Näyttelyt

 

 - Käytitkö koiraasi näyttelyssä?

- Käytin

- Mitä tuomari sanoi?

- Yli-ikäinen ja päässäkin on vikaa

- Sanoiko tuomari koirasta mitään?

 

VALIOITA 5.10.2022

Syyskuun alussa lähdimme Charmin, Myrrin ja Lumon kanssa Kihniön näyttelyyn. Loistavasti näyttely sujuikin, Charmin saadessa ensimmäisen PN1 sijan sekä ROP:in. Lumo täydensi kaksoisvoiton ja Myrrikin sijoittui hienosti PN4 sijalle. Jälleen olimme myös ROP-kasvattaja.

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suunnitelmissa oli Liettuan Palangan näyttely. Näyttely järjestettiin leirintäalueelle ja iloksemme löysin majoituksen paikan päältä. Laivaliput otettiin Tallinkilta ja kuten aina, myös lemmikkihytti. Kokemuksesta olemme huomanneet, ettei naviin ole aina luottamista, varsinkin Baltiassa. Tästä syystä tein matkasuunnitelman, minne merkitsin paperille kaikki isommat kaupungit, mitä kautta mentiin sekä teiden numerot. Netissä olimme ryhmässä, missä vaihdettiin tietoja muiden Palangaan suuntaavien kanssa. Sieltä sain vinkin, miten kiertää Riikan keskusta, sitä kautta olimme aiemmin menneet. Myös loppureitti Palangaan muuttui siitä johtuen. Kokonaismatka autolla olisi 803km ja siihen vielä laivamatka Suomenlahden yli.

Matka alkoi torstaiaamuna kohti länsisatamaa, mistä laiva lähtisi klo 10.30. Koirat lenkitettiin ennen laivaan menoa ja sitten satamaan odottelemaan. Laivassa pääsimme hyvin hyttiin ja lähdimme aamupalalle. Palasimme hyttiin ja itse otin pienen päiväunet, kun Hanna piti sillä välin tyttösille seuraa. Satamasta matka jatkui aluksi kohti Pärnua. Jälleen liikennejärjestelyt olivat satamassa muuttuneet ja seuraamalla Pärnu merkkejä, jouduimme pienelle kiertolenkille kaupungin keskustan kiertäen. Toisaalta ihan mukava ajella ilman jatkuvia pysähdyksiä liikennevaloihin. Kun Tallinna oli takana, teimme pysähdyksen, sillä tankki oli lähes tyhjä, se kannatti tankata vasta Viron puolella. Samalla tytöt lenkitettiin. Pärnu saavutettiin, siitä tähtäin kohti Riikaa. Jonkin matkan päässä ylitimme Latvian rajan. Latviassa ja Liettuassa ajamista vaikeuttaa todella paljon nopeusrajoitukset, monessa kohtaa selkeitä nopeusrajoitus merkkejä ei ole, vaan tulee esimerkiksi kylän nimikyltti ja ilmeisesti siitä alkaa 50/60 rajoitus. Yleisrajoitus saattaa olla 70/90, eikä sitäkään merkeillä näytetä. Automaattisia valvontakameroita on paljon ja ne ovat paljon paremmin piilotettuja kuin suomessa. Autossamme oleva automaattinen nopeustunnistin ei paljoa auttanut, kun niitä merkkejä nopeudesta ei ollut. Navigaattori ehdotti nopeusrajoitukseksi vähän mitä sattuu. Usein hidastin vauhtia kun tuli isompia risteyksiä tai enemmän taloja, sitten piti kiristää vauhtia, kun taakse alkoi tulemaan letkaa tai sitten paikalliset vauhdilla ohittivat. Osan tutkista navi ilmoitti, mutta ei kaikkia.

Lähestyimme Riikaa ja kartturi-Hannan oli aika kaivaa muistiinpanoni esiin. Tarkoitus oli ohittaa Riika Salaspils kautta. Hyvin pääsimme Riikan ohittavalle tielle. Kohta pysähdyimme ruuhkaan, mikä eteni todella hitaasti. Alkuun oli useampi liikennevalo risteys, missä pitkät jonot, joten tätäkään reittiä eteneminen ei hyvin sujunut. Jossain vaiheessa oli isot tietyöt, siellä mentiin jonkin aikaa ryömimällä eteenpäin. Kovin nopealta tämä reitti ei tuntunut, mutta lopulta olimme tiellä kohti Siauliaita. Tässä vaiheessa aloin katsomaan kelloa, matkaan oli kulunut paljon enemmän aikaa, kuin olin suunnitellut. Leirintäalueen sisään kirjautuminen päättyisi klo 21.00 ja navin mukaan olisimme perillä 21.15. Hanna laitteli viestiä leirintäalueelle ja minä yritin kiristää vauhtia, minkä nopeusrajoitukset sallivat. Siauliai saavutettiin ja vielä viimeinen osuus kohti Palangaa. Pitkään oli matkaa tehty ja päätimme kiireestä huolimatta pitää vielä yhden tauon, niin koirat kuin me tarvitsimme pienen tauon. Matka jatkui ja koko ajan sain navin aikaa kiinni. Palangassa löysimme leirintäpaikan helposti ja saavuimme portille tasan klo 21.00.

Helpottuneena kävelin passit kädessä respaan. Kerroin, että meillä on varaus bookingin kautta. Siellä täytettiin paperit ja annettiin lasku. Huoneen olin maksanut jo bookingin kautta, mutta paikan päällä piti tehdä vielä maksu koirista (10€/koira/yö), joten siitä syystä en laskua ihmetellyt. Maksun jälkeen odotin avainta ja kysyin saako auton majoituksen eteen. Siinä hetki ihmeteltiin, kunnes sain tietää, että olen juuri maksanut caravan-paikan. Kerroin uudelleen, että meillä on varaus bookingin kautta ja huone/mökki. Asia selvisi ja minut ohjattiin eteenpäin, hotelli ja mökkimajoitukset olisivat näyttelyjärjestäjien takana ja sieltä saisin avaimet. Menin huoneeseen, missä pöydät ja sängyt olivat täynnä papereita ja avaimia. Näytin passini ja kerroin, että meillä on varaus bookingin kautta. Sieltä tuli nopeasti tieto, että ei heillä meidän varausta ole, vaan minun pitää mennä takaisin respaan. Yö oli lähestymässä, autossa ei niin iloinen loppulauma, mutta ei auttanut muuta kuin suunnata takaisin respaan, mikä oli vielä onneksi auki. Siellä ei edelleenkään tiedetty meidän varauksesta, vaan jälleen meidät käskettiin takaisin. Nyt päätin, että asian on selvittävä, joten viimeisen kerran suostuin lähtemään takaisin. Menin huoneeseen istuin alas ja kerroin, etten poistu, ennen kuin asia selviää. Sitten soiteltiin ja kerrottiin, ettei heillä ole meidän varausta, eikä huonetta. Näytin varauksen ja kerroin, että autossa on vaimoni ja neljä koiraa, kello on kohta kymmenen ja meille pitää antaa majoitus. Jälleen soiteltiin, kerrottiin että majoitus löytyi ja opas lähti huoneen näyttämään. Huone ei ollut sellainen, minkä olin varannut ja sisälle mentäessä huomasimme sen olevan aivan kylmä. Onneksi ilmalämpöpumppu alkoi sitä melko nopeasti lämmittämään. Viimein saimme sentään huoneen ja matkasta väsyneenä päätimme mennä nukkumaan.

Näyttelyt sujuivat kolmena päivänä erinomaisesti, Hannalta aina kehien jälkeen kyselin, saatiinko se mitä toivottiin, näin ilmeisesti kävikin. Jokaiselle koiralle saimme valion, Charmille Liettuan muotovalio, Hertalle kansainvälinen näyttelyvalio (CIE) ja Minkulle Liettuan veteraanimuotovalio. Charmi sai viimeisenä päivänä myös CACIB:in, mikä jatkoa ajatellen oli ilmeisen hyvä juttu. Kehien kulku on tarkemmin kerrottu Hannan blogissa "taikatemppuilua".

Majoitus alkoi toisena päivänä lämmetä, eikä tuntunut enää niin pahalta. Selvitin aiemmin maksamani caravan-paikan ja hienosti se summa saatiin käyttää viereisessä ravintolassa. Siellä kävimme syömässä hyvän illallisen lauantaina ja sunnuntaina. Alueelta löytyi hienot lenkitysmaastot, joten perjantai-illan katastrofin jälkeen aloimme nauttimaan reissusta.

Sunnuntaille oli varattuna Tallinkilta paikat laivaan, mikä lähtisi klo 22.30. Kehämme oli aamusta, joten rauhassa sain kehien jälkeen pakata tavarat, kun Hanna kävi vielä vahvistamassa valiot. Vielä tyttösten kanssa kunnon lenkki ja sitten pitkä ajomatka kotiin alkoi. Kiertoreitti Riikan ohittaen vaikutti niin huonolta, että päätimme palata toista reittiä Liepajan sekä Riikan keskustan kautta, sieltä palasimme viimeksikin ja se vaikutti paljon paremmalta kuin Siauliain kautta. Paluumatka sujui hyvin ja rauhallisesti ajellen. Paikallisilla on ilmeisesti sunnuntaisin omat rajoitukset, sillä jatkuvasti meidät ohitettiin melkoisella vauhdilla. Riikan keskustan läpi pääsimme hyvin, matkalla teimme kaksi pysähdystä ja satamassa olimme hyvissä ajoin. Satamassa vielä tyttösten pissitys ja kohta pääsimme laivaan. Laivassa sain hyvin nukuttua, joten loppumatka Helsingistä yön pimeydessä meni ihan hyvin. Kotiin päästyämme vanhukset ottivat meidät innolla vastaan. Kaiken kaikkiaan hieno reissu, kaikki mitä toivottiin saatiin ja vietimme alueella hienon pitkän viikonlopun. Ongelma oli majoituksen kanssa, se ei onneksi pilannut reissua ja lopulta emme maksaneet koiramaksua (120 euroa), mikä mielestäni oli pieni korvaus mikä ongelmista tulikin saada.

 

 

SULOINEN CHARMI 18.8.2022

Kalajoen reissu tehtiin kaksipäiväisenä lähes koko lauman kanssa, Taika jäi Hannan vanhemmille hoitoon. Lauantain kehät olivat onneksi päivän viimeisiä, joten matkaan lähdimme aikaisin aamulla. Näyttelypaikalla veimme häkit purkupaikalle ja auton parkkeerasimme majoituksemme eteen. Siitä koirat lenkittäen takaisin näyttelypaikalle. Tytöt vietiin vuorollaan kehään, kaikki saivat arvosteluksi ERI SA. Loppukehissä Charmi yllätti ja oli meidän tytöistä nätein sijoittuen upeasti PN2 sijalle, ollen lisäksi Juniori-ROP ja sai myös NORD vara-sertin. Minku vei voiton veteraaneissa, ollen Veteraani-ROP ja PN3. Myrrille sija PN4. Esitimme myös kasvattajaluokan, mistä näyttelyn kolmas ROP eli rodun paras kasvattaja. Upea menestys koko laumalta. Ilta vietettiin koiria lenkittäen ja syömässä käyden loistavassa pihviravintolassa.

Sunnuntaina herättiin ajoissa, koirien lenkitykset, aamupalaa ja sitten tavaroiden pakkaus. Näyttelypaikalle siirryttiin ajoissa, veimme häkit odottamaan kehän laidalle ja palasimme ilmastoituun autoon. Siellä seurasimme kehän etenemistä ja lähdimme kohti kehää vähän ennen tollereiden vuoroa. Charmi oli koiristamme ensimmäisenä kehässä, ERI SA tuli, jälleen ROP-juniori ja PN3-sija. Valioissa voittoon Myrri, Hertta luokan kolmas. Meillä oli esitysapuja, joten itse seurasin koirien menoa kehän laidalta. Kyllä on surkeaa katseltavaa seurata erään kilpakumppanin toimintaa kehässä kun oma koira ei olekaan luokan tai PN-kehän kärjessä. Eilinen kisa oli mennyt ilman ongelmia, olihan koirakko silloin ykkösenä, nyt luokkakakkosena kiirehdittiin jälleen edellä menevän päälle. Asiasta kun huomautin, oli vastauksena "taitaa harmittaa, kun eilinen nord-serti jäi saamatta". Just joo, ihan yöunet siitä menetin. Myrri valioluokan voittajana lopulta ROP:iksi ja CACIB. Lumo hienosti PN2 ja vuorostaan veteraani-ROP. Tyttösille siis kolmoisvoitto, kun vielä kasvattajaryhmä esitettiin ja siitä kasvattaja-ROP, oli näyttelyviikonlopun saldona yhteensä 7 ROP-sijoitusta kahdeksasta mahdollisesta. Hyvillä mielin ajelimme pitkän matkan kotiin ja teimme suunnitelmia tuleville viikonlopuille.

Seuraavana viikonloppuna suuntasin jälleen mieliharrastukseni mejän pariin Charmin kanssa. Hanna suuntasi Porin KV-näyttelyyn Myrrin, Hertan ja Lumon kanssa. Siitäpä käynnistä ei jäänyt paljon kerrottavaa, tyttöset eivät olleet Mijatovic Jadrankan mieleen, kaikki saivat kylläkin ERInomaisen, mutta ei SA:ta.

Viime viikonloppuna sattuma puuttui peliin, niin mejän kuin näytelmien osalta. Lopulta minä lähdin Lumon kanssa mejä-kokeeseen ja Hanna tollershow:un vain Charmin kanssa. Kokeen keskellä sain loistavia uutisia näyttelystä, ensimmäisenä tuli tieto ison junioriluokan voitosta. Vähän ajan kuluttua sain seuraavat tiedot, Charmi oli ollut PN-kehässä kuuden joukossa, ei lopulta sijoittunut, mutta palkittiin tollereiden juniori-ROP:ina. Siinä meillä sitten seuraava näyttelyprinsessa, Nord-näyttelyssä viikko sitten voitti lauman muut kaunottaret ja nyt kuuden joukkoon kaikista paikalla olleista tollerinartuista. Tästäpä seuraava positiivinen ongelma Charmin kanssa, kumpi meistä saa Charppulin matkaansa, Hanna näyttelykehiin vai minä mejään.

 

 

FI JVA JA HERTALLE VOITTO

Edelliset viikonloput minä olen ollut mejässä, kun Hanna on käynyt näytelmissä. Viime viikonloppuna poikkeuksellisesti lähdimme koko lauman kanssa näyttelyihin, kun koepaikkaa mejään emme saaneet. Perjantaina oli kyllä koepaikka vielä tarjolla, mutta valitettavasti se oli AVO-luokkaan ja laumamme kaikki koirat ovat VOI-luokassa. Lauantaina suuntasimme Asikkalaan, kotiin jäi vain Taika. Auton saimme lähelle kehiä ja alkuun kävimme laittamassa häkit kehän laidalle. Sitten koirien kanssa pieni lenkki ja tytöt häkkeihin odottelemaan. Paikalla oli kasvattiemme omistajia ja mukavasti aika vierähti heidän kanssaan keskustellessa. Kehämenestystä emme erityisemmin saaneet, sillä käyttöluokan narttu vei voiton, uroksista kukaan ei tuomarin mielestä ollut SA:n arvoinen. Sitten kun katsottiin muita tuloksia, niin olihan Charmi Juniori-ROP, Lumo Veteraani-ROP ja PN-kehässä olleet neljä koiraamme esitettiin vielä kasvattajaryhmässä, mistä arvosteluksi Kasvattaja-ROP. Näyttelystä siis kolme ROP-sijoitusta sekä ruusuketta ja pokaalia, joten hienostihan se meni, vaikka ykkössijaa emme saaneetkaan. Näyttelyn jälkeen kävin vähän kuvailemassa kasvattejamme, niistä muutamia kuvia.

Orivedelle suuntasimme sunnuntaiaamuna, Taikan ja Minkun jäädessä kotiin. Minku oli myös ilmoitettu ja tarkoitus oli ottaa se matkaan, mutta sitä kutsuttaessa se vaan katseli sohvalla, eikä ollut innostunut lähtemään matkaan, joten päätimme jättää sen Taikan seuraksi. Saavuimme näyttelypaikalle ja pienten epäselvyyksien jälkeen saimme autolle loistavan paikan läheltä näyttelykehiä. Siitä jälleen häkit kehän laidalle ja tyttöset perässä. Tyttöset nukkuivat häkeissään, viilennysalustat alla ja me odottelimme kehien alkua. Päivän ainoa tavoite oli saada Charmille arvosteluksi vähintään H (Hyvä). Sillä tuloksella se olisi virallisesti Suomen jälkivalio (FI JVA). Charmin aika oli mennä kehään ja hienosti se jälleen esiintyi. Tuomari kertoi tuloksen kehäsihteerille ja kun näin punaisen lapun (ERInomainen) nousevan, annoin kehän laidalta isot aplodit, Charmista jälkivalio tasan 15kk iässä!

Sitten sain minäkin mennä kehään Hertan kanssa. Kehässä kaksi muuta koiraa, meidän Myrri ja Nooran Kerttu. Kaikki saivat ERInomaisen ja sitten mentiinkin kilpailuluokkaan. Yksi kierros kierrettiin, meidät näytettiin kärkeen ja uusi kierros. Järjestys oli siinä, valioluokan voitto Hertalle, Kerttu toinen ja Myrri kolmas, kaikille SA. Kohta oltiinkin PN-kehässä, missä meidän neljä koiraa, Kerttu sekä veteraaniluokan koira. Tuomari kävi katsomassa koirat ja sitten lähdettiin kiertämään kehää. Hertta liikkuu kehässä vauhdikkaasti ja suuri hämmästykseni oli, kun sivusilmällä näin kuinka vierelläni on koira tulossa päälle. Käännyin ja kehotin heti Nooralle "älä tule päälle". Mielestäni todella törkeä temppu, ilmeisesti kolmen perättäisen näyttelyn häviö meidän koirillemme ottaa koville. Onneksi yritys pilata meidän kehäesiintyminen ei tuottanut tulosta, vaan Hertta voittoon. Vielä kiersimme voittaneen uroksen kanssa ja meille ojennettiin lopulta ROP-ruusuke.

Seuraavaksi kokosimme kasvattajaryhmän kehään ja olimme valmiit esittämään koirat. Ihmetykseni oli suuri, kun seuraavaksi kehässä onkin rop-veteraani omistajansa kanssa ja Noora perässä. Mielessäni kävi jo eräs Porvoon näyttely, mistä Noora sai aikaiseksi melkoiset keskustelut, mitä hän ilmeisesti edelleenkin selvittää. Varsinaista veteraani-rop kehää ei ollut, sillä uroksissa ei ollut veteraania. Tämä parivaljakko oli päättänyt tulla ottamaan kesken kehän veteraani-rop kuvaa tuomarin kanssa. Noora siinä sitten zoomaili kännykkänsä kanssa ja kuva tuli vihdoin otettua. Eiköhän tolla kokemuksella pitäisi tietää, miten kehissä toimitaan. Noora kun vielä aiemmin on todennut kasvattajaryhmän olevan aivan turha ja viivyttää vaan kehiä, niin mitähän tämä toiminta sai aikaiseksi. Viimein pääsimme esittämään kasvattajaryhmän, mistä arvosteluksi ROP-kasvattaja. Loppuun otimme vielä ROP-kuvan uroksen kanssa.

Minä kävin hakemassa palkinnot ja palatessani Hanna oli jo lenkittämässä tyttösiä. Menin purkamaan leirin ja kohta oltiinkin kotimatkalla. Hieno reissu ja kyllähän se pitkästä aikaa oli kiva poiketa myös näyttelykehissä. Charmin valioituminen oli se, mitä viikonlopulta haluttiin ja myös saatiin. Hertan voitto oli iloinen, pieni yllätys, sillä alkuvuodesta se on saanut lähinnä PN2/PN3 sijoja Myrrin takana. Ensi viikonlopusta palailen jälleen mejän pariin, mutta mahtuu heinäkuulle vielä yhteinen Kalajoen näyttelyreissukin.

 

 

KOLMOIS- JA NELOISVOITTOJA :-) 31.5.2022

Viime viikon torstaina suunnattiin koko porukalla Kangasniemen näyttelyyn, kotiin jäivät vain Taika ja Lumo. Hannan vanhemmat kävivät niitä päivällä lenkittämässä, sen verran pitkä reissu oli Kangasniemelle. Ajoissa oltiin paikalla, häkit paikalleen, koirille pieni lenkitys ja sitten odoteltiin. Hanna vei laumastamme ensimmäisenä Charmin, jonka turkki on kasvamassa takaisin, kuitenkin vielä sen verran bikineissä, että annettu ERI/SA oli pienoinen yllätys. Sen kuitenkin ilolla otimme vastaan. Valioluokkaan minä vein Hertan ja Hanna Myrrin. Yksilöarvosteluista molemmille ERIt, kilpailuluokassa Myrri edelle ja molemmille SA. Veteraaneista matkassa oli Minku, Lumo kun jo saavutti suomen veteraanimuotovalion tittelin. Minkulle myös ERI/SA, joten tyttösemme kaikki olivat PN-kehässä. Lopullinen järjestys PN1 Myrri (lopulta ROP), Minku PN2, Hertta PN3 ja Charmi PN4, neloisvoitto tästä näyttelystä :-)

Perjantaina kävimme Hannan kanssa tekemässä mejäjäljen lauantain kokeeseen. Siihen osallistui Charmi ja Lumo. Muu lauma Minku, Myrri ja Hertta suuntasi Hannan kanssa lauantaiaamuna Kontiolahdelle, Taika jäi kotiin. Minä suuntasin Charmin ja Lumon kanssa mejä-kokeeseen. Koepäivän aikana seurasin tiiviisti kännykkää, odotellen tuloksia näyttelystä. Iltapäivällä viimein tulokset tulivat, tyttöset olivat ottaneet kolmoisvoiton, Myrri jälleen ROP, Hertta PN2 ja Minku PN3 saaden kolmannen vet-sertin ja tittelin suomen veteraanimuotovalio. Sunnuntaina kotona pystytin kisastudion ja koiranetissä päivitin tuloksia. Kaikki tyttösemme saivat arvostelun ERI/SA. Sunnuntain näyttelystä myös kolmoisvoitto, Myrri VSP, Hertta PN2 ja Minku PN3. Olipas upea Kontiolahden reissu!

Näyttelyissä ei ollut paljon osallistujia, varmaan jollakin tulee mieleen, että kyllähän niitä voittoja on helppo hakea vain ilmestymällä paikalle. Jokainen PN-sija tarvitsee kuitenkin arvostelun ERI/SA, mikä ei ole itsestään selvyys, edes niille aiemmin menestyneille, sen olemme alkuvuoden aikana saaneet havaita. Nyt meillä oli mahtavat kolme näyttelyä ja niistä nautimme osanottajamäärästä riippumatta!

 

 

 

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ... (juna?) 25.5.2022

Ilmeisesti edellisellä kirjoituksellani oli vaikutusta ;-) kun sen jälkeen tulokset seuraavista neljästä näyttelystä ovat palautuneet vähän lähemmäs normaalia. Siihen joukkoon mahtuu yksi neloisvoitto, kolme kertaa ROP ja vielä kaksi titteliäkin. Myrri on saanut kaikista SA:n, kolmessa näyttelyssä se on ollut ROP. Charmille PN4, junioriROP, serti, juniori-serti ja sitä kautta JunioriMuotoVAlio (JMVA). Lumolle PN3 ja PN2, veteraaniROP, veteraani-serti ja sitä kautta VeteraaniMuotoValio (VMVA). Hertalle kaksi PN3 sijoitusta. Minkulle PN2, veteraaniROP ja veteraani-serti.

 

VAATIMATON ALKUVUOSI 12.4.2022

Vuoden 2022 aikana olemme käyneet viidessä näyttelyssä. Niistä tuloksena Kauhajoelta PN1 (ROP) sijoitus Myrrille, samasta näyttelystä Lumo PN3 ja Hertta PN4. Neljästä muusta näyttelystä Hertta on saanut sijan PN2 ja Lumo sijan PN3. Eipä ole suoraan sanottuna sitä, mitä näyttelyistä olemme tottuneet saamaan. Suurin pettymys oli silti Jyväskylän ryhmänäyttely, niitä tuloksia ei edelleenkään voi ymmärtää. Tämän näyttelyn jälkeen on se vähäinenkin into näyttelyitä kohtaan hiipunut. Paikalla oli tollereiden kauneimmat, ainakin jos vuoden 2021 näyttelytuloksiin on uskominen, siitä huolimatta yksikään koira ei ollut Mähösen mieleen. Ei ole mitään järkeä ajella moinen matka Jyväskylään, maksaa näyttelymaksut ja kuluttaa koko päivä saadakseen arvostelut, jotka ovat todella poikkeavat aiemmin saaduista arvosteluista.

Muitakin tuloksia olemme ihmetelleet, Charmi on saanut viidestä näyttelystä neljä eri laatuarvostelua. Mähösellä arvio alkoi Hyvästä (H="huono"), sen lisäksi on tullut Erittäin Hyvä (EH), Erinomainen (ERI) ja Erinomainen Sertifikaatin Arvoinen (ERI SA). Miten koiran arviointi voi poiketa näin paljon? Arvostelusta löytyy aivan omituisia puutteita, mitä edellinen tuomari on kehunut. Mihin on kadonnut tuomareiden yhtenäinen linja, joka aiemmin on sentään jotenkin ollut nähtävillä?

Onneksi mejä-kausi (toivon mukaan) starttaa ensi viikolla. Ilmoja on näyttelyihinkin tehty, mutta enimmäkseen niihin suuntaa Hanna muutaman koiran kanssa ja minä suuntaan mejä-kokeeseen.

 

CHARMI EE JMVA, HERTTA EE MVA 15.3.2022

Viikonloppuna tehtiin upea reissu Viron Narvaan. Perjantaiaamuna pakkasimme Charmiilin, kyytiin Charmi, Hertta ja Myrri. Laivalta olimme ottaneet lemmikkihytin ja nuorukaiset nukkuivat tyytyväisenä risteilyn Tallinnaan. Sieltä jatkettiin yhden pysähdyksen taktiikalla Narvaan. Olimme varanneet tutun Central-hotellin,  missä miellytti erityisesti tilavat huoneistot. Olimme kattohuoneistossa, missä keittiötila, olohuone ja erillinen makuuhuone, saunakin sieltä löytyi. Ensimmäisenä iltana emme jaksaneet ravintolaan, kun hotellin ravintola oli kiinni. Eväät kaupasta, ne illalla nautittiin ja ajoissa nukkumaan.

Lauantaiaamuna herättiin ajoissa, koirien lenkitys, aamupalat ja auton pakkaus. Näyttelypaikalla olimme ajoissa ja Hanna ehtikin vielä koirat kehässä pyöräyttää, ennen kuin kehä virallisesti alkoi. Charmi esiintyi upeasti ja sai ERI SA:n. Hanna vei Myrrin ja minä Hertan, molemmille ERI. Kilpaluokassa paremmassa karvassa oleva Myrri kärkeen ja sille myös SA, Hertalle ei. Paras narttu kisaan minä vein Myrrin ja Hanna Charmin. Pienenä yllätyksenä Charmi osoitettiin paikalle yksi, joten sille KV-näyttelyn ROP-sijoitus. Virossa kasvattajaluokkaan riittää kolme koiraa, joten kävimme ne vielä esittämässä ja siitä tuloksena ROP-kasvattaja.

Illalla kävimme ravintolassa ruokailemassa, sieltä ajoissa takaisin, koirien lenkitys ja nukkumaan. Sunnuntaiaamuna pakkasimme kaikki tavarat, sillä näyttelypaikalta suuntaisimme suoraan Tallinnan satamaan. Kehän laidalta saimme hyvän paikan ja jäimme odottamaan vuoroamme. Koska Hertta oli Myrriin nähden niin paljon huonommassa karvassa, päätimme jättää sunnuntain kehästä Myrrin pois. Hertalle tarvittaisiin luokkaserti, jotta se valioituisi Virossa. Charmi pääsi jälleen ensimmäisenä kehään ja esiintyminen sujui jälleen hienosta, ERI SA näytettiin kehäsihteerin toimesta. Reissun tavoite oli saavutettu, Charpalle EE JMVA! Hanna esitti vielä Hertan, joka sai myös ERI SA, joten sillä tuloksella siitä EE MVA. Paras narttu kehässä Charppi jälleen kärkeen, näin siitä tuli Narvan KV-näyttelyn kaksoisvoittaja. Edellisessä päivityksessä kyselin tulee Charmista seuraava näyttelyprinsessa ja kyllä siitä taitaa tulla ;-)

Kehän jälkeen kamppeet kasaan, Hanna kävi vielä vähän muiden koiria avustamassa. Kotimatka sujui hyvin tyytyväisissä merkeissä, reissu oli sujunut erinomaisesti, hetkeksi oli maailman murheet unohdettu, vaikka raja hyökkääjävaltion kanssa olikin ihan muutaman kilometrin päässä.

 

CHARMI SEURAAVA NÄYTTELYPRINSESSA? 8.3.2022

Vähän yli viikko sitten olimme vuoden ensimmäisessä näyttelyssä. Sinne lähdettiin erityisesti katsomaan, millaisen arvion Charmi saisi ensimmäisessä virallisessa kehässä. Upeasti se menikin, arvosteluksi ERI SA, juniori-serti, ROP- junioriruusuke ja vielä vara-serti. Eipä haitannut yhtään muiden tyttösten vähän vaatimattomampi arvostelu, Lumo ERI SA, Myrri ja Hertta ERI, ei sijoituksia PN-kehässä. Jälleen kasvattajaluokka esitettiin ja sieltä saatiin niin kirjalliset kuin suullisetkin kehut, karvan puuttumista pahoiteltiin, kuitenkin ROP-kasvattaja.

 

NÄYTTELYKAUSI PÄÄTTYI MESSARIIN

Messariin lähdimme kolmen koiran, Lumon, Myrrin ja Hertan kanssa. Alunperin matkaan piti lähteä myös Charmi, mutta pentunäyttelyn peruuntumisesta johtuen jätimme sen kotiin. Lauantaina auto ajettiin Sokos hotellin parkkiin ja siitä suuntasimme kävellen näyttelypaikalle. Reitti kulki kauppakeskuksen ja junalaiturin kautta messukeskukseen, paljon ihailua lauma sai osakseen matkan aikana. Kehän laidalle saavuttiin ajoissa ja tyttöset pääsivät häkkiin odottelemaan kehien alkua.

Tollerit olivat ensimmäinen rotu, joten se alkoi aikataulussa. Hertta ja Myrri esiintyivät valioluokassa, molemmat saivat arvosteluksi ERI:n. Kilpailuluokassa Myrri sijoittui toiseksi ja Hertta kolmanneksi, molemmille SA:t. Lumo esiintyi näyttävästi veteraanikehässä, voittaen luokan, ollen lopulta veteraani VSP, PN3 ja sai tittelin Helsinki Veteran Winner!

Sunnuntaina Myrrin ja Hertan järjestys valioluokassa vaihtui, Myrri kolmas ja Hertta toinen, molemmille jälleen SA:t. Hertta sijoittui lopulta PN4 ja sai vielä SERTI:n. Lumo ei tällä kertaa miellyttänyt tuomaria, veteraaniluokassa jäi neljänneksi, eikä saanut SA:ta. Siinä melkoinen ero kahden päivän arvostelun välillä.

Molempina päivinä esitimme kasvattajaryhmän ja tuloksena molemmista ROP-kasvattaja.

Messarissa oli muutakin jännitettävää, kuin kyseisen näyttelyn omien koirien sijoitukset. Olin laskenut ennen messaria vuoden 2021 SHOW-tolleri pisteet ja yllättävästi meidän juniorimme oli kärjessä. Erot kärjessä olivat todella pienet ja yhdelläkin sijoituksella oli suuri merkitys. Lauantain jälkeen laskin hotellilla pisteet ja edelleen Hertta oli kärjessä. Sunnuntaina taisi kuitenkin kolmella koiralla olla mahdollisuus kärkipaikkaan, nämä kaikki uroksia. PU-kehän laidalla katselin urosten järjestystä ja kun sijat oli ilmoitettu, mielestäni ne menivät juurikin meille suosiollisesti. Loppuvaiheessa Hanna kiilasi Lucan kanssa sijalle PU3, saaden vara-Cacibin, se oli viimeinen varmistus Hertan Show-tolleri voitolle, tämä tulos edelleen epävirallinen. Näihin tunnelmiin oli kiva päättää näyttelykausi, vaikka tyttösille ei suurempaa menestystä messarista tullut.

 

PENTUNÄYTTELYITÄ JA KANGASALA RN

Charmista on kasvamassa seuraava näyttelytähti laumaan. Syksyn ja talven aikana näyttelyitä ei montaa ole ollut, mutta kaikissa kolmessa pentunäyttelyssä Charmi on ollut ROP-pentu. Arvosteluissa se on kuvattu hyvin lupaavaksi pennuksi.

Muu lauma pääsi osallistumaan myös Kangasalan ryhmänäyttelyyn. Näyttelypaikka oli yksi surkeimmista, missä olemme käyneet. Hyvin ahdas, meluisa, kylmä maneesi, missä koirien esittäminen toi monille isoja haasteita. Useat koirat eivät halunneet kehässä liikkua normaalista, ilmeisesti alusta, äänet ja hevosten hajut häiritsivät. Meidän tyttösistä kehään meni ensimmäisenä Charmi. Sen esiintyessä hallista katosivat sähköt ja sitä myöten valaistus. Hämärässäkin arvostelu saatiin ja Charmi lopulta ROP-pentu. Hertan esiintymisessä olosuhteet myös näkyivät, liikkeet eivät olleet sitä tuttua liitämistä. Ehkä osin tästä syystä tällä kertaa ERI, ilman SA:ta. Muut tyttöset esiintyivät upeasti, Minku lopulta PN4, Lumo PN2 vet-VSP ja Myrri tyttösten kaunein PN1 VSP.

 

UPEA SYKSY! 5.10.2021

Syyskuussa Hanna ehdotti minulle näyttelyreissua Liettuan Palangaan. Hetken mietintä ja sitten olinkin jo valmis reissuun. Eikun Palangan sivut auki ja hotellia etsimään. Siinä olikin tehtävää, sillä vaihtoehtoja riitti toistasataa. Tärkeimmät vaatimukset hotellille ovat iso huone, kun neljän koiran kanssa matkustetaan, ravintola hotellista sekä hyvät lenkitysmaastot. Useamman kohteen sain katsoa, kunnes löysin meille sopivan hotellin Meguva Resort. Myöskin koiramaksu siellä oli siedettävä 15 euroa per yö, joten lisämaksua kolmesta yöstä 45 euroa. Useat hotellit ovat ottaneet käytännöksi esim 20 euroa/per yö/per koira, jollain koiramaksu nousee aivan kohtuuttomaksi kun neljän koiran kanssa matkustetaan. Kun hotelli oli löytynyt, tein varauksen Tallinkille. Laivalta otamme aina koirahytin, autoon emme koiria halua jättää. Nyt piti lisäksi ottaa yksi häkkipaikka, koska hyttiin saa vain kolme koiraa. Hanna hoitaa aina näyttelyilmot, joten reissuun oli nyt kaikki valmiina.

Ennen reissua oli vielä Hyvinkään kaikkien rotujen näyttely. Näyttelyyn oli ilmoittautunut peräti 23 tolleria, 22 oli paikalla, joista 12 narttua, joten kilpailua oli tiedossa. Meiltä oli tuttu nelikko sekä yksi kasvateistamme. Yksilöarvostelusta SA:n sai 8 koiraa, myös meidän neljä omaa sekä kasvatti. Pari kierrosta kehässä mentiin ja sen jälkeen kehästä sai poistua 3 avo-koiraa. Jäljellä oli enää Magicfox´s koirat, joten periaatteessa viitoisvoitto kennelille. Kierros mentiin ja viimeisenä ennen sijoittamista poistettiin Minku. Hertta osoitettiin lopulta ykköspaikalle ja ROP-kehässä vei vielä voiton, saaden myös sertin nro 13. Vielä upeampi saavutus tuli myöhemmin ryhmäkehistä, missä Lumo palkittiin kaikkien veteraanien joukosta näyttelyn kauneimmaksi veteraaniksi BISVET1 !!!

Sitten olikin aika valmistautua Palangan reissuun. Melkoinen selvittäminen oli Viron, Latvian ja Liettuan koronamääräyksissä, mutta onneksi netissä olevat ryhmät ja siellä olevat tiedot auttoivat paljon. Todistukset koronarokotuksista tulostettiin ja varmuuden vuoksi myös kaikki varaustiedot.

Edellisenä viikonloppuna sattunut vahinko Volvolle meinasi peruuttaa koko reissun. Tiellä oli jokin levy, joka yli ajettaessa kolahti pohjaan melkoisella voimalla ja sen seurauksena syttyi muutamat vikavalot kojelautaan. Maanantaina soitin heti korjaamolle ja onneksi ottivat auton heti selvitykseen. Ajelin paikalle ja vikakoodin lukijalla otettiin tiedot. Ei hyvältä näyttänyt, yhteensä neljä koodia, mistä ensimmäinen "tuntematon vika" ei kauheasti neuvonut, miten vikaa lähdetään korjaamaan. Hetken keskustelun jälkeen päädyttiin nollaamaan vikamuisti ja katsotaan oliko kolaus vain saanut sensorit reagoimaan, vaikka varsinaista vikaa ei ollutkaan. Päivän sai Volvolla ajella, kunnes syttyi kilpikonnan kuva kojetauluun, tekstillä "rajoitettu moottorin suorituskyky". Vähän laittoi miettimään, pitäisikö vähän vajaa 2000 km matka tehdä kilpikonnan vauhdilla. Käytännössä vika onneksi tuntui vain korkeimmilla kierroksilla, käytännössä ei paljoa ajoon vaikuttanut. Soittelin vielä Volvon merkkikorjaamolle, mistä en paljon lisätietoa saanut. Varalle selvittelin autovuokraamosta autoa tilalle, siitä olisi tullut melkoiset lisäkustannukset, eikä siellä tietenkään ollut virityksiä, mitä olemme omaan autoomme tehneet. Mietimme asiaa pitkään ja päätimme Hannan kanssa ottaa riskin, lähtisimme Volvolla matkaan.

Torstaiaamuna klo 4.00 starttasimme. Satamaan saavuimme ajoissa, autokannelta tyttöset matkaan ja hyttiin majoittumaan. Kävimme aamupalalla ja ennen Tallinnaan saapumista, ehdin vielä hetken nukahtamaan. Hyvä niin, sillä ajomatkaa oli vielä yli kahdeksan tuntia jäljellä. Tallinnan satamasta lähdettäessä oli jälleen melkoiset ruuhkat, mutta viimein olimme moottoritiellä kohti ensimmäistä etappia Pärnua. Ensimmäisen stopin teimme heti, kun näimme sopivan huoltoaseman, missä pääsimme tyttöset kunnolla lenkittämään. Hauska oli havaita, miten aseman parkkipaikalla oli useampi suomi-auto, mistä koiria otettiin ulos. Kohta matka jatkui, Pärnu ohitettiin ja sitten kohti Riikaa. Matkalla luotimme naviin (virhe), enkä ollut tarkemmin kirjoitellut matkareittiä ylös, muuta kuin Palangan osalta. Saapuessamme Riikaan, vähän ihmettelimme, sillä reitti kulki aivan keskustan läpi. Paljon aikaa vietettiin valoissa, onneksi suurempaa ruuhkaa ei ollut. Seuraava tauko pidettiin Riikan jälkeen, luvattu vesisade alkoikin pysähdyksen aikana.

Palangaan oli luvattu torstai-illaksi rankkasateita. Matkaa oli "enää" vähän yli 200km jäljellä ja Hanna tarjoutui ajotehtävään. Itseäni ei väsyttänyt ja sanoin ajavani loppumatkankin. Auton vikailmoitus oli muutaman kerran näkynyt, mutta onneksi matka pääsi jatkumaan. Jatkoimme tietä, mikä oli melko hyväkuntoinen, kunnes navi kehoitti kääntymään. Luotimme naviin (virhe) ja suuntasimme sen ohjaamalle reitille. Kun muutama kymmenen kilometriä oltiin ajettu, alkoi se luvattu rankkasade. Tie muuttui koko ajan huonommaksi ja kohta oltiin "perunapellolla", vaikka olikin asfaltoitu tie. Se oli täynnä reikiä, paikkauksia, kohoumia sekä reunat pettävää soraa. Rankkasateesta johtuen tietä näki niin huonosti, että 50km/h oli maksimi nopeus. Autojen kohtaamisen aikana täytyi lähes pysähtyä, koska soralle ei uskaltanut väistää. Eniten ihmetystä herätti silti paikallisten ajotapa, muutaman kerran takaa meidät ohitti auto, millä vauhtia lähemmäs 100km/h. Jatkaessamme matkaa katselin tien reunoja odottaen, että kohta sieltä löytyy meidän ohittanut auto. Tietä jatkui pitkään, kunnes saavuimme juuri päällystetylle asfalttitielle. Aloin kiihdyttämään, kunnes näin tien reunassa nopeusrajoituksen 50. Ei voi olla totta, edellistä tietä olisi saanut ajaa 80 kilometrin nopeudella, mikä mielestäni ei ollut mahdollista ja nyt uudella tiellä 50. Ylinopeussakkoja en reissusta halunnut, joten säädin vakionopeuden sallittuun nopeuteen. Siinä sitten katseltiin, kun paikalliset vetivät täydellä vauhdilla ohi. Uusi tie jatkui useamman kymmenen kilometrin verran, kunnes Palanga alkoi lähestymään. Miettimästäni aikataulusta olimme parisen tuntia jäljessä ja nyt pitäisi vielä löytää hotellille. Lähestyimme Palangaa aivan eri suunnasta, kuin mistä olin kartan piirtänyt, joten navin mukaan mentiin. Onneksi Hanna keksi ottaa myös puhelimen navin käyttöön ja näillä yhteisillä ohjeilla huomasimme hotellimme tien vieressä. Kävin sisällä varmistamassa, että olemme oikeassa kohteessa, varsinaista hotellin nimeä ei näkynyt missään, pelkästään kylpylän nimet. Vielä ennen majoittumista poikkesimme kaupassa, mikä löytyi puhelimen navin avulla ja palasimme hotellille.

Ajoimme kylpylän taakse ja mökkialueelle. Alue oli hieno metsä, missä hyvin hoidettua nurmikkoa ja paljon kukkaistuksia. Mökistä löytyi eteinen, wc, iso keittiö- olohuonealue sekä erillinen makuuhuone. Olohuoneen ikkunat olivat alhaalle asti, joten tyttösillä oli paljon seurattavaa muiden mökkien suuntaan. Kun matkatavarat oli saatu huoneeseen, lähdimme tekemään lenkin tyttösten kanssa. Läheltä löytyi peltoalue, missä oli mukava tyttösten kanssa kiertää. Lenkin jälkeen vein vielä auton käskettyyn parkkipaikkaan muutaman sadan metrin päähän, mökin pihaan autoa ei saanut jsstain syystä jättää. Reissusta olin niin väsynyt, että aikaisemmin suunniteltu ravintolakäynti jäi illalta väliin, söimme kaupasta ostettuja eväitä ja menimme nukkumaan.

Perjantaina heräilimme, heti lenkitys tyttösten kanssa, aamupalan nautimme huoneessa. Ajoissa suuntasimme näyttelypaikalle ja hyvä niin, koska navi neuvoi jälleen väärään paikkaan. Hannan puhelimen navi ja katsomani reitti ohjasi meidät oikeaan paikkaan. Hetken jonotimme, kunnes näimme näyttelykehät. Järjestysmiehet eivät Liettuassa varsinaisesti määrää parkkipaikkaa, vaan halutessaan voi itse katsoa sopivan paikan ja kohta sellaisen löysinkin. Hanna kävi kehässä hakemassa tyttösten numerot ja sen jälkeen minä menin pystyttämään häkit kehän laidalle. Hetken saimme kehän laidalla odotella, kunnes tyttöset pääsivät esiintymään. En ole aiemmin nähnyt näin nopeaa arvostelua, onneksi odottelin tyttösten kanssa valmiina kehän laidalla, koska tytöt vaihtuivat vauhdilla. Hannan blogissa itse arvostelu on hyvin kerrottu, joten totean vain, että kaikki toivottu saavutettiin. Jäimme vielä ryhmäkehiin, mistä lisämenestystä emme saaneet.

Illalle jälleen tyttösten lenkit ja sen jälkeen suuntasimme ravintolaan. Ravintolan henkilökunta oli ystävällistä, englannin kieli ei ihan ollut hallussa, mutta pienen neuvonpidon sekä ruokalistaa näyttämällä oikeat ruuat ja juomat saatiin. Hintataso Liettuassa on mukavan alhainen, alkuruuat -juoma, pääruuat sekä viinipullo yhteishinnalla 75,00 euroa. Hyvin tyytyväisenä palasimme mökkiin, vielä tyttösten pissitys ja nukkumaan. Lauantaina normikuviot ja näyttelypaikalle. Olimme ajoissa liikkeellä ja saimme autolla erinomaisen paikan kehien läheltä. Auto oli sopivasti kulkureitillä, mistä kehille mentiin ja melkoista mielenkiintoa tarramme herätti. Kaikki eivät niitä ihailleet, hauskaa oli autosta kuulla parin vähän varttuneemman näyttelyihmisen kommentti toiselle "en kyllä moisia tarroja omaani laittaisi". Onneksi hänen ei tarvitse ;-) Lauantai-ilta sujui perjantain tapaan, hyvä ruokailu ravintolassa ja ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina pakattiin auto paluumatkaa varten, ennen näyttelypaikalle menoa. Paluumatkalle oli selkeä suunnitelma, tarkoitus oli ehtiä klo 19.30 lähtevään lauttaan. Paljon ei ylimääräistä aikaa olisi ja kun huomasimme kahden edellisen päivän ongelmat arvostelujen sekä valiovahvistusten kanssa, päätimme mennä vähän etukäteen kyselemään. Hanna hienosti sopi kehäsihteerin ja toimiston kanssa, että saisimme tarvittavat paperit mahdollisimman pian. Vielä isompi ongelma ehtimisen kanssa olisi tiet, mitä pitkin Palangaan saavuimme. Olin katsonut jo uuden reitin ja nyt meidän piti vaan toivoa, että se reitti olisi parempi. Kehä oli päivän ensimmäinen ja nopeasti se osaltamme päättyi. Lauantain ja sunnuntain osalta saatiin edelleen kaikki se mitä toivottiin, kaikkiaan neljä eri valiota reissusta saatiin. Hanna meni kehäsihteerin luo odottamaan arvosteluja ja kohta ne saatiinkin. Sitten tyttöset metsäalueen kautta autoon ja minä lähden purkamaan häkit. Hanna meni toimistoon vahvistamaan viimeistä valiota Hertalle ja minä pakkasin häkit autoon. Hetken autossa odottelin, kunnes Hanna papereiden kanssa saapui. Katsoin kelloa, se oli 10.18 joten alle 20 minuutissa kävimme kehässä, pakkasimme auton ja saimme vielä tarvittavat paperit. Nyt meillä oli vielä mahdollisuus ehtiä laivalle.

Paluumatka alkoi kohti pohjoista, kilometreissä vähän pidempi reitti, mutta toivon mukaan kunnoltaan parempi. Navi kertoi meidän olevan satamassa klo 18.58 kun laiva starttaisi viimeistään klo 19.30 tiukoille siis menisi. Onneksi Hannan puhelimen navi kertoi meidän olevan satamassa klo 18.30 joten sen perusteella aikaa olisi enemmän. Ei oikein voi ymmärtää näiden navien ohjelmointia?? Siitäkin syystä Hannalla oli apukuskille laadittu paperi, mille oli merkityt kaupungit, joidan kautta ajettaisiin sekä teiden numerot. Matka Palangasta Riikaan sujui hyvin, pari tietyötä vähän matkaa hidasti, mutta tie oli hyväkuntoinen. Edelleen ajoimme Riikan läpi, koska hyvää kiertotietä en kartalta löytänyt. Riikan jälkeen lyhyt pysähdys ja jälleen tien päälle. Ajon aikana saimme naviin jatkuvasti lisää aikaa, joten rauhallisesti ja rajoitusten mukaisesti saimme ajella. Hyvä niin, sillä poliiseja matkalla näkyi useampikin sekä yksi tutkaus meidän suuntaamme. Satamassa olimme klo 18.35 ja ehdimme vielä ennen laivaan menoa lenkittämään tyttöset. Laivalla kävimme nauttimassa yhdet juomat onnistuneen matkan kunniaksi. Hytissä ehdin vielä hetken nukahtamaan, jotta jaksaisin vielä Helsingistä kotiin ajella. Satamassa odotti pienoinen yllätys, kun olimme laivasta ajaneet pois, jouduimme pitkiin jonoihin. Olimme ensimmäisiä laivasta poistuneita, koska meillä on Tallink gold card, joten luulin että pääsemme nopeasti kotia kohden. Kuitenkin näistä jonoista otettiin tarkastukseen summittaisessa järjestyksessä, joten kortista ei ollut mitään hyötyä. Noin puolen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme tarkastukseen, missä vain skannattiin meidän todistukset sekä passi. Luulisi tähän tarkastukseen olevan omat jonot, jotta rokotukset saaneet voitaisiin nopeammin saattaa matkaan. Matka kotiin sujui hyvin, onnellinen lauma oli jälleen yhdessä ja pääsivät aitaukseen juoksemaan. Upea reissu!

Viikko Palangan reissusta ja jälleen olimme reissussa. Lauantaina Keuruulla, missä upeasti omille koirille neloisvoitto, Lumon ollessa ROP ja myös vet-ROP. Sunnuntaina Vantaalla sinänsä hienot arvostelut tytöille, Lumo, Minku ja Myrri ERI/SA ja Hertalle sileä ERI. Ihmetyttämään jäi Hertalle annettu arvostelu "pigmentti kirsun ja silmänympärillä saisi olla tummempi" Tämän syyn tuomari kertoi olevan se, ettei SA:ta tullut. Samaa syytä arvosteltiin suullisesti Myrrille, vaikkei arvosteluun kirjattukaan. Mitähän tuomari sillä tarkoitti, ei ole yhdellekään meidän tyttöselle aiemmin pigmenttiä arvosteltu ja näyttelyitä on nyt muutamia satoja käytynä. Mutta, näitä sattuu, kuten tiedetään...

 

MELKOISTA JÄLKIPELIÄ 15.9.2021

Olipas näyttelyviikonloppu... Lauantaina Kihniössä sujui näyttely vielä normaalin tapaan, mutta sitten sunnuntai olikin jotain aivan muuta. Tapahtumat alkoivat valioluokasta, missä kisaisilivat minä Minkun, Hanna Myrrin ja Noora Kertun kanssa. Yksilöarvostelu oli kattava, koirat tutkittiin ja juoksutettiin useaan kertaan. Kaikki saivat ERInomaisen ja alkoi kilpailuluokka. Pari kierrosta juostiin ja tuomari laittoi koirat järjestykseen, Myrri ykköseksi, Kertta kakkoseksi ja me olimme kolmannella paikalla, kaikille SA. Tuomarille näytti valinnat olevan päivän selviä, mitään tarkastelua ei suoritettu esimerkiksi Myrrin ja Kertun välillä. Eikä ihme, kun arvostelut lukee, onhan niissä selkeä ero Myrrin hyväksi. Myrrin arvostelu "3 5 years old. Medium size,compact well balanced. EXCELLENT proportions. EXCELLENT topline, chest. POWERFUL neck is well set on shoulders. Correct topline. Correct movement front and rear. EXPRESSIVE EXPRESSION." Kertun arvostelu "5 years old. MEDIUM powerful, compact WELL balanced. GOOD clean head . Neck is WELL set on shoulders. EXCELLENT topline. NICE expression. Correct movement." Mielestäni laatusanoilla on melkoinen ero, arvostelut löytyvät koiranetistä.

Valioluokan jälkeen alkoi PN-kehä, minne minä vein Myrrin (esittäjä siis vaihtui) ja Hanna Hertan. Alkuun kierrettiin kehä oikeassa järjestyksessä, luokka peräkkäin, minkä jälkeen valittiin koiria jatkoon. Ensin valittiin Hertta ja sen jälkeen Myrri ja siirryimme eteenpäin peräkkäin, minä jätin Herttaan pienen välin, etteivät "sisarukset" ala painimaan. Kun lisää koiria valittiin jatkoon, huomaan että Noora onkin Kertun kanssa edessäni. En ehdi sanoa mitään, kun jo kehää aletaan kiertää. Sitten pysähdytään, osa koirista vielä pudotetaan, jäljelle jää kolme valioluokan koiraa (väärässä järjestyksessä) ja Hertta edellä. Sitten Kerttu osoitettiin kärkeen ja vielä Minkukin meidän edelle. Olen varma, että tässä kohdassa tuomarille tapahtui virhe ja hän sekoitti valioluokan koirat. Tämän aiheutti Kertun väärä sijoittuminen, minulle vaihtunut koira, olinhan aiemmin ollut Minkun kanssa valioluokan viimeisenä ja vielä sekin, että sateen kastelemat numerolaput olivat matkan aikana kadonneet. Kun yksilöarvostelua katsoo, tuskin usean nartun yhtäaikainen kierros saa tuomarin muuttamaan järjestystä tällä tavalla. Noora perusteli PN-kehän järjestyksen vaihtumista Kertun parantuneille liikkeillä, niitähän ei edes yksilöarvostelussa haukuttu, vaan Kerttu oli vähän kaikkialta vaan NICE. Siitä syystä minä yhdessä Hannan kanssa kerroimme kehäsihteerille, että nyt järjestys valioluokasta vaihtui melko tavalla. Kehäsihteeri kysyy oikean järjestyksen, se tuomarille kerrotaan ja ilman mitään vertailuja koirien kesken, Myrri sijoitetaan kärkeen. Tämän jälkeen ei taidettu edes kierrosta juosta kun tulokset julkistettiin. Mielestäni tilanne meni ihan oikein ja sääntöjen mukaisesti.

Valitettavasti illalla alkoi jälleen tapahtua.... Kakkoseksi tullut Noora julkaisi päivityksen näyttelystä "...Täytynee lukea kennelliiton koiranäyttely säännöt, sen verran tapahtui erikoinen juttu että hämmennys on suuri". Tarkemmin ei kerrottu mitä oli tapahtunut, mutta Noora tiesi jo varmuudella, että tapahtumaa aletaan kyselemään ja sitten voikin enemmän avautua. Siitä alkaa pitkä keskustelu. Ensin hän on aivan tietämätön tapahtumista ja sitten alkaakin kertoa, miten järjestyksen olisi pitänyt mennä. Hänen mielestään Kerttu oli tuomarin mukaan PN1, en ymmärrä, mistä hän tämän käsityksen sai?? ja tuomarilla on käsitys, ettei valioluokan järjestystä saa vaihtaa, tätäkään en ymmärrä, mistä tuomarilla tämä käsitys?? Jälkikäteen hänen mielestään olisi pitänyt peli viheltää poikki ja tarkistaa säännöt. Mielestäni sääntöjen tarkistukselle ei ollut mitään syytä, tuomari sekoitti PN-kehässä koirat ja sijoitti ne lopulta OIKEILLE paikoilleen.

Kävin kertomassa Nooran ketjussa oman näkemykseni asiasta, mistä Hannakin oli samaa mieltä, hän oli kaiken nähnyt ja kuullut ihan samalla tavalla. Tästä alkoi Nooran seuraava mustamaalaaminen kommentilla "...eikä sääntöjen vastaista niinku siellä joku huuteli." Nimeä ei kerrottu, mutta arvasimme kaikkien kohdistavan epäilyt meihin. Kysyin asiaa Nooralta yksityisviestillä ja toivoin, että hän julkaisuun laittaa, ettei Hanna tai Jarno sääntöjen vastaisuutta huudellut. Hän kaarteli vastausta ja lopulta laittoi, ettei Hanna ole huudellut. Kun edelleen asiaa kysyin, vastasi Noora lopulta, että minä olin sitä huudellut. Ihmetykseni oli suuri, koska ainoa mitä Hannan kanssa kehäsihteerille kerroimme, oli se, että koirat ovat nyt eri järjestyksessä kuin valioluokassa. Kuvitellaan, että olisinkin säännöistä huutanut (paikalla ei mitään huutamista edes tapahtunut), niin olisihan kehäsihteeri asian korjannut, hänethän on ihan sääntöihin koulutettu. Eniten ihmettelen sitä, että kuvitellusta huudostani, erittäin huonoa englantia puhunut tuomari, olisikin yhtäkkiä poiminut minun selvällä suomenkielellä antamani "ohjeistuksen". Tuomarin kanssa minä tai Hanna emme puhuneet mitään. Ilmeisesti Nooran epäily kohdistuukin siis kehäsihteeriin, että hän olisi kertonut, että järjestystä ei saa muuttaa, mikä sekin tuntuu vähintäänkin omituiselta. Varsinkin, kun Noora kertoi, että samassa kehässä, samalla kehäsihteerillä oli järjestys PU-kehässä muuttunut kultaisissa noutajissa eli luokan kakkonen oli lopulta PU1. Näin ollen kehäsihteerikin oli tietoinen, että näin saa tehdä.

Niin paljon asia on Nooraa vaivannut, että vielä jälkikäteen on kehäsihteerinkin kanssa ollut kirjeenvaihtoa. Mielestäni Noora oli tilanteessa huono häviäjä ja tarttui olemattomaan oljenkorteen, millä pääsi täysin kuviteltua ykkössijaa Kertulle antamaan. Tämä on siis minun mielipiteeni, nähdäkseni yllä kertomani faktat asiaa hyvin tukevat. Keskustelussa näkyivät jälleen komppaamassa ne samat henkilöt, jotka aina nostavat päätään, kun jotain meihin kohdistuvaa arvostelua ilmenee. Hienoa toisaalta, että blogiamme luetaan niin ahkeraan ja halutaan mielipiteitä esittää, mutta kun niitä tehdään, vaikka ei oltaisi paikalla, eikä kaikkia faktoja tunnettaisi, menee se kyllä "vähän" säälittävän puolelle.... Täytyy vielä sen verran tarkentaa, että osa kommentoijista oli ihan asiallisia ja kommentoivat vain sääntöasiaa, miten se tilanteessa voi mennä.

Kuvassa osa laumasta ja Myrri ANSAITTUJEN palkintojen kanssa

 

 

KESÄ 2021

Edellisestä näyttelypäivityksestä alkaa olla lähes vuosi, mutta enpä halua jokaista näyttelyä tänne uudestaan kirjoitella, kun Hannan blogista tapahtumat voi lukea. Kokoan tähän päivitykseen kesän menestyksen ja sitähän on ollut jälleen melkoisesti.

Näyttelyt alkoivat Heinäkuun alussa ryhmänäyttelyllä Kurikassa. Voiton sieltä vei Myrri, vähän yllättäen, sillä karva oli kadonnut pentujen myötä. Onneksi oli tuomari, joka ymmärsi, että turkki tulee ja turkki menee, ihastui turkista huolimatta täysin Myrriin. Lumo hienosti toisena ja Hertta vielä sijalle PN4.

Hertan huikea aloitus heinäkuussa, Kurikan ryhmänäyttelyssä vielä harjoiteltiin sijalle PN4, Oulussa sitten jyrähti! Ensimmäisenä päivänä KV VSP ja CACIB, toisena NORD ROP ja NORD-serti, molemmista näyttelyistä tietenkin ensimmäiset SERTIT. Menestystä on täydentänyt ryhmänäyttelyn VSP Mynämäellä elokuun alussa ja kuun lopussa toinen NORD-näyttelyn voitto ROP ja tietenkin NORD-serti.

Yksittäisille koirille ei paljon menestystä Tollershowsta tullut. Eipä se ihme ollut, kun katsoo alle otettuja koiranetin tuloslistoja, melkoinen poikkeama on ollut ennenkin Kirsi Niemisen kohdalla. Ehkä jatkossa meidän koiramme eivät käy hänen arvosteltavana. Kasvattajaryhmät otti onneksi toinen tuomari ja sieltä saimme upean, ison kasvattajaryhmän voiton, ROP-kasvattaja BIS1.

Laumalle Riihimäen NORD-näyttelystä upea neloisvoitto, omistamamme omat kasvatit. Kaikkiaan saimme kesän näyttelyistä ykkössijan (PN1) peräti 10 kertaa, kyllä voimme olla ylpeitä kasvatustyöstämme.

Menestys on viime vuosina mielenkiintoisesti vaihtunut, laumamme kaunein 2019 Myrri, 2020 Lumo, 2021 Hertta (todennäköisesti). Tämän vuoden Myrrin menestykseen on tietenkin vaikuttanut paljon kevään pennut ja sitä myötä turkin pudottaminen. Takaisinkasvu on ollut hidasta, nyt runkokarva on erinomaista, vielä kun häntä ja pöksyt saadaan kuntoon, voidaan menestystä taas sillekin odottaa. Jokaisessa näyttelyssä tyttöset kisailevat tietenkin keskenään. Mikäli tähtäimessä olisi vaan mahdollisimman hyvä menestys yksittäiselle koiralle, niin emmehän kaikkia samaan kehään veisi. Näyttelyt ovat kuitenkin laumamme yhteinen harrastus, eikä ketään jätetä ilmoittamatta, ellei se sitten tilan puutteen (auto) tai järjestelyjen (vain yksi henkilö näyttelyssä) takia ole pakollista.

 

 

MENESTYSTÄ LOPPU NÄYTTELYKAUTEEN 25.12.2020

Edellisen päivityksen jälkeen ehdimme ennen vuodenvaihdetta käydä suomessa vielä kuudessa (Hertta 7) näyttelyssä sekä yksi ulkomaan reissu Viron Valgaan. Menestys oli aika huikeaa, erityisesti Lumon osalta. Se keräsi veteraaniluokassa viisi ROP- ja yhden VSP sijoituksen. Sen lisäksi se oli myös rotunsa paras kaikista kolme kertaa ja näyttelyvuosi päätettiin upeasti NORD-näyttelyn VSP sijoitukseen. Valgan reissusta sille yksi ROP- ja kaksi ROP-vet sijoitusta. Lisäksi se valioitui Viron veteraanivalioksi.

Myrrille loppuvuoden näytelmistä yksi VSP sijoitus ja neljä PN-sijoitusta. Valgasta yksi ROP ja edelleen ryhmistä sija 4. Virosta se samalla valioitui.

Herttalle loppuvuodesta neljä kertaa KP, ROP-pentu ja kaksi kertaa KP. Valgasta kaksi kertaa ROP-juniori, sekä kaksi kertaa sijoitus PN2, millä voitti oman lauman menestyneet toisena päivänä Lumon, toisena Myrrin. Luokkavoitoille se myös valioitui Viron juniorivalioksi.

 

YKSIN NÄYTELMISSÄ 31.8.2020

En nyt sentään ihan yksin näytelmiin lähtenyt, matkassa olivat myös Myrri ja Lumo. Herttaakin Hanna yritti mukaan tarjota, mutta ajattelin, että kahdessa on ihan riittävästi tekemistä. Alkuviikosta seurasin säätiedotusta Riihimäelle, mikä siinä vaiheessa lupasi näyttelyyn rankkasadetta. Onneksi ennuste muuttui, paikalla piti olla puolipilvinen mukava poutasää. Pikkutakissa siis matkaan, ilman sadevarusteita. Ajelin moottoritietä kohti Riihimäkeä ja katselin tummia pilviä. Kohta sadekin alkoi, välillä hieman taukosi ja sitä jatkui Riihimäelle asti. Näyttelypaikalla sain onneksi auton aivan näyttelykehän viereen ja pienessä tihkusateessa laitoin tyttösille näyttelyhäkin kehän reunaan. Sitten