Kennel

Jotain lorisi junavaunun ylähyllyllä olevasta korista.
Korin omistaja torkkui ja vastapäätä istuva mies kastoi sormensa nesteeseen ja haistoi:
- Whiskyä. Aitoa skottilaista.
Hänen toverinsa nuolaisi nestettä ja sanoi:
- Ei. Konjakkia. Aitoa ranskalaista.
Silloin korin omistaja avasi silmänsä ja sanoi:
- Koiranpentu. Aito Novascotiannoutaja.

MH-KUVAUS KESKEYTYI

Eilen lähdimme hyvillä mielin mh-kuvaukseen, mihin osallistuisi Charmi. Matkalla mietimme edellistä mh-kuvausta Hertan kanssa. Muistan sen erittäin hyvin, kun Hanna sai Hertalle paikan luonnekuvaukseen. Alkuun hän mietti ottavansa vapaapäivän kyseiselle päivälle, mutta kun kerroin, että minäkin voisin Hertan viedä, niin Hanna päättikin olla töissä. Meillä ei ollut mitään epäilystä, ettei Hertta kuvausta suorittaisi, kun laumamme kolme aikaisempaa sen oli tehnyt. Sen päivittäisessä arjessa ei ollut mitään merkkiä siitä, että jokin rasti kuvauksessa tuottaisi ongelmia. Hertan kanssa oli reissattu vaikka missä, harrastettu vaikka mitä, laukaukset mejässä testattu, kaikki olivat sujuneet erinomaisesti. Pääsin kuvauspaikalle ja jätin auton käskettyyn paikkaan. Saavuimme suorituspaikalle ja testi alkoi. Ensimmäiset 6 rastia ja 19 tehtävää sujuivat ilman ongelmia.

 

Sitten tulimme räminälaitteelle. Kuljin Hertan kanssa laitteen ohi ja peltiset tavarat vedettiin metallia vasten. Ääni oli melkoinen, Hertta säntäsi liikkeelle ja minä en voinut kuin päästää hihnasta irti. En saanut katsoa, minne Hertta meni, vaan toimin avustajan ohjeiden mukaan. Kohta sain kutsua Herttaa ja oletin sen kohta vierelleni tulevan. Herttaa ei näkynyt ja sain kääntyä, en vieläkään nähnyt Herttaa. Kuvaaja käski minut suuntaansa ja sieltä näin, miten Hertta oli mennyt automme viereen. Auto ei ollut rastilta kovin kaukana ja sieltä Hertta haki turvapaikkansa. Sain mennä Hertan luokse, laittaa sen hihnaan ja yrittää saada sitä takaisin kohti räminälaitetta. Jonkin matkaa se tuli, mutta palasi aina auton luokse. Muutaman kerran yritimme, myös kiertämällä vähän kauempaa, mutta aina paluu tuli autolle. Siinä vaiheessa kuvaaja kertoi, että nyt on kaksi vaihtoehtoa, joko minä keskeytän kokeen, jolloin meillä on vielä mahdollisuus tuoda Hertta uudelleen kuvaukseen tai hän keskeyttää, jolloin uusintamahdollisuutta ei ole. Päätin siis keskeyttää, jotta Hanna voisi vielä halutessaan viedä Hertan uudelleen kuvaukseen. Onneksi tästäkin mahdollisuudesta keskustelimme ja saimme muilta kuvauksessa olleilta kuulla, että tuomari antaa mahdollisuuden omaan keskeytykseen, jotta uusintamahdollisuus jäisi. Ajelin kuvauspaikalta kohti kotia, pysähdyin ja soitin Hannalle. Hanne ei ollut uskoa kuulemaansa, että meidän kuvaus oli keskeytetty. Kerroin yksityiskohdat ja pettyneenä jatkoin kotia kohden.

 

Jos Hertalla niitä ongelmia ei arjessa ole, niin ei niitä ole Charmillakaan. Eri harrastusten tulokset jo kertovat osaltaan, kuinka tervepäinen ja erinomainen harrastuskoira se on. Päätimme unohtaa Hertan aikaisemman suorituksen ja iloisin mielin suunnata kuvaukseen. Saavuimme ajoissa paikalle, kävimme ilmoittautumassa, teimme lenkin ja odottelimme suoritustamme. Edellinen poistui suorituspaikalta ja me siirryimme sinne. Hanna ohjattiin Charmin kanssa sivummalle ja meidät (yleisö) johdatettiin paikkaan, missä ensimmäistä suoritusta seuraisimme. Siinä vaiheessa kysyin kuvaajalta toimintaohjeita, jos Charmi hakisi jossain vaiheessa tukea minulta, sillä meillä molemmilla on hyvin läheinen suhde siihen. Kerroin vielä, että Myrrin mh-kuvauksessa se tuli luokseni ja silloin kuvaaja kehotti minua tulemaan sen kanssa Hannan luokse, hänen mielestään oli hienoa, että Myrri turvautui meihin molempiin. Myrri jäi Hannan luokse ja siitä kuvausta jatkettiin normaalisti. Kuvaaja kertoi, että minulla on mahdollisuus olla kuvauksessa tai lähteä pois, kesken kuvausta ei voi lähteä. Kysyin edelleen toimintaohjeita, jos Charmi tulee luokseni, kuvaaja kertoi, että toimitaan tilanteen mukaan.

 

Charmi suoritti hienosti ensimmäiset 6 rastia ja 19 tehtävää. Se oli kiinnostunut leikeistä, tarttui hyvin esineisiin ja etäleikkijän luokse mentiin. Yleisöä nauratettiin, kun narussa liikkuva "kaninnahka" juostiin kiinni ja se vielä palautettiin Hannalle. Siinä sai rastin pitäjä laittaa narut uudelleen paikoilleen, ennen kuin suoritus päästiin uusimaan. Jälleen sama homma, nahka suuhun ja palautus Hannalle, todellinen noutaja. Sitten testattiin nouseva haalari, se sai Charmin perääntymään metrin, mutta ei edes niin paljon, että hihnasta olisi tarvinnut irrottaa. Haalaria kierrettiin useaan kertaan, se ei aiheuttanut mitään reaktiota.

 

Sitten saavuimme räminälaitteelle, Hanna kulki Charmi laitteen puolella ja kun laite oltiin juuri ohitettu, vedettiin kattilan kansia pitkin metallialustaa. Charmi säntäsi eteenpäin noin 20 metrin matkan, pysähtyi ja lähti takaisin kohti Hannaa. Sitten se huomasi minut yleisön seassa ja tuli luokseni. Nyt vuorostaan Charmi oli löytänyt hyvän turvapaikan riittävän kaukana räminälaitteesta. Hanna yritti Charmia houkutella, mutta se pysyi luonani. Valitettavasti tässä kuvauksessa en saanut lupaa auttaa, vaan Hanna tuli hakemaan Charmia hihnan kanssa. Muutaman metrin Charmi suostui kulkemaan kohti laitetta, mutta lopulta palasi takaisin. Hanna yritti uudelleen, kun se ei onnistunut, kuvaaja kertoi suoraan, että hän keskeyttää kuvauksen. En ollut sinänsä yllättynyt kuvauksen keskeytyksestä, Charmi ei ollut riittävästi palautunut annetussa ajassa, mutta siitä olin todella yllättänyt, ettei kuvaaja antanut mitään vinkkiä Hannalle, että hän olisi itse voinut kuvauksen keskeyttää. Nyt Charmi ei enää pääse osallistumaan kuvaukseen, mikä on todella harmi, varsinkin näin nuorelle koiralle. Yritykset saada Charmi räminälaitteelle jäivät todella vähiin, verrattuna kokeeseen, missä Herttaa vein. Siellä keskityttiin koiraan, sitä sai silitellä, odoteltiin ja sitten sain vielä mahdollisuuden yrittää. Kun se ei onnistunut, tuomari suoraan vinkkasi, että nyt on vielä mahdollisuus itse keskeyttää ja sen käytin.

Charmi MH 16.10.2022 räminä - YouTube

Kuten videolta voi nähdä, ei Charmi kauaksi laitteesta lähtenyt ja nopeasti oli sieltä palaamassa. Valitettavasti näki minut yleisössä ja tuli turvaan, mistä ei riittävän nopeasti palautunut, jotta kuvaus olisi voinut jatkua...

Charmi MH 16.10.2022 saalistus - YouTube

Charmi teki hienon saalistuksen ja palautti Hannalle käteen.

Charmi oli luonani ja sanoin Hannalle, että anna se minulle. Kuljimme räminälaitteen ohi ja siitä edelleen kohti autoa. Kovin pitkää matkaa ei kuljettu, kun Charmi jälleen kulki häntä heiluen. Hienoa oli autolla nähdä, että se oli jälleen ihana oma itsensä, riittävän nopeasti palautuminen ei vaan kuvausta ajatellen tapahtunut. Paluumatkalla mietimme, että siellä se merkintä nyt on sekä Hertan että Charmin kohdalla, kovin murheissamme emme siitä ole, sillä meillä on kaksi koiraa mitkä pärjäävät hyvin arjessa ja ovat erinomaisia harrastuskoiria. Täytynee varmaan seuraavaan pentulaatikkoon viritellä pienimuotoinen räminälaite, jotta äänet tulevat tutuiksi pennusta alkaen.

 

 

ELÄMÄÄ LAUMASSA 8.10.2022

Lauman edelleen kasvaessa, ovat meidänkin haasteet suuremmat. Erityinen huoli on koko ajan siitä, pystytäänkö kaikkia virikkeistämään riittävästi. Säännöllisiä treenejä on tällä tällä hetkellä ainoastaan rallyssa, missä Hanna vuorottelee Charmin, Hertan ja Myrrin kanssa. Silloin tällöin sieltä ostetaan myös irtotunteja. Onneksi paljon muutakin pystyy järjestämään ihan oman aikataulun mukaan. Omassa pihassa sekä sovituissa yhteisissä tapaamisissa treenataan Charmin ja Hertan kanssa noutohommia. Muutamaan maksulliseen yhteistreeniin ollaan myös ilmoittauduttu. MEJÄ-harjoitusjälkiä tehdään niin pitkään kunnes lumi peittää maan, niille pääsee koko lauma, kokeissa käyvät jäljestävät "puhtailla" jäljillä ja sitten purkujäljellä joku muu. Ensi kesään onkin miettimistä, ketä koejäljille otetaan, Lumo ehdottomasti, mikäli on vielä terveytensä puolesta siinä kunnossa. Charmi starttaa varmasti ja sitten kaksikosta Hertta/Myrri valitaan todennäköisesti se kolmas koejäljille lähtevä. Tehdään muutoksia sitten kunnon ja koetulosten perusteella.

Kuusi koiraa on asettanut haasteensa myös lenkittämiseen. Toiveena oli koirien lenkittäminen lähimaastoissa vapaana ja se onnistuikin vielä hyvin muutaman koiran kanssa. Lauman kasvaessa ne eivät enää olleet hallinnassa vaan säntäsivät vieraiden koirien ja ihmisten luokse kielloista huolimatta. Vaikka koiramme ovat hyvin sosiaalisia, kaikki eivät halua vieraita koiria omien koiriensa luokse ja jotkut ihmiset pelkäävät koiria, joten päätimme tehdä lenkit jatkossa hihnassa. Ihan Cesar Milanin taitoja meiltä ei löydy että kaikki vietäisiin kerralla, joten nyt lenkitys tehdään vähintään kolmessa erässä, vanhukset (Taika ja Lumo) oma lenkkinsä ja sitten nuorukaiset vaihtelevissa pareissa. Usein Taika ja Lumo saavat myös oman lenkkinsä, sillä Taikan vauhti on niin hidasta ja lenkin pituuskin lyhyt, niin Lumo ei saa riittävästi liikuntaa. Lenkeillä saatetaan törmätä vapaana oleviin koiriin, mikä asettaa oman haasteensa. Hihnassa olevat koirat alkavat helposti kiskomaan ja kahden tollerin pitäminen vaatii jo voimia, että ne saa pysymään paikallaan. Sinänsä muiden vapaana olevat koirat eivät ole ongelma, kunhan eivät tule kosketuksiin koiriemme kanssa, sillä hihnassa oleva koira voi yllättäen ollakin agressiivisempi kuin vapaana ja sellaisia ongelmia emme halua.

Myrrille on suunnitelmissa pennut seuraavista juoksuista. Siinä onkin sitten jälleen suunnittelemista, miten järjestelyt kotona tehdään. Onneksi talossa on useampi kulku ulos, niin Myrri ja pennut voidaan hyvin eristää muusta laumasta. Hanna pitää lomaa pentujen syntyessä sekä luovutusten yhteydessä ja minä olen tietenkin pentulaatikon äärellä 24/7. Miten sitten käy pentujen luovutuksen kanssa... pelkästään yllä mainittujen käytännön asioiden takia, meidän laumaan ei voi enää jäädä uutta pentua! Tämä olisi sitten ensimmäinen kerta, kun kaikki pennut lähtisivät maailmalle, siinä kohdassa luovutukset taitavat olla sitäkin tunteellisempia. Onneksi kartoitus tulevien pentujen saajissa on hyvällä mallilla ja tiedämme, että pennut tulevat saamaan hyvät kodit.

Pentukyselyjä tulee tällä hetkellä todella paljon ja osalle pennuista on jo mahdollinen koti olemassa. Ennen pentujen luovutusta ja kauppasopimuksen allekirjoittamista ei yhdellekään ostajaehdokkaalle luvata pentua, vaan ne ovat siihen asti meidän omaisuuttamme. Edelleen meille saa lähettää pentukyselyjä, etusijalla ovat henkilöt/perheet, joilla mielellään aikaisempaa koirakokemusta sekä tuloksia koiraharrastamisesta. Pelkäksi kotikoiraksi emme pentua myy. Tolleri tarvitsee virikkeitä, tulee ne sitten noutohommista, mejästä, rallysta, agista, vepestä... Näyttelyissä käynti toivottavaa, siinä avustamme, esitämme koiran kehässä tarvittaessa. Lisää ohjeita tiedustelun sisältöön on aikaisemmassa julkaisussa. Vastauksen saat viikon kuluessa tiedustelusta, joskus se voi olla lyhyt ja kieltävä, mikäli et ole hakemamme ehdokas.

Rakkaita perheenjäseniä ovat niin oma lauma kuin meiltä lähtevät pennut. Rahallinen arvo on toissijainen, mutta mielenkiintoista on ollut katsoa, miten koirien menestyminen on vaikuttanut niiden vakuusarvoon. Korkein arvo on tällä hetkellä Minkulla ja Lumolla molemmilla 6800, pienin arvo Hertalla 4200 euroa. Tähän voi laskea nuoremmille koirille jalostuskoiran arvon, miten se sitten halutaankin määritellä. Mikäli koiralle lasketaan hankintahinta, vakuusarvo ja jalostusarvo, niin voidaan koiran rahalliseksi arvoksi saada melkoinen summa. Korvausta vakuutusyhtiöltä saat tietenkin sen mukaisesti, mitä olet vakuuttanut, mutta vastapuolen aiheuttaessa menetyksen, korvaussummat voivat olla melkoisia. Toivotaan kuitenkin, ettei näitä summia tarvitse koskaan hakea, vaan tyttöset elävät terveinä mahdollisimman pitkään ja poistuvat luonnollisen kuoleman kautta.

 

 

VUODEN TOLLERIT 2021

Novascotiannoutajat ry julkisti vuoden koira tulokset ja olihan se iloista luettavaa meidän lauman osalta. Hertta voitti näyttelyiden kauneimman tittelin eli on SHOW-tolleri 2021. Samassa kategoriassa Lumo sijoittui viidenneksi ja Myrri kuudenneksi. Menestystä korostaa entisestään se, että tyttöset kisailivat myös toisiaan vastaan, joten ykkössija oli tarjolla kustakin näyttelystä vain yhdelle. Hertta sai voittoon oikeuttavat tulokset nuorten luokasta ja alle 2-vuotiaana, liekö nuorin koskaan SHOW-tolleri tittelin voittanut, ainakaan yhdistyksen sivulla ei nuorempia voittajia löydy. Tämä oli oikeastaan toinen peräkkäinen voitto SHOW-tollerissa, vuonna 2020 voittaja olisi ollut Lumo, mutta koronasta johtuen kiertopalkintoja ei jaettu.

Tulokas-tollerissa Hertta sijoittui sijalle kaksi. Yhdistyksen hallitus puuhasi viime vuoden muutoksia vuoden koira sääntöihin, ainoa muutos taisi lopulta olla tulokastollerin osallistujien ikärajan nostaminen kolmeen vuoteen. Mielestäni erittäin huono muutos, ei siinä ole enää kyse tulokkaasta vaan aikuisesta koirasta. Tällä muutoksella saatiin kuitenkin yhdistyksen puheenjohtajan oma koira tulokkaiden ykköseksi, ei kovinkaan asiallista toimintaa.

Veteraani-luokassa Lumo sijoittui hienosti kolmanneksi. Mejä-tollerissa sijoitukset olivat Lumo viides, Myrri seitsemäs ja Hertta kahdeksas. Harmittavasti Lumolle juoksut juuri piirinmestaruuskisojen aikaan, samalla väliin jäi myös yhdistyksen mejä-mestaruus kisat. Upeat tulokset kruunasi vielä Hertan rally-toko-tollerin seitsemäs sija.

Kasvateista täytyy nostaa esille Lucan (Magicfox's Luca Bosio) menestys. Sille voitto ehkä arvostetuimmasta tittelistä TOP-tolleri 2021. Sen lisäksi se sijoittui toko-tollerissa toiseksi sekä rally-toko-tollerissa kolmanneksi. Mahtava suoritus, ONNITTELUT HEIDI!

 

 

PENNUSTA HAAVEILEVALLE 8.1.2022

Pentutiedusteluja tulee tällä hetkellä niin paljon, että olen ryhtynyt ruuhka-apulaiseksi Hannalle. Onneksi jaamme ajatukset myös kasvattamisen suhteen, joten voin vastauksen antaa ilman Hannan tarkistusta.

 

Muutama ohjeistus pentua kyselevälle. Kerro ainakin seuraavat asiat, kuka pentua on hankkimassa, keitä perheeseen kuuluu, millä paikkakunnalla asutte (mielellään asuinolosuhteet), mitä tulette pennun/koiran kanssa harrastamaan, aikaisempi kokemus koirista, miksi haluaisitte pennun meiltä, miten olette päätyneet tolleriin. Haluamme kuulla rehellisesti todelliset suunnitelmat pennun suhteen, millaisiin olosuhteisiin se on menossa ja millainen elämä sitä odottaa. Emme arvosta lauseita "kaikkea pennun kanssa voisi kokeilla", "kiinnostaisi agi, rally, mejä ja vepekin voisi olla kiva", "ehkä jossakin näyttelyssäkin voisimme poiketa". Miettikää yhteydenottoanne työpaikkahakemuksena, faktat kertova, itsensä hyvin esittelevä viesti herättää meidänkin mielenkiintomme. Jos haluatte tietää lisää meistä, niin esitelkää ensin itsenne. Älä kerro asioita, mitkä eivät pidä paikkaansa, viimeistään vierailun aikana yleensä selviää asioiden oikea tila. Asioiden kertominen on tietenkin vapaaehtoista, mutta tiedot niistä helpottavat huomattavasti meidän ratkaisua jatkosta.

 

Miten jatko sitten etenee. Valitettavasti pentuja syntyy tietty määrä ja hakemuksia tulee huomattavasti enemmän. Vastaamme kaikkiin viesteihin (viikon kuluessa), niistä suurin osa (yli 90%) saa kielteisen vastauksen. Osalle laitamme lisäkysymyksiä ja katsotaan niiden perusteella jatkon. Pieni osa kutsutaan meille kylään, täällä näkevät meidän laumamme, olosuhteet missä elämme ja näkevät myös tulevien pentujen kasvuolosuhteet. Vierailun perusteella molemmat voivat tehdä ratkaisunsa, ostaja haluaako meiltä pennun ja me voimme päättää halutaanko asiassa edetä. Osa kävijöistä kirjataan ryhmään "mahdolliset ostajat" ja he voivat halutessaan jäädä odottamaan meiltä pentua. Ryhmässä olevat voivat halunsa mukaan poiketa myös muiden kasvattajien luona, käynnit ihan toivottavia, niistä saavat lisää näkemystä tollerista sekä niiden kasvattamisesta. Ryhmään otamme noin kymmenisen mahdollista pennun saajaa, jotta kovin moni ei joutuisi pentujen syntymisen jälkeen pettymään. Listaa ei täytetä sen perusteella, milloin teki yhteydenoton. Tottahan toki pitkään harkittu hankinta ja aikainen yhteydenotto nähdään positiivisena. Listalle voi kuitenkin päästä kuukausi ennen pentujen syntymää, mikäli kriteerimme täyttyvät ja listalle vielä mahtuu. Missään vaiheessa emme LUPAA mahdollisille ostajille pentua! Pentu on tulevien ostajien omaisuutta vasta sen jälkeen, kun kauppakirjassa on allekirjoitukset. Kriteerit valinnalle olemme miettineet, valintaan ei vaikuta pelkät faktat, vaan paneutuminen asioihin, ymmärrys pennun/koiran kasvattamisesta sekä meille jäänyt fiilis tulevista pennun omistajista.

 

Mitä tarjoamme: Pennut tulevat kasvamaan jatkuvan valvonnan alla, pentulaatikon äärellä on Hanna tai Jarno, usein molemmat. Pentulaatikko on olohuoneen viereisessä huoneessa, alue on aidattu muulta laumalta. Tottuvat asumisen normaaleihin ääniin. Pentulaatikko puretaan, kunhan opitaan kävelemään. Sisällä pennuilla on kaksi huonetta käytössä ja sinne tehdään hop-lop. Virikkeinä pehmolelut, mobile, tunneli, kuutio, tasapainoalusta, mitä ikinä keksitäänkään... Pennuille esitellään riistaa, varis, lokki, pupu, hirven sorkka. Ulos rakennetaan aitaus, minne ajankohdasta riippuen pääsevät telmimään. Pentuhuoneesta on suora käynti ulkoalueelle. Siellä välissä pulahdetaan vesialtaisiin tai pallomereen. Pentuaikana tehdään lyhyt verijälki, mitä pääsevät haistelemaan. Heti kun emä hyväksyy, niin lauman muut aikuiset pääsevät tutustumaan pentuihin, saavat näin arvokasta koirakosketusta myös muista koirista. Koko pentuajan ostajilla on facessa oma ryhmä, minne päivittäin liitetään kuvat ja videot, myös live-kuvaa aika ajoin esitetään. Pentuajalta saa itse tallentaa haluamansa kuvat kuvapalvelusta, minne ostajille annetaan oikeudet. Pennut tarkastetaan eläinlääkärin toimesta, sirutetaan ja madotetaan. Koirille tehdään mahdollisesti pentutesti ja kranio-hieronta. Ostajat liitetään rotuyhdistykseen. Pennun matkaan lähtee vielä runsas pentupaketti.

 

Oman kasvatuksen tuloksista olemme erittäin ylpeitä, ehkä siitä parhaiten kertoo se, että olemme ottaneet itsellemme yhden pennun JOKAISESTA pentueesta. Nyt koiria on kuusi, joten en tiedä onko se enää seuraavasta pentueesta vaan mahdollista...

PS. Kuvaa teistä on turha laittaa viestin mukaan, vievät vain turhaa tilaa sähköpostista.  Emme myy pentuja ulkonäön perusteella ja jokaisen pennun ostajan tulemme näkemään livenä.

 

 

ELÄMÄÄ KUUDEN KOIRAN LAUMASSA 12.10.2021

Edellinen kirjoittelu päättyi siihen, kun päätös kuudennesta koirasta laumaan oli tehty. Silloin mietimme miten näin ison lauman kanssa yhteiselo sujuu, mutta kaikista murheista on tavalla tai toisella selvitty. Paljon on joutunut miettimään ihan käytännön asioita, mutta ainakin vielä toistaiseksi ratkaisut on löydetty. Lenkitys on ollut isoin haaste. Pentujen lähdön jälkeen Charmi sai alkuun ulkoilla aitauksessa. Taika teki hihnassa vähän lyhyemmän lenkin ja sitten loppunelikko teki normaalin metsälenkin. Seuraavaksi Charmi pääsi lenkeille hihnassa Taikan kanssa. Taika ei tästä muutoksesta tykännyt, mieluummin olisi yksin lenkkejä tehnyt. Hyvin nopeasti Charmi kuitenkin oppi, ettei Taikan korvissa roikuta, vaan lenkeillä pidetään sopivasti etäisyyttä. Seuraavaksi oli aika ottaa Charmi nelikon mukaan, ensimmäiset lenkit se kulki hihnassa, muiden ollessa vapaana. Sitten olikin aika kokeilla Charmia vapaana, vähän jännityksellä odotimme mitä tapahtuisi. Sille on varmuuden vuoksi hankittu oma trackeri mistä näemme missä se liikkuu, niitä on nyt kolmella koiralla, Minku ja Lumo ei sellaista tarvitse, pysyvät koko ajan lähettyvillä. Kun Charmi vapautettiin ensimmäisen kerran, otettiin lauman karkailija Myrri hihnaan, ettei se lähde sen perään seikkailemaan. Charmi pysyi vapaana hyvin lauman läheisyydessä, joten se on sen jälkeen lenkkeillyt vapaana. Myös Myrri on vapautettu, eikä pidempiä karkumatkoja ole laumassa tehty.

Seuraavaksi sai suunnitella matkustamista lauman kanssa. Onneksi meillä on koko ajan ollut hoitopaikka Taikalle, sitä ei reissuilla enää rasiteta, vaan se on saanut nautiskella Hannan vanhempien seurasta. Myös Minku on silloin tällöin ollut hoidossa. Nykyisen auton takatila muutettiin vain koirien käyttöön. Tein sinne köysistä viritelmän, mikä on kiinni koiraveräjässä sekä kauhukahvoissa. Häkit työnnetään koiraveräjän päältä etuosaa kohti ja ne jäävät sinne köysien päälle. Sen verran takaosassa on korkeutta, että tyttöset siellä vielä hyvin pääsevät liikkumaan. Takaosan penkeistä isompi osa on käännetty alas ja koko tila on päällystetty patjalla. Minkulla on vakiopaikka kuskin takana jalkatilassa, sinne on tehty sille oma kolo, siihen mahtuu tarvittaessa alle yksi iso laukku matkatavaroita. Loput matkatavarat sijoitetaan apukuskin selän taakse jalkatilaan tai sitten apukuskin syliin, tärkeintähän on tyttösten hyvinvointi. Muut tyttöset matkustavat kuskin takana penkillä ja vapaana olevassa tilassa, minne mahtuu hyvin neljäkin koiraa.

Harrastaminen kuuden koiran laumassa on haastavaa. Mielellään kaikkien kanssa harrastaisi vaikka päivittäin jotain, mutta kun käytännössä se ei ihan onnistu. Mejä-kokeisiin vein tänä vuonna kolmea laumasta, Lumoa, Myrriä ja Herttaa. Kaikki saivat useamman startin. Kaikille on tehty kesän sekä syksyn aikana harjoitusjälkeä ja edelleen jatketaan, kunnes lumi saapuu. Agissa treenattiin alkuvuodesta Myrrin ja Hertan kanssa, pentuajan Myrri oli tietenkin tauolla, Hertan jatkaessa treenejä. Kesällä pidettiin vähän taukoa ja syksyllä ollaan jälleen jatkettu, matkassa usein Myrri, Hertta ja Charppulikin tutustumassa. Muutaman kerran myös Lumo on päässyt matkaan. Rallyssa Hanna on käynyt Minkun, Myrrin, Hertan ja Charpin kanssa. Vakiovuoro tiistaisin sekä aloitteleva vuoro perjantaisin Charpille. Näyttelyihin ollaan pääsääntöisesti osallistuttu koko lauman voimin, Taika kylläkin eläkkeellä niistäkin hommista. Noutohommia ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti, ilman sen suurempaa tavoitetta, vaikka sellaista vähän keväällä mietimmekin. Vepestä meillä on ollut välivuosi, yhdessä treenissä kävimme.

Yhteiselo laumassa sujuu ilman ongelmia. Yöt Charmi viettää vielä alakerrassa Taikan seurana, muu lauma nukkuu yläkerrassa. Portaiden alapäässä on portti, mikä estää pääsyn yläkertaan. Portaita kuljetaan sen verran vauhdilla, ettemme vielä halua Charmia siihen mukaan säheltämään. Aamulla herätyksen jälkeen yläkerran tyttöset päästetään alakertaan, Charmi hyökkää samalla hetkellä ensimmäisen tulijan korviin kiinni. Takapihan aitaukseen päästetään ulkoilemaan ja ensimmäisenä viedään Taika omalle lenkilleen. Taikan jälkeen lenkitetään muu lauma ja sitten onkin ruokailun aika. Tyttöset syövät vieri vieressä, eikä toisten lautasille mennä. Päivisin olen pääsääntöisesti tyttösten seurana, joskus tehdään pientä treeniä agi-kentällä tai haistellaan mejä-jälki. Ennen Hannan tuloa töistä, käyn lenkittämässä Taikan. Sitten mennään yhdessä viisikon kanssa päivälenkki. Jälleen ruokailu, iltaan mahdolliset vakiotreenit tai jos on vapaailta, se vietetään rauhallisesti tv:n ääressä. Viikonloput kuluivat kesän aikana näyttelyissä, mejä-kokeissa tai jossain muussa koiratapahtumassa. Nyt syksyn ja talven aikana tulee ihan vapaitakin viikonloppuja, katsotaan sitten mitä niille keksitään.

Eihän se elo kuuden koiran kanssa voi pelkkää autuutta olla. Sehän on selvää, että ruokasäkkejä saa kantaa viikoittain. Käyntejä eläinlääkärillä tulee, onneksi viime aikoina ihan vaan pienistä vaivoista. Vakuutusmaksut tyttösten osalta ovat melkoiset. Asunto pysyy siivouksen jälkeen siistinä enintään siihen asti, kun päästää tyttöset käymään takapihalla. Kun palaavat takaisin sisälle, tassunjäljet näkyvät välittömästi laatoilla. Hanna antaa meillä kaikki ruuat tyttösille sekä nappuloita kun ruokailemme. Tästä syystä lauma pysyy tiiviisti meidän seurassa, kun yritämme itse syödä. Kun kokkailen, saan olla melko rauhassa, mutta jos Hanna eksyy keittiöön, niin lauma levittäytyy heti keittiön lattialle. Siinä sitten pujotellaan koirien keskellä ja varotaan astumasta kenenkään päälle. Iltaisin sohva vallataan välittömästi, jos tyynyillä ei ole muistanut itsellensä paikkaa varata. Kun sitten pääsee rentouttavaan asentoon, vähintään pari koiraa säntää päällesi rapsutettavaksi. Öisin tyttöset etsivät sopivaa paikkaa milloin mistäkin, parhaimmillaan puolittain tyynyn päällä.

Kaikesta tästä huolimatta, elämme Taianomaista, Lumoavaa, Herttaista ja Charmikasta koiralähtöistä elämää <3 Minku ja Myrri eivät sopineet lauseeseen ;-)

 

 

PENTUAIKAA 26.4.2021

Kolme viikkoa pentulaatikon äärellä tuli viikonloppuna täyteen. Sen vietin pentujen parissa, vaikka suunnitelmissa olikin mejä-kauden aloitus, se valitettavasti peruuntui lumitilanteesta johtuen. Kyllähän pentujen seura sitä harmitusta hyvin lievensi, siellä tulee aina hyvälle tuulelle.

Miten muu lauma on tilanteeseen suhtautunut? Lauman iso-isoäiti Taika on ollut tyylilleen uskollisesti itse rauhallisuus. Seuraillut tilannetta taustalta pientä kiinnostusta osoittaen. Pentujen ollessa noin viikon ikäisiä, Hanna oli kolmikon (Lumo, Minku, Hertta) kanssa lenkillä ja minä päästin Myrrin ulos. Olin sitä ennen avannut pentuhuoneen portin ja kohta silmäkulmasta huomasin pentulaatikon vierellä liikettä. Taikahan oli sieltä tullut pentuihin tutustumaan. Se kävi pentulaatikossa, haisteli pennut ja sitten suuntasikin Myrrin ruokakipoille. Siinä vaiheessa kiitin Taikaa käynnistä, annoin Myrrin kiposta muutaman nappulan ja ohjasin Taikan toiselle puolelle. Se on tämän jälkeenkin päässyt käymään pentulaatikolla, kun Myrri ulkoilee aitauksessa. Myrri ei välitä, vaikka Taika on vierailut tehnyt ja se sai alusta alkaen olla sen seurassa sisätiloissa. Toisen veteraanin Lumon kanssa tilanne on lähes sama. Lumo on ollut vähän kiinnostuneempi pennuista ja käynyt muutaman kerran portin takana haistelemassa, pentulaatikolle sitä ei olla päästetty. Parin viikon jälkeen lauma aikuisten kohdalta yhdistettiin, ensin pihalla sitten sisätiloissa. Lumo antaa Myrrin tulla seuraansa, mutta mieluummin vähän väistää tilanteesta.

Lauman "johtaja" Minku oli eniten kiinnostunut pennuista. Olisi halunnut osallistua synnytykseen, on reagoinut pentulaatikon ääniin ja vietti alussa eniten aikaa portin takana. Muutaman kerran Myrri kävi toisella puolella murinalla kertomassa, ettei liian innostunut saa olla. Laumaa yhdistettäessä näitä kahta pidettiin silmällä, mutta hyvin sekin sujui. Hetken vierekkäin kuljettiin, hännät pystyssä, mutta keskinäinen järjestys ja yhteinen sävel nopeasti löytyi. Hertalle tilanne on ollut ouduin, hänen rakas leikkikaverinsa yhtäkkiä hävisi. Se kuuntelee pentulaatikon ääniä, kävi portin luona aika ajoin ja viime päivinä on maannut portin takana. Myrrin nähdessään se olisi heti halunnut jatkaa leikkejä, mutta tuore äiti ei siitä innostunut. Myrri vain väisti tilanteet ja Hertta jäi ihmeissään perään katselemaan. Onneksi viime päivinä tilanne on muuttunut, nyt lenkeillä yhdessä juostaan, Hertta saa jälleen roikkua Myrrin korvissa sekä sisätiloissakin on lelua jo yhdessä retuutettu. Todella hienoa nähdä miten Myrri pääsee aina välissä irti pennuista ja rentoutumaan.

Myrri on hoitanut pennut erinomaisesti, maitoa erittyy hyvin, syötöissä viivytään senkin jälkeen kun viimeinen pentu on nisältä lähtenyt sekä pentulaatikko pidetään siistinä. Sen ruokahalu on säilynyt, se malttaa käydä ulkona ja viettää mielellään aikaa myös muun lauman kanssa. Se on viimeisten päivien aikana osallistunut myös lauman kanssa lenkeille, mikä auttaa sitä hyvin palautumaan synnytyksestä. Se nukkuu pääsääntöisesti toisessa pentuhuoneessa, mutta on rentoutunut niin hyvin myös muun lauman seurassa, että nukkuminen sielläkin onnistuu. Öisin se vierailee usein pentulaatikon viereisellä sohvalla, missä meistä jompikumpi yönsä viettää.

Pennut ovat viimeisen viikon aikana kehittyneet vauhdilla, silmät ovat kaikilla auenneet, hampaat puhjenneet ja haparoivat askeleet ovat muuttuneet melkoiseen vipeltämiseen laatikossa. Pentulaatikkoon laitetut lelut kiinnostavat, toisille muristaan, suut auki painitaan ja onhan sieltä muutama haukahduskin kuulunut. Syötöt sujuvat hyvin, vähän ahdasta alkaa olemaan, mutta kuuden pentueelle vielä hyvin nisät riittävät. Painonnousut ovat olleet tasaisia, kaikkien painot tällä hetkellä kahden kilon molemmin puolin. Syönnin jälkeen nukutaan useampi tunti, herätessä pienet painit, Myrri syöttämään, sitten jälkipainit ja taas nukkumaan.

Seuraavaksi pentulaatikko puretaan ja alkuun tilaa laajennetaan ensimmäiseen pentuhuoneeseen. Pian sen jälkeen otetaan myös toinen huone käyttöön. Ulos on rakentumassa pennuille oma aitaus, sillä tontin kiertävässä aitauksessa silmäkoko on sen verran iso, että sieltä taitaa pentu livahtaa ulos. Pentuaitaukseen pääsevät halutessaan myös lauman koirat, sillä reunan yli pääsee hyvin hyppäämään. Kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) on hoploppiin suunnitteilla ja tarkoitus on antaa mahdollisimman paljon virikkeitä tulevaisuuteen.

Tulevien pentujen saajien kanssa ollaan oltu aktiivisia. Yhteisessä ryhmässä näytetään live-kuvaa useamman kerran päivässä, kuvia sekä videoita jaetaan sekä ne ovat ryhmäläisten ladattavissa kuvapalvelussa. Monia asioita on ryhmässä käsitelty, kysymyksiä sekä kommentteja esitetty. Olemme erityisen tyytyväisiä tekemiimme valintoihin pennun saajien osalta. Alkuun meille itselle ei pentua ollut jäämässä, mutta en tiedä miten ihmeessä sellainen nyt onkin suunnitelmissa tai ei enää edes suunnitelmissa...??? Kuulemma kuusi koiraa menee siinä, missä viisikin? Sitä päätöstä ei kuitenkaan ihan vaan mielihalusta tehty, vaan kyllä kävimme vakavat keskustelut, mitä näin iso lauma vaatii, että kaikkia pystytään aktivoimaan, lenkit tehtyä ja tulevat koiramatkat onnistuvat. Tottahan toki, pennun jääminen laumaan on todella upeaa ja sitä innolla odotan. Nyt jäätyäni eläkkeelle, tilanne on tottakai helpompi, kun olen pennun seurana aamusta iltaan. Kuten ennenkin olemme todenneet, meillä eletään sitä "koiralähtöistä elämää!"

 

 

KEVÄTTÄ PENTULAATIKOSSA 19.3.2021

Myrrin tiineysaikaa vietetään ja innolla odotetaan röntgeniä ja syntymää. Pentuhuoneen valmistelut ovat täydessä käynnissä, pentulaatikko on kasattu, ensimmäistä kertaa testataan solumuovi sen alustana ja siihen päälle vielä matot. Huoneen eristäminen tehdään kuusivaneri levyistä sekä seinät suojataan liimapuulevyillä. Toivottavasti toimivat ja niitä voidaan käyttää useammankin pentueen kanssa. Muut materiaalit on kaivettu varastosta ja niitäkin vähän täydennetty. Meille kyseessä ensimmäinen pentue, mikä syntyy keväällä, aiemmat syntyneet talvella, joten ulkoilu on ollut hyvin rajoitettua. Nyt on suunniteltu takapihalle isoa aitausta ja siihenkin tarvikkeita hankittu. Onneksi asunnostamme löytyy kaksi uloskäyntiä takapihalle, joten eristämisen jälkeen pääsee muu lauma aitaukseen toisesta ovesta.

Myrri on voinut mainiosti ja edelleen kaikessa touhussa mukana. Mitään aamupahoinvointia ei ole ollut ja ruoka on maistunut entiseen tapaan. Viimeisen viikon aikana maha on kasvanut melko tavalla, ultrassakin näkyi, että useampi pentu on tulossa. Jossain vaiheessa Myrri alkaa tekemään rauhallisempia lenkkejä mummeli Taikan kanssa.

Koiratapahtumia ei ole koronasta johtuen valitettavasti ollut, siinä mielessä ihan hyvään kohtaan sattui tämä pentuprojekti. Onneksi harrastukset ovat jatkuneet, agi maanantaisin, Hannalla rally tiistaisin ja vähän muulloinkin, taipparitreeni sunnuntaisin sekä noutohommia tehty välissä koko laumalle. Omaan harrastukseeni, valokuvaukseen perustin toiminimen (kuvienlumo) ja kuvailen pienimuotoisesti lähimaastossa sekä tekemässäni "studiossa" autotallissa. Tarkoituksena on opiskella alaa lisääkin ja jos ei muuta, niin kuvattavana on ainakin oman lauman jäsenet sekä tuleva pentue. Saman toiminimen alla pidän mejä-kursseja, ensimmäiset kurssit keväällä tulivat heti täyteen.

Viime vuoden tuloksia on muisteltu vielä yhdistysten "vuoden koira" palkintojen myötä. Toistaiseksi on julkistettu tulokset Satakunnan noutajakoirayhdistyksen, missä Lumo "vuoden kaunein" ja Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen, missä Lumo sekä "vuoden näyttelykoira" ja "vuoden mejä-koira". Muiden yhdistysten tuloksia saadaan vielä odottaa, sillä vuosikokoukset ovat koronasta johtuen siirtyneet ja osa yhdistyksista julkaisee tulokset silloin.

Loppuvuodesta ei kukaan osaa ennustaa, toivotaan että korona väistyy ja päästään jälleen näyttelyihin, kisoihin ja kokeisiin. Niihin ei kylläkään vielä kiire ole, sillä pentuprojekti pitää meidät kiireisenä aina toukokuun loppuun asti. Eniten odotan mejä-kokeita, joiden pitäisi alkaa huhtikuun lopussa. Sinne lähden Lumon kanssa, mikäli koe järjestetään, Hannan jäädessä pentuvahtiin.

 

 

KENNELIN KUULUMISIA 14.1.2021

Mennyt vuosi 2020 oli melkoisen poikkeuksellinen. Meidän toiminnassa se näkyi erityisesti viikonloppuisin, kun ei oltukaan jatkuvasti tien päällä, mejässä, näyttelyissä tai muissa koiratapahtumissa. Alkuvuosi meni pentueen parissa, lupaavat pennut saatiin maailmalle, hienoille omistajille. Luovutuksen jälkeen yhteydenpito on jatkunut omassa face-ryhmässä ja ilolla olemme seuranneet kaikkien pentujen harrastamista. Viralliset näyttelyt, kokeet ja kilpailut ovat jääneet vähiin koronasta johtuen, eikä ikäkään kaikkeen kisaamiseen, kuten mejään riittänyt. Pennut täyttivät jouluna vuoden, joten vielä on paljon harrastusvuosia jäljellä. Hertta ehti osallistua pentuluokan näyttelyihin ja yhteen viralliseen, mistä arvosteluna erinomainen. Erinomaisia tuloksia saivat näyttelyistä myös Myrri ja Lumo. Nämä kaksi osallistuivat myös mejä-kokeisiin loistavilla tuloksilla, Myrrin vielä valioituessakin.

Meille jäänyt Hertta on sopeutunut laumaan upeasti. Sen kanssa aloitettiin harrastukset mejän, rallyn ja agilityn parissa, kaikissa lajeissa se suorittaa innolla. Pieni tutustuminen kesällä tehtiin myös vepeen, lähinnä soutelun merkeissä. Noutohommia on tehty silloin tällöin ja nyt alkuvuodesta olisi tarkoitus lähteä kursseille katsomaan jos sitä niin ohjaajatkin kuin Herttuli saisivat riittävästi oppia mahdollista taipumuskoetta varten.

Neljännestä Druif-pentueesta Hertta aloitti terveystutkimukset. Niistä saatiin parhaat mahdolliset tulokset, lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet. Neljän pentueen tulokset terveydestä kaikkiaan ovat aivan loistavat, koiria on tutkittu yhteensä 23, joista lonkat A/A 18, A/B 1, B/B 3, ja C/B yhdellä. Kyynärät kaikilla 0/0. Silmät on tutkittu 21 koiralla, joista kolmella lievä distichiasis, yhdellä puutteellinen kyynelkanavan aukko, yhdellä PPM iris-iris, loput 16 koiraa täysin terveet. Kymmenen koiraa on käynyt myös selkäkuvauksissa, joista yhdeksällä parhaat tulokset, yhdellä SP1 (lievä selän spondyloosi). Ensimmäisessä pentueessa ilmeni autoimmuunisairaita, minkä takia hieno harrastuskoiramme Lumo jätettiin pois jalostuksesta. Jatkossa jalostusvalinnoilla ollaan saatu parempi tilanne taudin suhteen, valitettavasti taudin monimuotoisuus ja perinnöllisyys ei ole täysin selvillä, joten jatkosta ei ikinä ole täyttä varmuutta.

Kennelin seuraavaa pentuetta valmistellaan ja urosvalintakin on julkaistu, lupaava yhdistelmä tulossa. Milloin pentue laitetaan alulle, sitä vielä mietitään. Onko se mahdollisesti Myrrin seuraavista juoksuista vai keskitytäänkö tänä vuonna vielä harrastamiseen, jos korona sitä tänäkään vuonna mahdollistaa. Ehkä teemme pennut, jos näyttelyt sekä kisat perutaan. Mikäli harrastaminen on mahdollista, ehkä pentue sitten siirtyy seuraaviin juoksuihin.

Pentueeseen on ollut ennätyksellisen paljon kiinnostusta ja olemme (lähinnä Hanna) pyrkineet kaikkiin kyselyihin vastaamaan, osalle hyvin lyhyesti ja syyn näet kun luet tekstiä eteenpäin. Valitettavan paljon on kyselyitä, missä ei rotua riittävän hyvin tunneta. Ollaan ihastuttu ulkonäköön, jollakin tutulla on nähty ihastuttava tolleri tai muuten vaan "kemiat kohtaa" tollerisivustoa lukiessa. Esittelyissä kerrotaan kuinka koiran kanssa tullaan harrastamaan paljon, lenkkeillään ja vaelletaan. Se ei ole harrastamista, vaan koiran kanssa kulkemista. Harrastaminen on sellaista, missä koira joutuu aivojumppaan, käyttämään päätään, nenäänsä, tasapainoilemaan yms. siis lajeja kuten mejä, agi, rallytoko, vepe, noutohommat. Lajin tulisi olla ympäri vuoden harrastettavissa tai sitten lajeja voisi olla useita. Pelkkä ajatus tai kiinnostus lajiin ei vakuuta meitä, vaan sinun tulee osoittaa, että myös harrastat. Jos siis suunnitelmissasi on lenkkeillä pennun kanssa ja olet kiinnostunut harrastamisesta, ÄLÄ laita kyselyä meille.

Itse voin keskittyä tällä hetkellä täysin laumaamme, sillä siirryin 1.12.2020 alkaen eläkkeelle. Puolustusvoimista jäädään aikaisin eläkkeelle, joten toivon, että vähän yli 50 vuoden iässä, itsellänikin niitä harrastusvuosia vielä riittäisi. Uutta työtä en ole etsimässä, mutta harrastamisesta valokuvauksen parissa on tulossa pieni sivutoimi. Autotalliin olen tehnyt kotistudion ja viikottain nautin kuvaamisesta oman lauman parissa. Tutustu sivuihin www.kuvienlumo.com ja ota yhteyttä, mikäli haluat omasta lemmikistäsi vastaavat kuvat kuin sivulla, hinnat ovat todella edulliset.

VAHDIN VAIHTO 10.2.2020

Tänään vahtivuoro vaihtui ja viiden viikon lomani päättyi. Nyt Hanna on vuorostaan lomalla kaksi viikkoa ja päivisin pentujen seurana. Itse saan nauttia pennuista iltaisin ja viikonloppuna sekä mahdollisesti etäpäivien yhteydessä. Kohta alkavat luovutukset, onneksi meille jäävä Hertta vähän helpottaa pentujen lähtöä.

Pennut ovat parin viikon ajan kirmanneet pentuhuoneissa, päivittäin mobilessa roikutaan ja yritetään irrottaa siinä roikkuvia esineitä. Hippaleikit järjestetään kuutiossa ja se on hyvä paikka myös keskinäisille paineille. Pentujen suosikki putki saatiin myös pentuhuoneeseen. Siitä kiidetään läpi, siellä välissä otetaan päiväunet, toiset ryömivät siitä yli. Meidän Hertta ottaa usein unensa putken alla, toiselta puolelta pilkottaa häntä ja toiselta puolelta kirsu. Pentuhuoneiden kalusteet ja oven pielet on suojattu pahvilla. Sehän pentuja jatkuvasti kiinnostaa ja aika ajoin saa teipillä paikata pentujen repimiä pahveja. Ruuaksi pennut saavat pentunappulaa, alkuun liuotettuna ja nyt myös kuivana. Joukkoon sekoitetaan jauhelihaa, pennun märkäruokaa, sydäntä, maksaa ja mitä muuta isommille lauman jäsenille on tarjolla. Juomaksi saavat vettä ja myös vuohen maitoa, mikä on maistunut hyvin.

Lauma yhdistettiin jo toissa viikolla. Alkuun seurasimme Minkun suhtautumista muihin lauman jäseniin, kun teimme "ikkunan" pentuhuoneeseen. Minku salli muiden tutustumisen pentuihin ja keskinäisen haistelun ikkunan kautta. Tämän jälkeen otimme yhden pennun ja valvonnassa saivat muut tyttöset tulla sitä haistelemaan. Minku tyytyi vaan seuraamaan tilannetta, joten päästimme pennun vapaana liikkumaan laumassa. Näin teimme kaikille pennuille, saivat siitä jälleen uuden kokemuksen. Kaikki pennut olivat muun lauman kanssa ilman ongelmia. Tämän jälkeen oli aika purkaa pentuhuoneen seinä, siten että sohva jäi edelleen esteeksi, ettei pennut pääse vapaasti talossa kulkemaan. Tyttöset sitä vastoin pääsevät pentuhuoneeseen ja halutessaan sieltä pois. Taika on pentuja nähnyt jo riittävästi ja on vieraillut pentuhuoneessa vain pari kertaa. Lumoa pennut kiinnostavat ja on päässyt niiden kanssa leikkimään. Lauman nuorin Myrri on pennuista eniten innoissaan, pentulaatikossa vieraillaan usein ja pennun tullessa olohuoneen puolelle on Myrri hakemassa pentua leikkiin. Hienoa, että pystymme pennuille tarjoamaan myös muiden aikuisten seuraa ja erityisen tyytyväisenä voi seurata, miten niin vanhemmat koirat kuin pennut tulevat toimeen keskenään. Mitään aggressivistä käyttäytymistä ei ole esiintynyt yhdenkään koiran osalta.

Pennuille on lisäksi tarjottu kokemuksia pentuhuoneen puolella. Riistaa on tarjottu muutamaan kertaan ja kaikki ovat olleet kiinnostuneita variksesta, lokista sekä kauriin sorkasta. Huoneeseen tehtiin myös verijälki, kaupan naudan verta, levitettiin sudilla suoraan lattialle vana ja sen päähän sorkka. Pennut odottelivat toisessa huoneessa ja sieltä yksi kerrallaan suorittamaan. Pennut laitettiin verivanan päähän ja jokainen pentu oli kiinnostunut verestä, muutamat vaativat vähän innostamista, päästäkseen liikkeelle sekä muutamalle Hanna käveli sorkan luo ja houkutteli pennun sinne. Jokaiselle pennulle saatiin hyvä aloitus mahdolliselle mejä-uralle ja tätä toistetaan vielä, ennen pentujen lähtemistä. Tehdään myös ulos, mikäli olosuhteet sallivat. Muutaman kerran ollaan käyty ulkona ihan vaan jaloittelemassa ja vauhdilla sitä epätasaisella hangellakin liikutaan.

Viikonloppuna pennuille tehtiin kranio-hoito Koirahieronta ja kuntoutus Helmen toimesta. Olipas upeaa seurata, miten hienosti kaikki pennut suhtautuivat käsittelyyn. Helmiinan sanoin, hän pääsi vähällä, kun pennut olivat hyvin tasaista, jäntevää ja ongelmatonta porukkaa. Vielä on päiviä jäljellä, katsotaan mitä kivaa pennuille vielä keksitään. Ohjelmassa on ainakin tänään pentutesti ja myöhemmin tällä viikolla eläinlääkäritarkastus sekä sirutus.

 

DRUIF-PENTUE 27.1.2020

Pennut täyttivät eilen viisi viikkoa. Itselläni on ollut niin hieno tilanne, että sinä aikana olen ollut työpaikalla vain kaksi päivää, muuten olen päässyt seuraamaan niiden kasvua. Ensimmäiset kaksi viikkoa on tasaista aikaa, silloin pennut vain mönkivät, nukkuvat ja välissä käyvät syömässä. Yöt nukuin pentulaatikon äärellä, heräten siihen kun pentu vikisi, yleensä syynä oli ajautuminen pentulaatikon laidalle. Vikinä loppui, kun palautti pennun lauman turvaan. Öisin sai lisäksi päästää Minkua aika ajoin ulos. Onneksi Hannakin oli kahden ensimmäisen viikon aikana kotona, joten pystyimme jakamaan näitä vahtivuoroja.

Kolmannella viikolla silmät alkoivat aukeamaan ja pari päivää siitä pennut alkoivat myös kuulemaan. Hauskaa oli seurata niiden nousemista jaloilleen. Melkoista huojuntaa, pyllähtämisiä, mutta pikkuhiljaa liikkuminen alkoi sujumaan ja siitähän vauhti on sitten jatkanut kasvuaan. Alueen laajentaminen pentuhuoneeksi tehtiin sen jälkeen, kun kaikki pennut liikkuivat hyvin. Oviaukkoon asennettiin metalliritilä, mikä esti pentujen karkaamisen huoneesta, mutta oli sen verran matala, että Minku siitä hyvin pääsi hyppäämään. Mielellään emme käytä pentujen rajaamiseen mitään metallihäkkejä, koska ovat niin innokkaita työntämään niistä päänsä sekä käpälänsä ja siinä on aina vaara loukkaantua. Tämä ritilä oli niin tiheä, että sitä vaaraa ei ollut.

Neljännellä viikolla pennut saivat lelut, joiden kanssa innokkaana edelleen painitaan. Paras painikaveri on silti se pentukaveri ja melkoista vääntöä on pentujen kesken ollut. Tällä viikolla Hanna alkoi myös tarjoamaan kiinteää ruokaa, alkuun pienet määrät vain totutellen. Kasvattajien työmäärä lisääntyi huomattavasti, kun Minku lopetti oman siivouksensa. Päivittäin sai nostaa pennut toiseen huoneeseen olohuoneen puolelle ja aloittaa siivouksen. Ensin tarkistetaan lelut, onko niihin tehty ylläreitä, mikäli niin, pääsevät pesuun tai sitten suoraan roskikseen. Hanna mielellään käy ostelemassa uusia leluja. Sitten pentuhuoneen matot pesuun, kaksi niistä pesukoneeseen ja yhden joutuu pesemään käsin. Lopuksi lattian luuttuaminen ja hetken annetaan kuivua. Uudet matot tilalle ja pennut takaisin kotiin.

Viime viikolla pentutila laajeni olohuoneeseen toisen huoneen verran. Samalla niille tehtiin Hop-Lop, pentujen oma huvipuisto. Haluamme tarjota pennuille mahdollisimman paljon virikkeitä ja pentuja seuraamalla voi todeta, että siitä todellakin tykätään. Mobile sai kyytiä, aina välissä mennen nurin, pari pentua jäi alle, mutta eipä siitä kukaan pelästynyt. Mobilessa roikkuvista esineistä variksen siipi on ehdottamasti ollut kiinnostavin. Sulkia on saanut siivouksen yhteydessä kerätä. Kuutiossa mentiin vauhdilla ja repimällä sekin nurin saatiin. Leikkien lopuksi oli hyvä mennä lepäämään kuution taakse ja kyllähän uni maistui. Jälleen kasvattajien työmäärä lisääntyi, nyt siivottavia huoneita on kaksi.

Viisi viikkoa on mennyt vauhdilla, luovutuksiin on vielä kolmisen viikkoa. Olen siitä ajasta vielä kaksi viikkoa lomalla. Otin pentuajalle yhteensä viisi viikkoa, onneksi oli tämä mahdollisuus työnantajan puolesta ja minulla on tälle vuodelle pitkät lomat, jotka tulee käyttää ennen eläkkeelle siirtymistä. Sitten onkin aikaa laumalle ja tuleville pentuprojekteille vaikka kuinka paljon.

Pentuajalta olemme ottaneet kuvia ja videoita jo tähän mennessä yli 300. Ne on tallennettu kuvat.fi palveluun, ovat siellä pentujen ostajien katseltavissa sekä käytettävissä. Paljon olemme materiaalia jakaneet myös somessa, kennelimme sivulla, tollers!!!-ryhmässä sekä erityisesti pennun ostajille perustamassamme Druif-ryhmässä. Mielestäni kasvattajan tulee tarjota pennun ostajille mahdollisimman paljon myös pentuajalta, kylllähän pennun hinnalla pitää saada vastinetta heti pentujen syntymisen jälkeen. Nykypäivän välineillä tämä on melkoisen helppoa, vaatii tietenkin paljon vaivaa ja aikaa. Itseäni harmittaa todella paljon katsella kuvia tai videoita pentueista, mitkä viettävät pentuaikansa metallisen pentuaitauksen sisällä ilman suurempia virikkeitä tarjolla. Usealla näyttää vielä alustana olevan liukas laatta tai muovimatto, ilman pitävää alustaa. Siinä pennut sitten luistelevat, yrittäessään oppia kävelemään. Pääseehän siinä vähällä, siivottava alue on pieni, eikä tule pestäviä mattoja, vaan riittää lattian pyyhiminen. Pahinta on pentueet, mistä ei varmasti kuvia somessa näy eli pentueet eri rakennuksissa tai kylpyhuoneessa. En voi suositella kenellekään pentua harkitsevalle näitä kasvattajia. Lukiessani kasvattajien kotisivuja, olen havainnut, että monilla korulauseet on hallussa ja esitetään yleviä ajatuksia kasvattamisesta. Sitten jos vähän tarkemmin tutustutaan kasvattajan valintoihin sekä kasvatusolosuhteisiin, tehdäänkö niin kuin kirjoitetaan...?

Ilolla odotan seuraavia kahta viikkoa vielä pentulaatikon äärellä. Jossain vaiheessa lauma tullaan yhdistämään, Myrri, Lumo ja Taika pääsevät tutustumaan pentuihin. Hop-Lop edelleen täydentyy muutamalla uudella "laitteella". Kaikkea muuta kivaa virikettä on vielä pennuille suunnittelussa. Pennuille on lisäksi pentutesti ja pentuhieronta-kraniohoito, hienoa saada palaute myös näistä. Nämä eivät ole välttämättömiä pennuille, mutta haluamme ne pennuille tarjota ja tehdä. Kaikki toiminta sekä testit auttavat meitä myös valitsemaan ne sopivimmat kodit pentujen ostajille. Näkyvyys somessa ja toimintamme on lisännyt pentukyselyitä todella paljon. Kyselyt koskevat tätä pentuetta, mutta myös seuraavia, vaikka niistä ei enempää tietoa ole vielä julkaistu. Toivomme kuitenkin, että ne kyselyt tehtäisiin vasta kesän alusta alkaen, kun olemme tämän projektin saaneet päätökseen.

 

 

JOULURIEMUA <3 

Eipä voisi vuosi 2019 paremmin päättyä. Tilanteesta ei uskaltanut aiemmin kirjoitella, mutta eilinen ultra sen varmisti, meille on tulossa joulupentuja <3 Laskettu aika on 25.12. Nyt sitä odottaa joulua kuin pikkupoikana, toiveena on kuitenkin ne pehmoiset paketit, joita eläinlääkärin laskemana tuli ainakin kuusi "pakettia".

 

 Joulumielellä eivät kuitenkaan ole kaikki. Olemme antaneet eräälle taholle vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Jostain syystä (liekö syy kuvan mukainen), vastauksia ei ole kuitenkaan kelpuutettu. Lähtökohtana ei ole suomen oikeusvaltion periaate, "syytön, kunnes syylliseksi tuomitaan" vaan meidän tulee näyttää syyttömyys toteen. Olemme vastineen antaneet ja katsomme, johtaako se mahdollisesti ratkaisuun. Olemme päättäneet olla puuttumatta toisten kasvatustoimintaan, olemme ainoastaan opastaneet ja neuvoneet meillä vierailleita tai meiltä kysyneitä. "Murinat" on hiljentynyt, ainoastaan viime vuonna jouduimme puuttumaan meistä esitettyihin valheisiin. Nyt murinat mahdollisesti aktivoituu, mikäli erään tahon toimesta meitä kohdellaan epäreilusti ja heidän tekemänsä olettaman perusteella. Toivottavasti kuitenkin joulurauha koittaa ja me pääsemme nauttimaan neljännestä pentueestamme <3

 

PENTUE ALULLA :-) 

Pentueeseen on ollut paljon kiinnostusta, kiitokset kaikille yhteydenotoista! Tällä hetkellä emme ota enää uusia pentutiedusteluja vastaan.

Odotamme Joulupentuja syntyväksi yhdistelmästä
Magicfox`s Nebbiolo <3 A