Näyttelyt 2021

NÄYTTELYKAUSI PÄÄTTYI MESSARIIN 2021

Messariin lähdimme kolmen koiran, Lumon, Myrrin ja Hertan kanssa. Alunperin matkaan piti lähteä myös Charmi, mutta pentunäyttelyn peruuntumisesta johtuen jätimme sen kotiin. Lauantaina auto ajettiin Sokos hotellin parkkiin ja siitä suuntasimme kävellen näyttelypaikalle. Reitti kulki kauppakeskuksen ja junalaiturin kautta messukeskukseen, paljon ihailua lauma sai osakseen matkan aikana. Kehän laidalle saavuttiin ajoissa ja tyttöset pääsivät häkkiin odottelemaan kehien alkua.

Tollerit olivat ensimmäinen rotu, joten se alkoi aikataulussa. Hertta ja Myrri esiintyivät valioluokassa, molemmat saivat arvosteluksi ERI:n. Kilpailuluokassa Myrri sijoittui toiseksi ja Hertta kolmanneksi, molemmille SA:t. Lumo esiintyi näyttävästi veteraanikehässä, voittaen luokan, ollen lopulta veteraani VSP, PN3 ja sai tittelin Helsinki Veteran Winner!

Sunnuntaina Myrrin ja Hertan järjestys valioluokassa vaihtui, Myrri kolmas ja Hertta toinen, molemmille jälleen SA:t. Hertta sijoittui lopulta PN4 ja sai vielä SERTI:n. Lumo ei tällä kertaa miellyttänyt tuomaria, veteraaniluokassa jäi neljänneksi, eikä saanut SA:ta. Siinä melkoinen ero kahden päivän arvostelun välillä.

Molempina päivinä esitimme kasvattajaryhmän ja tuloksena molemmista ROP-kasvattaja.

Messarissa oli muutakin jännitettävää, kuin kyseisen näyttelyn omien koirien sijoitukset. Olin laskenut ennen messaria vuoden 2021 SHOW-tolleri pisteet ja yllättävästi meidän juniorimme oli kärjessä. Erot kärjessä olivat todella pienet ja yhdelläkin sijoituksella oli suuri merkitys. Lauantain jälkeen laskin hotellilla pisteet ja edelleen Hertta oli kärjessä. Sunnuntaina taisi kuitenkin kolmella koiralla olla mahdollisuus kärkipaikkaan, nämä kaikki uroksia. PU-kehän laidalla katselin urosten järjestystä ja kun sijat oli ilmoitettu, mielestäni ne menivät juurikin meille suosiollisesti. Loppuvaiheessa Hanna kiilasi Lucan kanssa sijalle PU3, saaden vara-Cacibin, se oli viimeinen varmistus Hertan Show-tolleri voitolle, tämä tulos edelleen epävirallinen. Näihin tunnelmiin oli kiva päättää näyttelykausi, vaikka tyttösille ei suurempaa menestystä messarista tullut.

PENTUNÄYTTELYITÄ JA KANGASALA RN

Charmista on kasvamassa seuraava näyttelytähti laumaan. Syksyn ja talven aikana näyttelyitä ei montaa ole ollut, mutta kaikissa kolmessa pentunäyttelyssä Charmi on ollut ROP-pentu. Arvosteluissa se on kuvattu hyvin lupaavaksi pennuksi.

Muu lauma pääsi osallistumaan myös Kangasalan ryhmänäyttelyyn. Näyttelypaikka oli yksi surkeimmista, missä olemme käyneet. Hyvin ahdas, meluisa, kylmä maneesi, missä koirien esittäminen toi monille isoja haasteita. Useat koirat eivät halunneet kehässä liikkua normaalista, ilmeisesti alusta, äänet ja hevosten hajut häiritsivät. Meidän tyttösistä kehään meni ensimmäisenä Charmi. Sen esiintyessä hallista katosivat sähköt ja sitä myöten valaistus. Hämärässäkin arvostelu saatiin ja Charmi lopulta ROP-pentu. Hertan esiintymisessä olosuhteet myös näkyivät, liikkeet eivät olleet sitä tuttua liitämistä. Ehkä osin tästä syystä tällä kertaa ERI, ilman SA:ta. Muut tyttöset esiintyivät upeasti, Minku lopulta PN4, Lumo PN2 vet-VSP ja Myrri tyttösten kaunein PN1 VSP.

UPEA SYKSY! 5.10.2021

Syyskuussa Hanna ehdotti minulle näyttelyreissua Liettuan Palangaan. Hetken mietintä ja sitten olinkin jo valmis reissuun. Eikun Palangan sivut auki ja hotellia etsimään. Siinä olikin tehtävää, sillä vaihtoehtoja riitti toistasataa. Tärkeimmät vaatimukset hotellille ovat iso huone, kun neljän koiran kanssa matkustetaan, ravintola hotellista sekä hyvät lenkitysmaastot. Useamman kohteen sain katsoa, kunnes löysin meille sopivan hotellin Meguva Resort. Myöskin koiramaksu siellä oli siedettävä 15 euroa per yö, joten lisämaksua kolmesta yöstä 45 euroa. Useat hotellit ovat ottaneet käytännöksi esim 20 euroa/per yö/per koira, jollain koiramaksu nousee aivan kohtuuttomaksi kun neljän koiran kanssa matkustetaan. Kun hotelli oli löytynyt, tein varauksen Tallinkille. Laivalta otamme aina koirahytin, autoon emme koiria halua jättää. Nyt piti lisäksi ottaa yksi häkkipaikka, koska hyttiin saa vain kolme koiraa. Hanna hoitaa aina näyttelyilmot, joten reissuun oli nyt kaikki valmiina.

Ennen reissua oli vielä Hyvinkään kaikkien rotujen näyttely. Näyttelyyn oli ilmoittautunut peräti 23 tolleria, 22 oli paikalla, joista 12 narttua, joten kilpailua oli tiedossa. Meiltä oli tuttu nelikko sekä yksi kasvateistamme. Yksilöarvostelusta SA:n sai 8 koiraa, myös meidän neljä omaa sekä kasvatti. Pari kierrosta kehässä mentiin ja sen jälkeen kehästä sai poistua 3 avo-koiraa. Jäljellä oli enää Magicfox´s koirat, joten periaatteessa viitoisvoitto kennelille. Kierros mentiin ja viimeisenä ennen sijoittamista poistettiin Minku. Hertta osoitettiin lopulta ykköspaikalle ja ROP-kehässä vei vielä voiton, saaden myös sertin nro 13. Vielä upeampi saavutus tuli myöhemmin ryhmäkehistä, missä Lumo palkittiin kaikkien veteraanien joukosta näyttelyn kauneimmaksi veteraaniksi BISVET1 !!!

Sitten olikin aika valmistautua Palangan reissuun. Melkoinen selvittäminen oli Viron, Latvian ja Liettuan koronamääräyksissä, mutta onneksi netissä olevat ryhmät ja siellä olevat tiedot auttoivat paljon. Todistukset koronarokotuksista tulostettiin ja varmuuden vuoksi myös kaikki varaustiedot.

Edellisenä viikonloppuna sattunut vahinko Volvolle meinasi peruuttaa koko reissun. Tiellä oli jokin levy, joka yli ajettaessa kolahti pohjaan melkoisella voimalla ja sen seurauksena syttyi muutamat vikavalot kojelautaan. Maanantaina soitin heti korjaamolle ja onneksi ottivat auton heti selvitykseen. Ajelin paikalle ja vikakoodin lukijalla otettiin tiedot. Ei hyvältä näyttänyt, yhteensä neljä koodia, mistä ensimmäinen "tuntematon vika" ei kauheasti neuvonut, miten vikaa lähdetään korjaamaan. Hetken keskustelun jälkeen päädyttiin nollaamaan vikamuisti ja katsotaan oliko kolaus vain saanut sensorit reagoimaan, vaikka varsinaista vikaa ei ollutkaan. Päivän sai Volvolla ajella, kunnes syttyi kilpikonnan kuva kojetauluun, tekstillä "rajoitettu moottorin suorituskyky". Vähän laittoi miettimään, pitäisikö vähän vajaa 2000 km matka tehdä kilpikonnan vauhdilla. Käytännössä vika onneksi tuntui vain korkeimmilla kierroksilla, käytännössä ei paljoa ajoon vaikuttanut. Soittelin vielä Volvon merkkikorjaamolle, mistä en paljon lisätietoa saanut. Varalle selvittelin autovuokraamosta autoa tilalle, siitä olisi tullut melkoiset lisäkustannukset, eikä siellä tietenkään ollut virityksiä, mitä olemme omaan autoomme tehneet. Mietimme asiaa pitkään ja päätimme Hannan kanssa ottaa riskin, lähtisimme Volvolla matkaan.

Torstaiaamuna klo 4.00 starttasimme. Satamaan saavuimme ajoissa, autokannelta tyttöset matkaan ja hyttiin majoittumaan. Kävimme aamupalalla ja ennen Tallinnaan saapumista, ehdin vielä hetken nukahtamaan. Hyvä niin, sillä ajomatkaa oli vielä yli kahdeksan tuntia jäljellä. Tallinnan satamasta lähdettäessä oli jälleen melkoiset ruuhkat, mutta viimein olimme moottoritiellä kohti ensimmäistä etappia Pärnua. Ensimmäisen stopin teimme heti, kun näimme sopivan huoltoaseman, missä pääsimme tyttöset kunnolla lenkittämään. Hauska oli havaita, miten aseman parkkipaikalla oli useampi suomi-auto, mistä koiria otettiin ulos. Kohta matka jatkui, Pärnu ohitettiin ja sitten kohti Riikaa. Matkalla luotimme naviin (virhe), enkä ollut tarkemmin kirjoitellut matkareittiä ylös, muuta kuin Palangan osalta. Saapuessamme Riikaan, vähän ihmettelimme, sillä reitti kulki aivan keskustan läpi. Paljon aikaa vietettiin valoissa, onneksi suurempaa ruuhkaa ei ollut. Seuraava tauko pidettiin Riikan jälkeen, luvattu vesisade alkoikin pysähdyksen aikana.

Palangaan oli luvattu torstai-illaksi rankkasateita. Matkaa oli "enää" vähän yli 200km jäljellä ja Hanna tarjoutui ajotehtävään. Itseäni ei väsyttänyt ja sanoin ajavani loppumatkankin. Auton vikailmoitus oli muutaman kerran näkynyt, mutta onneksi matka pääsi jatkumaan. Jatkoimme tietä, mikä oli melko hyväkuntoinen, kunnes navi kehoitti kääntymään. Luotimme naviin (virhe) ja suuntasimme sen ohjaamalle reitille. Kun muutama kymmenen kilometriä oltiin ajettu, alkoi se luvattu rankkasade. Tie muuttui koko ajan huonommaksi ja kohta oltiin "perunapellolla", vaikka olikin asfaltoitu tie. Se oli täynnä reikiä, paikkauksia, kohoumia sekä reunat pettävää soraa. Rankkasateesta johtuen tietä näki niin huonosti, että 50km/h oli maksimi nopeus. Autojen kohtaamisen aikana täytyi lähes pysähtyä, koska soralle ei uskaltanut väistää. Eniten ihmetystä herätti silti paikallisten ajotapa, muutaman kerran takaa meidät ohitti auto, millä vauhtia lähemmäs 100km/h. Jatkaessamme matkaa katselin tien reunoja odottaen, että kohta sieltä löytyy meidän ohittanut auto. Tietä jatkui pitkään, kunnes saavuimme juuri päällystetylle asfalttitielle. Aloin kiihdyttämään, kunnes näin tien reunassa nopeusrajoituksen 50. Ei voi olla totta, edellistä tietä olisi saanut ajaa 80 kilometrin nopeudella, mikä mielestäni ei ollut mahdollista ja nyt uudella tiellä 50. Ylinopeussakkoja en reissusta halunnut, joten säädin vakionopeuden sallittuun nopeuteen. Siinä sitten katseltiin, kun paikalliset vetivät täydellä vauhdilla ohi. Uusi tie jatkui useamman kymmenen kilometrin verran, kunnes Palanga alkoi lähestymään. Miettimästäni aikataulusta olimme parisen tuntia jäljessä ja nyt pitäisi vielä löytää hotellille. Lähestyimme Palangaa aivan eri suunnasta, kuin mistä olin kartan piirtänyt, joten navin mukaan mentiin. Onneksi Hanna keksi ottaa myös puhelimen navin käyttöön ja näillä yhteisillä ohjeilla huomasimme hotellimme tien vieressä. Kävin sisällä varmistamassa, että olemme oikeassa kohteessa, varsinaista hotellin nimeä ei näkynyt missään, pelkästään kylpylän nimet. Vielä ennen majoittumista poikkesimme kaupassa, mikä löytyi puhelimen navin avulla ja palasimme hotellille.

Ajoimme kylpylän taakse ja mökkialueelle. Alue oli hieno metsä, missä hyvin hoidettua nurmikkoa ja paljon kukkaistuksia. Mökistä löytyi eteinen, wc, iso keittiö- olohuonealue sekä erillinen makuuhuone. Olohuoneen ikkunat olivat alhaalle asti, joten tyttösillä oli paljon seurattavaa muiden mökkien suuntaan. Kun matkatavarat oli saatu huoneeseen, lähdimme tekemään lenkin tyttösten kanssa. Läheltä löytyi peltoalue, missä oli mukava tyttösten kanssa kiertää. Lenkin jälkeen vein vielä auton käskettyyn parkkipaikkaan muutaman sadan metrin päähän, mökin pihaan autoa ei saanut jsstain syystä jättää. Reissusta olin niin väsynyt, että aikaisemmin suunniteltu ravintolakäynti jäi illalta väliin, söimme kaupasta ostettuja eväitä ja menimme nukkumaan.

Perjantaina heräilimme, heti lenkitys tyttösten kanssa, aamupalan nautimme huoneessa. Ajoissa suuntasimme näyttelypaikalle ja hyvä niin, koska navi neuvoi jälleen väärään paikkaan. Hannan puhelimen navi ja katsomani reitti ohjasi meidät oikeaan paikkaan. Hetken jonotimme, kunnes näimme näyttelykehät. Järjestysmiehet eivät Liettuassa varsinaisesti määrää parkkipaikkaa, vaan halutessaan voi itse katsoa sopivan paikan ja kohta sellaisen löysinkin. Hanna kävi kehässä hakemassa tyttösten numerot ja sen jälkeen minä menin pystyttämään häkit kehän laidalle. Hetken saimme kehän laidalla odotella, kunnes tyttöset pääsivät esiintymään. En ole aiemmin nähnyt näin nopeaa arvostelua, onneksi odottelin tyttösten kanssa valmiina kehän laidalla, koska tytöt vaihtuivat vauhdilla. Hannan blogissa itse arvostelu on hyvin kerrottu, joten totean vain, että kaikki toivottu saavutettiin. Jäimme vielä ryhmäkehiin, mistä lisämenestystä emme saaneet.

Illalle jälleen tyttösten lenkit ja sen jälkeen suuntasimme ravintolaan. Ravintolan henkilökunta oli ystävällistä, englannin kieli ei ihan ollut hallussa, mutta pienen neuvonpidon sekä ruokalistaa näyttämällä oikeat ruuat ja juomat saatiin. Hintataso Liettuassa on mukavan alhainen, alkuruuat -juoma, pääruuat sekä viinipullo yhteishinnalla 75,00 euroa. Hyvin tyytyväisenä palasimme mökkiin, vielä tyttösten pissitys ja nukkumaan. Lauantaina normikuviot ja näyttelypaikalle. Olimme ajoissa liikkeellä ja saimme autolla erinomaisen paikan kehien läheltä. Auto oli sopivasti kulkureitillä, mistä kehille mentiin ja melkoista mielenkiintoa tarramme herätti. Kaikki eivät niitä ihailleet, hauskaa oli autosta kuulla parin vähän varttuneemman näyttelyihmisen kommentti toiselle "en kyllä moisia tarroja omaani laittaisi". Onneksi hänen ei tarvitse ;-) Lauantai-ilta sujui perjantain tapaan, hyvä ruokailu ravintolassa ja ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina pakattiin auto paluumatkaa varten, ennen näyttelypaikalle menoa. Paluumatkalle oli selkeä suunnitelma, tarkoitus oli ehtiä klo 19.30 lähtevään lauttaan. Paljon ei ylimääräistä aikaa olisi ja kun huomasimme kahden edellisen päivän ongelmat arvostelujen sekä valiovahvistusten kanssa, päätimme mennä vähän etukäteen kyselemään. Hanna hienosti sopi kehäsihteerin ja toimiston kanssa, että saisimme tarvittavat paperit mahdollisimman pian. Vielä isompi ongelma ehtimisen kanssa olisi tiet, mitä pitkin Palangaan saavuimme. Olin katsonut jo uuden reitin ja nyt meidän piti vaan toivoa, että se reitti olisi parempi. Kehä oli päivän ensimmäinen ja nopeasti se osaltamme päättyi. Lauantain ja sunnuntain osalta saatiin edelleen kaikki se mitä toivottiin, kaikkiaan neljä eri valiota reissusta saatiin. Hanna meni kehäsihteerin luo odottamaan arvosteluja ja kohta ne saatiinkin. Sitten tyttöset metsäalueen kautta autoon ja minä lähden purkamaan häkit. Hanna meni toimistoon vahvistamaan viimeistä valiota Hertalle ja minä pakkasin häkit autoon. Hetken autossa odottelin, kunnes Hanna papereiden kanssa saapui. Katsoin kelloa, se oli 10.18 joten alle 20 minuutissa kävimme kehässä, pakkasimme auton ja saimme vielä tarvittavat paperit. Nyt meillä oli vielä mahdollisuus ehtiä laivalle.

Paluumatka alkoi kohti pohjoista, kilometreissä vähän pidempi reitti, mutta toivon mukaan kunnoltaan parempi. Navi kertoi meidän olevan satamassa klo 18.58 kun laiva starttaisi viimeistään klo 19.30 tiukoille siis menisi. Onneksi Hannan puhelimen navi kertoi meidän olevan satamassa klo 18.30 joten sen perusteella aikaa olisi enemmän. Ei oikein voi ymmärtää näiden navien ohjelmointia?? Siitäkin syystä Hannalla oli apukuskille laadittu paperi, mille oli merkityt kaupungit, joidan kautta ajettaisiin sekä teiden numerot. Matka Palangasta Riikaan sujui hyvin, pari tietyötä vähän matkaa hidasti, mutta tie oli hyväkuntoinen. Edelleen ajoimme Riikan läpi, koska hyvää kiertotietä en kartalta löytänyt. Riikan jälkeen lyhyt pysähdys ja jälleen tien päälle. Ajon aikana saimme naviin jatkuvasti lisää aikaa, joten rauhallisesti ja rajoitusten mukaisesti saimme ajella. Hyvä niin, sillä poliiseja matkalla näkyi useampikin sekä yksi tutkaus meidän suuntaamme. Satamassa olimme klo 18.35 ja ehdimme vielä ennen laivaan menoa lenkittämään tyttöset. Laivalla kävimme nauttimassa yhdet juomat onnistuneen matkan kunniaksi. Hytissä ehdin vielä hetken nukahtamaan, jotta jaksaisin vielä Helsingistä kotiin ajella. Satamassa odotti pienoinen yllätys, kun olimme laivasta ajaneet pois, jouduimme pitkiin jonoihin. Olimme ensimmäisiä laivasta poistuneita, koska meillä on Tallink gold card, joten luulin että pääsemme nopeasti kotia kohden. Kuitenkin näistä jonoista otettiin tarkastukseen summittaisessa järjestyksessä, joten kortista ei ollut mitään hyötyä. Noin puolen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme tarkastukseen, missä vain skannattiin meidän todistukset sekä passi. Luulisi tähän tarkastukseen olevan omat jonot, jotta rokotukset saaneet voitaisiin nopeammin saattaa matkaan. Matka kotiin sujui hyvin, onnellinen lauma oli jälleen yhdessä ja pääsivät aitaukseen juoksemaan. Upea reissu!

Viikko Palangan reissusta ja jälleen olimme reissussa. Lauantaina Keuruulla, missä upeasti omille koirille neloisvoitto, Lumon ollessa ROP ja myös vet-ROP. Sunnuntaina Vantaalla sinänsä hienot arvostelut tytöille, Lumo, Minku ja Myrri ERI/SA ja Hertalle sileä ERI. Ihmetyttämään jäi Hertalle annettu arvostelu "pigmentti kirsun ja silmänympärillä saisi olla tummempi" Tämän syyn tuomari kertoi olevan se, ettei SA:ta tullut. Samaa syytä arvosteltiin suullisesti Myrrille, vaikkei arvosteluun kirjattukaan. Mitähän tuomari sillä tarkoitti, ei ole yhdellekään meidän tyttöselle aiemmin pigmenttiä arvosteltu ja näyttelyitä on nyt muutamia satoja käytynä. Mutta, näitä sattuu, kuten tiedetään...

MELKOISTA JÄLKIPELIÄ 15.9.2021

Olipas näyttelyviikonloppu... Lauantaina Kihniössä sujui näyttely vielä normaalin tapaan, mutta sitten sunnuntai olikin jotain aivan muuta. Tapahtumat alkoivat valioluokasta, missä kisaisilivat minä Minkun, Hanna Myrrin ja Noora Kertun kanssa. Yksilöarvostelu oli kattava, koirat tutkittiin ja juoksutettiin useaan kertaan. Kaikki saivat ERInomaisen ja alkoi kilpailuluokka. Pari kierrosta juostiin ja tuomari laittoi koirat järjestykseen, Myrri ykköseksi, Kertta kakkoseksi ja me olimme kolmannella paikalla, kaikille SA. Tuomarille näytti valinnat olevan päivän selviä, mitään tarkastelua ei suoritettu esimerkiksi Myrrin ja Kertun välillä. Eikä ihme, kun arvostelut lukee, onhan niissä selkeä ero Myrrin hyväksi. Myrrin arvostelu "3 5 years old. Medium size,compact well balanced. EXCELLENT proportions. EXCELLENT topline, chest. POWERFUL neck is well set on shoulders. Correct topline. Correct movement front and rear. EXPRESSIVE EXPRESSION." Kertun arvostelu "5 years old. MEDIUM powerful, compact WELL balanced. GOOD clean head . Neck is WELL set on shoulders. EXCELLENT topline. NICE expression. Correct movement." Mielestäni laatusanoilla on melkoinen ero, arvostelut löytyvät koiranetistä.

Valioluokan jälkeen alkoi PN-kehä, minne minä vein Myrrin (esittäjä siis vaihtui) ja Hanna Hertan. Alkuun kierrettiin kehä oikeassa järjestyksessä, luokka peräkkäin, minkä jälkeen valittiin koiria jatkoon. Ensin valittiin Hertta ja sen jälkeen Myrri ja siirryimme eteenpäin peräkkäin, minä jätin Herttaan pienen välin, etteivät "sisarukset" ala painimaan. Kun lisää koiria valittiin jatkoon, huomaan että Noora onkin Kertun kanssa edessäni. En ehdi sanoa mitään, kun jo kehää aletaan kiertää. Sitten pysähdytään, osa koirista vielä pudotetaan, jäljelle jää kolme valioluokan koiraa (väärässä järjestyksessä) ja Hertta edellä. Sitten Kerttu osoitettiin kärkeen ja vielä Minkukin meidän edelle. Olen varma, että tässä kohdassa tuomarille tapahtui virhe ja hän sekoitti valioluokan koirat. Tämän aiheutti Kertun väärä sijoittuminen, minulle vaihtunut koira, olinhan aiemmin ollut Minkun kanssa valioluokan viimeisenä ja vielä sekin, että sateen kastelemat numerolaput olivat matkan aikana kadonneet. Kun yksilöarvostelua katsoo, tuskin usean nartun yhtäaikainen kierros saa tuomarin muuttamaan järjestystä tällä tavalla. Noora perusteli PN-kehän järjestyksen vaihtumista Kertun parantuneille liikkeillä, niitähän ei edes yksilöarvostelussa haukuttu, vaan Kerttu oli vähän kaikkialta vaan NICE. Siitä syystä minä yhdessä Hannan kanssa kerroimme kehäsihteerille, että nyt järjestys valioluokasta vaihtui melko tavalla. Kehäsihteeri kysyy oikean järjestyksen, se tuomarille kerrotaan ja ilman mitään vertailuja koirien kesken, Myrri sijoitetaan kärkeen. Tämän jälkeen ei taidettu edes kierrosta juosta kun tulokset julkistettiin. Mielestäni tilanne meni ihan oikein ja sääntöjen mukaisesti.

Valitettavasti illalla alkoi jälleen tapahtua.... Kakkoseksi tullut Noora julkaisi päivityksen näyttelystä "...Täytynee lukea kennelliiton koiranäyttely säännöt, sen verran tapahtui erikoinen juttu että hämmennys on suuri". Tarkemmin ei kerrottu mitä oli tapahtunut, mutta Noora tiesi jo varmuudella, että tapahtumaa aletaan kyselemään ja sitten voikin enemmän avautua. Siitä alkaa pitkä keskustelu. Ensin hän on aivan tietämätön tapahtumista ja sitten alkaakin kertoa, miten järjestyksen olisi pitänyt mennä. Hänen mielestään Kerttu oli tuomarin mukaan PN1, en ymmärrä, mistä hän tämän käsityksen sai?? ja tuomarilla on käsitys, ettei valioluokan järjestystä saa vaihtaa, tätäkään en ymmärrä, mistä tuomarilla tämä käsitys?? Jälkikäteen hänen mielestään olisi pitänyt peli viheltää poikki ja tarkistaa säännöt. Mielestäni sääntöjen tarkistukselle ei ollut mitään syytä, tuomari sekoitti PN-kehässä koirat ja sijoitti ne lopulta OIKEILLE paikoilleen.

Kävin kertomassa Nooran ketjussa oman näkemykseni asiasta, mistä Hannakin oli samaa mieltä, hän oli kaiken nähnyt ja kuullut ihan samalla tavalla. Tästä alkoi Nooran seuraava mustamaalaaminen kommentilla "...eikä sääntöjen vastaista niinku siellä joku huuteli." Nimeä ei kerrottu, mutta arvasimme kaikkien kohdistavan epäilyt meihin. Kysyin asiaa Nooralta yksityisviestillä ja toivoin, että hän julkaisuun laittaa, ettei Hanna tai Jarno sääntöjen vastaisuutta huudellut. Hän kaarteli vastausta ja lopulta laittoi, ettei Hanna ole huudellut. Kun edelleen asiaa kysyin, vastasi Noora lopulta, että minä olin sitä huudellut. Ihmetykseni oli suuri, koska ainoa mitä Hannan kanssa kehäsihteerille kerroimme, oli se, että koirat ovat nyt eri järjestyksessä kuin valioluokassa. Kuvitellaan, että olisinkin säännöistä huutanut (paikalla ei mitään huutamista edes tapahtunut), niin olisihan kehäsihteeri asian korjannut, hänethän on ihan sääntöihin koulutettu. Eniten ihmettelen sitä, että kuvitellusta huudostani, erittäin huonoa englantia puhunut tuomari, olisikin yhtäkkiä poiminut minun selvällä suomenkielellä antamani "ohjeistuksen". Tuomarin kanssa minä tai Hanna emme puhuneet mitään. Ilmeisesti Nooran epäily kohdistuukin siis kehäsihteeriin, että hän olisi kertonut, että järjestystä ei saa muuttaa, mikä sekin tuntuu vähintäänkin omituiselta. Varsinkin, kun Noora kertoi, että samassa kehässä, samalla kehäsihteerillä oli järjestys PU-kehässä muuttunut kultaisissa noutajissa eli luokan kakkonen oli lopulta PU1. Näin ollen kehäsihteerikin oli tietoinen, että näin saa tehdä.

Niin paljon asia on Nooraa vaivannut, että vielä jälkikäteen on kehäsihteerinkin kanssa ollut kirjeenvaihtoa. Mielestäni Noora oli tilanteessa huono häviäjä ja tarttui olemattomaan oljenkorteen, millä pääsi täysin kuviteltua ykkössijaa Kertulle antamaan. Tämä on siis minun mielipiteeni, nähdäkseni yllä kertomani faktat asiaa hyvin tukevat. Keskustelussa näkyivät jälleen komppaamassa ne samat henkilöt, jotka aina nostavat päätään, kun jotain meihin kohdistuvaa arvostelua ilmenee. Hienoa toisaalta, että blogiamme luetaan niin ahkeraan ja halutaan mielipiteitä esittää, mutta kun niitä tehdään, vaikka ei oltaisi paikalla, eikä kaikkia faktoja tunnettaisi, menee se kyllä "vähän" säälittävän puolelle.... Täytyy vielä sen verran tarkentaa, että osa kommentoijista oli ihan asiallisia ja kommentoivat vain sääntöasiaa, miten se tilanteessa voi mennä.

Kuvassa osa laumasta ja Myrri ANSAITTUJEN palkintojen kanssa

KESÄ 2021

Edellisestä näyttelypäivityksestä alkaa olla lähes vuosi, mutta enpä halua jokaista näyttelyä tänne uudestaan kirjoitella, kun Hannan blogista tapahtumat voi lukea. Kokoan tähän päivitykseen kesän menestyksen ja sitähän on ollut jälleen melkoisesti.

Näyttelyt alkoivat Heinäkuun alussa ryhmänäyttelyllä Kurikassa. Voiton sieltä vei Myrri, vähän yllättäen, sillä karva oli kadonnut pentujen myötä. Onneksi oli tuomari, joka ymmärsi, että turkki tulee ja turkki menee, ihastui turkista huolimatta täysin Myrriin. Lumo hienosti toisena ja Hertta vielä sijalle PN4.

Hertan huikea aloitus heinäkuussa, Kurikan ryhmänäyttelyssä vielä harjoiteltiin sijalle PN4, Oulussa sitten jyrähti! Ensimmäisenä päivänä KV VSP ja CACIB, toisena NORD ROP ja NORD-serti, molemmista näyttelyistä tietenkin ensimmäiset SERTIT. Menestystä on täydentänyt ryhmänäyttelyn VSP Mynämäellä elokuun alussa ja kuun lopussa toinen NORD-näyttelyn voitto ROP ja tietenkin NORD-serti.

Yksittäisille koirille ei paljon menestystä Tollershowsta tullut. Eipä se ihme ollut, kun katsoo alle otettuja koiranetin tuloslistoja, melkoinen poikkeama on ollut ennenkin Kirsi Niemisen kohdalla. Ehkä jatkossa meidän koiramme eivät käy hänen arvosteltavana. Kasvattajaryhmät otti onneksi toinen tuomari ja sieltä saimme upean, ison kasvattajaryhmän voiton, ROP-kasvattaja BIS1.

Laumalle Riihimäen NORD-näyttelystä upea neloisvoitto, omistamamme omat kasvatit. Kaikkiaan saimme kesän näyttelyistä ykkössijan (PN1) peräti 10 kertaa, kyllä voimme olla ylpeitä kasvatustyöstämme.

Menestys on viime vuosina mielenkiintoisesti vaihtunut, laumamme kaunein 2019 Myrri, 2020 Lumo, 2021 Hertta (todennäköisesti). Tämän vuoden Myrrin menestykseen on tietenkin vaikuttanut paljon kevään pennut ja sitä myötä turkin pudottaminen. Takaisinkasvu on ollut hidasta, nyt runkokarva on erinomaista, vielä kun häntä ja pöksyt saadaan kuntoon, voidaan menestystä taas sillekin odottaa. Jokaisessa näyttelyssä tyttöset kisailevat tietenkin keskenään. Mikäli tähtäimessä olisi vaan mahdollisimman hyvä menestys yksittäiselle koiralle, niin emmehän kaikkia samaan kehään veisi. Näyttelyt ovat kuitenkin laumamme yhteinen harrastus, eikä ketään jätetä ilmoittamatta, ellei se sitten tilan puutteen (auto) tai järjestelyjen (vain yksi henkilö näyttelyssä) takia ole pakollista.

<span style="font-family: 'comic sans ms',