Taipparit

 

 

HAKUJA VEDESTÄ JA MAALTA 11.7.2019

Ennen tiistain vepe-treeniä teimme Myrrille lokkihaun vedestä. Kävin heittämässä lokin laiturilta ja pienen innostamisen jälkeen Myrri lähti uimaan ja hienosti haki lokin. Palautus tuli maalle Hannan käteen. Teimme muutaman toiston ja jokainen lokki haettiin. Saman haun teimme myös Lumolle, joka myöskin kävi kaikki heitetyt lokit hakemassa.

Eilen tehtiin lenkillä hakuruutu, matkassa olivat varikset, siipidamit ja damit. Treeni aloitettiin Myrrin kanssa, näytettiin sille varista ja sen jälkeen minä vein kolme varista maastoon. Myrri päästettiin liikkeelle ja se meni ensimmäisen variksen luo. Hetken se sitä haisteli ja lähti pois. Vika ei voinut olla variksessa, sillä otimme tätä treeniä varten uuden varikset pakkasesta. Lähdin innostamaan Myrriä, heittelin varista maastossa ja vähän se siitä jo innostuikin, mutta ei tällä kertaa nostanut sitä. Emme halunneet painostaa sitä sen enempää, vaan päätimme varishaun siihen.

Seuraavaksi hakuun pääsi Taika, sille maastoon kaksi siipidamia ja kaksi normidamia. Hanna lähetti Taikan liikkeelle ja verkkaisesti se tassutteli maastoon. Hetken etsintä ja dami löytyi. Palautus onkin sitten vauhdikas, mummu tietää että Hannalla palkka odottaa. Taika kävi hakemassa kaikki damit, hienoa nähdä miten se edelleen hakuun syttyy.

Kolmantena hakuun pääsi Minku, samat damit sillekin maastoon. Minku säntäsi innolla matkaan ja vauhdikkaasti kävi hakemassa kaikki damit. Vähän yllätyimme sen innokkuudesta, kun se viimeksi rallyssa ja mejässä on ollut melkoisen apaattinen. Toivottavasti nyt valeraskaudet on ohitettu ja saadaan Minkukin jälleen mukaan harrastamaan.

Seuraavaksi oli Lumon vuoro. Tyypilliseen tapaansa se kartoitti koko hakualueen ja kävi tunnistamassa jokaisen damin, palasi sitten takaisin Hannan luokse. Hanna lähetti sen uudelleen hakuun, nyt damit noudettiin ilman haistelua ja shoppaamista. Suoritus oli esimerkillinen, jostain syystä Lumo usein käy ensin kartoittamassa alueen, ennenkuin lähtee hakuun.

Viimeisenä päätimme ottaa Myrrille haun uudelleen, nyt dameilla. Ne kiinnostivat Myrriä ja noudettiin hienosti. Ongelma ei siis ole haussa, vaan varis ei tällä hetkellä sitä kiinnosta. Nyt täytyy miettiä, miten voisimme kiinnostusta lisätä ja katsotaan sitten miten seuraavissa treeneissä käy.

 

HAUSKAT PIRKAN DAMIT 8.4.2019

Hanna oli Minkun kanssa edennyt niin hyvin rallytokossa, että viralliset kokeet alkoivat. Kun kalenteri oli täynnä muitakin koiratapahtumia, ei millään meinannut löytyä lähialueelta sopivia kokeita. Kahden tunnin ajomatkan päässä oli Ilmajoen koe, mutta sekin sattui samaan aikaan kuin Pirkan damit. Pienen keskustelun jälkeen teimme ratkaisun, Hanna lähtisi Minkun kanssa kokeeseen ja minä muiden kanssa Pirkan dameihin. Ajatuskin jo siitä kauhistutti, mutta päätin mennä tekemään parhaani, kuten urheilutermein aina sanotaan. Sen olin kuitenkin päättänyt, että hauskaa pidetään, tuloksia emme lähteneet metsästämään. Ensimmäinen homma oli tehdä fiatin takapenkistä riittävän iso kolmelle koiralle. Etuistuimia etuasentoon, jalkatiloihin sohvatyynyt ja johan sitä tilaa oli riittävästi. Reppuun vielä namit, vesi ja kippo, noutajataluttimet ja sitten pääsimmekin matkaan.

Fiatissa ei navia ole ja olin mielestäni katsonut riittävän tarkkaan missä damit pidettäisiin. Ajelin ajatuksissani aina Hauholle asti, sieltä onneksi sain hyvät ohjeet ja sitten palattiinkin noin 8 kilometriä Lautsiaan. Vähän myöhässä saavuimme, mutta eipä mikään rasti ollut vielä ehtinyt alkaa. Osallistujille pidettiin puhuttelu, kerrottiin rastipaikat ja matkaan. Hetki minulta kului, kun kävin Myrrin autosta hakemassa ja suuntasin ensimmäiselle rastille. Useampi osallistuja oli jo jonossa, joten hetkinen siinä omaa suoritusta odoteltiin. Esittelin odotessa Myrrille damia, että se sitten tietäisi mikä oli tehtävä. Viimein pääsimme rastille ja selvisi, että siellä oli kuuden damin hakuruutu. Minun paikkani näytettiin ja sitten sainkin luvan lähettää Myrri matkaan. Innolla se lähti osoittamaani suuntaan, vauhdilla kierteli aluetta. Useammankin damin luona se kävi, mutta vieraat damit eivät sille kelvanneet. Kohta kolme minuuttia oli kulunut ja palasimme tuomarin luokse. Ystävällisesti hän kertoi että kyseessä on nuori innokas koira, hyvässä yhteistyössä tehtiin ja loppuun vielä totesi Myrrin olevan hyväluonteinen.

Me emme ensimmäisestä tehtävästä lannistuneet, vaan innoissamme suuntasimme seuraavalle rastille. Jälleen hetken odottelu, sitten meidät huudettiin ja pääsimme jälleen tekemäään. Rastilla oli tuttuja, Sanna Rantanen toimi siellä tuomarina. Saimme selvät ohjeet kahden damin hakuun, alkuun kuitenkin kuunneltaisiin laukaus, ennenkuin pääsisimme hakuun. Laukaus ammuttiin ja Myrri vauhdilla lähti matkaan. Ensimmäisenä käytiin tietenkin morjenstamassa rastin apuhenkilöt ja sitten aluetta kierrettiin jälleen innolla. Yritin ottaa uusia lähtöjä, damien läheisyydessä käytiin, mutta niitä ei palautettu. Aika päättyi ja sain Sannalta hyviä ohjeita hakuun, niitä täältä todellakin kaipasimme. Toisena tehtävänä oli kaksoismarkkeeraus, ammuttiin, heitettiin ensimmäinen dami, toinen laukaus ja toinen dami toiseen suuntaan. Jälkimmäisen damin Myrri näki hyvin ja kun sai luvan, suuntasi sinne ja toimitti damin hyvin takaisin, palautus tuli jopa käteen. Toista damia innolla etsittiin, valitettavasti ei löytynyt. Jälleen kävimme Sannan kanssa keskustelua, miten tästä Myrrin kanssa tulisi jatkaa, kiitokset niistä ohjeista!

Sitten pitikin vauhdilla kiiruhtaa koiran vaihtoon ja oli Lumon vuoro. Ensimäisenä hakuruutu, siellä se teki samantyyppisen haun kuin Myrrikin, intoa oli, aluetta kierrettiin, damit eivät kuitenkaan palautuneet. Lähes samoilla sanoilla Lumo kehuttiin, tekeminen oli ollut vauhdikasta ja hyvin ohjauksistani lähdettiin. Ensimmäisen rastin jälkeen suunnattiin toiselle rastille, valitettavasti juuri ennen meidän vuoroa oli järjestäjillä ruokatauko. En voinut jäädä siihen odottamaan, joten suuntasin autolle, josta päätin ottaa Taikan ja mennä katsomaan sen suorituspaikkaa. Löysimme paikan ja siellä ei onneksi ollut kuin yksi koirakko ennen meitä. Itsekseni jo naureskelin, että Taikan ohjaamisesta tulee varmasti hauskaa, kun Hanna on se joka sille haut lähes aina tekee. Taikan kuulo on heikentynyt, joten suullisista ohjeista ei myöskään olisi apua. Sanoin tuomarille ettei odotukseni ole kovin korkealla, mutta hauskaa varmaan meillä olisi. Tälläkin rastilla oli hakuruutu valmiina ja merkistä sain Taikan lähettää. Se lähti vauhdilla käteni suuntaan, hypähti muutaman kerran, kääntyi noin 10 metrin päässä ja oli kuin kysymysmerkki, mitä nyt pitäisi tehdä. Sama toistui useaan kertaan, Taika ei selvästikään tiennyt mitä piti tehdä. Jokaisesta paluusta se kuitenkin palkittiin namilla. Taika ymmärsi, että tässähän on tarkoitus saada namia, joten se lähti kiipeilemään kivien päälle. Tuomari nauroi ja kertoi heidänkin koiran saavan samaan tapaan namin kiveltä. Sitä sitten teimme, kunnes aika tuli täyteen. Hausta emme pisteitä saaneet, mutta sen verran touhumme tuomaria nauratti, että antoi yhteistyöstä 9/10 pistettä. Tyytyväisinä jatkoille toiselle rastille. Siellä sama ohjaus, kuin Myrrille ja Lumolle, edelleenkään Taikalla ei ollut aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Markkeeraustakaan Taika ei malttanut katsella, kun halusi minulta nameja. Myöskään ampuminen eikä sorsapilli sitä kiinnostanut. Yritin muutamia kertoja saada sen hakuun, mutta korkeintaan viiden metrin päähän se meni ja jälleen tuli ottamaan namia. Tuomari keskeytti suorituksen, onneksi saimme kuitenkin yhdessä käydä etsimässä toisen damin ja kun sen Taikalla viiden metrin päästi osoitin, se meni damin luokse, otti suuhunsa ja palautti minulle käteen. Toisella rastilla oli usean koiran jono ja siitä syystä kello oli jo yli puolen päivän. Nyt rasteja ruuhkautti iltapäiväksi saapuneet, jotka valitettavasti saivat tulla rasteille jonottamaan, vaikka aamupäivän porukka ei vielä niitä ollut käynyt.

Vein Taikan autolle ja kävin katsomassa kuinka pitkä jono Lumon toiselle suorituspaikalle olisi. Laskin koirakot, yhteensä kymmenen ja siitä syystä tein päätöksen, että lähdemme kotimatkalle. Päivä oli ollut pitkä, mutta hauskaa meillä oli ja kommenteista päätellen hauskuutimme myös rasteilla olleita. Pisteitä emme hausta saaneet, innokkuudesta ja hyvästä yhteistyöstä meidät palkittiin. Tämäntyyppisiä hakuja emme ole tehneet, hakuruudunkin tyttöset ovat aina nähneet ja vasta sitten päässeet hakuun. Varmasti jatkossa teemme erityyppisiä hakuja, sekä yritämme päästä treenaamaan myös niillä toisten dameilla ja variksilla. Mukavan päivän kruunasi vielä Hannan uutiset, toinen hyväksytty rallytoko Minkulle, nyt 96 pistettä.

 

 

HAKUTREENIT 24.3.2019

Olosuhteet vähän rajoittivat hakutreenejä talven aikana. Lunta satoi niin paljon, ettei metsään hakuruudun tekeminen olisi ollut järkevää. Sitten kun lumet alkoivat sulamaan, kaikkialla oli jääpinta, siinä treenaaminen olisi ollut jo terveysriskikin itselle ja koirille. Muutamia hakuja tehtiin metsäteillä, ettei asia kokonaan päässyt unohtumaan.

Viimein lumi oli riittävästi sulanut metsärinteeltä ja pääsimme tekemään kunnon treenit. Matkaan otimme kolme varista sekä neljä damia. Aloitimme treenit Myrrin kanssa, muut saivat jäädä taustalle odottamaan vuoroaan. Otin kassista variksen ja esittelin sen Myrrille. Myrri haistoi varista, mutta ei tuntunut olevan siitä kovin kiinnostunut. Myöskään variksen heiluttelu sen edessä ei aiheuttanut suurempaa mielenkiintoa. Mietin jo, onko talven tauot aiheuttaneet sen, ettei varis kiinnosta. Lähdin kuitenkin maastoon varisten kanssa, siellä heiluttelin niitä Myrrille, joka seurasi tiivisti ja pudottelin ne muutamien kymmenien metrien päähän tiestä.

Palasin tielle, missä Myrrin vire oli muuttunut täysin, into hakuun oli todella suuri. Viimein sain hihnan irrotettua ja Myrri säntäsi matkaan. Suoraan ensimmäiselle varikselle, hyvä ote ja nopea palautus. Seuraava haettiin yhtä innolla, ote varikseen jopa parannettiin, jotta se olisi syvällä suussa. Kaikki kolme varista löytyivät helposti, suoraan niille mentiin ja suoraan palautettiin. Olinpa todella tyytyväinen hakuun, Myrrille namit ja isot rapsutukset. Palautusta on vielä treenattava, tällä hetkellä tulee kohdalle, mutta ei malta odottaa, että varis siltä otettaisiin, vaan pudottaa maahan. Nyt ei kuitenkaan lähdetä kunniakierroksille, eikä esittelemään muulle laumalle aarretta. Tärkeintä se, ettei haun aikana tehdä shoppailua, ei vaihdella varista, ei mäyssätä suussa, ei revitä ja palautetaan suoraan minulle.

Myrrin jälkeen suorittamaan pääsi vuorollaan muut, niille maastoon vietiin neljä damia. Jokainen haki damit innokkaasti, erityisen hienoja olivat jälleen Mummelin suoritukset. Lenkillä se pääsääntöisesti tallustelee meidän perässämme, eikä paljon juoksuaskelia ota. Hakutreeneissä sen(kin) moodi muuttuu täysin ja metsän keskellä se pomppii kuin pentuiässä oleva kakara. Erinomaisesti se löytää damit, hajuaisti toimii edelleen, vaikka kuulo onkin vähän heikentynyt. Näitä treenejä lisää Mummelille. Myös Lumo ja Minku suoriutuivat hakuruudusta hyvin, eikä tällä kertaa Lumokaan tehnyt damien vaihtoja, vaan jokainen palautettiin heti kun löytyi.

Viimeisenä teimme Myrrille vielä damihaun, onhan minulla tarkoitus osallistua sen kanssa ensi kuussa Pirkan dameihin. Myrri lähti hyvin maastoon, pääsi ensimmäisen damin kohdalle. Hetken se siinä damia mietti, ehkä varis oli ollut sille kiinnostavampi. Kuitenkin dami suuhun otettiin ja palautettiin, kuten myös seuraavat kolme. Treenistä jäi erittäin hyvä mieli ja kohta jälleen tehdään treeniä uudelleen.

 

JATKUVAA TREENIÄ 18.11.2018

Vaikka en olekaan taippari-sivulle aikoihin kirjoittanut, on taipumuskokeen mukaisia treenejä tehty säännöllisesti. Päivityksiä on voinut nähdä Hannan blogista sekä kennelimme face-sivulta. Myrrin kanssa olemme osallistuneet myös muutamiin yhteisiin koulutuksiin, yhdessä ja erikseen. Niistä olemme saaneet hyvää oppia ja Myrri on päässyt suorittamaan häiriön sekä muiden osallistujien paikalla ollessa.

Vesihaku Myrrin osalta päätettiin syyskuun puolivälissä, missä lokkia haettiin jo rantavedestä. Uiminen ei ole Myrrille ongelma, vepe-treeneissä on veneestäkin innolla hypätty. Kanihakua ollaan tehty muutaman kerran, jälki löytyy helposti ja kani löydetään. Pienempi kani on palautunut, isommalla ei vielä olla treeniä tehty. Varishakuja on tehty lähes viikottain. Muutama viikko sitten huomasimme, että varis ei enää palautunut. Todennäköisesti treeniä oltiin tehty vähän liikaa sekä käytössä olleet varikset olivat menneet vähän huonoksi. Tästä johtuen otimme uudet varikset käyttöön ja pidimme myös pienen tauon, joka todellakin kannatti.

Eilen teimme hakutreenin ja Myrri oli variksesta ihan innoissaan. Alkuun vähän lisää innostettiin ja heiteltiin varista muutaman metrin päähän. Sieltä haettiin vauhdilla, niin paljon varis kiinnosti, että pieni kunniakierros piti tehdä ennen palautusta. Sitten vielä muutama haku, varis maastoon vieden. Pidemmältäkin varis hyvin haettiin ja suoritus päätettiin silloin kun innostus oli vielä korkealla.

Myrrin haun jälkeen otettiin muulle laumalle dami ja siipidami hakua. Jokainen vuorollaan haki innolla, Myrrin seuratessa taustalla. Niin innoissaan Myrri oli muiden hakiessa, että teimme sillekin vielä haun siipidameilla. Niidenkin jälkeen oli vielä ottamassa varista edelleen repusta. Tämä into pyritään talven aikana säilyttämään.

Minkun haku

Lumon haku

Taikan haku

 

VAUHDIKKAITA NOUTOJA 22.8.2018

Eilen lauma suuntasi jälleen järvilenkille. Myrriä varten matkaan otettiin pari varista, mitkä olivat aamusta olleet sulamassa. Treeni aloitettiin Myrrin haulla ja vein sen katsellessa pari varista maastoon. Hanna käski Myrrin noutamaan ja vauhdilla se säntäsi maastoon ja suoraan ensimmäiselle varikselle. Varis nostettiin  ja hyvällä otteella se vauhdikkaasti palautui. Sen verran piti muita lauman jäseniä kiusata, että variksen kanssa tehtiin niiden edessä kunniakierros ja vasta sen jälkeen palautui Hannalle.
Video ensimmäisestä hausta

Heti perään Myrri lähetettiin uudelleen hakuun. Toista varista jouduttiin hetki etsimään, mutta kyllähän sekin sieltä löytyi. Jälleen vauhdikas palautus ja tällä kertaa suoraan Hannalle. Todella tyytyväinen voi tällä hetkellä olla Myrrin hakuihin, se pysyy juuri sopivassa vireystilassa, ei mene kierroksille, ei äänehdi, mutta kuitenkin haku tehdään vauhdikkaasti ja innolla. Palautus on alkanut lähes aina tulemaan käteen. Myrri ei hakuruudussa shoppaile, ei pudottele, eikä varista rikota.
Video toisesta hausta

Kahden haun jälkeen vielä hetki intoa varikseen nostettiin. Hanna heilutteli sitä Myrrin edessä, välissä se heitettiin ja Myrri pääsi hakuun. Muutaman haun jälkeen laitettiin varis pois ja Myrri puuhun kiinni katselemaan muiden damihakuja ja tekemään malttitreeniä.
Muillakin hakuintoa löytyi ja kaikki vuorollaan hakivat maastosta 3 damia.

Minku

Lumo
Taika

Järvilenkki päätettiin rannalle, missä oli koko laumalle vuorossa vesihaut. Lumo ja Minku hakivat damia kauempaa, Myrri tyytyi hakemaan rantavedestä ja Taika oli keskittynyt Hannan heittämiin nappuloihin.

 

VARISNOUTOJA 24.6.2018

Sunnuntaina oli upea ilma lähteä iltapäivällä järvilenkille. Matkaan otettiin myös varis Myrrin treeniä varten. Varis oli otettu jo aamusta sulamaan, joten enää ei käytetä suoraan pakkasesta otettua. Ensimmäisenä saavuttiin järven rantaan ja tyttöset kävivät kastautumassa. Siitä siirryttiin treenipaikkaan ja laitettiin muut tytöt kiinni puuhun, Myrri jäi odottamaan treeniä. Alkuun tehtiin varis jälleen Myrrille tutuksi ja mukavaksi leikittämällä sillä. Sitten Hanna otti Myrrin kiinni ja heitti variksen maastoon. Myrrille annettiin lupa noutoon ja vauhdilla se säntäsi variksen luo. Ilman mitään miettimistä se tarttui hampaillaan keskeltä lintua ja hyvällä otteella sen palautti. Palauttamista käteen ei ole varsinaisesti vielä treenattu, mutta pääosin Myrri tuo variksen eteen ja saa siitä namin sekä isot kehut. Muutama heitto vielä variksella ja kun se edelleen hyvin palautui, päätimme tehdä toisen treenin, kunhan muut tyttöset ensin tekevät hakuruudun.

Tyttösten treenin jälkeen oli jälleen Myrrin vuoro. Pidin Myrriä paikallaan ja Hanna vei parinkymmenen metrin päähän variksen, sen etu- ja takapuolelle siipidamit. Myrri lähetettiin matkaan, se suuntasi noudolle ja siitä nappasi lähimmän siipidamin suuhunsa ja teki hyvän palautuksen. Uudestaan noutamaan ja seuraavaksi palautui varis. Tehtiin vielä toinen haku ruudusta vain variksella, vähän kauempaa ja kun sekin vielä palautui, päätimme päättää treenin siihen. Varis on tällä hetkellä Myrrille hyvin mieleinen, eikä sen suuhun ottaminen tuota mitään ongelmia. Seuraavaan treeniin taitaa matkaan lähteä myös kani, niin saadaan kaikista taipumuskokeen tehtävistä kokemusta. Myrri sai myös hyvää malttitreeniä, kun muille tyttösille tehtiin damihakuja. Kyllähän sieltä yritettiin täysillä tulla mukaan, mutta hienoa oli havaita, ettei Myrri alkanut siellä vinkumaan eikä haukkumaan.

 

MYRRILLE TREENIÄ 17.4.2018

Jälleen tuli lueskeltua "Noutajien koulutus" faceryhmää. Itseäni harmittaa todella paljon niiden koirien puolesta, jotka noutoharrastukseen liittyen jäävät niin paljosta paitsi. Ei leluja saatavilla kuin ainoastaan silloin kun omistaja sallii, ei pehmoleluja revittäväksi, ei missään nimessä vinkuleluja, ei heittelyä pennulle, pidä se hiljaa ja rauhallisena vuoden ja lista senkun jatkuu. Ehkä emme koskaan tule taippareita läpäisemään, mutta kyllä jätän sen mielelläni väliin, kun saan katsella koirien intoa vaikkapa pehmoleluja yhdessä kiskoen tai frisbeen perässä yhdessä kirmaten.

Olemme tehneet treeniä, minkä koemme mielekkääksi ja mistä koirat nauttivat. Myrri on saanut kotosalla tehdä lyhyttä hakua siipidamilla ja variksella. Palautus sattuu useimmiten käteen, mutta tärkeintä on se, että kohde noudetaan ja sitä innolla kannetaan. Ulkosalla on myös noudettu siipidamia ja varista. Matkaa on pidennetty ja yritetty houkutella palautus takaisin heittäjille, silloin tällöin onnistuu. Intoa riistan ja siipidamin kanssa pidetään yllä leikillä, missä kahta varista/damia heitellään vuorotellen ja toinen lähtee lentoon kun ensimmäisestä luovutaan. Näin opitaan, että luovuttaessa hakuesineestä leikki edelleen jatkuu. Hanna on kouluttanut Myrrille perustottelevaisuutta, mitä myös noutotreeneissä vaaditaan. Myrri on todella innostunut noutamisesta, mitä heitätkin Myrri säntää esineen perään ja myös pääsääntöisesti sen palauttaa. Varis kiinnostaa ja aina kun sitä tarjotaan, sitä myös kannetaan. Seuraavissa treeneissä keskitytään erityisesti palautukseen ja hakuesineen suussa pitämiseen sekä luovuttamiseen. Myös taipparikurssia ja yhteisiä treenejä on Myrrille kevääseen ja kesälle luvassa.

 

TREENIÄ PORUKALLA 30.6.2017 

Varsinaista taipparitreeniä ei tälle kesälle olla tehtykään, mutta eilen intouduttiin ihan porukalla treenaamaan. Kutsuimme Tampereen alueelta muitakin harrastajia mukaan ja hienosti paikalle saimme yhteensä viisi tolleria ja pari kultsua. Kokoonnuimme meidän kotiimme, missä aitauksessa koirat saivat tutustua vapaasti toisiinsa sekä vilvoitella piha-altaassa.

Sitten olikin aika siirtyä maastoon. Sinne me olimme sulattaneet useampia variksia sekä kanidamin, matkassa oli myös useampi siipidami. Treenit aloitettiin varisten kanssa ruutuhaulla, jonne kaikkiaan kahdeksan varista kävin viemässä. Tolleri Kerttu aloitti todella hyvin ja haku sillä onnistui myös kauempaakin, ei muuta kuin onnea Noora kokeeseen.

Me yritimme myös laumamme kanssa varisten hakua, eipä tällä kertaa varis kiinnostanut nuorisoa haistelua enempää. Päätimme kuitenkin tehdä Taikan kanssa varishakua vähän lyhyemmällä matkalla ja siitähän se vallan innostui ja nouti useammankin variksen. Näyttää siltä, että rouva päästyään aikuisen ikään (9-vuotta) se tekee paluun useampaankin lajiin. Olemme sen ilmoittaneet mejä-kokeeseen seitsemän vuoden jälkeen ja ehkä sillä käydään taippareitakin vielä kokeilemassa. Pääasia on kuitenkin, että rouva todellakin nauttii "eläkepäivistään" ja saa osallistua kaikkeen oman kuntonsa ja halunsa mukaan.

Sitten siirryttiin siipidamien hakuun ja siellähän laumamme jokainen jäsen kävi damit erinomaisestt hakemassa. Ongelmaa meillä ei todellakaan ole haun kanssa, kohteet löytyvät helposti, vaihtelua ei tehdä, dameja eikä lintuja jäädä repimään, niiden kanssa ei kierrellä vaan palautus tulee suoraan käteen, jostain syystä vain se varsinainen kohde eli varis ei riittävästi kiinnosta.

Loppuun teimme vielä kanidamin hakua. Sekin sujui kaikilta loistavasti ja hyvällä otteella se palautettiin. Hyvillä mielin treenit päätettiin ja varmasti tähän kesään vielä porukallakin treenataan. Onneksi meidän laumamme ainoa tavoite ei ole taippareiden läpäisy, mutta kiva sitäkin on aina välissä kokeilla.

 

TREENIT KÄYNTIIN 20.3.2017

Viikonloppuun kuului jälleen järvilenkki. Kevättä kohden olemme päättäneet aloittaa jälleen selkeän treenaamisen taippareita ajatellen. Damia ja siipidamia onkin koko talvi haettu, joten noutoja talven aikana on tullut paljon ja ne ovat sujuneet hyvin. Taippareiden vesinoutoa pääsemme treenaamaan tietenkin vasta myöhemmin, jäiden lähdettyä ja kun vesi on vähän lämmennyt. Viikonloppuna ostimme pari pussillista variksia ja lumien sulamisen jälkeen siirrytään hakuruudussa niihin. Hanna lähtee mahdollisesti keväällä ohjatulle kurssille taippareihin liittyen. Toivottavasti treenit eivät ole viikonloppuisin tai tule päällekkäin vesipelastus-treenien kanssa.


Viikonlopun treenissä päätimme herätellä vähän sitä kanin hakua vetojäljen päästä. Tein Minkulle lyhen vedon kanidamilla ja jätin sen jäljen päähän. Hanna tuli hetken kuluttua lähtöpaikalle Minkun kanssa ja näytti sille lähtöpaikan. Innokkaana Minku jälkeä haisteli ja vauhdilla jälkeä pitkin eteenpäin. Intoa oli tällä kertaa niin paljon, että matkaan kuului pieni vauhdikas pisto vasemmalle, ennenkuin palattiin takaisin jäljelle. Loppu mentiinkin aivan jälkeä pitkin ja saavuttiin kanidamin luokse. Pieni haistelu ja dami suuhun. Hyvällä otteelle Minku damia kantoi ja myös palautus oli vauhdikas. Minku oli ihan innoissaan kanista, kuten on ollut aiemminkin, joten se ei ainakaan talven aikana ole unohtunut.

www.youtube.com/watch?v=7OHpgpJHnak

Teimme lenkillä vielä dami- ja siipidamihaun ja se ei kyllä suuresti kiinnostanut kanidamin jälkeen. Yksi iso haaste taippareihin on ehdottomasti, miten haluamme edeltävät viikot ennen koetta Minkun kanssa tehdä. Useissa keskusteluissa sekä julkaisuista voi lukea, että into hakuun on tietenkin sitä suurempi, mitä vähemmän aktiviteettiä on ollut ennen taippareita. Tottahan toki, jos kuukauteen ei aktivoida, eikä tehdä hakua, into kokeessa on varmasti huomattavasti suurempi. Huomaahan saman ihan omissa treeneissä, peräkkäisinä päivinä tehty haku osoittaa, miten into jo toiseen päivään laantuu. Varmaankaan kotona oleva iso pehmolelukasa ei myöskään ole oikea tapa edistää hakuintoa. Meillä kun tyttöset päättää, milloin pehmolelun kanssa leikitään, se haetaan kasasta ja tuodaan leikittäväksi. Ehkä tässäkin asiassa meille kuitenkin tärkeämpää on tyttösten kanssa touhuaminen mahdollisimman monipuolisesti ja jos siitä syystä taipparit jää suorittamatta, ei se meitä kyllä suuresti jää haittaamaan.

 

NOUTOJA, NOUTOJA 10.1.2017

Tarkoituksena on osallistua maaliskuussa talvinomeen Mänttään. Kyseessä on epävirallinen noutajien metsästyskoe. Tehtävinä Alo-luokassa helpohko haku, kakkosmarkkeeraus, motivoitu ohjaus. Treenit siihen on aloitettu ja viikonloppuna teimme kaksi noutoharjoitusta dameilla. Lauantaina suuntasimme pellolle, mukana neljä damia. Koirat kiinni puuhun pellon reunalle ja sitten mietittiin miten haku tehtäisiin. Päätin tehdä tytöille melko vaativan neloismarkkeerauksen, jossa heitän kaikki neljä damia lumihankeen. Lunta oli sen verran, että osa dameista sujahti melko hyvin lumen alle. Ensimmäisenä Taika noutamaan ja jälleen se suoritti hyvin tarkkaa hakua. Damit löytyivät ja palautuivat hyvin, palkkioksi nakinpaloja.

Seuraavaksi oli Lumon vuoro ja tyylilleen uskollisena se säntäsi vauhdilla pellolle. Vauhdista johtuen ensimmäiset damit eivät meinanneet löytyä, mutta hetken pyörimisen jälkeen sekin ymmärsi annetun tehtävän. Viimeistä damia etsittiin pitkään, mutta kun hakuinto ei hiipunut, annettiin sen työskennellä ja lopultahan se viimeinenkin dami palautui.

Viimeisenä Minku, joka rauhallisena odotteli vuoroaan Lumon ja Taikan noutaessa. Minku seurasi heittoni ja käskystä lähti noutamaan. Ensimmäinen dami löytyi helposti ja palautui käteen. Seuraavia dameja etsittiin liian kaukaa, johtuen varmaankin viime treeneistä maastossa, missä ollaan hakumatkaa selvästi pidennetty. Pienellä ohjauksella Minku palasi lähemmäksi ja sen jälkeen damitkin jo löytyivät. Jokainen tyttösistä haki kaikki neljä damia, olin tyytyväinen treeniin. 

Heti seuraavana päivänä teimme toisen treenin, nyt maastossa. Matkassa jälleen neljä damia ja tällä kertaa ne käytiin pudottamassa paikalleen. Vaihdoimme järjestystä ja nyt ensimmäisenä hakuun lähti Minku. Hyvin se oli seurannut, minne damit vietiin ja vauhdilla kaikki neljä damia maastosta palautui. Etsiminen onnistui maastossa paremmin kuin pellolla, ehkä pellolla häiritsi myös Lumon ja Taikan aikaisemmat jäljet. Mielenkiintoista oli huomata miten kaksi muuta Minkun hakuihin suhtautui, Taika rentoon tyyliinsä aloitti kepin pureskelun, Lumon vaan seuratessa, kun Minku dami suussa vauhdilla sen edestä palautti.

Taika sai jatkaa kepin pureskelua, oli Lumon vuoro noutaa. Vauhdikasta oli meno jälleen, vauhdista huolimatta damit löytyivät hyvin. 

Taika nouti viimeisenä ja sillähän oli ihan into päällä. Palautukset olivat erittäin lennokkaita, ikäisekseen se liikkuu maastossa todella kepeästi. Saimme viikonloppuun hyvät noutotreenit ja niitä jatketaan. Erityisen tyytyväinen olen kaikkien tyttösten palautuksiin, dameja ei vaihdella, ei tehdä ylimääräisiä lenkkejä, vaan palautukset tulevat suoraan käteen. Tehdään talvikausi pääsääntöisesti dameilla ja palataan sitten ainakin Minkun osalta keväällä siihen varikseen. 

 

"KYLLÄ SE KOTONA OSAA" 19.9.2016

Otsikon teksti on varmaan monelle koiraharrastajalle hyvin tuttu.

Lauantaina suuntasimme taipumuskokeeseen. Kuuluimme päivän toiseen ryhmään, joten paikalla saavuimme puolen päivän aikaan. Paikan päällä joutuisimme hetken odottelemaan, koska edellisen ryhmän suoritukset olivat vielä kesken. Viimein meidät koottiin yhteen ja pidettiin alkupuhuttelu. Siinä samalla tuomari kiersi osallistuvat koirat läpi ja totesi kaikkien olevan riittävän sosiaalisia jatkamaan kokeessa.

Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeeseen osallistuimme, kyselin kokeneemmilta kokeen kulusta ja hyviä neuvoja annettiinkin. Saimme myös tietää, että koirat on mahdollista uittaa ennen suoritusta. Ilman muutahan tämän mahdollisuuden käytimme ja suuntasimme kohti suolampea. Lammen reuna oli todella pettävä, siinä kohdassa missä koirat käskettiin uittaa, ei ihan edes veden ääreen päässyt. Otin siis kepin käteeni, Minku irti, keppi veteen ja Minku syöksyy lammen rannalle ja veteen. Se tuo kepin minulle, heitän sen uudelleen ja heti se haetaan. Kuten oletin, uimisen ei pitäisi tuottaa ongelmia. Pääsimme myös alkuun katsomaan ensimmäisen koirakon suoritusta, niin tiesin mitä oli tulossa ja miten pitäisi koiran kanssa mennä. Paikka näytti paremmalta, kuin paikka missä jo kävimme uimassa, joten olin luottavainen Minkun suoritukseen. Ensimmäisen koiran siirtyessä hakuruutuun, päätin palata Minkun luokse, koska olimme kuitenkin kolmantena suorittamassa. Kohta tieltä kuulimme "seuraava", josta tiesimme siirtyä odottamaan suorituspaikan läheisyyteen. Vielä olisi edellä yksi suoritus ja sitten olisi meidän vuoromme. Kohta paikan ohittaa ensimmäinen suorittaja, joka kertoo hän suorituksensa keskeytyneen hakuruutuun.

Kohta kuulemme "seuraava" uudelleen, on meidän suorituksemme aika. Mennessämme suorituspaikalle, vastaan kävelee edellinen suorittaja, heidän suorituksensa on päättynyt lokin hakuun. Perille saavuttaessa tuomari kertoo, että odotellaan hetki, koska edellinen koira reagoi ammuntaan ja päästetään se "turvaan" ennen seuraavaa ammuntaa. Sitten siirrymme lammen rantaan, kättelemme tuomarin kanssa ja saamme ohjeet suorituksesta. Otan Minkun taippariotteeseen ja sitten lokki jo lentääkin. Päästän Minkun irti ja oletan, että kohtahan lokki on kädessäni. Mitä tapahtuukaan, Minku vauhdilla veden ääreen, siihen täysjarrutus. Sitten alkaa aktiivinen toisen paikan hakeminen, halu veteen ja hakuun kyllä olisi. Lähden käskyttämään Minkua hakuun, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta se ei sinne lähde. Tuomari on todella mukava, antaa vinkkiä, otetaan toinen lokki, otetaan vene ja heitetään sieltäkin. Mikään ei tilanteessa auta, lokki otetaan rannalle, tuomari heittää vielä siinäkin, lokin luo mennään, mutta sitä ei tuoda. Eipä siinä tuomarin auta kuin käskeä koira hihnaan, suorituksemme päättyi ennenkuin se oli alkanutkaan. Olen enemmän hämilläni kuin pettynyt... Jään odottamaan tuomarin pöytäkirjaa, melko vähän siihen huomioita tuli. Minku oli pöytäkirjan mukaisesti "hyvä ihmisiä ja koiria kohtaan, Yhteistyö on hallinnassa". Minkun vireeseen ja käytökseen olen todella tyytyväinen.

Sunnuntaina päätämme tehdä järvilenkin. Tarkoitus on ottaa matkaan lokki, valitettavasti juurikin pari lokkia heitimme hajusta johtuen pois, eikä pakkasesta enää uutta löytynytkään. Matkaan lähtee siis damit.

Päätän tehdä hakutreenin juurikin samanlaisella suoalueella, kuin mitä kokeessa yritettiin. Minku rantaan, dami veteen ja sinnehän se damin perään säntää. Ei mitään ongelmia veteen menossa, joten lauantain suoritus ihmetyttää entistä enemmän. Itse olin suorituksessa hyvin rauhallinen, joten en usko että Minkun käytös johtui minusta. Se itsekin näytti olevan juurikin samanlainen kuin omissa treeneissä. Mistä syystä se ei sitten veteen mennyt, sitä meidän täytyy miettiä ja sitten ensi kesänä yritämme varmasti uudelleen. Paljon keskustelua paikan päällä herätti ranta, mistä veteen piti mennä. Se oli aivan hyllyvää suota, syveni heti reunan jälkeen, eikä mustasta suovedestä pohjaa näkynyt. Neljästä tollerista kolmen koe päättyi jo lokkihakuun. Kun olen katsellut muiden taipparivideoita ja mitä paikan päällä muista paikoista kuulin, tämä oli varmasti pahimmasta päästä. Miksi ihmeessä koeolosuhteissa on näin suuret vaihtelut, toiset menevät lokkihakuun "hiekkarannalta" ja toiset suolta. Kuitenkaan tämän suoreunankaan ei pitänyt ongelma olla, joten siinä mielessä en sitä "syytä".

VIIMEISTELYTREENI 7.9.2016

Taipumuskokeeseen treenaaminen ei ole ollut tauolla, vaikka päivityksiä en ole tehnytkään. Treeniä on vähän muutettu ja pääpaino on ollut tietenkin variksien noudossa, jossa eniten on ongelmaa. Treeniä on tehty harvakseltaan, yrittäen pitää treeni mahdollisimman tehokkaana ja lyhyenä. Sitä kautta se on varmasti ollut myös mukavampaa Minkulle. Treenit ovat sujuneet vähän vaihtelevasti, kuten nyt tollerilta voikin olettaa. Jokainen treeni on pyritty lopettamaan heti, jos näyttää siltä, että keskittyminen herpaantuu. Ruudusta on haettu useampiakin variksia käteen palauttaen.

Pari treeniä on tehty lokilla ja kanilla. Edelleenkään lokin noudossa ei ole ongelmaa, heitellään sitä sitten maalta tai veneestä. Ihmettelen suuresti mikäli se ei taipumuskokeessa onnistu, ainahan kaikki on tietenkin koirien kanssa mahdollista. Kanijälki löytyy helposti, vedetään se sitten kanidamilla tai aidolla. Myös aito, vähän isompi kani on palautunut, joten senkin osalta onnistuminen kokeessa on mahdollinen, jos vaan varishausta sinne päästään.

Eilen päätin tehdä viimeisen treenin ennen varsinaista koetta 17.9. Treeniin ei otettu kuin varikset, yhteensä kuusi kappaletta. Lumo ja Taika laitettiin hihnasta kiinni ja kävin viemässä varikset ruutuun, Minku ei vientiä nähnyt. Sitten Minku lähtöpaikalle ja yhdellä variksella markkeeraus. Vauhdilla Minku etenee variksen luokse, hetken haistelee ja ottaa variksen suuhun. Palautus sujuu, kuten aina, erittäin hyvin. Laitan Minkun uudelleen liikkeelle ja vauhdikkaasti se jatkaa takaisin ruutuun. Seuraavakin varis nousee, tällä kertaa kylläkin melko huonolla otteella. Pääasia, että varis kuitenkin palautuu. Teen otteesta johtuen heti päätöksen, että lopetamme treenin näiden kahden variksen hakuun. Minkulle ja minulle jäi onnistumisen fiilis ja katsotaan sitten miten kokeessa sujuu.

Sitten tapahtuikin melkoinen ihme. Koska Lumo ja Taika joutuivat suorituksen katselemaan, innokkaana, mutta yhtään vinkumatta tai haukkumatta, täytyyhän ne palkita ja päästää hakuun. Olen jo aikeissa hakea varikset ja viedä varisdamit tilalle, kun Hanna ehdottaa, että laitetaan ne hakemaan varista ja hän lähettää. Onneksi otin kameran esille ja jäin odottamaan, että mitenhän käy. Ensimmäisenä Taika paikalle, Hanna kehottaa hakuun ja hetken kuluttua se onkin variksen kohdalla. Hanna kehottaa palauttamaan ja sieltähän Taika palaa varis hyvin suussa takaisin Hannan luo. Taika hakee vielä toisenkin ja olemme tyytyväisiä. Viimeisenä on Lumon vuoro ja ehkä innokas odottelu taustalla on saanut senkin oikeaan vireeseen, sillä sekin palaa ruudusta varis suussa. Vaikka taipumuskoetta emme läpäisisi, meillä on tieto siitä, että kaikilla tyttösillämme on taipumus myös näihin rodunomaisiin lajeihin. Siitä vielä kuvat todisteena eilisistä treeneistä, kun jokainen palauttaa varis suussa.

 

LOISTAVAA HAKUA 22.7.2016

Lokin haku vedestä onnistuu ilman ongelmia ja variksenkin kanssa edetään pikkuhiljaa. Kanin hakua ei olla aikoihin tehty, joten eilen matkaan lähti iso kanidami ja sitten vähän pienempi aito kani. Päätimme tehdä ensimmäisen noudon ennen järvelle saapumista, jotta vesileikit eivät veisi liiaksi huomiota. Hanna laittoi Lumon ja Taikan hihnaan ja puuhun kiinni. Sitten Hanna toi Minkun vähän matkan päähän, missä odottelin jo kanidamin kanssa. Minku haistelemaan ja vähän vedin damia narun päässä. Minku kävi haistelemassa damin, ei isommin siitä kiinnostunut. Vähän mielessä kävi, miten haun kanssa kävisi, kun dami ei tuntunut kiinnostavan. Tutustumisen jälkeen Hanna vei Minkun näköetäisyyden ulkopuolella ja minä lähdin vetämään kanijälkeä. Alun tein polku-uralle ja noin kolmenkymmenen metrin jälkeen tein jyrkän mutkan metsään. Sitä vielä parikymmentä metriä ja kanidami mättään taakse.

Minku tuotiin lähtöpaikalle, vähän sitä innostin ja päästin irti. Vauhdikkaasti Minku säntää polku-uraa, sillä on tehtävä selkeästi tiedossa. Minku ohittaa metrillä paikan mistä menin metsään, palaa takaisin ja on jälleen hajulla. Melkein samantein Minku palaa metsästä kanidami hyvin suussa.

Palautus on lähes yhtä vauhdikas kuin haku.

Erittäin tyytyväinen saan jälleen olla palautukseen, joka tulee suoraan käteen. Luovutuksessa ei tapahdu mitään empimistä, ei reitiltä poikkeamista, ei kiinni pitämistä. Muutenkin koko hakusuoritus tehdään kaikessa hiljaisuudessa ja Minkun halu noutamiseen on suuri.

Lenkkiä jatketaan porukalla ja seuraavaksi on jälleen damien nouto järvestä. Taika noutaa muutaman damin ja sen jälkeen keskittyy kepin silppuamiseen. Minku ja Lumo noutavat innolla, välissä yhdessä ja välissä erikseen. Noutohalun hiipuessa, päätämme jatkaa matkaa. Kiertäessä järveä mietimme, tulisiko Minkulle tehdä vielä toinen haku, tällä kertaa aidolla kanilla. Koska kanidamin nouto sujui niin hyvin, päätämme sen tehdä. Saavumme tuttuun treenipaikkaan ja sama kuvio, Lumo ja Taika puuhun kiinni ja Minku lähtöpaikalle. Aito kani kiinnostaa ihan yhtä vähän kuin aiemmin kanidami, muutamat haistelut ja se riittää. Minku jälleen kumpareen taakse ja minä vedän kanilla jäljen. Minku aloituspaikalle ja hakemaan. Alla on linkki videoon, minkä Hanna hausta kuvasi. Kuten siitäkin voi nähdä, Minku säntää vauhdilla liikkeelle. Hajujälki ja kani löytyy helposti. Pitkään Minku ei kanin ottamista mieti, vaan hetken kuluttua palaa maastosta kani suussa. Tällä kertaa palautus ei ole ihan yhtä vauhdikas, vähän joutuu sanallisesti kehottamaan, ennenkuin palautus tulee käteen. Jätän kanin vielä Minkun haisteltavaksi ja sehän ottaa sen uudelleen suuhun ja lähtee esittelemään saalistaan Lumolle ja Taikalle. Annamme Minkun hetken aikaa kantaa kania ja sitten vaihdamme sen herkkuun.

www.youtube.com/watch?v=hr7sEQ4nG5U

Loistavia hakuja, kyllä tuli treeneistä hyvä mieli. Kyllähän tämäkin treeni osoitti Minkun taipumukset noutoon ja syyskuun koe häämöttää mielessä. Mielenkiinnolla olen lukenut muutamaa blogia ja toivottavasti myös sieltä saadaan seuraksi muitakin tollereita kokeeseen.....

 

VARISTA, VARISTA 20.7.2016

Minkun treenit variksen kanssa jatkuvat. Eilen järvilenkki ja matkassa pari varista ja damit. Ennen järvelle saapumista, jätimme Taikan ja Lumon hihnassa puuhun kiinni ja jatkoimme rantaan Minkun kanssa. Varis pussista ja heitto veteen. Samalla hetkellä Minku hyppää perään, varis suuhun ja palauttamaan. Minä peruutan maalla muutaman metrin, jotta saadaan sitä tuontia myös maalla ja hyvinhän se toimii. Matkasta huolimatta varis palautuu hyvin. 

Vesi on tyttösille se mieluisin leikkipaikka ja siitä johtuen kuulemme taustalta Lumon pientä piipitystä. Eipä se ihme ole, kun kuitenkin tietää, että järvi on ihan vieressä ja siskonen siellä hauskaa pitää. Taika normaaliin tyyliinsä makoilee vieressä. Otamme Minkun kanssa vielä muutamat heitot, ne sujuvat ihan yhtä hyvin. Näiden jälkeen haluamme päästää myös Lumon ja Taikan leikkeihin mukaan ja sieltä ne säntäävät rannalle. 

Matkassa on kaksi varista, niitä heittelen järveen ja tyttösistä kukin vuorollaan sitä hakee. Vedessä variksesta tulee kaikille mieluinen haettava, harmi ettei taippareissa haeta vain vedestä. Nyt Minku kuitenkin palauttaa sitä varista vedestä tuodessaan myös muutaman metrin maalla, joten jatketaan sen matkan pidentämistä. Myöhemmin lenkillä tehdään normaalia damin hakua, jokaiselle on oma dami matkassa ja paljon hakuja tehdään samanaikaisesti. 

Kotona treenaillaan variksen tuontia muutaman metrin matkalta. Välissä varis innostaa enemmän ja joskus vähemmän. Huomaa, ettei varis ole sille inhottava, se ei vaan aina halua sitä ottaa, se ei kiinnosta sitä riittävästi. Sama tapahtuu joidenkin lelujen kanssa, tiettyjä leluja ei vaan haeta. Täytynee siis yrittää keksiä lisää tapoja, millä varis tulee sille erityisen mielekkääksi. Seuraavaksi ehkä varis naruun, sillä saa siihen liikettä ja vähän lentämäänkin.

 

RIISTAN NOUTOA 4.7.2016

Lauantaina järvilenkille ja tällä kertaa matkaan varis ja lokki damien seuraksi. Noudot aloitettiin lokilla ja edelleen haku on täysin hallinnassa. Edellisistä noudoista oli jonkin verran aikaa ja sen kyllä