Mejä 2022
KAHTA ARVOKISAKOKEMUSTA RIKKAAMPANA, 3.10.2022
Upean piirinmestaruuskokeen jälkeen oli tiedossa enää kaksi mejä-koetta, SNJ noutajien mestaruuskisa sekä SM-karsinnat. Sunnuntaina 11.9. aamulla suuntasin SNJ-mestaruuskisan keskuspaikalle Perniöön. Lauantaina olisi keskuspaikalla ollut juhlaillallinen, mutta se vaihtui osaltani meidän 11-vuotis hääpäivän viettoon kotosalla, mikä oli ehdottomasti oikea valinta, vaikka mejä suosikkiharrastukseni onkin. Ajoissa ajelin aamu-usvassa kohti Perniötä, kun vähän Huittisten jälkeen peuralauma syöksyi tielle. Ehdin onneksi nähdä ne ajoissa ja vähän jarruttaa, sillä lähin peura meni edestäni puskuria viistäen, osumaa ei onneksi tullut. Hetken piti sykettä tasoitella ja matka jatkui nopeutta laskien. Jälleen muistutus liikkuvasta riistasta aamun hämärissä.
Saavuin koepaikalle, missä nautittiin aamupalaa ja kuunneltiin alkupuhuttelut. Arvonnassa sain yllätyksekseni ensimmäisen jäljen, mitä tekemässä oli ollut kokeen ylituomari. Kohta oltiin siis matkalla maastoon. Sorkka käytiin viemässä kaadolle ja valmistelin sillä välin Lumon matkaan. Alkumakuun Lumo haistelee hyvin ja etenee mielestäni jälkiuralla. Ensimmäinen makuu merkataan nopeasti ja saavutaan ensimmäiselle kulmalle. Lumosta voin päätellä, että kyseessä on katko, koska se lähtee rengastamaan. Ensimmäinen rengastus on aika lyhyt ja toista rengasta se alkaa laajentamaan. Kohta se pysähtyy, haistelee maata tarkkaan, pää nousee ylös ja lähdetään polku-uraa etenemään määrätietoisesti. Vilkaisen taakseni, tuomari ja opas eivät seuraa meitä, joten tiedän, että olemme riistan perässä. Kohta kuuluukin "tulkaa takaisin", meille on tuomittu hukka. Edellinen hukka oli viimeksi alkukesästä vuonna 2018. Välissä kylläkin pari keskeytystä. Myöhemmin saan kuulla, että jälkien teon aikana siitä kohdasta oli lähtenyt kolme hirveä juurikin Lumon menemään suuntaan. Harmittavasti tämä riistahaju tuli katkokulmalla, missä ei ollut veriuraa, mikä olisi riistaa enemmän houkuttanut.
Loppumatkalla kaksi makuuta merkataan hyvin ja yksi kävellen yli. Toinen kulma mennään laajalla lenkillä takaa, kolmas kulma tarkasti. Kaadolle tultiin suoraan ja sitä Lumo jäi haistelemaan. Vaikka hukka tulikin, sai Lumo kehut sekä rapsutukset ja vielä kanafileen palkaksi. Tiesin, että hukka pudotti palkintoluokan kakkoseen ja kun vielä saimme pistevähennyksiä parista makuusta sekä yhdestä kulmasta, niin korkealle emme tänään sijoitu. Palkintojen jakoa joudun odottamaan pitkään, hyvin se kuitenkin sujui, saunoen, syöden ja Lumoa lenkitellen. Tulosten luku aloitetaan loppupäästä ja yksi tulos luetaan ennen meitä. Lumolle lopulta VOI2 ja 33 pistettä, sijoitus siis kuudes. Onneksi emme mestaruutta lähteneetkään tavoittelemaan, nautimme jo pelkästä osallistumisesta. Toiveena oli Lumolta normisuoritus, joka tällä kertaa jäi vähän vajaaksi.
Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vähän pidempi reissu, 610km noin 7 tuntia ratin takana. Lähdin matkaan perjantaipäivänä, matka sujui ihan hyvin ja Hilturannan leirikeskukseen saavuimme illalla. Majoituimme keskuksen yhteen huoneeseen ja lenkin jälkeen olikin aika käydä nukkumaan. Lauantaina ensimmäisenä lenkitys ja sitten nauttimaan aamupalaa. Alkupuhuttelu kestivät melko pitkään, sillä kokeessa oli kaikkiaan 18 koirakkoa, jokaiselle piti arpoa tuomariryhmä ja lähtönumero. Arvonta johti meidät kolmanteen tuomariryhmään ja saisin startata ryhmän neljäntenä. Hetken vietin vielä keskuspaikalla ja selvittelin reitin koejäljille. Saavuimme ajoissa paikalle ja matkalla vähän ennen jälkiä näin porotokan, mikä saattaisi tuoda jäljestykseen uuden ulottovuuden. Porot kun eivät välttämättä jäljelläkään lähden karkuun, niin kuin etelän riista.
Kohta on meidän vuoro ja suuntaamme alkumakuulle. Lumo haistelee sen hyvin tarkkaan ja lähtee jäljelle. Maasto on helppokulkuista ja melko avointa, hyvin Lumo näyttää jäljellä etenevän. Ensimmäisen makuun se merkkaa todella hyvin. Ensimmäinen kulma menee pienellä lenkillä takaa. Toisella suoralla makuu ohitetaan, kun en sitä missään vaiheessa huomaa. Toisella kulmalla on katko, mistä jälleen lähdetään rengastamaan. Nyt tehdään laajempi rengastus, oletan että kohta tullaan veriuran päälle, mistä jälleen jälkeä pitkin. Niin olettivat tuomaritkin, kun lähtivät jo liikkeelle. Valitettavasti joudun pettymään, sillä Lumo jatkaa suoraan jäljen yli tekemään seuraavaa rengastusta. Lumo tekee hyvin töitä, suuntaa etsitään ja se lopulta löytyy, pyöriminen vaan vähentää niitä pisteitä. Kolmannella osuudella näen makuun, mikä ohitetaan noin kahden metrin päästä. Kolmas kulma jälleen pienellä lenkillä takaa. Viimeisen osuuden makuun Lumo haistelee hyvin, tullaan suoraan sorkalle ja sitä jäädään haisteleen. Jälleen Lumolle rapsutukset sekä kanafile.
Tällä kertaa ei sentään sitä hukkaa tullut, mutta jäljestäminen ei ihan ollut kesän veroista. Yllättävän suuria haasteita tuli tapahtumilla, suorilla mentiin pääosin jälkitarkasti, parissa kohtaa kuitenkin sen verran sivussa, että makuut jäi merkkaamatta. Tiedän jo tässä vaiheessa, että matkamme päättyi karsintoihin, oli kuitenkin todella upeaa päästä starttaamaan muiden kennelpiirien voittajien kanssa. Lauantai-iltana tulokset julkistettiin, Lumo sijalla 13/18 VOI1 ja 40 pistettä. Illan päätteeksi nautittiin juhlaillallinen ja seuraavana aamuna ajoissa pitkä matka takaisin kotiin.
Aivan mahtavia ovat olleet lauman mejä-saavutukset 2022, kahdesta viimeisestä arvokisasta poistuimme kokemusta rikkaampana. Jatkossa lähdemme edelleen lauman kanssa harrastamaan, jos tulokset johtavat arvokisoihin, ne ovat vaan bonusta hienon harrastuksen päälle!
PM1 JA PM3, 2.9.2022
Ilmoitin Satakunnan kennelpiirin mejä-mestaruus kokeeseen kolme koiraamme. Sain tiedon, että kaikki koiramme ovat saaneet koepaikan kisaamaan mestaruudesta. Laitoin viestiä, että tulisin Hannan kanssa tekemään korvaavat jäljet, joten voisimme tulla vain kahden koiran kanssa. Sain toimikunnalta tiedon, että he tekisivät meille peräti kaksi valmisjälkeä, eikä meidän tarvitsisi tehdä kuin yksi korvaava jälki. Kaiken lisäksi nämä jäljet tehtäisiin ilman ylimääräistä veloitusta, ISO kiitos toimikunnalle (Ari & kumppanit)! Suuntasimme siis lauantaina koepaikalle, saimme erinomaiset ohjeet jäljen teosta ja lähdimme maastoon. Minä suunnistin jäljen ja Hanna takana laittoi merkit. Maasto oli melko helposti kuljettavaa sekä avonaista, joten suunnistuksessa ei ongelmia. Perään tehtiin veretys ja kohta olimmekin matkalla kotiin.
Toimikunnan avustuksen ansiosta lähdin kolmikon kanssa matkaan yksin, Hanna jäi muun lauman kanssa kotiin. Itselläni olisi kolmen koiran ohjaus, yhden jäljen opastus sekä purku. Koko matkan keskuspaikalle satoi, enimmäkseen kaatamalla, pitkiä pätkiä joutui näkyvyydestä johtuen ajelemaan alle 50 kymppiä. Keskuspaikalla normipuhuttelut ja sen jälkeen arvonta. Tällä kertaa saimme aloittaa kokeen, Lumo lähtisi ensimmäiselle jäljelle, Charmi sai seuraavan ja Myrri neljännen jäljen. Vielä käytiin ampumassa koirat ja sen jälkeen suuntasimme maastoon. Olin varustautunut sadeasulla sekä kumisaappailla, edessä oli noin viiden tunnin reipas kuntoilu sateisessa maastossa. Lumon kanssa seurasin opasta sekä tuomaria alkumakuulle. Lumo haisteli alkumakuun hyvin ja lähti jälkeä eteenpäin. Rauhallista vauhtia edetään jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä, ensimmäisellä makuulla pysähdytään. Ensimmäinen kulmakin menee tarkasti, toisen osuuden makuu harmillisesti vierestä ohi. Toinen kulma on katko, missä vaikeuksia teettää iso kivi ja peitteinen maasto, jolloin Lumo ei pääse tekemään normaalia rengastustaan vasemman kautta. Muutaman rengastuksen jälkeen jatko kuitenkin löytyy. Kolmannen osuuden makuulla pysähtyy ja nuuhkaisee makuuta. Kolmannen kulman kertomuksen mukaan oikaisee, itse en kulman kohtaa täysin nähnyt. Neljäs makuu kolmannen tapaan, pysähtyen ja makuuta nuuhkaisten. Sorkalle mentiin suoraan ja sitä jäätiin haistelemaan, upea suoritus Lumolta. Jälki mentiin mielestäni hyvin jälkiuralla tai sen läheisyydessä, tietenkään en voi jokaisessa kohdassa tarkalleen tietää missä jälki kulkee. Kävellessämme kohti tieuraa, mietin suoritusta ja mielestäni Lumo suorituksesta ansaitsee ykkösen, pisteet selviävät sitten myöhemmin.
Siirrymme seuraavalle jäljelle ja heti perään on Charmin vuoro. Sade jälleen yltyi ja Charmikin ehtii kastua jo ennen alkumakuuta. Tässä lajissa ei sateen taukoamista odoteta, vaan metsään mennään kukin vuorollaan. Charmi haistelee alkumakuun tarkasti ja lähtee matkaan. Ensimmäisellä makuulla pysähdytään ja se nuuhkaistaan. Ennen ensimmäistä kulmaa Charmi alkaa tarkastelun, jäljen molemmilta puolilta etsitään jatkoa sekä paluujälkeä mennään muutamaan kertaan kymmenisen metriä. Kiertely ei tuota tulosta, joten Charmille hukka. Ensimmäinen kulma pienellä kaarroksella. Toisella osuudella Charmi pysähtyy makuulla, katkokulma selviää jalanjälkiin tukeutuen. Kolmannen suoran makuu löytyy, pysähdytään ja nuuhkaistaan. Kolmas kulma mennään tarkasti sekä neljäs makuu osoitetaan hyvin. Kaadolle tullaan suoraan, palkkauksen jälkeen sorkka suuhun ja ylpeänä se kannetaan tielle. Erinomainen suoritus näin nuorelta koiralta, haastavassa kelissä. Yksi hukkakaan matkan varrella ei jää sen enempää harmittamaan.
Sitten onkin opastukseni vuoro, matkalla käyn laittamassa sorkan kaadolle ja pieni loraus verta perään. Opastan jälkiparin alkumakuulle, mistä he lähtevät liikkeelle. Koirakko tekee hyvän suorituksen, matkan varrelle sattuu kuitenkin riistaa, mikä lopulta ohjaa koirakon niin kauas jäljeltä, että tuomitaan hukka. Tällä kertaa en tule saamaan parhaan jäljentekijän palkintoa.
Meidän kolmikon viimeisenä jäljelle starttaa Myrri. Alkumakauksen Myrri tutkii hyvin ja lähdetään liikkeelle. Lähdössä maasto on avonaista ja näen vasemmalla puolelle jonkin matkan päässä pellon. Alkukrepityksen jälkeen Myrri suuntaa polku-uraa (riistapolku?) loivasti kohti peltoa. Vähän ihmettelen, miten jäljen suunta näin muuttuu heti alkukrepityksen jälkeen. Vilkaisen sivulle ja huomaan oppaan olevan melkoisen kaukana, emme siis ole jäljellä. Kohta tuomari kehottaa meitä palaamaan, tuomitaan ensimmäinen hukka. Otetaan jonkin matkan matkan päästä uusi lähtö, josta opastukseni jälkeen aloitetaan uusi kaarto kohti peltoa, siitä toinen hukka. Näen pellon jatkuvan jäljen suuntaisesti ja oletan, että kolmas hukka tulee heti seuraavan yrityksen jälkeen, joten keskeytän suorituksen. Suuntaamme maastosta suoraan autolle, Myrrille harmittavasti keskeytys. Jäljeltä suuntaan takaisin tekemälleni jäljelle, minkä käyn purkamassa.
Ajellessani takaisin keskuspaikalle, mietin päivän suorituksia. Lumolle aivan upea suoritus todella haastavassa kelissä, lauantain jälkien teon jälkeen kuivat ojat olivat täyttyneet vedestä, joten siitäkin tiesi, että vettä oli yön aikana satanut paljon. Charmin suoritus oli myös mahtava, hienoa että tollerimejän haahuilua ei tällä kertaa nähty. Myrrin jäljellä todennäköisesti riista oli aamun tunteina kulkenut ja ne hajut veivät Myrrin mennessään. Aamulla ajellessani kaatosateessa keskuspaikkaa kohden, mietin mikä voisi olla päivän tavoite ja päädyin siihen, että lähden tyytyväisenä kotia kohden, jos joku tyttösistä tekee tuloksen. Tämä tavoite oli siis ylitetty. Keskuspaikalla suuntasin kuumaan suihkuun ja kuinka kiva olikaan sen jälkeen pukea kuivat vaatteet ylle. Heti aamulla, sadeasusta huolimatta, kastuin, eikä loppujäljillä saappaatkaan enää pitänee jalkoja kuivina. Suihkun jälkeen nautittiin herkullinen kalakeitto ja vielä jälkiruuaksi kahvit sekä jäätelö.
Herkuttelun jälkeen pääsimme tulosten lukuun. Alkuun luettiin tuomarin kertomus, mikä päättyi lauseeseen "satakunnan kennelpiirin mestariksi jäljesti Magicfox´s Malvira, Lumo". Pöydässä oli moninkertaisia piirinmestaruuden ja SM-mestaruudenkin saaneita, joten totesin heille vähän liikuttuneena, miten iso asia tämä meille oli. Hyvin he asian ymmärsivät ja totesivat, että voitto oli ansaittu ja nyt sitä pitää juhlia. Heiltä sain myös hyvät neuvot tulevaan SM-kisaan, sillä sinne me Lumon kanssa parin viikon päästä suuntaamme. Vielä luettiin jokaisen koiran arvostelu, niistä ei paljon mieleen jäänyt, edelleen hämmentyneenä mietin, että Lumo oli kennelpiirin mestari. Charmi täydensi päivää loistavasti, VOI2 tulos 35 pistettä ja PM-pronssia. Lumolle VOI1 40 pistettä, pistemäärillä ei tässä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Tilaisuuden jälkeen soitin heti Hannalle ja hetken hiljaisuus toisessa päässä kertoi kaiken oleellisen. Piirinmestaruus ei ole koskaan ollut meidän tavoitelistalla, eikä oikeastaan käynyt edes mielessä. Nyt nautitaan kahdesta viimeisestä mejä-kokeesta, saimme Lumon kanssa osallistumisoikeuden myös SNJ eli kaikkien noutajarotujen mestaruuskisaan. Kumpaankin kisaan mennään hyvillä mielin vain osallistumaan ja nauttimaan aivan loistavasta mejä-kaudesta 2022!
LUMOLLA KULKEE 24.8.2022
Mejät jatkuivat Lumon osalta viime viikonloppuna Orivedellä. Lauantaina saavuin keskuspaikalle, missä annettiin ohjeet jälkien tekoon sekä jaettiin jälkiparit. Myös tehtävät jäljet arvottiin ja nyt onni oli puolellani, sain ryhmän ensimmäisen jäljen, siinä ryhmässä ei olisikaan kuin kaksi jälkeä, ilmeisesti peruutuksista johtuen. Parikseni sain kokeen ensikertalaisen Nooran, joka kuitenkin oli hyvin perillä lajista. Aloitimme jälkien teon VOI-luokan jäljestä, minkä itse sunnuntaina opastaisin. Pitkästä aikaa jouduin purkamaan ensimmäiseltä osuudelta merkatun jäljen, kun tulimme vähän liian oikealle ja osuimme tiheään taimikkoon, missä oli vielä tehty raivausta. Otimme siis merkit pois noin 50 metrin matkalta ja suuntasimme vasemmalle, missä olikin hyvin kuljettava maasto. Muuten jäljen teko sujui ilman ongelmia, kuten perään tehty veretyskin. Tämän jälkeen teimme vielä Nooran opastaman AVO-jäljen, se olikin tutussa maastossa, joten se oli nopeasti tehty.
Sunnuntaina Lumo kyytiin ja kohti keskuspaikkaa. Nautin aamupalaa ja kuuntelin alkupuhuttelut. Eilinen onneni jäljen arvonnassa muuttuikin kertaheitolla, sillä osallistujissa oli henkilöitä, jotka ohjasivat koiraa useammassa ryhmässä. Siitä johtuen jouduin odottamaan toisen ryhmän ensimmäisen jäljen ja sitten vielä meidän ryhmän järjestys muuttui ja olinkin ensin oppaana ja sitten vasta Lumon kanssa. Sinänsä sillä ei ollut mitään väliä, tuuli näytti vaan yltyvän päivän edetessä, mikä osaltaan voisi haitata jäljestystä. Opastus sujui hyvin, koirakin aika hyvin pysyi jäljellä, mutta eteneminen oli niin hidasta, että tuomari keskeytti kokeen vähän puolivälin jälkeen. Palasimme autolle ja valmistauduin Lumon kanssa jäljelle.
Lumo haisteli hyvin alkumakuun, alkukrepityksen ohjasin ja kannustin sitä matkaan. Sitten 6 metrin narun päähän ja seuraamaan Lumon työskentelyä. Tulimme ensimmäiselle makuulle, minkä Lumo merkkasi erinomaisesti. Tuuli oli ilmeisesti levittänyt veren hajua ympäristöön ja välittömästi makuun jälkeen tehdään pieni lenkki makuusta tuulen alapuolella, nopeasti palataan kuitenkin jälkiuralle. Ensimmäinen kulma tarkasti, toinen makuu merkataan hyvin. Katkokulmalla aloitetaan rengastus oikean kautta ja ollaan tulossa jatkolle. Hihna menee siinä vaiheessa jalkojen ympäri ja pyydän tuomarilta lupaa korjata hihnan. Kun teen korjauksen, Lumo päättääkin lähteä rengastamaan vasemman kautta ja sieltä tehdään sitten lenkki, tullaan jäljen tekijöiden jalanjäljille ja siitä jatkoon. Kolmas makuu merkataan jälleen hyvin pysähtyen sekä kolmas kulma tarkasti. Viimeisellä osuudella tullaan avonaisempaan maastoon ja juuri melkoinen tuulenpuuska osuu kohdalle. Siinä kohdassa on myös makuu ja pelkäsin jo edellisen viikonlopun toistoa, että makuu ohitettaisiin. Tällä kertaa se onneksi haistetaan, mennään kohdalle, vähän nopeampi, mutta riittävä pysähdys sekä kuono käy makuulla. Sorkalle tultiin suoraan ja siihen jäätiin. Loistava suoritus Lumolta, mistä kanafile ja rapsutukset palkkana.
Palaamme Lumon kanssa autolle ja etsin ensimmäisenä ojan, missä vettä ja Lumo pääsee sinne viilentämään itsensä. Vielä käyn purkamassa tekemäni jäljen ja sitten palaamme keskuspaikalle. Siellä käyn saunassa sekä syömässä ja sitten jään odottelemaan tulosten lukua. Kyseessä oli samalla Fieldien mestaruuskoe ja ensimmäisenä luetaan muun rotuisten tulokset. AVO-luokasta aloitetaan, sitten VOI-luokka. Ensimmäisenä luetaan opastamani jäljen keskeytys, sitten VOI1 tulos 48 pistettä. Viimeisenä meidän tulos, VOI1 ja 49 pistettä. Ainoa vähennys taisi tulla lenkistä ensimmäisen makuun kohdalla, eipä siellä muuten jäljeltä eksytty ja kun kulmat sekä makuut tarkasti, niin siitähän pistemäärä kertyy. Fieldien mejä-mestaruus Markolle VOI1 45 pistettä sekä myös tulokas-field AVO1 47 pistettä, onnittelut! Erittäin tyytyväisenä ajelen kotia kohden, mielessäni seuraavat koitokset.
Seuraavaksi suunnataankin piirinmestaruuskisaan, sinne osallistumisoikeuden sai sama kolmikko, mikä oli tollerimestaruudessakin Lumo, Myrri ja Charmi. Melkoinen mejä-vuosi meillä onkin ollut ja loppuvuoden arvokisat kruunaavat sen hyvin. Toivotaan nyt Myrrille ja Charmille tasoistaan suoritusta, sekä Lumolle jatkoa erinomaisille tuloksille, katsotaan sitten mihin se riittää. Loppuuko kausi sitten pm-kisaan vai startataanko vielä jossain, aika näyttää...
LOPULTA MEJÄÄN... 16.8.2022
Tollerimejä oli onnellisesti takana ja ajattelin jo viettää mejä-vapaan viikonlopun. Tarkoituksena oli suunnata parin koiran kanssa näyttelyihin lauantaina ja sunnuntaina. Parille tutulle olin aiemmin ilmoittanut, että ehkä voisin mejä-kokeeseen tulla ja paikan sainkin, mutta näyttelyistä johtuen sen peruin. Sitten tuli muutokset näyttelyiden osalta, ensin lauantain tuomari vaihtui, pariinkin kertaan ja kun Myrri vielä sairastui, sai lääkkeet, niin sekään ei voinut tollershow:un osallistua. Lauantai-ilta sitten pelasti tilanteen ja toisesta kokeesta kyseltiin halukkuutta ottaa vastaan valmisjälki sunnuntaille. Otin paikan vastaan ja aloin pakkailla mejä-varusteita.
Sunnuntaina aikainen herätys, Lumo Polon kyytiin ja kohti Nakkilaa, Hanna suuntasi perässä tollershow:un Charmin kanssa Charmiililla (Volvo). Saavuin keskuspaikalle, missä pihassa lenkittämässä heti tuttuja edellisistä mejä-kokeista. Alkaa alueen ydinporukka olemaan jo aika hyviä tuttuja, joiden kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia. Normikuvioiden jälkeen arvottiin jäljet ja minulle päivän viimeinen VOI5, sillä kokeessa oli vain viisi koiraa, yksi tuomari. Pari tuntia odoteltiin keskuspaikalla, kunnes kolme viimeisintä otettiin maastoon. Jäin odottamaan vielä kaksi edellistä suoritusta, ennen kuin olisi meidän vuoromme.
Viimein meidät haettiin ja suuntasimme jäljen alkuun. Opas vei alkumakuulle, mistä aloitin jäljestyksen. Lumo aloitti jälkitarkasti pääosin maavainua käyttäen. Ensimmäinen makuu merkattiin hyvin pysähtymällä. Ensimmäinen kulma on katko ja siinä Lumo taitaa aavistuksen oikaista, eikä käy aivan veretyksen päässä, jatko löytyy helposti. Toinen osuus tarkasti, makuu merkataan jälleen hyvin, kulma tarkasti. Kolmas osuus edellisen kaltainen, erinomaista jäljestämistä. Viimeinen neljäs osuus lähestyy puoliväliä ja kohta tultaisiin makuulle. Mennään vanhaa metsäkoneen uraa ja Lumo oikeanpuoleista rengasuraa. Se haistaa jotain, vaihtaa vasemmalle uralle, mutta metrin liian myöhään ja makuu jää taakse. Vähän tässä kohdassa harmitti, sillä tähän asti oli ollut lähes täydellistä suorittamista. Sorkka löytyy helposti ja siellä Lumo saa jälleen rapsutukset sekä kanafileen.
Kauaa ei tarvitse keskuspaikalla odotella, kun tulokset luetaan. Meidän kertomus päättyy "varma suoritus molemmilta", VOI1 ja 47 pistettä. Harmittava viimeisen makuun ohitus, mutta olen tulokseen todella tyytyväinen. Laitan Hannalle viestiä tuloksesta ja tollershowstakin on tullut mahtavia tuloksia. Siellä Charmi voitti ison junioriluokan ja oli lopulta Juniori-ROP. Siitä sitten seuraava näyttelyprinsessa laumaan. Tyytyväisenä ajelen kotia kohden ja mietin tulevia kokeita, tänään olisi viimeinen ilmopäivä piirinmestaruuskisaan. Kotona laitan kaikkien kolmen ilmot kokeeseen ja heti maanantaina saan mahtavia uutisia, kaikki kolme pääsisivät pisteiden puolesta kisaamaan Satakunnan piirinmestaruudesta. Melkoinen vuosi, sekä tolleri- että piirinmestaruuteen kolme koiraa. Satakunnan piirinmestaruus kun on vielä tunnetusti kovatasoinen, siellä kilpailee useampi SM-tason nuuskuttelija. Nyt sitten mietitään, ketä piirinmestaruuskisaan lähtee, siellä ei ilmeisesti ole valmisjälkeä tarjolla. Sitä kisaa ennen on vielä ainakin yksi koe Orivedellä, minne taidan ottaa Lumon uudelleen valmistautumaan piirinmestaruuskisaa varten.
TOLLEREIDEN MEJÄ-MESTARUUS, LUMO HOPEALLA! 8.8.2022
Vuoden ensimmäinen arvokisa oli edessä, tollerien mejä-mestaruus. Me saavutimme mestaruuden oikeastaan jo ennen koepäivää, saamalla kokeeseen peräti kolme meidän omaa koiraa. Joskus vuosia, vuosia sitten kun olimme kokeessa kisaamassa mestaruusluokan ulkopuolella, mietin itsekseni, että olisihan se hienoa saada joskus meidän koira osallistumaan mestaruusluokkaan. Eipä siitä montaa vuotta mennyt, kun Lumo siellä 2019 starttasi. Sillä kertaa mestaruuskokeen viimeinen, tuloksella VOI1 44 pistettä. Vuonna 2020 koetta ei järjestetty ja valitettavasti vuonna 2021 Lumon juoksut pilasivat osallistumisen. Tänä vuonna otettiin sitten väliin jääneet kisat takaisin ja lähdettiin kolmikolla Lumo, Myrri ja Charmi. Charmi kenties kaikkien aikojen nuorin mestaruuskisan osallistuja, vain 16kk iässä. Kiitokset vielä toimikunnalle, mikä tarjosi valmisjäljen ja mahdollisti osallistumisen kolmen koiran kanssa.
Lauantaina saavuimme sateiseen Keurusselkään, nautimme aamupalaa ja saimme tiedot tehtävistä jäljistä, minä tein korvaavat jäljet tietenkin Hannan kanssa. Puhuttelun jälkeen suuntasimme heti maastoon. Ensimmäisen jäljen maasto oli hyvin vaihtelevaa, mutta ilman ongelmia sain sen suunnistettua, Hanna laitteli takana avomerkkejä. Toinen kierros perään, minä kääntelin avomerkit pääosin piiloon ja Hanna perässä sienen kanssa. Ajoimme toisen jäljen alkuun, missä saimmekin hyviä ohjeita jäljen tekemiseen Katilta ja Ville-Pekalta, siinä vaiheessa he eivät vielä tienneet, että arvonnassa saisivat juurikin tämän jäljen. Pienen ruokatauon jälkeen teimme jäljen, tälläkään ei ongelmia suunnistamisen tai verettämisen kanssa. Jälkien teossa kului noin neljä tuntia, kun normaalisti kokemattoman kanssa teen jälkiä kuusi tuntia. Kiitos siitä kuuluu osaavalle jälkiparilleni Hannalle. Kokemattoman kanssa mielelläni jaan tietoni ja taitoni jäljen tekemiseen, se saattaa tuottaa hyvän jäljen kenties joskus omallekin koiralleni. Valitettavasti tämän(kin) vuoden aikana on saanut havaita, että harmittavan paljon osaamattomia tekijöitä on myös niiden "kokeneneiden" joukossa.
Jäljiltä suuntasimme kotiin ja siellä tytöistä olivat huolehtineet Hannan vanhemmat, aivan upeaa että heidän ansiostaan voimme yhdessä kokeeseen osallistua. Ilta vietettiin miettien tulevaa sekä muisteltiin menneitä mejä-kokemuksia, niitä onkin kertynyt melko tavalla. Mitkä sitten olivat odotuksen mestaruuskisaan... ei oikeastaan mitään. Itsekseni mietin, että olisi upeaa, jos koirat kokeessa suorittaisivat sillä tasolla, miten muutenkin kesän aikana ovat tehneet. Mestaruus meille, se ei todellakaan ollut mielessä tai tavoitteena. Hyvillä mielin nukkumaan, olihan herätys sunnuntaina jo klo 04.00.
Sunnuntaiaamuna lenkitettiin tyttöset, pakkailtiin auto ja Charmiilin nokka kohti Keurusselkää. Saavuimme koepaikalle ja aamupalaa nauttiessa odottelimme arvonnan alkua. Me teimme mestaruuskokeen jäljet 3 ja 6, joten arvonnassa jäi jäljelle 1,2,4,5,7. Hanna pakotti minut arpomaan, eipä sillä väliä, näissä tuuri ei yleensä ole ollut meidän puolellamme. Siinä sitten käsi kippoon ja ensimmäinen jälki, nro 5, seuraavaksi nostin nro 7, joten olin jo mahdollisista jäljistä nostanut kaksi viimeisintä, eipä mitään uutta. Viimeisellä nro 2, joka oli sentään yhtä parempi, kuin mitä tarjolla. Hetken vielä vietimme keskuspaikalla ja sitten suuntasimme maastoon jäljen 2 alkuun, missä starttaisi Lumo. Ennen lähtöä mietimme päivän kulkua, olihan meillä kolme koiraa vietäväksi ja minulla kaksi jälkeä opastettavaksi ja purettavaksi. Olimme päättäneet, että Hanna ohjaa Lumon ja Myrrin, minä Charmin. Näin saimme hommia vähän jaettua päivän ajalle.
Whatsapp ryhmästä näimme jäljen yksi jäljestetyksi ja Hanna valmistautui. Hannalle onnentoivotukset ja sitten he katosivatkin metsään. Lumon suoritusta en jännittänyt yhtään, se on tällä hetkellä jäljellä hyvin varma ja suorittaa rauhallisesti. Ajelin jäljen kaadon tuntumaan ja jäin odottamaan. Kun puolisen tuntia tuli täyteen, kävelin tien reunaan kuuntelemaan, joskos sieltä tultaisiin. Kohta ääniä kuuluikin, Lumon oli suorituksensa tehnyt. Hanna hymyili tullessaan metsästä, mutta emme siinä vaiheessa edes kuulumisia vaihtaneet, luotin Lumon tekemiseen. Otin tuomarin kyytiin, kävin viemässä sorkan ja olin valmis opastamaan. Jäljellä oli viime vuoden mestari, joten mielelläni seurasin sen suoritusta. Tänään ei ihan ollut koiran paras päivä, muutama kulma oikaistiin, eikä makuut kiinnostaneet riittävästi. Hienoa oli kuitenkin nähdä ohjaajan ilo, kun suorittava koira vähän ohjelmaa jäljellä järjesti, yhdessä siinä naurettiin. Kaadolle päästiin ja olihan se kuitenkin selvästi ykkösluokan suoritus.
Välissä oli yksi jälki, kunnes jälleen mentäisiin maastoon, tällä kertaa minä Charmin kanssa. Charmi oli ennen tätä suoritusta tehnyt neljä VOI-jälkeä tuloksilla 45, 50, 45, 47. Odotukseni olivat siis ykkösessä ja kenties hyvissäkin pisteissä, sen verran varmaa suorittaminen on ollut. Kohta suuntasimme maastoon, alkumakuulle oli todella pitkä matka suopursujen keskeltä. Siellä kun Charmi jo pärskähti, totesin, että tämähän lupaa hyvää jatkoon. Näytin Charmille alkumakuun, minkä se haisteli ja lähti jäljelle. Ensimmäistä osuutta emme olleet menneet pitkään, kun ihmettelin Charmin suorittamista. Normaalista poiketen se eteni ilmavainulla, kun yleensä se menee maavainulla. Jäljestys aaltoili jäljen molemmin puolin, mikä sekään ei ole Charmille tyypillistä. Ensimmäinen makuu mentiin metrin ohi, ihmettelin miksi se ei siitä saanut vainua. Päästiin ensimmäisellä kulmalle, mikä oli katko. Siinä Charmi lähti etsimään jatkoa, minkä se tekee yleensä haistelemalla ja pistoille eri suuntiin. Nyt se säntäili eri suuntiin ja parikin kertaa ohitti jäljen jatkon, lopulta sille tuomittiin hukka. Edelleen ihmettelin sen suorittamista. Meille osoitettiin jälki uudelleen ja lähdimme liikkeelle, edelleen jatkui aaltoileva jäljestys ja kun toinenkin makuu ohitettiin metrillä päätin keskeyttää kokeen. Hukan jälkeen kerroin jo murheistani tuomarille ja sanoin, että tulen keskeyttämään ellei jäljestys parane. En keskeyttänyt siitä syystä, että mestaruus tai ykköstulos oli menetetty, vaan siitä syystä, ettei Charmi nyt jäljestänyt. Oli laji tai harjoitus mitkä tahansa, jos koira ei ole oikeassa vireessä, eikä suorita tasollaan, niin mielestäni treeniä tai suoritusta ei tule jatkaa. Tehdään se uudelleen seuravana päivänä, valitettavasti mestaruuskoetta ei ollut seuraavana päivänä tarjolla. Charmille sattui tähän kokeeseen se kenties (toivottavasti) kesän huonoin jäljestys, eikä sitä kannattanut enempää murehtia, kieltämättä pieni pettymys se oli. Kanafileen ja rapsutukset se sai joka tapauksessa.
Lyhyesti kerroin Hannalle tapahtuneen ja samalla kuulin, että Lumo oli tehnyt lähes täydellisen jäljestyksen. Lumon suoritus mielessäni lähdin opastamaan seuraavaa jälkeä. Näytin tuomarille alkumakuun sekä alkukrepityksen. Koira siirtyi alkumakuulle, missä söi alkumakuuta varmaan yli minuutin. Viimein lähdimme liikkeelle. Jälki kulki alkuun taimikossa, missä koira eksyi jäljeltä ja teki melko pitkän lenkin taimikon sisällä, ennen kuin pääsi takaisin jäljelle. Tämän jälkeen kertomus jäljeltä onkin hyvin lyhyt, jäljellä tai sen välittömässä tuntumassa edettiin, kulmat tarkasti, katkokulma rengastuksella ja jälkien tekijöiden jälkiin tukeutuen, kaikki makuut merkattiin hyvin (syöden). Mielessäni mietin, että ainakin piste menetettiin alun harhailusta, jäljeltä 48-49 pistettä. Kun pääsimme jäljeltä tielle, otin sinne jättämäni laukun ja lähdin purkamaan jälkeä. Tein purkamisen rauhassa, sillä Hanna lähti sillä välin Myrrin kanssa suorittamaan viimeistä jälkeä. Jälki oli purettu ja tulin tien laitaan odottamaan. Puolisen tuntia sain odotella, kunnes Hanna saapui paikalle.
Hannan ilmeestä näin, ettei suoritus ollut mennyt erityisen hyvin. Myrri painaa jäljellä innolla ja sitä pitää hidastaa. Väliin sekään ei auta ja kulmista mennään yli. Kun Myrri huomaa, ettei olla jäljellä, aloittaa se kuitenkin laajan rengastuksen, tällä kertaa vähän turhan myöhään, ainakin tuomarin mielestä ja siitä tuomittiin hukka. Muuten hienoa jäljestystä, mutta hukasta johtuen paras mahdollinen oli VOI2. Tästä suuntasimme vielä jäljelle, minkä opastin ensimmäisenä, se piti vielä purkaa. Tein purkamisen rauhassa ja mietin päivän tapahtumia. Lumo oli suorittanut tasollaan ja saa ilmeisen loistavan tuloksen. Charmin tekeminen oli todella outoa ja Myrrin hukan kautta sekään ei tasolleen yltänyt. Upeaa oli osallistua mestaruuskokeeseen kolmella koiralla, mutta olisin kyllä toivonut myös Charmille ja Myrrille tasolleen ominaista suoritusta.
Keskuspaikalla saimme odotella pitkään ja pitkään... Vasta seitsemän aikoihin aloitettiin tulosten luku, ensin AVO-luokka, sitten mestaruuskisan ulkopuolinen VOI-luokka ja viimeisenä mestaruusluokka. Sehän alkoikin meidän tulosten luvuilla, ensin Charmin keskeytys ja sitten perään Myrrin VOI2 tulos. Onneksi sentään mestaruusluokkaan osallistumisestakin jaettiin pokaali, joten keskeytyksestäkin sellainen Charmin kanssa saatiin. Päästiin viimeisiin jälkiin ja lopulta jäljellä oli kaksi, niistä toinen Lumo. Eipä tarvinnut voittajaa jännittää, olin Ginin suorituksen nähnyt ja ilman sitä alun pyörähdystä, se olisi ollut 50 pisteen suoritus. Lumo luettiin ensin ja sille AIVAN UPEA tollerimestaruuden toinen sija (PN1 ;-) ). Siihen olimme todella tyytyväisiä, hävisimme mestaruuden tasapisteillä Ginillä, joten ei se mestaruuskaan kaukana ollut. Loppuun jaettiin parhaan jäljentekijöiden palkinto, sehän tuli meille mestaruusluokasta, aika monta vastaavaa on Keuruulta saatu. Ensi vuonna annetaan tämä palkinto mielellään meidän koiramme jäljen tekijöille ;-) Otimme palkinnot kainaloon ja matka kohti kotia alkoi. Se meni pääosin mejä-reissuja muistellen ja edelleen Lumon suoritusta ihastellen ja vähän hämmästellen. Loppuvuoteen kenties PM-kisaa ja muutama muu mejä-koe.
LUMO, MYRRI JA CHARMI TOLLERIEN MESTARUUSKOKEESEEN 2.8.2022
Juoksujen päättymisen jälkeen Charmi palasi tositoimiin Pälkäneellä. Innolla odotin jo Charmin jäljestystä, sen suorittaminen poikkeaa niin paljon lauman muista jäljestäjistä. Lauantaina kävin normaaliin tapaan tekemässä jäljet ja niistä selvittiin ilman ongelmia.
Sunnuntaina pakkasin auton, Charmi kyytiin ja kohti keskuspaikkaa. Siellä nautittiin aamupalaa, jutusteltiin tuttujen kanssa, joita olikin useampi sekä kuunneltiin alkupuhuttelut. Arvonnassa selvisi tuomariryhmät ja meidän ryhmässä olisi neljä AVO-koira ja vain kaksi VOI-koiraa. Koska tein jäljen VOI11, tiesin, että jälleen palattaisiin normaaliin suorittamiseen ja me olisimme viimeisellä jäljellä Charmin kanssa. Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsin opastamaan tekemäni jäljen. Jäljellä oli tuttu parivaljakko, Lohjalla teimme myös toisillemme jäljet. Koira lähti jälkitarkasti liikkeelle, katkokulma ratkottiin nopeasti ja edelleen täysin jälkitarkasti. Vähän ennen toista kulmaa koira ajautui jäljen sivuun, mutta eteni jäljen suuntaisesti. Minä etenin jäljellä ja yritin saada tuomariin näköyhteyttä. Harmillisesti siinä kohdassa oli vähän enemmän puustoa, joten tuomari ei minua nähnyt. Kohta metsästä kuuluu kysymys "missä opas" ja vastaan "täällä". Samalla hetkellä koirakko tulee näkyviin ja suuntaa minua kohden, minä olin jo lähes kulmalla. Kulman läheisyydessä oli jokin hyvin kiinnostava haju, sillä jatkon löytäminen teettää koiralle todella paljon työtä. Jatko lopulta löydetään ja loppujälki mennään hyvin. Muutamia pistevähennyksiä loppumatkakin tuottaa, jäljeltä lopulta VOI1 ja 43 pistettä.
Charmin kanssa odottelimme jäljellä, minne kohta suuntaisimme. Lenkittelin Charmia ja se käveli tietä pitkin aivan rauhassa, mitään vetoa ei maastoon ollut. Lauman muut jäsenet kokeissa nuuhkivat ilmaa ja yrittävät koko ajan tieltä maastoon, jäljelle on kauhea hinku. Viimein tuomari saapuu ja on meidän vuoromme. Katselin sääennustetta ja sen mukaisesti sade oli tuloillaan, vielä sitä ei taivaalta nähnyt. Meidät opastetaan alkumakuulle, minkä Charmi haistelee huolella. Sitten maavainuisesti jälkeä eteenpäin. Alku edetään jälkitarkasti, poikkeamat on metrin parin luokkaa enimmillään. Ensimmäinen makuu merkataan omituisesti, nuuhkaisu makuulla ja sitten sen viereen seisomaan katse makuulle. Hetki siinä jotain mietitään, kunnes matka jatkuu. Ensimmäisellä kulmalla on katko. Charmi ei ratkaise kulmaa rengastamalla, vaan se pysähtyy ohitettuaan kohdan missä sieni nostettiin ylös. Siitä se alkaa haistelemaan ja tekemään pistoja eri suuntiin, löytääkseen jatkon. Pistot eivät alkuunsa osuneet jatkolle, mutta innokkaasti töitä tehtiin. Kun aikaa oli kulunut jonkin verran, päätin kehoittaa. Sanoin Charmille "jälki" mistä se selvästi innostui, täältä jostain se löytyisi. Vielä toinen "jälki" ja kuinka ollakaan sitten suunnattiin oikeaan suuntaan. Vähän matkaa se eteni jäljen vieressä, mutta kohta nenä ohjasi jälleen veriuralle ja sitä jatkettiin. Toisen osuuden makuu merkataan hyvin ja käännös tehdään juurikin kulman kohdalla. Kolmannen ja neljännen makuun se myös merkkaa hyvin, kolmas kulmakin tarkasti. Kohta sorkka jo näkyykin ja Charmille tyypilliseen tapaan se otetaan kantoon. Tuomari antaa luvan kiittää ja kyllähän Charmi on ne ansainnut, upea suoritus. Charmille kanafile, kiitokset oppaalle ja tuomarille, kaadolta suunnistetaan tielle, Charmin kantaessa sorkkaa ylpeänä. Tuomari tulee kyydissäni keskuspaikalle ja kun lähdemme liikkeelle, ensimmäiset pisarat tulevat tuulilasiin. Matkalla sataa niin rajusti, että vauhti lähes pysähtyy, kun eteen ei enää nähnyt. Lopulta pääsemme perille, sitten onkin suihkun ja syömisen aika. Jälleen mietin pisteitä, ensimmäisestä makuusta saattaa piste mennä ja varmasti jotain myös katkon selvityksestä sekä antamistani kehoituksista. Mielestäni 47 pistettä voisi olla ihan sopiva, muualta ei pistevähennyksiä voisi mielestäni tulla.
Viimein päästään tulosten lukuun. Alkuun luetaan AVO-luokan tulokset ja sitten VOI-luokkaan. Alkuun toinen tuomari saa lukea oman ryhmänsä kaikki tulokset ja loppuun jää meidän ryhmän koirakot. Ennen kahden viimeisen tuloksen lukua tuomari kertoo, kuinka näillä jäljillä oli juniori ja seniori. Seniori teki tänään hienon suorituksen, toiselta kulmalta ja vähän muualtakin pistevähennyksiä ja VOI1 pisteitä 43. Sitten luetaan juniorin kertomus ja olihan se upeaa kuultavaa "...sopivan tempoinen ja leppoisasti etenevä tarkka jäljestys" "Kaikki osuudet mennään aivan jälkiuran päällä tai sen välittömässä läheisyydessä" "Muut kulmat jäljen mukaisesti" "Tänään huippuhieno suoritus" Tuloksena juurikin veikkaamani VOI1 47 pistettä. Ensimmäinen makuu vähän paremmin ja katkolla pistot olisivat osuneet, niin jopa toinen 50 pistettä olisi ollut mahdollinen. Charmi on loistava jäljestäjä, täytyy aina muistaa, että ikää ei ole edes puoltatoista vuotta.
Sunnuntai-iltana laitoin vielä tollerimejään Charmin muuttuneet pisteet, nyt olisimme mestaruudessa varmuudella kahdella koiralla (Lumo ja Charmi), Myrrin tilannetta saimme jännittää. Maanantaina sain soiton tollerimejästä, missä ilmoitettiin, että meillä olisi kolme koiraa kisaamassa mestaruudesta. Hetken piti asiaa prosessoida, muutamia vuosia sitten osallistuessamme tollerimejään mestaruuden ulkopuolella, mietin että olisipa se kiva joskus saada oma koira mestaruuskisaan. Sen jälkeen Lumo on sinne päässyt kahdesti, viime kerta jäi juoksujen takia väliin. Mutta se, että meillä on nyt KOLME koiraa kisaamassa mestaruudesta, sitä en olisi voinut ikinä kuvitella. Takaisin puheluun... kerroin, että kahdella koiralla pääsemme hyvin, sillä Hanna lähtee mukaan. Olimme aiemmin sopineet jättävämme Kuopion näyttelyt väliin, kyllä mejä vie näyttelyistä voiton. Kysyin sitten mahdollisuutta valmisjälkeen ja KIITOS toimikunnan sekä apuun tulevan pariskunnan, saamme startata kolmella koiralla. Ensi viikonlopusta tulee ikimuistoinen, varsinaisia tulostavoitteita ei ole, Lumolla, Myrrillä ja Charmilla (ja meillä) on varmasti hauskaa!
PETTYMYKSIÄ... 21.7.2022
Suunnitelmissa oli 11 päivän aikana neljä mejä-koetta. Kokeet alkoivat Lohjalta, mistä jo kertomuksen teinkin. Siellä Myrri teki perussuorituksen, mistä tuloksena VOI1 pisteitä 45. Sen jälkeen kokeet eivät menneetkään ihan suunnitelmien mukaan. Charmin juoksut alkoivat jo ennen Lohjan koetta, joten sinne vaihtui koiraksi Myrri. Tarkoituksena oli nämä neljä koetta käydä vuorotellen Myrrin ja Charmin kanssa.
Koska Myrri starttasi sunnuntaina 10.7. ja seuraava koe oli keskiviikkona 13.7. niin en halunnut Myrrille heti toista koetta perään. Charmilla oli juoksut, joten sekään ei kokeeseen voinut mennä, joten peruin osallistumisen.
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Taipalsaaren (Lappeenranta) mejä-koe, jota olin innolla odottanut. Siellä pääsisin näkemään kasvattiamme Morrista, sekä muita tuttuja. Koemaastot olivat kertoman mukaan mukavaa kangasmaastoa, vähän toista, mihin olen Pirkanmaan alueella tottunut. Lauantain jälkien teko sujui erinomaisesti, kyllähän ne jäljet siihen maastoon oli helppo suunnitella. Sunnuntaina saavuin koepaikalle hyvillä mielin ja kun vielä arvonta suosi (niin luulin) ja saimme ensimmäisen VOI-jäljen, kahden AVO-jäljen jälkeen, kaikki näytti hyvältä. Kokeessa oli 13 jälkeä, minun tekemäni jälki (VOI) käytiin tästä johtuen ensimmäisenä, kolmas tuomari oli vain tällä jäljellä. Opastus meni hyvin, koira teki upean suorituksen, saaden lopulta VOI1 pisteitä 48, mikä oli kokeen toiseksi paras suoritus. Siitä siirryimme arvonnassa saamamme jäljen lähtöön. Hetken kuluttua tuomari ja jäljen opas saapuivat paikalle ja opas lähti viemään sorkkaa kaadolle. Vähän siinä kohdassa ihmettelin, minne opas oli matkalla, kun kaato piti olla aivan tien vieressä, mutta opas katosi kauas maastoon.
Siirryimme alkumakuulle, minkä Myrri tutki huolellisesti ja maavainuisesti lähti matkaan. Ensimmäinen osuus mentiin jälkitarkasti, kulma pienellä rengastuksella ulkokautta. Toista osuutta ollaan edetty hetki, kun Myrri nostaa päänsä jäljeltä ja alkaa haistelemaan ilmaa. Tiedän heti, että nyt nenässä on jokin kiinnostavampi kohde, mitä kohti lähdetään määrätietoisesti. Hetken etenemme, kun tuomari käskee meitä pysähtymään. Hetken tilannetta mietin ja päätän keskeyttää kokeen, tiedän Myrrin saaneen hajun kaadon sorkasta. Kun tuomari on varmistanut, että todellakin haluan keskeyttää, niin kerron hänelle, että jatkamme sorkalle, emmekä halua harjoitella jälkeä loppuun. Myrri ei jäljellä olisi enää jatkanut, vaan tekee kuten koiran tässä vaiheessa kuuluukin tehdä eli oikaisee haavoittuneen eläimen (eli sorkan) luokse, kun siitä on saanut vainun. Seuraan Myrriä ja kohta olemmekin kaadolla. Huudan tuomarille, että kaato löytyi ja meidän kokeemme on siinä.... Vietin viikonlopun Lappeenrannassa, ajelin yhteensä 9 tuntia ja "tuloksena" hyvin tehty oma jälki, mihin oli tällä kertaa tyytyminen.
Onneksi pettymys oli mahdollista unohtaa heti seuraavan viikon kokeessa Orivedellä. Tiistaina tehtiin jäljet ilman ongelmia, toisen jäljen aikana tullut puolen tunnin raju ukkoskuuro kyllä kasteli meidät täysin, mutta emme antaneet senkään häiritä. Sunnuntaina saavuin Myrrin kanssa keskuspaikalle, missä alkuhöpinöiden jälkeen arvottiin jäljet. Sain jälleen ensimmäisen VOI-jäljen, mikä mentäisiin kolmen AVO-jäljen jälkeen. Nyt ei voi enää sanoa, että meille tulee aina arvonnassa ne viimeiset jäljet. Täällä ei viimeinen jälki ollut edes mahdollinen, sillä se oli minun tekemäni jälki, jonka opastaisin.
Myrri tutki alkumakuun hyvin ja lähdimme liikkeelle. Hyvin jälkitarkasti edettiin, pieniä alle liinan matkan tarkastuksia tehtiin. Ensimmäinen makuu merkataan, mielestäni ihan hyvin. Katkokulmalla tehdään Myrrille ominaisesti rengastus oikean kautta ja sitä kautta jatko pian löydetään. Toinen makuu menee harmittavasti vierestä ja seuraava kulma pienellä takalenkillä jatkoon. Kolmas osuus edelleen jälkitarkasti ja makuu merkataan huolellisesti, kolmas kulma 90 asteen käännöksellä juurikin kulman kohdalla. Neljännellä osuudella yksi liinan mitan ulkopuolella tehty tarkastus, makuu merkataan jälleen huolellisesti. Kaadolle tullaan suoraan ja sitä haistellaan. Saan luvan kiittää Myrriä ja kyllä se on kehut ansainnut, mielestäni teki kesän parhaimman suorituksen. Autolla mietin, kuten aina, mitkä pisteet Myrri voisi saada. Teen vähennykset ja mielestäni suoritus on 46 pisteen arvoinen, ehkä jopa 47 voisi olla mahdollinen. Tähän mennessä arvioni on osunut +-1 pisteen sisään. Kokeen lopuksi käyn opastamassa viimeisen jäljen, missä koira suorittaa hienosti, valitettavasti makuut eivät kiinnosta ja ne kaikki kävellään yli. Mielestäni suoritus voisi olla, makuista johtuen, 44 pistettä. Purkamisen jälkeen siirryn keskuspaikalle odottamaan tuloksia.
Lopulta pääsemme tulosten lukuun ja se aloitetaan AVO-luokan tuloksista. Sitten VOI-luokkaan, ensimmäinen VOI3, hienoa kaikki saivat kokeesta tuloksen. Toisena VOI2 ja kolmantena VOI1 40 pistettä. Vielä olisi kuusi tulosta jäljellä ja vähän hämmästyn, kun Myrrin tulos luetaan seuraavaksi, kokeessa on täytynyt olla todella kova tulostaso. Kuuntelen kertomusta "koko jäljen ajan tehdään pieniä tarkastuksia", harvempi koira kulkee täysin jälkeä pitkin koko matkan, varsinkin peitteisessä maastossa ja alle liinan matkan poikkeamia ei ole aiemmin huomioitu. Kulmien rengastukset mainitaan ja sekin on mielestäni koiran normaalia toimintaa, mistä ei pitäisi pistevähennyksiä tulla...? Ensimmäinen makuu tuomarin mielestä nopeasti ja toisen Myrri ohitti, joten siitä pari pistettä hävittiin. Viimeisen osuuden tarkastus myös vähentää varmaankin yhden pisteen. Edelleen saan vähennyksiä 3-4 pistettä ja hämmästyn melko tavalla kun tulos lopulta luetaan VOI1 pisteitä 43. Nyt ei mennyt arvioni kohdilleen, jään miettimään olisiko matkassa olleella tuomariharjoittelijalla jotakin vaikutusta pisteisiin? Sitä on kuitenkin aivan turha miettiä sen enempää, arvostelu on tehty sääntöjen mukaisesti ja siihen on tyytyminen.
Tulosten jälkeen ajelen kohti kotia ja mietin menneitä kokeita. Lohja ihan ok, Myrrin normisuoritus, Oriveden ensimmäinen koe peruuntui, Lappeenrantaan ajeltiin turhaan ja viimeisestä kokeesta kesän paras suoritus, pisteet vaan eivät olleet sitä mitä odotin. Sanonnan mukaan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Onneksi laumasta löytyy lisää jäljestäjiä, joiden kanssa todennäköisesti startataan seuraavissa kokeissa, nyt pidetään yli viikko taukoa ja lähdetään misseilemään.
PALUU TAUOLTA 11.7.2022
Sattuipa sopivasti helteisiin meidän mejä-taukomme. Juhannusviikolla ei lähialueelle kokeita ollut, emmekä koepaikkaa saaneet myöskään seuraavalle viikolle. Helteistä johtuen emme tehneet myöskään harjoitusjälkiä. Viime viikolla harjoiteltiin sitten sitäkin enemmän, kun helteet olivat helpottaneet. Harjoitusjälki tuli tehtyä Charmille, Hertalle ja Myrrille, purkujäljille mukaan pääsivät lauman muut jäsenet Minku, Lumo ja Taika. Pidin viikon aikana myös yksityistreenin kasvatillemme, hienoa nähdä että aloittavat mejän harrastamisen.
Lauantaina suuntasin Lohjalle jälkien tekoon. Mukava aina päästä näkemään uusia koepaikkoja, harrastajia sekä koemaastoja. Keskuspaikalla jälleen normikuviot ja kohta olimme jälkiparini Peterin kanssa suuntaamassa koemaastoihin. Maastossa selvittelimme jäljen tekemisen ja jälkiparilleni homma oli tuttua, joten paljon neuvoja ei tarvinnut antaa. Aloitimme jäljen tekemisen minun opastamaltani VOI-jäljeltä. Ensimmäinen osuus ja toinen osuus puoleen väliin asti oli hienoa kangasmetsää, katkokulma saatiin jo ensimmäiselle kulmalle. Toisen osuuden loppu oli tiheää taimikkoa (lehtipuita), mutta ihan hyvin kuljettavissa. Kolmannella osuudella väisteltiin muutamat supat ja jälleen maasto muuttui, uudestaan päästiin taimikkoon, mutta nyt havumetsään. Sitä kuljettiin aina jäljen loppuun ja näkyvälle paikalle tehtiin kaato. Suunnistamisen jälkeen kävimme verettämässä jäljen. Sen jälkeen siirryimme jälkiparini AVO-jäljelle. Minä suunnistin jäljen, mikä kulki pääosin hyvin mukavassa maastossa, lyhyt osuus mentiin peitteisemmässä maastossa. Perään teimme veretyksen, jonka jälkeen päivän työt oli tehty ja suuntasin kotiin.
Sunnuntaina aikainen herätys (klo 5.00), tyttöset pääsivät käymään aitauksessa ja itselle kuppi kahvia. Matkaan otin Myrrin, jolla olisi kesän neljäs jäljestys edessä. Ajoissa saavuimme paikalle, lenkitin Myrrin ja siirryin nauttimaan aamupalaa. Alkupuhuttelujen jälkeen kerrattiin suoritusjärjestys, lauantaina jäljet oli jo arvottu ja jälleen me saimme päivän viimeisen jäljen. Ammunnan jälkeen saimme rauhassa jäädä odottelemaan keskuspaikalle, ennen opastustani oli kolme AVO-jälkeä jäljestettävänä. Kun kaksi jälkeä oli menty, siirryin maastoon odottelemaan opastustani. Opastukseni oli todella helppo, sillä jäljestävä koira ei poikennut reitiltä oikeastaan kertaakaan, katkokulmalla rengastus tehtiin ja siitäkin hyvin jäljentekijöiden jälkiä pitkin jatkoon. Ainoat pistevähennykset taisivat tulla makuilta, yön ukkoskuurot olivat tehneet tehtävänsä, makuilla ei paljon merkkejä verestä enää näkynyt. Suorittavalle koiralle lopulta kokeen paras tulos VOI1 ja 48 pistettä, sain olla tyytyväinen tekemääni jälkeen.
Seuraavaksi ajoimme viimeiselle jäljelle, missä laitoin Myrrille valjaat ja jäimme odottelemaan opasta, joka kävi viemässä sorkan kaadolle. Myrri haisteli alkumakuun hyvin ja lähti etenemään jälkeä. Saavuimme ensimmäisen suoran makuulle, missä Myrri nosti päänsä ylös ja haisteli ilmaa. Ensin tuli mieleeni, että ottaako se hajua makuusta, mutta sitten edettiinkin selvälle riistapolulle, mikä kulki makuun takana. Sitä lähdettiin seuraamaan määrätietoisesti ja mietin, kuinkahan pitkälle mennään. Polkua oltiin menty kymmenisen metriä, kun pysähdyttiin, ehkä Myrrille muistui mieleen päivän tehtävä ja se palasi jäljelle. Makuu jäi kuitenkin merkkaamatta. Ensimmäinen kulma mentiin pienellä kaarroksella kulman takaa. Toisella osuudella mentiin mielestäni hyvin jälkitarkasti, kertaalleen siellä käytiin jäljen ulkopuolella vähän tarkastelemassa, ilmeisesti siinä makuu ohitettiin. Toisella kulmalla oli katko, sen Myrri selvitti hyvin, laajalla rengastuksella. Kolmas osuus mentiin jälkitarkasti ja makuu merkattiin hyvin. Kolmas kulma jälleen pienellä kaarroksella takaa. Neljännellä osuudella makuu merkattiin vähän nopeasti, mutta merkkaus oli selvästi nähtävissä. Kaadolle tultiin suoraan, sitä jäätiin haistelemaan ja nuolemaan. Jälleen ongelmat makuissa, ensimmäisessä vähän harmittava riistahaju samassa kohdassa, toisella ohitus?, kolmas hyvin ja neljäs vähän nopeasti. Keskuspaikalla sain kuulla paikallisilta osallistujilta sekä keskuspaikalla yöpyneeltä tuomarilta, että koko yön oli alueen yli mennyt ukkoskuuroja ja sateet olivat olleet runsaita. Ne varmasti laimensivat veren hajua makuilla. Upea suoritus Myrriltä jälleen, pisteitä jäin miettimään, neljäs ykköstulos oli kuitenkin varma.
Suorituksen jälkeen ajelin omalle jäljelleni ja lähdin purkamaan sitä. Mennessäni mietin suoritusta ja kun vähensin kahden makuun ohittamisen sekä pari pientä käyntiä jäljen ulkopuolella, sain pisteiksi noin 45-46. Purkamisen jälkeen keskuspaikalle ja syömään. Paperityöt oli keskuspaikalla saatu valmiiksi, joten siirryimme ulos kuulemaan tulokset. Myrrin suoritus luettiin ja loppuun VOI1 ja 45 pistettä, kuten olin veikannutkin. Kiittelin toimikunnan, hyppäsin autoon ja lähdin kotimatkalle. Matkalla mietin tulevia kokeita, keskiviikkona on seuraava, Myrri saa nyt huilata ja jäljelle lähtee Charmi. Sitten viikonloppuna vähän pidempi mejä-reissu, jonne matkaan lähtee todennäköisesti Myrri. Lumo pitää nyt vähän taukoa jäljistä.
MELKEIN NIINKU JÄLKIVALIO (FI JVA) 22.6.2022
Viime viikonloppuna minulla oli paikka Keuruun mejä-kokeeseen. Hannalla oli suunnitelmissa Kotka-Lappeenranta näyttelyreissu, joten koirille olisi jälleen pitänyt järjestää hoitopaikkaa. Sitten näin mejä-harrastajissa, että Sastamalan kokeeseen ilmoitettiin vapaana olevia mejä-paikkoja, joten nopeasti ilmo sinne. Saatuani paikan, ilmoitin heti Keuruulle, että perun paikan sieltä, jotta ehtivät ottaa varasijalle olevan mukaan kokeeseen. Vaihto Sastamalaan helpotti tilannetta, sillä ajomatka kokeen keskuspaikalla oli vaivaiset 20 minuuttia, joten ehtisin lenkitellä kotona olevat koirat, vaikka kokeessa olinkin. En laita samalle viikonlopulle useita ilmoja eri kokeisiin, nytkin ilmo oli alun perin vain Keuruulle.
"Kauhulla" olin seurannut alueen säätiedotuksia. Vettä oli luvattu koko lauantaiksi ja vuorokauden sadekertymä oli jossain vaiheessa yli 3cm luokkaa. Onneksi se siitä vähän pieneni, mutta melkoinen sade oli keskuspaikalla, kun sinne saavuin. Jälleen ne normikuviot, jonka jälkeen jaettiin jälkiparit. Sain itselleni kokeneen mejä-harrastajan Tiinan, mikä helpotti tietysti jälkien tekemistä. Hänellä oli lisäksi AVO-jälki, joten sateessa ei niin kauan tarvitsisi kuluttaa. Aloitimme jäljen tekemisen minun VOI-jäljestäni, sillä siinä on ajallisesti pidempi vaatimus eli 18 tuntia. Edelleen sade piiskasi, mutta sehän ei meitä mejä-harrastajia estä, vaan iloisin mielin maastoon. Sen enempää ohjeita ei tarvinnut Tiinalle kertoa, annoin vaan pyykkipoikani ja suuntasin alkumakuulle. Suunnistus sujui ilman ongelmia, maastokin oli melko helposti kuljettavaa. Kohta olimme jäljen suunnistaneet ja heti perään kävimme sen verettämässä. Jälkien tekoa helpotti Kotkasta KV:sta saatu viesti, siellä Myrri oli ollut upeasti ROP. Seuraavaksi suuntasimme AVO-jäljelle ja nyt oli Tiinan vuoro suunnistaa. Suunnistaminen sujui hyvin, kuten veretys ja päivän työt olivat muutaman tunnin jälkeen tehty. Tiinan kanssa oli mukava päivä maastossa, keskustelimme niin mejästä kuin muutenkin koiraharrastamisesta, paljon meillä oli yhteisiä ajatuksia sekä kokemuksia. Vettä satoi koko ajan kun jälkiä teimme, välissä enemmän ja välissä vähän vähemmän. Olin aivan litimärkä tullessamme autoille. Onneksi olin varannut pyyhkeen matkaan, niin sain sillä suojata penkin, ennen kuin suuntasin kotia kohden.
Illalla katselin sunnuntain sääennustetta, nyt ei pitäisi sadella, vaan päivällä tuuli yltyisi aina 8 m/s lukemiin. Vähän säätä harmittelin nukkumaan mennessäni, mutta eipä sille mitään voi. Muutaman tunnin ehdin nukkua, kun heräsin ukkosen jyrähtelyyn. Charmi ei ennen ole ukkosta niin lähellä kuullut, joten nousin ylös vähän tarkkailemaan. Minku jatkoi uniaan, Charmi vähän huoneessa vaihteli paikkaa ja pysähtyi kuuntelemaan jylinää. Ukkosen tullessa ulkona oli aivan pimeää, joten salaman välähdykset valaisivat aina huoneen. Eipä se enempää Charmia vaivannut, se tuli kuitenkin jalkoihini nukkumaan, kun itse tulin hetkeksi tietokoneelle. Puolisen tuntia ukkonen jyrähteli, välissä tuli voimakkaita ukkoskuuroja, kunnes pikku hiljaa vaimeni ja oli aika jatkaa unia.
Sunnuntaina lenkittelin kotona olevat Minkun ja Taikan sekä suuntasin Charmin kanssa koepaikalle, missä se sai lenkkinsä. Aamupalat nautittiin, kuunneltiin puhuttelut ja sitten olikin arvonnan aika. Olin ollut tekemässä jäljen VOI5 ja kun kuulin, että meidän ryhmässä oli AVO-jälkiä neljä ja vain kaksi VOI-jälkeä, tiesin meneväni jäljelle JÄLLEEN kokeen viimeisenä, nyt kyllä ilman arvontaa. Mielessäni vähän pyöri ennustettu kova tuuli, mikä päivän aikana varmasti tulisi koetta vaikeuttamaan. Keskuspaikalla suoritettiin vielä ammunta, siihen Charmi ei reagoinut. Heti ammunnan jälkeen hyppäsimme autoon ja suuntasimme kotiin. Kotona saisin viettää useamman tunnin, sillä oma vuoroni opastukseen oli vasta neljän AVO-jäljen jälkeen. Katselin kotona kokeen etenemistä whatsapp ryhmästä ja ajoissa lähdin kohti koemetsää. Hetken lähtöpaikalla odottelin, kunnes suorittava koirakko ja tuomari saapuivat. Lähdettiin alkumakuulle, minkä tuomarille kerroin sekä alkukrepityksen. Sen jälkeen jäin vain taustalle suoritusta seuraamaan. Koirakko teki hienon suorituksen, harmittavasti jälki oli ollut pakko tehdä kallion yli, missä tuuli kävi niin voimakkaana, ettei koira löytänyt jatkoa ja siitä yksi hukka.
Jäljeltä siirryin Charmin kanssa viimeisen jäljen lähtöpaikalle, auto parkkiin ja Charmille vielä pieni lenkitys. Lähtöpaikalla tuuli todella kovaa, siinä oli matala taimikko, minkä yli tuuli pääsi riehumaan. Tuomari tuli oppaan kyydissä ja hänen tullessa autosta, lakki oli vähällä lähteä tuulen mukaan. Nyt todella testattaisiin Charmin kyvyt jäljellä. Alkumakuun Charmi haisteli hyvin ja lähti hienosti jälkeä etenemään. Tuulisessa avoimessa metsässä se eteni hyvin maavainuisena jäljellä tai sen tuntumassa. Ensimmäisen makuun se merkkasi ja myös kulman meni tarkasti. Toinen osuus jatkui osin suoperäisessä maastossa, toisaalta hyvä tuulisessa säässä, kasvillisuus vähän esti tuulta levittämästä jälkeä. Toinenkin makuu merkattiin ja sitten saavuimme katkokulmalle. Vieläkään Charmi ei lähtenyt rengastamaan, vaan pienillä pistoille etsi jatkoa. Näillä pistoilla se tuli jäljentekijöiden uralle ja niihin tukeutuen eteni jälleen jäljelle. Nopeasti selvitetty katko. Kolmannella osuudella tultiin vähän avoimempaan maastoon ja sen verran jäljen sivussa kuljettiin, että makuu ohitettiin. Viimeinen kulma tarkasti, hyvin takana huomasi miten suunta 90 asteen kulmassa vaihtui. Viimeisen suoran makuun Charmi ohittaa nopeasti. Lopussa saavumme metsän ja taimikon rajalle. Siinä tehdään tuulesta johtuen pientä tarkastusta, mutta aina palataan taimikkoon, missä jälki kulkee. Kohta ollaankin makuulla, tuomari siirtyy lähemmäs ja kehuu Charmia. Ylpeänä Charmi nappaa sorkan suuhunsa ja vie sen tuomarille, kaatokäyttäytyminen on hyväksytty. Menen kehumaan Charmin, yhdessä ihastellaan sorkkaa, hetkeksi se lasketaan maahan, kun nautitaan kanafile. Sen jälkeen välittömästi sorkka uudelleen suuhun ja se kannetaan autolle asti. Olipas jälleen nautinto seurata Charmin jäljestys, iästään huolimatta se tekee upeaa työtä. Iloa tietenkin lisäsi se, että tämä oli Charmin viides jälki, kaikista ykköset korkeilla pisteillä, sen kruunasi tämä jäljestys hyvin vaativissa olosuhteissa. Charmi on SUOMEN JÄLKIVALIO (FI JVA), sen voi jo julistaa, vaikka se vaadittava näyttelytulos 15kk iässä täytyy vielä käydä hakemassa.
Kävin jäljeltä viemässä tuomarin keskuspaikalle ja suuntasin kotiin. Tiesin, että lopputohinoissa kestää sen verran pitkään, että ehtisin viedä Charmin kotiin. Hannakin oli jo saapunut omalta näyttelyreissultaan, upea menestys oli jatkunut, nyt Myrri oli ollut VSP. Muutaman sanasen ehdimme siinä vaihtaa, vaihdoin samalla myös auton ja suuntasin takaisin keskuspaikalle. Siellä jouduinkin sitten odottelemaan vähän pidempään, sillä toisella ryhmällä oli maastossa ollut vähän tapahtumia. Viimein illalla kaikki olivat paikalla ja tulokset julkistettiin. AVO-tulokset alkuun, siellä yksi ykköstulos, jälkiparilleni Tiinalle, onnittelut! VOI-luokka kutsuu! VOI-jälkiä oli yhteensä kuusi, meidän tulos luettiin toiseksi viimeisenä, VOI1 pisteitä 45. Onnittelut sain jälkivaliosta, mistä piti tietenkin muistuttaa, että vielä se näyttelytulos täytyy hakea, Charmin kohdalla se todellakin vain haetaan. Se oli sitten viides jälkivalio meidän laumaamme. Tämä on niin meidän, kuin lauman koirien yhteinen upea harrastus ja saa olla todella ylpeä tyttösten saavutuksista. Kehitys on ollut melkoista, alkaen Lumon kymmenen kokeen yli 5 vuoden iästä valioitumiselle, päättyen (tässä vaiheessa) Charmin viiden kokeen ja 14kk iän valioitumiseen. Paremmaksi ei oikein pysty laittamaan, kun pisteetkin Charmilla olivat kokeista korkeat ja mahtuihan sinne VOI-luokasta täydet 50 pistettäkin. Menestystä hämmästellen ajelin kotiin, missä vastassa oli iloinen lauma. Maanantaina otimme Minkun matkaan ja se pääsi vielä tekemäni jäljen haistelemaan, samalla kun minä purin sieltä merkit.
CHARMILLE TÄYDELLINEN SUORITUS 50p! 14.6.2022
<span style="font-family: 'comic sans ms', sans-