Näyttelyt

 

 - Käytitkö koiraasi näyttelyssä?

- Käytin

- Mitä tuomari sanoi?

- Yli-ikäinen ja päässäkin on vikaa

- Sanoiko tuomari koirasta mitään?

 

HUIKEAA MENESTYSTÄ 12.5.2019

Viime päivityksen jälkeen lauma on vieraillut viidessä näyttelyssä, eikä niitä tuloksia meinaa vieläkään uskoa. Vappuna 1.5. Lahti aloitti ja sieltä vähän vaatimattomampi menestys, Myrrille serti ja Taikalla vet-ROP. Tampereella 4.5. narttujen kauneimpana palkittiin Lumo, lopulta VSP ja NORD-serti. Taika joutui tyytymään tällä kertaa vet-VSP sijoitukseen. Pöytyälle 5.5. starttasi vain Minku ja Myrri, sillä itse olin mejä-kokeessa Eurajoella, mistä tulikin sitten Lumon kanssa täydet 50 pistettä VOI-luokassa, kannatti jättää näytelmät väliin. Näytelmissä voiton vei Minku, ollen myös ROP, Myrrille jälleen serti.

Viime viikonlopun huikean menestyksen aloitti Jämsän näyttely, siellä Lumo ROP, Myrrille serti ja Taika vet-ROP. Näiden tulosten lisäksi saavutimme jotain, mistä vain aikaisemmin vitsailimme, Paras Narttu (PN) kehässä olivat vain meidän koirat, joten se tiesi neloisvoittoa, nyt se oli totta. Jämsästä jatkoimme matkaa Iisalmeen, missä osallistuimme sunnuntain Nord-näyttelyyn. Ensimmäisenä laumasta kehään meni tietenkin Myrri, johon tuomari ihastui, arvosteluksi ERI ja SA. Avo- ja käyttöluokan koirat eivät saaneet SA:ta, joten Myrrin 7 serti näytti olevan tulossa. Minkulle ja Lumolle myös ERI SA. Taika oli veteraaneissa jälleen aivan vallaton, arvosteluksi sillekin ERI SA. Sitten mentiinkin PN-kehään ja huomasin, että eilinen toistui, kehässä ei ollut kuin meidän koiramme. Samaan viikonloppuun kaksi kertaa neloisvoitto, jotain aivan ihmeellistä. Se että Myrri oli lopulta laumamme kaunein, ei enää ollut yllätys, meidänkin mielestä se on viime viikkoina kehittynyt todella paljon ja näyttää "valmiilta". Myrrille siis serti, Nord-serti ja VSP, Lumolle vara-Nord-serti ja Taika vet-ROP.

Viimeiset kolme näyttelyä (2xryhmänäyttely, 1xNord-näyttely) ja niistä Myrrille kaikista serti. Pöytyällä Minku ROP, Jämsässä Lumo ROP ja Iisalmessa Myrri VSP. Taika ei Pöytyällä ollut, mutta viikonlopun näyttelyistä sille 2xvet-ROP. Innolla odotamme seuraavia näytelmiä, vaikka ensi viikonloppu meneekin mejän parissa. Meillä on tällä hetkellä lauma, mistä kuka tahansa voidaan palkita näyttelyn kauneimpana.

 

VUOROSSA MYRRI JA TAIKA 29.4.2019

Parit näyttelyt on käyty viimeisen näyttelypäivityksen jälkeen. Imatralle tehtiin jälleen yksi ikimuistoinen reissu, neljän ROP:in kera näyttelystä poistuttiin. Melkoinen näyttelytähti näyttää Myrristä kasvavan, aiemmin alkuvuodesta se voitti jo Kajaanin KV-näyttelyn (ROP) ja nyt vuorossa oli Imatran Nord-näyttely (ROP). Molemmissa taakse on jäänyt niin oman lauman kaunottaret kuin kaikki muutkin. Imatralla Myrri oli lisäksi juniori-ROP. Taika-mummu jatkoi vet-ROP linjalla ja kun vielä kasvattajaryhmässä kp sekä ROP-kasvattaja saatiin, niin sieltä se näyttelyn neljäs ROP. Lumo esiintyi kanssani todella upeasti ja se oli hienoa todeta myös tuomarin arvostelusta "Very showy dog and has the greatest connection to the owner" :-)

Viime viikonloppuna lauantaina itse olin tekemässä mejä-jälkeä ja sillä välin Hanna vei laumamme Laitilan näyttelyyn. Siellä oli Taikan vuoro loistaa, ensin vet-ROP ja sen jälkeen VSP. Lumo hienosti PN3 ja Minku PN4. Näyttelyn kauneimmaksi (ROP) arvostettiin kasvattimme Luca. Myrrikin sai arvosteluksi ERI SA, mutta ei muuta tällä kertaa.

 

KUKIN VUOROLLAAN 18.3.2019

Viikonloppuna kävimme Jyväskylän Korpilahden näyttelyssä. Siellä me Lumon kanssa voitimme keskinäisen kisamme ja Lumo oli valioluokan ykkönen. Paras narttu kehässä Lumo annettiin vieraisiin käsiin, kun kaikki tyttösemme sinne pääsivät ja tällä hetkellä Taika-mummua ei oikein uskalla muille antaa, sen verran vallatonta sen käyttäytyminen kehässä on. Lumo palkittiin vielä rodun kauneimpana narttuna ja kun urosten puolelta ei ROP-kehään ehdokasta löytynyt, se ojennettiin suoraan Lumolle. Minku oli PN2, Taika PN4 ja Myrri viimeisenä kehästä käteltynä sai epävirallisen PN5 sijoituksen.

Alkuvuosi näyttelyiden osalta on alkanut melko huimasti, viiteen näyttelyyn olemme osallistuneet seuraavilla tuloksilla:
Taika, 4 x VET ROP
Lumo ROP ja NORD varaserti
Minku ROP ja NORD serti
Myrri ROP(kv), serti ja 2 x varaserti
Melkoinen lauma, kun jokainen vuorollaan ROP

 

VILNAN VALLOITUS 15.3.2019

Viime päivityksen jälkeen on monta näyttelyä käyty, mutta niistä en enää jälkikäteen ala kirjoittelemaan. Teen kuitenkin kertomuksen viimeisestä reissusta Liettuen Vilnaan.

Ulkomaan reissut tulee suunnitella ajoissa, sillä jaossa olevia hyttipaikkoja laivalla on rajoitetusti ja alueen hotellit täyttyvät hyvin nopeaan. Saimme tehtyä reissuun varaukset yli puoli vuotta aiemmin, joten siltä osin kaikki oli kunnossa. Sitten jäimme odottelemaan näyttelyn aikatauluja ja kun totesimme sunnuntain näyttelyn olevan aamusta, muutimme vielä laivamatka sunnuntain ja maanantain väliselle yölle. Tähän vaikutti myös Hannan työreissu, mikä alkoi tiistaina. Koko reissu oli kyllä vähällä peruuntua, sillä itselläni ärsyyntynyt piriformis-lihas ei kolmesta kortisoni-piikistä ja lääkkeistä huolimatta ottanut parantuakseen. Sen verran lääkkeet ja venyttelyt kuitenkin auttoivat, että reissuun päätettiin lähteä. Keskiviikkoiltana pakattiin, torstaiaamuna herättiin kolmen aikaan ja puoli viiden aikaan olimme tien päällä.

Satamassa vielä pissitimme koirat ja sen jälkeen saimmekin ajaa suoraan laivaan. Hyttiin päästyämme annettiin koirille vesi sekä kaivettiin kassista lelut niille seuraksi. Sitten olikin aamupalan aika, mistä perinteinen kauppareissu ja pari lelua lisää tyttösille. Vielä oli hyvin aikaa päikkäreille, jotta loppumatkakin sujuisi pirteästi. Kuulutuksen jälkeen siirryimme autolle, missä odoteltiin porttien avautumista. Heti kun auton sai käynnistää, navigaattorille osoite, jotta osaisimme keskustasta suunnata oikeaan suuntaan. Tallinnan satamasta liikennejärjestelyt on muutettu ja valitettavasti entistäkin huonompaan suuntaan. Satamasta pääsyyn kuluu helposti puolisen tuntia. Kaupungissa tarkkailimme opasteita sekä navigaattoria, valitettavasti ne eivät aina ole samaa mieltä. Kuinkas ollakaan tällä(kin) reissulla huomasimme olevamme vasemman puoleisella kaistalla kääntymässä, kun piti mennä oikean puoleista suoraan. Eipä siinä auttanut kuin jatkaa ja korjata reitti vähän myöhemmin, eipä siitä suurta kiertoa tullut. Koska tyttöset takapenkillä nukkuivat sikeästi jatkettiin ajoa nelisen tuntia ennen pysähdystä. Tytöille hyvä lenkki, käynti huoltoasemalla ja matka jatkui. Kaikkiaan matkaa Tallinnasta kertyi 600 km ja aikaa kuluin noin kahdeksan tuntia. Tiet olivat koko matkalta hyvässä kunnossa ja liikennekin oli sujuvaa. Vilnassa hotellimme sijaitsi keskustan ulkopuolella ja sopivasti Vilnan ohitustie tuli suoraan sinne. Viimeinen risteys ja portista sisään ja saimme auton lähes sisäänkäynnin kohdalle.

Ensimmäisenä kävin kirjautumassa, sen jälkeen lenkitimme koirat. Koirien kanssa menimme huoneeseen ja olipas se ilahduttava näky. Tällä kertaa kuvat vastasivat täysin todellisuutta, huoneessa oli iso makuuhuone, olohuone sekä wc kylpyammeella ja suihkulla, korkeutta huoneilla oli noin kuusi metriä. Hotelli oli melko uusi, kalusteet olivat tyylikkäitä ja kaikki tarpeellinen löytyi. Autosta haimme loputkin matkatavarat, ruokimme koirat ja hetken rentouduimme ennen ruokailuun lähtöä. Ravintolassa nautimme erinomaisen illallisen pitkän kaavan kautta, olisipa suomessakin yhtä halpaa. Illan päätteeksi lenkitettiin koirat, sitten olikin unten aika, eipä pitkään tarvinnut unia odotella.

Seuraavana aamuna normikuviot, lenkitys, aamupala ja kohti näyttelypaikkaa. Varmistimme helpon pääsyn näyttelypaikalle ja olimme tilanneet hotellille taksin. Nopeasti sillä mentiin kuuden kilometrin matka. Hanna käytti tyttöset metsän laidassa ja minä vartioin tavaroita. Olimme ajoissa, joten helposti löysimme paikan kehän laidalta. Pitkään jouduimme omaa kehää odottamaan ja välissä joutuu näyttelypaikoilla näkemään sellaista mitä ei haluaisi. Viereisessä kehässä harjoiteltiin ja jostain syystä koira ei halunnut kehässä liikkua eikä esiintyä. Vanhempi naishenkilö kiskoi koiraa väkisin, otti kaksin käsin kuonosta kiinni, korotti ääntänsä ja jopa avokämmenellä läpsäisi koiraa. Mikäli toiminta olisi samanlaisena jatkunut, olisin mennyt kertomaan mielipiteeni asiasta. Onneksi loppui, ehkä joku sen kehän laidalla asiasta mainitsi. En todellakaan ymmärrä, mikä näitä ihmisiä vaivaa, tehdään kallis, aikaa vievä reissu ja loppukin menestymisen mahdollisuus pilataan saamalla koira tilaan, missä se ei ainakaan esiinny. Olen aivan varma, että parempi lopputulos olisi saatu innostaen, koiran kanssa leikkien ja palkaten. Voisi jopa se omakin mielentilakin samalla kohentua.

Viimein kehät alkoivat, tällä kertaa kaikki koirat olivat eri luokissa, luokkaserteistä johtuen. Siitä syystä olimme päättäneet, että Hanna vie kaikki koirat ja minä yritän kehän laidalta parhaani mukaan antaa oikean koiran kehään. Meidän koirista kehän aloitti tietenkin Myrri, joka esiintyi todella hienosti. Tuomari arvioi Myrrin ja sitten jäimmekin ihmettelemään, että minkähän arvion se oikein sai. Liettuassa kun ei näytetä mitään lappuja, mistä tulos selviäisi, eikä tuomari tai kehäsihteeri myöskään mitään maininnut. Sitten vuoroon tulivat Minku, Lumo ja Taika. Kaikki olivat kehässä käyneet ja ihmettelimme miten jatketaan. Kuulimme kutsuja Liettuan kielellä, ihmettelimme ja minä tarjoilin Hannalle vuorollaan jokaista koiraa, mahtoi pyörimisemme olla hauskaa seurattavaa. Lopulta tuomari tuli kertomaan, mitä koiria hän kehään haluaa ja pääsimme jatkamaan. Näiden kierrosten jälkeen jäimme odottelemaan arvosteluja, mistä lopulliset tulokset saataisiin selville. Nippu papereita saatiin ja niiden perusteella pääteltiin, että saatiin kaikki se mitä saatavilla oli. Jäimme tyttösten kanssa vielä isoihin kehiin, missä läpijuoksuna käytiin kasvattajaluokka, 8-ryhmän ROP, veteraani ja juniori-luokat. Minä sain vietäväksi Taikan veteraanikehään ja olipas melkoista touhuamista, mutta hauskaa oli.

Illan ja aamun kuviot menivät tuttuun tapaan. Toisen päivän näyttelymenestys ei ollut ihan yhtä loistavaa, saatiin kuitenkin Myrrille luokkaserti ja siitä tuli ROP-juniori sekä Taikasta vielä ROP-veteraani. Päivän menestys toi Myrrille lisäksi pari titteliä. Näyttelyn jälkeen lähdimme takaisin hotellille, jääminen joka päivä isoihin kehiin olisi mielestämme koirille ja vähän meillekin liian raskasta, piti välissä vähän rentoutuakin. Ilta normisti syöden ja lenkitellen. Aamulla näyttelypaikalle lähdimme omalla autolla, jatkuihan meidän matka näyttelyn jälkeen kohti Tallinnaa. Kolmas päivä kehässä sujui kuten ensimmäinen, kaikki saatiin, mitä tarjolla oli. Kehän päättymisen jälkeen Hanna käväisi vielä ostoksilla ja minä pakkailin jo tavaroita. Hanna palasi, otti tytöt ja lähti niitä lenkittämään, minä purin häkit, tavarat kantoon ja kohti autoa. Ehdin pakkaamaan auton ja sopivasti Hanna palasi tyttösten kanssa, oli kotimatkan aika. Melko helposti pääsimme näyttelypaikalta moottoritielle. Matkalla teimme pari pysähdystä, sillä laivan lähtöön oli vielä hyvin aikaa. Lenkitys vielä satamassa ja kohta päästiinkin laivaan. Ravintolaan emme jaksaneet lähteä syömään, vaan haimme ruuat ja nautimme ne hytissä, missä myös tyttöset saivat osuutensa. Saavuimme Helsinkiin ja sieltä pääsimme nopeasti keskustan läpi, liikennettä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Parin tunnin kuluttua saavuimme kotiin, tavarat sisään ja hyvillä mielin nukkumaan.

Paluumatkan aikana oli hyvää aikaa muistella reissua. Yhteensä 19 ruusukkeen ja neljän pokaalin kanssa sieltä palattiin, melkoisen uskomatonta. Tarkemmat tulokset löytyy Hannan blogista. Emme voineet kuin todeta, kuinka kauniit tyttöset omistamme, heti perään kuitenkin totesimme, että tärkeintä on niiden henkinen sekä fyysinen terveys, kenellekään reissu ei ollut liian raskas. Kuten yleensä matkoilla, mietimme myös tulevia tapahtumia, myös sitä miten ihmeessä saamme ajan riittämään kaikkiin harrastuksiin, onneksi meitä on kaksi harrastamassa, eikä muuta elämää kuin koirat ole ;-)

 

MYRRI, KAJAANIN KV-ROP 14.1.2019

Matkaa Kajaaniin tehtiin yli kuuden tunnin ajan ja siinäpä oli hyvää aikaa jälleen muistella viime vuoden tapahtumia ja suunnitella uusia. Tuleva näyttelykin oli tietysti mielessä ja mietimme millaisilla sijoituksilla mahdollisesti kotimatkaa tekisimme. Taikan menestys ei olisi yllätys, edelleen asenne ja meno kehässä on kohdillaan. Parin vuoden takaa tuomari oli sijoittanut Lumon sijalle PN1 VSP, joten sille menestys ei olisi ihme. Samasta näyttelystä Minku oli saanut sileän ERI:n, mutta kenties nyt se saattaisi olla enemmän tuomarin mieleen. Tottahan toki sijoituksiin vaikuttaa myös muut näyttelyyn ilmoitetut koirat ja niitä emme vielä menomatkalla tienneet. Myrrin arvostelua myös mietimme, tuomarihan ei sitä ennen ollut arvostellut. Toiveena oli ensimmäisenä ERI:n saaminen, siihen olisimme jo tyytyväisiä. Jos toiveet ylittyisivät, kenties luokkavoitto ja jos se tulisi, tietenkin toivoisimme myös SA:ta. PN-kehässä olisi sitten mahdollisuus SERTI:n saamiseen, mutta siitä emme vielä halunneet haaveilla, kun osallistujatkaan eivät olleet tiedossa.

Pidimme molemmat perjantaina lomapäivän ja lähdimme liikkeelle aamusella heti kun päivä valkeni ja sopivasti olimme perillä kun juuri alkoi hämärtää. Matka Kajaaniin sujui hyvin, yhden pysähdyksen matkalla teimme. Autolle saatiin parkkipaikka hallista, mistä suoraan hissillä pääsi majoituskerrokseen. Kun tavarat oltiin saatu huoneeseen, tehtiin tyttösten kanssa pitkä lenkki joen varrelle. Koirat ruokittiin ja itse suunnattiin hotellin ravintolaan. Erinomainen ruoka nautitiin, hetkeksi huoneeseen ja päivän päätteeksi vielä tyttösten lenkitys. Alkuun sai unta vähän odotella, kun hotellissa muiden koiraharrastajien koirat pitivät melkoista haukku- ja ulvontakuoroa. En edelleenkään ymmärrä, miten toiset jättävät koiransa huoneeseen haukkumaan/ulvomaan ja itse lähtevät esimerkiksi ruokailemaan. Jos koira ei huoneessa osaa hiljaa olla, tulee sen seurassa olla koko ajan joku!

Yö nukuttiin hyvin ja herätyksen jälkeen ensimmäisenä oli vuorossa lenkki. Sitten maittavan aamupalan nauttiminen, tavaroiden pakkaus ja kohti näyttelyhallia. Hallilla olimme ajoissa ja odottelimme kehän alkamista. Näyttelyn osallistujat olimme ostaneet sähköisenä ja sieltä näimme, että jokaisessa luokassa oli tyttösillämme kilpailua. Juniorinarttuja oli kolme, valioita meidän tyttösten lisäksi yksi ja myös Taikalla yksi narttu veteraaneissa. Myrri aloitti tyttösistämme ja kieltämättä kehänkin laidalla oli vähän jännitystä. Yksilöarvostelusta ERI, mihin olimme jo tyytyväisiä. Junioreista myös toinen sai ERI:n ja kolmas EH:n. Sitten valittiin luokan voittaja ja hyvin Myrri kehässä esiintyi. Sijoitus ei vaihtunut, Myrri sai luokkavoiton ja palkittiin vielä SA:lla, jatkaisimme vielä PN-kehässäkin. Valioissa Lumo esiintyi kanssani ihan hyvin, vähän oli liike nihkeää, syykin selvisi sitten myöhemmin. Lumo sai kuitenkin ERI:n, kuten Minkukin sekä kilpaileva narttu. Luokkakisassa kiersimme kehää ja lopulta Minku sijoitettiin luokan kärkeen, me sijalle kolme. Minku sai vielä SA:n, me tyydyimme tällä kertaa sileään eriin. Veteraaneissa Taika vei voiton, oli jälleen vet-ROP tuomarin sanoin "Hyväkuntoinen veteraaninarttu", tällä kertaa ei kuitenkaan SA:ta kun vähän tuhdissa kunnossa. Kisaaminen jatkui siis Myrrin ja Minkun kanssa. Hanna vei Myrriä, joka oli PN-kehän ensimmäisenä, me neljäntentenä, yhteensä koiria oli viisi. Ensimmäisenä käteltiin pois meidän perästämme valioluokan toinen. Kehää kierrettiin, tehtiin ensimmäinen pysähdys ja tuomari kiersi koirat kerrallaan. Järjestystä ei vielä vaihdettu, mikä itseäni vähän ihmetytti ja jälleen lähdettiin kiertämään. Siltä kierrokselta tultiin tuomarin luokse joka käsi ojossa tuli Hannan luokse. Enpä ollut uskoa, kun Myrri ohjattiin sijalle YKSI. Me jäimme sijalle neljä, mistä myös olimme iloisia. Sijoitusten julkistamisen jälkeen Hanna meni Myrrin kanssa ohitseni ja siinäkään vaiheessa en osannut vielä Hanna onnitella, vaan katsoin niitä vain ihmeissäni. Sitten kiiruhdin viemään Minkua häkkiin ja kaivoin kameran esille, vielä kisailtaisiin ROP-sijoituksesta. Myrri edelleen jatkoi hienoa esiintymistä ja lopulta Hannalle ojennettiin ROP-ruusuke. Meidän laumaamme on siis liittynyt melkoinen näyttelykaunotar, kun jo alle vuoden ikäisenä voittaa laumamme tyttöset sekä muut 13 narttua ja vielä uroksetkin.

Pitkästä paluumatkasta johtuen emme ryhmäkehiin voineet jäädä, täytynee jatkossa varautua niihinkin, kun kerran ROP-ehdokkaita laumasta enemmänkin löytyy ;-) Kotimatka sujui tuloksia ihmetellen ja niistä nauttien, hieno reissu :-)

 

MESSARI 8.1.2019

Vuoden viimeinen näyttely käytiin Helsingissä joulukuussa. Helsinki Winner näyteltiin lauantaina, siella Minku voitti nartut, saaden Helsinki Winner tittelin, Nord-sertin ja oli lopulta VSP. Taika palkittiin Helsinki Veteran Winner- tittelillä. Loistava menestys, eikä Myrrin saama EH pitkään jäänyt harmittamaan.

Sunnuntain Voittaja näyttelyssä Myrri oli enemmän tuomarin mieleen, kuuden juniorinartun joukosta se nostettiin kärkeen ja sai näyttelystä Juniorivoittaja-tittelin. Lumo sijoittui lopulta PN3:ksi ja sai vara-Cacibin, kaikille siis jotain kotiintuomista.

 

HUIKEAA MENESTYSTÄ 20.11.2018

Pieni tauko on ollut omissa näyttelypäivityksissäni, erityisesti siitä johtuen, että Hannan blogissa ne on hyvin kerrottu. Pieni yhteenveto on kuitenkin paikallaan, erityisesti Myrrin osalta. Myrri ehti pentuaikana osallistua kymmeneen näyttelyyn, joista todella vakuuttavat arvostelut, kahdeksan kertaa ROP-pentu ja kaksi kertaa VSP-pentu, jokaisesta näyttelystä siis KP. Ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä Seinäjoen KV:ssä Myrri sai arvosteluksi hienosta ERI SA ja vielä varaserti. Lumo ja Minku ovat edellisen kirjoituksen jälkeen esiintyneet neljä kertaa kumpikin, saaden joka näyttelystä ERI SA ja muutamia PN-sijoituksia.

Hieman yli viikko sitten teimme reissun Latvian Riikaan. Lauantaina osallistuimme Riikan voittaja näyttelyyn, mistä Myrri ansaitsi itselleen Riikan Juniorivoittaja -tittelin, Minku Riikan Voittaja -tittelin ja vielä Taika Riikan Veteraanivoittaja -tittelin. Minku jatkoi vielä ryhmissä sijalle RYP4, myös kasvattaja-ryhmässä pääsimme sijoille ollen BIS5. Eipä se olisi voinut paljon paremmin mennä. Reissun kruunasi vielä sunnuntain näyttely, missä omat koiramme ottivat ensimmäisen neloisvoittonsa. Kasvattaja-ryhmässä otimme voiton BIS1 ja Taika oli BIS3 veteraani. Huikea menestys siis sieltäkin. Erityisesti nautimme Taikan paluusta näyttelykehiin, siellä se todellakin viihtyy ja se näkyy myös tuloksissa. Kotonakin saimme vielä lenkeillä havaita, miten reissu oli Taikaa piristänyt, siellä se jälleen vauhdilla juoksenteli nuorison mukana ja teki hakuja innolla.

 

SUURIIN SAAPPAISIIN...? 11.9.2018

Surullisia uutisia saimme elokuun alussa Taikan terveydentilasta, mikä sitten muuttikin melko tavalla harrastussuunnitelmia. Muutamat mejä-kokeet jätimme suosiolla väliin ja näyttelyjä ei tehty koko lauman voimin. Leikkauksen jälkeen Hanna oli lomilla ja minä etätöissä kotosalla. Näin pystyimme koko ajan valvomaan Taikan tilannetta sekä varmistamaan että muu lauma jättää sen rauhaan. Hyvin lauman jäsenet tilanteen ymmärsivät, alkuun kävivät muutaman kerran nuuhkaisemassa ja sen jälkeen Taika saikin halutessaan olla omissa oloissaan. Alkuun parantuminen näytti sujuvan hyvin. Olin Taikan seurassa lauantain, kun Hanna kävi Myrrin kanssa Orimattilan pentunäyttelyssä. Siellä Myrri oli ROP-pentu ja jatkoi hienoa menestymistä vielä ryhmissä sijalle 3.

Sunnuntaina pääsimme Riihimäen näyttelyyn, Hannan vanhempien jäädessä hoitamaan Taikaa. Riihimäen Nord näyttelystä Lumo palkittiin Nord-sertillä ja oli lisäksi ROP. Myrri jälleen ROP-pentu. Illalla kotiin saavuttuamme päätimme, että Taika lähtee Hannan vanhempien hellään hoivaan. Valitettavasti seuraava viikko toi jälleen huonoja uutisia Taikan terveydestä, leikkaushaava oli tulehtunut. Jälleen leikkauspyöydälle, osa tulehtuneesta kohdasta leikattiin pois ja uudelleen tikit. Onneksi suurin osa haavasta ei tarvinnut toimenpiteitä. Minä tuunasin kauluria ja varmistettiin, ettei Taika varmasti pääse haavaa nuolemaan. Kun vielä lääkitys varmistettiin ja tehtiin pieniä muutoksia, haava alkoi paranemaan. Seuraavalle viikonlopulle ei haluttu ottaa mitään riskejä, joten Hanna teki viikonlopun näyttelyreissut ja minä pysyin Taikan seurana. Hieman harmitti jättää väliin Lumon ansaitsema mejä-piirinmestaruus paikka Merikarvialla, mutta terveys ennenkaikkea. Onneksi hienoja uutisia sain Kihniöstä, siellä Minku oli ROP ja Myrri jälleen ROP-pentu. Myrri jatkoi ROP-pentu saavutuksella heti seuraavana päivänä Tampereen pentunäyttelyssä.

Viimeisen viikon aikana Taikan haava on parantunut todella hyvin ja saatiin tikit poistettua. Antibiootti-kuuria vielä muutamaksi päiväksi jatkettiin sekä edelleen kauluria pidettiin paikallaan. Taikan olotila oli kuitenkin niin kohentunut, että päätimme ottaa sen matkaan Porvoon näyttelyyn. Taika oli reissusta innoissaan, häntä heiluen se matkassa mukana tallusteli ja kaulurin kanssa laittoi nopeasti häkissä nukkumaan. Porvoon näyttelystä ei menestystä Lumolle eikä Minkulle, mutta Myrri jatkoi menestystään, tällä kertaa kuitenkin "vain" VSP-pentu. Sunnuntain Jämsän pentunäyttelyyn lähdimme vain Myrrin kanssa, muu lauma sai jäädä kotiin lepäilemään. Siellä Myrri jatkoi menestystä ja oli ROP-pentu.

Vielä pari kuukautta taaksepäin sai kirjoitella Taikan jatkuvista ROP-vet ja VSP-vet menestyksestä, nyt kirjoitellaan Myrrin vastaavista pentusijoituksista. Onhan Myrri vasta kasvussa oleva, joten tulevaisuus vasta lopulta näyttää mikä siitä ulkomuodollisesti tulee. Alku on ollut kyllä melkoisen mahtava, seitsemästä näyttelystä kaikista KP (kunniapalkinto), 2 kertaa VSP-pentu ja peräti 5 kertaa ROP-pentu. Erityisen tyytyväisiä olemme olleet tuomareiden kirjalliseen arviointiin, kaikki näkevät Myrrissä mahdollisen menestyjän. Aika näyttää tuleeko Myrri kenties saavuttamaan jotain yhtä suurta kuin Taika on tehnyt...

 

LUMON "PESUT" AUTTOIVAT LOISTOMENESTYKSEEN 3.8.2018

Melkoisen potin laumamme keräsi Tollershowsta viime viikonloppuna. Kaikkiaan kotiin kannettiin 11 ruusuketta, muutama pokaali, koiran ruokaa, leluja, dameja sekä kolmesta eri luokasta saadut kiertopalkinnot sekä albumit. Eniten Hannan kanssa odotimme Myrrin ensiesiintymistä, eikä se paremmin olisi voinut mennä. Ensin kisailtiin pikkupentuluokassa, missä neljä osanottajaa. Myrri esiintyi erinomaisesti ja lopuksi pennut laitettiin järjestykseen. Myrrin sijoitus piikkipaikalta ei muuttunut ja vielä lisäksi saimme kunniapalkinnon (KP) mikä oikeutti kisaamaan vielä pentuluokassa. Vanhemmissa pennuissa (nartut) oli yksi osanottaja ja kun se ei KP:ta saanut, voitti Myrri narttujen koko pentuluokan. Siitä Hanna jatkoi kisaamaan urospentujen voittajan kanssa. Pari kuukautta vanhempi, paremmin kehittynyt uros voitti ollen pentujen ROP, Myrri aivan loistavasti pentujen VSP. Arvostelussa erityisesti lämmitti "Ikäänsä nähden hyvä liikkuja. Ihana sivuprofiili ja temperamentti". Hienot liikkeet havaitaan koiristamme jo pennusta alkaen.

Seuraavaksi menimme yhdessä narttujen valioluokkaan, minä tutusti Lumon ja Hanna Minkun kanssa. Lumo esiintyi helteestä huolimatta erinomaisesti ja sai ERI:n kuten Minkukin. Seuraavaksi otettiin kaikki valioluokan koirat kehään ja lähdettiin kiertämään. Kierroksia tehtiin yhdessä ja pareittain. Kierrosten jälkeen meidät nostettiin kärkeen ja uudestaan yhdessä kierros. Tuomari osoitti meille ykköstä, Lumolle valioluokan voitto, kahdeksasta kisaajasta. Lisäksi olimme jo yksilöarvostelussa saaneet kisaliput "parhaat liikkeet" ja "paras pää ja ilme" kilpailuun. Minku sijoittui lisäksi hienosti kolmanneksi ja sai lisäksi "parhaat liikkeet" lipun. Luokasta vain Lumolle SA ja kisat sillä jatkuivat. Parhaasta valioluokan nartusta voitimme myös Vienon Maljan, joka valitettavasti järjestäjiltä jäi jakamatta. Aiemmin totesin näyttelyyn valmistautumisesta ja tällä kertaa auttoi ainakin Lumon nelinkertainen "pesu" järvivedessä, kun se edellisenä päivänä neljä kertaa kokeessa kävi järvivedessä suorittamassa.

Hanna kävi Taikan kanssa veteraaneissa pyörähtämässä, karva on Taikalta helteiden myötä pudonnut, joten menestystä emme siltä odottaneet, eikä sitä tullut. Lumo jatkoi veteraanikehän jälkeen kisaamista paras narttu kehässä. Sieltä meidät edelleen otettiin jatkoon ja lopuksi lähdettiin koiria sijoittamaan. Kun neljäs ja kolmas oli sijoitettu, hymyilin jo tyytyväisenä ja odotetusti meidät sieltä poimittiin seuraavaksi sijalle 2. Vastassa ollut veteraaninarttu otti kolmannen voiton putkeen ja tyytyväisenä sen perään asetuimme. Melkoinen saavutus yli 50 nartun joukosta nousta toiseksi.

Me olimme jo pentuluokan jälkeen todella tyytyväisiä ja Lumon menestyksen jälkeen ihmettelimme ruusukkeiden sekä palkintojen määrää. Mutta päivähän ei vielä ollut päättynyt. Tollershown palkittavat vielä jatkuivat, ensimmäisenä pariluokka. Valinta osallistujista oli täysin selvä, Lumo ja Minku. Siinähän on parivaljakko, mitä ulkopuoliset ei toisistaan erota ja täytyy sanoa, että itsekin ne joskus lenkeillä sekotan. Hienosti tyttösillä esiintyminen Hannan kanssa sujui ja pääsivät ensimmäisestä valinnasta jatkoon. Sen jälkeen tuomarit vielä juoksuttivat ja sitten saapuivat Hannan luokse kertoen, että tässä paras pari. Siitä sitten jälleen kuvaukset ja nyt tarvittiin jo minunkin apua kaikkien palkintojen kantamisessa. Paras liike kilpailuun osallistuivat molemmat, joten niillä oli paluu kehään heti vuorossa. Meidät valittiin jatkoon, mutta voitto meni tällä kertaa muualle. Viimeisenä meillä oli vuorossa paras pää ja ilme kilpailu. Siitä saatoin odottaa menestystä, sillä Lumon narttumainen pää on ollut usein tuomareiden kehun kohteena. Ensinnä kierros ja sitten tuomarit lähtivät kiertämään koira kerrallaan. Me olimme jonossa ensimmäisiä ja kuulin pelkkää kehua kummaltakin tuomarilta. Tuomarien kierrettyä kaikki, poimittiin jatkoon menevät. Jälleen kierros, uudestaan ilmeiden tutkiminen. Välittömästi kierroksen jälkeen tuomarit suuntasivat meidän luokse, valinta oli ollut heille ilmeinen. Olipas siihen kiva päättää tämän vuotinen tollershow, yhdessä tuomarien kanssa todeta miten hienot koirat meillä on.

Menestyksemme oli todella upea, vielä kun muistaa, että olemme edelleen pieni kasvattaja kolmella pentueella ja jokaisesta pentueesta olemme laumaan valinneet nämä kaunokaiset. Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, ettei tämän lauman kyvyt jää vain ulkonäköön vaan toimivat myös harrastuksissa.

 

NÄYTTELYTULOKSIA 26.6.2018

Vuosi alkaa olla puolivälissä ja meillä vasta kolme näyttelyä takana. Tottahan toki pentuprojektissa kului alkuvuosi, eikä sen jälkeenkään näyttelyinnostus ole ollut kovin korkealla. Myöskään tyttösemme ei painon (eikä turkin) puolesta olleet alkuvuodesta parhaassa kunnossa, sen verran vähemmälle liikunta jäi pentujen aikana. Näyttelyistä on saavutettu niin paljon ja kolmen kauniin tollerin vieminen kehään antaa aina odotuksia sille PN1 sijoitukselle. Mikäli sitä ei saavuta, ei ne muut sijat vaan tällä hetkellä paljon kiinnosta. Myös tollereiden valmistautuminen näyttelyyn ja esittäminen on muuttunut vuosien takaa. Muistan hyvin ne näyttelyt missä Taika kieriskeli edellispäivänä mudassa ja ilman mitään valmistautumista seuraavana päivänä pokkasi ROP-sijoituksen. Nyt voi lukea tolleriharrastajien sivuilta, miten edellispäivä on varattu näyttelyyn valmistautumiseen, alkuun täydellinen pesu, kaikki hoitoaineista alkaen turkkiin, trimmaus ja vielä föönaus päälle. Näyttelyssä näkee toinen toistaan kiiltävämpiä ja tuuheita turkkeja. Näyttää siltä, että tällä on ollut vaikutusta myös sijoituksiin. Mietinnässä on, täytyykö tähän valmistautumiseen lähteä mukaan, jättää näyttelyt väliin vai sitten vaan naturel-tyylillä lähteä koittamaan, aika näyttää.

Mitä sitten kolmesta näyttelystä naturel-tyylillä saavutettiin. Kahdesti saatiin se PN1 sijoitus, Ruovedellä Minku oli VSP ja Äänekoskella Lumo ROP. Akaan näyttelyssä Taika oli VET-ROP. Taika jatkoi muutenkin huikeaa menestystään, ollen kahdesti VET-ROP ja kerran VET-VSP. Alkuvuoden ensimmäinen näyttely oli hieno, sillä saavutimme sieltä PN1, PN2 ja PN4 sijoitukset.

 

 

KAIKISTA ERI SA 22.10.2017

Edellinen näyttelypäivitys elokuun puolivälistä, eikä sen jälkeen paljon päivitettävää olekaan ollut. Mejä-kausi 2017 päättyi todella loisteliaasti, näyttelyrintamalla onkin sitten ollut pienoinen laskusuunta. Näyttelyitä jätettiin suosiolla pari väliin, kun intoa reissuun ei ollut, eikä myöskään Minkun turkki parhaimmillaan. Kouvolan näyttelyyn osallistuimme 19.8. tarkoituksena oli viedä kehään kaikki kolme. Minkun valitettava anturan loukkaantuminen näyttelypaikalla piti kuitenkin sen poissa kehästä. Mainiosti Taika ja Lumo esiintyivät, Taika lopulta narttujen kaunein ja Lumo perässä PN2 sijoituksella. Siihen menestykseen olimme hyvin tyytyväisiä.

Pitkän reissun teimme Ahvenanmaan Eckeröön syyskuun lopussa. Reissu oli melkoinen pettymys, alkaen jo majoituspaikastamme. Kuvien perusteella valittu mökki ei ihan vastannut todellisuutta, paikkakunnalta ei löytynyt kauppaa ja jouduimme tukeutumaan paikan "ravintolaan" josta ei ihan gourmeeta ollut tarjolla. Myöskään näyttelymenestys ei ollut sitä mitä toivottiin. Taika oli PN3, Lumo PN4 ja Minku sentään muutaman EH:n jälkeen palasi ERI SA -arvosteluun.

Viikonloppuna matkasimme uudelleen Kouvolaan. Minkun karva on kasvanut takaisin, joten odotimme hyvää menestystä. Lumo puolestaan pudotti osan karvastaan, mutta senkin karva oli mielestämme edelleen ihan hyvässä kunnossa. Taika on tyttösistämme karvattomin, mutta näkyypä sillä sitten lihaskunto entistäkin paremmin. Kehät olivat hyvin aikataulussa ja odottelu tapahtui mukavissa merkeissä Ronin (Magicfox`s Carmenere) ja Caron (Redadict Into Deep Diving) omistajan sekä tulevan pentueen ostajaehdokaspariskunnan kanssa jutellessa. Tyttöset tuttuun tapaansa rentoutuivat häkissä. Vähän ennen kehää otimme Lumon ja Minkun pieneen treeniin vieressä olevalla tyhjälle kentälle. Hyvin sain Lumoon vauhtia ja Minkunkin meno näytti jälleen mainiolta. Sitten varsinaiseen arvosteluun, kierros yhdessä ja sitten yksilöarvosteluun. Kehässä Lumo kiersi todella hyvin, seisoi tuttuun tapaansa "vapaana", välissä makupaloja nappaillen. ERI saatiin, kuten kuuluikin ja sen sai perässä myös Minku. Yhdessä kierrettiin pari kierrosta ja Lumo osoitettiin ykköseksi. Sitten tuomari tuli suullisesti arvioimaan ja kertoi Lumon turkin olevan melkoisen huono. Vähän kommenttia ihmettelin ja kun perästä kuulin, että Minku todettiin tukevaksi, tiesin ettei nyt menestystä ollut luvassa. Molemmat kuitenkin ERI SA ja jatkoon. Koirat pois kehästä ja Hanna Taikan kanssa kehään. Siellä Taikalla kilpakumppani, joka voitti luokan, Taika sai kuitenkin ERI SA ja turkki ei silläkään tuomaria miellyttänyt, mitä en ihmettele. Kolmen tytön kanssa olimme siis Paras Narttu kehässä. Muutama kierros, AVO-luokan narttu pysyi kärjessä, veteraaniluokan voittaja siirrettiin kakkoseksi ja minä olin Lumon kanssa kolmantena. Taika perässäni neljäntenä ja Minku sai olla se "PN5" epävirallisesti.

Jos miettii näitä kolmea viimeistä näyttelyä, tuloksena VSP, VSP-vet, PN2, 2xPN3, 2xPN4 ja jokainen arvostelu tyttösillä ERI SA. Näihin olisi monikin näyttelykävijä hyvinkin tyytyväinen. Loppuvuoden näyttelyt ovat jälleen mietinnässä ja katsotaan mihin sitä tolleribiili mahdollisesti seuraavaksi suuntaa. Minkun juoksut saattavat nämä suunnitelmat muuttaa hyvinkin nopeasti.

 

NÄYTTELYVÄSYMYSTÄ 15.8.2017

Monta näyttelyä on käyty sitten viimeisen päivityksen. Heinäkuun lopussa oli tupla-KV-näyttelyt, Helsingissä menestyimme loistavasti, jälleen kolmoisvoitto Lumo näyttelyn ROP, Minku PN2 ja Taika PN3 ja tietenkin vielä ROP-vet. Yhdessä yössä tilanne sitten Porissa muuttui lähes täysin, ainoa PN-sijoitettu Taika sijalle neljä, saaden kylläkin jälleen ROP-vet tittelin.

Seuraavan viikonlopun minä vietin mejässä ja Hanna kiersi parit näyttelyt. Lauantaina Valkeakoski, jossa voittoa ei tullut, mutta hyvät sijoitukset Taika PN2 sekä jälleen ROP-vet, Minku PN3 ja Lumo PN4. Sunnuntaina Hanna suuntasi Kuopio KV:hen ja Lumo lähti kanssani haistelemaan verijälkeä. Kuopiosta sainkin loistavia uutisia, rouvamme oli yltänyt ROP-vet tittelin lisäksi koko näyttelyn kauneimmaksi ja Minku perässä PN2.

Viime viikonloppuna suuntasimme ensin Joensuun KV:hen, joka meinasi kyllä jäädä heti alkuunsa väliin. Kesän aikana olen sairastanut muutamankin flunssan ja jälleen perjantain-lauantain välisenä yönä sain herätä kylmyyteen. Kuumemittari kainaloon, joka osoitti melkoista kuumetta, ei muuta kuin kourallinen lääkkeitä ja takaisin nukkumaan. Aamulla olotila oli riittävän hyvä, joten päätin, että matkaan lähdetään. Joensuun näyttelystä Lumolle hienosti VSP-sijoitus, siitä huolimatta näyttelystä ei jäänyt kovin hyvä fiilis. Siitä tarkemmin novascotiannoutaja.fi sivuston murinassa. Taikakin vielä sijoittui PN4 sijalle ja jälleen ROP-vet. Sunnuntaina vuorossa oli tollereiden erikoisnäyttely, jossa oma olotila oli kyllä melkoisen väsynyt sairastamisesta johtuen. Taika sijoittui hienosti 20 veteraaninartun joukossa neljänneksi. Mennessäni yksilöarvosteluun valioluokassa, näin tuomarin lähestyvän meitä mittatikun kanssa. Eipä se nyt sinänsä ihmetystä herätä, onhan meitä ennenkin mitattu, mutta kun luokassa oli jo edellämme mennyt vähintäänkin yhtä matalia kuin meidän koiramme, sitä vähän ihmettelin. Mittaus tehtiin ja kysyin tuomarilta, voisiko hän kertoa mittauksen tuloksen, se oli 42cm, lisäksi hän totesi "It´s okay". Saimme ERI:n, mutta jatko jäikin sitten siihen. Minku haki näyttelystä karvattomana vielä kolmannen EH:n parin viikon sisään. Kiitollinen olin vain siitä, että nyt pääsin kotiin sairastaan.

Otsikon mukaisesti olen itse kokenut melkoista näyttelyväsymystä. Ehkä se kalenteri täyttyi vähän turhankin monesta näyttelystä, olisimme kylläkin monta niistä vaihtaneet mejä-kokeeseen, jos paikan olisimme saaneet. Samoilu metsässä olisi ollut paljon rentouttavampaa kuin näyttelykehät. Kun kesän aikana vielä sairastamani reflux on jälleen vaivannut, yöunet hotelleissa ovat usein jääneet vähän vähälle. Erityisen iloisia olimme Minkun alkuvuoden näyttelymenestyksestä, valitettavasti se juurikin kiivaimpaan näyttelykauteen tiputti turkkinsa, joten sen vieminen kehään oli lähinnä rahan tuhlaamista. Kun vielä loistava liikekin muutamassa näyttelyssä katosi, todennäköisesti pienen anturahaavan takia, ei sitä menestystä tullut. Jos mietitään vuoden kaikkia näyttelyitä, olemmehan menestyneet aivan loistavasti. Valitettavasti kun sitä menestystä on tullut jo niin paljon, taitaa se voitto olla ainoastaan se, mistä iloitaan. Loppuvuoteen näyttelyt vähenevät (onneksi), muutama ilmo ollaan jo tehty ja varmaankin niihin osallistutaan. Loppuvuoden KV-näyttelyt katsotaan koirien kunnon ja oman fiiliksen mukaan.

 

JÄLLEEN KOLMOISVOITTO 25.7.2017

Kemi siis jäi väliin ja vaihtui järvilenkiksi, varmasti miellyttävä muutos koko laumalle. Sunnuntaina aikainen herätys, tyttösten lenkitys, vähän aamupalaa ja kohti Saarijärveä. Autossa matkattiin kolmisen tuntia suuntaansa, joten päätimme heti alkuun, että Hanna ajelee sinne ja minä takaisin. Reitti kulki Kurun, Virtojen, Ähtärin kautta mutkaista maalaistietä pitkin, paljon ei muita autoja matkalla näkynyt. Saarijärvelle saavuttiin ajoissa, pieni lenkitys tyttösille ja näyttelyhäkille paikkaa etsimään. Lauantaina Saarijärvellä oli satanut todella paljon ja nurmikentällä olevat kehät olivat osittain todella märkiä. Meillä kävi tuuri, kehämme sijaitsi varmaan kentän kuivimmassa kohdassa ja kun suurin osa oli häkkinsä laittanut vastakkaisen puolen asfaltille, meillä oli hyvin tilaa pystyttää häkki. Tyttöset häkkiin nukkumaan, me jäimme nauttimaan auringonpaisteesta.

Tollereissa oli kaksi urosta, joista toinen sai ERI SA:n. Nartuissa ensimmäinen sai myös ERI SA:n ja sitten olikin jo meidän vuoromme. Lumon kanssa menin kärjessä, juoksimme yhden kierroksen ja sitten oli yksilöarvostelun aika. Kuulin arvostelun alkavan jatkuvasti sanalla "excellent" ja tuomarin hymyilystä saatoin päätellä, että nyt saattaisi menestystä jälleen tulla. Välissä käytiin kulmassa kääntymässä ja jälleen seisotettiin, tuomarilta sai pitkän ja kattavan arvostelun. ERI:hän sieltä tuli, kuten myös perässämme esiintyneelle Minkulle. Kilpaluokassa juoksimme kierroksen ja meidät näytettiin ykköseksi ja molemmille SA. Minä siirryin Minkun ja Lumon kanssa kehän laidalle, mistä onneksi olimme saaneet esitysapua, mikäli vielä Taikakin SA:n saisi. Kentän laidalla saimme jälleen ihailla erityisesti Taikan liikettä, minultakin kysyttiin, että onko tuossa todellakin veteraani, niin kevyesti Taika kehää kiersi. Myös Taikalle ERI ja SA, joten jo kolmaskymmenes ROP-vet sieltä saatiin. Seuraavaksi PN-kehään, jossa neljä narttua. Jälleen kierros ympäri, seisotus, tuomari kiersi koirat ja sitten ensimmäisenä poimi meidät rivistä, seuraavaksi Taika ja sitten Minku. Sehän tiesi jälleen kolmoisvoittoa :-) Jatkoimme heti Lumon kanssa ROP-kehään, missä järjestys oli tuomarille niin ilmeinen, ettei se edes kierrättänyt meitä, vaan ojensi meille suoraan ROP-ruusukkeen.

Kehän jälkeen kävin noutamassa pokaalit ja Hanna sen jälkeen tyttösille pehmolelut. Valitettavia tapahtumia näkee väliin näyttelyissä, nyt jouduin, Hannan ollessa ostoksilla, todistamaan Paavo Mattilan kehässä miten siellä ollut koira kävi tuomarin käteen kiinni. Sen verran paha jälki tuli, että tuomari kävi laitattamassa käteen siteen ja sitten palasi takaisin arvostelemaan. Arvosteluksi näytettiin ilmeisesti hylättyä ja sen jälkeen täyteltiin ilmoitus koiran vihaisesta käyttäytymisestä. Hanna palasi ostoksilta, kehä kasaan, vielä tyttösille pieni lenkki ja autoon. Kotimatka sujui leppoisasti ja teimme jälleen suunnitelmia tuleville viikonlopuille. Vähän ennen Kurua ihmettelimme edessämme olevaa jonoa, oliko siellä tapahtunut onnettomuus? Onneksi ei, vaan kyseessä oli puhallusratsia. Enpä ollut aikaisemmin nähnyt vastaavaa mittaria, mihin puhallusnäyte annettiin. Enää ei ollut pilliä, vaan eteeni laitettiin noin viiden sentin päähän laite, jossa oli suppilo, mihin tuli puhaltaa. Poliisi totesi tuloksen olevan negatiivinen, toivotti hyvää matkaa ja minä totesin hänelle, että loistavaa että järjestätte näitä puhallusratsioita. Kotona ilta juhlistettiin grillaamalla pihviä ja maissia, juomaksi tottakai muutama lasillinen punaviiniä. Myös tyttöset saivat lihasta omat palansa. Syömisen jälkeen lauma nukahti nopeasti ja tyytyväisenä aktiivisen viikonlopun jälkeen.

 

VAIHTELEVAA 18.7.2017

Viime viikonloppu vietettiin Oulun maisemissa kahdessa kansainvälisessä näyttelyssä. Kyllähän näyttelyssä olleet koirat jälleen osoittivat miten erityyppisiä voivat tollerit olla. Kun otetaan rotumääritelmän ihannekoko ja mukaan vielä sallittu poikkeama, voi korkeus poiketa kahdella tollerilla 8 cm. Melko lähellä tätä varmaan oltiin, kun katsottiin valioluokassa meidän lisäksemme ollutta narttua. Kärjessä isokokoinen narttu ja perässä kaksi meidän selkeästi matalampaa.

Lauantain tuomari Umit Özkanal ihastui selkeästi meidän tyttösten matalampaan tyyppiin. Olin jälleen Lumon kanssa kehässä ja lopulta meidät sijoitettiin narttujen ykköseksi, ROP-kehässä meille VSP. Lumolla loistava esiintyminen ja liike, se on kyllä helppo esitettävä. Menestyksen kruunasi Minkun kakkos- ja Taikan kolmossija PN-kehässä. Taika palkittiin vielä tuttuun tyyliin veteraanien rotunsa parhaana. Lumon arvostelussa jälleen kehuttiin pään mallia ja oikeaa purentaa. Liikkeet arvosteltiin mukaviksi, turkki hyväksi ja temperamentti erittäin hyväksi. Tyypillisiä Lumon saamia kehuja. Kehuja saatiin myös Norjalaiselta koiraharrastajalta, johon tutustuttiin jo Ylivieskassa, missä heidän uroksen oli VSP, Minkun ollessa ROP.

Sunnuntain tuomari oli vaihtunut Kirsi Niemiseksi ja se oli meille huono uutinen. Mikäli näyttely ei olisi ollut kaksipäiväinen, olisi tämä näyttely jäänyt meiltä väliin. Lumo on näyttelyistä saanut, kun ei huomioida juniori-luokkaa, yli 80 ERI-arvostelua, suurin osa SA:n kera. EH-arvosteluja on tullut vain 7 ja yksi niistä Kirsiltä. Taikakin on häneltä joutunut tyytymään sileään ERI:iin. Ilman odotuksia menestyksestä saavuttiin siis sunnuntain näyttelyyn. Kehä oli lähes tunnin myöhässä, mutta vihdoin tuli meidänkin vuoromme. Lumo esiintyi jälleen hyvin ja kierroksien jälkeen asettelin sen paikalleen seisomaan tuomarin eteen. Ensimmäisenä kuulen "taakse laskeva kallo-osa" ja olen vähän ihmeissäni, mitähän se mahtaa tarkoittaa. Arvostelu jatkuu "ei tänään parhaassa turkissa", siinä vaiheessa haluan poistua paikalta. Lumo on mielestämme lähes parhaassa turkissa ja samaa mieltä on moni muukin. Saamme kuitenkin ERI:n, mikä mielestäni on arvostelun mukaan vähän liikaakin. Seuraavaksi on Minkun vuoro, joka puolestaan on etumatala ja kuono-osakin on liian lyhyt, turkki ei myöskään parhaassa näyttelykunnossa, turkista voin kyllä olla täysin samaa mieltä. Arvostelusta huolimatta myös Minkulle ERI. Kilpaluokassa sijoitumme Lumon kanssa toiseksi ja saamme vielä SA:n, Minku ei sitä saa. Taikakin parantaa edelliseen Kirsin arvosteluun verraten, tällä kertaa ERI SA, ROP vet ja ainoana meidän koirista PN4-sijoitus.

Näyttelyn jälkeen suuntaamme kohti Jumesniemeä, miettien viikonlopun arvosteluja. Lauantai antoi meille kolmoisvoiton nartuissa ja sunnuntaina Taika parhaana neljäs. Näyttelyt ovat arvostelulaji ja kuten alussa kerroin, poikkeamat ovat suuret, kuten myös tuomareiden mieltymykset. Niihin on tyytyminen, mutta mielestäni niistä saa olla eri mieltä. En arvostele näyttelyn koirien järjestystä, vaan meidän tyttösten saamia arvioita. Kuuden tunnin ajomatka Ouluun vakuutti meidät siitä, että vielä kauempana oleva Kemin näyttely saa jäädä väliin, vaikka tyttöset sinne olikin jo ilmoitettu. Sunnuntaina ajelemme Saarijärvelle, katsotaan sitten miten tyttöset siellä arvostellaan.

 

MELKOINEN ALKUVUOSI 10.7.2017

Puoliväli vuodesta on ohitettu ja näyttelyiden osalta voi vähän tarkastella kuluvaa vuotta. Pentusuunnitelmien siirtymisen jälkeen teimme suunnitelmat vuodelle ja kyllähän sinne melkoinen määrä näyttelyitä laitettiin. Mejä-ilmot eivät valitettavasti ole kesän aikana antaneet yhtä hyvin koepaikkoja kuin keväällä, joten silloin ollaan suunnattu koko lauman voimin näyttelyyn.

Tyttösemme ovat menestyneet näyttelyissä loistavasti. Taika esiintyy veteraanikehässä kuin parhaimpina päivinä ja kyllähän se tuomareidenkin toimesta on usein havaittu sekä arvosteluun kirjoitettu. Taika on tänä vuonna saanut kaksi ROtunsa Paras (ROP) ja kaksi Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP) -sijoitusta. Veteraani puolella ROP-sijoituksia on kertynyt huimat 12 ja VSP-sijoituksia neljä. Minku on kerännyt tälle vuodelle viisi ROP-sijoitusta ja yhden VSP:een. Kansainvälisissäkin näyttelyissä on menestystä tullut kahden Cacibin ja kahden varacacibin verran. Lumokin on menestystä saanut, yksi ROP ja yksi VSP, kertaalleen myös Cacib ja varacacib.

Vuoden vaihtuessa lähetellään jälleen tulokset eri yhdistyksille, jolloin valitaan niitä vuoden 2017 parhaiten menestyneitä. Mikäli miettisimme vain menestymistä niissä, meidänhän ei kannattaisi ilmoitella aina kaikkia samaan näyttelyyn, nehän tavallaan kilpailevat toisiaan vastaan. Minku olisi vuoden aikana saavuttanut vielä neljä PN1-sijoitusta (ROP/VSP), mikäli Lumo ja Taika eivät olisi näyttelyssä olleet. Tämä on kuitenkin laumamme yhteinen harrastus, joten kyllähän kaikki aina ilmoitetaan, ellei sitten joku koirista vielä pääse mejä-kokeeseen ja minä sinne suuntaan.

Näyttelyarvosteluissa arvostan erityisesti koiran liikkumisesta ja käytöksestä annettuja arvioita. Lumon osalta viime näyttelyistä esimerkiksi "Liikkuu vapaasti ja kantaa itsensä kauniisti. Miellyttävä käytös ja esiintyy hyvin" "Liikkuu hyvin ja kantaa itsensä kauniisti" "Kiva draivi ja hännän kanto" "Erinomainen hännän kanto" "Vaivattomat liikkeet, rauhallinen käytös" "Liikkuu ja esiintyy erittäin hyvin" Vastaavia arvioita löytyy myös Minkun ja Taikan arvosteluista.

 

FLUNSSAINEN REISSU 13.6.2017

Perjantain työpäivä päättyi normaalia aiemmin, kun ilmoitin esimiehelleni lähteväni apteekin kautta kotiin. Sieltä kaikki mahdollinen lääkitys alkamassa olevaan flunssaan, reissuun kun toivoi viikonloppuna pääsevänsä. Lääkkeillä olotila helpotti sen verran, että tollerimobiili starttasi illalla kohti varkautta. Minä toimin kuljettajana, sillä myös Hanna oli sairastunut samaan flunssaan, joten hän sai matkan huilata. Varkaudesta meillä oli varattuna tilava huoneisto, jonne neljän tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme. Illalla emme tehneet muuta kuin lenkin koirien kanssa, vierestä löytyikin aivan loistavat lenkkeilymaastot sekä myös ranta, jossa tyttösemme pääsivät uiskentelemaan ja jälleen "kaunistautumaan" seuraavan päivän näyttelyä varten. Ravintolaan ei olotilasta johtuen tehnyt mieli lähteä, vaan nautimme omat eväät tilavassa huoneistossa. Seuraavana aamuna sai onneksi nukkua normaalia pidempään, koska näyttely alkoi vasta iltapäivällä.

Onneksi lauantaille sattui lämmin aurinkoinen päivä, sillä flunssa ei ollut helpottanut ja varmaan pieni kuumekin sillä hetkellä vaivasi. Tulipa siinä testattua myös häkkimme koko, sillä välissä kävin siellä vähän makoilemassa, tyttöjen ollessa kyljessä kiinni, sopivasti lämmittäen. Kehään vein normaaliin tapaan Lumon ja siihen tuomari heti ihastui. Myös Minku oli tuomarin mieleen ja jälleen sisarpuolet kisasivat valioluokan voitosta. Meidät sijoitettiin kärkeen ja molemmille ERI SA. Myös Taika sai ERI SA ja oli näyttelyn ROP-VET. Paras Narttu kehässä kärkipaikkamme säilyi ja Lumosta tuli näyttelyn ROtunsa Paras. Tämä oli tyttöstemme kuudes perättäinen ROP-sijoitus ja myös Taikalle kuudes perättäinen ROP-VET sijoitus, melkoisia kaunottaria ovat. Jäimme odottamaan näyttelyn ryhmäkehät, niissä ei sijoituksia Lumolle eikä Taikalle.

Nopeasti tavarat kasaan ja kohti seuraavaa näyttelypaikkaa eli Tuurin miljoona koira tapahtumaa. Onneksi Hannan olotila oli hivenen kohentunut, joten hän sai tällä kertaa ajaa, minun ollessa apukuskina peittojen alla. Tuurista olin varannut meille mökin parin kilometrin päästä kyläkaupalta ja mielessäni oli jo saunan lämmittäminen. Pääsimme perille ja täytyypä todeta, että mökin oven avattuamme pettymys oli melkoinen. Mökki oli kooltaan hotellihuonetta pienempi, eikä sieltä edes saunaa löytynyt. Netistä tarkastin ja sieltä huomasin, että mökkiin oli kirjoitettu sauna ja lisätietona että se löytyisi 30m metrin päästä ja olisi erikseen tilattavissa. Mökissä ei myöskään ollut yhtään kaappia, eikä tasoa, missä tavaroita voisi pitää. Huoneessa vain minikeittiö, jossa jääkaappi, sen päällä kaksi keittolevyä ja pesuallas. Oli tavallaan onni, että saavuimme majoitukseen niin myöhään, ettei tarvinnut muuta kuin lenkitellä koirat, syödä vähän iltapalaa ja mennä nukkumaan. Yöllä heräsin kylmyyteen, vaikka ilmalämpöpumppu oli 22 asteeseen laitettu. Päätin käydä kuumassa suihkussa, joka sekin loppui vähän ennen aikojaan, kun pienestä varaajasta kuuma vesi loppui. Loppuyön sitten valvoin ja yritin kulutella aikaa. Aamu valkeni sateisensa ja Hanna sai herätä sateen ropinaan. Seuraavaksi saimme huomata mökkimme olevan kauttaaltaan kostea, sisällä olleet talouspaperirullatkin olivat kosteudesta aivan märkiä. Silloin teimme päätöksen lähteä mökistä heti aamulla, emmekä tulisi toiseksi yöksi siihen takaisin, vaikka olimme sen jo maksaneet. Molempien olotila oli sellainen, että kotiin oli päästävä.

Näyttelypaikalla oli ensimmäisenä pystytettävä teltta, koska edelleen vähän piskotteli. Tyttöset jäivät autoon odottamaan ja me kävimme Hannan kanssa laittamassa teltan ja häkin. Flunssa edelleen vaivasi ja toivoin kehien olevan mahdollisimman pian ohi. Kohta pääsimme kehään ja jälleen Lumo oli Minkun edellä, kaikki saimme ERI SA, myös Taika, joten jatkoimme paras narttu kehään. Siellä oli meidän lisäksemme Noora kisaamassa Kertun kanssa ja siinä ennen kehän alkua totesin Nooralle, että olisikohan tänään jo se päivä, milloin Kerttu ohittaa kaikki meidän tyttösemme. Siitä sitten kehään kiertämään, pari kierrosta riitti ja järjestys ei vaihtunut, vaan Kerttu olikin juuri tyttöstemme edellä, ollen siis Paras Narttu 1, onnittelut Noora! Meidän sijoituksemme oli PN2-PN4. Taika kävi vielä kisaamassa veteraanien kauneimmasta ja valitettavasti sielläkin meidän ROP-VET putki katkesi, Taika tällä kertaa VSP-VET. Näyttelyn jälkeen teltta heti kasaan, tavarat autoon, lämmitys täysille ja kohti kotia. Kotona teimme vain välttämättömät lenkitykset ja jatkoimme toipumista flunssasta, eilinen lomapäiväkin kului peittojen välissä. Minulla tauti edelleen jatkuu, Hanna lähti puolikuntoisena töihin. Toivottavasti tauti kuitenkin hellittää ennen ensi viikonloppua, kun silloin pääsen jälleen lempilajini mejän pariin Keuruulla ja siellä metsässä tarpominen ei flunssaisena onnistu.

 

HUIKEETA MENESTYSTÄ 8.6.2017

Melkoista menoa on viikonloput olleet ja siitä syystä päivityksetkin ovat vähän jääneet jälkeen. Edellisen päivityksen jälkeen on ollut pari näyttelyä suomessa ja kolme virossa. Toukokuun 13. päivä minä suuntasin Eurajoelle jälleen mejä-jälkeä tekemään ja Hanna tollerimobiililla naapurikuntaan Ikaalisiin. Päivän aikana sain viestiä näyttelystä, tyttösemme olivat jälleen ottaneet kolmoisvoiton, järjestys tällä kertaa Minku, Taika ja Lumo. Seuraava viikonloppu vietettiinkin sitten lauma yhdessä Päijälän mejä-maastoissa. Helatorstaina pääsin itse mukaan näyttelyyn pitkästä aikaa. Onneksi olimme kaksin matkassa, koska sen verran olosuhtee