Kennel

Jotain lorisi junavaunun ylähyllyllä olevasta korista.
Korin omistaja torkkui ja vastapäätä istuva mies kastoi sormensa nesteeseen ja haistoi:
- Whiskyä. Aitoa skottilaista.
Hänen toverinsa nuolaisi nestettä ja sanoi:
- Ei. Konjakkia. Aitoa ranskalaista.
Silloin korin omistaja avasi silmänsä ja sanoi:
- Koiranpentu. Aito Novascotiannoutaja.

Myrrin pentue on laitettu alulle, arvioitu syntymäaika on Pääsiäisenä.
Emme ota enää uusia pentutiedusteluja vastaan.

 

KEVÄTTÄ PENTULAATIKOSSA 19.3.2021

Myrrin tiineysaikaa vietetään ja innolla odotetaan röntgeniä ja syntymää. Pentuhuoneen valmistelut ovat täydessä käynnissä, pentulaatikko on kasattu, ensimmäistä kertaa testataan solumuovi sen alustana ja siihen päälle vielä matot. Huoneen eristäminen tehdään kuusivaneri levyistä sekä seinät suojataan liimapuulevyillä. Toivottavasti toimivat ja niitä voidaan käyttää useammankin pentueen kanssa. Muut materiaalit on kaivettu varastosta ja niitäkin vähän täydennetty. Meille kyseessä ensimmäinen pentue, mikä syntyy keväällä, aiemmat syntyneet talvella, joten ulkoilu on ollut hyvin rajoitettua. Nyt on suunniteltu takapihalle isoa aitausta ja siihenkin tarvikkeita hankittu. Onneksi asunnostamme löytyy kaksi uloskäyntiä takapihalle, joten eristämisen jälkeen pääsee muu lauma aitaukseen toisesta ovesta.

Myrri on voinut mainiosti ja edelleen kaikessa touhussa mukana. Mitään aamupahoinvointia ei ole ollut ja ruoka on maistunut entiseen tapaan. Viimeisen viikon aikana maha on kasvanut melko tavalla, ultrassakin näkyi, että useampi pentu on tulossa. Jossain vaiheessa Myrri alkaa tekemään rauhallisempia lenkkejä mummeli Taikan kanssa.

Koiratapahtumia ei ole koronasta johtuen valitettavasti ollut, siinä mielessä ihan hyvään kohtaan sattui tämä pentuprojekti. Onneksi harrastukset ovat jatkuneet, agi maanantaisin, Hannalla rally tiistaisin ja vähän muulloinkin, taipparitreeni sunnuntaisin sekä noutohommia tehty välissä koko laumalle. Omaan harrastukseeni, valokuvaukseen perustin toiminimen (kuvienlumo) ja kuvailen pienimuotoisesti lähimaastossa sekä tekemässäni "studiossa" autotallissa. Tarkoituksena on opiskella alaa lisääkin ja jos ei muuta, niin kuvattavana on ainakin oman lauman jäsenet sekä tuleva pentue. Saman toiminimen alla pidän mejä-kursseja, ensimmäiset kurssit keväällä tulivat heti täyteen.

Viime vuoden tuloksia on muisteltu vielä yhdistysten "vuoden koira" palkintojen myötä. Toistaiseksi on julkistettu tulokset Satakunnan noutajakoirayhdistyksen, missä Lumo "vuoden kaunein" ja Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen, missä Lumo sekä "vuoden näyttelykoira" ja "vuoden mejä-koira". Muiden yhdistysten tuloksia saadaan vielä odottaa, sillä vuosikokoukset ovat koronasta johtuen siirtyneet ja osa yhdistyksista julkaisee tulokset silloin.

Loppuvuodesta ei kukaan osaa ennustaa, toivotaan että korona väistyy ja päästään jälleen näyttelyihin, kisoihin ja kokeisiin. Niihin ei kylläkään vielä kiire ole, sillä pentuprojekti pitää meidät kiireisenä aina toukokuun loppuun asti. Eniten odotan mejä-kokeita, joiden pitäisi alkaa huhtikuun lopussa. Sinne lähden Lumon kanssa, mikäli koe järjestetään, Hannan jäädessä pentuvahtiin.

 

 

KENNELIN KUULUMISIA 14.1.2021

Mennyt vuosi 2020 oli melkoisen poikkeuksellinen. Meidän toiminnassa se näkyi erityisesti viikonloppuisin, kun ei oltukaan jatkuvasti tien päällä, mejässä, näyttelyissä tai muissa koiratapahtumissa. Alkuvuosi meni pentueen parissa, lupaavat pennut saatiin maailmalle, hienoille omistajille. Luovutuksen jälkeen yhteydenpito on jatkunut omassa face-ryhmässä ja ilolla olemme seuranneet kaikkien pentujen harrastamista. Viralliset näyttelyt, kokeet ja kilpailut ovat jääneet vähiin koronasta johtuen, eikä ikäkään kaikkeen kisaamiseen, kuten mejään riittänyt. Pennut täyttivät jouluna vuoden, joten vielä on paljon harrastusvuosia jäljellä. Hertta ehti osallistua pentuluokan näyttelyihin ja yhteen viralliseen, mistä arvosteluna erinomainen. Erinomaisia tuloksia saivat näyttelyistä myös Myrri ja Lumo. Nämä kaksi osallistuivat myös mejä-kokeisiin loistavilla tuloksilla, Myrrin vielä valioituessakin.

Meille jäänyt Hertta on sopeutunut laumaan upeasti. Sen kanssa aloitettiin harrastukset mejän, rallyn ja agilityn parissa, kaikissa lajeissa se suorittaa innolla. Pieni tutustuminen kesällä tehtiin myös vepeen, lähinnä soutelun merkeissä. Noutohommia on tehty silloin tällöin ja nyt alkuvuodesta olisi tarkoitus lähteä kursseille katsomaan jos sitä niin ohjaajatkin kuin Herttuli saisivat riittävästi oppia mahdollista taipumuskoetta varten.

Neljännestä Druif-pentueesta Hertta aloitti terveystutkimukset. Niistä saatiin parhaat mahdolliset tulokset, lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet. Neljän pentueen tulokset terveydestä kaikkiaan ovat aivan loistavat, koiria on tutkittu yhteensä 23, joista lonkat A/A 18, A/B 1, B/B 3, ja C/B yhdellä. Kyynärät kaikilla 0/0. Silmät on tutkittu 21 koiralla, joista kolmella lievä distichiasis, yhdellä puutteellinen kyynelkanavan aukko, yhdellä PPM iris-iris, loput 16 koiraa täysin terveet. Kymmenen koiraa on käynyt myös selkäkuvauksissa, joista yhdeksällä parhaat tulokset, yhdellä SP1 (lievä selän spondyloosi). Ensimmäisessä pentueessa ilmeni autoimmuunisairaita, minkä takia hieno harrastuskoiramme Lumo jätettiin pois jalostuksesta. Jatkossa jalostusvalinnoilla ollaan saatu parempi tilanne taudin suhteen, valitettavasti taudin monimuotoisuus ja perinnöllisyys ei ole täysin selvillä, joten jatkosta ei ikinä ole täyttä varmuutta.

Kennelin seuraavaa pentuetta valmistellaan ja urosvalintakin on julkaistu, lupaava yhdistelmä tulossa. Milloin pentue laitetaan alulle, sitä vielä mietitään. Onko se mahdollisesti Myrrin seuraavista juoksuista vai keskitytäänkö tänä vuonna vielä harrastamiseen, jos korona sitä tänäkään vuonna mahdollistaa. Ehkä teemme pennut, jos näyttelyt sekä kisat perutaan. Mikäli harrastaminen on mahdollista, ehkä pentue sitten siirtyy seuraaviin juoksuihin.

Pentueeseen on ollut ennätyksellisen paljon kiinnostusta ja olemme (lähinnä Hanna) pyrkineet kaikkiin kyselyihin vastaamaan, osalle hyvin lyhyesti ja syyn näet kun luet tekstiä eteenpäin. Valitettavan paljon on kyselyitä, missä ei rotua riittävän hyvin tunneta. Ollaan ihastuttu ulkonäköön, jollakin tutulla on nähty ihastuttava tolleri tai muuten vaan "kemiat kohtaa" tollerisivustoa lukiessa. Esittelyissä kerrotaan kuinka koiran kanssa tullaan harrastamaan paljon, lenkkeillään ja vaelletaan. Se ei ole harrastamista, vaan koiran kanssa kulkemista. Harrastaminen on sellaista, missä koira joutuu aivojumppaan, käyttämään päätään, nenäänsä, tasapainoilemaan yms. siis lajeja kuten mejä, agi, rallytoko, vepe, noutohommat. Lajin tulisi olla ympäri vuoden harrastettavissa tai sitten lajeja voisi olla useita. Pelkkä ajatus tai kiinnostus lajiin ei vakuuta meitä, vaan sinun tulee osoittaa, että myös harrastat. Jos siis suunnitelmissasi on lenkkeillä pennun kanssa ja olet kiinnostunut harrastamisesta, ÄLÄ laita kyselyä meille.

Itse voin keskittyä tällä hetkellä täysin laumaamme, sillä siirryin 1.12.2020 alkaen eläkkeelle. Puolustusvoimista jäädään aikaisin eläkkeelle, joten toivon, että vähän yli 50 vuoden iässä, itsellänikin niitä harrastusvuosia vielä riittäisi. Uutta työtä en ole etsimässä, mutta harrastamisesta valokuvauksen parissa on tulossa pieni sivutoimi. Autotalliin olen tehnyt kotistudion ja viikottain nautin kuvaamisesta oman lauman parissa. Tutustu sivuihin www.kuvienlumo.com ja ota yhteyttä, mikäli haluat omasta lemmikistäsi vastaavat kuvat kuin sivulla, hinnat ovat todella edulliset.

VAHDIN VAIHTO 10.2.2020

Tänään vahtivuoro vaihtui ja viiden viikon lomani päättyi. Nyt Hanna on vuorostaan lomalla kaksi viikkoa ja päivisin pentujen seurana. Itse saan nauttia pennuista iltaisin ja viikonloppuna sekä mahdollisesti etäpäivien yhteydessä. Kohta alkavat luovutukset, onneksi meille jäävä Hertta vähän helpottaa pentujen lähtöä.

Pennut ovat parin viikon ajan kirmanneet pentuhuoneissa, päivittäin mobilessa roikutaan ja yritetään irrottaa siinä roikkuvia esineitä. Hippaleikit järjestetään kuutiossa ja se on hyvä paikka myös keskinäisille paineille. Pentujen suosikki putki saatiin myös pentuhuoneeseen. Siitä kiidetään läpi, siellä välissä otetaan päiväunet, toiset ryömivät siitä yli. Meidän Hertta ottaa usein unensa putken alla, toiselta puolelta pilkottaa häntä ja toiselta puolelta kirsu. Pentuhuoneiden kalusteet ja oven pielet on suojattu pahvilla. Sehän pentuja jatkuvasti kiinnostaa ja aika ajoin saa teipillä paikata pentujen repimiä pahveja. Ruuaksi pennut saavat pentunappulaa, alkuun liuotettuna ja nyt myös kuivana. Joukkoon sekoitetaan jauhelihaa, pennun märkäruokaa, sydäntä, maksaa ja mitä muuta isommille lauman jäsenille on tarjolla. Juomaksi saavat vettä ja myös vuohen maitoa, mikä on maistunut hyvin.

Lauma yhdistettiin jo toissa viikolla. Alkuun seurasimme Minkun suhtautumista muihin lauman jäseniin, kun teimme "ikkunan" pentuhuoneeseen. Minku salli muiden tutustumisen pentuihin ja keskinäisen haistelun ikkunan kautta. Tämän jälkeen otimme yhden pennun ja valvonnassa saivat muut tyttöset tulla sitä haistelemaan. Minku tyytyi vaan seuraamaan tilannetta, joten päästimme pennun vapaana liikkumaan laumassa. Näin teimme kaikille pennuille, saivat siitä jälleen uuden kokemuksen. Kaikki pennut olivat muun lauman kanssa ilman ongelmia. Tämän jälkeen oli aika purkaa pentuhuoneen seinä, siten että sohva jäi edelleen esteeksi, ettei pennut pääse vapaasti talossa kulkemaan. Tyttöset sitä vastoin pääsevät pentuhuoneeseen ja halutessaan sieltä pois. Taika on pentuja nähnyt jo riittävästi ja on vieraillut pentuhuoneessa vain pari kertaa. Lumoa pennut kiinnostavat ja on päässyt niiden kanssa leikkimään. Lauman nuorin Myrri on pennuista eniten innoissaan, pentulaatikossa vieraillaan usein ja pennun tullessa olohuoneen puolelle on Myrri hakemassa pentua leikkiin. Hienoa, että pystymme pennuille tarjoamaan myös muiden aikuisten seuraa ja erityisen tyytyväisenä voi seurata, miten niin vanhemmat koirat kuin pennut tulevat toimeen keskenään. Mitään aggressivistä käyttäytymistä ei ole esiintynyt yhdenkään koiran osalta.

Pennuille on lisäksi tarjottu kokemuksia pentuhuoneen puolella. Riistaa on tarjottu muutamaan kertaan ja kaikki ovat olleet kiinnostuneita variksesta, lokista sekä kauriin sorkasta. Huoneeseen tehtiin myös verijälki, kaupan naudan verta, levitettiin sudilla suoraan lattialle vana ja sen päähän sorkka. Pennut odottelivat toisessa huoneessa ja sieltä yksi kerrallaan suorittamaan. Pennut laitettiin verivanan päähän ja jokainen pentu oli kiinnostunut verestä, muutamat vaativat vähän innostamista, päästäkseen liikkeelle sekä muutamalle Hanna käveli sorkan luo ja houkutteli pennun sinne. Jokaiselle pennulle saatiin hyvä aloitus mahdolliselle mejä-uralle ja tätä toistetaan vielä, ennen pentujen lähtemistä. Tehdään myös ulos, mikäli olosuhteet sallivat. Muutaman kerran ollaan käyty ulkona ihan vaan jaloittelemassa ja vauhdilla sitä epätasaisella hangellakin liikutaan.

Viikonloppuna pennuille tehtiin kranio-hoito Koirahieronta ja kuntoutus Helmen toimesta. Olipas upeaa seurata, miten hienosti kaikki pennut suhtautuivat käsittelyyn. Helmiinan sanoin, hän pääsi vähällä, kun pennut olivat hyvin tasaista, jäntevää ja ongelmatonta porukkaa. Vielä on päiviä jäljellä, katsotaan mitä kivaa pennuille vielä keksitään. Ohjelmassa on ainakin tänään pentutesti ja myöhemmin tällä viikolla eläinlääkäritarkastus sekä sirutus.

 

DRUIF-PENTUE 27.1.2020

Pennut täyttivät eilen viisi viikkoa. Itselläni on ollut niin hieno tilanne, että sinä aikana olen ollut työpaikalla vain kaksi päivää, muuten olen päässyt seuraamaan niiden kasvua. Ensimmäiset kaksi viikkoa on tasaista aikaa, silloin pennut vain mönkivät, nukkuvat ja välissä käyvät syömässä. Yöt nukuin pentulaatikon äärellä, heräten siihen kun pentu vikisi, yleensä syynä oli ajautuminen pentulaatikon laidalle. Vikinä loppui, kun palautti pennun lauman turvaan. Öisin sai lisäksi päästää Minkua aika ajoin ulos. Onneksi Hannakin oli kahden ensimmäisen viikon aikana kotona, joten pystyimme jakamaan näitä vahtivuoroja.

Kolmannella viikolla silmät alkoivat aukeamaan ja pari päivää siitä pennut alkoivat myös kuulemaan. Hauskaa oli seurata niiden nousemista jaloilleen. Melkoista huojuntaa, pyllähtämisiä, mutta pikkuhiljaa liikkuminen alkoi sujumaan ja siitähän vauhti on sitten jatkanut kasvuaan. Alueen laajentaminen pentuhuoneeksi tehtiin sen jälkeen, kun kaikki pennut liikkuivat hyvin. Oviaukkoon asennettiin metalliritilä, mikä esti pentujen karkaamisen huoneesta, mutta oli sen verran matala, että Minku siitä hyvin pääsi hyppäämään. Mielellään emme käytä pentujen rajaamiseen mitään metallihäkkejä, koska ovat niin innokkaita työntämään niistä päänsä sekä käpälänsä ja siinä on aina vaara loukkaantua. Tämä ritilä oli niin tiheä, että sitä vaaraa ei ollut.

Neljännellä viikolla pennut saivat lelut, joiden kanssa innokkaana edelleen painitaan. Paras painikaveri on silti se pentukaveri ja melkoista vääntöä on pentujen kesken ollut. Tällä viikolla Hanna alkoi myös tarjoamaan kiinteää ruokaa, alkuun pienet määrät vain totutellen. Kasvattajien työmäärä lisääntyi huomattavasti, kun Minku lopetti oman siivouksensa. Päivittäin sai nostaa pennut toiseen huoneeseen olohuoneen puolelle ja aloittaa siivouksen. Ensin tarkistetaan lelut, onko niihin tehty ylläreitä, mikäli niin, pääsevät pesuun tai sitten suoraan roskikseen. Hanna mielellään käy ostelemassa uusia leluja. Sitten pentuhuoneen matot pesuun, kaksi niistä pesukoneeseen ja yhden joutuu pesemään käsin. Lopuksi lattian luuttuaminen ja hetken annetaan kuivua. Uudet matot tilalle ja pennut takaisin kotiin.

Viime viikolla pentutila laajeni olohuoneeseen toisen huoneen verran. Samalla niille tehtiin Hop-Lop, pentujen oma huvipuisto. Haluamme tarjota pennuille mahdollisimman paljon virikkeitä ja pentuja seuraamalla voi todeta, että siitä todellakin tykätään. Mobile sai kyytiä, aina välissä mennen nurin, pari pentua jäi alle, mutta eipä siitä kukaan pelästynyt. Mobilessa roikkuvista esineistä variksen siipi on ehdottamasti ollut kiinnostavin. Sulkia on saanut siivouksen yhteydessä kerätä. Kuutiossa mentiin vauhdilla ja repimällä sekin nurin saatiin. Leikkien lopuksi oli hyvä mennä lepäämään kuution taakse ja kyllähän uni maistui. Jälleen kasvattajien työmäärä lisääntyi, nyt siivottavia huoneita on kaksi.

Viisi viikkoa on mennyt vauhdilla, luovutuksiin on vielä kolmisen viikkoa. Olen siitä ajasta vielä kaksi viikkoa lomalla. Otin pentuajalle yhteensä viisi viikkoa, onneksi oli tämä mahdollisuus työnantajan puolesta ja minulla on tälle vuodelle pitkät lomat, jotka tulee käyttää ennen eläkkeelle siirtymistä. Sitten onkin aikaa laumalle ja tuleville pentuprojekteille vaikka kuinka paljon.

Pentuajalta olemme ottaneet kuvia ja videoita jo tähän mennessä yli 300. Ne on tallennettu kuvat.fi palveluun, ovat siellä pentujen ostajien katseltavissa sekä käytettävissä. Paljon olemme materiaalia jakaneet myös somessa, kennelimme sivulla, tollers!!!-ryhmässä sekä erityisesti pennun ostajille perustamassamme Druif-ryhmässä. Mielestäni kasvattajan tulee tarjota pennun ostajille mahdollisimman paljon myös pentuajalta, kylllähän pennun hinnalla pitää saada vastinetta heti pentujen syntymisen jälkeen. Nykypäivän välineillä tämä on melkoisen helppoa, vaatii tietenkin paljon vaivaa ja aikaa. Itseäni harmittaa todella paljon katsella kuvia tai videoita pentueista, mitkä viettävät pentuaikansa metallisen pentuaitauksen sisällä ilman suurempia virikkeitä tarjolla. Usealla näyttää vielä alustana olevan liukas laatta tai muovimatto, ilman pitävää alustaa. Siinä pennut sitten luistelevat, yrittäessään oppia kävelemään. Pääseehän siinä vähällä, siivottava alue on pieni, eikä tule pestäviä mattoja, vaan riittää lattian pyyhiminen. Pahinta on pentueet, mistä ei varmasti kuvia somessa näy eli pentueet eri rakennuksissa tai kylpyhuoneessa. En voi suositella kenellekään pentua harkitsevalle näitä kasvattajia. Lukiessani kasvattajien kotisivuja, olen havainnut, että monilla korulauseet on hallussa ja esitetään yleviä ajatuksia kasvattamisesta. Sitten jos vähän tarkemmin tutustutaan kasvattajan valintoihin sekä kasvatusolosuhteisiin, tehdäänkö niin kuin kirjoitetaan...?

Ilolla odotan seuraavia kahta viikkoa vielä pentulaatikon äärellä. Jossain vaiheessa lauma tullaan yhdistämään, Myrri, Lumo ja Taika pääsevät tutustumaan pentuihin. Hop-Lop edelleen täydentyy muutamalla uudella "laitteella". Kaikkea muuta kivaa virikettä on vielä pennuille suunnittelussa. Pennuille on lisäksi pentutesti ja pentuhieronta-kraniohoito, hienoa saada palaute myös näistä. Nämä eivät ole välttämättömiä pennuille, mutta haluamme ne pennuille tarjota ja tehdä. Kaikki toiminta sekä testit auttavat meitä myös valitsemaan ne sopivimmat kodit pentujen ostajille. Näkyvyys somessa ja toimintamme on lisännyt pentukyselyitä todella paljon. Kyselyt koskevat tätä pentuetta, mutta myös seuraavia, vaikka niistä ei enempää tietoa ole vielä julkaistu. Toivomme kuitenkin, että ne kyselyt tehtäisiin vasta kesän alusta alkaen, kun olemme tämän projektin saaneet päätökseen.

 

 

JOULURIEMUA <3 

Eipä voisi vuosi 2019 paremmin päättyä. Tilanteesta ei uskaltanut aiemmin kirjoitella, mutta eilinen ultra sen varmisti, meille on tulossa joulupentuja <3 Laskettu aika on 25.12. Nyt sitä odottaa joulua kuin pikkupoikana, toiveena on kuitenkin ne pehmoiset paketit, joita eläinlääkärin laskemana tuli ainakin kuusi "pakettia".

 

 Joulumielellä eivät kuitenkaan ole kaikki. Olemme antaneet eräälle taholle vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Jostain syystä (liekö syy kuvan mukainen), vastauksia ei ole kuitenkaan kelpuutettu. Lähtökohtana ei ole suomen oikeusvaltion periaate, "syytön, kunnes syylliseksi tuomitaan" vaan meidän tulee näyttää syyttömyys toteen. Olemme vastineen antaneet ja katsomme, johtaako se mahdollisesti ratkaisuun. Olemme päättäneet olla puuttumatta toisten kasvatustoimintaan, olemme ainoastaan opastaneet ja neuvoneet meillä vierailleita tai meiltä kysyneitä. "Murinat" on hiljentynyt, ainoastaan viime vuonna jouduimme puuttumaan meistä esitettyihin valheisiin. Nyt murinat mahdollisesti aktivoituu, mikäli erään tahon toimesta meitä kohdellaan epäreilusti ja heidän tekemänsä olettaman perusteella. Toivottavasti kuitenkin joulurauha koittaa ja me pääsemme nauttimaan neljännestä pentueestamme <3

 

PENTUE ALULLA :-) 

Pentueeseen on ollut paljon kiinnostusta, kiitokset kaikille yhteydenotoista! Tällä hetkellä emme ota enää uusia pentutiedusteluja vastaan.

Odotamme Joulupentuja syntyväksi yhdistelmästä
Magicfox`s Nebbiolo <3 Alba Nuadh Gwenny`s Working Secret
Pentueen teema on "Druif", viinirypäle hollanniksi

Pentueesta odotamme erinomaisia harrastuskoiria. Huey kisaa noutokokeissa sekä dummyillä että riistalla ja toimii myös käytännön metsällä. Lisäksi hänellä on tuloksia tottelevaisuuskokeista ja noseworkistä. Minku on Suomen jälkivalio, lisäksi hänellä on tuloksia tottelevaisuuskokeista sekä rallytokokokeista. Kumpikin koirista on kansainvälisiä näyttelyvalioita sekä usean maan muotovalioita.

Hueyn ja Minkun terveystiedot:
Lonkat AA
Kyynärät 00
Silmät terveet
PRA A, CEA A
DE clear
JADD clear
CP1 clear
CPLS clear (Huey)
DE clear
DM clear (Huey)
CDDY Huey N/N, Minku N/CDDY
Buff clear

Hueyn kotisivut: http://www.de2tollers.nl/ENG/Huey/Huey.html

 

PENTUETTA 2020?

Meillä on pentusuunnitelmia Minkulle vuodelle 2020.

Pentueesta kiinnostuneet, yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostitse
info@magicfoxs.fi 

Pentukyselyitä on tullut runsaasti, pahoittelemme vastauksien mahdollista viivästymistä työ-, loma-, ja harrastuskiireiden vuoksi. Kiitoksia kaikille kiinnostuneille!
 

 

SUURIA KYSYMYKSIÄ 14.9.2018

Taikan leikkaus sujui hyvin. Pieni takaisku koettiin haavan tulehtumisen myötä, mutta siitäkin selvittiin. Haava parantui ja tikit voitiin poistaa. Muutama päivä syötiin vielä antibioottia ja pidettiin kaulusta. Sitten oli aika päästää Taika vapaaksi, kauluri poistui. Heti seuraavana yönä Taippuli vietti yönsä minun vieressäni, nukuinpa hyvin sinä yönä <3 Myrri innostui jo muutaman kerran takertumaan Taikan kaulaan, vähän jouduimme sitä vielä hillitsemään. Koiraharrastukset jatkuivat, Taikakin teki pieniä lenkkejä häntä heiluen. Teimme suunnitelmia tulevaisuuteen ja niissä ajatuksissa kulki myös Taika mahdollisuuksien mukaan.

Eilen todellisuus iski taas täydellä voimalla. Hanna löysi Taikalta suurentuneen imusolmukkeen kainalosta. Miksi jo nyt? Vastahan sitä leikkauksesta toivuttiin. Kerran jo teimme suuren päätöksen ja päädyimme leikkaukseen, mitä meidän nyt tulee tehdä? Toivottavasti eläinlääkärikäynti antaa tänään joitain vastauksia. Mitään varmaa tietoa sieltä ei voi eläinlääkärikään antaa, kaikki perustuu todennäköisyyksiin sen osalta miten tauti etenee. Mikä on sitten meidän tehtävämme, sehän on päättää koiran puolesta mikä sille on parasta. Siinäpä se isoin pulma onkin, pitäisi osata miettiä mikä on TAIKALLE PARASTA. Meille Taikan päästäminen tähdeksi taivaalle ei ole helppoa. Taikan merkitystä ei ymmärrä kukaan muu kuin me kaksi ja meidän tulee asiassa pitää yhtä. Mikä on koiralle sen arvoista elämää, että sitä tulee jatkaa? Nykyaikana lukee todella surullisia kertomuksia koirista, mitkä kokevat jatkuvaa kipua ja niiden elämää vaan yritetään jatkaa, sitä emme Taikalle halua. Surullista on myös, jos koira päätetään lopettaa, kun kuullaan eläinlääkärin arvio tulevista kuluista. Taikan hoidot ovat jo nyt maksaneet yli 2000 euroa, eikä vakuutus korvaa mitään. Olisimme valmiita sijoittamaan sen summan useampaankin kertaan, jos sillä saisi Taikan terveeksi.

Toipumisen aikana Taika teki tarpeensa takapihalle hihnassa, muun ajan se lähinnä nukkui omassa huoneessaan. Sen jälkeen se tuli jälleen lauman jäseneksi ja pääsi pienille lenkeille. Kuitenkaan se ei päässyt harrastamaan kuten ennen, pitkiä lenkkejä sen kanssa ei voinut tehdä, hakuruudut ja damihaut vedestä saivat jäädä. Auttaako uusi leikkaus? Toipuuko se sellaiseen kuntoon, että se pääsee myös lauman kanssa harrastamaan? Tuleeko uusi kasvain, kun se on jälleen toipunut edellisestä? Haluamme Taikan vielä osaksi laumaamme, ainakin tulevan viikonlopun vietämme yhdessä kaikkea kivaa tehden <3

 

LAUMAMME JOHTOHAHMO "TAIKA" 7.8.2018

Taika oli kahden vuoden ikäinen, kun ensimmäisen kerran Hannan kanssa treffasimme koiralenkin merkeissä. Alkuun vähän ihmettelin sen välinpitämättömyyttä ihmiskontaktiin. Tullessani sen luokse, se saattoi nopeasti käydä kohdalla ja sitten jo suuntasi muualle. Hienoa oli kuitenkin nähdä sen into ja keskittyminen treenatessa. Kesällä 2011 näin ensimmäisen kerran, kun Hanna käski minun pitää Taikaa paikoillaan, kun hän lähtee viemään dameja maastoon. Ihmettelin polulla Taikaa pidellen, mistä oikein on kyse, kun Hanna oli usean kymmenen metrin päässä ja heitteli dameja maastoon. Hanna tuli luoksemme, lähetti Taikan hakuun, se singahti metsään ja kohta palasi sieltä damin kanssa. En voinut kuin ihastella sen suorittamista, kaikki kuusi damia se sieltä vauhdilla nouti. Seuraavan ihmetyksen koin mökillämme, kun Hanna kertoi meidän lähtevän tekemään verijäljen Taikalle. Minähän siinä kuuntelin, mikä verijälki yleensä on ja miten se tehdään. Sitten sienen kanssa tallustelimme metsässä useamman sadan metrin, teimme muutaman kulman ja palasimme takaisin mökille. Minä olin valmiina lähtemään koiran kanssa heti jäljelle, mutta Hanna kertoi, että sen jäljestämisen vuoro on vasta huomenna. Aikaisempaa kokemusta ei itselläni verijäljestä ollut, joten vähän jäin ihmettelemään, noinkohan tuo koira huomenna sen reitin löytäisi. Seuraavana päivänä Taikalle valjaat ja kuuden metrin naru. Hanna osoitti alkumakuun ja ohjasi muutaman metrin ja päästi sen jälkeen Taikan töihin. Verijäljellä se ei kuullut, eikä nähnyt mitään, vaan keskittyminen oli vain verijälkeen. Katselin Hannan laittamia merkkejä puista ja totesin, että siellähän se juurikin samaan reittiä meni, minkä eilen olimme tehneet, olin kieltämättä todella yllättynyt. Lopussa Taikan tyytyväinen ilme, kun loppuun laitettu isohko lihafile sieltä löytyi ja meni todellakin parempiin suihin. Tästä hetkestä syttyi kipinä lajiin, mikä tällä hetkellä on ehdottomasti itselleni se mieleisin.

Suhteemme Hannan kanssa syventyi ja päätin tehdä Taikasta, joka oli täysin Hannan koira, koiran myös minulle. Siitä alkoi muutaman kuukauden kestänyt kissa-hiiri leikki, kun minä kotosalla karkasin Taikan perässä päästäkseni sitä edes silittämään. Mikäli Taika pysähtyi, se sai namin ja lisäksi rapsutukset palkaksi. Missään vaiheessa tätä takaa-ajoa Taika ei kokenut oloaan uhatuksi, vaan se hiljalleen häntä heiluen pakoon paineli, se ei vaan halunnut kontaktia minulta. Kun tätä leikkiä oli jatkettu muutaman kuukauden, sain kokea ensimmäisen palkinnon, kun ihan ilman mitään houkuttelua Taika tuli viereeni ja jopa jäi hetkeksi rapsuteltavaksi. Tästähän se suhde on jatkunut tähän päivään siten, että nykyään Taika nukkuu pääsääntöisesti yönsä minun vierelläni. Taikan kanssa olen päässyt nauttimaan hakuruuduista dameilla ja riistalla sekä vesinoutoja. Verijälkeä Taikalle on vedetty lähinnä hyvin vuoksi, mutta tänä kesänä se pääsi pariin kokeeseenkin, josta toisesta teki huikeat täydet 50 pistettä. Vepessä Taika on ilahduttanut kaikkia mahtavilla hypyillään veneestä. Tokoa Taika on harrastanut aina Hannan kanssa ja sitä olen vierestä seurannut ja ihastellut sen keskittymistä sekä intoa. Töistä palatessani päästän muut ulos, Taika jää sisälle odottamaan rapsutukset ja usein sen kanssa hetki ehditään pehmolelulla tehdä vetoleikkiä, kunnes ulkoa sisään säntäävät koirat sen pilaavat. Iltaisin se hakeutuu seuraamme ja viettää pitkiäkin aikoja sohvalla rapsuteltavana. Myrri on saanut viime viikkoina Taikasta leikkikaverin ja hienoa on nähdä niiden keskinäinen paini, eipä uskoisi että kumppaneiden ikäero on lähes 10 vuotta.

Taika on laumamme ehdoton johtohahmo. Se sietää lauman jäseniltä, erityisesti Myrriltä, todella paljon. Pitkään Myrri saa Taikan niskassa hampaillaan roikkua, ennenkuin Taika murahtaa ja kertoo, että nyt tämä leikki loppuu. Sitä murahdusta uskotaan. Lenkeillä Taika tulee rauhalliseen tahtiinsa heti meidän perässämme. Muutaman kerran lenkillä ollaan törmätty vapaana kulkeviin koiriin, väliin ilman omistajia. Kun edestä haukku kuuluu, säntää Taika laumansa avuksi ja varmistaa että lauma on turvassa. Onneksi maastossa liikkuvat koirat ovat kaikki olleet sosiaalisia, toivottavasti näin myös jatkossa.

Yllä oleva kertomus ei mitenkään pysty kertomaan kuinka tärkeä koira Taikasta on tullut myös minulle. Halusin kirjoittaa tämän tässä vaiheessa kun Taika täytti 10 vuotta ja lähes samaan aikaan saimme surullisia uutisia. Eläinlääkärikäynnin tuloksena Taikalta löytyi lähes joka nisästä kasvainmuutoksia. Onneksi rintaontelosta ja keuhkoista otettu röntgen ei osoittanut etäpesäkkeitä. Otimme tiedon todella raskaasti, muutamat koiratapahtumat jätimme suosiolla tästä johtuen väliin. Mietimme miten tästä edetään ja mitkä ovat vaihtoehdot. Ensimmäisenä halusimme toisen mielipiteen, mitä asiassa suositellaan. Samaan aikaan luimme netistä vastaavista tilanteista. Vaihtoehdoiksi jäivät, Taikan tarkkaileminen ja katsominen miten tilanne etenee tai sitten mittava leikkaus, huonoja vaihtoehtoja molemmat. Epätietoisuus ja jatkuva pelko tilanteen pahenemisesta, ilman että mitään on yritetty, ei ollut meille vaihtoehto. Leikkausta suositeltiin eläinlääkärienkin toimesta, joten siihen päädyimme. Ensi viikon torstaina leikkaus odottaa ja nyt voimme vain toivoa, että leikkaus onnistuu ja uutiset ovat niin hyviä kuin ne tässä vaiheessa voivat olla.

Onneksi tämä ei ole muistokirjoitus ja edelleen uskomme, että saamme viettää vielä useamman vuoden Taikan seurassa. Paljon Taika on meille antanut ja hänen ansiostaan meillä on laumassa Lumo, Minku, Myrri parhaimmat koirat maailmassa.

Tilanteesta huolimatta Taika on oma itsensä ja eiliset damihaut sujuivat edelleen vauhdilla.

 

PENNUT MAAILMALLA 22.3.2018

Kirjoitus blogiin on kestänyt muutamista syistä melko pitkään. Tärkein syy on ollut keskittyminen syntyneen pentueen hoitamiseen ja kasvattamiseen. Itselläni oli neljä ja puoli viikkoa lomaa, jonka ajan vietin lähes pelkästään pentujen parissa, myös nukkuminen tapahtui aivan pentujen välittömässä läheisyydessä. Vietetty aika oli melkoisen raskasta ja erityisesti heräämiset keskellä yötä rasittivat. Onneksi pentuja seuraillessa ja niiden puuhia ihmetellessä unohtuivat edellisen yön valvomiset hyvinkin nopeasti. Tiedon välittämisessä, pentujen elämisestä, keskityttiin tietenkin tulevien pentujen ostajien infoamiseen. Päivittäin kuvat sekä videot välitettiin ostajien omaan face-ryhmään ja sitten päivän kahden viiveellä osa niistä kennel-Magicfoxs sivulle. Kyseinen sivusto on saavuttanut melkoisen suosion, tykkääjiä jo kohta 400, vaikka se vasta puoli vuotta sitten tehtiin, iso kiitos tykkääjille. Paljon materiaalia laitoin myös Tollers!!! ryhmään (yli 4000 jäsentä), mistä saimme todella paljon positiivistä palautetta ihan yksityisviesteilläkin. Kuvaukset "puppies paradise" ja vastaavat lämmittivät todella paljon mieltä. Toivon mukaan pentujen elämää seuranneet ovat näiden kautta ainakin jotenkin päässeet näkemään myös ne pentuajan tapahtumat, ne kun valitettavan usein jäävät ostajilta kokematta. Suomalaisia tolleri-harrastajia on paljon facen tollerit-ryhmässä, valitettavasti sinne en voinut tunnelmia laittaa, kun minut on sieltä poistettu, ylläpitäjän mukaan väärinkäytösten ja valitusten takia, tästä aiheesta voitte lukea myöhemmin murinasta ;-)

Mitä jäi ajasta mieleen? Ehkä parhaiten pentujen aktiivisuus. Yritimme tarjota pennuille laajan kasvamistilan ja paljon virikkeitä. Paljon pennut nukkuivat, mutta aina kun hereillä päästiin, saivat roikkuvat lelut kyytiä ja erityisen mielekästä oli putken läpi juokseminen sekä kuutiossa peuhaaminen. Pennuille esiteltiin riistaa useaan kertaan, tuotiin laatikossa lunta tutkittavaksi, muovilaatikoihin vettä leikittäväksi, soitettiin pelottavia ääniä cd:ltä ja olohuoneen keskellä saivat muutenkin tutustua kaikkiin normaalin perhe-elämän ääniin. Harmillisesti pakkaset estivät useammat ulkonakäynnit, mutta onneksi sinnekin muutamaan kertaan päästiin. Minku piti pennuista esimerkillisesti huolta, pesi ja leikitti pentuja jatkuvasti. Lumo pääsi muutamaan kertaan myös pentuja leikittämään, ei varmaan niin paljon kuin olisi halunnut, Minku aina välissä kävi huomauttamassa kenen pentueesta on kyse. Tästäkin huolimatta yhteiselo lauman keskellä sujui pentulaatikon purkamisen jälkeen erinomaisesti, ilman eristämistä, tervepäisiä tollukoita. Taika kävi aina välissä pentuja seurailemassa, leikkeihin ei enää lähtenyt, kaksi pentuetta oli hänelle tarpeeksi. Hoivaamisvaistot kuitenkin alkoivat heti kun pennun otti syliin, niin johan Taika oli putsaamassa.

Meillä Hannan kanssa on täysin samat mielipiteet ja ajatukset kasvattamisesta. Kaikki mahdollinen tehdään onnistuneen pentueen eteen. Haluamme selvittää asioita nykypäivän menetelmillä, kun ne kerran ovat saatavilla. Olen varma että osa "vanhan ajan" kokeneista kasvattajista lukee blogiamme ihmetellen ja todeten "aivan turhaa rahanhaaskausta ja kyllä pentueen saa maailmalle ilman niitäkin". Ehkä näin, mutta meillä kasvatuksessa raha, eikä ajan käyttö, ole merkittävässä roolissa. Pyydämme keskimäärin saman summan kuin muutkin kasvattajat, koska emme alhaisen hinnan takia halua vääränlaisia pennunkyselijöitä. Juoksujen alkuvaiheessa otamme tarvittavan määrän proge-testejä, tietääksemme oikean hetken astutukselle. Tiineyden aikana käymme ultrassa, jotta raskaus varmistuu ja röntgenissä, että tiedämme synnytystäkin varten mahdollisimman hyvin pentujen määrän. Pennuille on varattu tilat asuinhuoneiston puolelta, riittävästi tilaa, luonnonvaloa sekä elämisen ääniä. Pidämme tärkeänä, että pennuilla on heti alusta alkaen pitävä alusta missä liikkua. Hannan kanssa aina harmittelemme, kun toistuvasti saamme nähdä netissä pentuja pesuhuoneissa ja yrittämässä ottaa ensiaskeleita liukkaalla laatalla. Siellä vielä alustana alta helposti liukuvat sanomalehtipaperit. Paljonko nämä tilat aiheuttavat mahdollisia luusto-ongelmia, sitä voi vain arvailla. Helppohan ne tilat on siivota ja sanomalehteäkin ilmaiseksi kaikkialta löytyy. Me ostimme tilaan uudet muovimatot ja ne pääosin peitimme pestävillä koiramatoilla. Kyllähän syntymän ja pentujen lähdön välisenä aikana veden kulutus oli yli kaksinkertainen ja sähköäkin melko tavalla kulutettiin kun pesukone jatkuvasti mattoja pesi. Pentuajan lopulla halusimme tietää pennuista mahdollisimman paljon, jotta oikeat kodit niille varmistuisivat. Niinpä tilasimme ensiksi Koirahieronta ja kuntoutus Helmin, ja sieltä Helmiinan tekemään pennuille kraniopohjaisesta käsittelyä. Hanna on siellä meidän lauman tyttösiä käyttänyt ja nähnyt käsittelyn erinomaisena, joten minäkin siihen suostuin, vaikka kuvaus käsittelystä ei minulle mitään sanonutkaan. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin Myrtti ja sitä kirjaimellisesti alettiin käsittelemään. Helmiina hyvin kertoi mitä oli tekemässä, mutta kun Myrtti alkoi melkoisen vinkumisen, olin hivenen epäilevä käsittelyn suhteen. Helmiina tilanteen kuitenkin hyvin selitti ja kun Minku vain vieressä makoili välittämättä pentunsa Myrtin vinkumisesta, minäkin rauhoituin. Käsittelyn myötä vakuutuin myös sen toimivuudesta, sillä hetken kuluttua Myrtti oli täysin rentoutunut, eikä pitänyt ääntäkään, nautti vain olostaan. Helmiina käsitteli kaikki pennut ja saimme kaikista todella hyvää tietoa. Kiitän Helmiinaa käynnistä, alun jälkeen oli todellakin mukava viisituntinen ja suosittelen palvelua kaikille! Tämän lisäksi Emmi teki pennuille tuttuun tapaan pentutestin, mikä osoitti pentueen olevan tasapainoinen, arkuutta tai agressiivisuutta ei ilmaantunut.

Sitten pennut haikein mielin maailmalle luovutettiin, toivottavasti kuulemme niistä mahdollisimman paljon ja myös törmäämme. Onneksi kaikista ei tarvinnut luopua, oma lauma täydentyi yhdellä, Myrtillä tai minulle paremminkin Myrrillä, katsotaan sitten mikä lempinimi tulee "viralliseksi". Asunnon alakerta on koko lauman käytössä, vain pennulle vaaralliset esineet, kalusteet, johdot yms on poistettu. Osa kalusteista on suojattu aaltopahvilla, mutta muuten elämme jo normaalia elämää. Lauman yhteiselo sujuu ongelmitta, pentu on otettu välittömästi lauman jäseneksi. Sitä käy leikittämässä Minku sekä Lumo vuorollaan ja välissä molemmat yhtä aikaa. Taika pitää huolen, että Myrri oppii myös kunnioittamaan toisen rauhaa, Taika tekee sen maltillisella murinalla. Isommat käyvät aamulenkin Hannan kanssa, minä pidän Myrrille seuraa ja sitten iltapäivällä minä lenkillä ja Hanna Myrrin kanssa. Myrrin "koulutus" on alkanut, varsinaista noutotreeniä ei pennulle vielä tehdä, se saa oman halunsa mukaan kantaa sille heitettyä varista (tai muuta esinettä) pitkin asuntoa ja jos joskus sattuu sen heittäjälle tuomaan, saa siitä isot kehut sekä namin. Tätä toistetaan päivittäin ja jatketaan seuraavaksi hakuesineen luovutukseen. Omaan nimeen totutellaan ja pyritään saada se kutsumalla paikalle. Hyvin se tunnistaa nimestään R-kirjaimen, joka tarkoituksella valittiin lauman uuden jäsenen nimeen, muilla kun sitä ei ole. Hannan kanssa kuumeisesti tehdään loppuvuoden suunnitelmia ja siinähän se kalenteri on tainnut jokaisen kesäviikonlopun ja vähän muidenkin viikonloppujen osalta täyttyä. Myrri pääsee kaikkeen mukaan, tässä vaiheessa vain harjoittelun merkeissä, pääasia on kuitenkin kaikesta tekemisestä yhdessä lauman kanssa nauttiminen.

 

LAUMAN ELÄMÄÄ 22.1.2018

Kohta viikko synnytyksestä ja melkoista hulinaa on ollut. Pennut voivat hyvin ja painot ovat kovassa kasvussa. Edelleen niiden tehtävänä ei ole muuta kuin nukkua ja syödä. Minku on alusta alkaen hoitanut pentuja todella huolellisesti, vähän jopa liiankin. Pentulaatikosta ei alkupäivinä poistuttu oikeastaan muualle kuin tarpeita tekemään. Viime päivinä se on viihtynyt jo pentulaatikon viereisellä sohvalla, josta onkin hyvät tarkkailuasemat. Eipä laatikosta paljon tarvi vinkunaa kuulua, kun se säntää asiaa selvittämään. Erityinen huoli sillä on pennuista, jotka ovat eksyneet laumasta. Melkoinen on näky, kun se nätisti nappaa pennun suuhunsa ja kuljettaa sen muiden joukkoon, ilmeisen "pehmeä" suu. Minkulla on laatikolta suora käynti ulos ja alue on Lumolta ja Taikalta eristetty. Väliin portin reunasta ne kuitenkin näkevät toisensa ja silloin Minku tekee selväksi, ettei sinne ole asiaa. Häntä nousee suoraksi antenniksi ja pieni murina alkaa kuulua. Siinä vaiheessa Taika laittaa makuulle ja Lumo peruuttaa paikalta. Mielenkiinnolla odotamme, milloin on mahdollista lauma jälleen yhdistää.
Laatikon laidalta on päivittäin otettu kuvat sekä videot, jotka facessa sitten jaetaan tulevien ostajien iloksi. Osa niistä päätyy myös kennelin sivulle sekä youtubeen. Live-kuva facen välityksellä ei tällä hetkellä onnistu, sillä olosuhteet laatikossa ovat liian hämärät. Hämärät ne ovat siitä syystä, että laatikon päällä on tekemäni katos, Minku viihtyy selkeästi paremmin sen varjossa kuin avoimessa laatikossa. Katos varmaankin puretaan siinä vaiheessa, kun pennut kunnolla lähtevät liikkeelle.
Lumon ja Taikan lenkitykset hoidamme vuorotellen, aamusellla Hanna tekee lenkin ja minä olen vahdissa pentulaatikolla. Töistä palatessa onkin sitten minun vuoroni lenkittää tyttöset. Minkun tiineyden aikana myös Lumo ja Taika saivat useammin ruokaa, vaikka annokset olivat pienempiä, kyllähän se niissä näkyy. Nyt on palattu normiannoksiin ja lenkeillä yritetään saada niihin liikettä hakuruuduilla sekä frisbeellä. Samalla se omakin kunto nousee ja syytä onkin, sillä tuleviin mejä-startteihin ei toivon mukaan ole kuin kolmisen kuukautta aikaa.
Vuoden vaihteessa ja sen jälkeen olen laatinut eri yhdistyksille "vuoden koira" -ilmoituksia. Niitä täydennellessä ei ole voinut kuin tyytyväisenä muistella vuotta 2017. Paljon ja monipuolisesti harrastimme sekä saavutimme erinomaiset tulokset. Päällimmäisenä ehdottomasti Minkun ja Lumon valioituminen mejässä, myös Lumon Vepen soveltuvuuskokeen läpäisyä arvostan korkealle. Näyttelyissä paljon käytiin ja menestyttiin, mutta ne menestykset jäävät muun harrastamisen jälkeen. Vuoden show-tollerin pisteytys muuttui vuodelle 2017 mielenkiintoisesti ja mukaan otettiin Nord-näyttelyt, joita ei edes pidetty ja KV:n cacibin pisteet laskivat. Voin vaan todeta, että vanhoilla pisteillä olisimme olleet toistamiseen sijalla 3 ja nartuista kauneimpana, eri koirilla kylläkin. Vähintään sitä olisimme olleet myös siinä tapauksessa, jos hakisimme vain kärkisijoja ja näyttelyyn ei ilmoitettaisi omia koiria kisaamaan keskenään. Edelleen jatkamme kuitenkin harrastamista laumana ja keskinäinen kilpailu tulee Myrtin myötä vain lisääntymään. Pentulaatikon äärellä on kiva tehdä suunnitelmia tälle vuodelle, Myrtti pääsee alusta alkaen moneen mukaan. Varsinainen kilpailukausi sillä käynnistyy monen lajin osalta vasta vuonna 2019, kun ikä riittää kisaamiseen.

 

ODOTUS PALKITTIIN 17.1.2018

Nettisivustot synnyttämiseen liittyen luettiin useaan kertaan. Halusimme tietää mahdollisimman tarkasti, milloin synnytys olisi ajankohtainen. Laskemista helpotti huomattavasi otettu proge testi, mikä osoitti LH-piikin olleen 12-13.11. Siitä pystytään laskemaan syntymä tarkemmin kuin astutuksesta, siitäkin syystä testin ottaminen kannattaa. Kaikilla sivuilla luki, että LH-piikistä synnytykseen kestää pääsääntöisesti 64-66 vuorokautta. Toinen hyvä merkki olisi lämmön selkeä lasku ja kun se lähtisi nousuun, pennut syntyisivät vuorokauden sisään. Tiistaiaamuna vuorokausia LH-piikistä tuli 64, mutta lämmöt olivat edelleen alhaalla. Olin jo aikeissa lähteä töihin, päätin kuitenkin odottaa kun sovimme, että varmuuden vuoksi Hanna soittaa reviiriin sen auettua klo 08.00. Kello lähestyy kahdeksaa kun Hanna toteaa pentulaatikosta, että tunsi supistuksen. Minä laitan välittömästi viestiä työpaikalle, että pidän sovitun vuosiloman.
Koiramme ovat tottuneet ihmisten käsittelyyn ja hakeutuvat jatkuvasti seuraamme. Usein ohjeistetaan jättämään narttu synnytyksessä rauhaan, meille oli alusta alkaen selvää, että Hanna olisi pentulaatikon vieressä ja tarvittaessa laatikossa koko synnytyksen ajan. Minulle oli annettu apupojan rooli, odottaisin viereisessä huoneessa valmiina, mitä milloinkin tarvittaisiin. Ehkä tärkein tehtäväni oli merkitä pentujen syntymisajat, sukupuoli ja merkit. Sen lisäksi hoidin logistiikan Minkun ja Hannan osalta.
Supistusten alettua odotan viereisessä huoneessa, eikä mene kauaakaan kun huoneesta kuuluu "pää näkyy", ensimmäinen pentu on syntymässä. Kierrän huonetta ja huutelen Hannalle "mitä tarvitaan, mitä teen". Hanna toteaa rauhallisesti pentuhuoneesta, että pentu on syntynyt ja merkitse aika ylös. Kysyn voiko tulla kuvaamaan ja saankin ensimmäisestä pennusta hyvät kuvat, Minkukaan ei käynnistäni häiriinny. Minulla on perus järjestelmäkamera, minkä päivittämistä kävin asiantuntijoilta kysymässä. Heidän neuvostaan hankin laadukkaan objektiivin, millä kuvien taso nousi huomattavasti. Laitan kuvat välittömästi ostajaehdokkaiden näkyville face-ryhmäämme ja syntymä otetaan innolla vastaan, useimmat totesivat, ettei nyt taida töiden teosta tulla mitään. Seuraavat tunnit kuluvat odottaen, välissä vien juomista Minkulle ja Hannalle. Hetkeksi minut otetaan laatikon viereen kuivaamaan pentua, kun kaksi syntyy lähes samaan aikaan. Yllätyn, kun laatikko onkin siisti, eikä veri- tai muita jälkiä siellä paljoakaan näy. Ihastelen pentua samalla kuin kuivailen sitä, lopuksi asetan sen Minkun kylkeä vasten, mistä se hakeutuu heti maitoa etsimään. Viiden pennun jälkeen tulee pidempi yli tunnin kestävä tauko. Emme kuitenkaan siitä paljon huolestu, niin hyvin Minku on siihen mennessä syntymisen hoitanut. Viimeiset pennut syntyvät, kahdeksannen pennun jälkeen seuraamme erityisesti Minkun käytöstä. Minku hoitaa viimeisen pennun ja käy ensimmäistä kertaa täysin makuulle ja nukahtaa hetkeksi, siitä tiedämme, ettei pentuja enää tule. Käyn avaamassa kuohuvan ja pentulaatikon äärellä nautimme lasilliset kuohuvaa, katsomme pentuja ja toisiamme, hymyilemme, sanoja ei tarvita. Yksi raskas tehtävä on vielä tehtävä, valitettavasti yhdelle hyvälle pennun ostajalle pentua ei riitä. Tunnen itsekin sen valtaisen pettymyksen, kun viestin laitan eteenpäin. Pahoitteluni Teille vielä tätäkin kautta.
Apupojan seuraava tehtävä oli pentuhuoneen siivoaminen, sillä välin Hanna käytti Minkun tarpeillaan ja pennut odottivat laatikossa. Minku pääsi takaisin puhtaaseen pentulaatikkoon ja pennut nostettiin sen viereen. Heti alkoi melkoinen mussutus ja pitkään ruokailtiin, ennenkuin pennutkin malttoivat unille laittaa. Iltasella otettiin vielä muutamat kuvat ryhmään ja testattiin facen live-kuva yhteys. Vähän yhteyteen tuli häiriötä ja tänään nettiyhteys tehdään kiinteäksi, sillä kuvan laatu varmasti paranee. Tänään on jatkettu ostajien infoamista, niin tulevien vierailujen kuin luovutusten aikatauluista. Sukupuolijaot on myös alustavasti tehty, lopullinen päätös tehdään ennen luovutusta. Kahdella pennuista on valkoista niskassa, joten niistä ei ole näyttelyihin. Niille löydettiin kodit, joille näyttelyt eivät olleet harrastuksissa tärkeimpänä. Pennut saavat viralliset nimensä tietenkin teeman mukaisesti Piemonten alueen punaviinien mukaan. Teimme usean kymmenen punaviinin nimen listan, josta ostajat saavat valita mieleisensä. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön, Myrtin virallinen nimi tulee olemaan Magicfox´s Amarone, mikä ei ole Piemonten vaan Veneton alueelta. Ihastuimme kuitenkin jo aiemmin siihen nimeen ja sen pidämme.

 

VIIKON VERRAN SYNTYMÄÄN 9.1.2018

Kohta se aika koittaa, kun pikkuisten olisi aika syntyä. Pentuhuonetta on edelleen rakenneltu ja nyt on muovimattokin paikalleen saatu. Live-kuvan saaminen olikin sitten hankalampi juttu, kun uusi tietokoneemme ei enää vanhempaa web-kameraa tunnistanut. Ajureita ajettiin, mutta kun tilanne ei parantunut, päätimme käydä ostamassa uuden. Sitten alkoikin ongelmat facen live-kuvan kanssa, kamera näkyi, mutta kuva ei välittynyt ryhmään. Jälleen kaikkea testailtiin ja ladattiin uusia ohjelmia, sitten yllättäen kuva tulikin näkyviin. Kuvaa tullaan välittämään pennunostajien omaan ryhmään ja varmaan jossain vaiheessa myös kennel magicfoxs sivulla, seurailkaa ryhmään tulevia ilmoituksia, milloin tosi-tv:tä tarjolla.

Viime viikon perjantaina kävimme röntgenissä. Kuva näytti varmasti kahdeksan pentua. Kuva on laitettu myös faceen ja sieltä muutamakin on saanut laskettua yhdeksän pentua. Sen jälkeen olemme kuvaa tarkastelleet useaan kertaan ja kyllähän siellä pentuja saattaa olla se yhdeksänkin. Valitettavasti joudumme odottelemaan synnytykseen asti, kunnes asia varmistuu.

Nyt lauman kanssa otetaan rauhallisesti, lenkit ollaan edelleen tehty normaaliin tapaan, koska Minkun liikkuminen sen sallii. Se ei kylläkään enää innostu Lumon tai Taikan kanssa juoksukilpailuihin, vaan se tulee perässä rauhallisempaan tahtiin. Se ei myöskään lenkillä enää kulje lauman kärjessä, vaan pysyy melko lähellä minua tai Hannaa. Kotona huomaa, että nukkuminen on vatsasta ja pentujen liikkeistä johtuen hankalampaa, asentoa ja paikkaa vaihdellaan usein. Hienoa on ollut havaita, että pentuhuone on mieleinen paikka ja myös pentulaatikko on tullut tutuksi. Syöminen vaihtelee, nyt aamuruokaa ei aina syödä, onneksi kuitenkin aamulenkillä ottaa nappulaa palkaksi. Yleensä päivä- ja iltaruoka kelpaa, joskus syödään kaikki ja joskus kippoon jonkin verran jää.

Molempien lomat on nyt työpaikoilla sovittu. Minä olen tämän viikon torstai-perjantai etäpäivällä, joten pystyn hyvin seuraamaan Minkun vointia. Ensi viikosta alkaa Hannan loma ja itse otan synnytykseen liittyen yhden lomapäivän. Hannan loma jatkuu tammikuun ja minä olen vuorostani vahdissa helmikuun ja maaliskuun neljänteen päivään asti. Sen jälkeen jälleen Hannan vuoro aina pentujen luovutukseen asti.

© Rapsuttamo 2012 - website made by Webturre