Mejä

 

TOLLEREIDEN MEJÄ-MESTARUUS, LUMO HOPEALLA! 8.8.2022

Vuoden ensimmäinen arvokisa oli edessä, tollerien mejä-mestaruus. Me saavutimme mestaruuden oikeastaan jo ennen koepäivää, saamalla kokeeseen peräti kolme meidän omaa koiraa. Joskus vuosia, vuosia sitten kun olimme kokeessa kisaamassa mestaruusluokan ulkopuolella, mietin itsekseni, että olisihan se hienoa saada joskus meidän koira osallistumaan mestaruusluokkaan. Eipä siitä montaa vuotta mennyt, kun Lumo siellä 2019 starttasi. Sillä kertaa mestaruuskokeen viimeinen, tuloksella VOI1 44 pistettä. Vuonna 2020 koetta ei järjestetty ja valitettavasti vuonna 2021 Lumon juoksut pilasivat osallistumisen. Tänä vuonna otettiin sitten väliin jääneet kisat takaisin ja lähdettiin kolmikolla Lumo, Myrri ja Charmi. Charmi kenties kaikkien aikojen nuorin mestaruuskisan osallistuja, vain 16kk iässä. Kiitokset vielä toimikunnalle, mikä tarjosi valmisjäljen ja mahdollisti osallistumisen kolmen koiran kanssa.

Lauantaina saavuimme sateiseen Keurusselkään, nautimme aamupalaa ja saimme tiedot tehtävistä jäljistä, minä tein korvaavat jäljet tietenkin Hannan kanssa. Puhuttelun jälkeen suuntasimme heti maastoon. Ensimmäisen jäljen maasto oli hyvin vaihtelevaa, mutta ilman ongelmia sain sen suunnistettua, Hanna laitteli takana avomerkkejä. Toinen kierros perään, minä kääntelin avomerkit pääosin piiloon ja Hanna perässä sienen kanssa. Ajoimme toisen jäljen alkuun, missä saimmekin hyviä ohjeita jäljen tekemiseen Katilta ja Ville-Pekalta, siinä vaiheessa he eivät vielä tienneet, että arvonnassa saisivat juurikin tämän jäljen. Pienen ruokatauon jälkeen teimme jäljen, tälläkään ei ongelmia suunnistamisen tai verettämisen kanssa. Jälkien teossa kului noin neljä tuntia, kun normaalisti kokemattoman kanssa teen jälkiä kuusi tuntia. Kiitos siitä kuuluu osaavalle jälkiparilleni Hannalle. Kokemattoman kanssa mielelläni jaan tietoni ja taitoni jäljen tekemiseen, se saattaa tuottaa hyvän jäljen kenties joskus omallekin koiralleni. Valitettavasti tämän(kin) vuoden aikana on saanut havaita, että harmittavan paljon osaamattomia tekijöitä on myös niiden "kokeneneiden" joukossa.

Jäljiltä suuntasimme kotiin ja siellä tytöistä olivat huolehtineet Hannan vanhemmat, aivan upeaa että heidän ansiostaan voimme yhdessä kokeeseen osallistua. Ilta vietettiin miettien tulevaa sekä muisteltiin menneitä mejä-kokemuksia, niitä onkin kertynyt melko tavalla. Mitkä sitten olivat odotuksen mestaruuskisaan... ei oikeastaan mitään. Itsekseni mietin, että olisi upeaa, jos koirat kokeessa suorittaisivat sillä tasolla, miten muutenkin kesän aikana ovat tehneet. Mestaruus meille, se ei todellakaan ollut mielessä tai tavoitteena. Hyvillä mielin nukkumaan, olihan herätys sunnuntaina jo klo 04.00.

Sunnuntaiaamuna lenkitettiin tyttöset, pakkailtiin auto ja Charmiilin nokka kohti Keurusselkää. Saavuimme koepaikalle ja aamupalaa nauttiessa odottelimme arvonnan alkua. Me teimme mestaruuskokeen jäljet 3 ja 6, joten arvonnassa jäi jäljelle 1,2,4,5,7. Hanna pakotti minut arpomaan, eipä sillä väliä, näissä tuuri ei yleensä ole ollut meidän puolellamme. Siinä sitten käsi kippoon ja ensimmäinen jälki, nro 5, seuraavaksi nostin nro 7, joten olin jo mahdollisista jäljistä nostanut kaksi viimeisintä, eipä mitään uutta. Viimeisellä nro 2, joka oli sentään yhtä parempi, kuin mitä tarjolla. Hetken vielä vietimme keskuspaikalla ja sitten suuntasimme maastoon jäljen 2 alkuun, missä starttaisi Lumo. Ennen lähtöä mietimme päivän kulkua, olihan meillä kolme koiraa vietäväksi ja minulla kaksi jälkeä opastettavaksi ja purettavaksi. Olimme päättäneet, että Hanna ohjaa Lumon ja Myrrin, minä Charmin. Näin saimme hommia vähän jaettua päivän ajalle.

 

Whatsapp ryhmästä näimme jäljen yksi jäljestetyksi ja Hanna valmistautui. Hannalle onnentoivotukset ja sitten he katosivatkin metsään. Lumon suoritusta en jännittänyt yhtään, se on tällä hetkellä jäljellä hyvin varma ja suorittaa rauhallisesti. Ajelin jäljen kaadon tuntumaan ja jäin odottamaan. Kun puolisen tuntia tuli täyteen, kävelin tien reunaan kuuntelemaan, joskos sieltä tultaisiin. Kohta ääniä kuuluikin, Lumon oli suorituksensa tehnyt. Hanna hymyili tullessaan metsästä, mutta emme siinä vaiheessa edes kuulumisia vaihtaneet, luotin Lumon tekemiseen. Otin tuomarin kyytiin, kävin viemässä sorkan ja olin valmis opastamaan. Jäljellä oli viime vuoden mestari, joten mielelläni seurasin sen suoritusta. Tänään ei ihan ollut koiran paras päivä, muutama kulma oikaistiin, eikä makuut kiinnostaneet riittävästi. Hienoa oli kuitenkin nähdä ohjaajan ilo, kun suorittava koira vähän ohjelmaa jäljellä järjesti, yhdessä siinä naurettiin. Kaadolle päästiin ja olihan se kuitenkin selvästi ykkösluokan suoritus.

Välissä oli yksi jälki, kunnes jälleen mentäisiin maastoon, tällä kertaa minä Charmin kanssa. Charmi oli ennen tätä suoritusta tehnyt neljä VOI-jälkeä tuloksilla 45, 50, 45, 47. Odotukseni olivat siis ykkösessä ja kenties hyvissäkin pisteissä, sen verran varmaa suorittaminen on ollut. Kohta suuntasimme maastoon, alkumakuulle oli todella pitkä matka suopursujen keskeltä. Siellä kun Charmi jo pärskähti, totesin, että tämähän lupaa hyvää jatkoon. Näytin Charmille alkumakuun, minkä se haisteli ja lähti jäljelle. Ensimmäistä osuutta emme olleet menneet pitkään, kun ihmettelin Charmin suorittamista. Normaalista poiketen se eteni ilmavainulla, kun yleensä se menee maavainulla. Jäljestys aaltoili jäljen molemmin puolin, mikä sekään ei ole Charmille tyypillistä. Ensimmäinen makuu mentiin metrin ohi, ihmettelin miksi se ei siitä saanut vainua. Päästiin ensimmäisellä kulmalle, mikä oli katko. Siinä Charmi lähti etsimään jatkoa, minkä se tekee yleensä haistelemalla ja pistoille eri suuntiin. Nyt se säntäili eri suuntiin ja parikin kertaa ohitti jäljen jatkon, lopulta sille tuomittiin hukka. Edelleen ihmettelin sen suorittamista. Meille osoitettiin jälki uudelleen ja lähdimme liikkeelle, edelleen jatkui aaltoileva jäljestys ja kun toinenkin makuu ohitettiin metrillä päätin keskeyttää kokeen. Hukan jälkeen kerroin jo murheistani tuomarille ja sanoin, että tulen keskeyttämään ellei jäljestys parane. En keskeyttänyt siitä syystä, että mestaruus tai ykköstulos oli menetetty, vaan siitä syystä, ettei Charmi nyt jäljestänyt. Oli laji tai harjoitus mitkä tahansa, jos koira ei ole oikeassa vireessä, eikä suorita tasollaan, niin mielestäni treeniä tai suoritusta ei tule jatkaa. Tehdään se uudelleen seuravana päivänä, valitettavasti mestaruuskoetta ei ollut seuraavana päivänä tarjolla. Charmille sattui tähän kokeeseen se kenties (toivottavasti) kesän huonoin jäljestys, eikä sitä kannattanut enempää murehtia, kieltämättä pieni pettymys se oli. Kanafileen ja rapsutukset se sai joka tapauksessa.

 

Lyhyesti kerroin Hannalle tapahtuneen ja samalla kuulin, että Lumo oli tehnyt lähes täydellisen jäljestyksen. Lumon suoritus mielessäni lähdin opastamaan seuraavaa jälkeä. Näytin tuomarille alkumakuun sekä alkukrepityksen. Koira siirtyi alkumakuulle, missä söi alkumakuuta varmaan yli minuutin. Viimein lähdimme liikkeelle. Jälki kulki alkuun taimikossa, missä koira eksyi jäljeltä ja teki melko pitkän lenkin taimikon sisällä, ennen kuin pääsi takaisin jäljelle. Tämän jälkeen kertomus jäljeltä onkin hyvin lyhyt, jäljellä tai sen välittömässä tuntumassa edettiin, kulmat tarkasti, katkokulma rengastuksella ja jälkien tekijöiden jälkiin tukeutuen, kaikki makuut merkattiin hyvin (syöden). Mielessäni mietin, että ainakin piste menetettiin alun harhailusta, jäljeltä 48-49 pistettä. Kun pääsimme jäljeltä tielle, otin sinne jättämäni laukun ja lähdin purkamaan jälkeä. Tein purkamisen rauhassa, sillä Hanna lähti sillä välin Myrrin kanssa suorittamaan viimeistä jälkeä. Jälki oli purettu ja tulin tien laitaan odottamaan. Puolisen tuntia sain odotella, kunnes Hanna saapui paikalle.

Hannan ilmeestä näin, ettei suoritus ollut mennyt erityisen hyvin. Myrri painaa jäljellä innolla ja sitä pitää hidastaa. Väliin sekään ei auta ja kulmista mennään yli. Kun Myrri huomaa, ettei olla jäljellä, aloittaa se kuitenkin laajan rengastuksen, tällä kertaa vähän turhan myöhään, ainakin tuomarin mielestä ja siitä tuomittiin hukka. Muuten hienoa jäljestystä, mutta hukasta johtuen paras mahdollinen oli VOI2. Tästä suuntasimme vielä jäljelle, minkä opastin ensimmäisenä, se piti vielä purkaa. Tein purkamisen rauhassa ja mietin päivän tapahtumia. Lumo oli suorittanut tasollaan ja saa ilmeisen loistavan tuloksen. Charmin tekeminen oli todella outoa ja Myrrin hukan kautta sekään ei tasolleen yltänyt. Upeaa oli osallistua mestaruuskokeeseen kolmella koiralla, mutta olisin kyllä toivonut myös Charmille ja Myrrille tasolleen ominaista suoritusta.

 

Keskuspaikalla saimme odotella pitkään ja pitkään... Vasta seitsemän aikoihin aloitettiin tulosten luku, ensin AVO-luokka, sitten mestaruuskisan ulkopuolinen VOI-luokka ja viimeisenä mestaruusluokka. Sehän alkoikin meidän tulosten luvuilla, ensin Charmin keskeytys ja sitten perään Myrrin VOI2 tulos. Onneksi sentään mestaruusluokkaan osallistumisestakin jaettiin pokaali, joten keskeytyksestäkin sellainen Charmin kanssa saatiin. Päästiin viimeisiin jälkiin ja lopulta jäljellä oli kaksi, niistä toinen Lumo. Eipä tarvinnut voittajaa jännittää, olin Ginin suorituksen nähnyt ja ilman sitä alun pyörähdystä, se olisi ollut 50 pisteen suoritus. Lumo luettiin ensin ja sille AIVAN UPEA tollerimestaruuden toinen sija (PN1 ;-) ). Siihen olimme todella tyytyväisiä, hävisimme mestaruuden tasapisteillä Ginillä, joten ei se mestaruuskaan kaukana ollut. Loppuun jaettiin parhaan jäljentekijöiden palkinto, sehän tuli meille mestaruusluokasta, aika monta vastaavaa on Keuruulta saatu. Ensi vuonna annetaan tämä palkinto mielellään meidän koiramme jäljen tekijöille ;-) Otimme palkinnot kainaloon ja matka kohti kotia alkoi. Se meni pääosin mejä-reissuja muistellen ja edelleen Lumon suoritusta ihastellen ja vähän hämmästellen. Loppuvuoteen kenties PM-kisaa ja muutama muu mejä-koe.

 

 

LUMO, MYRRI JA CHARMI TOLLERIEN MESTARUUSKOKEESEEN 2.8.2022

Juoksujen päättymisen jälkeen Charmi palasi tositoimiin Pälkäneellä. Innolla odotin jo Charmin jäljestystä, sen suorittaminen poikkeaa niin paljon lauman muista jäljestäjistä. Lauantaina kävin normaaliin tapaan tekemässä jäljet ja niistä selvittiin ilman ongelmia.

Sunnuntaina pakkasin auton, Charmi kyytiin ja kohti keskuspaikkaa. Siellä nautittiin aamupalaa, jutusteltiin tuttujen kanssa, joita olikin useampi sekä kuunneltiin alkupuhuttelut. Arvonnassa selvisi tuomariryhmät ja meidän ryhmässä olisi neljä AVO-koira ja vain kaksi VOI-koiraa. Koska tein jäljen VOI11, tiesin, että jälleen palattaisiin normaaliin suorittamiseen ja me olisimme viimeisellä jäljellä Charmin kanssa. Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsin opastamaan tekemäni jäljen. Jäljellä oli tuttu parivaljakko, Lohjalla teimme myös toisillemme jäljet. Koira lähti jälkitarkasti liikkeelle, katkokulma ratkottiin nopeasti ja edelleen täysin jälkitarkasti. Vähän ennen toista kulmaa koira ajautui jäljen sivuun, mutta eteni jäljen suuntaisesti. Minä etenin jäljellä ja yritin saada tuomariin näköyhteyttä. Harmillisesti siinä kohdassa oli vähän enemmän puustoa, joten tuomari ei minua nähnyt. Kohta metsästä kuuluu kysymys "missä opas" ja vastaan "täällä". Samalla hetkellä koirakko tulee näkyviin ja suuntaa minua kohden, minä olin jo lähes kulmalla. Kulman läheisyydessä oli jokin hyvin kiinnostava haju, sillä jatkon löytäminen teettää koiralle todella paljon työtä. Jatko lopulta löydetään ja loppujälki mennään hyvin. Muutamia pistevähennyksiä loppumatkakin tuottaa, jäljeltä lopulta VOI1 ja 43 pistettä.

Charmin kanssa odottelimme jäljellä, minne kohta suuntaisimme. Lenkittelin Charmia ja se käveli tietä pitkin aivan rauhassa, mitään vetoa ei maastoon ollut. Lauman muut jäsenet kokeissa nuuhkivat ilmaa ja yrittävät koko ajan tieltä maastoon, jäljelle on kauhea hinku. Viimein tuomari saapuu ja on meidän vuoromme. Katselin sääennustetta ja sen mukaisesti sade oli tuloillaan, vielä sitä ei taivaalta nähnyt. Meidät opastetaan alkumakuulle, minkä Charmi haistelee huolella. Sitten maavainuisesti jälkeä eteenpäin. Alku edetään jälkitarkasti, poikkeamat on metrin parin luokkaa enimmillään. Ensimmäinen makuu merkataan omituisesti, nuuhkaisu makuulla ja sitten sen viereen seisomaan katse makuulle. Hetki siinä jotain mietitään, kunnes matka jatkuu. Ensimmäisellä kulmalla on katko. Charmi ei ratkaise kulmaa rengastamalla, vaan se pysähtyy ohitettuaan kohdan missä sieni nostettiin ylös. Siitä se alkaa haistelemaan ja tekemään pistoja eri suuntiin, löytääkseen jatkon. Pistot eivät alkuunsa osuneet jatkolle, mutta innokkaasti töitä tehtiin. Kun aikaa oli kulunut jonkin verran, päätin kehoittaa. Sanoin Charmille "jälki" mistä se selvästi innostui, täältä jostain se löytyisi. Vielä toinen "jälki" ja kuinka ollakaan sitten suunnattiin oikeaan suuntaan. Vähän matkaa se eteni jäljen vieressä, mutta kohta nenä ohjasi jälleen veriuralle ja sitä jatkettiin. Toisen osuuden makuu merkataan hyvin ja käännös tehdään juurikin kulman kohdalla. Kolmannen ja neljännen makuun se myös merkkaa hyvin, kolmas kulmakin tarkasti. Kohta sorkka jo näkyykin ja Charmille tyypilliseen tapaan se otetaan kantoon. Tuomari antaa luvan kiittää ja kyllähän Charmi on ne ansainnut, upea suoritus. Charmille kanafile, kiitokset oppaalle ja tuomarille, kaadolta suunnistetaan tielle, Charmin kantaessa sorkkaa ylpeänä. Tuomari tulee kyydissäni keskuspaikalle ja kun lähdemme liikkeelle, ensimmäiset pisarat tulevat tuulilasiin. Matkalla sataa niin rajusti, että vauhti lähes pysähtyy, kun eteen ei enää nähnyt. Lopulta pääsemme perille, sitten onkin suihkun ja syömisen aika. Jälleen mietin pisteitä, ensimmäisestä makuusta saattaa piste mennä ja varmasti jotain myös katkon selvityksestä sekä antamistani kehoituksista. Mielestäni 47 pistettä voisi olla ihan sopiva, muualta ei pistevähennyksiä voisi mielestäni tulla.

Viimein päästään tulosten lukuun. Alkuun luetaan AVO-luokan tulokset ja sitten VOI-luokkaan. Alkuun toinen tuomari saa lukea oman ryhmänsä kaikki tulokset ja loppuun jää meidän ryhmän koirakot. Ennen kahden viimeisen tuloksen lukua tuomari kertoo, kuinka näillä jäljillä oli juniori ja seniori. Seniori teki tänään hienon suorituksen, toiselta kulmalta ja vähän muualtakin pistevähennyksiä ja VOI1 pisteitä 43. Sitten luetaan juniorin kertomus ja olihan se upeaa kuultavaa "...sopivan tempoinen ja leppoisasti etenevä tarkka jäljestys" "Kaikki osuudet mennään aivan jälkiuran päällä tai sen välittömässä läheisyydessä" "Muut kulmat jäljen mukaisesti" "Tänään huippuhieno suoritus" Tuloksena juurikin veikkaamani VOI1 47 pistettä. Ensimmäinen makuu vähän paremmin ja katkolla pistot olisivat osuneet, niin jopa toinen 50 pistettä olisi ollut mahdollinen. Charmi on loistava jäljestäjä, täytyy aina muistaa, että ikää ei ole edes puoltatoista vuotta.

 

Sunnuntai-iltana laitoin vielä tollerimejään Charmin muuttuneet pisteet, nyt olisimme mestaruudessa varmuudella kahdella koiralla (Lumo ja Charmi), Myrrin tilannetta saimme jännittää. Maanantaina sain soiton tollerimejästä, missä ilmoitettiin, että meillä olisi kolme koiraa kisaamassa mestaruudesta. Hetken piti asiaa prosessoida, muutamia vuosia sitten osallistuessamme tollerimejään mestaruuden ulkopuolella, mietin että olisipa se kiva joskus saada oma koira mestaruuskisaan. Sen jälkeen Lumo on sinne päässyt kahdesti, viime kerta jäi juoksujen takia väliin. Mutta se, että meillä on nyt KOLME koiraa kisaamassa mestaruudesta, sitä en olisi voinut ikinä kuvitella. Takaisin puheluun... kerroin, että kahdella koiralla pääsemme hyvin, sillä Hanna lähtee mukaan. Olimme aiemmin sopineet jättävämme Kuopion näyttelyt väliin, kyllä mejä vie näyttelyistä voiton. Kysyin sitten mahdollisuutta valmisjälkeen ja KIITOS toimikunnan sekä apuun tulevan pariskunnan, saamme startata kolmella koiralla. Ensi viikonlopusta tulee ikimuistoinen, varsinaisia tulostavoitteita ei ole, Lumolla, Myrrillä ja Charmilla (ja meillä) on varmasti hauskaa!

 

 

PETTYMYKSIÄ... 21.7.2022

Suunnitelmissa oli 11 päivän aikana neljä mejä-koetta. Kokeet alkoivat Lohjalta, mistä jo kertomuksen teinkin. Siellä Myrri teki perussuorituksen, mistä tuloksena VOI1 pisteitä 45. Sen jälkeen kokeet eivät menneetkään ihan suunnitelmien mukaan. Charmin juoksut alkoivat jo ennen Lohjan koetta, joten sinne vaihtui koiraksi Myrri. Tarkoituksena oli nämä neljä koetta käydä vuorotellen Myrrin ja Charmin kanssa.

Koska Myrri starttasi sunnuntaina 10.7. ja seuraava koe oli keskiviikkona 13.7. niin en halunnut Myrrille heti toista koetta perään. Charmilla oli juoksut, joten sekään ei kokeeseen voinut mennä, joten peruin osallistumisen.

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Taipalsaaren (Lappeenranta) mejä-koe, jota olin innolla odottanut. Siellä pääsisin näkemään kasvattiamme Morrista, sekä muita tuttuja. Koemaastot olivat kertoman mukaan mukavaa kangasmaastoa, vähän toista, mihin olen Pirkanmaan alueella tottunut. Lauantain jälkien teko sujui erinomaisesti, kyllähän ne jäljet siihen maastoon oli helppo suunnitella. Sunnuntaina saavuin koepaikalle hyvillä mielin ja kun vielä arvonta suosi (niin luulin) ja saimme ensimmäisen VOI-jäljen, kahden AVO-jäljen jälkeen, kaikki näytti hyvältä. Kokeessa oli 13 jälkeä, minun tekemäni jälki (VOI) käytiin tästä johtuen ensimmäisenä, kolmas tuomari oli vain tällä jäljellä. Opastus meni hyvin, koira teki upean suorituksen, saaden lopulta VOI1 pisteitä 48, mikä oli kokeen toiseksi paras suoritus. Siitä siirryimme arvonnassa saamamme jäljen lähtöön. Hetken kuluttua tuomari ja jäljen opas saapuivat paikalle ja opas lähti viemään sorkkaa kaadolle. Vähän siinä kohdassa ihmettelin, minne opas oli matkalla, kun kaato piti olla aivan tien vieressä, mutta opas katosi kauas maastoon.

Siirryimme alkumakuulle, minkä Myrri tutki huolellisesti ja maavainuisesti lähti matkaan. Ensimmäinen osuus mentiin jälkitarkasti, kulma pienellä rengastuksella ulkokautta. Toista osuutta ollaan edetty hetki, kun Myrri nostaa päänsä jäljeltä ja alkaa haistelemaan ilmaa. Tiedän heti, että nyt nenässä on jokin kiinnostavampi kohde, mitä kohti lähdetään määrätietoisesti. Hetken etenemme, kun tuomari käskee meitä pysähtymään. Hetken tilannetta mietin ja päätän keskeyttää kokeen, tiedän Myrrin saaneen hajun kaadon sorkasta. Kun tuomari on varmistanut, että todellakin haluan keskeyttää, niin kerron hänelle, että jatkamme sorkalle, emmekä halua harjoitella jälkeä loppuun. Myrri ei jäljellä olisi enää jatkanut, vaan tekee kuten koiran tässä vaiheessa kuuluukin tehdä eli oikaisee haavoittuneen eläimen (eli sorkan) luokse, kun siitä on saanut vainun. Seuraan Myrriä ja kohta olemmekin kaadolla. Huudan tuomarille, että kaato löytyi ja meidän kokeemme on siinä.... Vietin viikonlopun Lappeenrannassa, ajelin yhteensä 9 tuntia ja "tuloksena" hyvin tehty oma jälki, mihin oli tällä kertaa tyytyminen.

Onneksi pettymys oli mahdollista unohtaa heti seuraavan viikon kokeessa Orivedellä. Tiistaina tehtiin jäljet ilman ongelmia, toisen jäljen aikana tullut puolen tunnin raju ukkoskuuro kyllä kasteli meidät täysin, mutta emme antaneet senkään häiritä. Sunnuntaina saavuin Myrrin kanssa keskuspaikalle, missä alkuhöpinöiden jälkeen arvottiin jäljet. Sain jälleen ensimmäisen VOI-jäljen, mikä mentäisiin kolmen AVO-jäljen jälkeen. Nyt ei voi enää sanoa, että meille tulee aina arvonnassa ne viimeiset jäljet. Täällä ei viimeinen jälki ollut edes mahdollinen, sillä se oli minun tekemäni jälki, jonka opastaisin.

Myrri tutki alkumakuun hyvin ja lähdimme liikkeelle. Hyvin jälkitarkasti edettiin, pieniä alle liinan matkan tarkastuksia tehtiin. Ensimmäinen makuu merkataan, mielestäni ihan hyvin. Katkokulmalla tehdään Myrrille ominaisesti rengastus oikean kautta ja sitä kautta jatko pian löydetään. Toinen makuu menee harmittavasti vierestä ja seuraava kulma pienellä takalenkillä jatkoon. Kolmas osuus edelleen jälkitarkasti ja makuu merkataan huolellisesti, kolmas kulma 90 asteen käännöksellä juurikin kulman kohdalla. Neljännellä osuudella yksi liinan mitan ulkopuolella tehty tarkastus, makuu merkataan jälleen huolellisesti. Kaadolle tullaan suoraan ja sitä haistellaan. Saan luvan kiittää Myrriä ja kyllä se on kehut ansainnut, mielestäni teki kesän parhaimman suorituksen. Autolla mietin, kuten aina, mitkä pisteet Myrri voisi saada. Teen vähennykset ja mielestäni suoritus on 46 pisteen arvoinen, ehkä jopa 47 voisi olla mahdollinen. Tähän mennessä arvioni on osunut +-1 pisteen sisään. Kokeen lopuksi käyn opastamassa viimeisen jäljen, missä koira suorittaa hienosti, valitettavasti makuut eivät kiinnosta ja ne kaikki kävellään yli. Mielestäni suoritus voisi olla, makuista johtuen, 44 pistettä. Purkamisen jälkeen siirryn keskuspaikalle odottamaan tuloksia.

Lopulta pääsemme tulosten lukuun ja se aloitetaan AVO-luokan tuloksista. Sitten VOI-luokkaan, ensimmäinen VOI3, hienoa kaikki saivat kokeesta tuloksen. Toisena VOI2 ja kolmantena VOI1 40 pistettä. Vielä olisi kuusi tulosta jäljellä ja vähän hämmästyn, kun Myrrin tulos luetaan seuraavaksi, kokeessa on täytynyt olla todella kova tulostaso. Kuuntelen kertomusta "koko jäljen ajan tehdään pieniä tarkastuksia", harvempi koira kulkee täysin jälkeä pitkin koko matkan, varsinkin peitteisessä maastossa ja alle liinan matkan poikkeamia ei ole aiemmin huomioitu. Kulmien rengastukset mainitaan ja sekin on mielestäni koiran normaalia toimintaa, mistä ei pitäisi pistevähennyksiä tulla...? Ensimmäinen makuu tuomarin mielestä nopeasti ja toisen Myrri ohitti, joten siitä pari pistettä hävittiin. Viimeisen osuuden tarkastus myös vähentää varmaankin yhden pisteen. Edelleen saan vähennyksiä 3-4 pistettä ja hämmästyn melko tavalla kun tulos lopulta luetaan VOI1 pisteitä 43. Nyt ei mennyt arvioni kohdilleen, jään miettimään olisiko matkassa olleella tuomariharjoittelijalla jotakin vaikutusta pisteisiin? Sitä on kuitenkin aivan turha miettiä sen enempää, arvostelu on tehty sääntöjen mukaisesti ja siihen on tyytyminen.

Tulosten jälkeen ajelen kohti kotia ja mietin menneitä kokeita. Lohja ihan ok, Myrrin normisuoritus, Oriveden ensimmäinen koe peruuntui, Lappeenrantaan ajeltiin turhaan ja viimeisestä kokeesta kesän paras suoritus, pisteet vaan eivät olleet sitä mitä odotin. Sanonnan mukaan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Onneksi laumasta löytyy lisää jäljestäjiä, joiden kanssa todennäköisesti startataan seuraavissa kokeissa, nyt pidetään yli viikko taukoa ja lähdetään misseilemään.

 

 

PALUU TAUOLTA 11.7.2022

Sattuipa sopivasti helteisiin meidän mejä-taukomme. Juhannusviikolla ei lähialueelle kokeita ollut, emmekä koepaikkaa saaneet myöskään seuraavalle viikolle. Helteistä johtuen emme tehneet myöskään harjoitusjälkiä. Viime viikolla harjoiteltiin sitten sitäkin enemmän, kun helteet olivat helpottaneet. Harjoitusjälki tuli tehtyä Charmille, Hertalle ja Myrrille, purkujäljille mukaan pääsivät lauman muut jäsenet Minku, Lumo ja Taika. Pidin viikon aikana myös yksityistreenin kasvatillemme, hienoa nähdä että aloittavat mejän harrastamisen.

Lauantaina suuntasin Lohjalle jälkien tekoon. Mukava aina päästä näkemään uusia koepaikkoja, harrastajia sekä koemaastoja. Keskuspaikalla jälleen normikuviot ja kohta olimme jälkiparini Peterin kanssa suuntaamassa koemaastoihin. Maastossa selvittelimme jäljen tekemisen ja jälkiparilleni homma oli tuttua, joten paljon neuvoja ei tarvinnut antaa. Aloitimme jäljen tekemisen minun opastamaltani VOI-jäljeltä. Ensimmäinen osuus ja toinen osuus puoleen väliin asti oli hienoa kangasmetsää, katkokulma saatiin jo ensimmäiselle kulmalle. Toisen osuuden loppu oli tiheää taimikkoa (lehtipuita), mutta ihan hyvin kuljettavissa. Kolmannella osuudella väisteltiin muutamat supat ja jälleen maasto muuttui, uudestaan päästiin taimikkoon, mutta nyt havumetsään. Sitä kuljettiin aina jäljen loppuun ja näkyvälle paikalle tehtiin kaato. Suunnistamisen jälkeen kävimme verettämässä jäljen. Sen jälkeen siirryimme jälkiparini AVO-jäljelle. Minä suunnistin jäljen, mikä kulki pääosin hyvin mukavassa maastossa, lyhyt osuus mentiin peitteisemmässä maastossa. Perään teimme veretyksen, jonka jälkeen päivän työt oli tehty ja suuntasin kotiin.

Sunnuntaina aikainen herätys (klo 5.00), tyttöset pääsivät käymään aitauksessa ja itselle kuppi kahvia. Matkaan otin Myrrin, jolla olisi kesän neljäs jäljestys edessä. Ajoissa saavuimme paikalle, lenkitin Myrrin ja siirryin nauttimaan aamupalaa. Alkupuhuttelujen jälkeen kerrattiin suoritusjärjestys, lauantaina jäljet oli jo arvottu ja jälleen me saimme päivän viimeisen jäljen. Ammunnan jälkeen saimme rauhassa jäädä odottelemaan keskuspaikalle, ennen opastustani oli kolme AVO-jälkeä jäljestettävänä. Kun kaksi jälkeä oli menty, siirryin maastoon odottelemaan opastustani. Opastukseni oli todella helppo, sillä jäljestävä koira ei poikennut reitiltä oikeastaan kertaakaan, katkokulmalla rengastus tehtiin ja siitäkin hyvin jäljentekijöiden jälkiä pitkin jatkoon. Ainoat pistevähennykset taisivat tulla makuilta, yön ukkoskuurot olivat tehneet tehtävänsä, makuilla ei paljon merkkejä verestä enää näkynyt. Suorittavalle koiralle lopulta kokeen paras tulos VOI1 ja 48 pistettä, sain olla tyytyväinen tekemääni jälkeen.

Seuraavaksi ajoimme viimeiselle jäljelle, missä laitoin Myrrille valjaat ja jäimme odottelemaan opasta, joka kävi viemässä sorkan kaadolle. Myrri haisteli alkumakuun hyvin ja lähti etenemään jälkeä. Saavuimme ensimmäisen suoran makuulle, missä Myrri nosti päänsä ylös ja haisteli ilmaa. Ensin tuli mieleeni, että ottaako se hajua makuusta, mutta sitten edettiinkin selvälle riistapolulle, mikä kulki makuun takana. Sitä lähdettiin seuraamaan määrätietoisesti ja mietin, kuinkahan pitkälle mennään. Polkua oltiin menty kymmenisen metriä, kun pysähdyttiin, ehkä Myrrille muistui mieleen päivän tehtävä ja se palasi jäljelle. Makuu jäi kuitenkin merkkaamatta. Ensimmäinen kulma mentiin pienellä kaarroksella kulman takaa. Toisella osuudella mentiin mielestäni hyvin jälkitarkasti, kertaalleen siellä käytiin jäljen ulkopuolella vähän tarkastelemassa, ilmeisesti siinä makuu ohitettiin. Toisella kulmalla oli katko, sen Myrri selvitti hyvin, laajalla rengastuksella. Kolmas osuus mentiin jälkitarkasti ja makuu merkattiin hyvin. Kolmas kulma jälleen pienellä kaarroksella takaa. Neljännellä osuudella makuu merkattiin vähän nopeasti, mutta merkkaus oli selvästi nähtävissä. Kaadolle tultiin suoraan, sitä jäätiin haistelemaan ja nuolemaan. Jälleen ongelmat makuissa, ensimmäisessä vähän harmittava riistahaju samassa kohdassa, toisella ohitus?, kolmas hyvin ja neljäs vähän nopeasti. Keskuspaikalla sain kuulla paikallisilta osallistujilta sekä keskuspaikalla yöpyneeltä tuomarilta, että koko yön oli alueen yli mennyt ukkoskuuroja ja sateet olivat olleet runsaita. Ne varmasti laimensivat veren hajua makuilla. Upea suoritus Myrriltä jälleen, pisteitä jäin miettimään, neljäs ykköstulos oli kuitenkin varma.

Suorituksen jälkeen ajelin omalle jäljelleni ja lähdin purkamaan sitä. Mennessäni mietin suoritusta ja kun vähensin kahden makuun ohittamisen sekä pari pientä käyntiä jäljen ulkopuolella, sain pisteiksi noin 45-46. Purkamisen jälkeen keskuspaikalle ja syömään. Paperityöt oli keskuspaikalla saatu valmiiksi, joten siirryimme ulos kuulemaan tulokset. Myrrin suoritus luettiin ja loppuun VOI1 ja 45 pistettä, kuten olin veikannutkin. Kiittelin toimikunnan, hyppäsin autoon ja lähdin kotimatkalle. Matkalla mietin tulevia kokeita, keskiviikkona on seuraava, Myrri saa nyt huilata ja jäljelle lähtee Charmi. Sitten viikonloppuna vähän pidempi mejä-reissu, jonne matkaan lähtee todennäköisesti Myrri. Lumo pitää nyt vähän taukoa jäljistä.

 

 

MELKEIN NIINKU JÄLKIVALIO (FI JVA) 22.6.2022

Viime viikonloppuna minulla oli paikka Keuruun mejä-kokeeseen. Hannalla oli suunnitelmissa Kotka-Lappeenranta näyttelyreissu, joten koirille olisi jälleen pitänyt järjestää hoitopaikkaa. Sitten näin mejä-harrastajissa, että Sastamalan kokeeseen ilmoitettiin vapaana olevia mejä-paikkoja, joten nopeasti ilmo sinne. Saatuani paikan, ilmoitin heti Keuruulle, että perun paikan sieltä, jotta ehtivät ottaa varasijalle olevan mukaan kokeeseen. Vaihto Sastamalaan helpotti tilannetta, sillä ajomatka kokeen keskuspaikalla oli vaivaiset 20 minuuttia, joten ehtisin lenkitellä kotona olevat koirat, vaikka kokeessa olinkin. En laita samalle viikonlopulle useita ilmoja eri kokeisiin, nytkin ilmo oli alun perin vain Keuruulle.

"Kauhulla" olin seurannut alueen säätiedotuksia. Vettä oli luvattu koko lauantaiksi ja vuorokauden sadekertymä oli jossain vaiheessa yli 3cm luokkaa. Onneksi se siitä vähän pieneni, mutta melkoinen sade oli keskuspaikalla, kun sinne saavuin. Jälleen ne normikuviot, jonka jälkeen jaettiin jälkiparit. Sain itselleni kokeneen mejä-harrastajan Tiinan, mikä helpotti tietysti jälkien tekemistä. Hänellä oli lisäksi AVO-jälki, joten sateessa ei niin kauan tarvitsisi kuluttaa. Aloitimme jäljen tekemisen minun VOI-jäljestäni, sillä siinä on ajallisesti pidempi vaatimus eli 18 tuntia. Edelleen sade piiskasi, mutta sehän ei meitä mejä-harrastajia estä, vaan iloisin mielin maastoon. Sen enempää ohjeita ei tarvinnut Tiinalle kertoa, annoin vaan pyykkipoikani ja suuntasin alkumakuulle. Suunnistus sujui ilman ongelmia, maastokin oli melko helposti kuljettavaa. Kohta olimme jäljen suunnistaneet ja heti perään kävimme sen verettämässä. Jälkien tekoa helpotti Kotkasta KV:sta saatu viesti, siellä Myrri oli ollut upeasti ROP. Seuraavaksi suuntasimme AVO-jäljelle ja nyt oli Tiinan vuoro suunnistaa. Suunnistaminen sujui hyvin, kuten veretys ja päivän työt olivat muutaman tunnin jälkeen tehty. Tiinan kanssa oli mukava päivä maastossa, keskustelimme niin mejästä kuin muutenkin koiraharrastamisesta, paljon meillä oli yhteisiä ajatuksia sekä kokemuksia. Vettä satoi koko ajan kun jälkiä teimme, välissä enemmän ja välissä vähän vähemmän. Olin aivan litimärkä tullessamme autoille. Onneksi olin varannut pyyhkeen matkaan, niin sain sillä suojata penkin, ennen kuin suuntasin kotia kohden.

Illalla katselin sunnuntain sääennustetta, nyt ei pitäisi sadella, vaan päivällä tuuli yltyisi aina 8 m/s lukemiin. Vähän säätä harmittelin nukkumaan mennessäni, mutta eipä sille mitään voi. Muutaman tunnin ehdin nukkua, kun heräsin ukkosen jyrähtelyyn. Charmi ei ennen ole ukkosta niin lähellä kuullut, joten nousin ylös vähän tarkkailemaan. Minku jatkoi uniaan, Charmi vähän huoneessa vaihteli paikkaa ja pysähtyi kuuntelemaan jylinää. Ukkosen tullessa ulkona oli aivan pimeää, joten salaman välähdykset valaisivat aina huoneen. Eipä se enempää Charmia vaivannut, se tuli kuitenkin jalkoihini nukkumaan, kun itse tulin hetkeksi tietokoneelle. Puolisen tuntia ukkonen jyrähteli, välissä tuli voimakkaita ukkoskuuroja, kunnes pikku hiljaa vaimeni ja oli aika jatkaa unia.

Sunnuntaina lenkittelin kotona olevat Minkun ja Taikan sekä suuntasin Charmin kanssa koepaikalle, missä se sai lenkkinsä. Aamupalat nautittiin, kuunneltiin puhuttelut ja sitten olikin arvonnan aika. Olin ollut tekemässä jäljen VOI5 ja kun kuulin, että meidän ryhmässä oli AVO-jälkiä neljä ja vain kaksi VOI-jälkeä, tiesin meneväni jäljelle JÄLLEEN kokeen viimeisenä, nyt kyllä ilman arvontaa. Mielessäni vähän pyöri ennustettu kova tuuli, mikä päivän aikana varmasti tulisi koetta vaikeuttamaan. Keskuspaikalla suoritettiin vielä ammunta, siihen Charmi ei reagoinut. Heti ammunnan jälkeen hyppäsimme autoon ja suuntasimme kotiin. Kotona saisin viettää useamman tunnin, sillä oma vuoroni opastukseen oli vasta neljän AVO-jäljen jälkeen. Katselin kotona kokeen etenemistä whatsapp ryhmästä ja ajoissa lähdin kohti koemetsää. Hetken lähtöpaikalla odottelin, kunnes suorittava koirakko ja tuomari saapuivat. Lähdettiin alkumakuulle, minkä tuomarille kerroin sekä alkukrepityksen. Sen jälkeen jäin vain taustalle suoritusta seuraamaan. Koirakko teki hienon suorituksen, harmittavasti jälki oli ollut pakko tehdä kallion yli, missä tuuli kävi niin voimakkaana, ettei koira löytänyt jatkoa ja siitä yksi hukka.

Jäljeltä siirryin Charmin kanssa viimeisen jäljen lähtöpaikalle, auto parkkiin ja Charmille vielä pieni lenkitys. Lähtöpaikalla tuuli todella kovaa, siinä oli matala taimikko, minkä yli tuuli pääsi riehumaan. Tuomari tuli oppaan kyydissä ja hänen tullessa autosta, lakki oli vähällä lähteä tuulen mukaan. Nyt todella testattaisiin Charmin kyvyt jäljellä. Alkumakuun Charmi haisteli hyvin ja lähti hienosti jälkeä etenemään. Tuulisessa avoimessa metsässä se eteni hyvin maavainuisena jäljellä tai sen tuntumassa. Ensimmäisen makuun se merkkasi ja myös kulman meni tarkasti. Toinen osuus jatkui osin suoperäisessä maastossa, toisaalta hyvä tuulisessa säässä, kasvillisuus vähän esti tuulta levittämästä jälkeä. Toinenkin makuu merkattiin ja sitten saavuimme katkokulmalle. Vieläkään Charmi ei lähtenyt rengastamaan, vaan pienillä pistoille etsi jatkoa. Näillä pistoilla se tuli jäljentekijöiden uralle ja niihin tukeutuen eteni jälleen jäljelle. Nopeasti selvitetty katko. Kolmannella osuudella tultiin vähän avoimempaan maastoon ja sen verran jäljen sivussa kuljettiin, että makuu ohitettiin. Viimeinen kulma tarkasti, hyvin takana huomasi miten suunta 90 asteen kulmassa vaihtui. Viimeisen suoran makuun Charmi ohittaa nopeasti. Lopussa saavumme metsän ja taimikon rajalle. Siinä tehdään tuulesta johtuen pientä tarkastusta, mutta aina palataan taimikkoon, missä jälki kulkee. Kohta ollaankin makuulla, tuomari siirtyy lähemmäs ja kehuu Charmia. Ylpeänä Charmi nappaa sorkan suuhunsa ja vie sen tuomarille, kaatokäyttäytyminen on hyväksytty. Menen kehumaan Charmin, yhdessä ihastellaan sorkkaa, hetkeksi se lasketaan maahan, kun nautitaan kanafile. Sen jälkeen välittömästi sorkka uudelleen suuhun ja se kannetaan autolle asti. Olipas jälleen nautinto seurata Charmin jäljestys, iästään huolimatta se tekee upeaa työtä. Iloa tietenkin lisäsi se, että tämä oli Charmin viides jälki, kaikista ykköset korkeilla pisteillä, sen kruunasi tämä jäljestys hyvin vaativissa olosuhteissa. Charmi on SUOMEN JÄLKIVALIO (FI JVA), sen voi jo julistaa, vaikka se vaadittava näyttelytulos 15kk iässä täytyy vielä käydä hakemassa.

Kävin jäljeltä viemässä tuomarin keskuspaikalle ja suuntasin kotiin. Tiesin, että lopputohinoissa kestää sen verran pitkään, että ehtisin viedä Charmin kotiin. Hannakin oli jo saapunut omalta näyttelyreissultaan, upea menestys oli jatkunut, nyt Myrri oli ollut VSP. Muutaman sanasen ehdimme siinä vaihtaa, vaihdoin samalla myös auton ja suuntasin takaisin keskuspaikalle. Siellä jouduinkin sitten odottelemaan vähän pidempään, sillä toisella ryhmällä oli maastossa ollut vähän tapahtumia. Viimein illalla kaikki olivat paikalla ja tulokset julkistettiin. AVO-tulokset alkuun, siellä yksi ykköstulos, jälkiparilleni Tiinalle, onnittelut! VOI-luokka kutsuu! VOI-jälkiä oli yhteensä kuusi, meidän tulos luettiin toiseksi viimeisenä, VOI1 pisteitä 45. Onnittelut sain jälkivaliosta, mistä piti tietenkin muistuttaa, että vielä se näyttelytulos täytyy hakea, Charmin kohdalla se todellakin vain haetaan. Se oli sitten viides jälkivalio meidän laumaamme. Tämä on niin meidän, kuin lauman koirien yhteinen upea harrastus ja saa olla todella ylpeä tyttösten saavutuksista. Kehitys on ollut melkoista, alkaen Lumon kymmenen kokeen yli 5 vuoden iästä valioitumiselle, päättyen (tässä vaiheessa) Charmin viiden kokeen ja 14kk iän valioitumiseen. Paremmaksi ei oikein pysty laittamaan, kun pisteetkin Charmilla olivat kokeista korkeat ja mahtuihan sinne VOI-luokasta täydet 50 pistettäkin. Menestystä hämmästellen ajelin kotiin, missä vastassa oli iloinen lauma. Maanantaina otimme Minkun matkaan ja se pääsi vielä tekemäni jäljen haistelemaan, samalla kun minä purin sieltä merkit.

 

 

CHARMILLE TÄYDELLINEN SUORITUS 50p! 14.6.2022

Upean Myrrin VAHI-tuloksen jälkeen oli mukava lähteä sunnuntaina MEJÄ-valmisjälkikokeeseen. Matkaan lähtivät Charmi, jolla tähtäimessä valioituminen ja Lumo, jolle onnistuminen voisi mahdollistaa paikan tollerimejään. Ajoissa saavuin keskuspaikalle, missä nautittiin aamupalaa ja vaihdettiin kuulumisia. Kello yhdeksän alkoi alkupuhuttelut ja niiden jälkeen arvonta. VOI-jälkiä oli kokeessa viisi ja ensimmäisenä arvoin jäljen Lumolle. Kuten aina ennenkin, sain kokeen viimeisen jäljen VOI5. Muut kävivät arpomassa muut jäljet ja lopulta Charmille jäi VOI4, joten olimme päivän viimeisillä jäljillä. Alkoi pitkä odotus keskuspaikalla, mutta mukavan toimikunnan ja kanssaosallistujien kanssa rupatellessa ja grillimakkaraa syödessä se hyvin sujui. Välissä lenkittelin koiria, sen aikana sain soiton Hannalta Tuurin näyttelystä, siellä Myrri upeasti VSP, muutenkin omien ja kasvattien menestys oli upea. Odotus edelleen jatkui ja katselin vähän huolestuneena tuulen voimistumista, ennusteessa oli 6m/s ja melkoisesti puut jo heiluivat. Viimein kolme ensimmäistä jälkeä oli käyty ja oli meidän vuoro lähteä metsään. Auto jätettiin metsätien varteen, takaluukku auki ja Lumo jäi sinne odottelemaan. Charmille valjaat, oppaan ja tuomarin perässä alkumakuulle.

Sain luvan ja vein Charmin alkumakuulle. Hyvin se makuun haisteli ja aikaisempi epäröinti lähdössä oli poissa, vaan määrätietoisesti se jälkeä pitkin lähti. Charmi eteni maavainuisena ja varmaan siitäkin syystä vauhti oli ilman hidastamista sopiva. Aivan kuin kiskoilla mentiin ja tultiin ensimmäiselle makuulle. Siihen Charmi pysähtyi useammaksi sekunniksi ja haistelun jälkeen vielä vilkaisi minua, ennen kuin jatkoi jäljellä. Ensimmäinen kulma ja siinä oletukseni mukaan mentiin metri yli, todettiin ettei jälki mene täällä, palattiin ja tehtiin käännös. Toisella makuulla jälleen pitkä pysähdys, jonka jälkeen jatkettiin. Toisella kulmalla oli katko, ensin jäljen päähän, sieltä useampi noin viiden metrin pisto etsien jatkoa ja ne kuljettivat Charmin oikeaan suuntaan ja jälki löydettiin. Charmi ei jatka kauas, mikäli verta ei maassa ole, vaan alkaa heti etsimään jatkoa. Se ei tee rengastusta, vaan lyhyillä pistoilla etsii jatkon. Enpä ole vastaavaa muilla meidän lauman jäsenillä nähnyt. Kolmannen osuuden makuun merkkaa kuten edelliset ja kulma jälleen tarkasti. Charmille toiveena jäljelle lähdettäessä oli VOI1 tulos, pisteillä ei niin väliä, tietysti jatkoakin ajatellen toivoin hyvää suoritusta. Nyt neljännelle osuudelle lähdettäessä aloin miettimään, mistä olisi mahdollisia pistevähennyksiä tähän mennessä tullut. Pohdinnan jälkeen hätkähdin, ei välttämättä mistään, sillä saattaisi olla edelleen 50 pistettä. Nyt alkoi se viimeinen makuu jännittämään. Osuutta edettiin ja tiesin, että kohta se makuu tulisi. Näin edessäni mahdollisen makuun ja siihenhän Charmi meni haistelemaan. Edelleen kunnon pysähdys, joten siitä tuskin pisteitä vähennetään. Loppumatkalla mielessäni kannustin Charmia ja odottelin kaatoa. Ikuisuudelta tuntuvan matkan jälkeen pieni sorkka näkyi, sinne Charmi suuntasi ja nappasi sorkan suuhunsa. Olipas melkoinen suoritus nuorelta koiralta, olen kerran nähnyt vastaavan suorituksen Lumolla, sitä suoritusta en niin paljon ihmetellyt. Poistuessamme kaadolta sain kehut myös tuomarilta, ilme oli vähän sellainen, joskos se 50...

Pitkään en Charmin suorituksesta päässyt nauttimaan, vaan oli aika viedä se meidän konkari Lumo jäljelle. Lumo haisteli alkumakuun ja lähti jäljelle. Lumo käytti jäljellä maa- ja ilmavainua, kuten yleensä. Ensimmäisellä osuudella ei päästy makuulle, kun Lumo teki pistot pois jäljeltä. Mielestäni siellä oli tuoreita sorkan jälkiä ja hetki niitä haisteltiin, ennen kuin jatkettiin jäljellä. Onneksi jäljelle palattiin, sillä heti tultiin makuulle, mikä hyvin merkattiin. Ensimmäinen kulma tarkasti. Toisella osuudella toistui pieni poikkeama jäljeltä, jotain sen vieressä täytyi käydä haistelemassa. Omatoimisesti kuitenkin paluu, makuu merkattiin hyvin. Katkokulmalla Lumolle tyypillisesti rengastus, mistä jatko löytyi. Ei kahta ilman kolmatta, joten kolmannella osuudella tehtiin jälleen poikkeama jäljeltä. Sieltä palattiin, jälkeä pitkin kulmalle ja siitä jatkoon. Viimeinen osuus mentiin jälkeä pitkin, makuu hyvin merkattiin ja lopulta päästiin sorkalle, mitä jäätiin haistelemaan. Erinomainen suoritus myös Lumolta, kolmen osuuden aikana tehdyt poikkeamat vähentävät pisteitä. Kulmat se meni hyvin ja makuiden merkkaukseen olin todella tyytyväinen. Kaadolta siirryimme autoille ja siellä sain tietää, että saan pöytäkirjat jo siinä.

Laitoin Lumon autoon ja annoin tyttösille ansaitut herkut, kaadolla olivat tietenkin saaneet jo kanafileet. Pöytäkirjat olivat valmiit, niiden seurana ojennettiin pari pokaalia. Kiittelin tuomarin sekä oppaan ja suuntasin kotia kohden. Jälleen pysähdys tien varteen ja katsoin pöytäkirjat. Erityisesti jännitti Charmin tulos ja pöytäkirja sen vahvisti, VOI1 50 pistettä! Heti Hannalle viesti, mistä tuli useampi kysymys, ennen kuin tuloksen uskoi. Lumolle vähennykset seikkailuista jäljen vieressä, silti hyvät pisteet VOI1 47 pistettä. Tollerimejään nyt kasassa 49,48,47 eiköhän niillä koepaikka tule mestaruutta tavoittelemaan. Tänä vuonna juoksutkaan eivät voi olla esteenä osallistumiseen, kuten viime vuonna. Charmille jo toinen VOI1 tulos, joten yhtä vaille valio. Tavoitellaanko sitä jo ensi viikonloppuna Keuruulla, kuitenkaan ei ole mahdollista valioitua, kun ikää ei vielä ole riittävästi. Iän täyttymisen jälkeen tarvitaan vielä näyttelytulos, mutta se tuskin on ongelma. Sitten tuleekin seuraava jännityksen paikka, Charmilla tollerimejää ajatellen 45,50, paljonko tarvitaan kolmannesta, että silläkin olisi paikka mestaruuskisaan? Entä sitten Myrri, sillä nyt 48,46,45... Jännitettävää riittää siis jatkossakin ;-)

 

MYRRILLE UPEASTI KAUDEN KOLMAS YKKÖNEN 7.6.2022

Viime viikonloppuna suuntasin jälleen mejä-kokeeseen, tällä kertaa Oriveden Päijälään Pirkan nuuskujen kokeeseen. Lauantaina saavuin keskuspaikalle ja siellähän oli paljon tuttuja mejä-harrastajia jälleen kokoontunut. Aamupalaa syödessä kuunneltiin neuvot jälkien tekemiseen ja jaettiin jälkiparit. Kuulin nimeni ja kävin hakemassa kartan, missä jälki, mikä pitäisi tänään tehdä. Samalla kuulin myös jälkiparini, joka oli tullut kokeeseen vain talkoilemaan eli tällä kertaa en tekisi kuin yhden korvaavan jäljen. Jälkiparini oli myös kokenut mejä-harrastaja, joten nyt ei tarvinnut kokematonta jäljellä opastaa ja neuvoa.

Saavuimme jäljen alkuun, tarvittavat varusteet matkaan ja jäljelle. Ensimmäinen osuus oli melko peitteistä, taimikossa ja isojen kivien keskellä joutui sopivaa reittiä vähän etsimään. Osuuden aikana törmäsimme myös mitä ilmeisemmin karhun jätöksiin, puolukat hyvin tuotoksesta erottuivat ja kooltaan olivat riittävän isoja karhulle. Eipä siinä auttanut kuin matkaa jatkaa, melkoinen tuuri olisi, jos joskus jäljellä sattuisi karhun näkemään. Jäljen suunnistus oli helppoa, paljon oli erottuvia maamerkkejä. Ensimmäiselle kulmalle teimme katkon. Toisen osuuden puolivälissä tulimme kohtaan, mistä maastomestari vähän huomautti. Oja oli liian iso hypättäväksi, joten etsin molemmin puolin noin 30 metrin matkalta ylityspaikkaa. Kun sitä ei löytynyt, aloimme sillan tekemiseen. Minä kannoin metsästä runkoja ja jälkiparini asetti ne ojaan poikittain. Kohta niitä oli riittävästi ja pääsimme jatkamaan. Siitä eteenpäin maasto oli helppokulkuista ja makuut sekä kulmat oli sinne helppo sijoittaa. Suunnistuksen jälkeen pieni tauko ja sitten kävimme verettämässä jäljen. Minä jatkoin jäljeltä suoraan kotiin, sillä Hanna oli sillä välin suunnannut näytelmiin ja kotona odottivat Minku ja Taika.

Sunnuntaina matkaani lähti Myrri, muu lauma jäi Hannan kanssa kotiin, sillä sunnuntaille ei ollut näyttelyä. Tuttuun tapaan aamupala nautittiin, alkupuhuttelut ja jäljet arvottiin. Meidän ryhmässä oli kolme AVO-jälkeä ja kolme VOI-jälkeä. Kävin arpomassa Myrrille jäljen VOI5, mikä sopi oikein hyvin, sillä opastaisin jäljen VOI4. Hetken aikaani keskuspaikalla kulutin, kunnes siirryin maastoon jäljelle AVO3, mistä opastaisin tuomarin opastamalleni jäljelle. Kun tuomari saapui jäljeltä, siirryimme välittömästi opastamalleni jäljelle. Tuomari kirjoitti pöytäkirjaa edellisestä jäljestä ja minä kävin viemässä sorkan kaadolle. Kohta olimme valmiit jäljestykseen ja opastin tuomarin sekä koirakon alkumakuulle. Koira haisteli hyvin alkumakuun ja lähti liikkeelle. Hyvin se jäljellä pysyi, pientä tarkastelua jäljen molemmin puolin. Ensimmäisellä osuudella harmittavasti oksa osui koiran ohjaajan silmään ja jouduimme hetkeksi jäljestyksen keskeyttämään. Silmässä näkyi punainen jälki, mutta ohjaaja päätti jatkaa "silmäpuolena". Koira jäljesti edelleen hyvin, porukalla varmistettiin "sillan" ylitys ja jatkettiin. Yhtään hukkaa ei jäljelle sattunut ja sorkalle löydettiin. Vähennyksiä pisteistä tuli jäljellä tehdyistä tarkasteluista, kulmista sekä vauhdikkaasti ylitetyistä makuista. Tuloksena kuitenkin VOI1 40 pistettä, onnittelut ja nyt viimeistä ykköstulosta valioitumiseen metsästämään.

Otin jäljeltä itselleni sorkan ja veripullon, sillä olin sopinut seuraavan jäljen oppaan kanssa, että toimittaisin ne hänelle, samalla kun opastaisin tuomarin sinne. Tuomarin kirjoittaessa pöytäkirjaa, laitoin Myrrille valjaat ja odottelimme lähtöä. Ilokseni huomasin kääntöpaikalla melkoisen määrän korvasieniä, joita minun jäljelläni ollut ohjaaja minulle siitä keräsi, kiitokset siitä. Ajatukseni oli vielä korvasienissä, kun alkumakuulle suunnattiin. Sen Myrri haisteli hyvin ja innolla lähti jäljelle. Jouduin alkuun hidastelemaan sen intoa. Ehkä innostuksesta tai yön sateista johtuen, ensimmäinen makuu ylitettiin, kuin sitä ei siinä olisi ollutkaan. Ensimmäinen kulma rengastaen vasemman kautta jatkoon. Toinen makuu osoitetaan ja tullaan katkokulmalle. Siitä Myrri jatkaa kulman yli, hetken pohdinta, palaa takaisin ja jalanjälkiin tukeutuen toiselle osuudelle. Sielläkin makuu osoitetaan. Kolmannella kulmalla jälleen rengastus vasemman kautta ja sieltä jäljelle. Myrri on "umpivasuri" eli tekee rengastukset pääsääntöisesti vasemman kautta. Nyt jäljen kulmat kaikki oikealle, joten siitä johtuen rengastukset, mitkä sitten osaltaan vähentää pisteitä. Viimeisen osuuden makuun merkkaa todella huolellisesti ja siitä olen tosi tyytyväinen. Jäljen ensimmäinen makuu ylitettiin, sen jälkeen kaksi osoitettiin hyvin ja viimeinen erinomaisesti. Sorkalle tullaan ja sitä Myrri nuuhkii ja nuolee. Tuomari antaa luvan kiittää, käyn Myrrin kehumassa ja rapsuttelemassa sekä annan ansaitun kanafileen. Autolta viesti Hannalle, ykkönen saatiin, pisteiksi veikkasin noin 44 paikkeille.

Jäljeltä lähden suoraan purkamaan tekemäni jäljen. Sen jälkeen suuntasin keskuspaikalle, missä ensimmäisenä Myrrin lenkitys ja sitten saunomaan. Saunan jälkeen ruokailu, tarjolla oli hyvää makaronilaatikko kaikilla lisukkeilla. Kun olin hetken ruokaani syönyt, minulle kerrottiin että "liha" oli härkistä. Enpä tietääkseni ole ennen maistanut, maistui ihan jauhelihalta, hyvin maustettuna erinomaisen makuista, kiitokset "le chefille". Kohta olikin aika lukea tulokset, ensin AVO-luokka, mistä tuloksena ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Sitten VOI-luokkaan, missä alkuun luettiin yksi keskeytys ja kaksi 0-tulosta. Yksi kakkostulos, sitten ensimmäinen ykköstulos 40 pisteellä (opastamani jälki), toinen ykköstulos 42 pisteellä, enää kolme olisi jäljellä. Meidän suoritus luettiin seuraavana, vähennykset ensimmäisestä makuusta sekä kulmatyöskentelystä ehkä myös jostain tarkastelusta. Tuloksena VOI1 ja 44 pistettä, mitä olinkin veikannut. Tulokseen olin todella tyytyväinen. Kaksi tuttua labbista oli listan kärjessä, pisteillä 48 ja 49, upeat suoritukset melko vaativassa kelissä illan ja yön sateiden jälkeen. Kiitokset toimikunnalle ja kanssajäljestäjille, sitten suunta kotiin. Ensi viikonloppuna jälleen mejä-jäljille sunnuntaina sekä kenties jotain muutakin....

 

LUMO OSKK:N MESTARI, CHARMI UPEA VOI-ALOITUS 1.6.2022

Oriveden seudun koirakerhon kokeeseen olin ajatellut ilmoittaa Lumon VOI-mestaruutta ja Charmin tulokkaan titteliä metsästämään AVO-luokkaan. Kokeeseen automaattisesti pääsisi viime vuoden mestari eli Myrri, mutta Hanna halusi sen näyttelyyn Kontiolahdelle, joten valinta oli Lumo. Valitettavasti kokeesta tuli vain yhden tuomarin koe, jolloin toimikunnan kanssa päädyimme siihen, ettei yhdeltä henkilöltä olisi kuin yksi koira kokeessa. Lumo lähtisi siis matkaani, muut Taikaa lukuun ottamatta Kontiolahden näyttelyihin. Hanna otti perjantaille vapaata ja ilokseni lähdimme yhdessä tekemään korvaavan jäljen, koepäivä olisi lauantaina, jolloin Hanna suuntaisi näyttelyyn. Koska minulla oli oma jälkipari, meidän täytyi tehdä vain yksi korvaava jälki. Keskuspaikalla sain kartan, otimme tarvittavat välineet ja kohta olimmekin jäljen alkumerkillä. Maasto oli helppokulkuista, korkeuseroja oli jonkin verran, mutta nopeasti se oli suunnistettu. Yhtä nopeasti se veretettiin, tapahtumat saatiin hyville, näkyville paikoille.

Illalla sain puhelinsoiton koevastaavalta, harmittavasti yksi koirista oli sairastunut ja meille tarjoutui toinen paikka VOI-luokkaan. Koska aiemmin olin saanut tiedon, ettei Charmi pääsisi AVO-luokkaan, osallistuin viikko sitten sen kanssa mejä-kokeeseen Eurassa, missä toisella ykköstuloksella se siirtyi VOI-luokkaan. Mestaruuskokeeseen oli siis tarjolla paikka Charmille, Hertalle, Myrrille tai Minkulle. Ehdotin Hannalle Myrriä, siitä Hanna kieltäytyi ja halusi ehdottomasti ottaa Myrrin näyttelyyn (mikä kyllä kannattikin). Sitten ehdotin Charmia, hetki sitä mietittiin, sen piti startata vasta parin viikon päästä, jotta pääsisin sen kanssa pari kertaa treenaamaan katkokulmaa. AVO-luokan suoritukset olivat olleet niin vakuuttavia, että päätimme ilmoittaa Charmin, vaikka VOI-jälkeä ei olekaan treenattu.

Lauantaiaamuna heräsimme ajoissa ja lenkitimme tyttöset. Minä nappasin Charmin ja Lumon autoon ja suuntasin koepaikalle. Hanna lähti pian jälkeeni, Kontiolahden kehä oli onneksi viimeisenä, niin ei tarvinnut jo perjantaina lähteä. Keskuspaikalla palautin viime vuoden mestaruuspalkinnot, nautin aamupalaa ja kuuntelin alkupuhuttelut. Arvonnassa ei tarvinnut arpoa kuin omien koirieni järjestys, Charmi sai jäljen VOI4 ja Lumolle VOI5. Arvonnan jälkeen oli laukauksensietotesti, minkä kaikki koirat hyväksytysti suorittivat. Pari tuntia sain odotella keskuspaikalla, ennen kuin suuntasin maastoon.

Charmi odotteli hyvin rauhallisesti maastoon lähtöä. Seurasimme tuomaria alkumakuulle ja saimme luvan aloittaa. Osoitin Charmille alkumakuun, minkä se hyvin haisteli. Jälki-komennolla lähdettiin hyvin jälkeä pitkin. Ensimmäinen osuus eteni hyvin, makuu käveltiin yli. Ensimmäisen osuuden lopussa tuli vastaan hyvin tiheät suopursut. Charmi pysähtyi siihen kuin seinään, selvästi se jäi miettimään "tuonneko pitäisi mennä". Charmi etsi suopursu-seinän vasemmalta ja oikealta puolelta uutta reittiä ja kun sitä ei löytynyt, niin sitten vaan päin pursuja. Matka jatkui jäljellä, ensimmäinen kulma tarkasti. Toisella osuudella jälleen suopursuja, ne eivät enää menoa haitannut, myös pursujen keskellä ollut haastava makuu löydettiin ja se merkattiin. Toinen kulma oli katkokulma, mikä saattaisi Charmille tuoda haasteita. Veretyksen päästä se lähti hyvin etsimään jatkoa ja näytti sen jo löytävän. Vielä tehtiin vähän pyörintää ja siinä vaiheessa päätin Charmia kehottaa. Kuten pöytäkirjassakin lukee, kehotukset eivät Charmia kiinnostaneet vaan se jatkoi etsimistä. Kohta se jatkon jo löytääkin ja jatkaa jälkiuralla. Kolmas makuu merkataan hyvin ja jälleen kulma tarkasti. Neljäs osuus edelleen jälkiuralla, makuu merkataan vähän nopeasti. Sorkalle saavutaan, se haistellaan ja jälleen otetaan suuhun. Luvan jälkeen Charmi saa isot kehut sekä kanafileen. Pöytäkirjan mukaisesti "Hieno 1. voi-jäljestys".

Charmin jäljeltä siirrytään heti Lumon jäljelle. Tuomarin perässä alkumakuulle ja Lumo sitä haistelemaan. Kauaa se ei makuuta halua tutkia, vaan jatkaa jäljen suuntaisesti. Lumo jäljestää rauhallisesti, vauhtia ei tarvitse hidastaa ja pääosin jäljestys etenee maavainuisena. Ensimmäinen makuu tulee todella nopeasti, onneksi Lumo sen myös huomaa ja merkkaa hyvin. Jatkamme jälkitarkasti ensimmäiselle kulmalle, mikä on melko suoperäistä. Toivon, ettei Lumo lähde rengastamaan vieressä olevalle suolle, mikä näytti melkoisen vetiseltä. Onneksi rengastuksen jälkeen jatko löytyy ja pääsemme kuivemmalle maaperälle. Toiselle makuulle Lumo tulee vähän vierestä ja merkkaa sen vähän pikaisesti. Toinen kulma, mikä katko, selviää nopeasti rengastussuuntaa vaihtaen. Kolmas osuus jälleen jälkitarkasti, makuu merkataan hyvin ja kulma hieman ulkokautta kiertäen. Neljäs osuus edelleen jälkitarkasti, odottelen makuuta ja pelkään, että se jo ohitettiin. Makuu olikin osuuden lopussa ja se hyvin merkattiin. Siitä enää lyhyt matka sorkalle, mille jäädään. Luvan jälkeen kehun Lumon ja sillekin palkaksi kanafile. Lähes täydellinen suoritus, yhden makuun olisi saanut merkata paremmin.

Enää on jäljellä oman jälkeni opastus. Jäljelle tulisi mestaruudesta kisaileva koirakko. Näytän alkumakuun tuomarille, mistä koira lähtee hyvin liikkeelle. Koira tekee jäljellä erinomaista työtä, ensimmäinen kulma missä katko, selviää melko nopeasti. Makuut, yhtä lukuun ottamatta merkataan hyvin (muistaakseni). Toiselle kulmalla pieni ja kolmannella vähän isompi rengastus. Muutama pisto tehdään myös osuuksien aikana. Suoritus on kuitenkin erilainen arvioitavaksi, kun on itse ohjaajana, lähellä koiraa tai sitten oppaana, kun joutuu kuitenkin koko ajan seuraamaan merkkejä. Siitä johtuen, en pysty päättelemään kenelle mestaruus tänä vuonna menisi. Lumo olisi kuitenkin Charmin edellä. Suorituksen jälkeen lähden heti purkamaan jäljen ja palaan keskuspaikalle.

Keskuspaikalla käyn saunassa ja nautin lounaan. Sen päätteeksi vielä kakkukahvit, minkä edellisen vuoden mestari (Myrri) koeporukalle tarjosi. Hetki vielä odotellaan ja päästään tuloksiin. VOI-luokan tuloksista luetaan odotetusti Charmin tulos ensimmäisenä. Upeasti se VOI-luokan aloittaa tuloksella VOI1 pisteitä 45. Toista tulosta odottelen jännityksellä, kun se alkaa sanoin "koira jäljeltä nro 6..." tiedän, että se on opastamani jälki, joten Lumo on OSKK:n mejä-mestari. Lumon tulos luetaan siis viimeisenä, loistava tulos VOI1 pisteillä 48. Edellinen jäljestys oli täysin huonoa tuuria, eikä sitä tarvitse enää miettiä. Lumo olisi sopiva ehdokas myös ensi viikonlopun Pirkan nuuskujen mestaruuskisaan, mutta kun ehdokkaita laumassa on niin paljon, niin sinne starttaa Myrri.

 

 

CHARMI JA MYRRI JATKOIVAT 25.5.2022

Mielelläni käyn mejä-kokeessa tekemässä jäljet edellisenä päivänä ja seuraavana päivänä sitten koejäljille. Joskus on kuitenkin kiva käydä valmisjälkikokeessa, siellä kun ei tarvitse muuta kuin keskittyä koiran ohjaamiseen, opastukset ja jälkien purut voi unohtaa. Sunnuntaina meillä oli kaksi paikkaa Eurassa, matkaan lähti Charmi ja Myrri.

Sunnuntaiaamuna saavuimme koepaikalle ja jälleen ne normikuviot, aamupalaa, alkupuhuttelut, arvonta ja laukauksensietotesti. Arvonnassa saimme jäljet, Charmille AVO2 ja Myrrille VOI6, joka olikin sitten päivän viimeinen jälki. Jäimme majalle odottamaan, ensimmäinen jälki oli kävelymatkan päässä. Sen jälkeen suuntasimme autoilla maastoon ja valmistauduin Charmin kanssa.

Hyvin rauhallisena se odotteli jäljelle pääsyä. Alkumakuun se tutki hyvin ja lähdettiin liikkeelle. Muutaman kymmenen metrin päässä se sai hajun, mitä se lähti tutkimaan jäljen vasemmalle. Sieltä löytyi riistan tuoreet tuotokset, höyry vielä kasasta nousi. Pienellä kehoituksella lähdettiin rengastamaan ja tultiin lähes lähtökrepitykselle. Sieltä jatkettiin jäljen yli, edelleen rengastaen, kunnes löydettiin toiset yhtä uudet tuotokset. Sekin piti tutkia, kunnes jatkettiin rengastusta ja palattiin jäljelle. Ensimmäinen kulma löytyi vaikeuksitta ja siitä jatkettiin jäljen suuntaisesti. Toisella osuudella saatiin jälleen selvä haju, jota lähdettiin tutkimaan. Charmi pyöri pienellä alueella, kunnes löysi sorkan, siinä vaiheessa totesin, ettei voi olla totta!!! Koejälkiä on reippaasti yli sata, enkä ole kertaakaan ennen sorkkaan törmännyt, kuin kaadolla ja nyt niitä oli peräkkäisissä kokeissa. Kyseessä ei ollut edes pelkkä sorkka vaan jalka kokonaisuudessaan. Jotta se ei olisi riittänyt, vierestä löytyi takapään toinen jalka. Peura oli siinä kohtalonsa kokenut ilmeisesti ilveksen toimesta. Siinä Charmi haisteli ja ajattelin, että jälki taisi olla siinä. Annoin vielä hetken haistella ja sitten päätin kehoittaa, jos se siihen reagoisi. Kas kummaa, sillä Charmi nosti päänsä ja palasi jäljelle. Jälkitarkasti toiselle kulmalle, makaus merkataan ja kolmannelle osuudelle. Siellä pieni rengastus jälj