Taipparit

 

KURSSILLE 9.2.2021

Kevään aikana katsotaan kuinka pitkälle Hertan kanssa noutohommissa päästään. Sunnuntaina alkoi koiravalkku Riikka Pöyhösen pitämät kurssit perusnouto ja taipumuskoe. Ilmoittauduimme siis kahdelle perättäiselle kurssille, kun se nähtiin meille parhaimpana vaihtoehtona. Päätimme, että Hanna on se joka Herttaa ohjaa ja minä olen vain apuna tarvittaessa.

Koulutus alkoi perusnoutokurssilla, alkuun esittäydyttiin ja kerrottiin mitä kurssilla tehdään sekä mihin sillä pyritään. Sen jälkeen tehtiin jokaiselle koirakolle "eläinkoe", missä ensimmäisenä jätettiin koira paikalleen, itse noin 10 metrin päähän ja kutsuttiin se luokse. Hanna vuorollaan saapui Hertan kanssa osallistujien välistä ja Herttahan olisi halunnut jo kaikki siinä mennessä morjestaa. Hanna käskytti Hertan paikalleen ja lähti eteenpäin. Kun Hanna oli päässyt noin 5 metriä, singahti Hertta perään. Hertta palautettiin paikalleen ja otettiin uudestaan ja tällä kertaa Hertta odotti hienosta lupaa saapua. Toisena tehtiin perusnouto, Hanna piti Herttaa paikallaan ja heitti kouluttajan damin noin 5 metrin päähän. Hertta käskyllä lähti sitä noutamaan, pysähtyi, haisteli sitä, mutta ei palauttanut. Hanna haki damin, antoi sitä Hertalle suuhun muutaman kerran ja sitten tehtiin nouto uudelleen. Hertta lähti damin perään, otti sen varovaisesti suuhunsa ja palautti. Molemmista saatiin siis onnistunut suoritus ja siihen olimme ihan tyytyväisiä. Hertalle täytyy treeneissä opettaa erityisesti malttia ja keskittymistä, liika kiihtyminen ei ole ongelma. Suorituksen jälkeen Riikka antoi palautteen, sekä kertoi, mitä Hertan kanssa tulee treenata.

Taipumuskoekurssi alkoi pienen tauon jälkeen. Alkuun jälleen esittelyt ja kerrottiin tämän kurssin tarkoitus. Käytiin läpi myös taipumuskokeen tehtävät. Sen jälkeen siirryttiin kauemmas pellolla jälleen koirakoittain tekemään. Hanna lähti vuorollaan hakemaan Herttaa autolta ja saapui suorituspaikalle. Varsinaista tehtävää ei paikalla ollut, vaan tulo sinne, koiran ja ohjaajan keskinäinen kontakti sekä koira vire oli se mitä tarkkailtiin. Hanna teki Hertan kanssa yksittäisiä liikkeitä, istumista, maahan menoa, kiertämistä, seuraamista ja palkkasi näistä. Hertta pysyi keskittyneenä, otti namia, mitä monesti liian kiihtynyt koira ei tee. Hetken suorittamisen jälkeen Riikka kysyi Hannalta, miten hän koki tilanteen ja sen perusteella yhteisesti käytiin tilanne läpi. Minä otin siitä Hertan, jotta Hanna sai jäädä seuraamaan muiden suorittamista ja kuulemaan hyviä neuvoja. Loppuun Hanna sai vielä kotitehtävät, joita muutaman kerran tehdään ennen seuraavaa kurssikertaa kahden viikon päästä. Hyvillä mielin ajelimme kotiinpäin, koulutus oli selkeää ja erityisen mielissämme olimme Riikan tavasta kouluttaa, ilon ja palkitsemisen kautta mennään.

 

 TREENIÄ 25.12.2020

Onpa edellisestä päivityksestä aikaa. Hakuhommat ovat edelleen säännöllisesti jatkuneet, mutta varsinaisesti otsikon alle "Taipparit" ei varsinaisesti olla tähdätty.

Koko lauma on tehnyt kesän, syksyn ja alkutalven aikana hakua. Taippuli hakee damia ja siipidamia, todella hienoa seurattavaa on erityisesti sen paluu dami suussa, kun namipalkka on tiedossa. Hakuun lähtö on usein vähän verkkaisempaa, hakualueelta saatetaan eksyä kauaksikin, sieltä palaillaan kun se mummelille sopii. Edelleen hajuaisti kuitenkin toimii ja damit löytyvät. Erityisen hyvin Taikan haut ovat sujuneet syksyn jämi-reissuilla, missä se muutenkin piristyy.

Lumo tekee vauhdikkaimmat haut, sitä ei ikä paina. Välissä vauhtia on niin paljon, että ensimmäiset damit nähdään, mutta into on niin kova, ettei niin läheltä viitsi palauttaa. Ensimmäinen palautus kun tuodaan, loput haetaan myös vauhdilla, eikä aikaakaan, kun hakuruutu on tyhjä.

Minku hakee omaan rauhalliseen tapaansa. Tekee hyvin täsmällistä työtä ja usein damit haetaan järjestyksessä. Hakuruudussa pysytään hyvin ja kaikki damit palautuvat.

Myrri suorittaa vähän vaihtelevasti. Jonakin päivänä damit löytyvät sekä palautuvat erinomaisesti. Toisena päivänä tehtävä ei niin kiinnosta, hakualuetta kierretään ja vasta kehoitusten jälkeen palautellaan.

Hertan kanssa joudutaan vähän miettimään jatkoa ja erityisesti mihin sen kanssa tähdätään. Se on saatu jo tottumaan varikseen, sitä kannetaan, myös varisdamit palautuvat ruudusta. Sitten kun sille tehtiin kotona aitauksessa noutoja heittäen varista useampaan kertaan, se ei enää seuraavalla kerralla lähtenytkään omatoimisesti hakemaan ruudusta. Ajatuksena sen kanssa on palata noudon alkeisiin, kysellä kokeneemmilta neuvoja ja katsella sen jälkeen keväällä mihin pyritään, hakuja omaksi iloksi vai kenties tähtäimessä taipparit.

 

TAIPPARIKURSSI 14.8.2019

Tälle vuodelle suunniteltiin mahdollisesti taipparikoetta Myrrille. Aika on rajallista ja kun muita harrastuksia on riittänyt, ovat taipparitreenit jääneet vähiin. Tästä johtuen emme tule starttaamaan taipumuskokeessa tämän vuoden aikana (tai sitten jos treeneissä tapahtuu innostuminen, niin riittäähään kokeita aina syyskuun loppuun...). Kuitenkin olemme edelleen kiinnostuneita hakutreeneistä sekä taippareista ja siitä syystä ilmoittauduimme ISKK:n järjestämälle taipparikurssille. Eilen oli ensimmäinen koulutuskerta. Alkuun esittäydyttiin ja kouluttaja kertoi yleisesti taippareiden kulun. Treeni aloitettiin taippareiden ensimmäisellä tehtävällä eli sosiaalinen käyttäytyminen. Molemmat kouluttajat Susanna ja Ari tervehtivät koirat ja kännykkää käytettiin "sirulukijana", joten suhtautuminen siihenkin nähtiin. Myrri normaaliin tapaansa tervehti uudet ihmiset häntä heiluen, eikä kännykän pyöriminen niskassa häirinnyt yhtään.

Tutustumisen jälkeen jokainen koirakko kerrallaan lähti hakutreeniin. Myrri saapui treenipaikalle ja alkuun heitettiin tieuralle pelkkä dami. Myrri sai luvan lähteä hakuun ja vauhdilla se singahti damin perään. Ilman mitään empimistä, se nappasi damin suuhunsa ja toimitti sen Hannalle. Sitten piti hakea hanhen siipidami, ensin se annettiin Myrrille haisteltavaksi. Dami heitettiin tielle ja yhtä innokkaasti Myrri lähti hakemaan. Damin kohdalla haisteltiin hetki, sitten aivan damin päästä kiinni ja lähti palauttamaan. Kun dami tippui, niin seuraavaksi Myrri otti kunnolla damin keskeltä kiinni ja palautti käteen. Siipidamia haettiin toistamiseen ja nyt heti kunnon ote sekä palautus Hannalle. Hakutreeni päättyi tähän ja olimmepa tyytyväisiä Myrrin hakuihin.

Sitten olikin aika tutustua varikseen. Myrri alkuvuodesta teki varisnoutoja jo melko hyvin, parhaimmillaan maastosta haettiin kolme varista peräkkäin. Viime treeneissä varis ei ole noussut, joten mielenkiinnolla jäimme seuraamaan miten nyt kävisi. Varis laitettiin nurmelle ja alkuun siitä käveltiin Myrri hihnassa ohi. Myrri osoitti varikseen kiinnostusta ja vauhdista sitä haisteli. Muutaman kerran kuljettiin variksen vierestä, välissä se heitettiin kulku-uralle, juuri ennen ohittamista. Seuraavaksi Myrri hihnassa odottamaan ja varis heitettiin muutaman metrin päähän. Myrri hakuun ja vauhdilla se jälleen lähti. Varista haisteltiin, sen ympärillä pyörittiin, mutta ei nostettu. Sitten kokeiltiin innostamista siten, että Hanna lähtikin hakemaan variksen ja palautti sen kouluttajalle. Alkuun Myrri tätä ihmetteli, sitten lähti yhdessä hakuun, vieläkään ei varista nostanut. Viimeisenä yritettiin kiinnostusta varikseen laittamalla se hihnaan ja vieden sitä ympäri nurmikkoa. Myrri lähti kyllä seuraamaan, mutta tämäkään ei saanut sitä varista ottamaan. Saimme hyvät ohjeet, miten sitä kotona innostamme, toivottavasti löydämme treeniin aikaa ja itselle motivaatiota.

Viimeisenä treeninä tehtiin kani-jälki. Myrri jäi odottamaan, jälki vedettiin tien sivuun isommalla kanilla ja pienempi kani jätettiin jäljen päähän ojaan odottamaan. Myrri lähti jälkeä innolla haistelemaan ja löysi jäljen päähän. Siellä sitä kiinnosti enemmän kouluttajan pussissa ollut isompi kani. Pienen ohjauksen jälkeen myös pienempi kani löytyi, sitä ei suuhun otettu, innolla kyllä haisteltiin.

Ensimmäisestä kerrasta jäi ihan hyvä mieli, vaikkei varis ja kani sieltä noussutkaan. Intoa Myrriltä löytyi ja dami sekä siipidami haettiin hienosti. Hyviä neuvoja saimme jatkoon ja niitä pyritään nyt tekemään. Ensi kerralla sitten vesihakuun, toivon mukaan siinä aikaisempi into on säilynyt.

 

 

HAKUJA VEDESTÄ JA MAALTA 11.7.2019

Ennen tiistain vepe-treeniä teimme Myrrille lokkihaun vedestä. Kävin heittämässä lokin laiturilta ja pienen innostamisen jälkeen Myrri lähti uimaan ja hienosti haki lokin. Palautus tuli maalle Hannan käteen. Teimme muutaman toiston ja jokainen lokki haettiin. Saman haun teimme myös Lumolle, joka myöskin kävi kaikki heitetyt lokit hakemassa.

Eilen tehtiin lenkillä hakuruutu, matkassa olivat varikset, siipidamit ja damit. Treeni aloitettiin Myrrin kanssa, näytettiin sille varista ja sen jälkeen minä vein kolme varista maastoon. Myrri päästettiin liikkeelle ja se meni ensimmäisen variksen luo. Hetken se sitä haisteli ja lähti pois. Vika ei voinut olla variksessa, sillä otimme tätä treeniä varten uuden varikset pakkasesta. Lähdin innostamaan Myrriä, heittelin varista maastossa ja vähän se siitä jo innostuikin, mutta ei tällä kertaa nostanut sitä. Emme halunneet painostaa sitä sen enempää, vaan päätimme varishaun siihen.

Seuraavaksi hakuun pääsi Taika, sille maastoon kaksi siipidamia ja kaksi normidamia. Hanna lähetti Taikan liikkeelle ja verkkaisesti se tassutteli maastoon. Hetken etsintä ja dami löytyi. Palautus onkin sitten vauhdikas, mummu tietää että Hannalla palkka odottaa. Taika kävi hakemassa kaikki damit, hienoa nähdä miten se edelleen hakuun syttyy.

Kolmantena hakuun pääsi Minku, samat damit sillekin maastoon. Minku säntäsi innolla matkaan ja vauhdikkaasti kävi hakemassa kaikki damit. Vähän yllätyimme sen innokkuudesta, kun se viimeksi rallyssa ja mejässä on ollut melkoisen apaattinen. Toivottavasti nyt valeraskaudet on ohitettu ja saadaan Minkukin jälleen mukaan harrastamaan.

Seuraavaksi oli Lumon vuoro. Tyypilliseen tapaansa se kartoitti koko hakualueen ja kävi tunnistamassa jokaisen damin, palasi sitten takaisin Hannan luokse. Hanna lähetti sen uudelleen hakuun, nyt damit noudettiin ilman haistelua ja shoppaamista. Suoritus oli esimerkillinen, jostain syystä Lumo usein käy ensin kartoittamassa alueen, ennenkuin lähtee hakuun.

Viimeisenä päätimme ottaa Myrrille haun uudelleen, nyt dameilla. Ne kiinnostivat Myrriä ja noudettiin hienosti. Ongelma ei siis ole haussa, vaan varis ei tällä hetkellä sitä kiinnosta. Nyt täytyy miettiä, miten voisimme kiinnostusta lisätä ja katsotaan sitten miten seuraavissa treeneissä käy.

 

HAUSKAT PIRKAN DAMIT 8.4.2019

Hanna oli Minkun kanssa edennyt niin hyvin rallytokossa, että viralliset kokeet alkoivat. Kun kalenteri oli täynnä muitakin koiratapahtumia, ei millään meinannut löytyä lähialueelta sopivia kokeita. Kahden tunnin ajomatkan päässä oli Ilmajoen koe, mutta sekin sattui samaan aikaan kuin Pirkan damit. Pienen keskustelun jälkeen teimme ratkaisun, Hanna lähtisi Minkun kanssa kokeeseen ja minä muiden kanssa Pirkan dameihin. Ajatuskin jo siitä kauhistutti, mutta päätin mennä tekemään parhaani, kuten urheilutermein aina sanotaan. Sen olin kuitenkin päättänyt, että hauskaa pidetään, tuloksia emme lähteneet metsästämään. Ensimmäinen homma oli tehdä fiatin takapenkistä riittävän iso kolmelle koiralle. Etuistuimia etuasentoon, jalkatiloihin sohvatyynyt ja johan sitä tilaa oli riittävästi. Reppuun vielä namit, vesi ja kippo, noutajataluttimet ja sitten pääsimmekin matkaan.

Fiatissa ei navia ole ja olin mielestäni katsonut riittävän tarkkaan missä damit pidettäisiin. Ajelin ajatuksissani aina Hauholle asti, sieltä onneksi sain hyvät ohjeet ja sitten palattiinkin noin 8 kilometriä Lautsiaan. Vähän myöhässä saavuimme, mutta eipä mikään rasti ollut vielä ehtinyt alkaa. Osallistujille pidettiin puhuttelu, kerrottiin rastipaikat ja matkaan. Hetki minulta kului, kun kävin Myrrin autosta hakemassa ja suuntasin ensimmäiselle rastille. Useampi osallistuja oli jo jonossa, joten hetkinen siinä omaa suoritusta odoteltiin. Esittelin odotessa Myrrille damia, että se sitten tietäisi mikä oli tehtävä. Viimein pääsimme rastille ja selvisi, että siellä oli kuuden damin hakuruutu. Minun paikkani näytettiin ja sitten sainkin luvan lähettää Myrri matkaan. Innolla se lähti osoittamaani suuntaan, vauhdilla kierteli aluetta. Useammankin damin luona se kävi, mutta vieraat damit eivät sille kelvanneet. Kohta kolme minuuttia oli kulunut ja palasimme tuomarin luokse. Ystävällisesti hän kertoi että kyseessä on nuori innokas koira, hyvässä yhteistyössä tehtiin ja loppuun vielä totesi Myrrin olevan hyväluonteinen.

Me emme ensimmäisestä tehtävästä lannistuneet, vaan innoissamme suuntasimme seuraavalle rastille. Jälleen hetken odottelu, sitten meidät huudettiin ja pääsimme jälleen tekemäään. Rastilla oli tuttuja, Sanna Rantanen toimi siellä tuomarina. Saimme selvät ohjeet kahden damin hakuun, alkuun kuitenkin kuunneltaisiin laukaus, ennenkuin pääsisimme hakuun. Laukaus ammuttiin ja Myrri vauhdilla lähti matkaan. Ensimmäisenä käytiin tietenkin morjenstamassa rastin apuhenkilöt ja sitten aluetta kierrettiin jälleen innolla. Yritin ottaa uusia lähtöjä, damien läheisyydessä käytiin, mutta niitä ei palautettu. Aika päättyi ja sain Sannalta hyviä ohjeita hakuun, niitä täältä todellakin kaipasimme. Toisena tehtävänä oli kaksoismarkkeeraus, ammuttiin, heitettiin ensimmäinen dami, toinen laukaus ja toinen dami toiseen suuntaan. Jälkimmäisen damin Myrri näki hyvin ja kun sai luvan, suuntasi sinne ja toimitti damin hyvin takaisin, palautus tuli jopa käteen. Toista damia innolla etsittiin, valitettavasti ei löytynyt. Jälleen kävimme Sannan kanssa keskustelua, miten tästä Myrrin kanssa tulisi jatkaa, kiitokset niistä ohjeista!

Sitten pitikin vauhdilla kiiruhtaa koiran vaihtoon ja oli Lumon vuoro. Ensimäisenä hakuruutu, siellä se teki samantyyppisen haun kuin Myrrikin, intoa oli, aluetta kierrettiin, damit eivät kuitenkaan palautuneet. Lähes samoilla sanoilla Lumo kehuttiin, tekeminen oli ollut vauhdikasta ja hyvin ohjauksistani lähdettiin. Ensimmäisen rastin jälkeen suunnattiin toiselle rastille, valitettavasti juuri ennen meidän vuoroa oli järjestäjillä ruokatauko. En voinut jäädä siihen odottamaan, joten suuntasin autolle, josta päätin ottaa Taikan ja mennä katsomaan sen suorituspaikkaa. Löysimme paikan ja siellä ei onneksi ollut kuin yksi koirakko ennen meitä. Itsekseni jo naureskelin, että Taikan ohjaamisesta tulee varmasti hauskaa, kun Hanna on se joka sille haut lähes aina tekee. Taikan kuulo on heikentynyt, joten suullisista ohjeista ei myöskään olisi apua. Sanoin tuomarille ettei odotukseni ole kovin korkealla, mutta hauskaa varmaan meillä olisi. Tälläkin rastilla oli hakuruutu valmiina ja merkistä sain Taikan lähettää. Se lähti vauhdilla käteni suuntaan, hypähti muutaman kerran, kääntyi noin 10 metrin päässä ja oli kuin kysymysmerkki, mitä nyt pitäisi tehdä. Sama toistui useaan kertaan, Taika ei selvästikään tiennyt mitä piti tehdä. Jokaisesta paluusta se kuitenkin palkittiin namilla. Taika ymmärsi, että tässähän on tarkoitus saada namia, joten se lähti kiipeilemään kivien päälle. Tuomari nauroi ja kertoi heidänkin koiran saavan samaan tapaan namin kiveltä. Sitä sitten teimme, kunnes aika tuli täyteen. Hausta emme pisteitä saaneet, mutta sen verran touhumme tuomaria nauratti, että antoi yhteistyöstä 9/10 pistettä. Tyytyväisinä jatkoille toiselle rastille. Siellä sama ohjaus, kuin Myrrille ja Lumolle, edelleenkään Taikalla ei ollut aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Markkeeraustakaan Taika ei malttanut katsella, kun halusi minulta nameja. Myöskään ampuminen eikä sorsapilli sitä kiinnostanut. Yritin muutamia kertoja saada sen hakuun, mutta korkeintaan viiden metrin päähän se meni ja jälleen tuli ottamaan namia. Tuomari keskeytti suorituksen, onneksi saimme kuitenkin yhdessä käydä etsimässä toisen damin ja kun sen Taikalla viiden metrin päästi osoitin, se meni damin luokse, otti suuhunsa ja palautti minulle käteen. Toisella rastilla oli usean koiran jono ja siitä syystä kello oli jo yli puolen päivän. Nyt rasteja ruuhkautti iltapäiväksi saapuneet, jotka valitettavasti saivat tulla rasteille jonottamaan, vaikka aamupäivän porukka ei vielä niitä ollut käynyt.

Vein Taikan autolle ja kävin katsomassa kuinka pitkä jono Lumon toiselle suorituspaikalle olisi. Laskin koirakot, yhteensä kymmenen ja siitä syystä tein päätöksen, että lähdemme kotimatkalle. Päivä oli ollut pitkä, mutta hauskaa meillä oli ja kommenteista päätellen hauskuutimme myös rasteilla olleita. Pisteitä emme hausta saaneet, innokkuudesta ja hyvästä yhteistyöstä meidät palkittiin. Tämäntyyppisiä hakuja emme ole tehneet, hakuruudunkin tyttöset ovat aina nähneet ja vasta sitten päässeet hakuun. Varmasti jatkossa teemme erityyppisiä hakuja, sekä yritämme päästä treenaamaan myös niillä toisten dameilla ja variksilla. Mukavan päivän kruunasi vielä Hannan uutiset, toinen hyväksytty rallytoko Minkulle, nyt 96 pistettä.

 

 

HAKUTREENIT 24.3.2019

Olosuhteet vähän rajoittivat hakutreenejä talven aikana. Lunta satoi niin paljon, ettei metsään hakuruudun tekeminen olisi ollut järkevää. Sitten kun lumet alkoivat sulamaan, kaikkialla oli jääpinta, siinä treenaaminen olisi ollut jo terveysriskikin itselle ja koirille. Muutamia hakuja tehtiin metsäteillä, ettei asia kokonaan päässyt unohtumaan.

Viimein lumi oli riittävästi sulanut metsärinteeltä ja pääsimme tekemään kunnon treenit. Matkaan otimme kolme varista sekä neljä damia. Aloitimme treenit Myrrin kanssa, muut saivat jäädä taustalle odottamaan vuoroaan. Otin kassista variksen ja esittelin sen Myrrille. Myrri haistoi varista, mutta ei tuntunut olevan siitä kovin kiinnostunut. Myöskään variksen heiluttelu sen edessä ei aiheuttanut suurempaa mielenkiintoa. Mietin jo, onko talven tauot aiheuttaneet sen, ettei varis kiinnosta. Lähdin kuitenkin maastoon varisten kanssa, siellä heiluttelin niitä Myrrille, joka seurasi tiivisti ja pudottelin ne muutamien kymmenien metrien päähän tiestä.

Palasin tielle, missä Myrrin vire oli muuttunut täysin, into hakuun oli todella suuri. Viimein sain hihnan irrotettua ja Myrri säntäsi matkaan. Suoraan ensimmäiselle varikselle, hyvä ote ja nopea palautus. Seuraava haettiin yhtä innolla, ote varikseen jopa parannettiin, jotta se olisi syvällä suussa. Kaikki kolme varista löytyivät helposti, suoraan niille mentiin ja suoraan palautettiin. Olinpa todella tyytyväinen hakuun, Myrrille namit ja isot rapsutukset. Palautusta on vielä treenattava, tällä hetkellä tulee kohdalle, mutta ei malta odottaa, että varis siltä otettaisiin, vaan pudottaa maahan. Nyt ei kuitenkaan lähdetä kunniakierroksille, eikä esittelemään muulle laumalle aarretta. Tärkeintä se, ettei haun aikana tehdä shoppailua, ei vaihdella varista, ei mäyssätä suussa, ei revitä ja palautetaan suoraan minulle.

Myrrin jälkeen suorittamaan pääsi vuorollaan muut, niille maastoon vietiin neljä damia. Jokainen haki damit innokkaasti, erityisen hienoja olivat jälleen Mummelin suoritukset. Lenkillä se pääsääntöisesti tallustelee meidän perässämme, eikä paljon juoksuaskelia ota. Hakutreeneissä sen(kin) moodi muuttuu täysin ja metsän keskellä se pomppii kuin pentuiässä oleva kakara. Erinomaisesti se löytää damit, hajuaisti toimii edelleen, vaikka kuulo onkin vähän heikentynyt. Näitä treenejä lisää Mummelille. Myös Lumo ja Minku suoriutuivat hakuruudusta hyvin, eikä tällä kertaa Lumokaan tehnyt damien vaihtoja, vaan jokainen palautettiin heti kun löytyi.

Viimeisenä teimme Myrrille vielä damihaun, onhan minulla tarkoitus osallistua sen kanssa ensi kuussa Pirkan dameihin. Myrri lähti hyvin maastoon, pääsi ensimmäisen damin kohdalle. Hetken se siinä damia mietti, ehkä varis oli ollut sille kiinnostavampi. Kuitenkin dami suuhun otettiin ja palautettiin, kuten myös seuraavat kolme. Treenistä jäi erittäin hyvä mieli ja kohta jälleen tehdään treeniä uudelleen.

 

JATKUVAA TREENIÄ 18.11.2018

Vaikka en olekaan taippari-sivulle aikoihin kirjoittanut, on taipumuskokeen mukaisia treenejä tehty säännöllisesti. Päivityksiä on voinut nähdä Hannan blogista sekä kennelimme face-sivulta. Myrrin kanssa olemme osallistuneet myös muutamiin yhteisiin koulutuksiin, yhdessä ja erikseen. Niistä olemme saaneet hyvää oppia ja Myrri on päässyt suorittamaan häiriön sekä muiden osallistujien paikalla ollessa.

Vesihaku Myrrin osalta päätettiin syyskuun puolivälissä, missä lokkia haettiin jo rantavedestä. Uiminen ei ole Myrrille ongelma, vepe-treeneissä on veneestäkin innolla hypätty. Kanihakua ollaan tehty muutaman kerran, jälki löytyy helposti ja kani löydetään. Pienempi kani on palautunut, isommalla ei vielä olla treeniä tehty. Varishakuja on tehty lähes viikottain. Muutama viikko sitten huomasimme, että varis ei enää palautunut. Todennäköisesti treeniä oltiin tehty vähän liikaa sekä käytössä olleet varikset olivat menneet vähän huonoksi. Tästä johtuen otimme uudet varikset käyttöön ja pidimme myös pienen tauon, joka todellakin kannatti.

Eilen teimme hakutreenin ja Myrri oli variksesta ihan innoissaan. Alkuun vähän lisää innostettiin ja heiteltiin varista muutaman metrin päähän. Sieltä haettiin vauhdilla, niin paljon varis kiinnosti, että pieni kunniakierros piti tehdä ennen palautusta. Sitten vielä muutama haku, varis maastoon vieden. Pidemmältäkin varis hyvin haettiin ja suoritus päätettiin silloin kun innostus oli vielä korkealla.

Myrrin haun jälkeen otettiin muulle laumalle dami ja siipidami hakua. Jokainen vuorollaan haki innolla, Myrrin seuratessa taustalla. Niin innoissaan Myrri oli muiden hakiessa, että teimme sillekin vielä haun siipidameilla. Niidenkin jälkeen oli vielä ottamassa varista edelleen repusta. Tämä into pyritään talven aikana säilyttämään.

Minkun haku

Lumon haku

Taikan haku

 

VAUHDIKKAITA NOUTOJA 22.8.2018

Eilen lauma suuntasi jälleen järvilenkille. Myrriä varten matkaan otettiin pari varista, mitkä olivat aamusta olleet sulamassa. Treeni aloitettiin Myrrin haulla ja vein sen katsellessa pari varista maastoon. Hanna käski Myrrin noutamaan ja vauhdilla se säntäsi maastoon ja suoraan ensimmäiselle varikselle. Varis nostettiin  ja hyvällä otteella se vauhdikkaasti palautui. Sen verran piti muita lauman jäseniä kiusata, että variksen kanssa tehtiin niiden edessä kunniakierros ja vasta sen jälkeen palautui Hannalle.
Video ensimmäisestä hausta

Heti perään Myrri lähetettiin uudelleen hakuun. Toista varista jouduttiin hetki etsimään, mutta kyllähän sekin sieltä löytyi. Jälleen vauhdikas palautus ja tällä kertaa suoraan Hannalle. Todella tyytyväinen voi tällä hetkellä olla Myrrin hakuihin, se pysyy juuri sopivassa vireystilassa, ei mene kierroksille, ei äänehdi, mutta kuitenkin haku tehdään vauhdikkaasti ja innolla. Palautus on alkanut lähes aina tulemaan käteen. Myrri ei hakuruudussa shoppaile, ei pudottele, eikä varista rikota.
Video toisesta hausta

Kahden haun jälkeen vielä hetki intoa varikseen nostettiin. Hanna heilutteli sitä Myrrin edessä, välissä se heitettiin ja Myrri pääsi hakuun. Muutaman haun jälkeen laitettiin varis pois ja Myrri puuhun kiinni katselemaan muiden damihakuja ja tekemään malttitreeniä.
Muillakin hakuintoa löytyi ja kaikki vuorollaan hakivat maastosta 3 damia.

Minku

Lumo
Taika

Järvilenkki päätettiin rannalle, missä oli koko laumalle vuorossa vesihaut. Lumo ja Minku hakivat damia kauempaa, Myrri tyytyi hakemaan rantavedestä ja Taika oli keskittynyt Hannan heittämiin nappuloihin.

 

VARISNOUTOJA 24.6.2018

Sunnuntaina oli upea ilma lähteä iltapäivällä järvilenkille. Matkaan otettiin myös varis Myrrin treeniä varten. Varis oli otettu jo aamusta sulamaan, joten enää ei käytetä suoraan pakkasesta otettua. Ensimmäisenä saavuttiin järven rantaan ja tyttöset kävivät kastautumassa. Siitä siirryttiin treenipaikkaan ja laitettiin muut tytöt kiinni puuhun, Myrri jäi odottamaan treeniä. Alkuun tehtiin varis jälleen Myrrille tutuksi ja mukavaksi leikittämällä sillä. Sitten Hanna otti Myrrin kiinni ja heitti variksen maastoon. Myrrille annettiin lupa noutoon ja vauhdilla se säntäsi variksen luo. Ilman mitään miettimistä se tarttui hampaillaan keskeltä lintua ja hyvällä otteella sen palautti. Palauttamista käteen ei ole varsinaisesti vielä treenattu, mutta pääosin Myrri tuo variksen eteen ja saa siitä namin sekä isot kehut. Muutama heitto vielä variksella ja kun se edelleen hyvin palautui, päätimme tehdä toisen treenin, kunhan muut tyttöset ensin tekevät hakuruudun.

Tyttösten treenin jälkeen oli jälleen Myrrin vuoro. Pidin Myrriä paikallaan ja Hanna vei parinkymmenen metrin päähän variksen, sen etu- ja takapuolelle siipidamit. Myrri lähetettiin matkaan, se suuntasi noudolle ja siitä nappasi lähimmän siipidamin suuhunsa ja teki hyvän palautuksen. Uudestaan noutamaan ja seuraavaksi palautui varis. Tehtiin vielä toinen haku ruudusta vain variksella, vähän kauempaa ja kun sekin vielä palautui, päätimme päättää treenin siihen. Varis on tällä hetkellä Myrrille hyvin mieleinen, eikä sen suuhun ottaminen tuota mitään ongelmia. Seuraavaan treeniin taitaa matkaan lähteä myös kani, niin saadaan kaikista taipumuskokeen tehtävistä kokemusta. Myrri sai myös hyvää malttitreeniä, kun muille tyttösille tehtiin damihakuja. Kyllähän sieltä yritettiin täysillä tulla mukaan, mutta hienoa oli havaita, ettei Myrri alkanut siellä vinkumaan eikä haukkumaan.

 

MYRRILLE TREENIÄ 17.4.2018

Jälleen tuli lueskeltua "Noutajien koulutus" faceryhmää. Itseäni harmittaa todella paljon niiden koirien puolesta, jotka noutoharrastukseen liittyen jäävät niin paljosta paitsi. Ei leluja saatavilla kuin ainoastaan silloin kun omistaja sallii, ei pehmoleluja revittäväksi, ei missään nimessä vinkuleluja, ei heittelyä pennulle, pidä se hiljaa ja rauhallisena vuoden ja lista senkun jatkuu. Ehkä emme koskaan tule taippareita läpäisemään, mutta kyllä jätän sen mielelläni väliin, kun saan katsella koirien intoa vaikkapa pehmoleluja yhdessä kiskoen tai frisbeen perässä yhdessä kirmaten.

Olemme tehneet treeniä, minkä koemme mielekkääksi ja mistä koirat nauttivat. Myrri on saanut kotosalla tehdä lyhyttä hakua siipidamilla ja variksella. Palautus sattuu useimmiten käteen, mutta tärkeintä on se, että kohde noudetaan ja sitä innolla kannetaan. Ulkosalla on myös noudettu siipidamia ja varista. Matkaa on pidennetty ja yritetty houkutella palautus takaisin heittäjille, silloin tällöin onnistuu. Intoa riistan ja siipidamin kanssa pidetään yllä leikillä, missä kahta varista/damia heitellään vuorotellen ja toinen lähtee lentoon kun ensimmäisestä luovutaan. Näin opitaan, että luovuttaessa hakuesineestä leikki edelleen jatkuu. Hanna on kouluttanut Myrrille perustottelevaisuutta, mitä myös noutotreeneissä vaaditaan. Myrri on todella innostunut noutamisesta, mitä heitätkin Myrri säntää esineen perään ja myös pääsääntöisesti sen palauttaa. Varis kiinnostaa ja aina kun sitä tarjotaan, sitä myös kannetaan. Seuraavissa treeneissä keskitytään erityisesti palautukseen ja hakuesineen suussa pitämiseen sekä luovuttamiseen. Myös taipparikurssia ja yhteisiä treenejä on Myrrille kevääseen ja kesälle luvassa.

 

TREENIÄ PORUKALLA 30.6.2017 

Varsinaista taipparitreeniä ei tälle kesälle olla tehtykään, mutta eilen intouduttiin ihan porukalla treenaamaan. Kutsuimme Tampereen alueelta muitakin harrastajia mukaan ja hienosti paikalle saimme yhteensä viisi tolleria ja pari kultsua. Kokoonnuimme meidän kotiimme, missä aitauksessa koirat saivat tutustua vapaasti toisiinsa sekä vilvoitella piha-altaassa.

Sitten olikin aika siirtyä maastoon. Sinne me olimme sulattaneet useampia variksia sekä kanidamin, matkassa oli myös useampi siipidami. Treenit aloitettiin varisten kanssa ruutuhaulla, jonne kaikkiaan kahdeksan varista kävin viemässä. Tolleri Kerttu aloitti todella hyvin ja haku sillä onnistui myös kauempaakin, ei muuta kuin onnea Noora kokeeseen.

Me yritimme myös laumamme kanssa varisten hakua, eipä tällä kertaa varis kiinnostanut nuorisoa haistelua enempää. Päätimme kuitenkin tehdä Taikan kanssa varishakua vähän lyhyemmällä matkalla ja siitähän se vallan innostui ja nouti useammankin variksen. Näyttää siltä, että rouva päästyään aikuisen ikään (9-vuotta) se tekee paluun useampaankin lajiin. Olemme sen ilmoittaneet mejä-kokeeseen seitsemän vuoden jälkeen ja ehkä sillä käydään taippareitakin vielä kokeilemassa. Pääasia on kuitenkin, että rouva todellakin nauttii "eläkepäivistään" ja saa osallistua kaikkeen oman kuntonsa ja halunsa mukaan.

Sitten siirryttiin siipidamien hakuun ja siellähän laumamme jokainen jäsen kävi damit erinomaisestt hakemassa. Ongelmaa meillä ei todellakaan ole haun kanssa, kohteet löytyvät helposti, vaihtelua ei tehdä, dameja eikä lintuja jäädä repimään, niiden kanssa ei kierrellä vaan palautus tulee suoraan käteen, jostain syystä vain se varsinainen kohde eli varis ei riittävästi kiinnosta.

Loppuun teimme vielä kanidamin hakua. Sekin sujui kaikilta loistavasti ja hyvällä otteella se palautettiin. Hyvillä mielin treenit päätettiin ja varmasti tähän kesään vielä porukallakin treenataan. Onneksi meidän laumamme ainoa tavoite ei ole taippareiden läpäisy, mutta kiva sitäkin on aina välissä kokeilla.

 

TREENIT KÄYNTIIN 20.3.2017

Viikonloppuun kuului jälleen järvilenkki. Kevättä kohden olemme päättäneet aloittaa jälleen selkeän treenaamisen taippareita ajatellen. Damia ja siipidamia onkin koko talvi haettu, joten noutoja talven aikana on tullut paljon ja ne ovat sujuneet hyvin. Taippareiden vesinoutoa pääsemme treenaamaan tietenkin vasta myöhemmin, jäiden lähdettyä ja kun vesi on vähän lämmennyt. Viikonloppuna ostimme pari pussillista variksia ja lumien sulamisen jälkeen siirrytään hakuruudussa niihin. Hanna lähtee mahdollisesti keväällä ohjatulle kurssille taippareihin liittyen. Toivottavasti treenit eivät ole viikonloppuisin tai tule päällekkäin vesipelastus-treenien kanssa.


Viikonlopun treenissä päätimme herätellä vähän sitä kanin hakua vetojäljen päästä. Tein Minkulle lyhen vedon kanidamilla ja jätin sen jäljen päähän. Hanna tuli hetken kuluttua lähtöpaikalle Minkun kanssa ja näytti sille lähtöpaikan. Innokkaana Minku jälkeä haisteli ja vauhdilla jälkeä pitkin eteenpäin. Intoa oli tällä kertaa niin paljon, että matkaan kuului pieni vauhdikas pisto vasemmalle, ennenkuin palattiin takaisin jäljelle. Loppu mentiinkin aivan jälkeä pitkin ja saavuttiin kanidamin luokse. Pieni haistelu ja dami suuhun. Hyvällä otteelle Minku damia kantoi ja myös palautus oli vauhdikas. Minku oli ihan innoissaan kanista, kuten on ollut aiemminkin, joten se ei ainakaan talven aikana ole unohtunut.

www.youtube.com/watch?v=7OHpgpJHnak

Teimme lenkillä vielä dami- ja siipidamihaun ja se ei kyllä suuresti kiinnostanut kanidamin jälkeen. Yksi iso haaste taippareihin on ehdottomasti, miten haluamme edeltävät viikot ennen koetta Minkun kanssa tehdä. Useissa keskusteluissa sekä julkaisuista voi lukea, että into hakuun on tietenkin sitä suurempi, mitä vähemmän aktiviteettiä on ollut ennen taippareita. Tottahan toki, jos kuukauteen ei aktivoida, eikä tehdä hakua, into kokeessa on varmasti huomattavasti suurempi. Huomaahan saman ihan omissa treeneissä, peräkkäisinä päivinä tehty haku osoittaa, miten into jo toiseen päivään laantuu. Varmaankaan kotona oleva iso pehmolelukasa ei myöskään ole oikea tapa edistää hakuintoa. Meillä kun tyttöset päättää, milloin pehmolelun kanssa leikitään, se haetaan kasasta ja tuodaan leikittäväksi. Ehkä tässäkin asiassa meille kuitenkin tärkeämpää on tyttösten kanssa touhuaminen mahdollisimman monipuolisesti ja jos siitä syystä taipparit jää suorittamatta, ei se meitä kyllä suuresti jää haittaamaan.

 

NOUTOJA, NOUTOJA 10.1.2017

Tarkoituksena on osallistua maaliskuussa talvinomeen Mänttään. Kyseessä on epävirallinen noutajien metsästyskoe. Tehtävinä Alo-luokassa helpohko haku, kakkosmarkkeeraus, motivoitu ohjaus. Treenit siihen on aloitettu ja viikonloppuna teimme kaksi noutoharjoitusta dameilla. Lauantaina suuntasimme pellolle, mukana neljä damia. Koirat kiinni puuhun pellon reunalle ja sitten mietittiin miten haku tehtäisiin. Päätin tehdä tytöille melko vaativan neloismarkkeerauksen, jossa heitän kaikki neljä damia lumihankeen. Lunta oli sen verran, että osa dameista sujahti melko hyvin lumen alle. Ensimmäisenä Taika noutamaan ja jälleen se suoritti hyvin tarkkaa hakua. Damit löytyivät ja palautuivat hyvin, palkkioksi nakinpaloja.

Seuraavaksi oli Lumon vuoro ja tyylilleen uskollisena se säntäsi vauhdilla pellolle. Vauhdista johtuen ensimmäiset damit eivät meinanneet löytyä, mutta hetken pyörimisen jälkeen sekin ymmärsi annetun tehtävän. Viimeistä damia etsittiin pitkään, mutta kun hakuinto ei hiipunut, annettiin sen työskennellä ja lopultahan se viimeinenkin dami palautui.

Viimeisenä Minku, joka rauhallisena odotteli vuoroaan Lumon ja Taikan noutaessa. Minku seurasi heittoni ja käskystä lähti noutamaan. Ensimmäinen dami löytyi helposti ja palautui käteen. Seuraavia dameja etsittiin liian kaukaa, johtuen varmaankin viime treeneistä maastossa, missä ollaan hakumatkaa selvästi pidennetty. Pienellä ohjauksella Minku palasi lähemmäksi ja sen jälkeen damitkin jo löytyivät. Jokainen tyttösistä haki kaikki neljä damia, olin tyytyväinen treeniin. 

Heti seuraavana päivänä teimme toisen treenin, nyt maastossa. Matkassa jälleen neljä damia ja tällä kertaa ne käytiin pudottamassa paikalleen. Vaihdoimme järjestystä ja nyt ensimmäisenä hakuun lähti Minku. Hyvin se oli seurannut, minne damit vietiin ja vauhdilla kaikki neljä damia maastosta palautui. Etsiminen onnistui maastossa paremmin kuin pellolla, ehkä pellolla häiritsi myös Lumon ja Taikan aikaisemmat jäljet. Mielenkiintoista oli huomata miten kaksi muuta Minkun hakuihin suhtautui, Taika rentoon tyyliinsä aloitti kepin pureskelun, Lumon vaan seuratessa, kun Minku dami suussa vauhdilla sen edestä palautti.

Taika sai jatkaa kepin pureskelua, oli Lumon vuoro noutaa. Vauhdikasta oli meno jälleen, vauhdista huolimatta damit löytyivät hyvin. 

Taika nouti viimeisenä ja sillähän oli ihan into päällä. Palautukset olivat erittäin lennokkaita, ikäisekseen se liikkuu maastossa todella kepeästi. Saimme viikonloppuun hyvät noutotreenit ja niitä jatketaan. Erityisen tyytyväinen olen kaikkien tyttösten palautuksiin, dameja ei vaihdella, ei tehdä ylimääräisiä lenkkejä, vaan palautukset tulevat suoraan käteen. Tehdään talvikausi pääsääntöisesti dameilla ja palataan sitten ainakin Minkun osalta keväällä siihen varikseen. 

 

"KYLLÄ SE KOTONA OSAA" 19.9.2016

Otsikon teksti on varmaan monelle koiraharrastajalle hyvin tuttu.

Lauantaina suuntasimme taipumuskokeeseen. Kuuluimme päivän toiseen ryhmään, joten paikalla saavuimme puolen päivän aikaan. Paikan päällä joutuisimme hetken odottelemaan, koska edellisen ryhmän suoritukset olivat vielä kesken. Viimein meidät koottiin yhteen ja pidettiin alkupuhuttelu. Siinä samalla tuomari kiersi osallistuvat koirat läpi ja totesi kaikkien olevan riittävän sosiaalisia jatkamaan kokeessa.

Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeeseen osallistuimme, kyselin kokeneemmilta kokeen kulusta ja hyviä neuvoja annettiinkin. Saimme myös tietää, että koirat on mahdollista uittaa ennen suoritusta. Ilman muutahan tämän mahdollisuuden käytimme ja suuntasimme kohti suolampea. Lammen reuna oli todella pettävä, siinä kohdassa missä koirat käskettiin uittaa, ei ihan edes veden ääreen päässyt. Otin siis kepin käteeni, Minku irti, keppi veteen ja Minku syöksyy lammen rannalle ja veteen. Se tuo kepin minulle, heitän sen uudelleen ja heti se haetaan. Kuten oletin, uimisen ei pitäisi tuottaa ongelmia. Pääsimme myös alkuun katsomaan ensimmäisen koirakon suoritusta, niin tiesin mitä oli tulossa ja miten pitäisi koiran kanssa mennä. Paikka näytti paremmalta, kuin paikka missä jo kävimme uimassa, joten olin luottavainen Minkun suoritukseen. Ensimmäisen koiran siirtyessä hakuruutuun, päätin palata Minkun luokse, koska olimme kuitenkin kolmantena suorittamassa. Kohta tieltä kuulimme "seuraava", josta tiesimme siirtyä odottamaan suorituspaikan läheisyyteen. Vielä olisi edellä yksi suoritus ja sitten olisi meidän vuoromme. Kohta paikan ohittaa ensimmäinen suorittaja, joka kertoo hän suorituksensa keskeytyneen hakuruutuun.

Kohta kuulemme "seuraava" uudelleen, on meidän suorituksemme aika. Mennessämme suorituspaikalle, vastaan kävelee edellinen suorittaja, heidän suorituksensa on päättynyt lokin hakuun. Perille saavuttaessa tuomari kertoo, että odotellaan hetki, koska edellinen koira reagoi ammuntaan ja päästetään se "turvaan" ennen seuraavaa ammuntaa. Sitten siirrymme lammen rantaan, kättelemme tuomarin kanssa ja saamme ohjeet suorituksesta. Otan Minkun taippariotteeseen ja sitten lokki jo lentääkin. Päästän Minkun irti ja oletan, että kohtahan lokki on kädessäni. Mitä tapahtuukaan, Minku vauhdilla veden ääreen, siihen täysjarrutus. Sitten alkaa aktiivinen toisen paikan hakeminen, halu veteen ja hakuun kyllä olisi. Lähden käskyttämään Minkua hakuun, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta se ei sinne lähde. Tuomari on todella mukava, antaa vinkkiä, otetaan toinen lokki, otetaan vene ja heitetään sieltäkin. Mikään ei tilanteessa auta, lokki otetaan rannalle, tuomar