Kennel 2023
SOMA LAUMASSA 15.6.2023
Soma on nyt vähän yli 5 kuukautta ja hyvin se on laumaan sopeutunut. Viimeisestä pentueesta ei (jälleen) pitänyt jäädä pentua kotiin, mutta ensimmäistä kertaa itselläni oli tunne, että Soman haluan meille jäävän. Ehkä syynä oli sen vallaton luonne, jos pentulaatikossa oli jotain tapahtumaa, niin mitä todennäköisemmin Soma oli siellä. Se oli pentueen aktiivisin, ehkä vähän liikaakin, mutta ajattelin ottaa haasteen vastaan ja katsoa tulisiko siitä harrastuskoiraa ainakin mejään ja noutohommiin. Hannan mielestä se ei ole ulkonäöllisesti lupaavin, joten ehkä sen kanssa ei tarvitse kisailla, lähteekö koira näyttelyyn vai kokeeseen, kuten tilanne on Charmin kanssa.
Soma saa seitsemän koiran laumassa aktivointia riittämiin. Leikkikavereina toimivat erityisesti äippä Myrri, Charmi sekä Hertta. Veteraanikolmikko lähinnä välttää Soman seuraa, vaikka Soma välissä käy niitäkin moikkaamassa. Soma on kuitenkin niillekin ihan mieluisaa seuraa, kunhan osaa olla rauhallisesti, öisin usein nukkuvat Taikan kanssa vierekkäin.
Soma on saanut tutustua jo useaan koiraharrastukseen. Mejä-jäljillä on käyty useaan kertaan, jatkossa matkaa ja veretysaikaa pidennetään sekä käytetään vähemmän verta. Riistaa näytetään aika ajoin sekä hakuja tehdään leluilla sekä pikkudamilla. Perustottelevaisuuden alkeita Hanna treenaa Soman kanssa jatkuvasti. Muutamallakin pentukurssilla on käyty, niillä opetellaan esimerkiksi kontaktin ottamista ja pitämistä, luopumista, maahanmenoa, odottamista ja luoksetuloa sekä toisten koirien ohittamista. Kertaalleen ollaan käyty rannassa, vielä ei Somaa saatu houkuteltua uimaan, heitetty dami haettiin kahlaamalla ja jos se se oli kauempana, sai Hertta hoitaa hakemisen.
MH-KUVAUS 6.4.2023
Tallentelin viimeisiä videoita youtubeen, kun video Myrrin mh-kuvauksesta tuli tarjontaan. Kävin mielenkiinnosta sieltä katsomassa Myrrin videon räminä-laitteelta ja sitten tein vertailun Charmin kuvaukseen.
Myrrin kuvauksessa räminälaitteen äänet kuuluvat 8 sekunnin kohdalla. Myrri pelästyy ja lähtee paljon kauemmaksi kuin Charmi, peruuttelee 20 sekunnin ajan. Tämän jälkeen, hiljalleen kaartaen tulee noin minuutin kohdalla luokseni. Minä sain huomioida Myrrin ja Hanna kutsui sitä. Tämän jälkeen lopetin kuvaamisen, kun Hanna tuli hakemaan Myrrin luotani kuvaajien ohjeistuksen mukaisesti. Myrri siirtyi yhdessä laitteen luokse, haisteli sitä ja osio oli hyväksytty. Tässä kuvauksessa tilanteeseen käytettiin sääntöjen mukainen 2 minuuttia ja myös minä sain olla apuna, kuvaajien mielestä oli hienoa, että koira tukeutui tilanteessa meihin molempiin.
Charmi kuulee räminälaitteen ja sinkoaa siitä noin 10 metrin päähän. Kulkee, 13 sekunnin kuluttua räminästä, aivan räminälaitteen vierestä ja jatkaa luokseni. Videolta näkee, ettei Charmi ole kauhuissaan, vaan vilkuilee laitetta tullessaan minun luokseni, aikaa räminästä on tässä vaiheessa kulunut 19 sekuntia. Lopetin videon kuvaamisen ja mielelläni olisin ottanut Charmin vastaan, kuten Myrrin kuvauksessa minua kehotettiin. Charmin kuvauksessa minun käskettiin olla reagoimatta. Muutama sekunti tästä, niin kuvaus keskeytettiin, ilman mitään varoitusta, kuvaajan toimesta. Ei myöskään annettu Hannalle mahdollisuutta tulla hakemaan Charmia. MH-kuvauksen säännöissä lukee "...keskeyttää suorituksen, jos koiranohjaaja ei 2 min kuluessa saa koiraa hallintaansa". Nyt kuvaus keskeytettiin noin puolen minuutin kohdalla eli ei toimittu sääntöjen mukaisesti. Valitettavasti en ennen tapahtumaa ollut sääntöjä lukenut ja valitusmenettely olisi pitänyt aloittaa välittömästi koepaikalla. Yritin jo ennen kuvauksen alkamista kysellä kuvaajilta, miten tulee menetellä, jos käy vastaava tilanne kuin Myrrillä. Sain vastaukseksi vain, että nyt sinun täytyy päättää oletko kuvauksessa paikalla vai et. Koko kuvauksen ajan paikalla oli hyvin negatiivinen tunnelma ja saman huomasivat myös kuvauksen toimihenkilöt, ketkä tulivat seuraamaan Charmin toimintaa. Kuvauksen keskeytyksenkin jälkeen minun käskettiin kuvaajien toimesta päästää Charmi vapaaksi, kun olin sen jo hihnaan laittanut. Olin niin hämilläni, että näin tein, vaikka en ymmärtänyt, miksi näin käskettiin, en sitä edelleenkään tiedä. Otin kuitenkin Charmin uudelleen hihnaan ja kävelimme takaisin autolle, jolloin Charmi oli jo täysin normaali sekä palautunut tilanteesta.
Kirjoitan tämän siitä syystä, että on todella harmillista, että koiratapahtumissa toimitaan hyvin toisistaan poikkeavalla tavalla ja jopa sääntöjen vastaisesti. Myrrin kuvauksessa oli hauskaa, koiralle annettiin tilaisuus palautua ja meille osallistujille kerrottiin koko ajan, miten tulee menetellä. Siitä kuvauksesta jäi hyvä mieli, Charmin kuvauksesta ei. Nyt todellakin harkitsemme, käytämmekö koiriamme enää mh-kuvauksessa, ehkä ne tulevat normi arjessa ja harrastamisessa osoittamaan, että ovat henkisestikin tasapainoisia koiria. Ainakin tiedetään, kenen kuvaukseen ei varmuudella mennä.
PENTULAATIKON ÄÄRELLÄ 31.1.2023
Kolme viikkoa pentuaikaa on takana. Synnytys sujui lopulta hyvin, vaikka mahdollisuudet katastrofiin oli olemassa. Toisena syntymässä ollut pentu oli epämuodostunut, huomattavasti isompi ja siitä syystä, ponnisteluista huolimatta, se ei syntynyt. Onneksi meidän kynnyksemme lähteä eläinlääkäriin on pieni, minä soitin ja sain tiedon, että voimme Inuvetiin saapua. Ongelmallinen pentu syntyi lopulta autoon ja siitä jatkoimme kuitenkin eläinlääkäriin. Kun seuraava pentu syntyi saman tein ja elävänä, päädyttiin jatkamaan normaalia synnytystä. Lopulta Myrri, pienellä avustuksella, synnytti seitsemän elinkelpoista pentua.
Ensimmäiset kaksi viikkoa pennut ovat nukkuneet ja syöneet. Myrri on hoitanut hienosti velvoitteensa ja asunut eristettynä muusta laumasta, omassa kaksiossaan. Kahden viikon jälkeen alkoivat silmät aueta ja ensimmäisiä haparoivia askeleita alettiin ottamaan. Tarkkailimme Myrrin ja muun lauman suhtautumista toisiinsa portin kautta. Kun huomasimme, ettei murinoita Myrrin puolelta tullut, päätimme yhdistää lauman. Se sujui ilman ongelmia ja nyt Myrri viettää ison osan ajasta muun lauman kanssa. Muu lauma saa tyytyä kuuntelemaan pentujen ääniä portin takaa, vielä ei ole niiden aika tutustua pentuihin.
Pennut ovat nousseet jaloilleen ja vauhti senkun kiihtyy. Ensimmäiset murahtelut sekä haukkumiset on kuultu. Keskinäiset painit ovat alkaneet ja pienet hampaan alut tuntuvat jo pennun tullessa sormiin tutustumaan. Kohta on aika pentulaatikon purkamiselle ja siitä alkaakin pentujen virikkeistäminen. Tämän vuoden hoplop on saanut uusia laitteita ja siinä sivussa pennut saavat tutustua ainakin riistaan sekä verijälkeen.
Edelleen veteraanit laumassa järkähtämättöminä pysyvät. Siitä kieltämättä seuraa pulma tämän hetken pentueen suhteen. Olisihan se hienoa noudattaa samaa kaavaa, mitä ennenkin eli jokaisesta pentueesta jää yksi pentu kotiin. Seitsemän koiraa kotosalla, ehkä onnistuu, mutta pitää varmistaa, etteivät ne joudu kärsimään esimerkiksi harrastamisen puutteesta. Nyt kun olen kotosalla, ehkä teen sitten "työpäivän" laumassa ja harrastan kunkin kanssa kerrallaan päivän aikana. Lenkkejä saadaan tehdään enemmän, sillä lauma pääsee vapaana ainoastaan omaan aitaukseemme. Kisaaminen muuttuu, seitsemän koiraa reissussa ei onnistu. Mikäli esimerkiksi näyttely on lähialueella, niin Hanna voi lähteä näyttelyyn ja minä vaikkapa mejään. Reissaaminen todennäköisesti vähenee, mika voisi olla ihan hyväkin asia. Mietinnässä on siis edelleen, onko se "Soma" jäämässä meille. Ehkä mietimme asiaa pentulaatikon äärellä pentujen kasvaessa ja yritämme ajatella asiaa myös järjellä...