Mejä

 

 

MYRRI OSKK MEJÄ-MESTARI 10.9.2021

 Tollerimejän pettymyksen jälkeen seuraava koe oli jo tiedossa. Vuorossa olisi 22.8. OSKK:n (Oriveden Seudun KoiraKerho) mejä mestaruuskoe. Sitten alkoikin jälleen pohdinta, kenet kokeeseen ottaisin. Lumohan on laumastamme ollut selvästi paras jäljestäjä ja kun mestaruuskokeesta oli kysymys, niin olisihan se ilmeinen valinta. Kuitenkaan ne mestaruudet ja pokaalit eivät ole (vaikka jotkut niin luuleekin) se harrastamisen tärkein asia, joten päätin valita kokeeseen Myrrin. Halusin sille tälle vuodelle vielä lisää koekokemusta, jotta se olisi valmiimpi ensi vuoteen ja pennuista johtuen se ei ole paljon jäljille päässyt.

Lauantaina tehtiin jäljet, aloittaen minun VOI-jäljestä (11), sillä toinen oli AVO-jälki. Ensimmäisellä kierroksella minä suunnistin, jälkiparini laittoi avomerkit. Toisella kierroksella näytin alkumakuulla verettämisen jälkiparilleni, kuljin kärjessä vaihtaen merkit piilomerkeiksi ja parini kulki sienen kanssa perässä. Jäljen tekeminen sujui helposti, kun kyseessä oli tänä vuonna aiemmin tiedustelemani jälki. Sitten siirryimme tekemään AVO-jäljen, siellä maasto oli haastavampaa ja sen jäljen tekemiseen kului varmaan enemmän aikaa kuin VOI-jäljellä.

Sunnuntaina saavuin Myrrin kanssa keskuspaikalle ja nautin aamupalan. Normipuhuttelut, jonka jälkeen oli jälkien arvonta. VOI-jälkiä ei tarvinnutkaan arpoa, sillä ryhmässä oli kolme AVO-jälkeä ja vain kaksi VOI-jälkeä. Minun vuoroni olisi ryhmän neljäntenä (jälki 10). Samalla sain tietää, että mestaruutta ei tavoittele kuin kaksi koirakkoa. Vielä käytiin ammunnassa ja sitten ensimmäiset suorittajat siirtyivät maastoon. Hetken vielä kulutin aikaa keskuspaikalla, kunnes siirryin maastoon odottamaan.

Hetki siinä vierähti, ennenkuin oli aika siirtyä jäljelle. Innolla Myrri veti kohti alkumakuuta, hidastin sen vauhtia jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen suora mennään jälkitarkasti, makaus merkataan vähän turhan nopeasti. Ensimmäisellä kulmalla alkaa rengastus, jota tehdään useaan kertaan, siitä päättelen, että nyt ollaan katkokulmalla. Muutaman kierroksen jälkeen jatko kuitenkin löytyy ja toinenkin suora jäljellä tai välittömässä läheisyydessä. Toisella suoralla en havainnut makuuta, joten se varmaankin ohitettiin. Toinen kulma rengastuksella takaa. Kolmas suora hyvin, makuu nopeasti ja viimeinen kulma oikaistaan sisäkautta. Viimeinenkin suora jäljellä, siinä oleva makaus osoitetaan taas nopeasti. Lopussa vaihdetaan jälleen ilmavainuun, mistä tiedän meidän saapuvan sorkalle. Sille tullaankin suoraan, hetken haistelu, sitten istahdetaan viereen ja jäädään odottamaan palkkaa. Saan luvan kiittää ja isot kiitokset, rapsutukset sekä kanafileen Myrri saakin palkaksi. Mielessäni tavoittelin VOI1 tulosta ja uskon sen tällä suorituksella tulleen.

Pitkään en Myrrin suorituksesta pääse nauttimaan, sillä on oman jälkeni opastus. Pientä lisäjännitystä opastukseen antoi tieto siitä, että tämä jälki ratkaisee, kenelle OSKK mejä mestaruus kuuluu. Tuomarin kirjoitellessa meidän suorituksen arvostelua, käyn viemässä sorkan kaadolle. Hetken kuluttua opastan tuomarin ja koirakon maastoon. Koirakko lähtee liikkeelle ja minä perään seuraten laittamiani merkkejä. Koira etenee puoliväliin Myrrin tavoin jäljellä tai jäljen tuntumassa, makaukset hyvin nopeasti. Puolivälin paikkeilla muut hajut aiheuttavat koiralle vähän hakua, mutta jälki uudelleen löytyy. Lähdemme viimeiselle suoralla ja mielessäni mietin meidän olevan pisteissä aika tasoissa. Viimeisen suoran puolivälissä koira saa vainun ja poistuu suorakulmassa, jälkeen nähden, riistajälkeä pitkin. Poistuminen on hyvin määrätietoista ja hetken kuluttua siitä tuomitaankin hukka. Harmittaa koirakon puolesta, mutta samalla tiedän Myrrin olevan OSKK:n mejä-mestari. Vielä ei ole juhlinnan aika, vaan jälki mennään asiallisesti loppuun. Viimeisen makuun koira merkitsee hyvin, jälkeä pitkin kaadolla, minne pysähtyy. Lähden purkamaan jälkeä hyvin tyytyväisenä, ei ehkä se lauman parhain jäljestäjä, siitä huolimatta Myrri teki huikean suorituksen ja on nyt OSKK MEJÄ-mestari!

 

HARJOITUS- JA KOEJÄLJILLÄ, PETTYMYS TOLLERIMEJÄÄN... 6.8.2021

Lumolla alkoi juoksut 23.7. kaksi päivää Oriveden mejä-kokeen jälkeen. Siitä syystä jouduin perumaan 25.7. Jämsän mejä-kokeen. Olisin tietenkin voinut vaihtaa sinne koiran, mutta kun Myrrillä, eikä Minkulla ollut vielä tälle vuodelle harjoitusjälkeä käytynä, päätin jättää kokeen väliin. Sitten aloimmekin laskemaan, ehtiikö juoksut päättyä ennen tollerimestaruutta. Lumo on jo veteraani-iässä ja varmaan siitäkin syystä juoksut ovat vähän vaihdelleet. Välissä on ohi nopeastikin ja toisinaan kestää taas pidempään. Tarkkailimme tilannetta eiliseen asti, jolloin laitoin viestiä mejä-toimikunnalle. Koska eilen torstaina juoksut olivat vielä havaittavissa, päätin vetää osallistumiseni pois, jotta toimikunnalla olisi edes pari päivää järjestellä varakoira tilalle sekä tehdä uudet jälkiparit. Harmitti todella paljon, sillä Lumon kaksi viimeistä jäljestystä olivat lupaavia, molemmista 48 pistettä. Ensi vuonna uusi yritys, katsotaan sitten kuka koirista niitä huippupisteitä lähtee yrittämään.

Nyt oli sopiva hetki tehdä koirille harjoitusjälkiä. Päätin aloittaa Myrristä, jolle tein jäljen torstaina 29.7. Perjantaina, Hannan lähdettyä töihin, otin Myrrin ja suuntasin jäljelle. Hyvin Myrri haisteli alkumakuun ja jälkitarkasti lähti liikkeelle. Ensimmäinen makuu huomioitiin, kulma tarkasti ja toiselle osuudelle. Silloin puhelimeni taskussa alkoi soimaan, hetken jo mietin, etten vastaa, mutta soittoääni häiritsisi Myrriä varmaan enemmän kuin vastaaminen. Puhelin käteen ja ihmetykseni oli suuri, kun näin Hannan soittavan, vaikka hän varmasti tiesi, että olemme juuri nyt jäljellä. Vastasin kuitenkin ja lähes heti Hanna kysyi, haluanko tänään koejäljelle, netissä tarjottiin valmisjälkeä. Kerroin, että ilman muuta ja päätimme puhelun. Myrri oli puhelun ajan jatkanut hyvää jäljestystä ja pysähtyi toiselle makuulle. Siitä katkokulmalle, mikä selvitettiin parilla rengastuksella. Katselin Myrrin menoa ja mietin osallistujaa mahdolliselle illan koejäljelle. Lumo se ei olisi juoksujen takia, Hertta saa edelleen pitää taukoa, Minkulla ei ole harjoitusjälkeä ollut tänä kesänä... se olisi siis Myrri. Ajattelin kuitenkin katsoa tämän harjoitusjäljen loppuun ja jos se menisi hyvin, se saisi illalla startata uudelleen. Vaikka haistelu väsyttää koiraa melko tavalla, uskon meidän koirien olevan niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että kaksikin jälkeä päivässä onnistuu, varsinkin kun harjoitusjälki oli noin 500 metriä pitkä. Myrri suoritti loppujäljen yhtä hyvin ja saapui sorkalle, mihin pysähtyi. Valinta siis varmistui.

Kotona sain tietää, että koejälki olisi alla tunnin ajomatkan päässä Vesilahdella. Päivän Myrri sai levätä, illalla kamppeet kasaan ja suuntasin koepaikalle. Siellä sain tietää, että kokeessa olisi 4 avo-luokan koiraa ja vain yksi voi-luokan jälki, joka olisi siis meidän ja se mentäisiin viimeisenä. Jälleen meillä edessä oli siis useamman tunnin odottelu. Säätila oli ihan miellyttävä, pieni tuulenvire ja poutainen taivas. Kun edellinen jälki oli menossa, näin tummien pilvien nousevan taivaanrannasta. Samalla hetkellä kun olimme valmiita jäljelle, alkoi vesisade, joka jatkuikin koko jäljen ajan ja sopivasti päättyi kun olimme takaisin autolla.

Myrri tutki hyvin alkumakuun ja lähti jälkitarkasti liikkeelle. Ensimmäinen makuu merkattiin erinomaisesti pysähtyen. Kulma mentiin tarkasti ja toinenkin makuu merkattiin yhtä hyvin. Katkokulmalla tehtiin laaja rengastus ja sieltä jälleen jäljelle. Kolmaskin makuu merkataan erinomaisesti ja kulmakin tarkasti, ilolla seurasin Myrrin työskentelyä. Neljännellä osuudella aivan jäljen vierestä kanalintu säntää lentoon. Olin hyvin hereillä ja huuto "SEIS" saa Myrrin pysähtymään ja jatkamaan jäljellä. Pitkälle ei päästä, kun seuraava lintu pyrähtää lentoon. Uusi karjaisu, edelleen Myrri pysyy jäljen tuntumassa, vähän linnun lähtöpaikkaa täytyy käydä tutkimassa. Matka kuitenkin jatkuu ja pienelle kierrolla saavutaan sorkalle, mihin jäädään. Sateesta huolimatta nautin Myrrin suorittamisesta, ilmeisesti se näkyi myös tuomarille, sillä arvostelu päättyy lauseeseen "Hyvässä yhteistyössä toimiva koirakko". Saan tietää, että tuloksena on VOI1 tulos, minkä jo tiesinkin, tuomarin mukaan vielä vahvoilla pisteillä. Lopulta tuloksena upeat 47 pistettä, Myrrin paras suoritus tähän asti.

Viikolla vielä tarkkailimme Lumon mahdollisuutta osallistua tolleri-mestaruuteen, kun päätöstä poisjäännistä ei vielä oltu tehty. Siitä syystä päätin tehdä sille viimeistelyharjoituksen, mikä jäljestettiin tiistaina 3.8. Lumolle pistevähennykset tulevat pääosin makauksista, niihin keskityttiin harjoitusjäljellä. Harjoitusjälki sujui erinomaisesti, makuilla kehujen saattelemana pysähdyttiin, kaikki olisi valmista viikonlopun mestaruuskisaan.

Koska Minku ei vielä ole päässyt harjoitusjäljelle, tein sille Lumon suorituksen jälkeen myös harjoitusjäljen. Keskiviikkona Minkun kanssa lähdimme liikkeelle. Minku tapansa mukaan merkkasi kaikki makuut, osan jopa syöden veristä maata. Kulmatkin mentiin hyvin, pienellä rengastuksella. Matkan aikana Minkulle tulee vaan paljon tarkasteluja, ilmavainuisena se eksyy helposti jäljeltä ja jatkaa väärään suuntaan melko kauas, ennenkuin rengastamalla löytää taas takaisin jäljelle. Ilman tätä kiertelyä, silläkin olisi hyvät mahdollisuudet päästä huippupisteisiin, makuut se pääsääntöisesti merkkaa hyvin.

Viikon viimeinen harjoitusjälki tehtiin Charppulille. Tein alkumakuun, siinä veretin sienen ja lähdin liikkeelle. Matkan aikana lisäsin sieneen pari kertaa vähän verta, kunnes noin 40 metrin päähän päätin tehdä kaadon. Charminkin jälki sai odottaa yön yli ja seuraavana päivänä Hanna sai viedä sen jäljelle, minä seurasin perässä. Charmi tuli alkumakuulle ja haisteli sitä pitkään. Omatoimisesti se lähti jäljen suuntaan ja samalla hetkellä huomasin, miten pupu lähti 10 metrin päästä aivan jäljen päältä. Charmi oli niin keskittynyt haisteluun, ettei sitä huomannut. Pupun hajujäljet vähän häiritsi sen suoritusta, pari metriä mentiin sen perään, kunnes palattiin jäljelle. Loppu rauhallisesti koko ajan jälkeä haistellen. Sorkalle metrin sivusta, katse sorkkaan, nyt ei peruuteltu vaan sitä mentiin haistelemaan. Pitkään Charmi sorkalla viihtyi ja kun otin sen itselleni, se tuli sitä vielä kädestänikin haistetelemaan. Aivan huippusuoritus noin nuorelta pennulta, nyt alamme matkaa pidentämään, makuita välille ja loivia kulmia. Ilo on seurata nuoren pennun kehittymistä tässä mahtavassa lajissa.

 

UUSI MEJÄ-VALIO! 26.7.2021

Viime päivityksestä on kuukausi aikaa, mutta sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Mejä-harrastajat ryhmästä näin vapaan paikan Mäntyharjun kokeeseen 7.7. Tarkistus kartalta, matkaa sinne olisi peräti 265km. Reissu vaatisi majoituksen paikan päältä, mutta mitäpä sitä ei koepaikan eteen tekisi. Hannalta vielä varmistus, että hänen puolestaan reissu olisi ok ja sen saatuani, laitoin ilmoa menemään. Kohta sainkin vastauksen, että meille oli koepaikka tarjolla. Perjantaina pakkasin auton ja lauantaiaamuna suuntasimme Hertan kanssa kohti Mäntyharjua. Hertta odotteli autossa, kun kävin jälkiparini kanssa tekemässä korvaavat jäljet. Illalla suuntasimme paikalliseen hotelliin, Woikoski Feeling. Hotelli sijaitsi hienolla paikalla järven rannalla ja alueella oli hienot lenkityspolut. Huoneesta löytyi minikeittiö ja siellä nautimme Hertan kanssa yhdessä maittavan illallisen.

Aamulla aikainen herätys, hotellin aamiaiselle emme ehtineet, onneksi koepaikalla oli myös aamiaista tarjolla. Kohta kuunneltiin alkupuhuttelut, arvottiin jäljet ja mentiin laukauksensietotestiin. Sen jälkeen suuntasimme maastoon, missä meillä olisi pitkä odottelu, sillä saimme jälleen ryhmämme viimeisen jäljen. Oma opastukseni sujui hyvin ja heti perään kävin purkamassa jäljen. Sitten aikaa kulutettiinkin lenkkeillen, syöden ja musiikkia kuunnellen. Muutaman tunnin kuluttua oli viimein meidän vuoromme. Hertta haistelee hyvin alkumakuun ja lähdemme liikkeelle. Hertalle ominaisesti se tekee muutamia tarkistuksia koko jäljen ajan. Kulmat mennään tarkistellen ja katkokulma rengastaen. Makuut merkataan pikaisesti vauhdista. Huomaan Hertasta, kun kuono nousee ylemmäs, että ilmeisesti ollaan tulossa kaadolla. Näen sorkan ja huomaan, miten se ohitetaan noin 8 metrin päästä, jatkaen kaadon taakse. Siellä sorkkaa etsitään tuomarin sanoin "ilmavirtaukset kuljettavat Herttaa kuin leijaa, mihin milloinkin". Nyt on oikea aika muistuttaa Herttaa päivän tehtävästä ja muutamalla jälki-komennolla se etsii uuden reitin ja saapuu suoraan sorkalle. Melkoinen helpotus, kun tuomari antaa kiittää Herttaa. Yhtään hukkaa emme saaneet, mutta silti jouduin jännittämään aina arvostelun lukuun asti, pysyisikö tulos vielä ykkösessä. Näin onneksi lopulta kävi ja saimme 41 pistettä.

Viikko Mäntyharjun kokeesta oli vuorossa Oriveden koe (14.7.), missä toimin vastaavana koetoimitsijana. Tiistaina saavuin paikalle ajoissa ja kävin viemässä alkulaput oikeille paikoille. Annoin ohjeet jäljentekijöille, jaettiin tarvittavat välineet ja suunnattiin metsään. Jälkien teko oli itselleni tosi helppoa, olinhan ne samaiset jäljet tiedustellut jo muutamaan kertaan.

Keskiviikkona ohjeistin vielä muutaman asian kokeesta ja sen jälkeen ylituomari ohjeisti oppaat vielä tarkemmin. Pari jälkeä arvottiin, koirille laukauksensietotesti ja oli aika siirtyä maastoon. Tuomari kulki kokeessa minun kyydissäni, näin pystyin olemaan varma, että hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun vielä laitoin jälkien kulusta viestit whatsuppiin, oli kaikkien helppo seurata kokeen kulkua. Koe eteni ripeästi ja kolmen AVO-luokan suorituksen jälkeen oli Hertan vuoro. Hertan suoritus on lähes edellisen toisinto, matkan aikana tehdään pyörähdyksiä, rengastuksia ja makuut merkataan vauhdista. Onneksi tälläkään kertaa poikkeamat eivät pudottaneet kilpaluokkaa, vaan Hertta sai toisen ykköstuloksensa, nyt pisteitä 40. Hertan suorituksen perään oli vielä opastukseni, se sujui hyvin ja heti perään lähdin purkamaan jäljen. Vielä viimeisenä kuljetin tuomarin viimeiseltä jäljeltä aloituspaikalle, mistä menimmä päättämään kokeen Hirsilän portille. Koe sujui kaikkineen erittäin hyvin, kun vielä tuloksetkin olivat erinomaisia (AVO1x3 ja VOI1x2, VOI3), niin hyvillä mielin ajelin kokeen jälkeen kotia kohden.

Seuraava koe odottikin heti neljän päivän päästä ja päätin Hertan erinomaisten suoritusten jälkeen jatkaa sen kanssa. Kokeeseen tulisi tietenkin pieni lisäjännitys, sillä olimmehan vain yhden ykköstuloksen päässä jälkivaliosta (JVA). Koe oli Tampereen Terälahdella, vähän yli tunnin ajomatkan päässä. Lauantaina normikuviot ja kohta lähdin parini kanssa maastoon. Parikseni sain henkilön, jonka kanssa olimme olleet pari myös vuosia sitten, mukava oli vanhoja muistella jälkiä tehdessä. Jäljet tehtiin ilman ongelmia ja suuntasin sieltä kotiin.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Hertan kanssa koepaikalle. Kokeessa oli 3 AVO-jälkeä, joten oma jälki menisi jälleen sinne iltapäivän puolelle. Jäljet arvottiin ja sain itselleni VOI4 jäljen. Ihan hyvä jälki, kun heti perään olisi oman jälkeni VOI5 opastus ja pääsisin sen jälkeen purkamaan. Sain kuitenkin hämmästyä, sillä jälkien sijainnista johtuen, jälkiä ei mentäisikään numerojärjestyksessä. Kun uusi järjestys luettiin, niin minullahan olisi Hertan kanssa ensimmäinen jälki. Siirryin heti kyseisen jäljen alkuun, Hertalle valjaat, itselle maastokengät, suihkautukset hyttysmyrkkyä ja olimme valmiit suoritukseen. Tilanteesta johtuen en paljon ehtinyt suoritusta jännittämään, kun olimme jo jäljellä. Ensimmäisellä suoralla Hertta otti ilmavainun, poistui jäljeltä määrätietoisesti ja ehdin jo pelätä pahinta. Se kuitenkin pysähtyi noin 15 metrin päähän jäljeltä, missä tehtiin tarkat nuuskuttelut. Tuomarin arvion perusteella siinä oli ollut oikea makuu, josta todennäköisesti oli juuri poistuttu. Kun paikka oli nuuskuteltu, muisti Hertta päivän tehtävän ja palasi samaa reittiä takaisin jäljelle. Todella upeaa, miten nuori koira moisesta paikasta palasi jäljelle, eikä lähtenyt seuraamaan riistajälkiä. Edelleen pientä hakua jäljen molemmin puolin tehdään, mutta jälki pysyy koko ajan mielessä. Katkokulma selvitetään nopeasti ja tiedän meidän olevan jäljen puolessa välissä. Edelleenkään makuut ohitetaan vauhdissa, mutta kulmat mennään tarkasti. Nyt sorkasta ei oteta niin paljon ilmavainua ja sitä kohti edetään suoraan. Näen sorkan ja kun siinä hetki on vietetty, antaa tuomari luvan kiittää Herttaa. Tällä kertaa se saikin entistä isommat kehut, suorituksesta tiesin sen olevan jälkivalio, vaikkakin pisteitä jälleen tiputtaisi makuut sekä pyörähdykset. Kylläpä oli huikea fiilis, Hertta yhteensä kuudella kokeella, vähän yli puolentoista vuoden iässä saavutti kahden kuukauden aikana tarvittavat tulokset jälkivalioon. Nyt se saa ansaitun tauon mejästä, kunnes syksyllä jatketaan harjoittelua, keskittyen makauksiin.

Päästyämme autolle otin puhelun Hannalle. Puhelin ensin niitä-näitä, kunnes totesin meillä olevan uusi jälkivalio. Hanna ei ymmärtänyt tilannetta yhtään, pitihän meidän suorituksen olla vasta iltapäivällä. Kerroin, että suorituksemme olikin päivän ensimmäinen ja sitten Hannakin pääsi yhtymään iloon. Yksi suoritus oli välissä ja sitten lähdin opastamaan. Siinä pääsin helpolla, sillä suorittava koira kulki hyvinkin tarkasti jälkeä, siitä lopulta tulos VOI1, pisteet 48. Se entisestään lisäsi iloa koepäivästä, eikä purkujäljelle sattunut ukkoskuuro, mikä kasteli täysin, haitannut yhtään. Onneksi autossa oli vaihtovaatteet, mitkä vaihdoin päästyäni keskuspaikalle. Päivän päätteeksi tulokset luettiin, Hertta 41 pistettä ja uusi Suomen Jälkivalio! Meidän laumaan jo neljäs jälkivalio eli jokainen Magicfox´s joka meille on jäänyt, Charmi ei ikänsä puolesta pääse vielä kesän aikana starttaamaan. Ensi kesänä sillä on melkoinen tehtävä, jos meinaa Herttaakin paremman suorituksen tehdä.

Kokeet eivät vielä loppuneet siihen, sillä meillä oli paikka vielä Oriveden Päijälään seuraavalla viikolla. Tein sinne koiran vaihdon, Hertta sai nyt levätä ja matkaan lähti Lumo tavoittelemaan hyviä pisteitä mestaruuskisoja ajatellen. Upeasti se Lumolla sujuikin, täydellinen suoritus, lukuunottamatta kahden jälkimmäisen makuun vähän turhan nopeaa merkkausta. Tuloksena VOI1 ja 48 pistettä. Sillä tuloksella todennäköisesti ansaitaan osallistumisoikeus tollerien mejä-mestaruuden tavoitteluun. Lumolle se olisi jo toinen kerta mestaruuskisassa. Loppuvuoden mejät taitavat sitten ollakin vähän vähissä, ehkä keskitytään näyttelyissä käymiseen. Kesän puolivälissä voidaan jo todeta, että mejä antoi tänäkin vuonna paljon enemmän kuin mitä tavoiteltiin.

 

 

MEJÄ-TÄYTEINEN VIIKKO 22.6.2021

Mejä-kokeet alkoivat viime viikolla jo torstaina, kun sain peruutuspaikan Jämsän kokeeseen. Kyseessä oli iltakoe ja jälkien tekeminen aloitettiin kuudelta illalla. Alkuohjeiden jälkeen siirryin jälkiparini kanssa maastoon. Minun jälkeni olisi perjantain ensimmäinen opastettava, joten aloitimme jäljen tekemisen siitä. Jälki kulki pääosin helposti kuljettavassa maastossa, nopeasti saimme sen suunnistettua ja veretettyä. Jälkiparini jälki oli vähän haastavampi, varsinkin ensimmäinen suora, mikä oli käytännössä pelkkää nousua. Enpä muista aiemmin jälkeä, missä olisi ollut niin isot korkeuserot. Keskuspaikalla olin saanut hyvät ohjeet ja niiden mukaisesti vähän piirroksesta poikettiin ja saatiinkin ihan hyvä jälki aikaiseksi. Kavereita (itikoita) jäljellä riitti ja lisääntyivät illan hämärtyessä. Laitoimme viestin veretysajoista, jonka jälkeen suuntasin kotiin. Pihassa olin klo 00.30 ja sisällä vastaan tuli ainoastaan Charmi iloisesti häntä heiluen, yläkerrasta ei vaivauduttu tervehtimään.

Perjantaina pakkailin auton, nappasin Hertan mukaani ja suuntasin koepaikalle. Kahvin lomassa pidettiin alkupuhuttelu ja arvottiin jäljet. Nyt onni suosi ja ensimmäisen opastuksen jälkeen suuntaisin heti toiselle jäljelle Hertan kanssa. Keli oli eilisestä muuttunut ja nyt jäljellä kävi välissä pienoinen puhuri. Opastin ensimmäisen jäljestäjän sekä tuomarin alkumakuulle. Ensimmäinen osuus tuli aukean laitaan, missä koira teki hukan. Muuten mallikasta suorittamista, lopulta VOI2 tulos.

Kastelin Hertan ennen siirtymistä maastoon. Innoissaan ja pitkään se tutki alkumakuun, mutta lopulta pienellä kehoituksella lähti liikkeelle. Jälkeä edettiin ihan hyvin, makuulle jälleen jäätiin ja sitä haisteltiin pitkään. Ensimmäinen suora tuntui jatkuvan pitkään, eikä opasta oltu nähty aikoihin. Tuomari tuomitsi Hertalle hukan ja lähdimme etsimään opasta. Melko kaukaa se vihdoinkin löytyi ja meille osoitettiin uusi alku. Toinen osuus edettiin melko hyvin, makuu ylitettiin. Toinen kulma oli katkokulma ja jatkoa etsittiin innokkaasti. Katsoin kelloa ja totesin, että puoleen väliin Hertta oli kuluttanut yli puoli tuntia. Tämä johtui kahdesta ensimmäisestä makuusta, missä viivyttiin pitkään, ensimmäinen kulma meni pitkäksi ja katkokulmalla tehtiin pitkään töitä. Näin Hertasta ja sen työskentelystä, että se on melko väsynyt, se oli ensimmäistä kertaa näin pitkällä jäljellä. Ilma oli paahtava ja päätin, jos vielä lähtee tekemään hakua, keskeytän suorituksen. Kolmannen osuuden puolivälissä Hertta lähti 90 asteen kulmassa väärään suuntaan. Siinä vaiheessa kerroin tuomarille, että keskeytän kokeen. Tein päätöksen sen perusteella, että näin Hertan olevan väsynyt, ilma oli todella paahtava ja nyt pystyisin antamaan sille hyvän harjoituksen loppuosuudelle, emmekä olisi ajan puitteissa kuitenkaan päässeet kaadolle. Loppumatkalle lyhensin hihnan, ohjasin ja kannustin Herttaa jäljellä. Innoissaan se loppumatkan kulki jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä. Sorkalle saavuttiin ja valitettavasti se oli täynnä muurahaisia. Otin Hertan pois siitä ja kun muurahaiset sorkasta oli ravisteltu, kelpasi se Hertalle kannettavaksi. Keskeyttämällä kokeen sain Hertalle loppumatkalle hyvän kokemuksen, kun pääsin sitä ohjaamaan sekä kannustamaan. Koe antoi kuitenkin uskoa Hertan kykyihin jäljellä ja kun se katkokin selvitettiin, pääsee se kohta koejäljelle uudestaan. Suorituksen jälkeen piti vielä käydä purkamassa opastamani jälki ja sitten suuntasin kotia kohden.

Kokeesta saavuin kotiin klo 22.30 ja aamulla starttasin Keuruun kokeeseen jälkiä tekemään klo 07.30. Siellä jälleen normikuviot, kerrottiin ohjeet ja suunnattiin kohti jälkiä. Jälleen opastamani jälki oli kokeen ensimmäinen, siitä siis aloitettiin. Maasto oli Jämsänkin koetta mukavampi, eikä jäljen suunnistus ja veretys tuottanut ongelmia. Vielä perään tehtiin jälkiparini jälki, sekin pääosin mukavassa maastossa. Kotiin saavuin noin klo 18.00. Hetken siinä ehti aikaa viettää lauman parissa, ajoissa kuitenkin nukkumaan, sillä aamulla (yöllä) herätys odotti jo klo 03.00. Silloin herättiin, pakattiin viimeiset tavarat autoon ja tällä kertaa Lumo kyytin ja kohti koepaikkaa. Mietin kokeeseen osallistujaa Hertan ja Lumon välillä, lopullisen ratkaisun antoi sääennuste, mikä lupasi koemaastoon +30 asteen keliä. Hertta varmasti jäljellä tekisi enemmän töitä ja lenkkejä, mikä siinä kelissä ei olisi mukavaa. Se oli edelleen vähän väsynyt perjantain kokeesta, joten päädyttiin Lumoon.

Keskuspaikalla aamupala nautittiin, ohjeet ja puhuttelut sekä odotettu arvonta. Tässä kelissä sillä saattaisi olla jonkin verran vaikutusta suorituksiin. Itselläni oli opastettavana ensimmäinen jälki, joten jäljet 2-6 olisivat mahdollisia. Olin hyvin tyytyväinen, kun minulle osui jälki nro3. Sitten siirryttiin maastoon ja kohta lähdettiin opastamalleni jäljelle. Siellä oleva koira suoritti erinomaisesti, ainoastaan käynti jäljen vieressä olevalla syöttöpaikalla, mikä oli yli 50 metrin päässä, vähentäisi pisteitä, varsinkin kun sen käynnin aikana yksi makuu jäi väliin. Muuten hieno suoritus ja VOI1 tulos. Hetken mietin, mitä tekisin, kun ennen Lumon suoritusta olisi vielä yksi jälki. Päätin lähteä heti purkamaan opastamani jäljen, koska maastokin oli niin helposti kuljettavaa, niin olin varma että ehtisin sen purkaa. Purku sujuikin hyvin ja seuraavalle jäljelle olin ajoissa. Pidin auton käynnissä ja Lumo odotteli siellä viileässä. Vähän ruokaa vesikippoon, millä varmistin, että se oli juonut riittävästi. Kun tuomari saapui paikalle, otin muovipussista märän pyyhkeen ja sillä vielä kastelin Lumon perusteellisesti.

Alkumakuun Lumo tutki hyvin ja lähti jäljelle. Ensimmäiselle makuulle pysähdytään, se haistellaan ja vähän kuovitaan veristä maata. Ensimmäisen kulman huomaan ja sen Lumo menee tarkasti. Matkalla ylitetään oja, missä olisi ollut hyvin vettä vilvoitteluun, mutta Lumo ei sitä tarvitse. Edelleen jälkitarkasti, seuraava makuu vähän nopeammin pysähtyen. Katkokulmalla tehdään pari rengastusta ja jatko löytyy. Kolmannella osuudella tehdään pieni tarkistuspyörähdys jäljen tuntumassa. Makuu merkataan ja kulmakin tarkasti. Viimeiselläkin suoralla makuu merkataan ja kohta ollaankin sorkalla. Tuomari päättää kokeen ja pääsen kiittämään Lumoa. Kehut, rapsutukset ja vielä kanafile palkaksi. Ehdottomasti vuoden paras suoritus, sain kulkea löysällä hihnalla Lumon perässä rauhallisesti kävellen. Kaikki makuut merkattiin, eikä niistä tullut pistevähennyksiä. Jäljestämisvarmuudesta ja työskentelyn etenevyydestä molemmista pistevähennys, ilmeisesti sen verran jäljen sivussa kuljettiin. Tuloksena upea VOI1 ja 48 pistettä. Edellisen kokeen jälkeen harmittelin, kun Lumo ei niitä makuita merkkaa. Päätin jättää Lumolla harjoitukset hetkeksi väliin ja ilmeisesti se olikin se, mikä sai sen makuista kiinnostumaan.

Seuraava koe on viimeistään heinäkuun puolivälissä, missä toimin kokeen koetoimitsijana. Yhdessä kokeessa ennen sitä olen varalla, joten odotellaan vielä mahdollista koepaikkaa. Kuka sitten starttaa, varmaankin kokeillaan Hertalla uudelleen. Lumon veisi aina mielellään, kun sen suoritus on näin varmaa. Sitten vaihtopenkillä odottelee vielä Myrri, joka pentueen jälkeen on jo niin palautunut, että sekin voisi jäljelle lähteä. Vielä Minkunkin mielellään koejäljellekin veisi, harjoitusjäljelle se ainakin pääsee.

 

 

HERTTA VOI-LUOKKAAN 16.6.2021

Puolitoista viikkoa sitten olimme mejä-kokeessa Orivedellä. Siellä kokeeseen osallistui Hertta ja Lumo. Perjantaina saavuimme kokoontumispaikalle, missä pidettiin alkupuhuttelu sekä saatiin kartat. Jälkipari olikin jo selvillä, sain tehdä jäljet yhdessä Hannan kanssa. Kyseisen alueen jäljet olin itse käynyt tiedustelemassa muutama viikko aiemmin, joten annoin kaikille jälkipareille vielä tarkemmat ohjeet jälkien teosta. Sitten meidän johdolla siirryttiin koemaastoon. Aloitimme jälkien teon VOI-jäljestä, minä suunnistin ja Hanna laittoi avomerkit. Koska maasto oli tuttua, jälki oli nopeasti kävelty. Toisella kierroksella minä muutin merkit piilomerkeiksi ja Hanna tuli verisienen kanssa perässä. Melko hyvin kuljettavassa maastossa jälki oli nopeasti valmiina. Sieltä siirryimme AVO-jäljelle, missä ensimmäinen kierros tuttuun tapaan, minä suunnistin, Hanna merkitsi. Toisella kierroksella Hanna laittoi piilomerkit, sillä koepäivänä hän opastaisi jäljen ja minä vedin sientä perässä. Myös tämä jälki oli nopeasti valmis, ilmoitimme whatsupilla veretysajat ja suuntasimme kotiin. Siellä laumamme viimeisin jäsen Charmi oli ensimmäistä kertaa joutunut olemaan ilman ihmisseuraa useamman tunnin. Häntä heiluen lauma tuli vastaan ja jälleen vaatteita sekä varusteita haisteltiin pitkään.

Lauantaina Lumo ja Hertta matkaan ja kohti koepaikkaa. Lähdimme kokeeseen kahdella autolla, jotta Hanna voisi Hertan suorituksen jälkeen lähteä heti kotiin pennun luokse. Vähän meinasi tulla kiire, kun luulin, että kokoontuminen olisi samassa paikassa kuin perjantaina, mutta kuten kutsukirjeessä luki, se olikin lähempänä jälkiä. Onneksi saavuimme ajoissa, paperit ehdittiin tarkastaa ennen koetoimitsijan ja tuomarin puhuttelua. Arvonnassa saimme päivän toisen jäljen Hertalle ja neljännen jäljen Lumolle. Hannalla siis ensimmäisen jäljen opastus ja perään Hertan suoritus. Minulla Hannan opastuksen jälkeen sen jäljen purku, neljäntenä Lumon kanssa ja perään viidennen jäljen opastus, sitten suoraan sen jäljen purku.

Hannan opastus meni hyvin ja lähdin purkamaan, kun Hanna lähti Hertan kanssa jäljelle. Nopeasti sain jäljen purettua ja siitä siirryin Hertan jäljen alkuun. Siellä vähän jännittyneenä katselin kelloa ja odottelin jäljen loppupäässä porukan tuloa jäljeltä. Hetken odottelun jälkeen maastosta kuului puhetta. Näin ensin Hertan ja perässä Hannan, joka välittömästi kertoi, että nyt meitä odotti siirto VOI-luokkaan. Hertta oli tehnyt upean suorituksen, harmittavasti ensimmäinen kulma oli oikaistu, muuten mallikasta menoa. Eipä siihen sitten tarvittu kuin kaksi suoritusta ja meillä on seuraava koira VOI-luokassa. Hertan suorituksen jälkeen vaihdoimme autot ja Hanna suuntasi Hertan kanssa Pololla kohti kotia ja minä jäin Lumon kanssa odottelemaan meidän suorituksia.

Jonkin ajan kuluttua suuntasimme Lumon kanssa tuomarin ja oppaan perään maastoon. Saimme luvan aloittaa ja päästin Lumon alkumakuulle. Lumo ei pitkään alkumakuuta tutkinut, vaan lähti jäljelle. Hyvää vauhtia edettiin pääsääntöisesti maavainulla jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä. Harmittava metrin heitto jäljeltä tehtiin juuri makuun kohdalla, mikä ohitettiin. Ensimmäinen kulma oli katko, missä itsekin epäilin, että se oikaistiin, kuten sitten pöytäkirjastakin sain lukea. Toisen suoran makuu merkitään, kulma tarkasti, kolmannen suoran makuu merkitään, kulma tarkasti. Neljännen suoran makuulla Lumo pysähtyy makuun viereen, katsoo makuuta, sitten minua, aivan kuin ajatus "siellä makuu, jatkanpa matkaa". Makuulla ei siis käyty, joten pistevähennyksiä. Loppumatka tarkasti, suoraan sorkalle, mihin jäi odottamaan. Sain tuomarilta luvan kiittää ja siitä Lumolle isot rapsutukset, kanafile ei jostain syystä kelvannut. Jälleen Lumomainen suoritus, missä makuita ei riittävän hyvin merkata, lopulta VOI1 ja 45 pistettä.

Suorituksen jälkeen siirryimme minun opastamalleni jäljelle. Suorittava koira oli melko nuori ja intoa riitti. Ehkä siitä syystä hakua jonkin verran tehtiin ja yksi hukka tuomittiin. Tuloksena siis VOI2, kakkostulos myös Hannan aiemmin opastamalta AVO-jäljeltä. Opastuksen jälkeen lähdin heti purkamaan jälkeä ja kohta saavuin takaisin autolle. Maastosta siirryin kokoontumispaikalle, missä odottivat OSKK:n järjestämien kokeiden tapaan iso kasa palkintoja. Hetken kuulumisia vaihdettiin ja sitten olikin aika suunnata kotia kohden. Matkalla mietin viikonloppua ja kyllähän meillä on osaavat koirat, Hertta siirtyi kahdella kokeella VOI-luokkaan ja Lumolle kevääseen jo kolmas VOI1 tulos. Kokeet jatkuvat tällä viikolla, äkkilähtö perjantain kokeeseen Jämsään ja sitten vielä Keuruulle sunnuntaina. Koepäivää edeltävänä päivänä tietenkin jälkien teko, joten tulevat neljä päivää vietän pääosin mejä-jäljillä.

 

 

KIHNIÖN VIILEYDESSÄ 9.6.2021

Mejä-kokeet jatkuivat toukokuun lopulla Kihniössä. Sieltä sain yllättäen koepaikan, kun näin somessa ilmoituksen, että peruutuksia oli tullut. Perjantaina suuntasin viileässä kelissä jälkien tekoon. Paikan päällä vielä vähän pisaroi, mikä teki kelistä entistä kylmemmän. Hetken odottelun jälkeen koepaikalla jaettiin jälkiparit ja siitä pääsimmekin jälkien tekoon. Ensin teimme minulle opastettavaksi tulevan VOI-jäljen, sen teossa ei mitään ongelmia ollut. Perään teimme jälkiparini AVO-jäljen, mikä myös onnistui helposti. Ainoa haaste jäljen teossa oli todella viileä ilma, enpä muista ennen jäljen teossa, ettei krepin sitominen onnistu sormien jäätymisen vuoksi. Kotiin päästyäni vietin melko pitkän tovin kuuman suihkun alla.

Lauantaiaamuna suuntasin Lumon kanssa jälleen koepaikalle, onneksi keli oli perjantaista hivenen lämmennyt. Saimme arvonnassa jäljen numero 4 ja sitten oma opastukseni olikin sen jälkeen numerolla 5. Melko pitkään maastossa odoteltiin, ennenkuin päästiin jäljelle. Metsään mentäessä Lumo oli melko rauhallinen, kuitenkin siitä näki mitä ollaan menossa tekemään. Lumo tutki alkumakuun todella tarkasti, mitä se ei kovinkaan usein tee. Yleensä sillä on kiire jäljelle. Lopulta jäljelle lähdettiin ja Lumo teki todella hyvää työtä, sen etenemisestä pystyin päättelemään että tarkasti jälkeä seurattiin. Ensimmäinen makuu tutkitaan myös hyvin tarkkaan. Ensimmäisellä kulmalla pieni tarkastelu, se olikin katko ja Lumo koekertomuksen mukaan selvitti sen pienellä kaarrolla. Jälleen jäljen mukaisesti, toiselle makuulle, mikä sekin tutkitaan tarkasti. Vihdoinkin makuilla pysähdytään ja niitä tutkitaan. Seuraava kulma tarkasti ja kolmannelle osuudelle. Sitten palattiinkin Lumon normiohitukseen makuulla, pieni vilkaisu, nuuhkaisu ja matka jatkuu. Kolmas kulma mentiin edelleen tarkasti. Neljännen suoran makuu jälleen vilkaisten, mutta ei pysähdystä. Kohta olimmekin sorkalla, mikä kiinnosti ja pääsin kiittämään Lumoa. Erinomainen suoritus, mutta tiesin jo, että kahden makuun osalta tulee pistevähennyksiä. Tulos lopulta VOI1 ja 46 pistettä.

Seuraavaksi pääsin opastamaan tekemäni jäljen, mikä sujui ilman ongelmia. Sielläkin koira jäljesti hyvin jäljellä, mutta makuiden merkkaus oli Lumoakin huonompaa ja muutama tarkistuslenkki tehtiin, tuloksena VOI1 ja 44 pistettä. Heti perään lähdin purkamaan jäljen, kohta olinkin autolla ja nykyohjeistuksen mukaisesti suuntasin kotia kohden. Kotona odotti innokas lauma, mikä haisteli kaikki mejä-varusteet.

 

 

KAUDEN ALOITUS 17.5.2021

Viime viikolla varmistui kahden koiran osallistuminen valmisjälkikokeeseen Euraan. Päätin tehdä vielä Lumolle harjoitusjäljen, minkä se jäljesti perjantaina. Jäljellä mittaa noin 500 metriä, kolme kulmaa, joista yksi katko sekä kolme makausta. Jäljelle lähdettiin suurin odotuksin, tehdäänpä vielä yksi mallikas harjoitusjälki ennen koetta, vaan toisin kävi. Lähtö alkumakuulta ja ohjasin "alkukrepityksen". Heti sen jälkeen lähes 90 astetta vasemmalle, innolla haistellen ja päätin seurata. Jatkoi hetken matkaa ja sitten puskan juureen haistelemaan. Jotain siinä oli mennyt ja kehoituksilla sain takaisin jäljelle. Ensimmäinen makuu noin 5 metriä ohi, palautin ja vähän yritin muistutella päivän tehtävää. Siitä erinomaisesti kulmalle, siinä tarkka käännös ja seuraavalle osuudelle. Edelleen jälkitarkasti, makuu löytyi, namittelu makuulla ei kiinnostanut. Hyvin toiselle kulmalle, mikä katko. Veriosuuden päähän ja sieltä hienosta vasemman kautta rengastus, mikä vähän pidempänä olisi tuonut jäljelle. Samaa ongelmaa, mitä oli aiemminkin eli ei rengasta riittävän kauas taaksepäin. Sitten alkoikin semmonen pyöriminen, ettei mitään tolkkua, ainoastaan oikeaan suuntaan ei hakua tehty. Lopulta oltiin lähes rinteen alhaalla pellolla, mistä palautin takaisin jäljelle. Siitä jälleen hyvin jäljellä. Makuu kylläkin 3m ohi ja jouduin jälleen palauttamaan. Hyvin seuraavalle kulmalle ja sieltä pitkäksi. Kehoituksin ja vähän ohjaten takaisin jäljelle, mitä jatkettiin hyvin. Vähän ennen sorkkaa vasemmalta 10m ohi ja oli jo palaamassa autolle, mikä tiellä näkyi. Pysäytin, annoin haistella ja hetken pyörimisen jälkeen tultiin sorkalle. Sitä haisteli ja nuoli verta. Ennen koetta kevääseen Lumolle kolme harjoitusjälkeä, joista vain yhden se meni tuttuun varmaan tyyliinsä. Vähän jäi mietityttään miten koe menisi.

Sunnuntaina ajelin Hertan ja Lumon kanssa Euraan. Tottahan toki Hertan ensimmäinen koejälki laittoi vähän jännittämään, mutta Lumon harjoitusjälkien jälkeen sain jännittää myös sen suoritusta. Toivoin parasta ja lähdin kokeeseen asenteella, jos vaikka molemmille tulokset, luokasta viis. Koepaikalla oli mukava tunnelma ja seurusteltiin maskit päässä turvavälit säilyttäen. Jarmo (Nummijärvi) piti alkupuheet ja päästiin arvontaan. Yleensä arvonta ei meitä ole suosinut, joten olinpa iloisesti yllättänyt saadessani Hertan jäljen nro 1. Jälleen ilo oli lyhytaikainen, sillä olihan vielä Lumo, jolle sitten sain jäljen nro 6. Minulla siis kokeen ensimmäinen ja viimeinen jälki, odottelua siis riittäisi. Toisaalta paras mahdollinen jälki Lumolle olisi ollut nro 5, sillä VOI-luokassa vain kaksi osallistujaa.

Hertan kanssa pääsin heti matkaan. Vaihdoin sille valjaat ja suuntasin oppaan ja tuomarin perässä maastoon. Alkumakuu haisteltiin huolellisesti ja lähdettiin veriuraa pitkin matkaan. Hyvin jäljellä hetki mentiin, sitten alkoi muutama laaja rengastus. Nyt näkyi myös koronan vaikutukset, Myrri selvästi ihmetteli jäljellä olevaa kahta miestä, sosiaalistaminen on jäänyt liian vähälle. Ei se miehiä pelännyt vaan hetkeksi pysähtyi ja katseli ihmeissään. Meillä ei myöskään harjoitusjäljillä ole ollut ylimääräisiä, joten sieltäkään kokemusta ei ole saanut. Kohta matka kuitenkin jatkui jälkeä pitkin. Kulman kohdalla harmittava kahden metrin oikaisu, se oli kyllä hyvin näkyvillä. Toinen osuus oli parempaa maastoa ja se pysyttiin jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä. Nyt myös kulmalle, makuu haisteltiin ja jatkettiin viimeiselle osuudelle. Siellä jälleen pientä rengastusta, mutta kokonaan jälkeä ei kadotettu. Sorkalle pienellä kaarrolla ja hienosti se vielä osoitettiin ottamalla sorkka kantoon. Hertalle isot rapsutukset ja kehut, palkinnoksi sai hetken sorkkaa kuljettaa. Tiellä annoin palkaksi vielä kanafileen. Koronasta johtuen sain heti tiedon suorituksesta, Hertalle upeasti AVO1 pisteet noin 42, mikä olikin lopullinen pistemäärä. Koska Hertta oli ensimmäisellä jäljellä, annoin sille aika ajoin kannustusta ja todetessani sen tekevän rengastusta innostin sitä "jälki"-sanaa käyttämällä. Mieltä lämmitti tuomarin kommentti "Ohjaajan työskentelyä oli ilo seurata", ilmeisesti hänkin arvosti nuoren koiran kannustamista.

Pitkän odottelun jälkeen oli Lumon vuoro. Lumolla oli jälleen turhan kiire jäljelle alkumakuulta, mutta en usko viivyttelyn siinä parantavan tilannetta. Ensimmäinen osuus eteni mallikkaasti, katkokulma kahdella rengastuksella, joista jälkimmäinen todella iso. Nyt ei ollut vaaraa, että se olisi harjoitusjälkien mukaisesti jäänyt liian lyhyeksi. Toinen osuus pääsääntöisesti jäljellä, makauksella pää käännähti, mutta ei pysähdystä. Kulmalla pieni tarkastus. Kolmas osuus jälleen hyvin, harmittavasti makauksen kohdalla ajautui vähän jäljen sivuun ja se jäi merkkaamatta. Kulma tarkasti, neljäs osuus hyvin, makaus ei edelleenkään riittävästi kiinnostanut. Sorkalle suoraan ja jäi haistelemaan. Harjoitusjälkien jälkeen olin todella tyytyväinen, pääsääntöisesti näin Lumolta tuttua varmaa jäljestämistä. Makuut edelleen ongelmana, nyt täytyy keksiä jotain muuta niiden vahvistamiseksi. Kauaa ei ole aikaa, sillä Lumolla seuraava startti lauantaina. Autoille päästyämme tuomari kertoi, minkä jo oletinkin eli VOI1 tulos ja pisteitä makuista vähennettiin, lopulta 44 pistettä.

Pääsin autolle ja soitin Hannalle. Tuloshan oli erinomainen, kuten Hannakin totesi. Hertta aloitti mejä-uransa upeasti ykköstuloksella ja siihen Lumonkin ykköstulokseen oltiin tyytyväisiä, vaikka sillä on kykyjä kyllä parempaankin suoritukseen. Kotona ajateltiin jatkaa mejä-teemalla ja otimme pennuille sorkan ihmeteltäväksi, vähän vielä naudan verta sorkan päähän. Kaikki tulivat kiinnostuneina sorkalle ja toivon mukaan jatkossa mahdollisimman moni pääsee sitä uudestaan haistelemaan, näin tekee ainakin meidän Charmi :-)

 

 

HARJOITUSJÄLKEÄ JA KOEJÄLKIÄ 10.5.2021

Viime perjantaina tein harjoitusjäljen Hertalle ja Hanna pääsi sen lauantaina ohjaamaan. Pieni epäröinti Hertalla oli liikkeelle lähdettäessä, mutta kun jäljelle uudestaan ohjattiin, ymmärsi se päivän tehtävän. Hienosti jäljellä pysyttiin ensimmäisellä suoralla ja makuulle pysähdyttiin. Kulmasta jatkettiin heti oikeaan suuntaan ja toinenkin suora jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Toinen kulma yhtä hyvin pysähtyen ja jälleen jatkettiin turhia empimättä oikeaan suuntaan. Kolmaskin suora mentiin hyvin, kaadon läheisyydessä siirryttiin ilmavainulle ja aivan pienen kaarroksen jälkeen tultiin sorkalle ja sitä jäätiin haistelemaan. Hertalla isot kehut, rapsutukset ja isoimpana palkintona se sai jälleen kanniskella sorkkaa takaisin tielle päin. Sorkka vaihdettiin sitten kanafileeseen, minkä se tyytyväisenä nautti.

Sunnuntaina lähdin tiedustelemaan Orivedelle koejälkiä. Yhteensä 12 jälkeä oli tarkistettavana, osa niistä kylläkin suunniteltu samaan kohtaan, joten kuljettavia paikkoja yhteensä 8. Näistä kahdeksasta paikasta jouduin hylkäämään peräti viisi maastotöistä johtuen. Sitten alkoikin se varsinainen työ, etsiä jälkiä niiden tilalle. Yhteen kohtaan sain mahdutettua AVO-jäljen metsätöiden väliin. Kaksi täysin uutta jälkeä sain myös alueelle. Lopulta alueelle sain yhteensä 3 AVO- ja 3 VOI-jälkä, mikä onneksi on riittävä määrä kokeen järjestämiselle. Alueen vieressä on tarvittaessa parit varajäljet olemassa.

Tänään aamulla sain hienon uutisen, meille olisi koepaikka Lumolle ja Hertalle. Toivottavasti tämä koe toteutuu, en nyt usko ainakaan lumitilanteen sitä estävän. Minä lähden tyttösiä ohjaamaan ja onpa upeaa nähdä Hertan aloittavan, toivottavasti pitkän, mejä-uransa.

 

 

HARMITTAVIA PERUUTUKSIA 5.5.2021

Viime kirjoituksen jälkeen edessä oli toinen harjoitusjälki Lumolle ja sitten viikonloppuna kauden aloittava koestartti. Harjoitusjäljen tein torstaina ja perjantaina lähdettiin jäljestämään. Alkumakuu haisteltiin hyvin ja sitten jälkitarkasti liikkeelle. Ensimmäisestä kulmasta Lumo jatkoi noin 10 metriä eteenpäin, kunnes ymmärsi, ettei verijälkeä siellä enää ole. Tapansa mukaan teki rengastuksen vasemmalle ja kun jälki myös kääntyi sinnepäin, jatko löytyi hyvin nopeasti. Toinen kulma oli katkokulma ja jälleen rengastus vasemmalle, riittävän pitkänä ja jäljelle löydettiin. Jäljellä oli kaksi kulmaa, pituutta noin 500 metriä ja kolme makuuta. Kaikki makuut merkattiin hyvin ja pääsääntöisesti pysyttiin jäljellä tai sen välittömässä tuntumassa. Aivan erilaista menoa, kuin viikko aiemmin.

Perjantaina sain koepaikalta tiedon, että lumitilanne käydään vielä koepaikalla tarkistamassa, mutta ilmeisen huonolta näyttää. Illalla sain sitten viestin, että koe on peruttu. Harmitti todella paljon, varsinkin tämän jälkimmäisen Lumon harjoitusjäljen jälkeen. Nyt kevään aikana perinteinen Mynämäen koe peruuntui koronasta johtuen, tämä koe lumitilanteesta ja sitten sain viikonloppuna vielä tiedon toisenkin kokeen peruuntumisesta lumitilanteesta johtuen. Ei kuitenkaan luovuteta, yhteensä neljä ilmoa on tehty tuleviin kokeisiin, toivottavasti jossain tärppää.

Mejää on kuitenkin harrastettu, viime viikonloppuna ihan kahden alkeiskurssin verran. Molempina päivinä sai opastaa hienoon harrastukseen innokkaita koiraihmisiä. Nelisen tuntia kului todella nopeasti, teoria kerrottiin, otettiin askelparit, opittiin kompassin käyttö. Maastossa näytettiin mallisuorituksena jäljen teko, minkä jälkeen kurssilaiset pääsivät ihan itse tekemään jäljet, ensin suunnistettiin, sitten veretettiin ja loppuun tehtiin koesuoritus, missä toimin "tuomarina" ja pääsin antamaan palautteen jäljestä, merkit, makaukset ja loppukaato. Mukava viikonloppu ja toivon mukaan kurssilaisista saatiin uusia harrastajia upean lajin pariin.

 

TIETÄÄKÖ HUONO KENRAALI HYVÄÄ ENSI-ILTAA? 19.4.2021

Harmittavasti takatalvi "yllätti" mejä-harrastajat, juuri kun lumet olivat lähes sulaneet. Metsään satoi reipas 10cm lunta ja sen sulamista ollaan saatu odotella viime päiviin asti. Muutaman ilmon ehdin jo laittamaan kevään ensimmäisiin kokeisiin ja viime viikonloppuna sain iloisen uutisen, pääsemme ensi viikonloppuna starttaamaan. Treenejä ei lumitilanteesta johtuen ole päästy aiemmin tekemään, joten on selvää että ensimmäiselle koejäljelle pääsee Lumo.

Kun sain lauantaina tiedon, päätin lähteä samana päivänä tekemään harjoitusjäljen Lumolle. Maastossa muutamissa paikoissa lunta vielä oli, mutta ne pääsi hyvin kiertämään. Jäljelle pituutta tuli noin 600 metriä, matkalle neljä makuuta, kolme kulmaa, joista yksi katkokulma.

Sunnuntaina aamulenkityksen jälkeen otin Lumon matkaan ja suuntasimme harjoituspaikalle. Hyvin Lumo tiesi mitä ollaan menossa tekemään, innolla maastoon vedettiin. Pääsimme alkumakuulle ja Lumo haisteli sen huolella, osin nuoli maata. Hyvin lähdettiin liikkeelle, minä vain toistin jälki-sanaa 10 metrin alkuohjauksen ajan. Pian merkityn matkan jälkeen Lumo ohjautui maastossa olevalle polulle, eikä selvästi etsinyt jälkeä. Päätin keskeyttää tämän huviretken ja otin Lumon takaisin jäljelle, pari kertaa jälki-sana ja sitten jatkettiinkin jälleen jäljellä. Matka jatkui ihan hyvin jälkeä pitkin, mutta sen sivuun ajauduttiin juuri ennen ensimmäistä makuuta. Se ohitettiin parin metrin päästä, mutta päätin kuitenkin pysäyttää Lumon heti sen jälkeen. Jälleen kehoitin Lumoa "jälki", se sai hajun ja suuntasi makuulle, mikä hyvin haisteltiin. Makuun jälkeen jatkettiin jälkitarkasti kulmaan asti, minkä Lumo ajatteli oikaista. Pysäytin sen ja siitä se ymmärsi palata jäljelle ja kiersi kulman kautta.

Toinen osuus mentiin pienellä aaltoilulla jäljen molemmin puolin. Makuu löydettiin ja siihen pysähdyttiin. Toinen kulma oli katkokulma ja veretyksen loppuun mentiin hyvin. Sen päässä hetken mietintä ja rengastus aloittaen vasemman kautta (jälki jatkui oikealle). Vasemman kautta tultiin takaisin jäljelle, mikä oltiin jo kuljettu ja Lumo yllättäen lähti paluujäljelle. Sitä se ei ole ikinä tehnyt, siitä syystä pysäytin sen heti parin metrin jälkeen, odotin, Lumo pyörähti ympäri ja lähti jatkamaan rengastusta. En tiedä kuinka kauas se paluujälkeä olisi mennyt, mutta en myöskään halunnut antaa sitä kokemusta sille. Rengastukselta tultiin hyvin jäljen jatkolle ja matka jatkui. Kolmas suora meni ihan hyvin ja makuu merkattiin. Kolmannelta kulmalta Lumo jatkoi yli ja sieltä kaarsi jälleen jäljen suuntaisesti. Ihan jäljellä ei menty, joten makuu ohi, itsekään en sitä paikkaa nähnyt, jotta olisi voinut pysäyttää. Palattiin takaisin jäljelle ja sitä pitkin mentiin loppumatka aina sorkalle asti, mikä kiinnosti. Kanafileen Lumo sai jäljestyksen palkaksi, varmasti se teki parhaansa.

Eipä jäänyt varma fiilis Lumon jäljestämisestä tämän suorituksen perusteella. Jäljeltä muutaman kerran harhauduttiin, kaksi makuuta olisi jäänyt väliin, hetken paluujälkeä... ei ihan Lumon normaali suorittamista. Tottahan toki asiaan vaikuttaa aina talven ajan vietetty tauko. Uskon, että asiaan vaikuttaa kuitenkin vielä enemmän lauman tämän hetkinen tilanne, Hertan juoksut juuri loppuivat, Minkun juoksut ovat alkaneet ja Myrri viettää toisessa huoneessa aikaa kuuden pennun kanssa. Ihan ei keskittyminen ollut jäljestämisessä. Teen kuitenkin Lumolle vielä toisen harjoitusjäljen nyt viikolla, ennen viikonlopun koetta. Katsotaan sitten, onko suoritus samaa tasoa. Jos näin, niin eipä sitten ole mitään tulospaineita tulevaan kokeeseen, vaan saamme sieltä maksullisen harjoituksen. Vielä kun sääennustetta katsoi, niin "sopivasti" la-su on luvassa vielä kunnon sateetkin. Kaikista näistä huolimatta, lähden innoissani aloittamaan mejä-kauden 2021.

 

 

HARJOITUS- JA KOEKAUSI HÄÄMÖTTÄÄ 23.3.3021

Ei tullut ihan aikainen kevät, mutta kyllä sitä maastoja katselee jo harjoitusjäljet mielessä. Muutama viikko täytyy vielä lumien sulamista odotella ja sitten päästäänkin jäljestään. Onneksi korona ei harrastamista estä. Jäljelle ensimmäisenä pääsee Hertta, jolle tavoitteena koekaudelle on asetettu nousu voittajaluokkaan. Lumo on lauman varmin jäljestäjä, toivottavasti makuiden merkkaus edelleen paranee ja päästään tavoittelemaan niitä huippupisteitä. Minku ja Taika pääsevät ainakin purkujäljille, Myrri on äitiyslomalla kesäkuuhun asti.

Koulutuspuolella olen aktivoitunut oman toiminimen (KuvienLumo) alla. Laitoin ilmoituksen alkeiskurssista 1.5. ja kun se tuli vajaassa vuorokaudessa täyteen, päätin pitää vielä toisenkin 2.5. ja sekin täyttyi hyvin nopeasti. Lisäksi suunnitelmissa on suunnistuskurssi erityisesti mejää ajatellen, jatkokurssi 1 harjoitusjäljellä aloittelevat ja jatkokurssi 2 vähän edistyneemmille koirakoille. Myös yksityistunteja on tarjolla ja ne suunnitellaan ihan tilaajan tarpeiden mukaan. Seuraa sivua www.kuvienlumo.com sinne julkaistaan tulevat kurssit.

Kuvassa Lumo, Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen vuoden 2020 mejä-koira

Koetoiminnassa olen vastaavana koetoimitsijana yhdessä kokeessa ja Hannan kanssa avustamme lisäksi muutamassa muussa kokeessa, ainakin maastontiedusteluissa sekä koepäivän järjestelyissä. Toivotaan siis kokoontumismääräysten hellittävän, tämän hetken 6 hengen rajoituksella onnistuu vielä yhden tuomarin koe ja vaikkapa 50 hengen rajoituksella kaikki kokeet.

 

 

TREENIKAUSI OHI 31.12.2020

Lumipeite saatiin ja taitaapa se nyt pysyä kevääseen asti. Joulukuun alkuun saatiin vielä hyvät harjoitusjäljet Myrrille ja Minkulle. Molemmat tekivät hienot suoritukset ja siihen oli hyvä päättää harjoittelukausi. Nyt vaan toivotaan mahdollisimman vähän lunta sekä aikaista kevättä, että päästään starttaamaan kausi 2021 mahdollisimman aikaisin.

 

TREENEJÄ KOKO LAUMALLE 26.11.2020

Kokeet valitettavasti päättyivät OSKK:n mestaruuskokeeseen. Onneksi se ei ole harjoitteluun vaikuttanut, vaan syksyn aikana on tehty useammat jäljet koko laumalle.

Taika on päässyt muutaman kerran jäljelle, minkä lauman muu jäsen on ensin jäljestänyt. Edelleen mummelin nenä toimii mainiosti, rauhallista tahtia se etenee pääsääntöisesti jälkitarkasti. Taika saattaa mennä jopa tarkemmin kuin ensimmäinen suorittaja, ei erehdy seuraamaan koiran jälkeä, vaan pysyy verijäljellä. Makuilla on annettu herkut ja siitä jatkamista Taika aina hetken miettii, mutta kun herkkuja ei enää ole tarjolla, lähtee jatkamaan jäljellä. Välillä se huomaa reitin varrella esim kiven, minkä päälle kannattaa kiivetä, koska opitun mukaisesti sieltäkin saa namin.

Lumo on edelleen lauman paras jäljestäjä. Harjoitusjäljillä se on mennyt jälkitarkasti ja sen jäljille ei ole tarvetta merkkejä maastoon edes laittaa. Makuiden merkkaus on palkitsemisen myötä parantunut. Välissä olen tehnyt sille jäljen, missä suunta vaihtuu lähes jatkuvasti sekä kuljetaan polkuja pitkin, nämäkään eivät ole jäljestysvarmuuteen vaikuttaneet.

Minku aloittaa jäljestyksen yleensä syömällä kourallisen multaa lähtömakuulta. Jäljestyksen aikana se tekee pientä hakua ja rengastusta, mistä lempinimi "spinneri" onkin ansaittu. Makuut pääsääntöisesti löydetään ja merkitään hyvin syömällä. Hyvää suoritttamista, mutta välissä jäljen vieressä kulkemisen takia makuu jää huomaamatta, myös poikkeamiset jäljeltä aiheuttaisivat kokeessa pistemenetyksiä.

Myrri harjoittelee edelleen VOIttajajälkeä. Varmuus harjoittelun myötä on parantunut, myös katkokulmalla selkeämmin tehdään rengastusta, eikä vaan etsitä jatkoa summa mutikassa. Myrrille annetaan nyt myös palkka makuilta, jotta saadaan se heti alusta alkaen pysähtymään niillä.

Hertta on ollut jäljellä ihan innoissaan. Jälkeä sille ollaan tehty syksyn aikana useampaan kertaan, jäljen pituus noin 300-600 metriä, 2-3 kulmalla, makuut kulmissa tai suoralla. Hertta suorittaa ikäisekseen hyvin rauhallisesti ja pääsääntöisesti pysyy hyvin jäljellä sekä merkkaa makuut ilman palkitsemista. Vähän sen menoa joutuu jarruttamaan, varsinkin jäljelle lähdettäessä.

Harmi, että kokeet tältä vuodelta ovat ohi, toivotaan vaan Hertan ja muidenkin osalta, että heti keväällä päästään koejäljille. Harjoittelu jatkuu niin pitkään, kun lunta maassa ei ole ja keväällä jatketaan harjoittelua heti kun lumi on sulanut.

 

KONKARI JATKOI... 25.8.2020

Kolmatta viikonloppua peräkkäin oltiin mejä-kokeessa, nyt Oriveden seudun koirakerhon (OSKK) mestaruuskokeessa. Kokeeseen osallistui konkarimme Lumo, millä oli parhaimmat suoritukset tämän vuoden osalta. Yleensä teen korvaavat jäljet kokemattomamman parin kanssa, mutta tällä kertaa saimme Hannan kanssa tehdä vain yhden korvaavan jäljen yhdessä. Aamulla annettiin ohjeet jälkien tekemiseen sekä arvottiin jäljet. Saimme jäljen nro 1 ja lyhyesti sanalliset ohjeet jäljen tekemiseen. Saavuimme jäljen alkuun ja totuttuun tapaan minä lähdin edellä suunnistamaan ja Hanna takana laittoi avomerkit. Maasto oli helppokulkuista ja näkyvyyttäkin oli hyvin, joten suunnistaminen oli nopeasti tehty. Lähdimme toiselle lenkille, missä minä edellä muutin avomerkit piilomerkeiksi ja Hanna hoiti verettämisen takana. Jäljen tekemiseen meni vähän yli kaksi tuntia, mikä on normaali aika, kun yhdessä pääsemme jäljen tekemään. Opastaessani kokematonta, jäljellä viivytään noin kolmisen tuntia.

Sunnuntaiaamuna pakkasin auton ja suuntasin Lumon kanssa koepaikalle, Hannan jäädessä kotiin huolehtimaan loppulaumasta. Perillä annettiin ohjeet päivästä sekä ylituomari piti oman puhuttelunsa. Sitten olikin aika arvonnan. Itselläni oli jälki nro 1, joten sille en voisi mennä. Ensimmäinen arpoja nosti numeron 3, seuraava 2, sitten 1 ja vielä 5. Seuraavaksi oli minun vuoroni. Jäljellä oli nu