Kennel

Jotain lorisi junavaunun ylähyllyllä olevasta korista.
Korin omistaja torkkui ja vastapäätä istuva mies kastoi sormensa nesteeseen ja haistoi:
- Whiskyä. Aitoa skottilaista.
Hänen toverinsa nuolaisi nestettä ja sanoi:
- Ei. Konjakkia. Aitoa ranskalaista.
Silloin korin omistaja avasi silmänsä ja sanoi:
- Koiranpentu. Aito Novascotiannoutaja.

 

SUURIA KYSYMYKSIÄ 14.9.2018

Taikan leikkaus sujui hyvin. Pieni takaisku koettiin haavan tulehtumisen myötä, mutta siitäkin selvittiin. Haava parantui ja tikit voitiin poistaa. Muutama päivä syötiin vielä antibioottia ja pidettiin kaulusta. Sitten oli aika päästää Taika vapaaksi, kauluri poistui. Heti seuraavana yönä Taippuli vietti yönsä minun vieressäni, nukuinpa hyvin sinä yönä <3 Myrri innostui jo muutaman kerran takertumaan Taikan kaulaan, vähän jouduimme sitä vielä hillitsemään. Koiraharrastukset jatkuivat, Taikakin teki pieniä lenkkejä häntä heiluen. Teimme suunnitelmia tulevaisuuteen ja niissä ajatuksissa kulki myös Taika mahdollisuuksien mukaan.

Eilen todellisuus iski taas täydellä voimalla. Hanna löysi Taikalta suurentuneen imusolmukkeen kainalosta. Miksi jo nyt? Vastahan sitä leikkauksesta toivuttiin. Kerran jo teimme suuren päätöksen ja päädyimme leikkaukseen, mitä meidän nyt tulee tehdä? Toivottavasti eläinlääkärikäynti antaa tänään joitain vastauksia. Mitään varmaa tietoa sieltä ei voi eläinlääkärikään antaa, kaikki perustuu todennäköisyyksiin sen osalta miten tauti etenee. Mikä on sitten meidän tehtävämme, sehän on päättää koiran puolesta mikä sille on parasta. Siinäpä se isoin pulma onkin, pitäisi osata miettiä mikä on TAIKALLE PARASTA. Meille Taikan päästäminen tähdeksi taivaalle ei ole helppoa. Taikan merkitystä ei ymmärrä kukaan muu kuin me kaksi ja meidän tulee asiassa pitää yhtä. Mikä on koiralle sen arvoista elämää, että sitä tulee jatkaa? Nykyaikana lukee todella surullisia kertomuksia koirista, mitkä kokevat jatkuvaa kipua ja niiden elämää vaan yritetään jatkaa, sitä emme Taikalle halua. Surullista on myös, jos koira päätetään lopettaa, kun kuullaan eläinlääkärin arvio tulevista kuluista. Taikan hoidot ovat jo nyt maksaneet yli 2000 euroa, eikä vakuutus korvaa mitään. Olisimme valmiita sijoittamaan sen summan useampaankin kertaan, jos sillä saisi Taikan terveeksi.

Toipumisen aikana Taika teki tarpeensa takapihalle hihnassa, muun ajan se lähinnä nukkui omassa huoneessaan. Sen jälkeen se tuli jälleen lauman jäseneksi ja pääsi pienille lenkeille. Kuitenkaan se ei päässyt harrastamaan kuten ennen, pitkiä lenkkejä sen kanssa ei voinut tehdä, hakuruudut ja damihaut vedestä saivat jäädä. Auttaako uusi leikkaus? Toipuuko se sellaiseen kuntoon, että se pääsee myös lauman kanssa harrastamaan? Tuleeko uusi kasvain, kun se on jälleen toipunut edellisestä? Haluamme Taikan vielä osaksi laumaamme, ainakin tulevan viikonlopun vietämme yhdessä kaikkea kivaa tehden <3

 

LAUMAMME JOHTOHAHMO "TAIKA" 7.8.2018

Taika oli kahden vuoden ikäinen, kun ensimmäisen kerran Hannan kanssa treffasimme koiralenkin merkeissä. Alkuun vähän ihmettelin sen välinpitämättömyyttä ihmiskontaktiin. Tullessani sen luokse, se saattoi nopeasti käydä kohdalla ja sitten jo suuntasi muualle. Hienoa oli kuitenkin nähdä sen into ja keskittyminen treenatessa. Kesällä 2011 näin ensimmäisen kerran, kun Hanna käski minun pitää Taikaa paikoillaan, kun hän lähtee viemään dameja maastoon. Ihmettelin polulla Taikaa pidellen, mistä oikein on kyse, kun Hanna oli usean kymmenen metrin päässä ja heitteli dameja maastoon. Hanna tuli luoksemme, lähetti Taikan hakuun, se singahti metsään ja kohta palasi sieltä damin kanssa. En voinut kuin ihastella sen suorittamista, kaikki kuusi damia se sieltä vauhdilla nouti. Seuraavan ihmetyksen koin mökillämme, kun Hanna kertoi meidän lähtevän tekemään verijäljen Taikalle. Minähän siinä kuuntelin, mikä verijälki yleensä on ja miten se tehdään. Sitten sienen kanssa tallustelimme metsässä useamman sadan metrin, teimme muutaman kulman ja palasimme takaisin mökille. Minä olin valmiina lähtemään koiran kanssa heti jäljelle, mutta Hanna kertoi, että sen jäljestämisen vuoro on vasta huomenna. Aikaisempaa kokemusta ei itselläni verijäljestä ollut, joten vähän jäin ihmettelemään, noinkohan tuo koira huomenna sen reitin löytäisi. Seuraavana päivänä Taikalle valjaat ja kuuden metrin naru. Hanna osoitti alkumakuun ja ohjasi muutaman metrin ja päästi sen jälkeen Taikan töihin. Verijäljellä se ei kuullut, eikä nähnyt mitään, vaan keskittyminen oli vain verijälkeen. Katselin Hannan laittamia merkkejä puista ja totesin, että siellähän se juurikin samaan reittiä meni, minkä eilen olimme tehneet, olin kieltämättä todella yllättynyt. Lopussa Taikan tyytyväinen ilme, kun loppuun laitettu isohko lihafile sieltä löytyi ja meni todellakin parempiin suihin. Tästä hetkestä syttyi kipinä lajiin, mikä tällä hetkellä on ehdottomasti itselleni se mieleisin.

Suhteemme Hannan kanssa syventyi ja päätin tehdä Taikasta, joka oli täysin Hannan koira, koiran myös minulle. Siitä alkoi muutaman kuukauden kestänyt kissa-hiiri leikki, kun minä kotosalla karkasin Taikan perässä päästäkseni sitä edes silittämään. Mikäli Taika pysähtyi, se sai namin ja lisäksi rapsutukset palkaksi. Missään vaiheessa tätä takaa-ajoa Taika ei kokenut oloaan uhatuksi, vaan se hiljalleen häntä heiluen pakoon paineli, se ei vaan halunnut kontaktia minulta. Kun tätä leikkiä oli jatkettu muutaman kuukauden, sain kokea ensimmäisen palkinnon, kun ihan ilman mitään houkuttelua Taika tuli viereeni ja jopa jäi hetkeksi rapsuteltavaksi. Tästähän se suhde on jatkunut tähän päivään siten, että nykyään Taika nukkuu pääsääntöisesti yönsä minun vierelläni. Taikan kanssa olen päässyt nauttimaan hakuruuduista dameilla ja riistalla sekä vesinoutoja. Verijälkeä Taikalle on vedetty lähinnä hyvin vuoksi, mutta tänä kesänä se pääsi pariin kokeeseenkin, josta toisesta teki huikeat täydet 50 pistettä. Vepessä Taika on ilahduttanut kaikkia mahtavilla hypyillään veneestä. Tokoa Taika on harrastanut aina Hannan kanssa ja sitä olen vierestä seurannut ja ihastellut sen keskittymistä sekä intoa. Töistä palatessani päästän muut ulos, Taika jää sisälle odottamaan rapsutukset ja usein sen kanssa hetki ehditään pehmolelulla tehdä vetoleikkiä, kunnes ulkoa sisään säntäävät koirat sen pilaavat. Iltaisin se hakeutuu seuraamme ja viettää pitkiäkin aikoja sohvalla rapsuteltavana. Myrri on saanut viime viikkoina Taikasta leikkikaverin ja hienoa on nähdä niiden keskinäinen paini, eipä uskoisi että kumppaneiden ikäero on lähes 10 vuotta.

Taika on laumamme ehdoton johtohahmo. Se sietää lauman jäseniltä, erityisesti Myrriltä, todella paljon. Pitkään Myrri saa Taikan niskassa hampaillaan roikkua, ennenkuin Taika murahtaa ja kertoo, että nyt tämä leikki loppuu. Sitä murahdusta uskotaan. Lenkeillä Taika tulee rauhalliseen tahtiinsa heti meidän perässämme. Muutaman kerran lenkillä ollaan törmätty vapaana kulkeviin koiriin, väliin ilman omistajia. Kun edestä haukku kuuluu, säntää Taika laumansa avuksi ja varmistaa että lauma on turvassa. Onneksi maastossa liikkuvat koirat ovat kaikki olleet sosiaalisia, toivottavasti näin myös jatkossa.

Yllä oleva kertomus ei mitenkään pysty kertomaan kuinka tärkeä koira Taikasta on tullut myös minulle. Halusin kirjoittaa tämän tässä vaiheessa kun Taika täytti 10 vuotta ja lähes samaan aikaan saimme surullisia uutisia. Eläinlääkärikäynnin tuloksena Taikalta löytyi lähes joka nisästä kasvainmuutoksia. Onneksi rintaontelosta ja keuhkoista otettu röntgen ei osoittanut etäpesäkkeitä. Otimme tiedon todella raskaasti, muutamat koiratapahtumat jätimme suosiolla tästä johtuen väliin. Mietimme miten tästä edetään ja mitkä ovat vaihtoehdot. Ensimmäisenä halusimme toisen mielipiteen, mitä asiassa suositellaan. Samaan aikaan luimme netistä vastaavista tilanteista. Vaihtoehdoiksi jäivät, Taikan tarkkaileminen ja katsominen miten tilanne etenee tai sitten mittava leikkaus, huonoja vaihtoehtoja molemmat. Epätietoisuus ja jatkuva pelko tilanteen pahenemisesta, ilman että mitään on yritetty, ei ollut meille vaihtoehto. Leikkausta suositeltiin eläinlääkärienkin toimesta, joten siihen päädyimme. Ensi viikon torstaina leikkaus odottaa ja nyt voimme vain toivoa, että leikkaus onnistuu ja uutiset ovat niin hyviä kuin ne tässä vaiheessa voivat olla.

Onneksi tämä ei ole muistokirjoitus ja edelleen uskomme, että saamme viettää vielä useamman vuoden Taikan seurassa. Paljon Taika on meille antanut ja hänen ansiostaan meillä on laumassa Lumo, Minku, Myrri parhaimmat koirat maailmassa.

Tilanteesta huolimatta Taika on oma itsensä ja eiliset damihaut sujuivat edelleen vauhdilla.

 

PENNUT MAAILMALLA 22.3.2018

Kirjoitus blogiin on kestänyt muutamista syistä melko pitkään. Tärkein syy on ollut keskittyminen syntyneen pentueen hoitamiseen ja kasvattamiseen. Itselläni oli neljä ja puoli viikkoa lomaa, jonka ajan vietin lähes pelkästään pentujen parissa, myös nukkuminen tapahtui aivan pentujen välittömässä läheisyydessä. Vietetty aika oli melkoisen raskasta ja erityisesti heräämiset keskellä yötä rasittivat. Onneksi pentuja seuraillessa ja niiden puuhia ihmetellessä unohtuivat edellisen yön valvomiset hyvinkin nopeasti. Tiedon välittämisessä, pentujen elämisestä, keskityttiin tietenkin tulevien pentujen ostajien infoamiseen. Päivittäin kuvat sekä videot välitettiin ostajien omaan face-ryhmään ja sitten päivän kahden viiveellä osa niistä kennel-Magicfoxs sivulle. Kyseinen sivusto on saavuttanut melkoisen suosion, tykkääjiä jo kohta 400, vaikka se vasta puoli vuotta sitten tehtiin, iso kiitos tykkääjille. Paljon materiaalia laitoin myös Tollers!!! ryhmään (yli 4000 jäsentä), mistä saimme todella paljon positiivistä palautetta ihan yksityisviesteilläkin. Kuvaukset "puppies paradise" ja vastaavat lämmittivät todella paljon mieltä. Toivon mukaan pentujen elämää seuranneet ovat näiden kautta ainakin jotenkin päässeet näkemään myös ne pentuajan tapahtumat, ne kun valitettavan usein jäävät ostajilta kokematta. Suomalaisia tolleri-harrastajia on paljon facen tollerit-ryhmässä, valitettavasti sinne en voinut tunnelmia laittaa, kun minut on sieltä poistettu, ylläpitäjän mukaan väärinkäytösten ja valitusten takia, tästä aiheesta voitte lukea myöhemmin murinasta ;-)

Mitä jäi ajasta mieleen? Ehkä parhaiten pentujen aktiivisuus. Yritimme tarjota pennuille laajan kasvamistilan ja paljon virikkeitä. Paljon pennut nukkuivat, mutta aina kun hereillä päästiin, saivat roikkuvat lelut kyytiä ja erityisen mielekästä oli putken läpi juokseminen sekä kuutiossa peuhaaminen. Pennuille esiteltiin riistaa useaan kertaan, tuotiin laatikossa lunta tutkittavaksi, muovilaatikoihin vettä leikittäväksi, soitettiin pelottavia ääniä cd:ltä ja olohuoneen keskellä saivat muutenkin tutustua kaikkiin normaalin perhe-elämän ääniin. Harmillisesti pakkaset estivät useammat ulkonakäynnit, mutta onneksi sinnekin muutamaan kertaan päästiin. Minku piti pennuista esimerkillisesti huolta, pesi ja leikitti pentuja jatkuvasti. Lumo pääsi muutamaan kertaan myös pentuja leikittämään, ei varmaan niin paljon kuin olisi halunnut, Minku aina välissä kävi huomauttamassa kenen pentueesta on kyse. Tästäkin huolimatta yhteiselo lauman keskellä sujui pentulaatikon purkamisen jälkeen erinomaisesti, ilman eristämistä, tervepäisiä tollukoita. Taika kävi aina välissä pentuja seurailemassa, leikkeihin ei enää lähtenyt, kaksi pentuetta oli hänelle tarpeeksi. Hoivaamisvaistot kuitenkin alkoivat heti kun pennun otti syliin, niin johan Taika oli putsaamassa.

Meillä Hannan kanssa on täysin samat mielipiteet ja ajatukset kasvattamisesta. Kaikki mahdollinen tehdään onnistuneen pentueen eteen. Haluamme selvittää asioita nykypäivän menetelmillä, kun ne kerran ovat saatavilla. Olen varma että osa "vanhan ajan" kokeneista kasvattajista lukee blogiamme ihmetellen ja todeten "aivan turhaa rahanhaaskausta ja kyllä pentueen saa maailmalle ilman niitäkin". Ehkä näin, mutta meillä kasvatuksessa raha, eikä ajan käyttö, ole merkittävässä roolissa. Pyydämme keskimäärin saman summan kuin muutkin kasvattajat, koska emme alhaisen hinnan takia halua vääränlaisia pennunkyselijöitä. Juoksujen alkuvaiheessa otamme tarvittavan määrän proge-testejä, tietääksemme oikean hetken astutukselle. Tiineyden aikana käymme ultrassa, jotta raskaus varmistuu ja röntgenissä, että tiedämme synnytystäkin varten mahdollisimman hyvin pentujen määrän. Pennuille on varattu tilat asuinhuoneiston puolelta, riittävästi tilaa, luonnonvaloa sekä elämisen ääniä. Pidämme tärkeänä, että pennuilla on heti alusta alkaen pitävä alusta missä liikkua. Hannan kanssa aina harmittelemme, kun toistuvasti saamme nähdä netissä pentuja pesuhuoneissa ja yrittämässä ottaa ensiaskeleita liukkaalla laatalla. Siellä vielä alustana alta helposti liukuvat sanomalehtipaperit. Paljonko nämä tilat aiheuttavat mahdollisia luusto-ongelmia, sitä voi vain arvailla. Helppohan ne tilat on siivota ja sanomalehteäkin ilmaiseksi kaikkialta löytyy. Me ostimme tilaan uudet muovimatot ja ne pääosin peitimme pestävillä koiramatoilla. Kyllähän syntymän ja pentujen lähdön välisenä aikana veden kulutus oli yli kaksinkertainen ja sähköäkin melko tavalla kulutettiin kun pesukone jatkuvasti mattoja pesi. Pentuajan lopulla halusimme tietää pennuista mahdollisimman paljon, jotta oikeat kodit niille varmistuisivat. Niinpä tilasimme ensiksi Koirahieronta ja kuntoutus Helmin, ja sieltä Helmiinan tekemään pennuille kraniopohjaisesta käsittelyä. Hanna on siellä meidän lauman tyttösiä käyttänyt ja nähnyt käsittelyn erinomaisena, joten minäkin siihen suostuin, vaikka kuvaus käsittelystä ei minulle mitään sanonutkaan. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin Myrtti ja sitä kirjaimellisesti alettiin käsittelemään. Helmiina hyvin kertoi mitä oli tekemässä, mutta kun Myrtti alkoi melkoisen vinkumisen, olin hivenen epäilevä käsittelyn suhteen. Helmiina tilanteen kuitenkin hyvin selitti ja kun Minku vain vieressä makoili välittämättä pentunsa Myrtin vinkumisesta, minäkin rauhoituin. Käsittelyn myötä vakuutuin myös sen toimivuudesta, sillä hetken kuluttua Myrtti oli täysin rentoutunut, eikä pitänyt ääntäkään, nautti vain olostaan. Helmiina käsitteli kaikki pennut ja saimme kaikista todella hyvää tietoa. Kiitän Helmiinaa käynnistä, alun jälkeen oli todellakin mukava viisituntinen ja suosittelen palvelua kaikille! Tämän lisäksi Emmi teki pennuille tuttuun tapaan pentutestin, mikä osoitti pentueen olevan tasapainoinen, arkuutta tai agressiivisuutta ei ilmaantunut.

Sitten pennut haikein mielin maailmalle luovutettiin, toivottavasti kuulemme niistä mahdollisimman paljon ja myös törmäämme. Onneksi kaikista ei tarvinnut luopua, oma lauma täydentyi yhdellä, Myrtillä tai minulle paremminkin Myrrillä, katsotaan sitten mikä lempinimi tulee "viralliseksi". Asunnon alakerta on koko lauman käytössä, vain pennulle vaaralliset esineet, kalusteet, johdot yms on poistettu. Osa kalusteista on suojattu aaltopahvilla, mutta muuten elämme jo normaalia elämää. Lauman yhteiselo sujuu ongelmitta, pentu on otettu välittömästi lauman jäseneksi. Sitä käy leikittämässä Minku sekä Lumo vuorollaan ja välissä molemmat yhtä aikaa. Taika pitää huolen, että Myrri oppii myös kunnioittamaan toisen rauhaa, Taika tekee sen maltillisella murinalla. Isommat käyvät aamulenkin Hannan kanssa, minä pidän Myrrille seuraa ja sitten iltapäivällä minä lenkillä ja Hanna Myrrin kanssa. Myrrin "koulutus" on alkanut, varsinaista noutotreeniä ei pennulle vielä tehdä, se saa oman halunsa mukaan kantaa sille heitettyä varista (tai muuta esinettä) pitkin asuntoa ja jos joskus sattuu sen heittäjälle tuomaan, saa siitä isot kehut sekä namin. Tätä toistetaan päivittäin ja jatketaan seuraavaksi hakuesineen luovutukseen. Omaan nimeen totutellaan ja pyritään saada se kutsumalla paikalle. Hyvin se tunnistaa nimestään R-kirjaimen, joka tarkoituksella valittiin lauman uuden jäsenen nimeen, muilla kun sitä ei ole. Hannan kanssa kuumeisesti tehdään loppuvuoden suunnitelmia ja siinähän se kalenteri on tainnut jokaisen kesäviikonlopun ja vähän muidenkin viikonloppujen osalta täyttyä. Myrri pääsee kaikkeen mukaan, tässä vaiheessa vain harjoittelun merkeissä, pääasia on kuitenkin kaikesta tekemisestä yhdessä lauman kanssa nauttiminen.

 

LAUMAN ELÄMÄÄ 22.1.2018

Kohta viikko synnytyksestä ja melkoista hulinaa on ollut. Pennut voivat hyvin ja painot ovat kovassa kasvussa. Edelleen niiden tehtävänä ei ole muuta kuin nukkua ja syödä. Minku on alusta alkaen hoitanut pentuja todella huolellisesti, vähän jopa liiankin. Pentulaatikosta ei alkupäivinä poistuttu oikeastaan muualle kuin tarpeita tekemään. Viime päivinä se on viihtynyt jo pentulaatikon viereisellä sohvalla, josta onkin hyvät tarkkailuasemat. Eipä laatikosta paljon tarvi vinkunaa kuulua, kun se säntää asiaa selvittämään. Erityinen huoli sillä on pennuista, jotka ovat eksyneet laumasta. Melkoinen on näky, kun se nätisti nappaa pennun suuhunsa ja kuljettaa sen muiden joukkoon, ilmeisen "pehmeä" suu. Minkulla on laatikolta suora käynti ulos ja alue on Lumolta ja Taikalta eristetty. Väliin portin reunasta ne kuitenkin näkevät toisensa ja silloin Minku tekee selväksi, ettei sinne ole asiaa. Häntä nousee suoraksi antenniksi ja pieni murina alkaa kuulua. Siinä vaiheessa Taika laittaa makuulle ja Lumo peruuttaa paikalta. Mielenkiinnolla odotamme, milloin on mahdollista lauma jälleen yhdistää.
Laatikon laidalta on päivittäin otettu kuvat sekä videot, jotka facessa sitten jaetaan tulevien ostajien iloksi. Osa niistä päätyy myös kennelin sivulle sekä youtubeen. Live-kuva facen välityksellä ei tällä hetkellä onnistu, sillä olosuhteet laatikossa ovat liian hämärät. Hämärät ne ovat siitä syystä, että laatikon päällä on tekemäni katos, Minku viihtyy selkeästi paremmin sen varjossa kuin avoimessa laatikossa. Katos varmaankin puretaan siinä vaiheessa, kun pennut kunnolla lähtevät liikkeelle.
Lumon ja Taikan lenkitykset hoidamme vuorotellen, aamusellla Hanna tekee lenkin ja minä olen vahdissa pentulaatikolla. Töistä palatessa onkin sitten minun vuoroni lenkittää tyttöset. Minkun tiineyden aikana myös Lumo ja Taika saivat useammin ruokaa, vaikka annokset olivat pienempiä, kyllähän se niissä näkyy. Nyt on palattu normiannoksiin ja lenkeillä yritetään saada niihin liikettä hakuruuduilla sekä frisbeellä. Samalla se omakin kunto nousee ja syytä onkin, sillä tuleviin mejä-startteihin ei toivon mukaan ole kuin kolmisen kuukautta aikaa.
Vuoden vaihteessa ja sen jälkeen olen laatinut eri yhdistyksille "vuoden koira" -ilmoituksia. Niitä täydennellessä ei ole voinut kuin tyytyväisenä muistella vuotta 2017. Paljon ja monipuolisesti harrastimme sekä saavutimme erinomaiset tulokset. Päällimmäisenä ehdottomasti Minkun ja Lumon valioituminen mejässä, myös Lumon Vepen soveltuvuuskokeen läpäisyä arvostan korkealle. Näyttelyissä paljon käytiin ja menestyttiin, mutta ne menestykset jäävät muun harrastamisen jälkeen. Vuoden show-tollerin pisteytys muuttui vuodelle 2017 mielenkiintoisesti ja mukaan otettiin Nord-näyttelyt, joita ei edes pidetty ja KV:n cacibin pisteet laskivat. Voin vaan todeta, että vanhoilla pisteillä olisimme olleet toistamiseen sijalla 3 ja nartuista kauneimpana, eri koirilla kylläkin. Vähintään sitä olisimme olleet myös siinä tapauksessa, jos hakisimme vain kärkisijoja ja näyttelyyn ei ilmoitettaisi omia koiria kisaamaan keskenään. Edelleen jatkamme kuitenkin harrastamista laumana ja keskinäinen kilpailu tulee Myrtin myötä vain lisääntymään. Pentulaatikon äärellä on kiva tehdä suunnitelmia tälle vuodelle, Myrtti pääsee alusta alkaen moneen mukaan. Varsinainen kilpailukausi sillä käynnistyy monen lajin osalta vasta vuonna 2019, kun ikä riittää kisaamiseen.

 

ODOTUS PALKITTIIN 17.1.2018

Nettisivustot synnyttämiseen liittyen luettiin useaan kertaan. Halusimme tietää mahdollisimman tarkasti, milloin synnytys olisi ajankohtainen. Laskemista helpotti huomattavasi otettu proge testi, mikä osoitti LH-piikin olleen 12-13.11. Siitä pystytään laskemaan syntymä tarkemmin kuin astutuksesta, siitäkin syystä testin ottaminen kannattaa. Kaikilla sivuilla luki, että LH-piikistä synnytykseen kestää pääsääntöisesti 64-66 vuorokautta. Toinen hyvä merkki olisi lämmön selkeä lasku ja kun se lähtisi nousuun, pennut syntyisivät vuorokauden sisään. Tiistaiaamuna vuorokausia LH-piikistä tuli 64, mutta lämmöt olivat edelleen alhaalla. Olin jo aikeissa lähteä töihin, päätin kuitenkin odottaa kun sovimme, että varmuuden vuoksi Hanna soittaa reviiriin sen auettua klo 08.00. Kello lähestyy kahdeksaa kun Hanna toteaa pentulaatikosta, että tunsi supistuksen. Minä laitan välittömästi viestiä työpaikalle, että pidän sovitun vuosiloman.
Koiramme ovat tottuneet ihmisten käsittelyyn ja hakeutuvat jatkuvasti seuraamme. Usein ohjeistetaan jättämään narttu synnytyksessä rauhaan, meille oli alusta alkaen selvää, että Hanna olisi pentulaatikon vieressä ja tarvittaessa laatikossa koko synnytyksen ajan. Minulle oli annettu apupojan rooli, odottaisin viereisessä huoneessa valmiina, mitä milloinkin tarvittaisiin. Ehkä tärkein tehtäväni oli merkitä pentujen syntymisajat, sukupuoli ja merkit. Sen lisäksi hoidin logistiikan Minkun ja Hannan osalta.
Supistusten alettua odotan viereisessä huoneessa, eikä mene kauaakaan kun huoneesta kuuluu "pää näkyy", ensimmäinen pentu on syntymässä. Kierrän huonetta ja huutelen Hannalle "mitä tarvitaan, mitä teen". Hanna toteaa rauhallisesti pentuhuoneesta, että pentu on syntynyt ja merkitse aika ylös. Kysyn voiko tulla kuvaamaan ja saankin ensimmäisestä pennusta hyvät kuvat, Minkukaan ei käynnistäni häiriinny. Minulla on perus järjestelmäkamera, minkä päivittämistä kävin asiantuntijoilta kysymässä. Heidän neuvostaan hankin laadukkaan objektiivin, millä kuvien taso nousi huomattavasti. Laitan kuvat välittömästi ostajaehdokkaiden näkyville face-ryhmäämme ja syntymä otetaan innolla vastaan, useimmat totesivat, ettei nyt taida töiden teosta tulla mitään. Seuraavat tunnit kuluvat odottaen, välissä vien juomista Minkulle ja Hannalle. Hetkeksi minut otetaan laatikon viereen kuivaamaan pentua, kun kaksi syntyy lähes samaan aikaan. Yllätyn, kun laatikko onkin siisti, eikä veri- tai muita jälkiä siellä paljoakaan näy. Ihastelen pentua samalla kuin kuivailen sitä, lopuksi asetan sen Minkun kylkeä vasten, mistä se hakeutuu heti maitoa etsimään. Viiden pennun jälkeen tulee pidempi yli tunnin kestävä tauko. Emme kuitenkaan siitä paljon huolestu, niin hyvin Minku on siihen mennessä syntymisen hoitanut. Viimeiset pennut syntyvät, kahdeksannen pennun jälkeen seuraamme erityisesti Minkun käytöstä. Minku hoitaa viimeisen pennun ja käy ensimmäistä kertaa täysin makuulle ja nukahtaa hetkeksi, siitä tiedämme, ettei pentuja enää tule. Käyn avaamassa kuohuvan ja pentulaatikon äärellä nautimme lasilliset kuohuvaa, katsomme pentuja ja toisiamme, hymyilemme, sanoja ei tarvita. Yksi raskas tehtävä on vielä tehtävä, valitettavasti yhdelle hyvälle pennun ostajalle pentua ei riitä. Tunnen itsekin sen valtaisen pettymyksen, kun viestin laitan eteenpäin. Pahoitteluni Teille vielä tätäkin kautta.
Apupojan seuraava tehtävä oli pentuhuoneen siivoaminen, sillä välin Hanna käytti Minkun tarpeillaan ja pennut odottivat laatikossa. Minku pääsi takaisin puhtaaseen pentulaatikkoon ja pennut nostettiin sen viereen. Heti alkoi melkoinen mussutus ja pitkään ruokailtiin, ennenkuin pennutkin malttoivat unille laittaa. Iltasella otettiin vielä muutamat kuvat ryhmään ja testattiin facen live-kuva yhteys. Vähän yhteyteen tuli häiriötä ja tänään nettiyhteys tehdään kiinteäksi, sillä kuvan laatu varmasti paranee. Tänään on jatkettu ostajien infoamista, niin tulevien vierailujen kuin luovutusten aikatauluista. Sukupuolijaot on myös alustavasti tehty, lopullinen päätös tehdään ennen luovutusta. Kahdella pennuista on valkoista niskassa, joten niistä ei ole näyttelyihin. Niille löydettiin kodit, joille näyttelyt eivät olleet harrastuksissa tärkeimpänä. Pennut saavat viralliset nimensä tietenkin teeman mukaisesti Piemonten alueen punaviinien mukaan. Teimme usean kymmenen punaviinin nimen listan, josta ostajat saavat valita mieleisensä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön, Myrtin virallinen nimi tulee olemaan Magicfox´s Amarone, mikä ei ole Piemonten vaan Veneton alueelta. Ihastuimme kuitenkin jo aiemmin siihen nimeen ja sen pidämme.

 

VIIKON VERRAN SYNTYMÄÄN 9.1.2018

Kohta se aika koittaa, kun pikkuisten olisi aika syntyä. Pentuhuonetta on edelleen rakenneltu ja nyt on muovimattokin paikalleen saatu. Live-kuvan saaminen olikin sitten hankalampi juttu, kun uusi tietokoneemme ei enää vanhempaa web-kameraa tunnistanut. Ajureita ajettiin, mutta kun tilanne ei parantunut, päätimme käydä ostamassa uuden. Sitten alkoikin ongelmat facen live-kuvan kanssa, kamera näkyi, mutta kuva ei välittynyt ryhmään. Jälleen kaikkea testailtiin ja ladattiin uusia ohjelmia, sitten yllättäen kuva tulikin näkyviin. Kuvaa tullaan välittämään pennunostajien omaan ryhmään ja varmaan jossain vaiheessa myös kennel magicfoxs sivulla, seurailkaa ryhmään tulevia ilmoituksia, milloin tosi-tv:tä tarjolla.

Viime viikon perjantaina kävimme röntgenissä. Kuva näytti varmasti kahdeksan pentua. Kuva on laitettu myös faceen ja sieltä muutamakin on saanut laskettua yhdeksän pentua. Sen jälkeen olemme kuvaa tarkastelleet useaan kertaan ja kyllähän siellä pentuja saattaa olla se yhdeksänkin. Valitettavasti joudumme odottelemaan synnytykseen asti, kunnes asia varmistuu.

Nyt lauman kanssa otetaan rauhallisesti, lenkit ollaan edelleen tehty normaaliin tapaan, koska Minkun liikkuminen sen sallii. Se ei kylläkään enää innostu Lumon tai Taikan kanssa juoksukilpailuihin, vaan se tulee perässä rauhallisempaan tahtiin. Se ei myöskään lenkillä enää kulje lauman kärjessä, vaan pysyy melko lähellä minua tai Hannaa. Kotona huomaa, että nukkuminen on vatsasta ja pentujen liikkeistä johtuen hankalampaa, asentoa ja paikkaa vaihdellaan usein. Hienoa on ollut havaita, että pentuhuone on mieleinen paikka ja myös pentulaatikko on tullut tutuksi. Syöminen vaihtelee, nyt aamuruokaa ei aina syödä, onneksi kuitenkin aamulenkillä ottaa nappulaa palkaksi. Yleensä päivä- ja iltaruoka kelpaa, joskus syödään kaikki ja joskus kippoon jonkin verran jää.

Molempien lomat on nyt työpaikoilla sovittu. Minä olen tämän viikon torstai-perjantai etäpäivällä, joten pystyn hyvin seuraamaan Minkun vointia. Ensi viikosta alkaa Hannan loma ja itse otan synnytykseen liittyen yhden lomapäivän. Hannan loma jatkuu tammikuun ja minä olen vuorostani vahdissa helmikuun ja maaliskuun neljänteen päivään asti. Sen jälkeen jälleen Hannan vuoro aina pentujen luovutukseen asti.

 

ISÄNNÄN VASTUULLA 23.12.2017

Joululomat meneillään ja hyvää aikaa valmistella asioita tulevalle pentueelle. Eilen illalla sain pentulaatikon kasattua ja onneksi kaikki osatkin oli vielä tallella. Pentulaatikko kiinnosti tyttösiä, sieltä varmaan sai haistella mielenkiintoisia tuoksuja. Rakentelin tällä kertaa pentulaatikkoon myös katoksen. Katos on helposti siirrettävissä pentulaatikon päälle ja se peittää siitä puolet. Myöhemmin sitten nähdään viihtyykö Minku katoksessa vai pidetäänkö se alhaalla.
Välipäivinä täytyy lähteä ostoksille, ostettavana muovimattoa tai vastaavaa alustaa pentuhuoneeseen sekä alakertaan. Jesaria menee myös useampi rulla, kun alusta kiinnitetään puolen metrin korkeuteen kaikkialle huoneen reunoille ja huonekaluja suojelemaan. Sillä saa sopivasti myös pistorasiat ja johdot piiloon. Aitojen rakentaminen pentuhuoneen suojaksi, ettei Lumo ja Taika sinne pääse, on melko haasteellista. Muutama viritys on mielessäni, mutta tärkeintä on varmistaa, etteivät viritykset ole vaarallisia koirille. Koiramattoja ja pyyhkeitä on riittävästi, harmi kun nykyajan sanomalehtiä ei pysty suoraan käyttämään, vaan niistä on ensin niitit poistettava.
Minulla on vielä viikon ajan vastuullinen tehtävä, kun huolehdin tyttösistä yksin, Hanna nauttii etelän lämmöstä. Toivottavasti siellä saadaan akut ladattua ja ollaan sitten pirteinä hoitamaan tulevaa pentuetta. Ihan mielelläni jäin tyttösten kanssa viettämään laatuaikaa. Minkun ruokahalu on onneksi jo palannut, tänäkin aamuna pentunappulaa syötiin innolla 2 desiä ja vielä vähän joukossa ollutta kinkkua. Aina herätyksen jälkeen tyttöset pääsevät käymään aitauksessa halunsa mukaan. Sen jälkeen nautitaan aamupala ja odotellaan päivän valkenemista. Sitten aamulenkki ja päivä pääsääntöisesti makoillaan. Ennen pimeän tuloa tehdään iltalenkki ja jälleen ruokailu. Iltaselle vähän jotain aktiviteettiä, tyttöset retuuttavat pehmoleluja, haetaan namipaloja huoneista tai maitopurkeista.
Lauman ruokinta on viime päivinä vähän muuttunut, Lumo syö edelleen samaa ruokaa, Taikalla ruoka vaihtui pehmeään ja mitään kovaa ei tarjota, Minku on siirtynyt pentunappulaan jonka kera tarjoillaan vähän muutakin. Vielä rungossa ei suurempia muutoksia näy, kuten 33vrk kohdalla otettu kuva osoittaa. Nelisen viikkoa vielä ja sitten odotellaan pentuja syntyväksi.

 

PENTUJA TULOSSA 18.12.2017

Melkoista odottelua on aina tämä pentueen alulle laitto. Marraskuun alussa Minkun juoksut alkoivat. Sitten odoteltiin sopivaa astutuspäivää ja se haluttiin proge-testillä varmistaa. Ensimmäinen testi osoitti, että suotuisa päivä ei vielä ollut ajankohtainen. Hanna lähti kuitenkin viikonloppuna käymään Caron luona, jotta nähtäisiin miten tutustuminen sujuu. Tapaaminen oli ollut leikillinen, astutusta ei yritetty. Parin päivän päästä testi uusittiin ja saimme kuulla iloisen uutisen, proge-arvo oli kohonnut juurikin haluttuun lukemaan. Vuorossa oli seuraavat Hannan ajot Espooseen astutukseen. Siinä sitten kotosalla odottelin kännykkä vieressä uutisia. Parin tunnin kuluttua kännykkä piippasi, kiinnostus astutukseen oli olemassa, mutta vieläkään varsinainen astutus ei tapahtunut. Seuraavana päivänä heti uudelleen ja kohta sainkin iloisen uutisen kännykkään, astuminen oli tapahtunut. Perjantaina astutus uusittiin ja sitten saimmekin jäädä jälleen odottelemaan tulevaa ultraa.

Viime perjantaina se sitten varmistui, meille on tulossa pentuja. Lähdimme koko lauman kanssa eläinlääkäriin, samalla Taikalle iso hammasoperaatio ja Lumolta tarkistukseen pieni patti. Kirjautumisen jälkeen Taika lähti Hannan kanssa leikkaussaliin valmistautumaan. Kohta meidät, Lumo ja Minku kutsuttiin viereiseen huoneeseen. Siellä odotti kouru, minne Minku eläinlääkärin ohjeituksen mukaisesti nostettiin. Minkun ollessa kourussa, ymmärsin, että kohta saataisiin tieto mahdollisista pennuista. Hanna ei kuitenkaan ollut paikalla, joten pyysin eläinlääkäriä odottelemaan. Hän sanoi ajavansa tässä vaiheessa Minkun mahakarvat ja otetaan sitten Lumon patti tarkastukseen. Minku pääsi takaisin lattialle odottelemaan ja Lumo pöydälle. Samalla Hanna saapui, Taika oli nukahtanut. Lumon patti tutkittiin ja onneksi se oli vain tukkeutunut ihorauhanen. Se tyhjennettiin ja putsattiin, Lumo pääsi takaisin lattialle. Minku uudestaan kouruun ja Hanna pääpuolesta pitämään sitä paikallaan. Eläinlääkäri laittoi ultran vatsalle ja totesi heti "onhan täällä pentuja". Katsoimme toisiimme ja hymyilimme, meille tulisi pentuja. Ultra osoitti useita palleroita olevan kehittymässä, määrää yritettiin laskea moneen kertaan, melkoisella varmuudella lääkäri kuusi sai laskettua. Totesi samalla, että paljon niitä näyttää olevan ja ei ihmettelisi vaikka sieltä 9-10 olisi tulossa. Iso pentue olisi iloinen uutinen ryhmäämme, mahdollisesti kaikille pentu olisi tulossa, jota tietenkin siinä mielessä toivomme. Meille se vaan teettää entistä enemmän töitä, onneksi sitä kokemusta on jo kahden ison pentueen osalta. Ultran jälkeen Minku vielä tarkistettiin pöydällä ja Lumo seurasi tilannetta tarkkaavaisena. Vielä emme pentuetta voineet juhlia, sillä halusimme odottaa Taikan hammasoperaation onnistumista. Iltapäivällä Taika haettiin, kaikki oli mennyt hyvin. Illalla juhlistimme päivän hyviä uutisia koko lauman osalta ja tyttösetkin saivat omat herkkunsa.

Pentuhuoneen valmistelut aloitettiin heti viikonloppuna, huonekalut vaihtoivat paikkaa ja osa kannettiin yläkertaan. Tällä viikolla täytyy ostella muovimattoa melkoinen rulla, sillä tullaan alakerran lattiat peittämään, liukas laatta ei ole sopiva pennuille, vaikka helppo siivottava olisikin. Varmaan pentulaatikkokin tällä viikolla kootaan, pääsee Minku sitten halutessaan kaivamaan sinne pesää. Minkun tiineysaika on mennyt erittäin hyvin, ainoastaan ruokahaluttomuutta on ollut jonkin verran. Muuten Minku on virkeä oma itsensä, lenkeille vauhtia riittää ja kotosalla vielä vähän pehmoleluja retuutetaan. Harrastukset ovat sopivasti talvella tauolla, vähän hakutreeniä on tytöille tehty. Jälleen on odottelun aika, seuraavaksi tammikuun puolivälissä on vuorossa röntgen, jolla pyritään pentumäärä synnytystä varten selvittää mahdollisimman tarkasti.

 

ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ... 10.11.2017

Minkun juoksut alkoivat noin viikko sitten ja nyt odotellaan sopivaa aikaa astutukselle. Ensimmäinen proge-testi ei vielä osoittanut hormonitason nousua, joten edelleen saadaan odotella. Mitään varmuutta ei ole pentueen onnistumiselle, mutta siitä huolimatta olen jo tehnyt listaa suoritettavista tehtävistä. Isoin tehtävä on pentuhuoneen valmistelu, mitä en kyllä aloita kuin vasta ultran vahvistettua pentueen tulon, noin 30 vuorokautta astutuksesta. Pentuhuone tehdään alakertaan missä on tavallaan toinen olohuone. Sohva sijoitetaan siten, että pentulaatikon saa sopivasti sen etupuolelle. Kulku huoneeseen täytyy miettiä huolella, ettei kaksi muuta lauman jäsentä (Lumo ja Taika) yritä sinne silloin kun Minku ei sitä vielä salli. Pentulaatikko tulee koota ja nyt olen miettinyt, että teen laatikkoon myös katoksen joka on nostettavissa, mikäli Minkua miellyttää luolamainen pesä. Koko huone vuorataan muovimatolla, myös alaosat seinistä. Hanna saa hankkia synnytykseen tarvittavan materiaalin. Tulevien pentujen omistajille on luotuna jo kuvakansio, jonne annetaan oikeudet kuville, joita pentulaatikosta tulee päivittäin. Live-videolähetykset pentulaatikosta tulee miettiä, aikaisemmin välitettiin Skype-sovelluksella, täytyy tutustua löytyisikö joku parempi sovellus, millä tätä striimausta saadaan aikaiseksi. Myöhemmin tarvitaan iso kasa virikkeitä, leluja, riistaa, eri materiaaleja ja alustoja. Kun kyse on talvipentueesta, täytynee varastoon hankkia vähän materiaalia maastosta, mitä voi myös pentulaatikkoon jossain vaiheessa laittaa. Pentulaatikko ja -huone vaatii myös melkoisen määrän pyyhkeitä, mattoja sekä sanomalehteä, joita saa päivittäin pariinkin kertaan vaihdella. Nimistä on jo alustava suunnitelma olemassa, ne julkaistaan sitten aikanaa. Paljon muutakin hommaa riittää, nyt vaan toivotaan että pentue saadaan onnellisesti alulle, kyllähän sitä odotellaan kuumeisesti.

 

ENSITREFFIT 23.9.2017

Minku ja Caro tutustuivat toisiinsa Koiramäellä ja hyvin juttuun tulivat :-) Facessa kennelin sivut alkavat aktiivisesti seuraamaan tulevaa pentuetta, liity mukaan seuraamaan! www.facebook.com/KennelMagicfoxs/?fref=ts

PENTUSUUNNITELMIA

Minkulle on suunniteltu pentue, jonka arvioitu luovutusajankohta huhti- toukokuu 2018.

Pennuista kiinnostuneet, tiedustelut ensisijaisesti sähköpostitse:
taikkis147@gmail.com tai j.niemi@netti.fi mikäli emme vastaa viikon kuluessa viestistäsi, se ei ole jostain syystä tullut perille.

Pentueen isäksi on valittu C.I.B C.I.E POHJ MVA FI MVA SE MVA(N) DK MVA(N) EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA REDADICT INTO DEEP DIVING "Caro".

Carolla on upeat tulokset niin käyttö- kuin näyttöpuolella. Sillä on tasapainoinen luonne, minkä mm. MH- luonnekuvaus osoittaa. Lukuisten muotovaliotitteleiden (CIE, CIB, FI MVA...) lisäksi Carolta löytyy tuloksia niin MEJÄ:ssä, VEPE:ssä (Caron on tolleriyhdistyksen vuoden 2016 VEPE- tolleri), TOKO:ssa kuin RALLY- tokossakin. Caro on läpäissyt noutajien taipumuskokeen, palveluskoirien käyttäytymiskokeen, sekä on koulutettu hypokoira.

 

LOISTAVA KENNELPÄIVÄ 22.8.2016

Vuoden alussa saimme ajatuksen kennelpäivän järjestämisestä. Päivän tarkoituksena oli yksinkertaisesti antaa kiinnostuneille mahdollisuus tulla tutustumaan rotuun ja nähdä eri harrastuksia, mitä niiden kanssa voisi touhuilla. Mitenkään emme voineet tietää, onko sellaiselle päivälle tarvetta, saapuisiko paikalle ketään. Päivä suunniteltiin tarkasti, kesällä aika vain kului niin nopeasti, että varsinainen harjoittelu jäi vähälle. Agility-kenttä rakentui lopullisesti vasta edellisenä päivänä. Iltapäivällä kävimme tekemässä verijäljen mejän esittelyä varten. Sen jälkeen kävin laittamassa opasteet tien varsille. Illalla kävimme tulevan päivän tapahtumat yhdessä läpi ja sovimme esittelyjärjestyksen, sekä kumpi meistä minkäkin lajin esittelisi. Minä kertoisin pääosin agilityn, taipumuskokeen ja mejän. Hannalle esittelyyn toko, näyttelyt ja dobo-pallo.

Saimme kennelpäivään loistavat vahvistukset eli Susannen Pyryn ja Milon. Iso kiitos Susannelle, että päivään osallistui. Kiitokset myös Pekalle, että toi yhden kasvattimme Hannin paikan päälle. Lisäksi paikalla oli myös ihastuttava tolleri-pentu, siitä kiitokset Petralle. Hienoa, että paikalle tulleet pääsivät myös siihen tutustumaan ja pentukuumetta entisestään kasvattamaan.

Lauantaiaamu kului vielä esityspaikkoja valmistellen ja yksityiskohtia sopiessa. Susanne saapui Pyryn ja Milon kanssa pari tuntia ennen tilaisuutta, jotta koirat ehtisivät hoitaa normiriehumiset pois alta, ennen tilaisuuden alkua. Riehumista katsellessa tuli mieleen, että mitenhän tyttöset pitkän päivän ja eri lajit jaksaisivat vielä esittää. Parikymmentä vaille kaksitoista saimme ensimmäisen päivään osallistujan Jasminin, joka on vieraillut meillä aiemminkin. Varttia vaille kaksitoista paikalla ei ollut Jasminin lisäksi muita ja lähdin alhaalle autotallin kohdalle katsomaan tilannetta. Kello oli jo 7 minuuttia vaille ja vieläkään paikalla ei ollut ketään. Parkkipaikka oli Einolan terassikahvilalla, jonka omistaja ystävällisesti oli sen meidän käyttöömme antanut ja vielä piti kahvilaa auki, vaikka normisti se olisi ollut jo suljettuna. Sieltä päivään osallistuvat tulisivat kävellen talollemme. Viittä vaille vilkaisin tielle ja ilokseni näin sieltä tulevan melkoisen joukon ihmisiä. Kaikkiaan tilaisuuteen osallistui vähän yli 20 henkilöä, johon olimme erittäin tyytyväisiä. Tilaisuudelle oli siis tarvetta ja varmasti jatkossakin tulemme järjestämään vastaavia.

Vähän kahdentoista jälkeen tein lyhyen esittelyn päivän esiintyjistä sekä aikataulusta. Alkuun esittelisimme talomme ympäristössä agin, tokon, näyttelyn ja dobo-pallon. Sitten olisi tauko, jolloin olisi mahdollisuus tutustua koiriimme. Tauon jälkeen siirtyisimme muutaman sadan metrin päähän maastoon, jossa esiteltävänä taipumukokeeseen liittyviä harjoituksia sekä mejä-jälki. Alkuesittelyn jälkeen siirryin Lumon kanssa agiradalle, Hanna jäi pitämään Taikaa ja Minkua hihnassa radan reunalle. Kerroin lyhyesti agista ja miten sitä olemme harrastaneet. Sitten olikin jo aika päästää tyttöset esiintymään. Laitoin Lumon radan alkuun, itse ensimmäisen esteen toiselle puolelle ja Lumo merkistä liikkeelle. Se suoritti juurikin niin kuin olin toivonut, vauhtia riitti ja radan kaikki yhdeksän estettä mentiin virheittä, kepit aloitettiin toisesta välistä, mutta sitä en alkanut uusimaan. Loppuun päästyämme käännyimme ja teimme saman radan vastakkaiseen suuntaan uudelleen. Tällä kertaa myös kepit menivät täysin oikein ja lopussa Lumo sain minulta isot kehut ja kentän laidalta isot aplodit. Seuraavaksi otin radalle Taikan, joka teki muutamia esteitä ja sen kanssa pystyin hyvin näyttämään, miten Taika on helposti namilla motivoitavissa. Viimeisenä vuorossa oli Minku, jonka mielenkiinto oli sillä hetkellä kaikkeen muuhun kuin agilityyn. Siitä seuraajat näkivät hyvin, ettei se treenaaminen aina ole niin helppoa. Hanna vinkkasi kentän laidalta, että hän voisi tulla kokeilemaan ja kyllähän Hannan innostuksella Minkukin muutamat esteet suoritti. Jokaisen esittelyn jälkeen varasimme aikaa kysymyksille sekä keskustelulle ja niitähän riitti päivän aikana todella kiitettävästi.

Seuraavaksi esittelemään tuli Hanna, hän kertoi tokosta, minä samalla siirtelin agiesteitä sivuun, jotta myös tokoliikkeitä pystyi esittelemään. Esittely sujui erinomaisesti, Taika ja Minku vuorollaan olivat hyvin tottelevaisia. Tämän jälkeen vuorossa oli näyttelydemonstraatio, kehä oli rakennettu autotallimme eteen. Yleisö paikalleen ja Hanna kertoi miten näyttelyissä tapahtumat etenevät. Susanne toi ensimmäisenä tuomarille (minä) Milon ja minä yritin parhaani mukaan esittää tuomaria. Norminäyttelyn mukaisesti koirat kiersivät kehää ja saivat lopuksi arvostelun. Hanna esitti tyttösemme ja lopussa kuvasimme vielä ROP-kehän (ROtunsa Paras), tällä kertaa ROP oli ilahduttavasti Minku ja Milo VSP (Vastakkaisen Sukupuolen Paras). Näyttelyn jälkeen tyttösistä jokainen sai Hannan ohjaamana vielä pyöriä dobo-pallon päällä ja myös tämä laji kiinnosti paikalla olleita.

Tauon aikana käytiin vilkasta keskustelua ja kysymyksiä riitti niin koirista kuin esitellyistä lajeista. Koirat pääsivät tauolla vilvoittelemaan etupihamme altaaseen ja kyllähän siellä viihdyttiin. Harmi ettei allas ole sen isompi, mielellämme päivän aikana olisimme esitelleet myös vesinoudot sekä vepen kokonaisuudessaan. Keskustelua saimme kuitenkin käydä näistäkin aiheista.

Tauko päättyi ja yhdessä siirryimme maastoon seuraavien lajien esittelyyn. Aluksi kerroin taipumuskokeen neljä tehtävää ja vähän taipumuskokeeseen harjoittelusta. Päätimme Taikan ja Lumon kanssa käyttää hakuun damia ja sitten ottaisimme Minkun kanssa jälkitehtävän kanidamilla. Ensimmäisenä suorittamaan tuli Taika, minä vein maastoon kaksi damia ja kolmannen damin markkeerasin eli heitin ilmaan, siten että Taika heiton näki. Taika omaan rauhalliseen tahtiinsa nouti damit ja palautti ne Hannalle. Seuraavaksi vuoroon tuli Lumo, jolla halusimme näyttää miten vähän vauhdikkaampi suoritus tehdään. Tällä kertaa markkeerasin kaikki kolme damia, heittäen ne eri puolille maastoon. Sitten Lumo irti ja melkoisella vauhdilla se maastoon säntäsi. Vauhdista ja innosta johtuen damien löytäminen ei ollut aivan yhtä näyttävää kuin Taikalla, mutta lopulta Lumokin kaikki damit palautti. Seuraavaksi otin kanidamin narun päähän ja vedin noin 40 metrin jäljen, tehden loppuun kaarroksen vasemmalle. Minku ei nähnyt vetoa, vaan se tuotiin ja sille osoitettiin jäljen alku. Siitä se lähti aivan vedettyä jälkeä, teki kaarroksen vasemmalle ja saapui kanidamille. Hetken se siellä viipui ja tuli sitten näkyville ilman damia. Hanna kehotti Minkun uudelleen hakuun, se palasi damille ja ilmestyi seuraavaksi kanidami ylpeänä suussa. Hienosti se vielä palautti sen Hannan käteen. Erinomaiset haut kaikilla pitkästä ja raskaasta päivästä huolimatta. Taipumuskokeen esittelyn kruunasi Pyryn varishaut, vaikka maasto tällä kertaa oli todella haasteellinen, toiselta puolelta tuli Minkun kanijäljen hajut ja toiselta puolelta vedetyn verijäljen hajut. Näistä huolimatta varikset hyvin palautuivat.

Viimeinen esittely pidettiin mejästä. Alkuun kerroin mejän perusteet ja sen jälkeen näytin käytännössä miten ja millä välineillä mejä-jälki maastoon tehdään. Kysymyksiä esitettiin runsaasti ja sillä välin Hanna siirtyi Minkun kanssa alkumakauksen kohdalle. Mejä esittelyyn olisimme voineet ottaa kenet tahansa tyttösistämme, päätimme kuitenkin tehdä sen Minkulla, joka ensi viikonloppuna on jälleen kisaamassa. Annoin Hannalle luvan aloittaa ja kerroin seuraajille, että reitti on merkitty kokonaisuudessaan puissa olevilla oranssisilla nauhoilla, jotta hekin pystyvät näkemään, meneekö Minku jäljen suuntaisesti. Minku selvitti jäljen erinomaisesti ja kohta jo saapuikin sorkalle. Hanna palkitsi Minkun vielä kanafileellä.

Tässä vaiheessa kiitin kaikkia paikalle saapuneita, kiitin aktiivisesta osallistumisesta, kysymyksistä ja loppuun kysyin heiltä, kenelle on tällä hetkellä aikomus ottaa itselleen tolleri. Vakuuttavasti kaikkien kädet nousivat ilmaan, ilmeisen hyvin olimme tollerit esitelleet. Kerroin loppuun, että vielä on mahdollisuus talolla jatkaa keskustelua sekä koiriin tutustumista. Lähes kaikki talolle vielä saapuivat, keskusteluja jatkettiin, osa ohjaili koiria agiradalla ja rapsutuksia koirat saivat riittämiin. Jonkin ajan kuluttua osallistujat alkoivat lähtemään ja todella hienoa oli kuulla ne lukuisat kiitokset ja ihmettelyt, miten hienot koirat meillä on ja miten hienosti me niiden kanssa touhuamme. Päivästä jäi kaikin puolin oikein hyvä fiilis :-)

 

 

KAUNEUSVIRHE 7.3.2016

Niin valitettavasti siinä sitten kävi, että viimeisen Grappolo-pentueen terveyskuvauksen tulos oli toisen lonkan osalta B, joten sitä vaille jäimme parhaista mahdollisista tuloksista. Eipä se jää paljon harmittamaan, kun B-lonkkakin vielä terveeksi lasketaan. Erityisen tyytyväinen voi olla siihen, että kaikki pennun ostaneet sitoutuivat kuvauksiin ja ymmärsivät kuinka tärkeästä asiasta on kyse, ISO kiitos heille siitä.

Päätimme auton vaihdon yhteydessä teettää tarrat "tollerimobiiliimme" kun Tiina Raatikainen oli niin näyttävät kuvat tyttösistämme ottanut.

 

VUODEN TOLLEREITA 23.2.2016

Vuoden 2015 tollerit on julkistettu ja omiin koiriin voi niidenkin osalta olla erittäin tyytyväinen. Kuitenkin pitää tässäkin vaiheessa tuoda esille kasvattamiseen liittyen, etteivät nämä tulokset ole todellakaan se tärkein asia. Ensimmäisenä tulee terveys, niin fyysinen kuin henkinenkin. Siinä taulukossa meidän tulokset Minkun osalta on viime vuoden osalta listan kärjessä, Minku ja sisarukset ovat kaikki saaneet lonkka- ja kyynärtuloksissa (AA ja 00) parhaat mahdolliset tulokset, yhtä tulosta vielä odotellaan. Sen lisäksi kaikki muutkin testit Minkun osalta ovat olleet priimaa ja ne kaikki löytyvät meidän sivuiltamme. Minkusta näkee kaikin puolin että se on myös henkisesti todella terve ja tasapainoinen, vähän vallaton, mutta niinhän tollerin kuuluu ollakin. Henkisestä terveydestä todistuksena on myös mh-kuvauksen käyminen, mitä pidän hyvin tärkeänä.

Tuloksista voi hyvin nähdä, kuinka monipuolisesta rodusta on kyse ja harrastamista tehdään laajalla rintamalla. Itseäni harmittaa, kun joskus kirjoituksista näkee ja myös jotkut kasvattajat tuovat ihan liian korostetusti esiin näitä rodunomaisia harrastuksia. Itse olen tyttösistämme nähnyt, että esimerkiksi Lumo syttyy ja nauttii agilitysta huomattavasti enemmän kuin damin hakemisesta, vaikka senkin kyllä noutaa. Myös muut harrastuksemme, toko, näyttelyt, nose work, dobo saavat tyttösemme silmät loistamaan ja ne todellakin nauttivat niistä. Nämä harrastukset sopivat erittäin hyvin näiden rodunomaisten lajien rinnalle, pääasia että tolleri saa kaipaamaansa aktiviteettiä mahdollisimman monessa muodossa.