Näyttelyt

 

 - Käytitkö koiraasi näyttelyssä?

- Käytin

- Mitä tuomari sanoi?

- Yli-ikäinen ja päässäkin on vikaa

- Sanoiko tuomari koirasta mitään?

 

SUURIIN SAAPPAISIIN...? 11.9.2018

Surullisia uutisia saimme elokuun alussa Taikan terveydentilasta, mikä sitten muuttikin melko tavalla harrastussuunnitelmia. Muutamat mejä-kokeet jätimme suosiolla väliin ja näyttelyjä ei tehty koko lauman voimin. Leikkauksen jälkeen Hanna oli lomilla ja minä etätöissä kotosalla. Näin pystyimme koko ajan valvomaan Taikan tilannetta sekä varmistamaan että muu lauma jättää sen rauhaan. Hyvin lauman jäsenet tilanteen ymmärsivät, alkuun kävivät muutaman kerran nuuhkaisemassa ja sen jälkeen Taika saikin halutessaan olla omissa oloissaan. Alkuun parantuminen näytti sujuvan hyvin. Olin Taikan seurassa lauantain, kun Hanna kävi Myrrin kanssa Orimattilan pentunäyttelyssä. Siellä Myrri oli ROP-pentu ja jatkoi hienoa menestymistä vielä ryhmissä sijalle 3.

Sunnuntaina pääsimme Riihimäen näyttelyyn, Hannan vanhempien jäädessä hoitamaan Taikaa. Riihimäen Nord näyttelystä Lumo palkittiin Nord-sertillä ja oli lisäksi ROP. Myrri jälleen ROP-pentu. Illalla kotiin saavuttuamme päätimme, että Taika lähtee Hannan vanhempien hellään hoivaan. Valitettavasti seuraava viikko toi jälleen huonoja uutisia Taikan terveydestä, leikkaushaava oli tulehtunut. Jälleen leikkauspyöydälle, osa tulehtuneesta kohdasta leikattiin pois ja uudelleen tikit. Onneksi suurin osa haavasta ei tarvinnut toimenpiteitä. Minä tuunasin kauluria ja varmistettiin, ettei Taika varmasti pääse haavaa nuolemaan. Kun vielä lääkitys varmistettiin ja tehtiin pieniä muutoksia, haava alkoi paranemaan. Seuraavalle viikonlopulle ei haluttu ottaa mitään riskejä, joten Hanna teki viikonlopun näyttelyreissut ja minä pysyin Taikan seurana. Hieman harmitti jättää väliin Lumon ansaitsema mejä-piirinmestaruus paikka Merikarvialla, mutta terveys ennenkaikkea. Onneksi hienoja uutisia sain Kihniöstä, siellä Minku oli ROP ja Myrri jälleen ROP-pentu. Myrri jatkoi ROP-pentu saavutuksella heti seuraavana päivänä Tampereen pentunäyttelyssä.

Viimeisen viikon aikana Taikan haava on parantunut todella hyvin ja saatiin tikit poistettua. Antibiootti-kuuria vielä muutamaksi päiväksi jatkettiin sekä edelleen kauluria pidettiin paikallaan. Taikan olotila oli kuitenkin niin kohentunut, että päätimme ottaa sen matkaan Porvoon näyttelyyn. Taika oli reissusta innoissaan, häntä heiluen se matkassa mukana tallusteli ja kaulurin kanssa laittoi nopeasti häkissä nukkumaan. Porvoon näyttelystä ei menestystä Lumolle eikä Minkulle, mutta Myrri jatkoi menestystään, tällä kertaa kuitenkin "vain" VSP-pentu. Sunnuntain Jämsän pentunäyttelyyn lähdimme vain Myrrin kanssa, muu lauma sai jäädä kotiin lepäilemään. Siellä Myrri jatkoi menestystä ja oli ROP-pentu.

Vielä pari kuukautta taaksepäin sai kirjoitella Taikan jatkuvista ROP-vet ja VSP-vet menestyksestä, nyt kirjoitellaan Myrrin vastaavista pentusijoituksista. Onhan Myrri vasta kasvussa oleva, joten tulevaisuus vasta lopulta näyttää mikä siitä ulkomuodollisesti tulee. Alku on ollut kyllä melkoisen mahtava, seitsemästä näyttelystä kaikista KP (kunniapalkinto), 2 kertaa VSP-pentu ja peräti 5 kertaa ROP-pentu. Erityisen tyytyväisiä olemme olleet tuomareiden kirjalliseen arviointiin, kaikki näkevät Myrrissä mahdollisen menestyjän. Aika näyttää tuleeko Myrri kenties saavuttamaan jotain yhtä suurta kuin Taika on tehnyt...

 

LUMON "PESUT" AUTTOIVAT LOISTOMENESTYKSEEN 3.8.2018

Melkoisen potin laumamme keräsi Tollershowsta viime viikonloppuna. Kaikkiaan kotiin kannettiin 11 ruusuketta, muutama pokaali, koiran ruokaa, leluja, dameja sekä kolmesta eri luokasta saadut kiertopalkinnot sekä albumit. Eniten Hannan kanssa odotimme Myrrin ensiesiintymistä, eikä se paremmin olisi voinut mennä. Ensin kisailtiin pikkupentuluokassa, missä neljä osanottajaa. Myrri esiintyi erinomaisesti ja lopuksi pennut laitettiin järjestykseen. Myrrin sijoitus piikkipaikalta ei muuttunut ja vielä lisäksi saimme kunniapalkinnon (KP) mikä oikeutti kisaamaan vielä pentuluokassa. Vanhemmissa pennuissa (nartut) oli yksi osanottaja ja kun se ei KP:ta saanut, voitti Myrri narttujen koko pentuluokan. Siitä Hanna jatkoi kisaamaan urospentujen voittajan kanssa. Pari kuukautta vanhempi, paremmin kehittynyt uros voitti ollen pentujen ROP, Myrri aivan loistavasti pentujen VSP. Arvostelussa erityisesti lämmitti "Ikäänsä nähden hyvä liikkuja. Ihana sivuprofiili ja temperamentti". Hienot liikkeet havaitaan koiristamme jo pennusta alkaen.

Seuraavaksi menimme yhdessä narttujen valioluokkaan, minä tutusti Lumon ja Hanna Minkun kanssa. Lumo esiintyi helteestä huolimatta erinomaisesti ja sai ERI:n kuten Minkukin. Seuraavaksi otettiin kaikki valioluokan koirat kehään ja lähdettiin kiertämään. Kierroksia tehtiin yhdessä ja pareittain. Kierrosten jälkeen meidät nostettiin kärkeen ja uudestaan yhdessä kierros. Tuomari osoitti meille ykköstä, Lumolle valioluokan voitto, kahdeksasta kisaajasta. Lisäksi olimme jo yksilöarvostelussa saaneet kisaliput "parhaat liikkeet" ja "paras pää ja ilme" kilpailuun. Minku sijoittui lisäksi hienosti kolmanneksi ja sai lisäksi "parhaat liikkeet" lipun. Luokasta vain Lumolle SA ja kisat sillä jatkuivat. Parhaasta valioluokan nartusta voitimme myös Vienon Maljan, joka valitettavasti järjestäjiltä jäi jakamatta. Aiemmin totesin näyttelyyn valmistautumisesta ja tällä kertaa auttoi ainakin Lumon nelinkertainen "pesu" järvivedessä, kun se edellisenä päivänä neljä kertaa kokeessa kävi järvivedessä suorittamassa.

Hanna kävi Taikan kanssa veteraaneissa pyörähtämässä, karva on Taikalta helteiden myötä pudonnut, joten menestystä emme siltä odottaneet, eikä sitä tullut. Lumo jatkoi veteraanikehän jälkeen kisaamista paras narttu kehässä. Sieltä meidät edelleen otettiin jatkoon ja lopuksi lähdettiin koiria sijoittamaan. Kun neljäs ja kolmas oli sijoitettu, hymyilin jo tyytyväisenä ja odotetusti meidät sieltä poimittiin seuraavaksi sijalle 2. Vastassa ollut veteraaninarttu otti kolmannen voiton putkeen ja tyytyväisenä sen perään asetuimme. Melkoinen saavutus yli 50 nartun joukosta nousta toiseksi.

Me olimme jo pentuluokan jälkeen todella tyytyväisiä ja Lumon menestyksen jälkeen ihmettelimme ruusukkeiden sekä palkintojen määrää. Mutta päivähän ei vielä ollut päättynyt. Tollershown palkittavat vielä jatkuivat, ensimmäisenä pariluokka. Valinta osallistujista oli täysin selvä, Lumo ja Minku. Siinähän on parivaljakko, mitä ulkopuoliset ei toisistaan erota ja täytyy sanoa, että itsekin ne joskus lenkeillä sekotan. Hienosti tyttösillä esiintyminen Hannan kanssa sujui ja pääsivät ensimmäisestä valinnasta jatkoon. Sen jälkeen tuomarit vielä juoksuttivat ja sitten saapuivat Hannan luokse kertoen, että tässä paras pari. Siitä sitten jälleen kuvaukset ja nyt tarvittiin jo minunkin apua kaikkien palkintojen kantamisessa. Paras liike kilpailuun osallistuivat molemmat, joten niillä oli paluu kehään heti vuorossa. Meidät valittiin jatkoon, mutta voitto meni tällä kertaa muualle. Viimeisenä meillä oli vuorossa paras pää ja ilme kilpailu. Siitä saatoin odottaa menestystä, sillä Lumon narttumainen pää on ollut usein tuomareiden kehun kohteena. Ensinnä kierros ja sitten tuomarit lähtivät kiertämään koira kerrallaan. Me olimme jonossa ensimmäisiä ja kuulin pelkkää kehua kummaltakin tuomarilta. Tuomarien kierrettyä kaikki, poimittiin jatkoon menevät. Jälleen kierros, uudestaan ilmeiden tutkiminen. Välittömästi kierroksen jälkeen tuomarit suuntasivat meidän luokse, valinta oli ollut heille ilmeinen. Olipas siihen kiva päättää tämän vuotinen tollershow, yhdessä tuomarien kanssa todeta miten hienot koirat meillä on.

Menestyksemme oli todella upea, vielä kun muistaa, että olemme edelleen pieni kasvattaja kolmella pentueella ja jokaisesta pentueesta olemme laumaan valinneet nämä kaunokaiset. Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, ettei tämän lauman kyvyt jää vain ulkonäköön vaan toimivat myös harrastuksissa.

 

NÄYTTELYTULOKSIA 26.6.2018

Vuosi alkaa olla puolivälissä ja meillä vasta kolme näyttelyä takana. Tottahan toki pentuprojektissa kului alkuvuosi, eikä sen jälkeenkään näyttelyinnostus ole ollut kovin korkealla. Myöskään tyttösemme ei painon (eikä turkin) puolesta olleet alkuvuodesta parhaassa kunnossa, sen verran vähemmälle liikunta jäi pentujen aikana. Näyttelyistä on saavutettu niin paljon ja kolmen kauniin tollerin vieminen kehään antaa aina odotuksia sille PN1 sijoitukselle. Mikäli sitä ei saavuta, ei ne muut sijat vaan tällä hetkellä paljon kiinnosta. Myös tollereiden valmistautuminen näyttelyyn ja esittäminen on muuttunut vuosien takaa. Muistan hyvin ne näyttelyt missä Taika kieriskeli edellispäivänä mudassa ja ilman mitään valmistautumista seuraavana päivänä pokkasi ROP-sijoituksen. Nyt voi lukea tolleriharrastajien sivuilta, miten edellispäivä on varattu näyttelyyn valmistautumiseen, alkuun täydellinen pesu, kaikki hoitoaineista alkaen turkkiin, trimmaus ja vielä föönaus päälle. Näyttelyssä näkee toinen toistaan kiiltävämpiä ja tuuheita turkkeja. Näyttää siltä, että tällä on ollut vaikutusta myös sijoituksiin. Mietinnässä on, täytyykö tähän valmistautumiseen lähteä mukaan, jättää näyttelyt väliin vai sitten vaan naturel-tyylillä lähteä koittamaan, aika näyttää.

Mitä sitten kolmesta näyttelystä naturel-tyylillä saavutettiin. Kahdesti saatiin se PN1 sijoitus, Ruovedellä Minku oli VSP ja Äänekoskella Lumo ROP. Akaan näyttelyssä Taika oli VET-ROP. Taika jatkoi muutenkin huikeaa menestystään, ollen kahdesti VET-ROP ja kerran VET-VSP. Alkuvuoden ensimmäinen näyttely oli hieno, sillä saavutimme sieltä PN1, PN2 ja PN4 sijoitukset.

 

 

KAIKISTA ERI SA 22.10.2017

Edellinen näyttelypäivitys elokuun puolivälistä, eikä sen jälkeen paljon päivitettävää olekaan ollut. Mejä-kausi 2017 päättyi todella loisteliaasti, näyttelyrintamalla onkin sitten ollut pienoinen laskusuunta. Näyttelyitä jätettiin suosiolla pari väliin, kun intoa reissuun ei ollut, eikä myöskään Minkun turkki parhaimmillaan. Kouvolan näyttelyyn osallistuimme 19.8. tarkoituksena oli viedä kehään kaikki kolme. Minkun valitettava anturan loukkaantuminen näyttelypaikalla piti kuitenkin sen poissa kehästä. Mainiosti Taika ja Lumo esiintyivät, Taika lopulta narttujen kaunein ja Lumo perässä PN2 sijoituksella. Siihen menestykseen olimme hyvin tyytyväisiä.

Pitkän reissun teimme Ahvenanmaan Eckeröön syyskuun lopussa. Reissu oli melkoinen pettymys, alkaen jo majoituspaikastamme. Kuvien perusteella valittu mökki ei ihan vastannut todellisuutta, paikkakunnalta ei löytynyt kauppaa ja jouduimme tukeutumaan paikan "ravintolaan" josta ei ihan gourmeeta ollut tarjolla. Myöskään näyttelymenestys ei ollut sitä mitä toivottiin. Taika oli PN3, Lumo PN4 ja Minku sentään muutaman EH:n jälkeen palasi ERI SA -arvosteluun.

Viikonloppuna matkasimme uudelleen Kouvolaan. Minkun karva on kasvanut takaisin, joten odotimme hyvää menestystä. Lumo puolestaan pudotti osan karvastaan, mutta senkin karva oli mielestämme edelleen ihan hyvässä kunnossa. Taika on tyttösistämme karvattomin, mutta näkyypä sillä sitten lihaskunto entistäkin paremmin. Kehät olivat hyvin aikataulussa ja odottelu tapahtui mukavissa merkeissä Ronin (Magicfox`s Carmenere) ja Caron (Redadict Into Deep Diving) omistajan sekä tulevan pentueen ostajaehdokaspariskunnan kanssa jutellessa. Tyttöset tuttuun tapaansa rentoutuivat häkissä. Vähän ennen kehää otimme Lumon ja Minkun pieneen treeniin vieressä olevalla tyhjälle kentälle. Hyvin sain Lumoon vauhtia ja Minkunkin meno näytti jälleen mainiolta. Sitten varsinaiseen arvosteluun, kierros yhdessä ja sitten yksilöarvosteluun. Kehässä Lumo kiersi todella hyvin, seisoi tuttuun tapaansa "vapaana", välissä makupaloja nappaillen. ERI saatiin, kuten kuuluikin ja sen sai perässä myös Minku. Yhdessä kierrettiin pari kierrosta ja Lumo osoitettiin ykköseksi. Sitten tuomari tuli suullisesti arvioimaan ja kertoi Lumon turkin olevan melkoisen huono. Vähän kommenttia ihmettelin ja kun perästä kuulin, että Minku todettiin tukevaksi, tiesin ettei nyt menestystä ollut luvassa. Molemmat kuitenkin ERI SA ja jatkoon. Koirat pois kehästä ja Hanna Taikan kanssa kehään. Siellä Taikalla kilpakumppani, joka voitti luokan, Taika sai kuitenkin ERI SA ja turkki ei silläkään tuomaria miellyttänyt, mitä en ihmettele. Kolmen tytön kanssa olimme siis Paras Narttu kehässä. Muutama kierros, AVO-luokan narttu pysyi kärjessä, veteraaniluokan voittaja siirrettiin kakkoseksi ja minä olin Lumon kanssa kolmantena. Taika perässäni neljäntenä ja Minku sai olla se "PN5" epävirallisesti.

Jos miettii näitä kolmea viimeistä näyttelyä, tuloksena VSP, VSP-vet, PN2, 2xPN3, 2xPN4 ja jokainen arvostelu tyttösillä ERI SA. Näihin olisi monikin näyttelykävijä hyvinkin tyytyväinen. Loppuvuoden näyttelyt ovat jälleen mietinnässä ja katsotaan mihin sitä tolleribiili mahdollisesti seuraavaksi suuntaa. Minkun juoksut saattavat nämä suunnitelmat muuttaa hyvinkin nopeasti.

 

NÄYTTELYVÄSYMYSTÄ 15.8.2017

Monta näyttelyä on käyty sitten viimeisen päivityksen. Heinäkuun lopussa oli tupla-KV-näyttelyt, Helsingissä menestyimme loistavasti, jälleen kolmoisvoitto Lumo näyttelyn ROP, Minku PN2 ja Taika PN3 ja tietenkin vielä ROP-vet. Yhdessä yössä tilanne sitten Porissa muuttui lähes täysin, ainoa PN-sijoitettu Taika sijalle neljä, saaden kylläkin jälleen ROP-vet tittelin.

Seuraavan viikonlopun minä vietin mejässä ja Hanna kiersi parit näyttelyt. Lauantaina Valkeakoski, jossa voittoa ei tullut, mutta hyvät sijoitukset Taika PN2 sekä jälleen ROP-vet, Minku PN3 ja Lumo PN4. Sunnuntaina Hanna suuntasi Kuopio KV:hen ja Lumo lähti kanssani haistelemaan verijälkeä. Kuopiosta sainkin loistavia uutisia, rouvamme oli yltänyt ROP-vet tittelin lisäksi koko näyttelyn kauneimmaksi ja Minku perässä PN2.

Viime viikonloppuna suuntasimme ensin Joensuun KV:hen, joka meinasi kyllä jäädä heti alkuunsa väliin. Kesän aikana olen sairastanut muutamankin flunssan ja jälleen perjantain-lauantain välisenä yönä sain herätä kylmyyteen. Kuumemittari kainaloon, joka osoitti melkoista kuumetta, ei muuta kuin kourallinen lääkkeitä ja takaisin nukkumaan. Aamulla olotila oli riittävän hyvä, joten päätin, että matkaan lähdetään. Joensuun näyttelystä Lumolle hienosti VSP-sijoitus, siitä huolimatta näyttelystä ei jäänyt kovin hyvä fiilis. Siitä tarkemmin novascotiannoutaja.fi sivuston murinassa. Taikakin vielä sijoittui PN4 sijalle ja jälleen ROP-vet. Sunnuntaina vuorossa oli tollereiden erikoisnäyttely, jossa oma olotila oli kyllä melkoisen väsynyt sairastamisesta johtuen. Taika sijoittui hienosti 20 veteraaninartun joukossa neljänneksi. Mennessäni yksilöarvosteluun valioluokassa, näin tuomarin lähestyvän meitä mittatikun kanssa. Eipä se nyt sinänsä ihmetystä herätä, onhan meitä ennenkin mitattu, mutta kun luokassa oli jo edellämme mennyt vähintäänkin yhtä matalia kuin meidän koiramme, sitä vähän ihmettelin. Mittaus tehtiin ja kysyin tuomarilta, voisiko hän kertoa mittauksen tuloksen, se oli 42cm, lisäksi hän totesi "It´s okay". Saimme ERI:n, mutta jatko jäikin sitten siihen. Minku haki näyttelystä karvattomana vielä kolmannen EH:n parin viikon sisään. Kiitollinen olin vain siitä, että nyt pääsin kotiin sairastaan.

Otsikon mukaisesti olen itse kokenut melkoista näyttelyväsymystä. Ehkä se kalenteri täyttyi vähän turhankin monesta näyttelystä, olisimme kylläkin monta niistä vaihtaneet mejä-kokeeseen, jos paikan olisimme saaneet. Samoilu metsässä olisi ollut paljon rentouttavampaa kuin näyttelykehät. Kun kesän aikana vielä sairastamani reflux on jälleen vaivannut, yöunet hotelleissa ovat usein jääneet vähän vähälle. Erityisen iloisia olimme Minkun alkuvuoden näyttelymenestyksestä, valitettavasti se juurikin kiivaimpaan näyttelykauteen tiputti turkkinsa, joten sen vieminen kehään oli lähinnä rahan tuhlaamista. Kun vielä loistava liikekin muutamassa näyttelyssä katosi, todennäköisesti pienen anturahaavan takia, ei sitä menestystä tullut. Jos mietitään vuoden kaikkia näyttelyitä, olemmehan menestyneet aivan loistavasti. Valitettavasti kun sitä menestystä on tullut jo niin paljon, taitaa se voitto olla ainoastaan se, mistä iloitaan. Loppuvuoteen näyttelyt vähenevät (onneksi), muutama ilmo ollaan jo tehty ja varmaankin niihin osallistutaan. Loppuvuoden KV-näyttelyt katsotaan koirien kunnon ja oman fiiliksen mukaan.

 

JÄLLEEN KOLMOISVOITTO 25.7.2017

Kemi siis jäi väliin ja vaihtui järvilenkiksi, varmasti miellyttävä muutos koko laumalle. Sunnuntaina aikainen herätys, tyttösten lenkitys, vähän aamupalaa ja kohti Saarijärveä. Autossa matkattiin kolmisen tuntia suuntaansa, joten päätimme heti alkuun, että Hanna ajelee sinne ja minä takaisin. Reitti kulki Kurun, Virtojen, Ähtärin kautta mutkaista maalaistietä pitkin, paljon ei muita autoja matkalla näkynyt. Saarijärvelle saavuttiin ajoissa, pieni lenkitys tyttösille ja näyttelyhäkille paikkaa etsimään. Lauantaina Saarijärvellä oli satanut todella paljon ja nurmikentällä olevat kehät olivat osittain todella märkiä. Meillä kävi tuuri, kehämme sijaitsi varmaan kentän kuivimmassa kohdassa ja kun suurin osa oli häkkinsä laittanut vastakkaisen puolen asfaltille, meillä oli hyvin tilaa pystyttää häkki. Tyttöset häkkiin nukkumaan, me jäimme nauttimaan auringonpaisteesta.

Tollereissa oli kaksi urosta, joista toinen sai ERI SA:n. Nartuissa ensimmäinen sai myös ERI SA:n ja sitten olikin jo meidän vuoromme. Lumon kanssa menin kärjessä, juoksimme yhden kierroksen ja sitten oli yksilöarvostelun aika. Kuulin arvostelun alkavan jatkuvasti sanalla "excellent" ja tuomarin hymyilystä saatoin päätellä, että nyt saattaisi menestystä jälleen tulla. Välissä käytiin kulmassa kääntymässä ja jälleen seisotettiin, tuomarilta sai pitkän ja kattavan arvostelun. ERI:hän sieltä tuli, kuten myös perässämme esiintyneelle Minkulle. Kilpaluokassa juoksimme kierroksen ja meidät näytettiin ykköseksi ja molemmille SA. Minä siirryin Minkun ja Lumon kanssa kehän laidalle, mistä onneksi olimme saaneet esitysapua, mikäli vielä Taikakin SA:n saisi. Kentän laidalla saimme jälleen ihailla erityisesti Taikan liikettä, minultakin kysyttiin, että onko tuossa todellakin veteraani, niin kevyesti Taika kehää kiersi. Myös Taikalle ERI ja SA, joten jo kolmaskymmenes ROP-vet sieltä saatiin. Seuraavaksi PN-kehään, jossa neljä narttua. Jälleen kierros ympäri, seisotus, tuomari kiersi koirat ja sitten ensimmäisenä poimi meidät rivistä, seuraavaksi Taika ja sitten Minku. Sehän tiesi jälleen kolmoisvoittoa :-) Jatkoimme heti Lumon kanssa ROP-kehään, missä järjestys oli tuomarille niin ilmeinen, ettei se edes kierrättänyt meitä, vaan ojensi meille suoraan ROP-ruusukkeen.

Kehän jälkeen kävin noutamassa pokaalit ja Hanna sen jälkeen tyttösille pehmolelut. Valitettavia tapahtumia näkee väliin näyttelyissä, nyt jouduin, Hannan ollessa ostoksilla, todistamaan Paavo Mattilan kehässä miten siellä ollut koira kävi tuomarin käteen kiinni. Sen verran paha jälki tuli, että tuomari kävi laitattamassa käteen siteen ja sitten palasi takaisin arvostelemaan. Arvosteluksi näytettiin ilmeisesti hylättyä ja sen jälkeen täyteltiin ilmoitus koiran vihaisesta käyttäytymisestä. Hanna palasi ostoksilta, kehä kasaan, vielä tyttösille pieni lenkki ja autoon. Kotimatka sujui leppoisasti ja teimme jälleen suunnitelmia tuleville viikonlopuille. Vähän ennen Kurua ihmettelimme edessämme olevaa jonoa, oliko siellä tapahtunut onnettomuus? Onneksi ei, vaan kyseessä oli puhallusratsia. Enpä ollut aikaisemmin nähnyt vastaavaa mittaria, mihin puhallusnäyte annettiin. Enää ei ollut pilliä, vaan eteeni laitettiin noin viiden sentin päähän laite, jossa oli suppilo, mihin tuli puhaltaa. Poliisi totesi tuloksen olevan negatiivinen, toivotti hyvää matkaa ja minä totesin hänelle, että loistavaa että järjestätte näitä puhallusratsioita. Kotona ilta juhlistettiin grillaamalla pihviä ja maissia, juomaksi tottakai muutama lasillinen punaviiniä. Myös tyttöset saivat lihasta omat palansa. Syömisen jälkeen lauma nukahti nopeasti ja tyytyväisenä aktiivisen viikonlopun jälkeen.

 

VAIHTELEVAA 18.7.2017

Viime viikonloppu vietettiin Oulun maisemissa kahdessa kansainvälisessä näyttelyssä. Kyllähän näyttelyssä olleet koirat jälleen osoittivat miten erityyppisiä voivat tollerit olla. Kun otetaan rotumääritelmän ihannekoko ja mukaan vielä sallittu poikkeama, voi korkeus poiketa kahdella tollerilla 8 cm. Melko lähellä tätä varmaan oltiin, kun katsottiin valioluokassa meidän lisäksemme ollutta narttua. Kärjessä isokokoinen narttu ja perässä kaksi meidän selkeästi matalampaa.

Lauantain tuomari Umit Özkanal ihastui selkeästi meidän tyttösten matalampaan tyyppiin. Olin jälleen Lumon kanssa kehässä ja lopulta meidät sijoitettiin narttujen ykköseksi, ROP-kehässä meille VSP. Lumolla loistava esiintyminen ja liike, se on kyllä helppo esitettävä. Menestyksen kruunasi Minkun kakkos- ja Taikan kolmossija PN-kehässä. Taika palkittiin vielä tuttuun tyyliin veteraanien rotunsa parhaana. Lumon arvostelussa jälleen kehuttiin pään mallia ja oikeaa purentaa. Liikkeet arvosteltiin mukaviksi, turkki hyväksi ja temperamentti erittäin hyväksi. Tyypillisiä Lumon saamia kehuja. Kehuja saatiin myös Norjalaiselta koiraharrastajalta, johon tutustuttiin jo Ylivieskassa, missä heidän uroksen oli VSP, Minkun ollessa ROP.

Sunnuntain tuomari oli vaihtunut Kirsi Niemiseksi ja se oli meille huono uutinen. Mikäli näyttely ei olisi ollut kaksipäiväinen, olisi tämä näyttely jäänyt meiltä väliin. Lumo on näyttelyistä saanut, kun ei huomioida juniori-luokkaa, yli 80 ERI-arvostelua, suurin osa SA:n kera. EH-arvosteluja on tullut vain 7 ja yksi niistä Kirsiltä. Taikakin on häneltä joutunut tyytymään sileään ERI:iin. Ilman odotuksia menestyksestä saavuttiin siis sunnuntain näyttelyyn. Kehä oli lähes tunnin myöhässä, mutta vihdoin tuli meidänkin vuoromme. Lumo esiintyi jälleen hyvin ja kierroksien jälkeen asettelin sen paikalleen seisomaan tuomarin eteen. Ensimmäisenä kuulen "taakse laskeva kallo-osa" ja olen vähän ihmeissäni, mitähän se mahtaa tarkoittaa. Arvostelu jatkuu "ei tänään parhaassa turkissa", siinä vaiheessa haluan poistua paikalta. Lumo on mielestämme lähes parhaassa turkissa ja samaa mieltä on moni muukin. Saamme kuitenkin ERI:n, mikä mielestäni on arvostelun mukaan vähän liikaakin. Seuraavaksi on Minkun vuoro, joka puolestaan on etumatala ja kuono-osakin on liian lyhyt, turkki ei myöskään parhaassa näyttelykunnossa, turkista voin kyllä olla täysin samaa mieltä. Arvostelusta huolimatta myös Minkulle ERI. Kilpaluokassa sijoitumme Lumon kanssa toiseksi ja saamme vielä SA:n, Minku ei sitä saa. Taikakin parantaa edelliseen Kirsin arvosteluun verraten, tällä kertaa ERI SA, ROP vet ja ainoana meidän koirista PN4-sijoitus.

Näyttelyn jälkeen suuntaamme kohti Jumesniemeä, miettien viikonlopun arvosteluja. Lauantai antoi meille kolmoisvoiton nartuissa ja sunnuntaina Taika parhaana neljäs. Näyttelyt ovat arvostelulaji ja kuten alussa kerroin, poikkeamat ovat suuret, kuten myös tuomareiden mieltymykset. Niihin on tyytyminen, mutta mielestäni niistä saa olla eri mieltä. En arvostele näyttelyn koirien järjestystä, vaan meidän tyttösten saamia arvioita. Kuuden tunnin ajomatka Ouluun vakuutti meidät siitä, että vielä kauempana oleva Kemin näyttely saa jäädä väliin, vaikka tyttöset sinne olikin jo ilmoitettu. Sunnuntaina ajelemme Saarijärvelle, katsotaan sitten miten tyttöset siellä arvostellaan.

 

MELKOINEN ALKUVUOSI 10.7.2017

Puoliväli vuodesta on ohitettu ja näyttelyiden osalta voi vähän tarkastella kuluvaa vuotta. Pentusuunnitelmien siirtymisen jälkeen teimme suunnitelmat vuodelle ja kyllähän sinne melkoinen määrä näyttelyitä laitettiin. Mejä-ilmot eivät valitettavasti ole kesän aikana antaneet yhtä hyvin koepaikkoja kuin keväällä, joten silloin ollaan suunnattu koko lauman voimin näyttelyyn.

Tyttösemme ovat menestyneet näyttelyissä loistavasti. Taika esiintyy veteraanikehässä kuin parhaimpina päivinä ja kyllähän se tuomareidenkin toimesta on usein havaittu sekä arvosteluun kirjoitettu. Taika on tänä vuonna saanut kaksi ROtunsa Paras (ROP) ja kaksi Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP) -sijoitusta. Veteraani puolella ROP-sijoituksia on kertynyt huimat 12 ja VSP-sijoituksia neljä. Minku on kerännyt tälle vuodelle viisi ROP-sijoitusta ja yhden VSP:een. Kansainvälisissäkin näyttelyissä on menestystä tullut kahden Cacibin ja kahden varacacibin verran. Lumokin on menestystä saanut, yksi ROP ja yksi VSP, kertaalleen myös Cacib ja varacacib.

Vuoden vaihtuessa lähetellään jälleen tulokset eri yhdistyksille, jolloin valitaan niitä vuoden 2017 parhaiten menestyneitä. Mikäli miettisimme vain menestymistä niissä, meidänhän ei kannattaisi ilmoitella aina kaikkia samaan näyttelyyn, nehän tavallaan kilpailevat toisiaan vastaan. Minku olisi vuoden aikana saavuttanut vielä neljä PN1-sijoitusta (ROP/VSP), mikäli Lumo ja Taika eivät olisi näyttelyssä olleet. Tämä on kuitenkin laumamme yhteinen harrastus, joten kyllähän kaikki aina ilmoitetaan, ellei sitten joku koirista vielä pääse mejä-kokeeseen ja minä sinne suuntaan.

Näyttelyarvosteluissa arvostan erityisesti koiran liikkumisesta ja käytöksestä annettuja arvioita. Lumon osalta viime näyttelyistä esimerkiksi "Liikkuu vapaasti ja kantaa itsensä kauniisti. Miellyttävä käytös ja esiintyy hyvin" "Liikkuu hyvin ja kantaa itsensä kauniisti" "Kiva draivi ja hännän kanto" "Erinomainen hännän kanto" "Vaivattomat liikkeet, rauhallinen käytös" "Liikkuu ja esiintyy erittäin hyvin" Vastaavia arvioita löytyy myös Minkun ja Taikan arvosteluista.

 

FLUNSSAINEN REISSU 13.6.2017

Perjantain työpäivä päättyi normaalia aiemmin, kun ilmoitin esimiehelleni lähteväni apteekin kautta kotiin. Sieltä kaikki mahdollinen lääkitys alkamassa olevaan flunssaan, reissuun kun toivoi viikonloppuna pääsevänsä. Lääkkeillä olotila helpotti sen verran, että tollerimobiili starttasi illalla kohti varkautta. Minä toimin kuljettajana, sillä myös Hanna oli sairastunut samaan flunssaan, joten hän sai matkan huilata. Varkaudesta meillä oli varattuna tilava huoneisto, jonne neljän tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme. Illalla emme tehneet muuta kuin lenkin koirien kanssa, vierestä löytyikin aivan loistavat lenkkeilymaastot sekä myös ranta, jossa tyttösemme pääsivät uiskentelemaan ja jälleen "kaunistautumaan" seuraavan päivän näyttelyä varten. Ravintolaan ei olotilasta johtuen tehnyt mieli lähteä, vaan nautimme omat eväät tilavassa huoneistossa. Seuraavana aamuna sai onneksi nukkua normaalia pidempään, koska näyttely alkoi vasta iltapäivällä.

Onneksi lauantaille sattui lämmin aurinkoinen päivä, sillä flunssa ei ollut helpottanut ja varmaan pieni kuumekin sillä hetkellä vaivasi. Tulipa siinä testattua myös häkkimme koko, sillä välissä kävin siellä vähän makoilemassa, tyttöjen ollessa kyljessä kiinni, sopivasti lämmittäen. Kehään vein normaaliin tapaan Lumon ja siihen tuomari heti ihastui. Myös Minku oli tuomarin mieleen ja jälleen sisarpuolet kisasivat valioluokan voitosta. Meidät sijoitettiin kärkeen ja molemmille ERI SA. Myös Taika sai ERI SA ja oli näyttelyn ROP-VET. Paras Narttu kehässä kärkipaikkamme säilyi ja Lumosta tuli näyttelyn ROtunsa Paras. Tämä oli tyttöstemme kuudes perättäinen ROP-sijoitus ja myös Taikalle kuudes perättäinen ROP-VET sijoitus, melkoisia kaunottaria ovat. Jäimme odottamaan näyttelyn ryhmäkehät, niissä ei sijoituksia Lumolle eikä Taikalle.

Nopeasti tavarat kasaan ja kohti seuraavaa näyttelypaikkaa eli Tuurin miljoona koira tapahtumaa. Onneksi Hannan olotila oli hivenen kohentunut, joten hän sai tällä kertaa ajaa, minun ollessa apukuskina peittojen alla. Tuurista olin varannut meille mökin parin kilometrin päästä kyläkaupalta ja mielessäni oli jo saunan lämmittäminen. Pääsimme perille ja täytyypä todeta, että mökin oven avattuamme pettymys oli melkoinen. Mökki oli kooltaan hotellihuonetta pienempi, eikä sieltä edes saunaa löytynyt. Netistä tarkastin ja sieltä huomasin, että mökkiin oli kirjoitettu sauna ja lisätietona että se löytyisi 30m metrin päästä ja olisi erikseen tilattavissa. Mökissä ei myöskään ollut yhtään kaappia, eikä tasoa, missä tavaroita voisi pitää. Huoneessa vain minikeittiö, jossa jääkaappi, sen päällä kaksi keittolevyä ja pesuallas. Oli tavallaan onni, että saavuimme majoitukseen niin myöhään, ettei tarvinnut muuta kuin lenkitellä koirat, syödä vähän iltapalaa ja mennä nukkumaan. Yöllä heräsin kylmyyteen, vaikka ilmalämpöpumppu oli 22 asteeseen laitettu. Päätin käydä kuumassa suihkussa, joka sekin loppui vähän ennen aikojaan, kun pienestä varaajasta kuuma vesi loppui. Loppuyön sitten valvoin ja yritin kulutella aikaa. Aamu valkeni sateisensa ja Hanna sai herätä sateen ropinaan. Seuraavaksi saimme huomata mökkimme olevan kauttaaltaan kostea, sisällä olleet talouspaperirullatkin olivat kosteudesta aivan märkiä. Silloin teimme päätöksen lähteä mökistä heti aamulla, emmekä tulisi toiseksi yöksi siihen takaisin, vaikka olimme sen jo maksaneet. Molempien olotila oli sellainen, että kotiin oli päästävä.

Näyttelypaikalla oli ensimmäisenä pystytettävä teltta, koska edelleen vähän piskotteli. Tyttöset jäivät autoon odottamaan ja me kävimme Hannan kanssa laittamassa teltan ja häkin. Flunssa edelleen vaivasi ja toivoin kehien olevan mahdollisimman pian ohi. Kohta pääsimme kehään ja jälleen Lumo oli Minkun edellä, kaikki saimme ERI SA, myös Taika, joten jatkoimme paras narttu kehään. Siellä oli meidän lisäksemme Noora kisaamassa Kertun kanssa ja siinä ennen kehän alkua totesin Nooralle, että olisikohan tänään jo se päivä, milloin Kerttu ohittaa kaikki meidän tyttösemme. Siitä sitten kehään kiertämään, pari kierrosta riitti ja järjestys ei vaihtunut, vaan Kerttu olikin juuri tyttöstemme edellä, ollen siis Paras Narttu 1, onnittelut Noora! Meidän sijoituksemme oli PN2-PN4. Taika kävi vielä kisaamassa veteraanien kauneimmasta ja valitettavasti sielläkin meidän ROP-VET putki katkesi, Taika tällä kertaa VSP-VET. Näyttelyn jälkeen teltta heti kasaan, tavarat autoon, lämmitys täysille ja kohti kotia. Kotona teimme vain välttämättömät lenkitykset ja jatkoimme toipumista flunssasta, eilinen lomapäiväkin kului peittojen välissä. Minulla tauti edelleen jatkuu, Hanna lähti puolikuntoisena töihin. Toivottavasti tauti kuitenkin hellittää ennen ensi viikonloppua, kun silloin pääsen jälleen lempilajini mejän pariin Keuruulla ja siellä metsässä tarpominen ei flunssaisena onnistu.

 

HUIKEETA MENESTYSTÄ 8.6.2017

Melkoista menoa on viikonloput olleet ja siitä syystä päivityksetkin ovat vähän jääneet jälkeen. Edellisen päivityksen jälkeen on ollut pari näyttelyä suomessa ja kolme virossa. Toukokuun 13. päivä minä suuntasin Eurajoelle jälleen mejä-jälkeä tekemään ja Hanna tollerimobiililla naapurikuntaan Ikaalisiin. Päivän aikana sain viestiä näyttelystä, tyttösemme olivat jälleen ottaneet kolmoisvoiton, järjestys tällä kertaa Minku, Taika ja Lumo. Seuraava viikonloppu vietettiinkin sitten lauma yhdessä Päijälän mejä-maastoissa. Helatorstaina pääsin itse mukaan näyttelyyn pitkästä aikaa. Onneksi olimme kaksin matkassa, koska sen verran olosuhteet olivat haastavat. Heti häkin pystyttämisen jälkeen havaitsimme, ettei se pysy kasassa siinä tuulessa. Seuraavaksi noudin teltan autosta ja sitä pystyttämään. Kaikki sujui ihan hyvin siihen asti, kunnes piti hakata kiilat paikalleen. Eipä olleet kiilat matkassa, kun ne loppukesästä oli vaihdettu agi-kentän metallisten kiilojen tilalle. Siinäpä pidin teltan nurkasta kiinni ja ihmettelin mitä nyt tehtäisiin. Päätin kysellä viereisestä teltasta, sattuisiko heillä olemaan muutama ylimääräinen kiila. Kuinkas sattuikaan, heillä oli varakiilat, jotka oltiin hommattu, kun heillekin oli käynyt vastaava kuin meille nyt eli kiilat olivat unohtuneet kotiin. Ystävällisesti he kiilat lainasivat ja saimme häkin teltan sisään turvaan. Kehään vein normaaliin tapaan Lumon, joka sijoittui valioluokassa kakkoseksi, jälleen Minkun perässä, molemmille kuitenkin SA. Paras Narttu kehässä minä vein Taikan, jonka kanssa olin jälleen kakkonen. ROtunsa Paras kehään pääsin pitkästä aikaa ja Minkun kanssa, kun Hanna vei Parasta Urosta Foxia. Minku esiintyi kanssani yllättävänkin hyvin, kun en sitä oikeastaan ole näyttelykehissä vienyt. Muutaman kierroksen jälkeen ROP ojennettiin meille, Minku voitti.

Viime viikonloppuna teimme Viron reissun, johon kuului kolme näyttelyä Tallinnan lähettyvillä. Melkoinen reissu oli sekin, eipä sitä etukäteen olisi uskonut. Perjantaina suuntasimme satamasta, tulevan majoituksemme kautta, näyttelypaikalle Luigeen. Tavarat autosta, näyttelypaikan viereen häkki ja sitten odoteltiin. Valioluokassa vein Lumon ja kierroksen jälkeen oli yksilöarvostelun vuoro. Tuomari tuli käsittelemään Lumoa ja totesi "ruoka on sitten maistunut". En kommentoinut siihen mitään, tuomari lisäsi vielä "on siis vähän lihava" ja katsoi minuun. Vieläkään minulla ei ollut siihen mitään sanottavaa, minullahan on ihannekorkeuden alarajalla oleva koira (n.44cm), joka juurikin punnittuna painaa sen painorajan alapuolella olevan lukeman 17,5 kg. Määritelmä kertoo vielä "Painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja luustoon" ja kun koiramme ovat enemmän sitä rotevampaa tyyppiä, kunnon lihaksilla varustettuina, en mitenkään voi sanoa Lumoa lihavaksi tällä hetkellä. Eipä se lievä ylipaino kuitenkaan arvostelua haitannut, vaan Lumo valioluokan voittoon, Minku kakkoseksi ja molemmille SA. Taikakin sai SA:n, joten jälleen PN-kehässä kaikkien tyttösten kanssa. Minä jatkoin Lumon esittämistä, veimme narttujen voiton ja jatkoimme siitä vielä ROtunsa Paras kehän voittoon, Lumo oli ROP. Lauantaina oli noutajien erikoisnäyttely. Tällä kertaa tuomari arvosti turkkia, joka edelleen Lumolla on kasvuvaiheessa ja varmaankin siitä syystä saimme "vain" sileän erin. Onneksi Minku sai kuitenkin luokkavoiton sekä ERI SA, myös Taika sai ERI SA, joten nyt Paras Narttu kehässä kaksi tyttösistämme. Minkuhan se tällä kertaa vei narttujen voiton ja palkittiin vielä ROtunsa Parhaana. Taika oli luokkansa voittanut, joten se oli ROP-VET. Tällä kertaa odoteltiin myös ryhmäkehiä ja kyllähän se kannatti, Minku oli BIS-5 ja Taika BIS-3 VET. Melkoiset palkinnot sijoituksista jaettiin. Viron voittajanäyttely oli sunnuntaina, joka oli se matkamme päänäyttely. Tittelinäyttely oli houkutellut paikalle muitakin, joten kilpailuakin näyttelyssä riitti. Valioluokassa katselimme kehän laidalla, että kolmas valioihin ilmoitettu narttu oli aivan erilainen kuin meidän tyttösemme, huomattavasti kookkaampi. Tuomari piti meidän tyttösistämme ja kilpailuluokassa meidät sijoitettiin kärkeen, Minkun tullessa kakkoseksi, molemmille ERI SA. Veteraaniluokassa oli Taikallakin kilpailija, mutta tuttuun tyyliinsä Taika vei voiton, saaden ERI SA ja voittaen jo tässä vaiheessa Viron Veteraanivoittaja 17- tittelin. Kolmen koiran kanssa siis Paras Narttu kehään kisailemaan varsinaisesta Viron Voittaja 17-tittelistä. Melkoisen jännäksi loppu menikin, alkuun edessämme oli Nooran Kerttu ja ensimmäisen tarkastelun jälkeen Kerttu jatkoi kierroksen kärjessä. Seuraavassa tarkastelussa Lumo nostettiin letkan kärkeen ja Taika meidän peräämme kakkoseksi. Jälleen kierros ja sitten tuomari kävi vielä kertaalleen kokeilemassa koirat ja katsomassa ilmeet. Tarkastelun jälkeen Taika nostettiin kärkeen, vielä kierros ja sitten kättelyt. Taika oli tupla-voittaja vei myös Viron Voittaja 17-tittelin ja sen jälkeen vielä näyttelyn ROP.

Viimeiset viisi näyttelyä ovat tuoneet meille yhteensä viisi ROtunsa Paras (ROP) sijoitusta, Taika on saavuttanut kaikki tarjolla olleet viisi ROtunsa Paras VETeraanisijoitusta (ROP-VET) ja kun vielä Virosta Taikalle kaksi titteliä Viron Voittaja 17 (EEV-17) ja Viron Veteraanivoittaja (EEVV-17), onhan kevät ollut aivan huikea myös näyttelyiden osalta. Ensi viikonloppuna näytelmät jatkuvat, ehkä suurin odotus on Taikan veteraanivoitoissa, Minku on järkyttävästi valeraskaana, joten saa nähdä, miten se arvosteluun vaikuttaa. Lumon turkki on jälleen kasvanut, joten sen menestystä voi ehkä myös toivoa.

 

ROUVA JYRÄÄ 10.5.2017

Viime viikkoina on jäänyt näyttelypäivitykset tekemättä, sillä Hannahan niistä omassa blogissaan hyvin kertoilee. Teen kuitenkin pienen koonnoksen näyttelyreissuista. Mielestäni alkuvuoden tuomarit ovat tykänneet hyvin erilaisista tolllereista. Jämijärven näyttelyssä pitkän linjan tollerituomari Esko Nummijärvi totesi hyvin, kuinka tollerin rotumääritelmä sallii erityyppiset koirat. Viikon välein tyttösemme ovat olleet näyttelyn VSP ja seuraavassa näyttelyssä ei pääse enää edes PN-sijoituksille. Eniten itseäni harmittaa kuitenkin se, miten isot KV-näyttelyt annetaan ulkomaalaisten tuntemattomien tuomareiden arvosteltavaksi, melkoista arvontaa tuntuu sijoitukset useasti olevan. Tähän ei ole muuta syytä kuin osallistujamäärät, kun laitetaan tuomariksi kaikkien tuntema suomalainen tuomari, aktiivisilla näyttelyissä kävijöillä on jo tieto, minkä tyyppinen tolleri pärjää, joten osallistujamäärät ovat pienet. Enemmän osallistujia saadaan ulkomaalaisen arvontaan. Kyllähän niissä ulkomaalaisissakin onneksi välillä näkee myös ihan osaavaa arvostelijaa.

Viime päivityksen jälkeen on ollut peräti seitsemän näytelmää. Korpilahden näyttelyssä Minku kiilasi itsensä ykköseksi, ollen näyttelyn ROP ja perässä äippä vielä veteraani ROP. Lahden näyttelystä ei paljon kerrottavaa jäänyt, näillä tyttöjen menestyksillä kun siitä PN4 sijasta ei nyt ihan kauheesti innostu. Nummijärven arvosteltavana Jämijärvellä tyttöset ottivat sitten kolmoisvoiton, Taika kärjessä ollen näyttelyn VSP ja veteraaneissa ROP, Lumo toisena ja Minku kolmas. Vaasan näyttelyssä menestys jäi Taikan varaan, sen ollessa jälleen veteraani ROP. Imatran näyttelyssä jouduimme tyytymään Taikan PN2 sijaan. Hankasalmella Taika vei koko potin, ROP sekä vet ROP, Minku hienosti PN2 ja Lumokin PN4 ei ihan kolmoisvoitto. Tampereen näyttelyssä Taika menestyi jälleen, ollen koko näyttelyn VSP ja myös veteraani VSP.

Taikan menestys on ollut ihan huikeaa, yhdessä näyttelyssä ROP, kahdessa se on ollut VSP, veteraaneissa neljä kertaa vet ROP ja kerran vet VSP. Viimeisessä viidessä näyttelyssä se on ollut tyttösistämme ykkönen. Rouva on kieltämättä tällä hetkellä loistavassa kunnossa, paino on juuri sopiva ja edelleen se Taikan vahvuus eli liikkuminen on kepeää kuin nuoruusvuosina. Hyvässä kunnossa sen pitää päivittäiset maastolenkit ja mielen virkeänä eri aktiviteetit, kuten dobo-palloilu, erilaiset hakutreenit, vesinoudot ja tokoilu. Mejässä rouva pääsee mukaan kun rata puretaan ja harkinnassa on rouvan paluu myös kisaamaan AVO-luokassa. Ehkä se sielläkin tekee yhtä näyttävän paluun kuin näyttelyissä.

Oma mielenkiintoni koiraharrastamisessa on tällä hetkellä mejässä. Seinäjoen näyttely jäi laumalta väliin, kun saimme kaksi mejä-paikkaa Mynämäeltä. Viime viikonloppuna jätin Tampereen näyttelyn väliin ja matkasin Lumon kanssa Sastamalan mejään. Kyllähän se fiilis loppukaadolla, tietäen Lumon tulleen jälkivalioksi, voittaa kaikki näyttelymenestykset mennen tullen.

 

VETERAANIKUNINGATAR TAIKA 14.3.2017

Kouvolan näyttely 4.3.2017 oli tyttösiltämme jälleen aivan loistava suoritus. Minku arvosteltiin rotunsa parhaana (ROP). Paljon kertoo tyttöstemme kauneudesta se, että 12 nartun joukosta kolmikostamme kaikki sijoitettiin eli ne olivat neljän parhaan joukossa.

Haluan kuitenkin nostaa esiin Veteraanimme Taikan huikeat suoritukset veteraanikehissä. Taika siirtyi veteraaneihin viime kesän heinäkuussa ja on sen jälkeen osallistunut 13 näyttelyyn. Näissä näyttelyissä se on saavuttanut veteraaniarvioita 2xVSP (Vastakkaisen Sukupuolen Paras) ja 8xROP (ROtunsa Paras). Näistä sijoituksista on viisi tullut isosta kansainvälisestä näyttelystä. Lähes joka kisassa on kilpailua ollut, veteraaniluokka on ollut myös näyttelyn isoin luokka, parhaimmillaan nartuissa 8 kilpailijaa kuten Helsingin kv-näyttelyssä, jossa Taika VET-VSP. Taika ei kuitenkaan ole jokaisessa kisassa parhaassa turkissa ollut, vaan arvosteluun on kirjattu esimerkiksi "bikineissä esiintyvä mummo" ja "tänään kovin ohut häntä", tämäkään ei ole menestystä estänyt. Innolla odotamme kevään näyttelyitä sekä turkin palautumista, silloin vasta Taika on parhaimmillaan.

 

NÄYTTELYKAUSI 2017 ALOITETTU 24.1.2017

Kaksi näyttelyä ollaan jo tälle vuodelle kierretty, joten on aika päivittää tämäkin sivu. Näyttelykausi alkoi perinteisesti Kajaanista, jonne matkasta johtuen suunnattiin jo edellisenä päivänä. Illalla hotelliin saavuttiin, tavarat hotellihuoneeseen, tyttöjen lenkitys, syömään ja vielä tyttösille iltalenkki. Näyttely alkoi vasta päivällä, joten aamusella ehdittiin hyvin tehdä ne normikuviot, tyttöjen lenkitys, aamupala ja sitten tavarat kasaan näyttelyä varten. Hotelli sijaitsi niin lähellä näyttelypaikkaa, joten matkasimme sinne kävellen, saivatpa tyttöset vielä hyvän lenkin ennen kuin näyttelyhäkkiin nukahtivat. Viime vuoden viimeisessä näyttelyssä meidän entisen näyttelyhäkin vetoketju rikkui, joten tätä vuotta varten ostimme uuden. Tilasimme uuden häkin netistä, merkki oli sama ja muutenkin kuva netissä näytti aivan samalta kuin vanha häkki. Pieni yllätys oli häkin saapuessa, kun se olikin edellistä selvästi suurempi. Onpa jälkikasvulle tilaa ja tyttöset ainakin viihtyvät. Pieni ongelma on kyllä paikan löytäminen häkille, mutta sinänsä se vie vähemmän tilaa kuin esimerkiksi kolme normihäkkiä, jos sellaiset tyttösille olisi. 

Valiokehässä Lumo ja Minku saivat kumpikin ERI SA. Kilpailu valioluokan voitosta oli tiukkaa, minut sijoitettiin ensin jonon toiseksi ja sen jälkeen iloksemme Minku sijoitettiin koko porukan kärkeen, mikä tarkoitti meille sitten sijaa kolme. Taika kisasi tällä kertaa yksin ja sai tuomarilta hyvät arvostelut, ollen siis ROP-veteraani. Jälleen kaikki tyttösimme olivat PN (Paras Narttu) kehässä, minä pääsin (jouduin) tällä kertaa viemään Taikaa. Taika ei kehässä ole enää se helpoin vietävä, siitä on tullut kakara jälleen ja sen innostus on sitä luokkaa, että varsinkin paikallaolo tuottaa ongelmia. Sitten alkoi karsinta ja meidän tytöistä Lumo käteltiin viimeisenä niistä ei sijoitetuista, joten se kuuluisa epävirallinen "PN5" oli hänen kohtalonsa. Minä olin Taikan kanssa jonon neljäntenä ja se meidän lopullinen sijoitus olikin, Minku sijoitettiin koko luokan kärkeen ja myöhemmin sai sijoituksen VSP (Vastakkaisen Sukupuolen Paras). Eipä olisi näyttelykausi paljon paremmin alkaa, Taika jatkoi voittokulkuaan ja Minku hienosti narttujen kaunein. 

Tyytyväisenä ryhdyimme kaikessa rauhassa pakkaamaan tavaroita. Häkistä otimme jo katon pois ja monta ohikulkijaa kävi tyttösiämme ihastelemassa. Sitten paikalle saapui innokas valokuvaaja, joka esittäytyi Kainuun Sanomien toimittajaksi. Hetken meitä haastateltuaan, hän kertoi että pääsisimme lehden juttuun näyttelystä. Jälleen saimme pienen yllätyksen, kun olimme päässeet ihan lehden etusivulle, mutta kyllähän tyttöset sinne kauneutensa (ja menestyksensä) puolesta kuuluivat.

Näyttelykausi jatkui heti seuraavana viikonloppuna Turussa. Vaikka matka Turkuun ei niin pitkä olekaan, päätimme ottaa hotellihuoneen ja saapua Turkuun jo lauantaina. Ilta sujui tutuissa merkeissä ja sitten oli unien aika. Täytyypä sanoa, että hotellin normileveässä, varmaankin 160cm, sängyssä on nykyään haasteellista nukkua. Lumo ja Minku ovat täysin tottuneet nukkumaan kotona meidän leveässä sängyssä, minne ne hyvin mahtuvat. Nyt kun Taikakin väliin, varsinkin reissuilla, innostuu sängylle ja jos hotellihuoneessa sille ei ole omaa sohvaa, niin ahdasta tulee, kuten kuvasta näkyy. Jotenkin, ja vähän nukkuenkin, yöstä selvittiin ja seuraavana päivänä hotellihuoneen luovutus, kamat autoon ja näyttelypaikalle.

Turku oli jälleen kerännyt melko paljon osallistujia ja hetken vuoroamme odoteltiin. Olin seurannut tuomarin tavan arvostella, joten vuorollani tiesin miten kehä menisi... vai tiesinkö? Alkuun tuomarin tutustuminen, kierrokset ja sitten seisonta. Nyt päätin ottaa uusiksi messarissa täysin pieleen menneen namin heittämisen Lumolle. Nami käteen, heitto Lumolle ja tällä kertaa se hyvin otettiin kiinni. Vielä toisen kerran ja kun sekin onnistui, keskityttiin vain seisomiseen. Mielestäni olin Lumoa seisottanut jo pitkään ja kuulin tuomaripöydän ääreltä "erinomainen", luulin saaneeni arvostelun, en vilkaissutkaan siihen suuntaan, vaan poistuin kehästä. Kehän laidalla sain vielä Hannankin lähtemään omaan arvosteluunsa, kun huomaan että kehäsihteerihän se siellä minua takaisin huutelee. Hieman hämmentyneenä palaan tuomaripöydän ääreen, tuomari katsoo minua tiukasti ja toteaa "I am not done yet", hirvittävästi pahoittelen tilannetta ja arvostelu saa jatkua. Lopuksi saamme (onneksi) sen erinomaisen ja tällä kertaa, ja tästä lähtien, seurasin kyllä sen tuomaripöydänkin tapahtumia ennenkuin kehästä poistuin.

Valiokehässä viikon takainen järjestys vähän vaihtui, Estan ollessa tällä kertaa ensimmäinen, Minku sijoittui toiseksi ja minä Lumon kanssa kolmanneksi, kaikille kuitenkin SA. Taikalla oli Turussa kilpailua, veteraaneja kehässä kaikkiaan neljä. Vähän olemme harmitelleet Taikan turkkia, joka on viime viikkoina tippunut ja tietenkin muuttunut myös karheaksi. Tämä ei kuitenkaan tätä tuomaria haitannut, vaan hän ihastui Taikaan. Taika siis narttujen veteraanikehän voittoon ja myöhemmin voitti vielä veteraaniuroksenkin, joten toinen kansainvälisen näyttelyn ROP-veteraani putkeen. Myös Taika sai SA:n ja jatkoi paras narttu kehään. Hanna oli huomannut, miten tuomari ihastui Taikaan ja halusi viedä sen. Minulle annettiin tällä kertaa Minku, jota en montaa kertaa ole vienyt. Minku kehässä istahti heti alkuun, mutta innostuksellani nousi seisomaan ja häntä heiluen arvostelua odotti. Jälleen alkoi karsinta ja kuinkas ollakaan, Lumo jälleen viidentenä ulos kehästä, jotenkin tuttua. Itselleni odotin sitä PN2 sijoitusta, nyt kun olin Minkun kanssa, mutta kuinkas ollakaan, sieltähän Taika nostettiin meidän eteen. Taikalle siis kyseinen sijoitus ja me olimme PN3, johon olimme myös ihan tyytyväisiä.

Yleensä en blogiini arvosteluja kirjoita, mutta Taikan arvostelu on niin upea ja sen näköinen :-) "Erittäin feminiinen narttu, yhä upeassa kunnossa. Useita upeita rotutyypillisiä yksityiskohtia. Ihana pää ja ilme. Harmoniset tasapainoiset kulmaukset, upeat leijailevat liikkeet"

 

BALTIAN VOITTAJIA 15.11.2016

Matka alkoi perjantaiaamuna hilpeissä merkeissä. Tyttöset oli lenkitetty, kevyesti syötetty ja jälleen lauma suuntasi matkaan. Tyttöset matkaavat autossa takapenkillä, jonka jalkatilat on myös tehty tyttöjen käyttöön.

Takapenkillä on hyvin tilaa kolmelle koiralle, siitä huolimatta näkee niiden useinkin makoilevan hyvin erikoisilla tavoilla. Tällä kertaa matkaa taitettiin myös päällekkäin maaten.

Saavuimme aikataulun mukaisesti länsisatamaan, hetken kuluttua laivaan ja auto parkkiin. Matkalla hyttiin tyttöset saavat usein ihailevia kommentteja sekä rapsutuksia, muutaman kerran on kuullut kommentin missä ihmetellään saako koiria tuoda laivaan. Silloin kerromme, että saa tuoda, mikäli sinulla on koirahytti, hyvin asia on ymmärretty.

 

Hytissä laitoimme tytöille vettä tarjolle sekä tietenkin lelut leikittäväksi, kun itse suuntasimme syömään. Tällä kertaa aamiainen nautittiin buffeessa, josta matkaan lähti myös lihapullat tytöille tuliaisiksi. Syömisen jälkeen minä ehdin hyvin ottaa päikkärit, ennenkuin saavumme Tallinnaan. Tyttöset pitivät huolen, ettei minulle tullut kylmä, makaamalla ihan kyljessä kiinni. Sillä välin Hanna käväisi taxfreessä, tietenkin tytöille lisää leluja hankkien.

 

Tallinnassa pääsimme hyvin satamasta liikkeelle. Keskustassa yhden risteyksen ajoimme ohi, kun olimme väärällä kaistalla ja viereinen kaista oli niin tukossa, ettei sinne kannattanut enää yrittää. Helposti navi meidät jälleen tutulle reitille ohjasi. Reitti Tallinnasta Riikaan alkaa olemaan jo melkoisen tuttu ja matka taittuikin nopeasti ilman ongelmia. Yksi pysähdys matkalla, tankkaus ja tyttösten lenkitys. Riikassa hotelli löytyi melkoisen helposti, varattu parkkipaikka vaan hivenen ihmetytti. Parkki oli kadun varressa, jossa seinässä oli liikennemerkki, jossa autoa hinataan pois. Varmistin parkkipaikan kolmeen kertaan, ennenkuin uskalsin auton siihen jättää.

 


Sitten kirjautuminen hotelliin ja huoneeseen. Huone oli todella hieno ja iso, myytiinhän se kylläkin ihan sviitin nimellä, aina se ei vaan ulkomailla ihan sviittiä tarkoita. Myös koiramatkustajat oli kivasti muistettu koirapedillä ja ruokakipoilla. Eipä koirapeti kylläkään paljon tyttösiä houkuttanut, vaan ne nukkuivat sängyllä tai sohvalla. Hotellin valintaan vaikutti paljon aivan vieressä ollut puisto, joka olikin erinominen lenkityspaikka. Eihän siellä tietenkään koiria voinut vapaana pitää, mutta flexeissä sentään hivenen enemmän pääsivät liikkumaan. Kyllä siellä pientä painiakin harrastettiin, jonka päälle saikin sitten hihnat selvitellä, ennen lenkin jatkoa.

 

Ensimmäisenä iltana päätimme mennä hotellin omaan ravintolaan, jota oli arvosteluissa kehuttu. Valitettavasti siihen saimme pettyä, alkuun meille tuotiin tilaamamme viinipullo, jonka Hanna onneksi huomasi olevan väärä. Tuodun pullon hinta olisi ollut melkein kaksinkertainen ja muutenkin hintataso oli aivan suomen luokkaa. Valitettavin tapahtuma tuli juuri ennen alkupalojen tuloa. Minut tultiin hakemaan ruokapöydästä, auto pitäisi siirtää. Huoneesta avain ja parkkipaikalle. Siellä näytettiin, että auto pitäisikin ajaa vieressä olevista ovista rakennuksen alakertaan. Ihan mielelläni auton sisälle laittaisin, mutta matkassa oli pieni ongelma, en ollut enää ajokunnossa. Kerroin asiasta ja nuori tarjoilihan sen näppärästi talliin ajoi. Vähän asia kyllä epäilytti, kun hän ensimmäisenä sanoi, että voisi ottaa avaimen, ajaa auton talliin ja sitten palauttaa avaimen ravintolaan. Kaikkien baltiasta kuultujen juttujen perusteella halusin kuitenkin olla autossa talliin asti ja sitten otin avaimen itselleni ja palasin ravintolaan. Ravintolassa alkupalat olivat tulleet juuri lähtöni jälkeen ja siellähän ne odottaessa olivat jo ehtineet jäähtyä. Alkupalat, eikä pääruokakaan vastanneet ihan hintatasoa, eikä laatua ja osa ruuasta vaikutti olevan tehty vähän kuin ylijäämästä, kuten esimerkiksi tarjoilijalle näyttämäni pieni nuiva keltainen parsa. Ongelmista johtuen saimme kuitenkin hinnasta pienen hyvityksen, mikä mielestäni oli ihan aiheellista. Ruokailun jälkeen iltalenkki ja nukkumaan.

Aamulla saimme heräillä rauhassa, näyttely olisi molempina päivinä vasta puolenpäivän jälkeen. Aamulenkin jälkeen aamupalalle, joka onneksi oli, toisin kuin ravintolan ruoka, todella hyvää ja monipuolista. Aamupalan jälkeen kävimme respassa sopimassa taksin tulemisen. Edellisen kerran perusteella päätimme mennä näyttelypaikoille taksilla, sen verran ruuhkaista Riikan liikenne keskustassa on ja myös liikennejärjestelyt näyttelypaikalla todella ruuhkaiset. Taksihan ohitti koko näyttelypaikalle jonottavan letkan, kiilasi niiden eteen ja jätti meidän porttien kohdalle. Samasta paikasta saimme kätevästi taksin myös paluumatkalle. Taksit eivät kylläkään halua turistien kanssa mittarilla ajaa, mutta jos 5km matka koirien kanssa maksaa 10 euroa, enpä siitä valita.

 

Molemmissa näyttelyissä oli suomalaistuomarit. Lauantaina herrasmies Jukka Kuusisto pienessä 8-ryhmän näyttelyssä, joka toimi hyvin ison Baltian voittaja-näyttelyn kenraaliharjoitteluna. Näyttelystä, vähän yllättäen, Taika voitti ensin ROP-veteraanin ja sen jälkeen vielä ROP:in Minkun nenän edestä. Baltian Voittajassa tuomarina oli Elena Ruskovaara. Siellä järjestys kääntyi, Taika voitti Baltian Veteraani Voittaja -tittelin, mutta varsinaisen Baltian Voittaja -tittelin vei Minku. Saimme siis kaiken sen mitä toivoimme. Näyttelyissä oli hyvä tunnelma, näyttelykehissä ja niiden ympärillä oli hyvin tilaa ja kun vielä tuomaritkin heittelivät hauskoja kommentteja sekä keskustelivat paljon, pystyi näyttelystä nauttimaan muutenkin, kuin vain palkintojen vuoksi. 

Reissun kaksi muuta iltaa vietettiin normaaliin tyyliin koiria lenkittäen sekä ruokailuissa Minkun nimikkoviini Nebbioloa nauttien. Paluumatka maanantaina sujui ilman ongelmia, ainoastaan 5 peuran lauman <