Taipparit

 

 

VAUHDIKKAITA NOUTOJA 22.8.2018

Eilen lauma suuntasi jälleen järvilenkille. Myrriä varten matkaan otettiin pari varista, mitkä olivat aamusta olleet sulamassa. Treeni aloitettiin Myrrin haulla ja vein sen katsellessa pari varista maastoon. Hanna käski Myrrin noutamaan ja vauhdilla se säntäsi maastoon ja suoraan ensimmäiselle varikselle. Varis nostettiin  ja hyvällä otteella se vauhdikkaasti palautui. Sen verran piti muita lauman jäseniä kiusata, että variksen kanssa tehtiin niiden edessä kunniakierros ja vasta sen jälkeen palautui Hannalle.
Video ensimmäisestä hausta

Heti perään Myrri lähetettiin uudelleen hakuun. Toista varista jouduttiin hetki etsimään, mutta kyllähän sekin sieltä löytyi. Jälleen vauhdikas palautus ja tällä kertaa suoraan Hannalle. Todella tyytyväinen voi tällä hetkellä olla Myrrin hakuihin, se pysyy juuri sopivassa vireystilassa, ei mene kierroksille, ei äänehdi, mutta kuitenkin haku tehdään vauhdikkaasti ja innolla. Palautus on alkanut lähes aina tulemaan käteen. Myrri ei hakuruudussa shoppaile, ei pudottele, eikä varista rikota.
Video toisesta hausta

Kahden haun jälkeen vielä hetki intoa varikseen nostettiin. Hanna heilutteli sitä Myrrin edessä, välissä se heitettiin ja Myrri pääsi hakuun. Muutaman haun jälkeen laitettiin varis pois ja Myrri puuhun kiinni katselemaan muiden damihakuja ja tekemään malttitreeniä.
Muillakin hakuintoa löytyi ja kaikki vuorollaan hakivat maastosta 3 damia.

Minku

Lumo
Taika

Järvilenkki päätettiin rannalle, missä oli koko laumalle vuorossa vesihaut. Lumo ja Minku hakivat damia kauempaa, Myrri tyytyi hakemaan rantavedestä ja Taika oli keskittynyt Hannan heittämiin nappuloihin.

 

VARISNOUTOJA 24.6.2018

Sunnuntaina oli upea ilma lähteä iltapäivällä järvilenkille. Matkaan otettiin myös varis Myrrin treeniä varten. Varis oli otettu jo aamusta sulamaan, joten enää ei käytetä suoraan pakkasesta otettua. Ensimmäisenä saavuttiin järven rantaan ja tyttöset kävivät kastautumassa. Siitä siirryttiin treenipaikkaan ja laitettiin muut tytöt kiinni puuhun, Myrri jäi odottamaan treeniä. Alkuun tehtiin varis jälleen Myrrille tutuksi ja mukavaksi leikittämällä sillä. Sitten Hanna otti Myrrin kiinni ja heitti variksen maastoon. Myrrille annettiin lupa noutoon ja vauhdilla se säntäsi variksen luo. Ilman mitään miettimistä se tarttui hampaillaan keskeltä lintua ja hyvällä otteella sen palautti. Palauttamista käteen ei ole varsinaisesti vielä treenattu, mutta pääosin Myrri tuo variksen eteen ja saa siitä namin sekä isot kehut. Muutama heitto vielä variksella ja kun se edelleen hyvin palautui, päätimme tehdä toisen treenin, kunhan muut tyttöset ensin tekevät hakuruudun.

Tyttösten treenin jälkeen oli jälleen Myrrin vuoro. Pidin Myrriä paikallaan ja Hanna vei parinkymmenen metrin päähän variksen, sen etu- ja takapuolelle siipidamit. Myrri lähetettiin matkaan, se suuntasi noudolle ja siitä nappasi lähimmän siipidamin suuhunsa ja teki hyvän palautuksen. Uudestaan noutamaan ja seuraavaksi palautui varis. Tehtiin vielä toinen haku ruudusta vain variksella, vähän kauempaa ja kun sekin vielä palautui, päätimme päättää treenin siihen. Varis on tällä hetkellä Myrrille hyvin mieleinen, eikä sen suuhun ottaminen tuota mitään ongelmia. Seuraavaan treeniin taitaa matkaan lähteä myös kani, niin saadaan kaikista taipumuskokeen tehtävistä kokemusta. Myrri sai myös hyvää malttitreeniä, kun muille tyttösille tehtiin damihakuja. Kyllähän sieltä yritettiin täysillä tulla mukaan, mutta hienoa oli havaita, ettei Myrri alkanut siellä vinkumaan eikä haukkumaan.

 

MYRRILLE TREENIÄ 17.4.2018

Jälleen tuli lueskeltua "Noutajien koulutus" faceryhmää. Itseäni harmittaa todella paljon niiden koirien puolesta, jotka noutoharrastukseen liittyen jäävät niin paljosta paitsi. Ei leluja saatavilla kuin ainoastaan silloin kun omistaja sallii, ei pehmoleluja revittäväksi, ei missään nimessä vinkuleluja, ei heittelyä pennulle, pidä se hiljaa ja rauhallisena vuoden ja lista senkun jatkuu. Ehkä emme koskaan tule taippareita läpäisemään, mutta kyllä jätän sen mielelläni väliin, kun saan katsella koirien intoa vaikkapa pehmoleluja yhdessä kiskoen tai frisbeen perässä yhdessä kirmaten.

Olemme tehneet treeniä, minkä koemme mielekkääksi ja mistä koirat nauttivat. Myrri on saanut kotosalla tehdä lyhyttä hakua siipidamilla ja variksella. Palautus sattuu useimmiten käteen, mutta tärkeintä on se, että kohde noudetaan ja sitä innolla kannetaan. Ulkosalla on myös noudettu siipidamia ja varista. Matkaa on pidennetty ja yritetty houkutella palautus takaisin heittäjille, silloin tällöin onnistuu. Intoa riistan ja siipidamin kanssa pidetään yllä leikillä, missä kahta varista/damia heitellään vuorotellen ja toinen lähtee lentoon kun ensimmäisestä luovutaan. Näin opitaan, että luovuttaessa hakuesineestä leikki edelleen jatkuu. Hanna on kouluttanut Myrrille perustottelevaisuutta, mitä myös noutotreeneissä vaaditaan. Myrri on todella innostunut noutamisesta, mitä heitätkin Myrri säntää esineen perään ja myös pääsääntöisesti sen palauttaa. Varis kiinnostaa ja aina kun sitä tarjotaan, sitä myös kannetaan. Seuraavissa treeneissä keskitytään erityisesti palautukseen ja hakuesineen suussa pitämiseen sekä luovuttamiseen. Myös taipparikurssia ja yhteisiä treenejä on Myrrille kevääseen ja kesälle luvassa.

 

TREENIÄ PORUKALLA 30.6.2017 

Varsinaista taipparitreeniä ei tälle kesälle olla tehtykään, mutta eilen intouduttiin ihan porukalla treenaamaan. Kutsuimme Tampereen alueelta muitakin harrastajia mukaan ja hienosti paikalle saimme yhteensä viisi tolleria ja pari kultsua. Kokoonnuimme meidän kotiimme, missä aitauksessa koirat saivat tutustua vapaasti toisiinsa sekä vilvoitella piha-altaassa.

Sitten olikin aika siirtyä maastoon. Sinne me olimme sulattaneet useampia variksia sekä kanidamin, matkassa oli myös useampi siipidami. Treenit aloitettiin varisten kanssa ruutuhaulla, jonne kaikkiaan kahdeksan varista kävin viemässä. Tolleri Kerttu aloitti todella hyvin ja haku sillä onnistui myös kauempaakin, ei muuta kuin onnea Noora kokeeseen.

Me yritimme myös laumamme kanssa varisten hakua, eipä tällä kertaa varis kiinnostanut nuorisoa haistelua enempää. Päätimme kuitenkin tehdä Taikan kanssa varishakua vähän lyhyemmällä matkalla ja siitähän se vallan innostui ja nouti useammankin variksen. Näyttää siltä, että rouva päästyään aikuisen ikään (9-vuotta) se tekee paluun useampaankin lajiin. Olemme sen ilmoittaneet mejä-kokeeseen seitsemän vuoden jälkeen ja ehkä sillä käydään taippareitakin vielä kokeilemassa. Pääasia on kuitenkin, että rouva todellakin nauttii "eläkepäivistään" ja saa osallistua kaikkeen oman kuntonsa ja halunsa mukaan.

Sitten siirryttiin siipidamien hakuun ja siellähän laumamme jokainen jäsen kävi damit erinomaisestt hakemassa. Ongelmaa meillä ei todellakaan ole haun kanssa, kohteet löytyvät helposti, vaihtelua ei tehdä, dameja eikä lintuja jäädä repimään, niiden kanssa ei kierrellä vaan palautus tulee suoraan käteen, jostain syystä vain se varsinainen kohde eli varis ei riittävästi kiinnosta.

Loppuun teimme vielä kanidamin hakua. Sekin sujui kaikilta loistavasti ja hyvällä otteella se palautettiin. Hyvillä mielin treenit päätettiin ja varmasti tähän kesään vielä porukallakin treenataan. Onneksi meidän laumamme ainoa tavoite ei ole taippareiden läpäisy, mutta kiva sitäkin on aina välissä kokeilla.

 

TREENIT KÄYNTIIN 20.3.2017

Viikonloppuun kuului jälleen järvilenkki. Kevättä kohden olemme päättäneet aloittaa jälleen selkeän treenaamisen taippareita ajatellen. Damia ja siipidamia onkin koko talvi haettu, joten noutoja talven aikana on tullut paljon ja ne ovat sujuneet hyvin. Taippareiden vesinoutoa pääsemme treenaamaan tietenkin vasta myöhemmin, jäiden lähdettyä ja kun vesi on vähän lämmennyt. Viikonloppuna ostimme pari pussillista variksia ja lumien sulamisen jälkeen siirrytään hakuruudussa niihin. Hanna lähtee mahdollisesti keväällä ohjatulle kurssille taippareihin liittyen. Toivottavasti treenit eivät ole viikonloppuisin tai tule päällekkäin vesipelastus-treenien kanssa.


Viikonlopun treenissä päätimme herätellä vähän sitä kanin hakua vetojäljen päästä. Tein Minkulle lyhen vedon kanidamilla ja jätin sen jäljen päähän. Hanna tuli hetken kuluttua lähtöpaikalle Minkun kanssa ja näytti sille lähtöpaikan. Innokkaana Minku jälkeä haisteli ja vauhdilla jälkeä pitkin eteenpäin. Intoa oli tällä kertaa niin paljon, että matkaan kuului pieni vauhdikas pisto vasemmalle, ennenkuin palattiin takaisin jäljelle. Loppu mentiinkin aivan jälkeä pitkin ja saavuttiin kanidamin luokse. Pieni haistelu ja dami suuhun. Hyvällä otteelle Minku damia kantoi ja myös palautus oli vauhdikas. Minku oli ihan innoissaan kanista, kuten on ollut aiemminkin, joten se ei ainakaan talven aikana ole unohtunut.

www.youtube.com/watch?v=7OHpgpJHnak

Teimme lenkillä vielä dami- ja siipidamihaun ja se ei kyllä suuresti kiinnostanut kanidamin jälkeen. Yksi iso haaste taippareihin on ehdottomasti, miten haluamme edeltävät viikot ennen koetta Minkun kanssa tehdä. Useissa keskusteluissa sekä julkaisuista voi lukea, että into hakuun on tietenkin sitä suurempi, mitä vähemmän aktiviteettiä on ollut ennen taippareita. Tottahan toki, jos kuukauteen ei aktivoida, eikä tehdä hakua, into kokeessa on varmasti huomattavasti suurempi. Huomaahan saman ihan omissa treeneissä, peräkkäisinä päivinä tehty haku osoittaa, miten into jo toiseen päivään laantuu. Varmaankaan kotona oleva iso pehmolelukasa ei myöskään ole oikea tapa edistää hakuintoa. Meillä kun tyttöset päättää, milloin pehmolelun kanssa leikitään, se haetaan kasasta ja tuodaan leikittäväksi. Ehkä tässäkin asiassa meille kuitenkin tärkeämpää on tyttösten kanssa touhuaminen mahdollisimman monipuolisesti ja jos siitä syystä taipparit jää suorittamatta, ei se meitä kyllä suuresti jää haittaamaan.

 

NOUTOJA, NOUTOJA 10.1.2017

Tarkoituksena on osallistua maaliskuussa talvinomeen Mänttään. Kyseessä on epävirallinen noutajien metsästyskoe. Tehtävinä Alo-luokassa helpohko haku, kakkosmarkkeeraus, motivoitu ohjaus. Treenit siihen on aloitettu ja viikonloppuna teimme kaksi noutoharjoitusta dameilla. Lauantaina suuntasimme pellolle, mukana neljä damia. Koirat kiinni puuhun pellon reunalle ja sitten mietittiin miten haku tehtäisiin. Päätin tehdä tytöille melko vaativan neloismarkkeerauksen, jossa heitän kaikki neljä damia lumihankeen. Lunta oli sen verran, että osa dameista sujahti melko hyvin lumen alle. Ensimmäisenä Taika noutamaan ja jälleen se suoritti hyvin tarkkaa hakua. Damit löytyivät ja palautuivat hyvin, palkkioksi nakinpaloja.

Seuraavaksi oli Lumon vuoro ja tyylilleen uskollisena se säntäsi vauhdilla pellolle. Vauhdista johtuen ensimmäiset damit eivät meinanneet löytyä, mutta hetken pyörimisen jälkeen sekin ymmärsi annetun tehtävän. Viimeistä damia etsittiin pitkään, mutta kun hakuinto ei hiipunut, annettiin sen työskennellä ja lopultahan se viimeinenkin dami palautui.

Viimeisenä Minku, joka rauhallisena odotteli vuoroaan Lumon ja Taikan noutaessa. Minku seurasi heittoni ja käskystä lähti noutamaan. Ensimmäinen dami löytyi helposti ja palautui käteen. Seuraavia dameja etsittiin liian kaukaa, johtuen varmaankin viime treeneistä maastossa, missä ollaan hakumatkaa selvästi pidennetty. Pienellä ohjauksella Minku palasi lähemmäksi ja sen jälkeen damitkin jo löytyivät. Jokainen tyttösistä haki kaikki neljä damia, olin tyytyväinen treeniin. 

Heti seuraavana päivänä teimme toisen treenin, nyt maastossa. Matkassa jälleen neljä damia ja tällä kertaa ne käytiin pudottamassa paikalleen. Vaihdoimme järjestystä ja nyt ensimmäisenä hakuun lähti Minku. Hyvin se oli seurannut, minne damit vietiin ja vauhdilla kaikki neljä damia maastosta palautui. Etsiminen onnistui maastossa paremmin kuin pellolla, ehkä pellolla häiritsi myös Lumon ja Taikan aikaisemmat jäljet. Mielenkiintoista oli huomata miten kaksi muuta Minkun hakuihin suhtautui, Taika rentoon tyyliinsä aloitti kepin pureskelun, Lumon vaan seuratessa, kun Minku dami suussa vauhdilla sen edestä palautti.

Taika sai jatkaa kepin pureskelua, oli Lumon vuoro noutaa. Vauhdikasta oli meno jälleen, vauhdista huolimatta damit löytyivät hyvin. 

Taika nouti viimeisenä ja sillähän oli ihan into päällä. Palautukset olivat erittäin lennokkaita, ikäisekseen se liikkuu maastossa todella kepeästi. Saimme viikonloppuun hyvät noutotreenit ja niitä jatketaan. Erityisen tyytyväinen olen kaikkien tyttösten palautuksiin, dameja ei vaihdella, ei tehdä ylimääräisiä lenkkejä, vaan palautukset tulevat suoraan käteen. Tehdään talvikausi pääsääntöisesti dameilla ja palataan sitten ainakin Minkun osalta keväällä siihen varikseen. 

 

"KYLLÄ SE KOTONA OSAA" 19.9.2016

Otsikon teksti on varmaan monelle koiraharrastajalle hyvin tuttu.

Lauantaina suuntasimme taipumuskokeeseen. Kuuluimme päivän toiseen ryhmään, joten paikalla saavuimme puolen päivän aikaan. Paikan päällä joutuisimme hetken odottelemaan, koska edellisen ryhmän suoritukset olivat vielä kesken. Viimein meidät koottiin yhteen ja pidettiin alkupuhuttelu. Siinä samalla tuomari kiersi osallistuvat koirat läpi ja totesi kaikkien olevan riittävän sosiaalisia jatkamaan kokeessa.

Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeeseen osallistuimme, kyselin kokeneemmilta kokeen kulusta ja hyviä neuvoja annettiinkin. Saimme myös tietää, että koirat on mahdollista uittaa ennen suoritusta. Ilman muutahan tämän mahdollisuuden käytimme ja suuntasimme kohti suolampea. Lammen reuna oli todella pettävä, siinä kohdassa missä koirat käskettiin uittaa, ei ihan edes veden ääreen päässyt. Otin siis kepin käteeni, Minku irti, keppi veteen ja Minku syöksyy lammen rannalle ja veteen. Se tuo kepin minulle, heitän sen uudelleen ja heti se haetaan. Kuten oletin, uimisen ei pitäisi tuottaa ongelmia. Pääsimme myös alkuun katsomaan ensimmäisen koirakon suoritusta, niin tiesin mitä oli tulossa ja miten pitäisi koiran kanssa mennä. Paikka näytti paremmalta, kuin paikka missä jo kävimme uimassa, joten olin luottavainen Minkun suoritukseen. Ensimmäisen koiran siirtyessä hakuruutuun, päätin palata Minkun luokse, koska olimme kuitenkin kolmantena suorittamassa. Kohta tieltä kuulimme "seuraava", josta tiesimme siirtyä odottamaan suorituspaikan läheisyyteen. Vielä olisi edellä yksi suoritus ja sitten olisi meidän vuoromme. Kohta paikan ohittaa ensimmäinen suorittaja, joka kertoo hän suorituksensa keskeytyneen hakuruutuun.

Kohta kuulemme "seuraava" uudelleen, on meidän suorituksemme aika. Mennessämme suorituspaikalle, vastaan kävelee edellinen suorittaja, heidän suorituksensa on päättynyt lokin hakuun. Perille saavuttaessa tuomari kertoo, että odotellaan hetki, koska edellinen koira reagoi ammuntaan ja päästetään se "turvaan" ennen seuraavaa ammuntaa. Sitten siirrymme lammen rantaan, kättelemme tuomarin kanssa ja saamme ohjeet suorituksesta. Otan Minkun taippariotteeseen ja sitten lokki jo lentääkin. Päästän Minkun irti ja oletan, että kohtahan lokki on kädessäni. Mitä tapahtuukaan, Minku vauhdilla veden ääreen, siihen täysjarrutus. Sitten alkaa aktiivinen toisen paikan hakeminen, halu veteen ja hakuun kyllä olisi. Lähden käskyttämään Minkua hakuun, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta se ei sinne lähde. Tuomari on todella mukava, antaa vinkkiä, otetaan toinen lokki, otetaan vene ja heitetään sieltäkin. Mikään ei tilanteessa auta, lokki otetaan rannalle, tuomari heittää vielä siinäkin, lokin luo mennään, mutta sitä ei tuoda. Eipä siinä tuomarin auta kuin käskeä koira hihnaan, suorituksemme päättyi ennenkuin se oli alkanutkaan. Olen enemmän hämilläni kuin pettynyt... Jään odottamaan tuomarin pöytäkirjaa, melko vähän siihen huomioita tuli. Minku oli pöytäkirjan mukaisesti "hyvä ihmisiä ja koiria kohtaan, Yhteistyö on hallinnassa". Minkun vireeseen ja käytökseen olen todella tyytyväinen.

Sunnuntaina päätämme tehdä järvilenkin. Tarkoitus on ottaa matkaan lokki, valitettavasti juurikin pari lokkia heitimme hajusta johtuen pois, eikä pakkasesta enää uutta löytynytkään. Matkaan lähtee siis damit.

Päätän tehdä hakutreenin juurikin samanlaisella suoalueella, kuin mitä kokeessa yritettiin. Minku rantaan, dami veteen ja sinnehän se damin perään säntää. Ei mitään ongelmia veteen menossa, joten lauantain suoritus ihmetyttää entistä enemmän. Itse olin suorituksessa hyvin rauhallinen, joten en usko että Minkun käytös johtui minusta. Se itsekin näytti olevan juurikin samanlainen kuin omissa treeneissä. Mistä syystä se ei sitten veteen mennyt, sitä meidän täytyy miettiä ja sitten ensi kesänä yritämme varmasti uudelleen. Paljon keskustelua paikan päällä herätti ranta, mistä veteen piti mennä. Se oli aivan hyllyvää suota, syveni heti reunan jälkeen, eikä mustasta suovedestä pohjaa näkynyt. Neljästä tollerista kolmen koe päättyi jo lokkihakuun. Kun olen katsellut muiden taipparivideoita ja mitä paikan päällä muista paikoista kuulin, tämä oli varmasti pahimmasta päästä. Miksi ihmeessä koeolosuhteissa on näin suuret vaihtelut, toiset menevät lokkihakuun "hiekkarannalta" ja toiset suolta. Kuitenkaan tämän suoreunankaan ei pitänyt ongelma olla, joten siinä mielessä en sitä "syytä".

VIIMEISTELYTREENI 7.9.2016

Taipumuskokeeseen treenaaminen ei ole ollut tauolla, vaikka päivityksiä en ole tehnytkään. Treeniä on vähän muutettu ja pääpaino on ollut tietenkin variksien noudossa, jossa eniten on ongelmaa. Treeniä on tehty harvakseltaan, yrittäen pitää treeni mahdollisimman tehokkaana ja lyhyenä. Sitä kautta se on varmasti ollut myös mukavampaa Minkulle. Treenit ovat sujuneet vähän vaihtelevasti, kuten nyt tollerilta voikin olettaa. Jokainen treeni on pyritty lopettamaan heti, jos näyttää siltä, että keskittyminen herpaantuu. Ruudusta on haettu useampiakin variksia käteen palauttaen.

Pari treeniä on tehty lokilla ja kanilla. Edelleenkään lokin noudossa ei ole ongelmaa, heitellään sitä sitten maalta tai veneestä. Ihmettelen suuresti mikäli se ei taipumuskokeessa onnistu, ainahan kaikki on tietenkin koirien kanssa mahdollista. Kanijälki löytyy helposti, vedetään se sitten kanidamilla tai aidolla. Myös aito, vähän isompi kani on palautunut, joten senkin osalta onnistuminen kokeessa on mahdollinen, jos vaan varishausta sinne päästään.

Eilen päätin tehdä viimeisen treenin ennen varsinaista koetta 17.9. Treeniin ei otettu kuin varikset, yhteensä kuusi kappaletta. Lumo ja Taika laitettiin hihnasta kiinni ja kävin viemässä varikset ruutuun, Minku ei vientiä nähnyt. Sitten Minku lähtöpaikalle ja yhdellä variksella markkeeraus. Vauhdilla Minku etenee variksen luokse, hetken haistelee ja ottaa variksen suuhun. Palautus sujuu, kuten aina, erittäin hyvin. Laitan Minkun uudelleen liikkeelle ja vauhdikkaasti se jatkaa takaisin ruutuun. Seuraavakin varis nousee, tällä kertaa kylläkin melko huonolla otteella. Pääasia, että varis kuitenkin palautuu. Teen otteesta johtuen heti päätöksen, että lopetamme treenin näiden kahden variksen hakuun. Minkulle ja minulle jäi onnistumisen fiilis ja katsotaan sitten miten kokeessa sujuu.

Sitten tapahtuikin melkoinen ihme. Koska Lumo ja Taika joutuivat suorituksen katselemaan, innokkaana, mutta yhtään vinkumatta tai haukkumatta, täytyyhän ne palkita ja päästää hakuun. Olen jo aikeissa hakea varikset ja viedä varisdamit tilalle, kun Hanna ehdottaa, että laitetaan ne hakemaan varista ja hän lähettää. Onneksi otin kameran esille ja jäin odottamaan, että mitenhän käy. Ensimmäisenä Taika paikalle, Hanna kehottaa hakuun ja hetken kuluttua se onkin variksen kohdalla. Hanna kehottaa palauttamaan ja sieltähän Taika palaa varis hyvin suussa takaisin Hannan luo. Taika hakee vielä toisenkin ja olemme tyytyväisiä. Viimeisenä on Lumon vuoro ja ehkä innokas odottelu taustalla on saanut senkin oikeaan vireeseen, sillä sekin palaa ruudusta varis suussa. Vaikka taipumuskoetta emme läpäisisi, meillä on tieto siitä, että kaikilla tyttösillämme on taipumus myös näihin rodunomaisiin lajeihin. Siitä vielä kuvat todisteena eilisistä treeneistä, kun jokainen palauttaa varis suussa.

 

LOISTAVAA HAKUA 22.7.2016

Lokin haku vedestä onnistuu ilman ongelmia ja variksenkin kanssa edetään pikkuhiljaa. Kanin hakua ei olla aikoihin tehty, joten eilen matkaan lähti iso kanidami ja sitten vähän pienempi aito kani. Päätimme tehdä ensimmäisen noudon ennen järvelle saapumista, jotta vesileikit eivät veisi liiaksi huomiota. Hanna laittoi Lumon ja Taikan hihnaan ja puuhun kiinni. Sitten Hanna toi Minkun vähän matkan päähän, missä odottelin jo kanidamin kanssa. Minku haistelemaan ja vähän vedin damia narun päässä. Minku kävi haistelemassa damin, ei isommin siitä kiinnostunut. Vähän mielessä kävi, miten haun kanssa kävisi, kun dami ei tuntunut kiinnostavan. Tutustumisen jälkeen Hanna vei Minkun näköetäisyyden ulkopuolella ja minä lähdin vetämään kanijälkeä. Alun tein polku-uralle ja noin kolmenkymmenen metrin jälkeen tein jyrkän mutkan metsään. Sitä vielä parikymmentä metriä ja kanidami mättään taakse.

Minku tuotiin lähtöpaikalle, vähän sitä innostin ja päästin irti. Vauhdikkaasti Minku säntää polku-uraa, sillä on tehtävä selkeästi tiedossa. Minku ohittaa metrillä paikan mistä menin metsään, palaa takaisin ja on jälleen hajulla. Melkein samantein Minku palaa metsästä kanidami hyvin suussa.

Palautus on lähes yhtä vauhdikas kuin haku.

Erittäin tyytyväinen saan jälleen olla palautukseen, joka tulee suoraan käteen. Luovutuksessa ei tapahdu mitään empimistä, ei reitiltä poikkeamista, ei kiinni pitämistä. Muutenkin koko hakusuoritus tehdään kaikessa hiljaisuudessa ja Minkun halu noutamiseen on suuri.

Lenkkiä jatketaan porukalla ja seuraavaksi on jälleen damien nouto järvestä. Taika noutaa muutaman damin ja sen jälkeen keskittyy kepin silppuamiseen. Minku ja Lumo noutavat innolla, välissä yhdessä ja välissä erikseen. Noutohalun hiipuessa, päätämme jatkaa matkaa. Kiertäessä järveä mietimme, tulisiko Minkulle tehdä vielä toinen haku, tällä kertaa aidolla kanilla. Koska kanidamin nouto sujui niin hyvin, päätämme sen tehdä. Saavumme tuttuun treenipaikkaan ja sama kuvio, Lumo ja Taika puuhun kiinni ja Minku lähtöpaikalle. Aito kani kiinnostaa ihan yhtä vähän kuin aiemmin kanidami, muutamat haistelut ja se riittää. Minku jälleen kumpareen taakse ja minä vedän kanilla jäljen. Minku aloituspaikalle ja hakemaan. Alla on linkki videoon, minkä Hanna hausta kuvasi. Kuten siitäkin voi nähdä, Minku säntää vauhdilla liikkeelle. Hajujälki ja kani löytyy helposti. Pitkään Minku ei kanin ottamista mieti, vaan hetken kuluttua palaa maastosta kani suussa. Tällä kertaa palautus ei ole ihan yhtä vauhdikas, vähän joutuu sanallisesti kehottamaan, ennenkuin palautus tulee käteen. Jätän kanin vielä Minkun haisteltavaksi ja sehän ottaa sen uudelleen suuhun ja lähtee esittelemään saalistaan Lumolle ja Taikalle. Annamme Minkun hetken aikaa kantaa kania ja sitten vaihdamme sen herkkuun.

www.youtube.com/watch?v=hr7sEQ4nG5U

Loistavia hakuja, kyllä tuli treeneistä hyvä mieli. Kyllähän tämäkin treeni osoitti Minkun taipumukset noutoon ja syyskuun koe häämöttää mielessä. Mielenkiinnolla olen lukenut muutamaa blogia ja toivottavasti myös sieltä saadaan seuraksi muitakin tollereita kokeeseen.....

 

VARISTA, VARISTA 20.7.2016

Minkun treenit variksen kanssa jatkuvat. Eilen järvilenkki ja matkassa pari varista ja damit. Ennen järvelle saapumista, jätimme Taikan ja Lumon hihnassa puuhun kiinni ja jatkoimme rantaan Minkun kanssa. Varis pussista ja heitto veteen. Samalla hetkellä Minku hyppää perään, varis suuhun ja palauttamaan. Minä peruutan maalla muutaman metrin, jotta saadaan sitä tuontia myös maalla ja hyvinhän se toimii. Matkasta huolimatta varis palautuu hyvin. 

Vesi on tyttösille se mieluisin leikkipaikka ja siitä johtuen kuulemme taustalta Lumon pientä piipitystä. Eipä se ihme ole, kun kuitenkin tietää, että järvi on ihan vieressä ja siskonen siellä hauskaa pitää. Taika normaaliin tyyliinsä makoilee vieressä. Otamme Minkun kanssa vielä muutamat heitot, ne sujuvat ihan yhtä hyvin. Näiden jälkeen haluamme päästää myös Lumon ja Taikan leikkeihin mukaan ja sieltä ne säntäävät rannalle. 

Matkassa on kaksi varista, niitä heittelen järveen ja tyttösistä kukin vuorollaan sitä hakee. Vedessä variksesta tulee kaikille mieluinen haettava, harmi ettei taippareissa haeta vain vedestä. Nyt Minku kuitenkin palauttaa sitä varista vedestä tuodessaan myös muutaman metrin maalla, joten jatketaan sen matkan pidentämistä. Myöhemmin lenkillä tehdään normaalia damin hakua, jokaiselle on oma dami matkassa ja paljon hakuja tehdään samanaikaisesti. 

Kotona treenaillaan variksen tuontia muutaman metrin matkalta. Välissä varis innostaa enemmän ja joskus vähemmän. Huomaa, ettei varis ole sille inhottava, se ei vaan aina halua sitä ottaa, se ei kiinnosta sitä riittävästi. Sama tapahtuu joidenkin lelujen kanssa, tiettyjä leluja ei vaan haeta. Täytynee siis yrittää keksiä lisää tapoja, millä varis tulee sille erityisen mielekkääksi. Seuraavaksi ehkä varis naruun, sillä saa siihen liikettä ja vähän lentämäänkin.

 

RIISTAN NOUTOA 4.7.2016

Lauantaina järvilenkille ja tällä kertaa matkaan varis ja lokki damien seuraksi. Noudot aloitettiin lokilla ja edelleen haku on täysin hallinnassa. Edellisistä noudoista oli jonkin verran aikaa ja sen kyllä huomasi, Minkun lähdöt olivat todella vauhdikkaita ja melkoisia hyppyjä veteen nähtiin.

 

Lokkia saa Minkulle heittää niin kauas kuin jaksaa ja aina se palautuu hyvällä otteella rannalle asti. Minkun hakujen jälkeen oli Lumon ja Taikan vuoro, niillä lokki palautui ihan yhtä hyvin.

 

Koska variksen ottamisessa on tällä hetkellä ongelmia, päätin vahvistaa sitä myös vesinoudoilla. Minku noutaa variksen vedestä ihan yhtä hyvin kuin lokinkin. Minkun palauttaessa, en jäänyt rantaviivaan odottamaan vaan peruutin muutaman metrin, jotta saadaan sitä variksen kuljettamista myös maalla. Tätäkin etäisyyttä treenien myötä kasvatetaan ja toivottavasti siitä on apua variksen hakuun maalta.

 

Riistatreenin jälkeen saivat tyttöset noutaa porukalla dameja. Todella hienoa on ollut nähdä, ettei damin noudot yhteisesti ole vaikuttaneet millään tavalla riistan noutamiseen. Oikeastaan huomaa, ettei riistan noutamisen jälkeen dami kiinnosta läheskään yhtä paljon. Muutamien heittojen jälkeen, päätin testata, kuinka kaukaa Minku lähtee damia noutamaan. Heitin damin niin kauas kuin pystyin, melkoisen kauas se lensikin, nuoruuden pesäpallon ja keihään heittäminen varmasti avittivat. Minku ei osoittanut mitään empimistä, vaan vauhdikkaasti suoraan damille (Minku kuvassa pienenä pisteenä) ja palautus käteen. Vielä muutamat yhteiset heitot ja onnistunut järvilenkki oli jälleen tehty.

 

 

VARISTA TUTUKSI 16.6.2016

Treeni on painottunut varikseen ja siihen, että kyseinen lintu saadaan Minkulle mahdollisimman miellyttäväksi. Ohjeita tämän tekemiseen olen kysellyt "Taipparit Tampere" -ryhmästä ja hyviä neuvoja sieltä saatiin. Kyseiseen ryhmään kannattaa liittyä, mikäli haluat kertoa omia kokemuksia, kysellä neuvoja tai sopia yhteisiä treenejä Tampereen alueella. Toinen hyvä faceryhmä on "Noutajien koulutus", jossa esimerkiksi taippareista keskustellaan monipuolisesti.

Eilen tein jälleen noutotreeniä variksella omalla pihalla. Koko ajan Minkun into varikseen nousee ja tällä hetkellä varista jälleen otetaan ja välissä toimitetaankin minulle. Jokaisesta nostosta saa isot kehut ja herkut. Nyt varista ei Minkulta oteta, vaan annetaan sen pitää varista niin pitkään kuin haluaa. Myöskään suora palautus ei ole treenin aiheena, Minku voi halutessaan lähteä variksen kanssa muuhunkin suuntaan. Niin se ei onneksi ole tehnyt, vaan kantaessaan palauttaa sitä aina minulle. Suora palautus ei Minkulla olekaan missään vaiheessa ollut ongelma. Tämä treeni jatkuu niin pitkään kotipihalla, kunnes mielestäni se on valmis tekemään sitä maastossa.

Varistreenin jälkeen lähdimme järvilenkille, sinne en halunnut varista ottaa ja lokkia ei ole tarvetta joka lenkillä treenata, sen verran vakuuttavasti sitä aiemmin on noudettu. Vesihakua piti kuitenkin tehdä, koska se on ehdottomasti tyttöstemme mielestä se hauskin harrastus. Matkaan lähti kolme damia ja päätimme yrittää, joskos haku onnistuisi niin, että kaikilla tyttösillä on oma dami noudettavaksi samaan aikaan. Kyllähän se onnistui, ensimmäinen heitto ja sillä kertaa innokkain Lumo lähtee hakuun, perään toinen dami ja tällä kertaa Minku säntää perään, viimeinen dami veteen ja Taikalle kehoitus lähteä hakuun ja sinnehän se menee. Jokainen tytöistä keskittyy niin oman damin hakuun, että häiriöt eli toiset damit ei hakua häiritse. Kyllähän tämän saman piirteen näkee kaikessa tekemisessä, kun suoritus alkaa, silloin keskitytään siihen, eikä ulkopuoliset tapahtumat kiinnosta.

 

MONIPUOLISTA TREENIÄ 2.6.2016

Kas kummaa, eilen jälleen järvilenkillä ;-) Kamerakin oli matkassa, mutta kuvia katsellessa huomasin, ettei viitsi kuvia tällä kertaa julkaista, kun ovat kuin edellisten lenkkien kuvien kopiot.

Lämpömittarin näyttäessä lähes +30 astetta, ainoa oikea vaihtoehto taipparitreenaamiseen oli vesinoudot. Niiden osalta homma toimii täysin, Minkun halu lähteä hakuun on suuri, eri rannat eivät ole olleet ongelma. Uintitekniikka on hyvä, linnusta otetaan kunnon ote ja pääsääntöisesti lintu palautuu käteen, joskus rannan muoto tuottaa ongelmia nousemisessa, joten silloin lintu jää vesirajaan, mutta tämä ei liene ongelma taipparien läpäisemiseen liittyen. Teimme eilen myös taipparityylisen haun eli Hanna veneeseen ja lokin heitto sieltä, Minku haki, ilman ongelmia. Loistavaa on nähdä myös Lumon ja Taikan haut vedestä, onnistuu ilman ongelmia.

Toinen treeni, mitä on tehty kotipihalla nyt useana päivänä, on variksen haku. Haluan saada variksen tutuksi Minkulle, niin että se myös maastossa hakuruudusta palautuu. Minku ottaa variksen suuhunsa pienen houkuttelemisen jälkeen ja palauttaa muutaman metrin heiton. Viime kesänä se jo kanteli varista pitkiäkin matkoja, sekä talvella sitä noudettiin. Nyt tilanne ei ole ihan yhtä hyvä, lieneekö syy juoksujen vai mikä? Tällä kuitenkin jatketaan ja toivotaan että jossain vaiheessa tilanne muuttuu.

Välissä täytyy muistaa myös se jänis. Sitä kanidamia jäljestettiin jo muutamaan kertaan, löytyi ja palautui loistavasti. Myös sitä pientä aitoa kania Minku on palauttanut. En usko jäljestämisen olevan ongelma, mutta ison sulan jäniksen nostamista ei ole vielä kokeiltukaan, joten mielenkiintoista nähdä, miten siinä käy.

Hitain askelin siis kohti taippareita, kenties kesä loppuu kesken, toivottavasti ei :-) Minkulla on kuitenkin ilo tehdä suorituksia ja vaikka, esimerkiksi varis, ei vielä hyvin palaudu, Minku kiertää sen ympärillä, haistelee ja häntä heiluu. Vireystila kaikessa on hyvä, eikä se mene missään tilanteessa ylikierroksille. Kenties kokeessa tilanne muuttuu, mutta en usko ihan helposti niin Minkulle käyvän.

 

LOKKIA VENEESTÄ HEITETTYNÄ 26.5.2016

Pitihän se vielä viikolla toinen järvilenkki tehdä, kun viikonloppu menee jälleen näyttelyn merkeissä. Myös ilmat edelleen suosivat, joten siinäkin mielessä halusi viettää aikaa ulkona. Jälleen matkaan lähtivät lokki ja varis, tarkoituksena tehdä lokin heitto veneestä, mikäli rannalla ollutta venettä vähän lainaisi. Kiersimme heti alkuun paikkaan missä veneitä säilytetään ja siitähän löytyi kunnossa oleva vene valmiina työnnettäväksi veteen. Laitoimme Lumon ja Taikan kiinni puuhun, Hanna lokin kanssa veneeseen ja minä rannalle Minkun kanssa odottamaan. Tällä kertaa Lumoa kiinnosti jo venekin niin paljon, että videolta kuuluva piipitys tulee sieltä. Hannakin oli veneessä niin innoissaan, että ehti heittää lokin veteen, ennenkuin olin ihan saanut kameran valmiiksi. Minku myös syöksyi samantein veteen, joten veteenmenoa en videolle saanut. Minkua ei haitannut uusi ranta, vinkuva Lumo takana, isompi lokki eikä vene, vaan vauhdilla se ui saaliinsa luo, hetken pyöri, ennenkuin sai otteen ja sitten suoraan palauttamaan. Myös palautus tuli hyvin rannalle, siinä jouduin videon katkaisemaan, jotta sain linnun otettua ja palkan annettua oikeaikaisesti. Aivan loistava suoritus siis Minkulta ja taippareita ajatellen ainakin 1/3 suorituksista näyttää olevan kunnossa :-)

Video: www.youtube.com/watch?v=1Ec9VpF4O4E

Minkun noudon jälkeen päästimme Lumon ja Taikan vapaaksi ja jatkoimme lokin heittelyä maalta. Jälleen vuorotellen hakua tehtiin.

Hetken heittelyn jälkeen jatkoimme matkaa seuraavalle heittopaikalle ja vaihdomme linnun varikseen. Eipä vaihdolla ollut vaikutusta hakuihin. Toivottavasti variksen hakeminen helpottaa jatkossa sen hakemista myös maalta, se nähdään tulevissa treeneissä. Koko lenkkimme ajan meitä seurattiin järveltä, kaksi isoa joutsenta olivat hyvin kiinnostuneita meidän touhuiluista.

LOKKIA JA VARISTA VEDESTÄ 24.5.

Näyttelyviikonlopun jälkeen piti heti maanantaina lähteä järvilenkille. Koska Minku varmaankin juoksuistaan johtuen suorittaa tällä hetkellä melko epävarmasti hakua maalta, päätimme jatkaa vesinoudoilla. Otimme variksen mukaan vesinoutoihin, jotta kuitenkin se pysyy Minkulle tuttuna. Hetken mietin heittäessäni variksen veteen, olisiko sille pitänyt laittaa naru, jotta varmuudella saa sen takaisin. Eipä ollut sitä ongelmaa, vaan varista haettiin ihan samalla innolla kuin lokkiakin.

Minku haki kumpaakin lintua useaan otteeseen. Sillä ei kyllä ole mitään ongelmaa vesinoutojen kanssa. Myöskään malttiharjoituksia ei meillä tarvita, Minku ei mene kierroksille vaikka näkee Lumon ja Taikan tekevän vesihakuja.

Vesinoutojen jälkeen jatkoimme järven kiertämistä ja kyllähän niistä maisemista siinä säässä todellakin nautti. Vielä teimme porukalla damin noutoa vedestä ja lopuksi otimme tyttösistä yhteiskuvan.

 

YHTEISTREENIÄ 20.5.2016

Torstai-iltana pidimme yhteistreenit Jumesniemen maastoissa. Näille treeneille on Minkulle jatkossakin todella tarvetta. Varmasti outo tilanne, Minkuhan ei yhteistreenissä ole vuoteen ollut, ja vielä meneillään olevat juoksut, joten treenit eivät menneet ihan kuten olin suunnitellut. Porukka kokoontui asunnollemme, mistä suuntasimme muutaman sadan metrin päähän treenimaastoon. Teimme harjoitteluparit ja lähdimme treenaamaan.

Tein parilleni kanilla vetojäljen, sen päähän jätin kanin ja koira lähetettiin jäljestämään. Kultsu teki hienoa työtä ja palautti hyvin. Sen jälkeen oli Minkun vuoro ja päätin tehdä siipidameilla hakuruudun. Eipä damit Minkua tällä kertaa kiinnostaneet, vaan nenä pitkällä haisteltiin kaikkea muuta. Vähän aikaa innostin dameilla, kun Minku ei hakuun lähtenyt, päätin jättää treenin siihen. Treenit jatkuivat muiden osalta variksien hakuruudulla, markkeerauksilla ja riistaan tutustumisella. Hanna saapui hetken kuluttua treenipaikalle Lumo ja Taika mukanaan. Kerroin Hannalle miten treenit olivat menneet ja päätimme vielä jatkaa riistan kanssa, kun muut olivat treeninsä lopettaneet ja metsästä poistuneet.

Otimme tyttöset hihnaan, minulle siipidami ja heitin sen noin kymmenen metrin päähän tyttösistä. Jokainen tytöistä sai hakea damin vuorollaan ja palautti minulle. Siinähän Minku jälleen innostui ja haki sekä palautti damin ihan hyvin.

Toisena treeninä kanidami ja sama homma kuin siipidamilla. Jälleen tilanne oli aivan eri, kuin hetki sitten, muun porukan ollessa paikalla. Minku haki kanidamin ja kantoikin sitä hetken ylpeänä. Jatkossa siis Minkulle paljon lisää yhteistreeniä eri maastoissa ja eri porukoissa. Kuten muussakin harrastamisessa, oman porukan kanssa treenaaminen on aivan toista kuin porukassa, puhumattakaan kilpailutilanteista, kuten olen jo erittäin hyvin agilityssa oppinut ;-)

 

LOKKIA VEDESTÄ 19.5.2016

Eilen suuntasimme jälleen järvilenkille. Päätin jatkaa edelleen vesinoudoilla, onhan se meidän tyttösten lempipuuhaa. Matkaan lähti tutut vesidamit sekä lokki. Saavuimme järven rantaan ja ensimmäisenä päätimme heitellä damia tyttösten noudettavaksi. Sinnehän jokainen damin perään vuorollaan lähti, hauskaa on huomata, miten vuorot jakaantuvat lähes järjestyksessä ja vain yksi tyttösistä hakee vuorollaan, kaksi muuta odottelevat rannalla. Seuraavaksi kiinnitin narun lokkiin, siltä varalta ettei kukaan tyttösistä päättäisikään sitä palauttaa. Ensimmäinen heitto noin 5 metrin päähän ja sinnehän Lumo säntäsi ensimmäisenä lokin perään. Minkäänlaista ongelmaa ei ollut lokin ottamisessa ja tuomisessa.

Jälleen tyttösten oma järjestys säilyi ja seuraavalle heitolle perään hyppäsi Taika. Ottaminen ja palautus toimivat kuten Lumolla.  

Seuraavaksi tietysti toivoin, että Minku olisi se, joka seuraavaa heittoa lähtisi hakemaan. Odotin, että Minku oli sopivasti rannassa ja heitin lokin sen eteen. Eipä mitään empimistä kun Minku vuorostaan suuntasi kohti lokkia.

Samantein lokki suuhun ja kohti rantaa. Minku ainoana toimitti Lokkia myös rannalle, kun Lumo ja Taika olivat jättäneet lokin rantaviivalle. Sain siis Minkulta loistavan palautuksen.

Nyt kun kaikki tyttöset olivat lokin mainiosti palauttaneet, pystyimme ottamaan lokista narun pois, kyllähän se sieltä tyttösten toimesta palautuu. Jotta Minku saisi hakua lokille, heitteli Hanna Lumolle ja Taikalle muutaman metrin päässä damia ja minä heittelin lokkia. Minkua ei kiinnostanut yhtään Lumon ja Taikan damihaut, vaan se jäi viereeni odottamaan lokin hakua.

Teimme varmaan kymmenisen noutoa lokilla, eikä Minku tuntunut yhtään väsyvän noutamiseen. Vaikka noudot edelleen jatkuivat hyvin, päätimme päättää lokin noutamisen tällä kertaa tähän. 

Jatkoimme järvilenkkiä ja päätimme vielä heitellä tyttösille damia. Mitäpäs sitten tapahtuikaan... Taika ja Lumo noutavat damia, mutta ilmeisesti lokin noutamisen jälkeen, se ei Minkua enää kiinnostanut, joten se pysyi rannalla. Tapahtui siis vähän sama kuin hakuruudun kanssa, kun Minku oli noutanut siipidameja, normidamit jäivät noutamatta. Eipä siitä voi olla kuin tyytyväinen. Kun jatkamme polkua pitkin järvilenkkiä, näemme Minkun jälleen vedessä, siellä se ui polun suuntaisesti monta kymmentä metriä, se todellakin nauttii uimisesta. Rotumääritelmän kohta "Vahva ja taitava uimari" on kuin Minkusta kirjoitettu.

 

VESITREENIT JATKUVAT 11.5.2016

Vesinoutoja jatkettiin siitä mihin viimeksi päästiin. Saavuttuamme järven rannalle kaivoin ensimmäisenä esiin normidamin. Heitto ja ensimmäisenä perään säntäsi vesipetomme Minku. Todella hyviä noutoja ja aina välissä ensimmäisenä hakuun ehti myös Lumo ja Taika.

Muutamien normidamien noutojen jälkeen olikin sitten vuorossa lokkidami. Tätä damia käytämme vain Minkulle, Lumo ja Taika odottavat näköetäisyyden ulkopuolella, koska vesielementti on niille niin mieleinen, että tuskin ilman kiljumista toisen noutoja katselevat. Hetken Minku tilannetta ihmetteli, mutta nähtyään damin kädessäni oli jo valmiina säntäämään veteen. Ensimmäinen heitto ja Minku perään.

Hetkeäkään miettimättä Minku nappaa lokkidamin todella hyvällä otteella suuhunsa ja lähtee palauttamaan. Tällä kertaa vaaditaan myös luovutus. Alkuun Minku meinaa rantaan päästyään?