme treenijärjestyksen jo etukäteen, autamme radan tekemisessä (kuten rimojen nostot/laskut), meillä on namit/lelut valmiina, odottelemme valmiina kun edellisen vuoro loppuu. Mielestäni tämä on ihan loistavaa, koska kyseessähän on ainoastaan meidän hyöty ja meidän treeniaika. Otin tästä heti opiksi ja kerroin meneväni radalle ensimmäisenä, syynä oli kylläkin Marian puhuttelua enemmän se, että halusin kotiin katselemaan Tapparan peliä. Ensimmäinen erä jäi joka tapauksessa näkemättä, mutta asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen.

Aloitimme oman treenimme keskustelulla, mitä torstaina tapahtui. Maria epäili minun vireystilani vaikuttaneen tilanteeseen eniten, kuten itsekin epäilin ja epävarmuuteni lähdössä tiesin. Maria neuvoi menemään kisapaikan treeniradalle harjoittelemaan lähtöjä ja siellä pitämään tosi tarkkaan Lumon paikallaan ja puuttuvan ongelmiin heti. Toinen harkittava vaihtoehto on suorituksen keskeyttäminen, jos kierroksille mennään, siinäkin tapauksessa, vaikka hylkyä ei vielä ole tullut. Paras tapa voisi Lumon kanssa olla se, että menee hyssyttelemään sitä tyyliin "voi, voi, kuinka rassukalle nyt näin kävi..." ja sitten ottaa sen syliin. Radalla ollessaan se ei varmasti ole siitä mielissään ja toivon mukaan ottaa opiksi.

Keskustelun jälkeen suoritimme rataa, tarkoituksena ei ollut mennä keinua, kontaktia kun edelleen harjoitellaan, mutta sinnehän Lumo ehti jo hakeutua. Päätin tehdä siihen sitten ohjauksen ja Lumohan hiljensi vauhdin keinun päähän ja pääsin vielä palkkaamaan sen kontaktiasentoon puomin päähän, joten siitä tuli ihan hyvä harjoitus. Treenit menivät kaikkiaan todella hyvin, pieniä ohjauksellisia asioita itselläni korjattiin, mutta Lumo suoritti jälleen erittäin hyvin. Treenin lopussa aloitimme keppien harjoittelun siten, että ohjaus onnistuisi minulta myös keppien vasemmalta puolelta. Lumolle on kepit opetettu vain oikealta puolelta ja tietyillä radoilla se aiheuttaa isoja ongelmia ohjauksessa. Tähän keskitymme erityisesti kotona, kunhan piharata saadaan kuntoon. Onneksi siinäkin voin saada Hannan avuksi, kun alkuun tarvitaan ohjaaja keppien molemmille puolille.

"VANHA" LUMO 21.3.2016

Viime viikon tiistaina treenit sujuivat hyvin. Tehtiin jälleen uusia ohjauksia, niistoksi sitä ilmeisesti kutsuttiin ja kyllähän siinä jälleen oppimista oli. Lumo odottamaan kahden esteen taakse, itse kolmennen esteen kohdalle, käsi yli esteen sivulle ja sitten Lumo kutsuttiin sinne. Hienostihan Lumo sieltä esteen viereen tuli ja sitten kädellä ohjaten Lumo esteen yli. Välittömästi esteen ylittämisen jälkeen katse ja käsi toiselle puolelle ja Lumon piti siirtyä sille puolelle. Vähänkin jos ohjauksesta myöhästyi tai katse ei kääntynytkään tuli Lumo väärältä puolelta. Tämä ohjaus olikin ollut 3-luokassa, joten ehtinen saamaan ohjauksen kuntoon, ennenkuin Lumon kanssa sillä tasolla olemme. Tämän ohjauksen lisäksi teimme vähän helpompaa osuutta, joka meni ihan hyvin. Loppuun otimme jälleen kontaktia ja saimme hyviä ohjeita kotitreenaukseen.

Torstaina olin ilmoittanut meidät hyppyradalle TAMSKin hallille. Paikalle menimme ajoissa, sen jälkeen tehtiin pieni lenkki ja tyttöset autoon odottamaan. Sisällä näimme mini-luokan suorittamassa rataa, joka näytti todella haastavalta. Miniluokan tulokset osoittivat radan vaikeuden, 11:stä koirasta vain kaksi sai hyväksytyn tuloksen ja nekin 10 virhepisteen kera. Kun miniluokka oli mennyt, kuulin medejä kutsuttavan ratatutustumiseen ja siirryin aloituspaikalle. Ihmetyksekseni kilpailijat olivatkin jo menossa pitkin rataa, mitään alkupuhuttelua ei pidetty. Tutustuessani rataan, huomasin siinä kaksikin hyvin vaativaa kohtaa. Näissä kohdissa jouduin miettimään pitkään, miten ohjauksen tekisin ja apuna käytin muiden kilpailijoiden suunnitelmia. Tutustuminen rataan päättyi ja johtuen näistä parista vaikeasta kohdasta, en päässyt montaakaan kertaa tekemään koko radan mitalta ohjausharjoittelua. Vähän epävarma olo radasta ja ohjauksista jäi.

Olimme Lumon kanssa kuudensia ja odottelimme radan ulkopuolella muiden suoritukset. Lumo vaikutti olevan aivan rauhallinen, itselläni olo oli melko rauhaton. Vuoromme tuli ja siirryin Lumon kanssa lähtöpaikalle. Kenties syy oli minun vireydessä, mutta pantaa pois ottaessani näin edessäni "vanhan" Lumon. En meinannut saada pantaa pois, kun Lumo olisi halunnut jo sännätä radalle. Käskiessäni istumaan, se pomppi ja haukkui. Lopulta sain sen istumaan ja komensin voimakkaasti "odota". Alkuun oli heti toinen näistä vaikeista ohjauksista ja oli ihan ehdottoman tärkeää, että pääsisin aloittamaan kahden ensimmäisen esteen takaa. Olin Lumon jättänyt istumaan ja käänsin selkäni ja kävelin kohti aloituspaikkaa. Ohittaessani ensimmäisen esteen, näin tutun hahmon vilistävän vierestäni, Lumohan se siinä. Olin siis aivan väärässä paikassa ja vierelläni on innokkaasti haukkuva koira. Yritän parhaani mukaan saada Lumon esteistä oikeasta suunnasta yli, ohjaus on aivan hirveää, mutta pääsemme liikkeelle. Muutaman esteen jälkeen ohjaan Lumon vauhdilla putkeen ja samalla hetkellä kun se sinne sujahtaa, huomaan, että seuraava este olisi pitänyt olla kepit, joten hylky oli siinä. Otan jatkon siis harjoittelun kannalta, ensimmäisenä mennään kepit mallikkaasti ja loppuratakin sujuu melko hyvin.

Huomenna treeneissä on jälleen aika kysellä Marialta neuvoja Lumon vireyteen. Muutamat kisat käytiin todella hyvässä mielentilassa ja samantein se näkyi myös tuloksissa.

 

TREENIÄ, TREENIÄ 9.3.2016

Eilen agitreeneissä oli Marko kouluttumassa pitkästä aikaa ja kyllähän mainiot treenit saatiin aikaiseksi. Alkuun kävimme Markon johdolla radan läpi, tietenkin ilman koiria, ja keskustelimme ohjauksista paljon. Pidän itse tätä harjoittelua todella tärkeänä, koska suurin osa (kaikki) virheistä johtuu omasta ohjausvirheestäni. Yritin parhaani mukaan soveltaa aiemmin opittua ja kertoa Markolle parhaan ohjausreitin. Kyllä siinä vaan huomaa sen eron, kokeneen ja aloittelevan ohjaajan välillä. Itse haluan edelleen varmistella ohjauksia, tehdä niitä liian pitkälle, päästä itse omasta mielestäni parhaaseen ohjauskulmaan. Siihen ei vaan Lumon kanssa ole tarvetta. Kerroin Markolle miten keppien jälkeen siirryn valssilla koira toiselle puolelle ja sitten kaukaa kaartaen tulen putkelle, koska vieressä oli puomi, jonne pelkäsin Lumon karkaavan. Siinäpäs Marko sitten totesi, ettei mitään puolen vaihtoja ja valsseja tehdä, vaan ohjaat Lumon suoraan sinne putkeen ja THATS IT. Ja niinhän siinä radalla juurikin kävi.... suoraan putkeen.

Olin suorittamassa kolmantena ja sitä ennen katselin toisten suorituksista, siitäkin oppii todella paljon, kun vielä kuuntelee selityksiä miksi mikäkin ohjaus tehdään tietyllä tavalla. Sitten Lumo lähtöön ja alkuun neljän hypyn sarja, putkeen, hyppy ja paluu takaisin tulosuuntaan. Sen jälkeen olisi ollut puomi, mutta sitä emme vielä tee ratasuorituksessa. Ensimmäinen suoritus meni virheettömästi, mutta eihän Marko (eikä Maria) helpolla päästä, joten kolmannen esteen ohjausta korjattiin, koska jälleen siinä ohjaus aivan liian pitkälle, joten seuraavalle esteelle kaukaa kiertäen. Sain sen korjattua ja siitä jo vähän kehuttiinkin ;-)

Alkuvedon jälkeen teimme seuraavaa hyppysarjaa, joka olikin ohjaajalle jo vaativampi. Esteet melko lähekkäin, kiertoja, valsseja sekä ohjauksia joille en nimiä edes tiedäkään. Ne sujuivat hyvin ja pääsimme jatkamaan estesarjan jälkeen putki, hyppy, putki ja sen jälkeen kepit. Kepit tulivat putken jälkeen vastakkaiseen suuntaan ja olin miettinyt valmiiksi, että minun pitää vauhdilla päästä ottamaan Lumo putken jälkeen, kääntyä, saada Lumo vasemmalle puolelle ja lähestyä keppejä, ohjaten Lumo ensimmäiseen väliin. Siinähän kävi juurikin niin, että Lumo joutui pyörimään paikallaan, kun yritin saada sitä oikeaan asentoon, kierrokset hivenen nousivat ja keppien väliin ohjauskin vähän myöhästyi, joten toisesta välistä mentiin. Kuinkas ollakaan Marko tuli paikalle ja kertoi, ettei minun tarvitse mennä ottamaan Lumoa putken päästä, vaan tulen suoraan ensimmäisen välin oikealle puolelle, astun metallisen tukilaatan päälle ja ohjaan sen ensimmäiseen väliin. Sen jälkeen annan Lumolle tilaa ja tehdään kepit. Jälleen kerran ohjaus toimi ja näin se jatkossa tehtiin ilman virheitä.

Harjoittelimme treenin aikana myös kontaktia puomilla. Lumo hakee asennon tosi hyvin ja jää siihen odottamaan, vaikka hyppisin paikallani, tekisin ohjausliikkeitä tai siirtyisin toisen esteen taakse. Liikkeelle lähetään vasta "mennään" komennolla. Tätä treeniä jatkamma kotosalla ja kenties seuraavalla treenikerralla kokeillaan jo puomia kokonaisuudessaan. Seuraava kisa on ensi torstaina 17.3. hyppyradalla, sitten pieni tauko ja toukokuun alusta myös normiradalle, toivottavasti.

Minkun treenit päätimme laittaa hetkeksi tauolle. Syitä on useita, tärkeimpänä se, ettei Minku tällä hetkellä innostu suorittamisesta radalla. Saimme sille innon päälle viimeisten treenien aikana frisbeellä, mutta se ei ole se mitä halutaan. Toinen syy oli kahden koiran ohjaaminen samalla tunnilla. Agility kun ei ole Hannan lempilaji ja kun Minkunkin kanssa oltiin perusteista päästy eteenpäin, olisi ohjaus tullut minulle. Itse joudun treeneissä keskittymään niin paljon, että nähtiin parempana käydä siellä vain Lumon kanssa. Nyt Taikan ei tarvitse olla yksin kotosalla ja Hannalla on hyvää aikaa tehdä Minkun ja Taikan kanssa kotosalla muuta treeniä, kuten eilen tokon kaukokäskyjä. Minkua Hannan piti treenata, mutta oli kuulemma hupaisaa nähdä miten Taika suoritti käskyjä, vaikka ei ollut suoritusvuorossa. Minkun kanssa jatketaan agia omalla kentällä heti kun lumet sulavat, ehkä ennen sitä otamme jonkin yksittäisen treenin hallilta. Katsotaan näiden treenien perusteella miten Minkun kanssa jatketaan.

 

KONTAKTITREENIÄ 1.3.2016

Lumon kanssa agitreenit etenevät hyvällä mallilla. Tällä hetkellä se on treeneissä aivan eri koira, jos verrataan tilannetta puolen vuoden ja aikaisempaan aikaan. Koko treenin se kuuntelee, ei lähde kierroksille, rimat tippuu ainoastaan silloin, kun ohjaaja antaa jonkin väärän komennon väärään aikaan, kuten riman päällä tai lähdettäessä hyppyyn. 

Kontaktin ottamisessa on harjoittelun pääpaino. Sitä tehdään kotona rakentamallani "A-esteellä" ja tietenkin varsinaisissa treeneissä. Kotona Lumo pysyy "ota" käskyn jälkeen todella hyvin oikeassa asennossa ja itse voin kiertää asuntoa ja vaikka ottaa valokuvia, ilman että se siitä lähtee. Vasta saatuaan komennon "mennään" se säntää liikkeelle ja saa ansaitsemansa namin. Myös Procaniksella homma toimii lähes yhtä hyvin. Seuraava askel onkin saada se ymmärtämään sama pysähdys rataa suorittaessa. Varmaankin harjoittelu jatkuu yhden esteen ylittämisellä, sitten puomille ja toivottavasti pysähdys alastulossa tulee. Sitten jälleen toistoja toistojen perään. Kun homma näyttää olevan puomilla kunnossa, sama homma siirretään keinulle. Varsinaisen A-esteen osalta olemme päättäneet olla tekemättä pysäytystä, kun siellä kontaktialue on melko iso ja lähes poikkeuksetta Lumo siihen astuu.

 

KONTAKTIA JA VIREYTTÄ 3.2.2016

Kävimme eilen keskustelun kouluttajamme Marian kanssa ja saimme hyvät ohjeet kontaktin treenaamiseen. Kotiin tein pienen ja kapean A-esteen, jonka avulla voimme treeniä tehdä. Sen lisäksi treeniä voi tehdä missä tahansa, portaissa tai vaikkapa maastossa minkä tahansa mättään päällä. Pääasia, että takapää on etupäätä korkeammalla, käsky "ota" annetaan ja sitten palkataan namilla etutassujen kohdalle. Kun perusasia eli paikallaan oleminen on opittu, alan itse liikkumaan ja Lumon tulee pysyä paikallaan. Sitten vasta käskystä "mennään" lähdetään jatkamaan rataa tai muuten vaan pääsee vapaaksi. Viimeisenä on sitten kontaktin treenaaminen radan yhteydessä, että silloinkin muistetaan "ota" käskyllä pysähtyä sinne puomin kontaktille. Sama kontakti harjoitellaan keinulle, mutta A-este ollaan päätetty tehdä juosten, koska siinä Lumo ottaa kontaktin hyvin esteen alaosaan. Kontaktin oppimisen takarajaksi on päätetty toukokuun alku, silloin Tampereen seudulla on useita agikisoja ja niihin olisi tarkoitus osallistua myös perusradalla.

Minkun suorittaminen on mielenkiintoista. Pääosin tyttönen suorittaa rauhallista tahtia, tehden ihan oikein, mutta tuntuu kuin se jokaisen esteen kohdalla miettisi "miten tämän suorittaisi". Kun tehdään kolme estettä useasti, hetken kuluttua ne tehdään jo paremmalla vauhdilla, kun siihen lisätään neljäs este, Minku jälleen pysähtyy miettimään "mitä tämä nyt tarkoittaa". Agin suorittamisessa se on tullut täysin äitiinsä, Taika oli kentällä aivan samanlainen. Onneksi Minku kuitenkin suorittaa häntä heiluen ja selkeästi nauttii radalla, mikäli näin ei olisi, sitä ei Minkun kanssa tehtäisi. Kysyin Marialta Minkun vireystasosta ja siitä voiko se hänen kokemuksensa mukaan vielä muuttua. Hän oli nähnyt useita koiria, jotka olivat alussa kuin Minku ja myöhemmin ne juhlivat agivalion titteliä, joten vielä ei hanskoja naulaan laiteta. Ensimmäinen tapa, millä yritetään Minkua saada parempaan vauhtiin, on hänen lempilelunsa frisbeen ottaminen mukaan treeneihin. Tästä johtuen minä taidan seuraavaksi ohjata Minkua, kun kokemuksesta tiedän, että se frisbee voi Hannan käsistä lähteä ihan minne tahansa.

 

NOLLATULOS :-) 27.1.2016

Vuoden 2016 ensimmäinen kisa käytiin eilen Tampereen Niihamassa, olin ilmoittanut Lumon vain hyppyradalle. Ajokelistä johtuen lähdimme ajoissa liikkeelle ja hallille saavuimme 40 minuuttia ennen starttia. Ilmoittautumisessa sain kuitenkin kuulla, että kisa oli yli puoli tuntia myöhässä. Eipä siinä sitten muuta kuin koirat hihnaan ja lenkittämään. Lenkin jälkeen laitoimme koirat autoon ja itse siirryimme halliin katsomaan Maxi-luokan suorituksia samalla radalla. Katsellessani rataa, havaitsin sen olevan melkoisen haastava 1-luokan radaksi. Radalla oli esimerkiksi putket suorina vierekkäin ja ne mentiin edestakaisin. Tiesin heti, että Lumon vauhdilla on vaikeuksia ehtiä putken päähän ohjaamaan sitä toiseen putkeen. Maxit suorittavat rataa ja olettamukseni radan vaativuudesta osoittautui oikeaksi, max-luokan 22 koirasta 12 sai hylätyn ja 0-tuloksia tuli vain yksi. Kieltämättä siinä paineet vähän putosivat ja totesin, että tältä radalta jo tuloksen tekeminen olisi loistava tulos.

Rataan tutustuminen alkoi ja Hanna lähti noutamaan koiria. Ratatutustumisessakin sai huomata radan vaativuuden, yleensä rataa kierretään yhtenä letkana ja kaikkien ohjaus on kutakuinkin samaa. Nyt ohjaajia näki putkien molemmilla puolilla ja monessa muussakin paikassa tyylit poikkesivat. Itse yritin miettiä ainoastaan ProCaniksen oppeja ja sitä mitä tiedän Lumon suorittamisesta. Päätin muutaman ohjauksen ottaa varman päälle, vaikka uskoinkin, että Lumo olisi ne tehnyt myös kauempaa ohjaamalla. Rataan tutustuminen päättyi ja siirryin Hannan luokse. Jälleen Lumo oli aivan normaalisti, se on selkeästi rauhoittunut agihalleilla, eikä mene ylikierroksille. Olin medi-luokan viides suorittaja ja kieltämättä jännitys nousi omaa vuoroa odottaessa. Kummasti tuli nuoruusajan urheilusuoritukset mieleen ja se jännitys oli ihan samaa kuin silloin, eipä ikä ole sitä pois vienyt.

Edellinen suorittaja meni radan loppuosaa ja siirryin Lumon kanssa lähtöön. Jo lähtö itsessään oli haastava, kun ensimmäisen esteen ylittämiseen koira tuli laittaa ihan sivuun, koska sen jälkeen edessä odotti kaksi putken päätä. Käskin Lumon istumaan, käsi stoppimerkiksi ja siirryin ensimmäisen esteen etupuolelle. Katsoin TAMSK sivuilta kisan videon ja näen sieltä selvästi, mitä sitten tapahtui.... lasken käden alas ja Lumohan lähtee liikkeelle. Onneksi olin tähän varautunut ja ei muuta kuin itsekin liikkeelle. Sain onneksi Lumon oikeaan putkeen, putken päässä laaja kaarros, ennenkuin saan Lumon toiseen putkeen. Siinä vaiheessa mietin jo, tulikohan siitä kaarroksesta kielto. Päätin unohtaa sen ja jatkaa rataa mahdollisimman hyvin, seuraavaksi kolmen esteen sarja, ensimmäinen yli, siihen valssi, toinen este 90 astetta sivuun ja jälleen valssi ja kolmas este vastakkaiseen suuntaan. Tässäkin huomasin monen jäävän viimeisen esteen toiselle puolelle ja jälkeenpäin mietin sekä videolta näin, että tekemäni ratkaisu oli aivan oikein. Sitten putkeen, "putkijarru", koska putkesta tultaessa suunta oli suoraan muurille, vaikka pitikin mennä pussiin, Putkijarru toimi ja Lumo oli heti putken jälkeen katseella etsimässä minua. Pussista radan ainoa helpompi pätkä, este, putki, muuri, putki, rengas. Renkaan jälkeen tuli kepit, joka vielä tällä hetkellä on aina pieni kysymysmerkki. Hiljensin hivenen vauhtia ja hoin Lumolle "kepit, kepit, kepit..." ja varmistin että jalkateräni osoittivat todellakin ensimmäiseen väliin. Sinnehän Lumo sujahti oikeaan väliin ja teki kepit todella hyvin ja vauhdilla. Keppien jälkeen ohjaus jälleen vaihteli paljon, itse päätin tehdä varmemman ohjauksen ja siirryin keppien jälkeen Lumon vasemmalle puolelle, jotta saatiin suora linja pituus-esteelle ja seuraavalle putkelle. Tässä muutama koira valitsi väärän putken ja niin oli Lumokin vähällä tehdä. Kuitenkin ohjaukseni korjasi tämän virheen ja jälleen piti palata toista putkea takaisin. En ehtinyt putken päähän ohjaamaan, mutta eihän Lumo sitä tarvinnut, vaan se haki lempiesteensä putken omatoimisesti ja sen jälkeen olikin viimeinen hyppy.

Radan jälkeen oletin saaneeni yhden kiellon, mutta Hannahan sieltä tuli vastaan hymy kasvoilla ja totesi "nollarata". En voinut uskoa sitä ja heti sen jälkeen oli tilanne tarkistettava tuloksista ja siellähän se komeili, minun ja Lumon ensimmäinen nollatulos ja jälleen selkeä ihanneajan alitus -10,72 sekuntia :-) Videoltahan sen kyllä näki, että kaarros ennen putkea ei virhepisteitä pitänytkään tehdä. Kaikkiaan medi-luokka suoritti rataa maxeja paremmin, vaikka rata niillekin osoittautui vaikeaksi. Medi-luokassa 13 koiraa, kuusi niistä sai hylätyn, seitsemän tuloksen ja niistä viisi nollatulosta. Olimme lopuksi luokkamme neljänsiä ja tuloksesta tuli tietenkin luokkanousuun oikeuttava tulos LUVA. Sama LUVA pitäisi saada kahdesti vielä agility-radalta ja sitten olisikin luokkanousu edessä. Itselläni vuoden 2016 tavoite agissa oli saada Lumolle nollatulos, se täyttyi jo tammikuussa, joten kait sitä sitten täytyy tavoitteeksi laittaa se luokkanousu. Ennen kontaktin hallintaa, tulemme kuitenkin jatkamaan hyppyradalla ja epiksissä, jotta kisatuntuma säilyy. Kun kontakti on kunnossa, ilmoittaudumme agiradalle.

www.youtube.com/watch?v=vjC-QV901EY

 

OMATOIMITREENIT 18.1.2016

Sunnuntaina kävimme Lumon ja Minkun kanssa omatoimisesti treenaamassa ProCanis-hallilla. Otin tällä kertaa kameran mukaan ja siitä voitte hyvin nähdä tyttöstemme eron agissa. Lumo on alusta alkaen suorittanut agia suurella innolla, vähän liiankin suurella ja se myös kuvissa näkyy. Sitä vastoin Minku on aloittanut agin hyvinkin rauhallisesti ja siitä pikkuhiljaa vauhtia kiihdytetään. Nyt Minkun suorittamiseen on tullut huomattavasti lisää vauhtia ja yli kymmenenkin esteen radan suorittaminen onnistuu.

Treenit onnistuivat loistavasti ja kaikki nauttivat tekemisen riemusta. Viikonloppuisin hallilla ei ole valmista rataa, vaan sen kukin tekee mieleisekseen. Itse olen näissä omatoimi-treeneissä halunnut tehdä itselleni ohjauksellisesti helppoja ratoja, jotta en mahdollisesti opi jälleen vääriä ohjausliikkeitä. Harjoitellaan niitä sitten siellä ohjatussa agissa. Aloitin treenin Lumon kanssa ja aiemmin tehty "rankaiseminen" näkyi edelleen tekemisessä. Lumo on huomattavasti paremmin hallittavissa, eikä ylikierroksille mennä enää ollenkaan. Osassa rataa joutui jo ihan innostamaan sitä, jotta vauhtia saatiin lisää. Koko treenin aikana ei keppi tainnut pudota kuin yhteensä kaksi kertaa, joka hyppyjen määrään ja aikaisempiin pudotuksiin verrattuna on todella vähän. Myös keppien suorittamiseen olen hyvin tyytyväinen, mikäli ohjaukseni on kohdillaan, menee kepit virheettömästi.

Minku suoritti pääsääntöisesti Hannan ohjauksessa. Minkun kehittymistä on todella ilo seurata. Nyt niitä virheitä, joita Lumon kanssa tehtiin, ei Minkun kanssa ole ja edistymisen näkee joka treenissä. Esteet, renkaan, pussin, muurin Minku jo hallitsee ja tällä hetkellä keskitytään erityisesti keppien suorittamiseen ohjureiden avulla. Samaan aikaan jatkamme kontaktin opettelua, sitten harjoittelua harjoittelun perään ja kenties kesällä pääsemme starttaamaan kisoissa tai ainakin epiksissä.

 

© Rapsuttamo 2012 - website made by Webturre