Mejä

 

CHARMI JA MYRRI JATKOIVAT 25.5.2022

Mielelläni käyn mejä-kokeessa tekemässä jäljet edellisenä päivänä ja seuraavana päivänä sitten koejäljille. Joskus on kuitenkin kiva käydä valmisjälkikokeessa, siellä kun ei tarvitse muuta kuin keskittyä koiran ohjaamiseen, opastukset ja jälkien purut voi unohtaa. Sunnuntaina meillä oli kaksi paikkaa Eurassa, matkaan lähti Charmi ja Myrri.

Sunnuntaiaamuna saavuimme koepaikalle ja jälleen ne normikuviot, aamupalaa, alkupuhuttelut, arvonta ja laukauksensietotesti. Arvonnassa saimme jäljet, Charmille AVO2 ja Myrrille VOI6, joka olikin sitten päivän viimeinen jälki. Jäimme majalle odottamaan, ensimmäinen jälki oli kävelymatkan päässä. Sen jälkeen suuntasimme autoilla maastoon ja valmistauduin Charmin kanssa.

Hyvin rauhallisena se odotteli jäljelle pääsyä. Alkumakuun se tutki hyvin ja lähdettiin liikkeelle. Muutaman kymmenen metrin päässä se sai hajun, mitä se lähti tutkimaan jäljen vasemmalle. Sieltä löytyi riistan tuoreet tuotokset, höyry vielä kasasta nousi. Pienellä kehoituksella lähdettiin rengastamaan ja tultiin lähes lähtökrepitykselle. Sieltä jatkettiin jäljen yli, edelleen rengastaen, kunnes löydettiin toiset yhtä uudet tuotokset. Sekin piti tutkia, kunnes jatkettiin rengastusta ja palattiin jäljelle. Ensimmäinen kulma löytyi vaikeuksitta ja siitä jatkettiin jäljen suuntaisesti. Toisella osuudella saatiin jälleen selvä haju, jota lähdettiin tutkimaan. Charmi pyöri pienellä alueella, kunnes löysi sorkan, siinä vaiheessa totesin, ettei voi olla totta!!! Koejälkiä on reippaasti yli sata, enkä ole kertaakaan ennen sorkkaan törmännyt, kuin kaadolla ja nyt niitä oli peräkkäisissä kokeissa. Kyseessä ei ollut edes pelkkä sorkka vaan jalka kokonaisuudessaan. Jotta se ei olisi riittänyt, vierestä löytyi takapään toinen jalka. Peura oli siinä kohtalonsa kokenut ilmeisesti ilveksen toimesta. Siinä Charmi haisteli ja ajattelin, että jälki taisi olla siinä. Annoin vielä hetken haistella ja sitten päätin kehoittaa, jos se siihen reagoisi. Kas kummaa, sillä Charmi nosti päänsä ja palasi jäljelle. Jälkitarkasti toiselle kulmalle, makaus merkataan ja kolmannelle osuudelle. Siellä pieni rengastus jäljen sivuun, sieltä ei onneksi yllätyksiä löytynyt ja nopeasti palattiin jäljelle. Sorkka (se oikea) löytyi ja ylpeästi se napattiin suuhun ja käytiin näyttämässä vielä tuomarille ja oppaalle. Sorkka vaihdettiin kanafileeseen ja palattiin tielle.

Todella upea suoritus Charmilta haastavalla jäljellä, alkujäljellä riista oli juuri kulkenut jäljen päältä, peuran raato, jäljellä useita leveitä ojia, metsäkoneen uria, näistä kaikista Charmi selviytyi. Hieman ihmeissäni, mutta iloisena kävelin Charmin kanssa kohti autoa, toinen ykkönen oli varma ja näin nopeasti sitä ollaankin sitten jälleen VOI-luokassa.

Pari tuntia saimme keskuspaikalla odotella, kunnes toisen VOI-luokan osallistujan kanssa seurattiin tuomaria VOI-jäljille. Meille näytettiin odotuspaikka, missä lenkitin tyttöset ja sitten jälleen odoteltiin. Tunnin kuluttua tuomari saapui ja siirryimme Myrrin jäljelle. Hivenen tuuli oli yltynyt ja mietin, miten se vaikuttaisi suoritukseen. Alkumakuun Myrri osoitti hyvin ja lähdimme liikkeelle. Ensimmäinen osuus mentiin jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä, vaikka jäljen vasemman puolen aukealta tuuli melkoisesti puhalsi. Makauksen Myrri merkkasi hyvin ja kulma tarkasti. Varma suoritus jatkui ja toinenkin makuu merkattiin hyvin. Katkokulmalla veretyksen loppuun, sieltä lyhyt rengastus jatkoon. Kolmannella osuudella tuuli painoi Myrriä muutaman metrin jäljen sivuun, melko ilmavainuisena mentiin. Siinä sitten sain katsella, miten kolmas makuu ohitettiin kolmen metrin päästä. Kolmas kulma mentiin tarkasti ja vielä viimeinen osuus. Edelleen tuuli samaan suuntaan ja oltiin vähän jäljen sivussa. Näin makuun ja ilmeisesti Myrrikin sai siitä hajun, sillä teki 90 asteen käännöksen ja palasi jäljelle. Valitettavasi vähän liian myöhään, kaato jäi kaksi metriä taaksemme. Kaadolle Myrri pysähtyi ja pääsin kiittämään. Kahta makuuta lukuun ottamatta täydellinen suoritus, olin siihen todella tyytyväinen.

Päivän päätteeksi sain pöytäkirjat, Charmille haasteista huolimatta AVO1 ja 47 pistettä. Myrrin kaksi makuuta vähensivät pisteitä ja tuloksena VOI1 ja 45 pistettä. Ykköstulokseen saa aina olla tyytyväinen, nyt niitä tuli kaksin verroin. Ehkä sitä pitää seuraavaksi tehdä Charmille VOI-harjoitusjälki, jotta ehtii edes kerran harjoitella katkokulmaa, ennen kuin seuraavan kerran startataan, nyt VOI-luokassa. Ennen Charmia pääsee Lumo OSKK:n mestaruuskisaan lauantaina ja Myrri seuraavalla viikolla Pirkan nuuskujen mestaruuskokeeseen. Tällä hetkellä on vaikea arvailla, kumpi näistä on pätevämpi jäljestäjä. Vielä kun taustalla odottelee Hertta ja Charmi, näyttää meidän mejä-tulevaisuus aikas valoisalta :-)

 

MYRRIN JA LUMON KAUDEN ALOITUS 20.5.2022

Viime viikonloppuna mejäiltiin tutuissa maastoissa Mynämäellä. Tiedustelin sinne muutaman jäljen ja jälleen kerran sai yllättyä. Menin tuttua jälkeä ja ensimmäinen osuus oli kuten ennenkin. Seuraavalla osuudella, mikä oli metsän keskellä, olikin tehty metsätöitä. Sinne oli kaadettu 3-6 metrin mittaisia kuusia, mitkä oli jätetty sinne. Kulkeminen siitä oli täysin mahdotonta ja kun sitä reunusti huonosti kuljettava aukea, niin se jälki piti hylätä. Onneksi alueella oli varajälkiä, joten sain alueelle tarvittavat jäljet.

Kokeeseen oli mahdollista saada kaksi koiraa, mutta ongelmana oli Hannan näyttelyreissu Haminaan, joten en pystyisi korvaavia jälkiä tekemään yksin. Mynämäen mahtavan toimikunnan ansiosta sain avut sieltä ja itselleni "sienen", jonka kanssa pystyin vaadittavat jäljet tekemään. Suuntasimme kokeeseen siis Lumon ja Myrrin kanssa. Molemmilla olisi kauden avaus edessä, mutta harjoitusjälkien perusteella tiesin niiden olevan valmiina.

Sunnuntaina saavuimme koepaikalle, jälleen normikuviot aamupalaa, puhuttelut ja laukauksensietotesti. Kohta oltiinkin valmiita jäljelle ja saimme Lumon kanssa aloittaa. Ensimmäinen jälki oli aivan keskuspaikan vieressä, joten kävelimme alkumakuulle. Saatuani luvan, näytin alkumakuun Lumolle ja annoin sen lähteä jälkeä pitkin. Se meni aivan jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Tultiin ensimmäisen makuun kohdalle ja sehän piti sitten kiertää metrin päästä ja siitä jälleen takaisin jäljen päälle. Itseäni nauratti, että hyvinpä osasit makuun kiertää ja sen totesin myös tuomarille (Kari). Kari naurahti takaisin ja kertoi, että vielä on 48 pistettä jäljellä. Sitä lähdimme tavoittelemaan ja kohta tultiin katkokulmalle. Lumo lähti rengastamaan ja etsi jatkoa hetken aikaa. Kohta oltiinkin jäljellä ja matka jatkui. Seuraavan makuun Lumo merkkasi hyvin. Kohta Lumo pysähtyi ja oli selvästi löytänyt jotain. Kari antoi luvan käydä katsomassa ja siellähän Lumo järsi eläimen poskiluuta. Otin sen pois ja Lumo jatkoi jäljestystä, kunnes löysi vielä toisenkin luun, mikä myös pois otettiin. Lumo pysähtyi vielä kolmannen kerran ja kun menin katsomaan, niin siellähän oli sorkka. Totesin asian Karille ja sanoin, ettei ilmeisesti vielä olla kuitenkaan kaadolla. Lumon mielestä olimme päässeet jäljen päähän, koska hän sorkan löytyi. Muutaman kerran Lumoa yritettiin jäljelle uudestaan, mutta se oli päättänyt, että jälki oli tässä ja suuntasi pois metsästä. Yhteisellä päätöksellä suoritus keskeytettiin ja tästä Lumolle tuloksena VOI0. Hyvin Lumo jäljesti ja ymmärrän, että sen mielestä sorkka oli päätös jäljelle. Annoin siis tässä vaiheessa kehut ja palkan, nollatuloksesta huolimatta, se oli ne ansainnut :-)

Lumon jäljeltä suunnattiin autoilla seuraavalle jäljelle, heti perään oli Myrrin vuoro. Tuuli oli jo melkoisesti yltynyt kun suuntasimme alkumakuulle. Näytin Myrrille alkumakuun ja hyvin lähdettiin liikkeelle. Jäljellä tai sen tuntumassa pysyttiin. Ensimmäinen makuu osoitettiin hyvin ja kulma tarkasti. Toisen osuuden makuun ylitti ilman pysähdystä ja sitten tultiinkin katkokulmalle. Kulman jatko oli vastatuuleen, joten veren haju oli juurikin vastakkaisella suunnalla. Muutama rengastus "väärällä" puolella tehtiin, kunnes rengastus johdatti meidät jäljelle. Jäljellä jatkettiin ja kolmas makuu osoitettiin hyvin. Jälleen kulma tarkasti ja viimeiselle osuudelle. Neljännen makuun osoittaa, vähän turhan hätäisesti. Sorkalla piti jälleen ohjaajan sykettä vähän nostattaa, sorkasta ohi, sen taakse kunnes ilmavainu sorkasta saadaan ja sitä mennään tutkimaan. Tuulisessa kelissä erinomainen jäljestys, muutama tarkistus tehtiin jäljen sivulle, mutta nopeasti niiltä palattiin jäljelle. Makauksista, jäljestämisvarmuudesta ja etenevyydestä muutama pistevähennys, tuloksena VOI1 ja 46 pistettä. Loistava aloitus kaudelle.

Kahdesta koejäljestä johtuen itselläni oli edessä vielä kahden koiran opastus. Ensimmäinen koirakko teki hyvää työtä, pari hukkaa matkalle sattui, joten tuloksena VOI3. Jälkimmäisellä jäljellä oli osaava koira, jälkiuraa kuljettiin pääosin kuin kiskoilla. Tuuli vaikeutti muutamassa kalliokohdassa jäljestystä, mutta siitä huolimatta kokeen paras tulos, VOI1 ja 48 pistettä. Jälleen sai olla tyytyväinen myös tekemiinsä jälkiin. Opastusten jälkeen kävin vielä purkamassa jäljet, päivän aikana pääsin kiertämään VOI-luokan jäljet yhteensä kuusi kertaa. Saman määrän, minkä tuomari normaalisti tekee kokeessa. Keskuspaikalla kävin saunassa, nautin hyvän luonaan, hörpin kahvit ja sitten jo tulokset julkistettiin. Lumon pöytäkirjan sain ensimmäisenä ja Myrrin kolmanneksi viimeisenä, nappulasäkin ja palkinnon kera. Lopuksi kiittelin toimikunnan ja tyytyväisenä suuntasin kotia kohden.

 

 

CHARMIN HUIKEA ALOITUS! 9.5.2022

Joskus suunnitelmat muuttuvat nopeastikin ja niin kävi viime viikolla. Kaikkien muutosten seurauksena ilmoitin mejä-harrastajiin tulleen ilmoituksen perusteella Charmin Kouvolan 8.5. mejä-kokeeseen. Koska ajomatkaa olisi kolmen ja puolen tunnin verran täytyi ilmon jälkeen ihmetellä miten reissun tekisin. Lauantain jälkien teko alkoi onneksi vasta klo 10.00, joten liikkeelle lähtö aamulla klo 06.00 olisi vielä siedettävä. Herätäänhän tässä muutenkin viikolla ennen viittä, joten normi aamu sinänsä. Mitään järkeä ei olisi ajella sieltä lauantaina takaisin kotiin, vaan sitten lähden netistä etsimään alueelta hotellia ja sellainen nopeasti löytyikin.

Charmin harjoitusjäljet eivät olleet vakuuttaneet, joten päätin tehdä sille vielä yhden jäljen perjantaille. Tämä jälki sujui edellistä paremmin, ensimmäinen osuus vielä melkoista hapuilua, toinen ja kolmas osuus jo vähän jäljestämisen tapaista. Sorkka löytyi ja ylpeänä sitä kannettiin yli kilometrin matka kotiportaille. Perjantai-iltana pakkailin ja olihan sitä pitkän koetauon jälkeen taas miettimistä, mitä kaikkea kokeessa tarvitaan. Lauantaiaamuna Hanna lenkitti reissuun lähtijät (Charmi ja Minku), minä pakkailin auton. Vielä kuppi kahvia ja sitten Charmiili suuntasi kohti Kouvolan Hevosojaa.

Ajoissa olin paikalla ja muutamia tuttuja paikalla näkyi, vaikka kaukana oltiinkin. Alkupuhuttelujen jälkeen jaettiin jälkiparit sekä jäljen tekoon tarvittavat materiaalit. Olinpas iloinen, kun huomasin, että tehtäväksi tuli kaksi AVO-jälkeä, niitä kun on niin paljon helpompi tehdä kuin VOI-jälkiä. Harmi vaan, kun osaava koira jättää hyvinkin nopeasti AVO-jäljet taakseen, kun VOI-luokkanousuun tarvitaan vaan kaksi ykköstulosta. Suuntasimme ensimmäisen jäljen tekoon, mikä olisi jälkiparini opastettava. Kyllähän Kouvolassa on upeat maastot, verrattuna vaikkapa Pirkanmaan maastoihin. Tasaista kangasmetsää, näkyvyyttä yli 100 metriä. Siinä on helppo suunnitella alkumakuut, katsoa kiintopiste horisonttiin ja tallustella ensimmäiselle kulmalle. Pitää vaan huolen, että suoran pituus on sopiva, kokeen sääntöjen mukainen. Nopeasti jälki oli suunnistettu jälkiparini toimesta ja sitten se yhtä helposti veretettiin. Sitten minun jäljelleni, mikä olisi kokeen ensimmäinen jälki sunnuntaina. Jäljen maasto oli lähes kopio edellisestä ja alta kahden tunnin se oli suunnistettu ja veretetty. Ehdin vielä jälkien välissä lenkittää autossa odottaneet Charmin ja Minkun.

Kiitin jälkipariani ja suuntasin kohti hotellia. Päästessäni hotellin pihaan, näytti kaikki ihan autiolta. Hotellin julkisivu suoraan 70-luvulta ja ikkunoista näkyi patjoja kasalla. Ulko-ovi oli kiinni, rakennuksen kierrettyäni huomasin, että sisäänkäynti olikin takapihalta. Menin sisälle, ravintolassa eikä baarissa ollut ketään, muutamat valot tilaa valaisivat. Kiertelin paikkaa ympäri, ketään ei missään ja mietin jo, onko tämä sittenkin suljettu. Olin jo lähdössä, kun huoneiden suunnasta tuli virkailija, joka kertoi olleensa yläkerrassa. Oli iloissaan, kun tulin ajoissa, kun hän olikin ajatellut sulkea kahta tuntia aiemmin, kun oli niin hiljaista. Viedessäni koirat ja tavarat huoneeseen, tuli käytävällä fiilis hilpeästä Hohto-elokuvasta, taisin olla hotellin ainoa asukas. Huone oli yhtä tunkkainen ja heti piti avata ikkuna, sillä huoneessa oli kuuma, se pysyikin auki koko vierailun ajan. Illalla koiria lenkittäessäni huomasin, että autoni lisäksi pihaan oli sentään tullut kolme muuta autoa.

Aamulla ennen seitsemää poistuin hotellista, enkä jäänyt sitä kaipaamaan. Aamupalaa ei hotellissa niin aikaisin tarjoiltu, onneksi sitä oli keskuspaikalla tarjolla. Keskuspaikalla tuomarin puhuttelu, jaettiin käytävät jäljet ja Charmin kanssa suuntaisin jäljelle nro 2. Olipas kiva saada alkupään jälki, kun yleensä ne ovat olleet niitä viimeisiä. Olimme ensimmäisinä laukauksentietotestissä mikä haulikolla ammuttiin. Laukauksen aikana Charmi käänsi päänsä ääntä kohden, muuta reaktiota ei tapahtunut. Opastaisin ensimmäisen jäljen, joten huolehdin tuomarin ja suorittavan koirakon mukaani ja suuntasimme jäljelle. Koira lähti sitä ihan hyvin suorittamaan, mutta ensimmäisellä kulmalla tehtävä unohtui ja ensimmäinen hukka. Toisella osuudella kaksi hukkaa lisää ja koe keskeytettiin. Harmin paikka, mutta harjoittelemalla mentiin jälki loppuun. Autolla aloin valmistautua Charmin suoritukseen. Opastusta, enkä meidän kokeneempien koirien suorituksia ole enää jännittänyt. Nyt oli kyse siitä, tulisiko laumaamme uusi hyvä jälkikoira tai se ainakin antaisi viitteitä siitä, joten kieltämättä vähän jännitys alkoi nousta.

Saavuimme jäljen lähtöön ja puin Charmille valjaat päälle. Rauhallisena se odotti ja metsätieltä siirryimme lähtöön. Tuomari antoi luvan aloittaa ja päätin odottaa vielä hetken. Charmi oli rauhallisena vierelläni ja siitä sen ohjasin alkumakuulle. Osoitin sen kädelläni ja hoin "jälki" komentoa. Hyvin Charmi lähdön haisteli ja lähti etenemään jäljen suuntaisesti. Sallitun kymmenen metrin matkan sitä kannustin ja jatkoin "jälki" komennon sanomista. Sitten olikin aika nauttia kyydistä, Charmi 6 metrin päähän ja seuraisin sitä, kunnes olemme kaadolla ja sorkka näkyisi. Ensimmäinen osuus lähti loistavasti ja kohta jännitys itseltänikin oli kadonnut. Ensimmäinen osuus tuntui jatkuvat todella pitkään ja jäljen jälkeen sain kuullakin, että se oli yli 400 metriä, kaksi muuta osuutta vastaavasti lyhyempiä. Jälkitarkasti Charmi eteni koko ensimmäisen osuuden ja tuli kulmalle, missä makuu. Se pysähtyi haistelemaan makuuta ja jatkoi siitä täysin jäljen suuntaisesti toiselle osuudelle. Osuuden puolivälissä tuli jäljelle jokin haju, mitä muutamaan kertaan pyörittiin ja haisteltiin. Hetken kuluttua jäljestys jatkui ja saavuttiin toiselle kulmalle. Sekin makuun huomioitiin, mutta vähän nopeasti ja sen takaa jälleen jäljelle. Kolmannella osuudella myös pieni jälkien haistelu ja pyöriminen, muuten täysin jälkitarkasti. Kohta oltiinkin sorkalla ja sain kiittää Charmia ja olihan se kehut ansainnut. Jäljeltä ei poistuttu jälkinarun mittaa kauemmas ja pienten harhailujen jälkeen palattiin omatoimisesti nopeasti jälkiuralle. Aivan huikea, paljon oletuksiani parempi suoritus.

Laitoin Charmin autoon ja lähdin lenkittämään Minkua. Siitä soitin Hannalle ja kerroin ilouutiset, kylläpä hänkin yllättyi iloisesti. Siinä pohdittiin pisteitä ja kerroin, että voisihan siitä toisesta makuusta pisteen vähentää ja varmaan etenemisvarmuudesta toisen, pienestä pyörimisestä johtuen. Ne eivät kylläkään tässä vaiheessa haitanneet yhtään, niin upean jäljestyksen olin juuri nähnyt. Seuraavaksi ajelin purkamaan tekemääni jäljen. Purulle otin mukaani Minkun, joka pääsi näin myös jäljelle, se oli yksi syy miksi se lähti mukaan. Hyvin se purkujäljen haisteli, muutamassa kohdassa jouduin sitä vähän ohjaamaan, kun kuitenkin minun piti saada jäljeltä merkit pois. Tulimme autolle ja suuntasimme keskuspaikalle. Siellä odoteltiinkin sitten useampi tunti, mutta lopulta päästiin tulosten lukuun. Ne luettiin suorittamisjärjestyksessä, joten meidän kertomus tuli toisena. Iloisena kuuntelin kertomuksen ja loppuun pisteet 48, aivan upea suoritus. Lopun lause "Hieno, äänetön suoritus" lämmitti mieltä. Charmi ei iästään ja kokemattomuudestaan huolimatta tarvinnut yhtään kannustusta vaan tiesi tehtävänsä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kokeeseen.

 

 

HARJOITUSJÄLJILLÄ 2.5.2022

Mejä-treenit alkoivat myöhässä, sillä lumitilanne ei antanut mahdollisuutta jälkien tekemiselle. Alkuun katselin Charmille ensimmäisiä paljastuneita maastonkohtia ja niihin saatiin pari lyhyempää (100-200m) jälkeä. Viime viikolla sain jo pidemmät jäljet Lumolle, Myrrille, Hertalle ja Charmille. Minku ja Taika pääsivät parille purkujäljelle haistelemaan. Tämä vuosi on (jälleen) haasteellinen koejälkien suhteen, kenen kanssa milloinkin startattaisiin. Charmille haetaan nousua VOI-luokkaan, Hertalle kokemusta VOI-luokasta, Myrrille ykköstuloksia kenties pisteitäkin ja Lumolle ehdottomasti hyviä pisteitä, mahdolliset mestaruuskokeet tähtäimessä. Koejälkiä siis tarvittaisiin ja ilmoja onkin ahkerasti täytetty. Harmittavasti ensimmäinen koe peruuntui, sinne olivat starttaamassa Lumo ja Charmi. Ensimmäinen "varma" startti on 15.5. ja sinne on tämän hetken suunnitelman mukaan menossa Lumo.

Miten harjoitusjäljet ovat sujuneet. Lumo on käynyt yhdellä jäljellä ja se suoritettiin konkarin varmuudella. Jäljeltä ei poikettu narun mittaa kauemmaksi, katkokulma selvitettiin lyhyellä rengastuksella. Makuut kiinnostivat aiempaa enemmän ja niihin myös pysähdyttiin, toivottavasti tämä jatkuu myös kokeissa. Myrri suoritti myös oman jälkensä todella hyvin. Hyvin jäljellä pysyttiin, katkokulmalla tehtiin vähän isompi rengastus, mutta hyvin jatkolle tultiin. Myrri on aina merkannut hyvin makuut ja niin tälläkin kertaa. Myrriltä erittäin lupaava suoritus koejälkiä ajatellen. Hertan jäljellä näkyi kokemattomuus, jäljen molemmin puolin tehtiin pieniä tarkastuksia, niiltä kuitenkin palattiin jäljelle omatoimisesti. Makuut vähän turhan vauhdikkaasi, ne huomioitiin, mutta vähän pidempi voisi pysähdys olla.

Charmi on startannut kahdesti lyhyemmälle jäljelle ja viime viikolla vähän pidemmälle. Charmin jälkityö ei ole ihan vakuuttavaa. Se kulkee ajoittain 20-40 metrin matkan jäljellä todella hienosti maavainuisena, mutta sitten yllättäen kuono nousee jäljeltä ja lähdetään 90 asteen kulmassa jäljeltä pois. Sivulla haahuillaan, eikä varsinaisesti etsitä jälkeä uudelleen. Kun suunnataan takaisin jäljelle, jälki ylitetään ja matka voi jatkua vastakkaiseen suuntaan. Vasta jälkeä näytettäessä, se palaa takaisin tehtävään ja siitä saatetaan mennä useampi kymmenen metriä hyvin ja sitten sama toistuu. Charmi tarvitsee lisää harjoitusta ja uskon että kokemuksen myötä se ymmärtää pysyä jäljellä.

Minku lempinimeltään "spinneri" teki jälleen jäljellä pientä pyörimistä. Ilman apuja kuitenkin jäljellä pysyttiin ja lopulta sorkalle löydettiin. Mielellään sitäkin koejäljelle veisi, mutta koejälkien määrä kun on rajallinen, niin tässä vaiheessa Minku saa tyytyä harjoitusjälkiin. Ilolla katselimme Taikan suorittamista, häntä heiluen se rauhallisesti eteni jäljellä. Se teki todella tarkkaa työtä ja selvästi nautti jäljellä. Taikalla pää edelleen pelaa ja hauskaa on seurata, miten se etumaastoa jäljellä tutkii. Mikäli jäljen suuntaisesti menee polku tai metsäautoura suuntaa Taika sinne. Se etsii aina helpoimmat kohdat edetä maastossa. Jälki saattaa jäädä muutaman metrin päähän ja mikäli polku suuntaa liikaa pois jäljeltä, palaa Taika silloin jäljen päälle. Minku ja Taika pääsevät jatkossakin purkujäljille, niitä ei paljon haittaa, vaikka joku koiristamme on sen jo nuuskutellut. Koejäljille suuntaaville tehdään aina puhtaat jäljet. Treenit jatkuvat, koejälkiä odotellessa.

 

 

VIELÄ KERRAN TYTÖT 29.10.2021

Katselin kennelliiton tapahtumakalenteria ja kun korona-ajan nopeampi ilmoitusmenettely sallii kokeiden järjestämisen nopeallakin aikataululla, oli sinne ilmestynyt sopiva mejä-koe. Kyseessä oli valmisjälkikoe, joten pystyin laittamaan ilmot Lumolle ja Myrrille. Ilmoajan jälkeen sain tiedon, että saimme koepaikan molemmille. Torstaiaamulla herättiin normiaikaan klo 05.00 ensin Taikan lenkitys ja sitten loppulauman. Lenkin jälkeen laumalle ruoka ja kun se oli syöty, olikin aika suunnata kohti Nakkilaa. Matka oli haasteellinen, sillä paikka paikoin sumu oli niin sankkaa, että näkyvyyttä oli tuskin kymmentä metriä. Onneksi olimme ajoissa matkassa, joten pystyin ajelemaan tilanteen mukaan. Turvallisesti pääsimme perille ja siellä oli aamupalaa tarjolla. Kun kaikki olivat saapuneet, pidettiin alkupuhuttelut ja arvottiin jäljet. Siitä siirryttiin laukauksensietotestiin, jonka kaikki läpäisivät.

Tyttöset autoon ja tuomarin perässä siirryimme kahdelle ensimmäiselle jäljelle. Hetken ensimmäistä suoritusta odottelimme ja sitten oli Myrrin vuoro startata maastoon. Seurasimme oppaan ja tuomarin perässä alkumakuulle. Päästin Myrrin haistelemaan ja se olikin hyvin kiinnostunut alkumakuusta. Alkuun hidastin sen vauhtia ja hyvin jälkeä edettiin. Ensimmäisellä suoralla, juuri ennen makuuta, Myrri lähti tekemään pientä hakua. Vieressä oli pieni aukea ja siellä se teki pari pientä lenkkiä. Kohta kuitenkin suunnattiin makuulle, mikä haisteltiin perusteellisesti. Siitä liikkeelle ja jälkitarkasti eteenpäin. Huomasin kulman, kun selkeästi tehtiin suorakulman mukainen suunnan muutos. Toiselle makuulle pysähdyttiin, sitäkin haisteltiin ja vähän maisteltiinkin. Jälleen matkaan ja oletettavasti tultiin katkokulmalle. Sieltä ensimmäisellä rengastuksella jatkoon ja kolmannelle osuudelle. Kolmaskin makuu täysin pysähtyen ja makuuta haistellen. Pieni haku tehdään jäljen vieressä, melkein pysytään liinan etäisyydellä jäljestä. Kulma tarkasti ja viimeiselle osuudelle. Viimeinenkin makuu merkataan, pysähdytään, haistellaan pitkään ja vasta sitten jatketaan matkaa. Saavumme kaadolle, missä Myrri hetkeksi ottaa jopa sorkan suuhunsa, tuore sorkka kiinnosti paljon. Myrri sai vielä rapsutukset ja herkun, sen jälkeen takaisin autolle. Suorituksen jälkeen suuntasimme keskuspaikalla ja nautimme kupposet kahvia. Kahvin jälkeen Myrrin pöytäkirja oli valmis ja tuomari ojensi sen minulle, kysyen voiko hän lukea sen kaikkien kuullen ääneen. Sehän sopi minulle, hieno kertomus (löytyy kennelin sivulta) ja lopuksi VOI1, pisteet 48, upea suoritus.

Hyvillä mielin suuntasin tuomarin perässä takaisin maastoon, nyt oli Lumon vuoro jäljestää. Saavuimme alkumakuulle ja näytin sen Lumolle. Lumoa alkumakuu kiinnosti ja pitkään se siinä viipyi, ennenkuin lähti jäljelle. Jälleen Lumo eteni jälkitarkasti, pysähtyi makuulle ja jatkoi siitä ensimmäiselle kulmalle, mikä taisi olla katkokulma. Veretyksen loppuun, sieltä pieni rengastus jatkon suuntaan, ilmeisesti sen jälkeen ihmisen jälkiin tukeutuen jäljelle. Seuraavakin osuus jälkitarkasti, makuulle pysähdyttiin, haisteltiin pitkään ja jälleen liikkeelle. Toinen kulma tarkasti ja kolmannelle osuudelle. Osuudella ylitettiin traktoriura, mikä hetkeksi kadotti Lumolta jäljen. Siitäkin selvittiin tuttuun tapaan rengastamalla, kuitenkin lenkki tehtiin liinan ulkopuolella, joten siitä jäljen ainoa pistevähennys. Loppumatka jälkitarkasti, kolmas ja neljäs makuu tutkittiin edelleen tarkkaan, viimeinen kulma myös tarkasti ja tultiin sorkalle. Siihen pysähdyttiin ja sain luvan kiittää Lumoa. Isot kehut ja herkut, sen Lumokin oli ansainnut.

Maastosta palasimme keskuspaikalle, missä odottikin ruokailu. Nautin ruokaa ja samalla Lumon pöytäkirjaa kirjoitettiin puhtaaksi. Tuomari lähti jatkamaan jäljille, kiittelin vielä koepaikasta ja nautin loppuun kupposen kahvia. Kahvi oli juotu ja sain sihteeriltä pöytäkirjan. Kuten olin itsekin arvioinut, pisteet olisivat korkeat. Luin kertomuksen ja ainoa pistevähennys oli tosiaan metsätraktoriuralla tehty rengastus, VOI1 ja pisteet 49. Vielä Myrri ei onnistunut ohittamaan konkaria.

 

Sitten suuntasin kohti kotia, sillä varsinaista loppupuhuttelua ei pidetty. Matkalla mietin suorituksia ja erityisen tyytyväinen olin makauksiin, niistä on aiemmin niitä pistevähennyksiä tullut. Molemmat merkkasivat kaikki neljä makuuta täydellisesti, ne haisteltiin, maisteltiin huolellisesti ja vasta sitten jatkettiin. Merkkauksiin vaikutti todennäköisesti, että jäljet oli tehty riistaverellä. Uskon, että merkkauksiin vaikutti myös tapani huomioida makuut harjoitusjäljillä. Nyt ei piilotella herkkuja makuulle, vaan saavat itse osoittaa makuut, ennenkuin jäljellä jatketaan. Tämä on tuottanut tulosta ja harjoitusjäljillä on huomattavasti paremmin makuilla pysähdytty. Tyytyväinen olen tyttösten työskentelyyn omatoimisesti, yhtään kehoitusta en kummankaan jäljen aikana antanut. Pienikin poikkeama jäljellä korjattiin välittömästi, kun huomattiin, ettei ihan jälkiuralla ollakaan. Harmi, että kausi päättyi, mutta sitäkin isommalla innolla odotetaan alkavaa kautta 2022. Siellä omalle uralleen starttaa myös Charppi, mukava päästä jälleen tekemään myös sitä AVO-jälkeä.

 

 

MYRRI OSKK MEJÄ-MESTARI 10.9.2021

 Tollerimejän pettymyksen jälkeen seuraava koe oli jo tiedossa. Vuorossa olisi 22.8. OSKK:n (Oriveden Seudun KoiraKerho) mejä mestaruuskoe. Sitten alkoikin jälleen pohdinta, kenet kokeeseen ottaisin. Lumohan on laumastamme ollut selvästi paras jäljestäjä ja kun mestaruuskokeesta oli kysymys, niin olisihan se ilmeinen valinta. Kuitenkaan ne mestaruudet ja pokaalit eivät ole (vaikka jotkut niin luuleekin) se harrastamisen tärkein asia, joten päätin valita kokeeseen Myrrin. Halusin sille tälle vuodelle vielä lisää koekokemusta, jotta se olisi valmiimpi ensi vuoteen ja pennuista johtuen se ei ole paljon jäljille päässyt.

Lauantaina tehtiin jäljet, aloittaen minun VOI-jäljestä (11), sillä toinen oli AVO-jälki. Ensimmäisellä kierroksella minä suunnistin, jälkiparini laittoi avomerkit. Toisella kierroksella näytin alkumakuulla verettämisen jälkiparilleni, kuljin kärjessä vaihtaen merkit piilomerkeiksi ja parini kulki sienen kanssa perässä. Jäljen tekeminen sujui helposti, kun kyseessä oli tänä vuonna aiemmin tiedustelemani jälki. Sitten siirryimme tekemään AVO-jäljen, siellä maasto oli haastavampaa ja sen jäljen tekemiseen kului varmaan enemmän aikaa kuin VOI-jäljellä.

Sunnuntaina saavuin Myrrin kanssa keskuspaikalle ja nautin aamupalan. Normipuhuttelut, jonka jälkeen oli jälkien arvonta. VOI-jälkiä ei tarvinnutkaan arpoa, sillä ryhmässä oli kolme AVO-jälkeä ja vain kaksi VOI-jälkeä. Minun vuoroni olisi ryhmän neljäntenä (jälki 10). Samalla sain tietää, että mestaruutta ei tavoittele kuin kaksi koirakkoa. Vielä käytiin ammunnassa ja sitten ensimmäiset suorittajat siirtyivät maastoon. Hetken vielä kulutin aikaa keskuspaikalla, kunnes siirryin maastoon odottamaan.

Hetki siinä vierähti, ennenkuin oli aika siirtyä jäljelle. Innolla Myrri veti kohti alkumakuuta, hidastin sen vauhtia jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen suora mennään jälkitarkasti, makaus merkataan vähän turhan nopeasti. Ensimmäisellä kulmalla alkaa rengastus, jota tehdään useaan kertaan, siitä päättelen, että nyt ollaan katkokulmalla. Muutaman kierroksen jälkeen jatko kuitenkin löytyy ja toinenkin suora jäljellä tai välittömässä läheisyydessä. Toisella suoralla en havainnut makuuta, joten se varmaankin ohitettiin. Toinen kulma rengastuksella takaa. Kolmas suora hyvin, makuu nopeasti ja viimeinen kulma oikaistaan sisäkautta. Viimeinenkin suora jäljellä, siinä oleva makaus osoitetaan taas nopeasti. Lopussa vaihdetaan jälleen ilmavainuun, mistä tiedän meidän saapuvan sorkalle. Sille tullaankin suoraan, hetken haistelu, sitten istahdetaan viereen ja jäädään odottamaan palkkaa. Saan luvan kiittää ja isot kiitokset, rapsutukset sekä kanafileen Myrri saakin palkaksi. Mielessäni tavoittelin VOI1 tulosta ja uskon sen tällä suorituksella tulleen.

Pitkään en Myrrin suorituksesta pääse nauttimaan, sillä on oman jälkeni opastus. Pientä lisäjännitystä opastukseen antoi tieto siitä, että tämä jälki ratkaisee, kenelle OSKK mejä mestaruus kuuluu. Tuomarin kirjoitellessa meidän suorituksen arvostelua, käyn viemässä sorkan kaadolle. Hetken kuluttua opastan tuomarin ja koirakon maastoon. Koirakko lähtee liikkeelle ja minä perään seuraten laittamiani merkkejä. Koira etenee puoliväliin Myrrin tavoin jäljellä tai jäljen tuntumassa, makaukset hyvin nopeasti. Puolivälin paikkeilla muut hajut aiheuttavat koiralle vähän hakua, mutta jälki uudelleen löytyy. Lähdemme viimeiselle suoralla ja mielessäni mietin meidän olevan pisteissä aika tasoissa. Viimeisen suoran puolivälissä koira saa vainun ja poistuu suorakulmassa, jälkeen nähden, riistajälkeä pitkin. Poistuminen on hyvin määrätietoista ja hetken kuluttua siitä tuomitaankin hukka. Harmittaa koirakon puolesta, mutta samalla tiedän Myrrin olevan OSKK:n mejä-mestari. Vielä ei ole juhlinnan aika, vaan jälki mennään asiallisesti loppuun. Viimeisen makuun koira merkitsee hyvin, jälkeä pitkin kaadolla, minne pysähtyy. Lähden purkamaan jälkeä hyvin tyytyväisenä, ei ehkä se lauman parhain jäljestäjä, siitä huolimatta Myrri teki huikean suorituksen ja on nyt OSKK MEJÄ-mestari!

 

HARJOITUS- JA KOEJÄLJILLÄ, PETTYMYS TOLLERIMEJÄÄN... 6.8.2021

Lumolla alkoi juoksut 23.7. kaksi päivää Oriveden mejä-kokeen jälkeen. Siitä syystä jouduin perumaan 25.7. Jämsän mejä-kokeen. Olisin tietenkin voinut vaihtaa sinne koiran, mutta kun Myrrillä, eikä Minkulla ollut vielä tälle vuodelle harjoitusjälkeä käytynä, päätin jättää kokeen väliin. Sitten aloimmekin laskemaan, ehtiikö juoksut päättyä ennen tollerimestaruutta. Lumo on jo veteraani-iässä ja varmaan siitäkin syystä juoksut ovat vähän vaihdelleet. Välissä on ohi nopeastikin ja toisinaan kestää taas pidempään. Tarkkailimme tilannetta eiliseen asti, jolloin laitoin viestiä mejä-toimikunnalle. Koska eilen torstaina juoksut olivat vielä havaittavissa, päätin vetää osallistumiseni pois, jotta toimikunnalla olisi edes pari päivää järjestellä varakoira tilalle sekä tehdä uudet jälkiparit. Harmitti todella paljon, sillä Lumon kaksi viimeistä jäljestystä olivat lupaavia, molemmista 48 pistettä. Ensi vuonna uusi yritys, katsotaan sitten kuka koirista niitä huippupisteitä lähtee yrittämään.

Nyt oli sopiva hetki tehdä koirille harjoitusjälkiä. Päätin aloittaa Myrristä, jolle tein jäljen torstaina 29.7. Perjantaina, Hannan lähdettyä töihin, otin Myrrin ja suuntasin jäljelle. Hyvin Myrri haisteli alkumakuun ja jälkitarkasti lähti liikkeelle. Ensimmäinen makuu huomioitiin, kulma tarkasti ja toiselle osuudelle. Silloin puhelimeni taskussa alkoi soimaan, hetken jo mietin, etten vastaa, mutta soittoääni häiritsisi Myrriä varmaan enemmän kuin vastaaminen. Puhelin käteen ja ihmetykseni oli suuri, kun näin Hannan soittavan, vaikka hän varmasti tiesi, että olemme juuri nyt jäljellä. Vastasin kuitenkin ja lähes heti Hanna kysyi, haluanko tänään koejäljelle, netissä tarjottiin valmisjälkeä. Kerroin, että ilman muuta ja päätimme puhelun. Myrri oli puhelun ajan jatkanut hyvää jäljestystä ja pysähtyi toiselle makuulle. Siitä katkokulmalle, mikä selvitettiin parilla rengastuksella. Katselin Myrrin menoa ja mietin osallistujaa mahdolliselle illan koejäljelle. Lumo se ei olisi juoksujen takia, Hertta saa edelleen pitää taukoa, Minkulla ei ole harjoitusjälkeä ollut tänä kesänä... se olisi siis Myrri. Ajattelin kuitenkin katsoa tämän harjoitusjäljen loppuun ja jos se menisi hyvin, se saisi illalla startata uudelleen. Vaikka haistelu väsyttää koiraa melko tavalla, uskon meidän koirien olevan niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että kaksikin jälkeä päivässä onnistuu, varsinkin kun harjoitusjälki oli noin 500 metriä pitkä. Myrri suoritti loppujäljen yhtä hyvin ja saapui sorkalle, mihin pysähtyi. Valinta siis varmistui.

Kotona sain tietää, että koejälki olisi alla tunnin ajomatkan päässä Vesilahdella. Päivän Myrri sai levätä, illalla kamppeet kasaan ja suuntasin koepaikalle. Siellä sain tietää, että kokeessa olisi 4 avo-luokan koiraa ja vain yksi voi-luokan jälki, joka olisi siis meidän ja se mentäisiin viimeisenä. Jälleen meillä edessä oli siis useamman tunnin odottelu. Säätila oli ihan miellyttävä, pieni tuulenvire ja poutainen taivas. Kun edellinen jälki oli menossa, näin tummien pilvien nousevan taivaanrannasta. Samalla hetkellä kun olimme valmiita jäljelle, alkoi vesisade, joka jatkuikin koko jäljen ajan ja sopivasti päättyi kun olimme takaisin autolla.

Myrri tutki hyvin alkumakuun ja lähti jälkitarkasti liikkeelle. Ensimmäinen makuu merkattiin erinomaisesti pysähtyen. Kulma mentiin tarkasti ja toinenkin makuu merkattiin yhtä hyvin. Katkokulmalla tehtiin laaja rengastus ja sieltä jälleen jäljelle. Kolmaskin makuu merkataan erinomaisesti ja kulmakin tarkasti, ilolla seurasin Myrrin työskentelyä. Neljännellä osuudella aivan jäljen vierestä kanalintu säntää lentoon. Olin hyvin hereillä ja huuto "SEIS" saa Myrrin pysähtymään ja jatkamaan jäljellä. Pitkälle ei päästä, kun seuraava lintu pyrähtää lentoon. Uusi karjaisu, edelleen Myrri pysyy jäljen tuntumassa, vähän linnun lähtöpaikkaa täytyy käydä tutkimassa. Matka kuitenkin jatkuu ja pienelle kierrolla saavutaan sorkalle, mihin jäädään. Sateesta huolimatta nautin Myrrin suorittamisesta, ilmeisesti se näkyi myös tuomarille, sillä arvostelu päättyy lauseeseen "Hyvässä yhteistyössä toimiva koirakko". Saan tietää, että tuloksena on VOI1 tulos, minkä jo tiesinkin, tuomarin mukaan vielä vahvoilla pisteillä. Lopulta tuloksena upeat 47 pistettä, Myrrin paras suoritus tähän asti.

Viikolla vielä tarkkailimme Lumon mahdollisuutta osallistua tolleri-mestaruuteen, kun päätöstä poisjäännistä ei vielä oltu tehty. Siitä syystä päätin tehdä sille viimeistelyharjoituksen, mikä jäljestettiin tiistaina 3.8. Lumolle pistevähennykset tulevat pääosin makauksista, niihin keskityttiin harjoitusjäljellä. Harjoitusjälki sujui erinomaisesti, makuilla kehujen saattelemana pysähdyttiin, kaikki olisi valmista viikonlopun mestaruuskisaan.

Koska Minku ei vielä ole päässyt harjoitusjäljelle, tein sille Lumon suorituksen jälkeen myös harjoitusjäljen. Keskiviikkona Minkun kanssa lähdimme liikkeelle. Minku tapansa mukaan merkkasi kaikki makuut, osan jopa syöden veristä maata. Kulmatkin mentiin hyvin, pienellä rengastuksella. Matkan aikana Minkulle tulee vaan paljon tarkasteluja, ilmavainuisena se eksyy helposti jäljeltä ja jatkaa väärään suuntaan melko kauas, ennenkuin rengastamalla löytää taas takaisin jäljelle. Ilman tätä kiertelyä, silläkin olisi hyvät mahdollisuudet päästä huippupisteisiin, makuut se pääsääntöisesti merkkaa hyvin.

Viikon viimeinen harjoitusjälki tehtiin Charppulille. Tein alkumakuun, siinä veretin sienen ja lähdin liikkeelle. Matkan aikana lisäsin sieneen pari kertaa vähän verta, kunnes noin 40 metrin päähän päätin tehdä kaadon. Charminkin jälki sai odottaa yön yli ja seuraavana päivänä Hanna sai viedä sen jäljelle, minä seurasin perässä. Charmi tuli alkumakuulle ja haisteli sitä pitkään. Omatoimisesti se lähti jäljen suuntaan ja samalla hetkellä huomasin, miten pupu lähti 10 metrin päästä aivan jäljen päältä. Charmi oli niin keskittynyt haisteluun, ettei sitä huomannut. Pupun hajujäljet vähän häiritsi sen suoritusta, pari metriä mentiin sen perään, kunnes palattiin jäljelle. Loppu rauhallisesti koko ajan jälkeä haistellen. Sorkalle metrin sivusta, katse sorkkaan, nyt ei peruuteltu vaan sitä mentiin haistelemaan. Pitkään Charmi sorkalla viihtyi ja kun otin sen itselleni, se tuli sitä vielä kädestänikin haistetelemaan. Aivan huippusuoritus noin nuorelta pennulta, nyt alamme matkaa pidentämään, makuita välille ja loivia kulmia. Ilo on seurata nuoren pennun kehittymistä tässä mahtavassa lajissa.

 

UUSI MEJÄ-VALIO! 26.7.2021

Viime päivityksestä on kuukausi aikaa, mutta sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Mejä-harrastajat ryhmästä näin vapaan paikan Mäntyharjun kokeeseen 7.7. Tarkistus kartalta, matkaa sinne olisi peräti 265km. Reissu vaatisi majoituksen paikan päältä, mutta mitäpä sitä ei koepaikan eteen tekisi. Hannalta vielä varmistus, että hänen puolestaan reissu olisi ok ja sen saatuani, laitoin ilmoa menemään. Kohta sainkin vastauksen, että meille oli koepaikka tarjolla. Perjantaina pakkasin auton ja lauantaiaamuna suuntasimme Hertan kanssa kohti Mäntyharjua. Hertta odotteli autossa, kun kävin jälkiparini kanssa tekemässä korvaavat jäljet. Illalla suuntasimme paikalliseen hotelliin, Woikoski Feeling. Hotelli sijaitsi hienolla paikalla järven rannalla ja alueella oli hienot lenkityspolut. Huoneesta löytyi minikeittiö ja siellä nautimme Hertan kanssa yhdessä maittavan illallisen.

Aamulla aikainen herätys, hotellin aamiaiselle emme ehtineet, onneksi koepaikalla oli myös aamiaista tarjolla. Kohta kuunneltiin alkupuhuttelut, arvottiin jäljet ja mentiin laukauksensietotestiin. Sen jälkeen suuntasimme maastoon, missä meillä olisi pitkä odottelu, sillä saimme jälleen ryhmämme viimeisen jäljen. Oma opastukseni sujui hyvin ja heti perään kävin purkamassa jäljen. Sitten aikaa kulutettiinkin lenkkeillen, syöden ja musiikkia kuunnellen. Muutaman tunnin kuluttua oli viimein meidän vuoromme. Hertta haistelee hyvin alkumakuun ja lähdemme liikkeelle. Hertalle ominaisesti se tekee muutamia tarkistuksia koko jäljen ajan. Kulmat mennään tarkistellen ja katkokulma rengastaen. Makuut merkataan pikaisesti vauhdista. Huomaan Hertasta, kun kuono nousee ylemmäs, että ilmeisesti ollaan tulossa kaadolla. Näen sorkan ja huomaan, miten se ohitetaan noin 8 metrin päästä, jatkaen kaadon taakse. Siellä sorkkaa etsitään tuomarin sanoin "ilmavirtaukset kuljettavat Herttaa kuin leijaa, mihin milloinkin". Nyt on oikea aika muistuttaa Herttaa päivän tehtävästä ja muutamalla jälki-komennolla se etsii uuden reitin ja saapuu suoraan sorkalle. Melkoinen helpotus, kun tuomari antaa kiittää Herttaa. Yhtään hukkaa emme saaneet, mutta silti jouduin jännittämään aina arvostelun lukuun asti, pysyisikö tulos vielä ykkösessä. Näin onneksi lopulta kävi ja saimme 41 pistettä.

Viikko Mäntyharjun kokeesta oli vuorossa Oriveden koe (14.7.), missä toimin vastaavana koetoimitsijana. Tiistaina saavuin paikalle ajoissa ja kävin viemässä alkulaput oikeille paikoille. Annoin ohjeet jäljentekijöille, jaettiin tarvittavat välineet ja suunnattiin metsään. Jälkien teko oli itselleni tosi helppoa, olinhan ne samaiset jäljet tiedustellut jo muutamaan kertaan.

Keskiviikkona ohjeistin vielä muutaman asian kokeesta ja sen jälkeen ylituomari ohjeisti oppaat vielä tarkemmin. Pari jälkeä arvottiin, koirille laukauksensietotesti ja oli aika siirtyä maastoon. Tuomari kulki kokeessa minun kyydissäni, näin pystyin olemaan varma, että hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun vielä laitoin jälkien kulusta viestit whatsuppiin, oli kaikkien helppo seurata kokeen kulkua. Koe eteni ripeästi ja kolmen AVO-luokan suorituksen jälkeen oli Hertan vuoro. Hertan suoritus on lähes edellisen toisinto, matkan aikana tehdään pyörähdyksiä, rengastuksia ja makuut merkataan vauhdista. Onneksi tälläkään kertaa poikkeamat eivät pudottaneet kilpaluokkaa, vaan Hertta sai toisen ykköstuloksensa, nyt pisteitä 40. Hertan suorituksen perään oli vielä opastukseni, se sujui hyvin ja heti perään lähdin purkamaan jäljen. Vielä viimeisenä kuljetin tuomarin viimeiseltä jäljeltä aloituspaikalle, mistä menimmä päättämään kokeen Hirsilän portille. Koe sujui kaikkineen erittäin hyvin, kun vielä tuloksetkin olivat erinomaisia (AVO1x3 ja VOI1x2, VOI3), niin hyvillä mielin ajelin kokeen jälkeen kotia kohden.

Seuraava koe odottikin heti neljän päivän päästä ja päätin Hertan erinomaisten suoritusten jälkeen jatkaa sen kanssa. Kokeeseen tulisi tietenkin pieni lisäjännitys, sillä olimmehan vain yhden ykköstuloksen päässä jälkivaliosta (JVA). Koe oli Tampereen Terälahdella, vähän yli tunnin ajomatkan päässä. Lauantaina normikuviot ja kohta lähdin parini kanssa maastoon. Parikseni sain henkilön, jonka kanssa olimme olleet pari myös vuosia sitten, mukava oli vanhoja muistella jälkiä tehdessä. Jäljet tehtiin ilman ongelmia ja suuntasin sieltä kotiin.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Hertan kanssa koepaikalle. Kokeessa oli 3 AVO-jälkeä, joten oma jälki menisi jälleen sinne iltapäivän puolelle. Jäljet arvottiin ja sain itselleni VOI4 jäljen. Ihan hyvä jälki, kun heti perään olisi oman jälkeni VOI5 opastus ja pääsisin sen jälkeen purkamaan. Sain kuitenkin hämmästyä, sillä jälkien sijainnista johtuen, jälkiä ei mentäisikään numerojärjestyksessä. Kun uusi järjestys luettiin, niin minullahan olisi Hertan kanssa ensimmäinen jälki. Siirryin heti kyseisen jäljen alkuun, Hertalle valjaat, itselle maastokengät, suihkautukset hyttysmyrkkyä ja olimme valmiit suoritukseen. Tilanteesta johtuen en paljon ehtinyt suoritusta jännittämään, kun olimme jo jäljellä. Ensimmäisellä suoralla Hertta otti ilmavainun, poistui jäljeltä määrätietoisesti ja ehdin jo pelätä pahinta. Se kuitenkin pysähtyi noin 15 metrin päähän jäljeltä, missä tehtiin tarkat nuuskuttelut. Tuomarin arvion perusteella siinä oli ollut oikea makuu, josta todennäköisesti oli juuri poistuttu. Kun paikka oli nuuskuteltu, muisti Hertta päivän tehtävän ja palasi samaa reittiä takaisin jäljelle. Todella upeaa, miten nuori koira moisesta paikasta palasi jäljelle, eikä lähtenyt seuraamaan riistajälkiä. Edelleen pientä hakua jäljen molemmin puolin tehdään, mutta jälki pysyy koko ajan mielessä. Katkokulma selvitetään nopeasti ja tiedän meidän olevan jäljen puolessa välissä. Edelleenkään makuut ohitetaan vauhdissa, mutta kulmat mennään tarkasti. Nyt sorkasta ei oteta niin paljon ilmavainua ja sitä kohti edetään suoraan. Näen sorkan ja kun siinä hetki on vietetty, antaa tuomari luvan kiittää Herttaa. Tällä kertaa se saikin entistä isommat kehut, suorituksesta tiesin sen olevan jälkivalio, vaikkakin pisteitä jälleen tiputtaisi makuut sekä pyörähdykset. Kylläpä oli huikea fiilis, Hertta yhteensä kuudella kokeella, vähän yli puolentoista vuoden iässä saavutti kahden kuukauden aikana tarvittavat tulokset jälkivalioon. Nyt se saa ansaitun tauon mejästä, kunnes syksyllä jatketaan harjoittelua, keskittyen makauksiin.

Päästyämme autolle otin puhelun Hannalle. Puhelin ensin niitä-näitä, kunnes totesin meillä olevan uusi jälkivalio. Hanna ei ymmärtänyt tilannetta yhtään, pitihän meidän suorituksen olla vasta iltapäivällä. Kerroin, että suorituksemme olikin päivän ensimmäinen ja sitten Hannakin pääsi yhtymään iloon. Yksi suoritus oli välissä ja sitten lähdin opastamaan. Siinä pääsin helpolla, sillä suorittava koira kulki hyvinkin tarkasti jälkeä, siitä lopulta tulos VOI1, pisteet 48. Se entisestään lisäsi iloa koepäivästä, eikä purkujäljelle sattunut ukkoskuuro, mikä kasteli täysin, haitannut yhtään. Onneksi autossa oli vaihtovaatteet, mitkä vaihdoin päästyäni keskuspaikalle. Päivän päätteeksi tulokset luettiin, Hertta 41 pistettä ja uusi Suomen Jälkivalio! Meidän laumaan jo neljäs jälkivalio eli jokainen Magicfox´s joka meille on jäänyt, Charmi ei ikänsä puolesta pääse vielä kesän aikana starttaamaan. Ensi kesänä sillä on melkoinen tehtävä, jos meinaa Herttaakin paremman suorituksen tehdä.

Kokeet eivät vielä loppuneet siihen, sillä meillä oli paikka vielä Oriveden Päijälään seuraavalla viikolla. Tein sinne koiran vaihdon, Hertta sai nyt levätä ja matkaan lähti Lumo tavoittelemaan hyviä pisteitä mestaruuskisoja ajatellen. Upeasti se Lumolla sujuikin, täydellinen suoritus, lukuunottamatta kahden jälkimmäisen makuun vähän turhan nopeaa merkkausta. Tuloksena VOI1 ja 48 pistettä. Sillä tuloksella todennäköisesti ansaitaan osallistumisoikeus tollerien mejä-mestaruuden tavoitteluun. Lumolle se olisi jo toinen kerta mestaruuskisassa. Loppuvuoden mejät taitavat sitten ollakin vähän vähissä, ehkä keskitytään näyttelyissä käymiseen. Kesän puolivälissä voidaan jo todeta, että mejä antoi tänäkin vuonna paljon enemmän kuin mitä tavoiteltiin.

 

 

MEJÄ-TÄYTEINEN VIIKKO 22.6.2021

Mejä-kokeet alkoivat viime viikolla jo torstaina, kun sain peruutuspaikan Jämsän kokeeseen. Kyseessä oli iltakoe ja jälkien tekeminen aloitettiin kuudelta illalla. Alkuohjeiden jälkeen siirryin jälkiparini kanssa maastoon. Minun jälkeni olisi perjantain ensimmäinen opastettava, joten aloitimme jäljen tekemisen siitä. Jälki kulki pääosin helposti kuljettavassa maastossa, nopeasti saimme sen suunnistettua ja veretettyä. Jälkiparini jälki oli vähän haastavampi, varsinkin ensimmäinen suora, mikä oli käytännössä pelkkää nousua. Enpä muista aiemmin jälkeä, missä olisi ollut niin isot korkeuserot. Keskuspaikalla olin saanut hyvät ohjeet ja niiden mukaisesti vähän piirroksesta poikettiin ja saatiinkin ihan hyvä jälki aikaiseksi. Kavereita (itikoita) jäljellä riitti ja lisääntyivät illan hämärtyessä. Laitoimme viestin veretysajoista, jonka jälkeen suuntasin kotiin. Pihassa olin klo 00.30 ja sisällä vastaan tuli ainoastaan Charmi iloisesti häntä heiluen, yläkerrasta ei vaivauduttu tervehtimään.

Perjantaina pakkailin auton, nappasin Hertan mukaani ja suuntasin koepaikalle. Kahvin lomassa pidettiin alkupuhuttelu ja arvottiin jäljet. Nyt onni suosi ja ensimmäisen opastuksen jälkeen suuntaisin heti toiselle jäljelle Hertan kanssa. Keli oli eilisestä muuttunut ja nyt jäljellä kävi välissä pienoinen puhuri. Opastin ensimmäisen jäljestäjän sekä tuomarin alkumakuulle. Ensimmäinen osuus tuli aukean laitaan, missä koira teki hukan. Muuten mallikasta suorittamista, lopulta VOI2 tulos.

Kastelin Hertan ennen siirtymistä maastoon. Innoissaan ja pitkään se tutki alkumakuun, mutta lopulta pienellä kehoituksella lähti liikkeelle. Jälkeä edettiin ihan hyvin, makuulle jälleen jäätiin ja sitä haisteltiin pitkään. Ensimmäinen suora tuntui jatkuvan pitkään, eikä opasta oltu nähty aikoihin. Tuomari tuomitsi Hertalle hukan ja lähdimme etsimään opasta. Melko kaukaa se vihdoinkin löytyi ja meille osoitettiin uusi alku. Toinen osuus edettiin melko hyvin, makuu ylitettiin. Toinen kulma oli katkokulma ja jatkoa etsittiin innokkaasti. Katsoin kelloa ja totesin, että puoleen väliin Hertta oli kuluttanut yli puoli tuntia. Tämä johtui kahdesta ensimmäisestä makuusta, missä viivyttiin pitkään, ensimmäinen kulma meni pitkäksi ja katkokulmalla tehtiin pitkään töitä. Näin Hertasta ja sen työskentelystä, että se on melko väsynyt, se oli ensimmäistä kertaa näin pitkällä jäljellä. Ilma oli paahtava ja päätin, jos vielä lähtee tekemään hakua, keskeytän suorituksen. Kolmannen osuuden puolivälissä Hertta lähti 90 asteen kulmassa väärään suuntaan. Siinä vaiheessa kerroin tuomarille, että keskeytän kokeen. Tein päätöksen sen perusteella, että näin Hertan olevan väsynyt, ilma oli todella paahtava ja nyt pystyisin antamaan sille hyvän harjoituksen loppuosuudelle, emmekä olisi ajan puitteissa kuitenkaan päässeet kaadolle. Loppumatkalle lyhensin hihnan, ohjasin ja kannustin Herttaa jäljellä. Innoissaan se loppumatkan kulki jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä. Sorkalle saavuttiin ja valitettavasti se oli täynnä muurahaisia. Otin Hertan pois siitä ja kun muurahaiset sorkasta oli ravisteltu, kelpasi se Hertalle kannettavaksi. Keskeyttämällä kokeen sain Hertalle loppumatkalle hyvän kokemuksen, kun pääsin sitä ohjaamaan sekä kannustamaan. Koe antoi kuitenkin uskoa Hertan kykyihin jäljellä ja kun se katkokin selvitettiin, pääsee se kohta koejäljelle uudestaan. Suorituksen jälkeen piti vielä käydä purkamassa opastamani jälki ja sitten suuntasin kotia kohden.

Kokeesta saavuin kotiin klo 22.30 ja aamulla starttasin Keuruun kokeeseen jälkiä tekemään klo 07.30. Siellä jälleen normikuviot, kerrottiin ohjeet ja suunnattiin kohti jälkiä. Jälleen opastamani jälki oli kokeen ensimmäinen, siitä siis aloitettiin. Maasto oli Jämsänkin koetta mukavampi, eikä jäljen suunnistus ja veretys tuottanut ongelmia. Vielä perään tehtiin jälkiparini jälki, sekin pääosin mukavassa maastossa. Kotiin saavuin noin klo 18.00. Hetken siinä ehti aikaa viettää lauman parissa, ajoissa kuitenkin nukkumaan, sillä aamulla (yöllä) herätys odotti jo klo 03.00. Silloin herättiin, pakattiin viimeiset tavarat autoon ja tällä kertaa Lumo kyytin ja kohti koepaikkaa. Mietin kokeeseen osallistujaa Hertan ja Lumon välillä, lopullisen ratkaisun antoi sääennuste, mikä lupasi koemaastoon +30 asteen keliä. Hertta varmasti jäljellä tekisi enemmän töitä ja lenkkejä, mikä siinä kelissä ei olisi mukavaa. Se oli edelleen vähän väsynyt perjantain kokeesta, joten päädyttiin Lumoon.

Keskuspaikalla aamupala nautittiin, ohjeet ja puhuttelut sekä odotettu arvonta. Tässä kelissä sillä saattaisi olla jonkin verran vaikutusta suorituksiin. Itselläni oli opastettavana ensimmäinen jälki, joten jäljet 2-6 olisivat mahdollisia. Olin hyvin tyytyväinen, kun minulle osui jälki nro3. Sitten siirryttiin maastoon ja kohta lähdettiin opastamalleni jäljelle. Siellä oleva koira suoritti erinomaisesti, ainoastaan käynti jäljen vieressä olevalla syöttöpaikalla, mikä oli yli 50 metrin päässä, vähentäisi pisteitä, varsinkin kun sen käynnin aikana yksi makuu jäi väliin. Muuten hieno suoritus ja VOI1 tulos. Hetken mietin, mitä tekisin, kun ennen Lumon suoritusta olisi vielä yksi jälki. Päätin lähteä heti purkamaan opastamani jäljen, koska maastokin oli niin helposti kuljettavaa, niin olin varma että ehtisin sen purkaa. Purku sujuikin hyvin ja seuraavalle jäljelle olin ajoissa. Pidin auton käynnissä ja Lumo odotteli siellä viileässä. Vähän ruokaa vesikippoon, millä varmistin, että se oli juonut riittävästi. Kun tuomari saapui paikalle, otin muovipussista märän pyyhkeen ja sillä vielä kastelin Lumon perusteellisesti.

Alkumakuun Lumo tutki hyvin ja lähti jäljelle. Ensimmäiselle makuulle pysähdytään, se haistellaan ja vähän kuovitaan veristä maata. Ensimmäisen kulman huomaan ja sen Lumo menee tarkasti. Matkalla ylitetään oja, missä olisi ollut hyvin vettä vilvoitteluun, mutta Lumo ei sitä tarvitse. Edelleen jälkitarkasti, seuraava makuu vähän nopeammin pysähtyen. Katkokulmalla tehdään pari rengastusta ja jatko löytyy. Kolmannella osuudella tehdään pieni tarkistuspyörähdys jäljen tuntumassa. Makuu merkataan ja kulmakin tarkasti. Viimeiselläkin suoralla makuu merkataan ja kohta ollaankin sorkalla. Tuomari päättää kokeen ja pääsen kiittämään Lumoa. Kehut, rapsutukset ja vielä kanafile palkaksi. Ehdottomasti vuoden paras suoritus, sain kulkea löysällä hihnalla Lumon perässä rauhallisesti kävellen. Kaikki makuut merkattiin, eikä niistä tullut pistevähennyksiä. Jäljestämisvarmuudesta ja työskentelyn etenevyydestä molemmista pistevähennys, ilmeisesti sen verran jäljen sivussa kuljettiin. Tuloksena upea VOI1 ja 48 pistettä. Edellisen kokeen jälkeen harmittelin, kun Lumo ei niitä makuita merkkaa. Päätin jättää Lumolla harjoitukset hetkeksi väliin ja ilmeisesti se olikin se, mikä sai sen makuista kiinnostumaan.

Seuraava koe on viimeistään heinäkuun puolivälissä, missä toimin kokeen koetoimitsijana. Yhdessä kokeessa ennen sitä olen varalla, joten odotellaan vielä mahdollista koepaikkaa. Kuka sitten starttaa, varmaankin kokeillaan Hertalla uudelleen. Lumon veisi aina mielellään, kun sen suoritus on näin varmaa. Sitten vaihtopenkillä odottelee vielä Myrri, joka pentueen jälkeen on jo niin palautunut, että sekin voisi jäljelle lähteä. Vielä Minkunkin mielellään koejäljellekin veisi, harjoitusjäljelle se ainakin pääsee.

 

 

HERTTA VOI-LUOKKAAN 16.6.2021

Puolitoista viikkoa sitten olimme mejä-kokeessa Orivedellä. Siellä kokeeseen osallistui Hertta ja Lumo. Perjantaina saavuimme kokoontumispaikalle, missä pidettiin alkupuhuttelu sekä saatiin kartat. Jälkipari olikin jo selvillä, sain tehdä jäljet yhdessä Hannan kanssa. Kyseisen alueen jäljet olin itse käynyt tiedustelemassa muutama viikko aiemmin, joten annoin kaikille jälkipareille vielä tarkemmat ohjeet jälkien teosta. Sitten meidän johdolla siirryttiin koemaastoon. Aloitimme jälkien teon VOI-jäljestä, minä suunnistin ja Hanna laittoi avomerkit. Koska maasto oli tuttua, jälki oli nopeasti kävelty. Toisella kierroksella minä muutin merkit piilomerkeiksi ja Hanna tuli verisienen kanssa perässä. Melko hyvin kuljettavassa maastossa jälki oli nopeasti valmiina. Sieltä siirryimme AVO-jäljelle, missä ensimmäinen kierros tuttuun tapaan, minä suunnistin, Hanna merkitsi. Toisella kierroksella Hanna laittoi piilomerkit, sillä koepäivänä hän opastaisi jäljen ja minä vedin sientä perässä. Myös tämä jälki oli nopeasti valmis, ilmoitimme whatsupilla veretysajat ja suuntasimme kotiin. Siellä laumamme viimeisin jäsen Charmi oli ensimmäistä kertaa joutunut olemaan ilman ihmisseuraa useamman tunnin. Häntä heiluen lauma tuli vastaan ja jälleen vaatteita sekä varusteita haisteltiin pitkään.

Lauantaina Lumo ja Hertta matkaan ja kohti koepaikkaa. Lähdimme kokeeseen kahdella autolla, jotta Hanna voisi Hertan suorituksen jälkeen lähteä heti kotiin pennun luokse. Vähän meinasi tulla kiire, kun luulin, että kokoontuminen olisi samassa paikassa kuin perjantaina, mutta kuten kutsukirjeessä luki, se olikin lähempänä jälkiä. Onneksi saavuimme ajoissa, paperit ehdittiin tarkastaa ennen koetoimitsijan ja tuomarin puhuttelua. Arvonnassa saimme päivän toisen jäljen Hertalle ja neljännen jäljen Lumolle. Hannalla siis ensimmäisen jäljen opastus ja perään Hertan suoritus. Minulla Hannan opastuksen jälkeen sen jäljen purku, neljäntenä Lumon kanssa ja perään viidennen jäljen opastus, sitten suoraan sen jäljen purku.

Hannan opastus meni hyvin ja lähdin purkamaan, kun Hanna lähti Hertan kanssa jäljelle. Nopeasti sain jäljen purettua ja siitä siirryin Hertan jäljen alkuun. Siellä vähän jännittyneenä katselin kelloa ja odottelin jäljen loppupäässä porukan tuloa jäljeltä. Hetken odottelun jälkeen maastosta kuului puhetta. Näin ensin Hertan ja perässä Hannan, joka välittömästi kertoi, että nyt meitä odotti siirto VOI-luokkaan. Hertta oli tehnyt upean suorituksen, harmittavasti ensimmäinen kulma oli oikaistu, muuten mallikasta menoa. Eipä siihen sitten tarvittu kuin kaksi suoritusta ja meillä on seuraava koira VOI-luokassa. Hertan suorituksen jälkeen vaihdoimme autot ja Hanna suuntasi Hertan kanssa Pololla kohti kotia ja minä jäin Lumon kanssa odottelemaan meidän suorituksia.

Jonkin ajan kuluttua suuntasimme Lumon kanssa tuomarin ja oppaan perään maastoon. Saimme luvan aloittaa ja päästin Lumon alkumakuulle. Lumo ei pitkään alkumakuuta tutkinut, vaan lähti jäljelle. Hyvää vauhtia edettiin pääsääntöisesti maavainulla jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä. Harmittava metrin heitto jäljeltä tehtiin juuri makuun kohdalla, mikä ohitettiin. Ensimmäinen kulma oli katko, missä itsekin epäilin, että se oikaistiin, kuten sitten pöytäkirjastakin sain lukea. Toisen suoran makuu merkitään, kulma tarkasti, kolmannen suoran makuu merkitään, kulma tarkasti. Neljännen suoran makuulla Lumo pysähtyy makuun viereen, katsoo makuuta, sitten minua, aivan kuin ajatus "siellä makuu, jatkanpa matkaa".