Mejä 2024
UUSI MEJÄ-PAIKKA 16.7.2024
Lauantaina suuntasin ihan uuteen mejä-koe paikkaan Pöytyälle. Keskuspaikkana toimi Kaidanojan kartano, vähän poikkesi tyypillisistä metsästysseuran majoista. Siellä nautittiin hyvä aamupala, kerrottiin jälkiparit, jaettiin kartat ja muut välineet. Tällä kertaa en saanutkaan ensikertalaista tai aloittelevaa jälkiparia, vaan menimme tekemään kaksi VOI-jälkeä. Onneksi parillani oli paikallistuntemusta, niin hän johdatti meidät ensimmäisen jäljen tekoon, joka olisi minun opastettava jälki. Paikan päällä ihastelin hienoa kangasmaastoa, näkyvyyttä oli varmaankin 200 metriä suuntaansa, ihan ei kulmia lähtöpaikalta nähnyt. Eipä siinä maastossa suunnistaminen tuottanut ongelmia, vähän maastossa oli raivausten jäljiltä vanhoja risukasoja, mitä parhaamme mukaan väisteltiin. Parissa tunnissa jälki oli tehtynä ja suuntasimme toiselle jäljelle. Suunnistin toisenkin jäljen ja se oli lähes samanlaista helppokulkuista maastoa. Maastoissa näkyi paljon polku-uria ja jäljenteon aikana muutama motocross pyöräkin siellä nähtiin. Onneksi sunnuntaille oli luvattu sadetta, ehkä ne silloin pysyisivät poissa. Toinenkin jälki saatiin valmiiksi, kiittelin jälkiparini seurasta ja suuntasin kotiin.
Sunnuntaina startattiin Charmin kanssa kuuden aikaan. Perillä annoin Charmille ruuan ja siirryin sisälle aamupalalle. Kahdeksalta pidettiin alkupuhuttelut, sitten arvottiin jäljet. Meidän ryhmässä oli ensin kaksi AVO-jälkeä ja lopuista neljästä VOI-jäljestä sain toisen eli ryhmän neljännen jäljen. Pitkään en keskuspaikalla odotellut, vaan lähdin edellisten jälkien oppaiden matkaan maastoon, pääsisin ainakin varmuudella oikeaan paikkaan, siirtymä kun keskuspaikalta oli lähes puoli tuntia ja risteyksiä matkalla riitti. Odottelimme VOI8 jäljen alkumerkillä, lenkittelin Charmin ja sitten vaan odoteltiin. Aina välissä saatiin melkoisia sadekuuroja ja niiden yhteydessä rajuja puuskia. Whatsappista näin, miten ryhmän jäljet etenivät vauhdilla, kohta tuomari saapuikin ja oli meidän vuoromme. Charmille valjaat, tuomarin ja oppaan perässä seurasimme alkumakuulle.
Charmi haisteli hyvin alkumakuun ja siitä matkaan. Charmi jäljesti tapansa mukaan pääosin maavainulla hyvin jäljellä pysyen. Makuulla pysähdytään, vähän turhan nopeasti. Tullaan kulmalle, jossa tehdään rengastus, joka johdattaa heti jatkoon. Vähän jäin miettimään olisiko siinä ollut jo katko, kun Charmi teki rengastuksen. Charmi jatkaa edelleen jälkitarkasti, toinen makuu merkataan, tämäkin melko nopeasti. Toisella kulmalla tehdään vähän enemmän hakua, mutta jatko sieltäkin melko nopeasti löytyy. Haun perusteella päättelin, että se oli katkokulma. Kolmannellakin makuulla pysähdytään, nyt vähän pidempään. Sitten tullaan metsäuralle, jossa näkyy useammat tuoreet motocrossin jäljet. Charmi pysähtyy uralle, ottaa ilmasta hajun ja lähtee metsäuraa pitkin. Jäljen yli ajaneet olivat vieneet hajua mennessään ja Charmi lähti sitä seuraamaan. Onneksi haju ilmeisesti heikkenee ja Charmi pysähtyy noin 30 metrin päähän jäljestä. Hetken odottelen ja sitten annan kehoituksen "jälki", millä Charmi välittömästi lähtee takaisin, kulkee jäljen kohtaan ja sukeltaa siitä takaisin jäljelle. Jatkamme jäljellä ja sitten tulemme aukealle, mistä puut on hakattu ja viety. Sen jälkeen siitä oli maa käännetty ja jälki jatkui sinne. Luotin Charmiin ja jatkoin sen perässä, toivoen että se myllerryksessä jäljellä pysyisi. Vähän lisähaastetta saatiin kulmasta, mikä oli sijoitettu sinne ojien keskelle. Ilmeisesti sekin pienellä rengastuksella selvitettiin ja vielä hetki jatkettiin "pellolla", kunnes saavuimme metsän suojaan. Viimeinen makuu merkattiin hyvin ja ilman ongelmia jatketaan sorkalle, minkä Charmi tuttuun tapaan ottaa, kanafileen syötyään, suuhunsa.
Jäljeltä otan tuomarin kyytiini, sillä seuraava jälki olisi minun opastettava. Helpossa maastossa myös opastus on helppoa. Koirakko tekee jäljellä ihan hienon suorituksen, valitettavasti katkokulmalta lähdetään paluujälkeä niin pitkälle, että siitä tuomitaan hukka. Opastuksen jälkeen lähden heti purkamaan ja otan puhelun Hannalle. Suoritusten välillä en ehtinyt kuin lähettää viestin "ykkönen tuli" ja nyt päätän vähän tarkemmin kertoa Charmin suorituksesta. Tällä kertaa oli vähän hankalampi arvioida suoritusta, sillä varsinkin kaksi ensimmäistä makuun merkkausta oli vähän turhan nopeita, paljonko niistä vähennettäisiin. Hannalle kerroin, että mielestäni pisteet voisivat olla 45-47 paikkeilla. Puran jäljen ja sitten lähden keskuspaikalle.
Keskuspaikalla käyn suihkussa ja sen jälkeen buffet-lounaalle. Lounas maksoi 20 euroa, mutta oli todellakin hintansa arvoinen, monipuolinen ja herkullinen. Meidän ryhmän suoritukset olivat nopeasti valmiita sekä myös AVO-ryhmän. Viimeisellä ryhmällä oli joitain haasteita ja niiden suoritusta saimme odotella melkoisen pitkään. Aika kului kuitenkin mukavasti, porukalla kokoonnuttiin ja vaihdeltiin ajatuksia maailman menosta, lähinnä tietenkin koiraharrastuksista. Kokeessa oli myös osallistujia, joiden kanssa ollaan oltu muissakin kokeissa yhdessä sekä kasvattajan koira oli ollut mejä-koulutuksessani ja siitä sain kehut, lämmitti mieltä. Lopulta viimeinenkin ryhmä on valmis ja päästään tulosten lukuun. Tulokset aloitetaan AVO-luokasta ja sitten VOI-luokan tulokset. VOI-luokan tuloksia luetaan ja sitten päästään VOI1 tuloksen saavuttaneisiin, tulos 41, 43, 44 ja sitten onkin enää yksi tulos luettavana. Charmille 46 pistettä, millä se on samalla kokeen paras VOI-koira. Siitä hyvästä haen pokaalin, ruusukkeen ja säkin nappulaa. Tämähän oli mukava yllätys, ihan ei huippupisteille tällä kertaa ylletty, mutta upea suoritus se kuitenkin oli. Koe oli samalla Jackrusseleitten mestaruuskoe ja lähtiessäni onnittelen voittajia. Kaiken kaikkiaan mukava uusi paikka, mukavaa seuraa, Charmilta hieno suoritus, hymyssä suin ajelen kotia kohden.
KUKA LAUMAN MEJÄ-KUNINGATAR 10.7.2024
Kesäkuun lopussa kävin kummankin, Charmin ja Soman kanssa yhdessä mejä-kokeessa.
Charmin koe oli arkikoe Kauhavalla. Ajankohtaan sattuivat kesän kovimmat helteet, jälkien teossa sekä kokeen aikana käytiin ajoittain +30 asteen lukemissa. Siihen kun lisätään vielä ne miljoonat seuralaiset, mitkä parveilivat ympärillä, niin haasteita kokeeseen riitti. Iltakoe aloitettiin minun opastuksellani, missä koirakko teki hienon suorituksen, saaden lopulta tuloksen VOI1 ja 46 pistettä, hyvän jäljen olin saanut aikaiseksi. Siitä siirryttiin suoraan seuraavalle jäljelle, minne suuntasimme Charmin kanssa. Onneksi Charmi on nuori, erinomaisessa kunnossa oleva koira, joten en ajatellut helteen olevan sille terveyttä vaarantava suoritus. Helteiden aikaan ne kirmaavat omassa aitauksessa ja usein löydän ne takapihan terassilta makoilemassa auringossa, ehkä helteeseen on siltäkin osin siedätetty. Tottahan toki reissuilla asia huomioidaan, autossa puhaltaa iso Makitan akkupuhallin, alla on viilennysalustat ja vettä on runsaasti tarjolla. Auto myös jätetään aina varjoon.
Charmi haisteli hyvin alkumakuun ja aloitti jälkitarkan työskentelyn. Koko matka edettiin jälkitarkasti tai sen välittömässä läheisyydessä. Ensimmäinen kulma, mikä oli katko, tuotti vähän töitä ja useampi rengastus tehtiin, ennen kuin jatko löytyi. Kaksi muuta kulmaa mentiin tarkasti. Makuut kaikki merkattiin, muutamalla käynti olisi ehkä saanut olla vähän pidempi. Tästä tuomari mainitsi kaikkien koirakoiden osalta loppupuhuttelussa, että kaikki koirat tekivät melko nopeat merkkaukset, liekö helteellä ollut vaikutusta siihen. Sorkalle tultiin suoraan ja sitä Charmi jäi haistelemaan. Olosuhteet huomioiden Charmilta upea suoritus, kun siihen lisätään vielä haastava, osin suopursuissa kulkenut jälki, niin suoritukseen olin todella tyytyväinen. Katkokulmakin oli peitteisessä maastossa, sieltä löytyi iso kaivuoja, joka osaltaan vaikeutti jatkon löytymistä. Jäljen suorituksen jälkeen ajelin auton ensimmäisen jäljen luokse varjoon, puhallin sekä vettä Charmille ja lähdin purkamaan. Takaisin tullessa Charmi makoili autossa, ihan kuin jäljellä ei olisi ollutkaan, pitkään ei palautuminen kestänyt. Siitä suuntasimme keskuspaikalle syömään ja odottelemaan muita maastosta. Paikalla vallitsi erittäin mukava tunnelma, vitsiä heiteltiin kuin vanhoille tutuille. Illan päätteeksi tulokset luettiin, Charmin viimeisenä. Suorituksesta oli vähennetty puolikkaita pisteitä makuista sekä katkokulman selvittämisestä, nämä vähensivät tuloksen VOI1 ja 48 pisteeseen. Se oli kaikki huomioiden täydellinen suoritus. Kiittelin kokeen järjestäjät sekä osallistujat, Charmi odotteli viileässä autossa ja siitä jatkoimme tyytyväisinä matkaa kotiin, minne saavuin puolelta öin.
Pari päivää Charmin kokeen jälkeen, otin Soman ja suuntasimme Porin valmisjälkikokeeseen. Onneksi keli oli selvästi viilentynyt, nyt oltiin noin 20 asteen lukemissa. Kun vielä tuuli oli kohtalainen, oltiin oikeastaan ihanneoloissa, näin ihmisen arvioimana. Keskuspaikalla nautimme aamupalaa, kuuntelimme alkupuheen ja arvoimme jäljet. Meille tuli päivän kolmas jälki. Laukauksensietotestin jälkeen ensimmäiset kolme suorittajaa lähtivät tuomarin perässä maastoon, sillä jäljille oli matkaa jonkin verran. Jäimme maastoon odottamaan, kun ensimmäiselle jäljelle lähdettiin. Pitkään siellä ei viivytty, ilmeisen hyvä suoritus ja toinen suorittaja pääsi matkaan. Siellä kesti jonkin verran pidempään, mutta lopulta meidät tultiin hakemaan jäljelle. Soman kanssa kuljimme tuomarin ja oppaan perässä alkumakuulle, Soma oli hyvin rauhallinen. Hyvin se haisteli alkumakuun ja krepityksen ajan pidin sen tiukasti jäljellä. Sitten päästin sen 6 metrin päähän ja jäin seuraamaan suoritusta. Millainen suoritus se olikaan, kertaakaan se ei poistunut veriuralta. Minun ei tarvinnut kertaakaan hidastaa sen vauhtia, vaan suoritus tehtiin löysällä hihnalla koko matkan. Jokaisella makuulla se pysähtyi ja viipyi siellä useamman sekunnin, muutamassa vielä vilkaisu taakse, että olemme varmasti huomioineet makuun. Katkokulman se selvitti yhdellä rengastuksella, sieltä vähän jalanjälkiin tukeutuen jatkoon. Kaksi muuta kulmaa kuljettiin tarkasti, ei tarvittu edes sitä metrin ylitystä kulman kohdalla. Sorkalle se pysähtyi, söi luvan jälkeen kanafileen ja sen jälkeen sorkka ylpeänä suuhun. Vaikka otan huomioon Charmin suoritukset, niin tämä oli ehdottomasti paras suoritus, mitä olen koirien perässä nähnyt. Vähän suu meni hymyyn, kun metsästä pois kävelimme, Soma edellä sorkka suussaan. En voinut suorituksesta miettiä kuin mahdollista 50 pisteen suoritusta vai olisiko minulta mahdollisesti jäänyt jotain näkemättä....
Palasin keskuspaikalle, Soma jäi viileään autoon odottamaan ja minä menin ruokailemaan. Olin ID:llä liikkeellä ja se on sähköauton positiivinen ominaisuus, että siihen saa pysäköinti-ilmastoinnin eli viilennys toimii, vaikka autossa ei ole ketään. Keskuspaikalla kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja kiva oli jakaa niitä omia kokemuksia lajin osalta. Ehkä meidän menestys oli osallistujien tiedossa, sillä paljon sain kysymyksiä, miten omia koiria koulutan jäljelle. Kaiken tiedon jaoin osallistujien kesken, samalla heille selvisi, että ainakin meillä harjoitellaan todella paljon tulosten eteen. Mikäpä siinä on harjoitellessa, kun niin tyttöset kuin minäkin nautimme lajista, vaikka se suuritöinen onkin. Lopulta kaikki palasivat maastosta ja päästiin tulosten lukuun. Kyseessä oli dreevereiden mestaruuskoe, joten muiden osallistujien tulokset luettiin ensin. Kohta päästiin jäljelle numero kolme. Kertomus ei ollut kovin pitkä, kun siellä ei huomioita löydy. Kuten epäilin, loppuun luettiin tulos VOI1 ja täydet 50 pistettä. Siitä jatkettiin dreevereiden mestaruuskokeen tulosten luku, voittajaksi siellä jo tutuksi tullut Saku ja koiransa Urho, isot onnittelut!
Olipas melkoiset kokeet parin päivän sisään. Pidän Charminkin suoritusta niissä olosuhteissa täydellisenä, joten sain seurata kaksi aivan mahtavaa jäljestystä peräkkäin. Harjoittelu on selvästi tuottanut tulosta ja koirilla potentiaalia jäljestämiseen riittää. Soman kehitys on kyllä ihastuttanut eniten, sen suorittaminen on nyt niin paljon varmempaa, eikä niitä "pölhöilyä" enää tule. Enää ei pysähdytä ja kysellä minulta apuja. Täytyy tietenkin aina muistaa, että kyseessä on todella nuori koira, eikä saa liikaa vaatia, eikä odottaa. Ehkä niitä pölhöilyjäkin vielä nähdään. Charmi jatkaa varmaa suorittamista, kesän tulokset 49, 49, 48 kertovat sen suoritusvarmuudesta. Arvokisat lähestyvät ja niitä varten tehdään viimeistelytreenejä, ehkä molemmat vielä ennen niitä nähdään vielä kokeissakin...
PISTEET KOTIIN 17.6.2024
Viime viikonlopun reissu tehtiinkin vähän kauemmas eli Kouvolan pohjoispuolelle. Pitkään mietin, ottaisinko lähistöltä majoituksen, mutta en sitten halunnut jättää Somaa yksin lauantaiksi autoon jälkien teon ajaksi. Päätin siis ajella edestakaisin lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina saavuin paikalle vähän ennen kymmentä, siellä sain kartan sekä ohjeet jälkien tekoon. Jälkiparikseni sain Tiinan, jonka kanssa jälkien teko sujuikin mukavasti koiraharrastuksista rupatellen. Kouvolan maastot ovat hyvin ihmisystävälliset, meidänkin jäljet tehtiin pääosin hienoon kangasmaastoon. Jälkien tekoon meni noin viitisen tuntia, jonka jälkeen ajelin vähän yli kolmen tunnin matkan takaisin kotiin.
Sunnuntaina herätys neljältä, kuppi kahvia, tavarat kasaan, Soma sekä Hertta kyytiin ja kohti Kouvolan Kääpälää. Alkupuhuttelut kuunneltiin, arvonnasta päivän viides jälki ja laukauksensietotestissäkin käytiin. Siitä suuntasin heti Tuohikotin ABC-huoltoasemalle lataamaan, olin liikkeellä ID:llä, kun Hanna suuntasi samana päivänä Volvolla Virolahden näyttelyyn. Akku ehti tulla lähes täyteen, samalla katselin whatsappista jälkien etenemistä ja kun toinen jälki oli lähdössä, suuntasin maastoon. Itselläni oli opastettavana päivän kolmas jälki. Toiselta jäljeltä otin kyytiini päivän tuomarin, nimikaimani Jarnon. Oman jälkeni opastus sujui ilman ongelmia, niin avoimessa maastossa piilomerkit näkyivät loistavasti. Tällä kertaa toinen kulma ei koirakolle ratkennut, siitä harmillisesti hukka, muuten ihan hienoa jäljestystä. En lähtenyt purkamaan jälkeäni, koska välissä vain yksi, ennen meidän suoritusta. Lähdin seuraavan jälkien suorittajien perässä neljännelle jäljelle odottamaan. Siellä suoritus valitettavasti keskeytyi, sillä aika ei olisi riittänyt. Sain jälleen tuomarin kyytiini ja viidennen jäljen oppaan perässä suuntasimme meidän suoritukseen.
Soma haisteli hyvin alkumakuun ja aloitti sille tyypillisen jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä tapahtuvan jäljestyksen. Makuu merkattiin ja siinä viivyttiin melko pitkään. Matka jatkui ja saavuimme ensimmäiselle kulmalle, mikä oli katkokulma. Siinä jatkoa etsittiin melko pitkään, kuitenkin koko ajan töitä tehden. En kehoittanut, vaan annoin Soman työskennellä ja lopulta jatko löydettiin.
(Edit 18.6.) Eilen unohdin kokonaan jäljen jännittävimmän hetken, joten lisäillään se vielä tähän. Lähdimme kulkemaan toista osuutta, kun näin parin metrin päässä etumaastossa liikettä. Kohta sieltä pölähti lentoon tirppa, sitä seurasi heti perään pari lisää. Siinä vaiheessa totesin tuomarille "poikue" ja tuomari käski ottamaan Soman lyhyeen hihnaan. Kuten alkupuhuttelussakin oli sanottu, niin näissä tilanteissa otetaan koira hallintaan ja jatketaan tilanteesta ohi. Tällä kertaa tirpat onneksi suuntasivat jäljen sivuun, joten jatkoin Soman kanssa jäljellä. Edelleen poikasia lähti noin kymmenisen lentoon tasaiseen tahtiin, sitten näkyikin teeriemo, joka alkoi esittämään haavoittunutta, kiitäen maan pintaa siipiään räpistellen. Koko tämän esityksen Soma seurasi melko rauhallisesti ja sain sen hyvin etenemään jälkeä. Näin kuinka se alkoi jo haistelemaan veriuralla, annoin pari "jälki" kehoitusta ja olimmekin valmiit jatkamaan. Tuomari antoi vielä mahdollisuuden viedä Soma kauemmaskin tapahtumista, mutta totesin, että voimme tästä hyvin jatkaa jäljestämistä ja niin teimme. Tapahtuma ei vienyt Somalta keskittymistä päivän tehtävästä, kuten hirvet aikaisemmin tekivät.
Toinen osuus edelleen jäljellä tai sen tuntumassa, makuu merkattiin yhtä hyvin. Toinen kulma ylitettiin ja sielläkin hetki jatkoa etsittiin, kuitenkin se lopulta löytyi. Kolmas makuu jälleen hyvin merkaten ja nyt kolmas kulmakin meni tarkasti. Vähän alkoi jännittämään viimeinen osuus, tähän mennessä oltiin menty loistavasti, vain kahdella kulmalla oltiin tehty vähän hakua. Viimeisen osuuden makuu merkataan hyvin pysähtyen, nyt siinä ei viivytä niin pitkään, mutta mielestäni riittävästi. Vielä vähän ennen kaatoa tehdään kahden metrin poikkeama polku-uraa pitkin, mutta siitä palataan omatoimisesti takaisin jäljelle. Viimein sorkka näkyy ja sitä Soma jää haistelemaan. Saan kiittää koiraa ja hienosta jäljestyksestä Soma saa kanafileen sekä rapsutukset, jälleen upea suoritus.
Autolla mietin suoritusta ja vähän viime viikonlopun suoritus on mielessäni. Tämä suoritus oli hyvin sen kaltainen, mutta nyt makuut merkattiin paremmin, kulmat huonommin, kahdella kulmalla tehtiin hakua, ennen kuin jatko löytyi. Sain suorituksesta jälleen 47 pistettä, mutta viime viikonlopun pettymyksen jälkeen vähennän siitä pisteen ja Hannallekin kerron arvioni, 46 pistettä. Täältä suuntasin vielä opastamalleni jäljelle, minkä käyn purkamassa Hertan kanssa. Innoissaan se jäljen haistelee, pari kertaa täytyy vähän opastaa, ettei merkit jää keräämättä. Kahden tyytyväisen koiran kanssa suuntaan keskuspaikalle, missä nautitaan makkarasta sekä salaatista tuloksia odotellen. Aika sujuu hyvin, sillä kokeesta löytyy muutamakin mejä-tuttu, joiden kanssa ajatuksia vaihdellaan.
Viimein päästään tulosten lukuun ja tällä kertaa ne luetaan numerojärjestyksessä. Itse tykkäisin "paremmuusjärjestyksestä", vaikka kisasta ei olekaan kyse. Nyt en kuitenkaan joudu yllättymään, sillä tiedän, että VOI-luokan tuloksista kertomukseni luetaan kolmantena. Meidän kertomuksesta ilolla kuuntelin "osuudet mennään tarkasti jäljen päällä, joitakin suunnan tarkistuksia kuitenkin tulee." Kulmat mainitaan pisteiden menetyksistä, "makaukset Soma osoittaa erittäin selvästi." Loppulause "Varsin tasapainoinen ja varma jäljestämissuoritus", tästä tuloksena VOI1 sekä 47 pistettä. Jälleen pääsin pisteen sisään omassa arviossani, oikeastaan pistemääräni olisi ollut täysin sama, ellen olisi viime viikonlopun pisteytyksen antanut häiritä. Nyt ei "pistot" häirinneet, ne olivat vaan suunnan tarkistuksia, mistä ei pistevähennyksiä tule.
Jälkiparini suoritti upeasti AVO1 ja 48 pistettä, häntä käyn onnittelemassa VOI-luokkaan siirtymisestä. Onnittelut saa myös pari kanssakisaajaa, upeasti meni koe heilläkin. Hyvillä mielin päätettiin siis tämä koe ja todellakin käytiin hakemassa ne ansaitut pisteet sitten muualta. Hieno koe, järjestelyt sujuivat erinomaisesti ja tunnelma oli varsin leppoisa. Kotiin ajellaan vielä kolme tuntia ja siinä matkalla teen jälleen suunnitelmia tulevaisuuteen.
SOMASTA JÄLKIVALIO! 11.6.2024
Lauantaina ajeltiin tutusti mejä-kokeen jälkiä tekemään. Tällä kertaa kyseessä oli rotuyhdistyksen koe Keuruulla. Olin ajoissa paikalla ja sain tietää, että seurakseni lähtee ensikertalainen Päivi. Vähän teimme tuttavuutta keskuspaikalla, sieltä saimme kartat, veret, krepit sekä sienet. Suunnistin meidät VOI-jäljen alkuun, mikä tehtäisiin ensimmäisenä. Ennen maastoon lähtöä kerroin jälkiparilleni, miten jälki tehdään ja sitten suuntasimmekin maastoon. Olipas meillä mukava maasto suunnistaa, suunnistus onnistui hyvin ja saimme jäljen kertavedolla hyvään paikkaan. Sitten kävelimme sen uudelleen verettäen ja minä kääntelin merkit piilomerkeiksi. Siitä suuntasimme heti AVO-jäljelle, mikä oli vastaavassa hyvässä maastossa. Koska Päivi oli ensimmäistä kertaa kokeessa, suunnistin tämänkin jäljen ja Päivi sai keskittyä seuraavan päivän opastukseen merkkejä laittaessaan. Kohta oli tämäkin jälki tehty, laitoimme veretysajat whatappiin ja suuntasimme kotiin. Päivä oli sujunut leppoisasti ja parhaani mukaan yritin mejä-tietoa jälkeä tehdessä Päiville kertoa.
Sunnuntaina Soma jälleen matkaan ja kohti keskuspaikkaa. Lenkitin Soman ja annoin sille aamuruuan ja sitten sisälle nauttimaan omaa aamupalaa. Alkupuheet kuunneltiin, arvonnasta meille jälki neljä, ensimmäinen VOI-jälki, kun alkuun oli kolme AVO-jälkeä. Laukauksensietotesti meni Somalla jo vanhasta tottumuksesta ja sitten alkoikin muutaman tunnin odotus. Kohta saimme tietoja maastosta, AVO-jäljet olivat lähteneet vauhdilla käyntiin, joten mekin suuntasimme maastoon. Jäimme odottelemaan AVO-jäljelle kolme, mistä meidän VOI-jälki myös alkaisi, toiselta puolelta tietä. Hetki AVO-jäljellä oltiin oltu, kun laitoin Somalle valjaat ja olisimme valmiita starttaamaan.
Oppaan ja tuomarin perässä kuljimme alkumakuulle. Soma haisteli alkumakuun hyvin ja siitä krepitetylle osuudelle. Koska krepityksen osuus ei mennyt mielestäni riittävän hyvin, otin Soman takaisin alkumakuulle. Tuomari oli lähtöön ilmeisen tyytyväinen, kun oli tullut jo krepitetylle osuudelle, mutta hyvin pääsimme hänet kiertämään. Otimme lähdön uusiksi ja nyt jäljestys näytti paremmalta. Soma kulkee jäljellä pääosin maavainuisena. Jälkeä on helppo seurata ohjaajanakin, sillä merkit ovat melko hyvin nähtävillä. Ensimmäinen osuus mennään tarkasti ja makuu merkataan hyvin pysähtyen. Ensimmäinen kulma mennään tarkasti ja siitä toiselle osuudelle. Makuulla pysähdytään, vähän nopeasti. Toinen kulma on katko, missä Soma lähtee vähän rengastamaan, saa kuitenkin jatkosta hajun ja suuntaa sienen laskupaikkaan lähes suoraan, olemme siis selvittäneet katkon ilman ongelmia. Kolmas osuus jatketaan jälkiuralla ja myös makuulle pysähdytään. Kolmaskin kulma mennään tarkasti ja siitä viimeiselle osuudelle. Nyt pulssi alkaa vähän nousta, viimeisen kahden jäljen aikana viimeistään tässä vaiheessa vaikeudet ovat alkaneet. Nyt pysytään uralla ja kun vielä viimeinenkin makuu merkataan, niin jännitys nousee entisestään. Mielessäni mietin "Hyvä Soma, enää vain sorkalle", matka jatkuu ja viimein sorkka näkyy. Kun Soma pysähtyy siihen ja saan luvan kiittää, huokaisen syvään ja ensimmäisenä käyn kiittämässä tuomarin sekä jäljentekijän, hieno jälki oli tehty. Sitten on aika kiittää varsinaista työntekijää, aivan loistava suoritus, viimeinkin!
Kulkiessamme autolle, tiedän että tällä suorituksella Somasta saatiin jälkivalio. Sitten mietin jäljen tapahtumat ja totean itsekseni, että tästähän tehtiin vielä hyvät pisteetkin. Autolta lähetän viestin "kirjeen saa nyt avata", mikä tarkoitti Hannan jo etukäteen SHOW-linkiltä tilaaman ruusukkeen kirjekuoren avaamista. Pari koetta se odotteli siellä avaamattomana. Kohta puhelin soi ja Hanna haluaa tarkemmin tietää tapahtumat. Kerron, miten loistavasti Soma suoriutui ja kerron, että oletan sen saavan 47 pistettä. Arvioin suorituksen joka kerta itsekin, kuten myös opastamani jäljet ja tähän mennessä (yhtä lukuun ottamatta, mikä oli vuosia sitten) arvioni on osunut +-1pisteen sisään.
Hetken sain odotella ja vielä oli viimeisen VOI-jäljen opastus. Opastus sujui hyvin. Toisten jälkiä en lähde yksityiskohtaisesti arvioimaan, mutta jäljellä oli tapahtumia, minkä perusteella arvioin sen jäävän muutaman pisteen Soman taakse. Heti opastuksen jälkeen lähdin purkamaan jäljen ja jo opastuksen aikana alkanut vesisade sai jatkoa, joten purun jälkeen saavuin autolle aivan märkänä. Siitä suuntasin heti keskuspaikalle, Somalle ruoka ja itse suoraan saunaan. Saunomisen jälkeen syömään ja sitten alkoikin jälleen se muutaman tunnin odottelu ennen tulosten julkaisemista.
Lopulta alkoi tulosten julkistus, jälkiparini sai hienosti AVO2 tuloksen, mikä on aina upea saavutus, kun lajin aloittaa. Sitten aloitettiin VOI-tulokset, montaa tulosta ei ehditty lukemaan, kun julistettiin tulos jäljeltä numero 4. Mitä? sehän on meidän jälki, vähän olin ihmeissäni, sillä odotin opastamani jäljen olevan ennen meidän tulosta. Kuuntelin kertomuksen, enkä ollut oikein tunnistaa, että se oli meidän suorituksesta. Kertomuksen mukaan poikkeamia ja sivu tarkistuksia oli tehty jokaisella osuudella. Katkokulmalla oli tehty tarkistuspistoja sekä kolmas kulma oikaistu. Ensimmäinen makuu oltiin menty ilmeisesti hyvin, muut nopeasti. Loppuun tulos VOI1 ja 42 pistettä. Hämilläni kävin noutamassa pöytäkirjan ja pöydässä luin kertomuksen vielä uudelleen. Oma arvioni heitti peräti 5 pistettä saatuun tulokseen. Mietin suoritusta, enkä mitenkään saanut sitä sopimaan tähän arvosteluun. Koska halusin tietää vähän enemmän perusteista, niin tulosten lukemisen jälkeen suuntasin tuomarin juttusille. Keskustelu ei oikein selventänyt arvostelua mitenkään, tuomari toisti samat asiat mitä oli paperilla. Kysyin näistä lukuisista pistoista, joita itse en havainnut, Soma teki muutamia suunnan tarkistuksia metrin kahden päähän, joista palasi takaisin jäljelle. Olen tuomareilta aiemmin kuullut, että jälkihihnan päähän eli noin 6 metrin päähän tehtävät tarkistukset eivät toisi pistevähennyksiä. Jokaiselle koiralle jäljen aikana tulee metrin, kahden, kolmen poikkeama varsinaisesta kohdasta, missä sieni on kulkenut, eikä niistä aiemmin ole pistevähennyksiä tehty. Pelkästään maastosta johtuen koira kiertää jonkin kumpareen, kuusen oksat tai kiven eri puolelta. Näin teki opastamalla jäljelläkin ollut koira useasti, tuomarihan ei niitä edes huomaa, kun kulkee koiran ja oppaan välissä piilomerkkejä koko ajan näkemättä. En saanut vähennyksiin tarkempaa vastausta. Jos kulmalla tapahtui oikaisu, niin sen täytyi olla todella lyhyt. Miten tuomari tiesi kulman tarkan paikan, sillä opastamallani jäljelle sitä ei edes kysytty, eikä kumpikaan normikulmista mennyt sentilleen kohdalleen. Makauksista olen samaa mieltä, tällä kertaa kolme viimeistä makuuta tehtiin vähän nopeasti. Siitä tulivat lähinnä itselläni olleet kolme pistemenetystä. Menetyksiä en omaan arviooni saanut osuuksilta, enkä kulmista. Harmi, että meillä oli näin iso näkemysero jäljen suorituksesta. Mielestäni olen oikeutettu oman näkemykseni kertomaan ja koepaikalla sen myös tuomarille kerroin, hienoa että blogini oli hänelle jo entuudestaan tuttu.
En tehnyt kirjoitusta vain saamastani arvostelusta johtuen, vaan vertailukohdista. Opastamaltani jäljeltä saatiin tulos, mikä poikkesi pisteen omasta arviostani. Se meni siis minunkin mielestäni ihan oikein. Kun vertasi tätä ja Soman suoritusta, ne olivat tietyllä tapaa aika paljon samanlaiset. Näin kuitenkin pistevähennyksiä, joiden perusteella olin melko varma, että sen tulos oli meidän tulosta huonompi. Kuten teen vertailua myös laumamme aiemmin saatuihin 41-43 pisteisiin, niin niissä on tehty lenkkejä jäljeltä kymmenien metrien päähän, makuut ylitetty tai ohitettu ja kulmillakin tarkisteltu useaan kertaan. Silloin olemme saaneet tulokset 42 pistettä, eikä Soman suoritus ollut lähelläkään näitä suorituksia. Eihän tämä meitä sen enempää masenna, koiramme saavutti jälkivalion arvon ja korkeampia pisteitä lähdetään metsästämään sitten toisista kokeista.
LUOTTO SOMAAN PYSYY! 3.6.2024
Viime viikolla pääsimme starttaamaan Soman kanssa kahdesti koejäljelle. Ensimmäisen kokeen Hanna pongasi minulle mejä-harrastajat ryhmästä ja kun ajomatkaa oli "vaan" kolmisen tuntia, niin ilmohan lähti välittömästi. Paikka saatiin ja seuraavana päivänä tiistaina suuntasin Laukaalle jälkien tekoon. Jälleen sain jälkiparikseni todella mukavan naisen, jonka kanssa jälkien teko meni sujuvasti ja melko nopeasti. Siitä sitten kotimatkalle ja kotiin saavuin vähän yli puolen yön jälkeen.
Keskiviikkona Soma mukaan ja jälleen lähes kolmen tunnin ajomatka alkoi. Koepaikalla pidettiin alkupuheet, osa jäljistä arvottiin ja sitten laukauksensietotestiin. Meillä olisi päivän neljäs jälki ja opastamaan pääsisin heti ensimmäiselle. Opastus meni hyvin, osin siitä syystä, että jäljellä oli hyvin jälkiuralla pysynyt koira. Koska välissä oli kaksi jälkeä, niin lähdin heti purkamaan opastamani jäljen. Purkamisen jälkeen keskuspaikalle, missä yritin saada Soman uimaan läheiseen lampeen, se ei onnistunut, mutta pääsin sitä sentään vähän kastelemaan rantavedessä. Sitten suuntasimmekin jo maastoon ja edellisille jäljille. Edeltävä jälki keskeytyi alkumatkalla ja siitä siirryttiin meidän jäljen alkuun.
Soma haisteli hyvin alkumakuun ja selvästi tiesi päivän tehtävän, joten päästin se jäljestämään. Ensimmäinen ja toinen osuus mentiin aivan jälkitarkasti, makuille pysähdyttiin useamman sekunnin ajaksi se hyvin haistelle, normi- ja katkokulma selvitettiin muutamalla pistolla. Kolmatta osuutta mentiin jonkin matkaa, kolmas makuukin merkattiin yhtä hyvin. Hetkeksi mieleeni tuli ajatus, juhlittaisiinko tänään jälkivaliota ja kenties aika kovilla pisteillä. Se ajattelu keskeytyi tuomarin kommenttiin "edessä on hirvi"... EI, EI, Ei voi olla, mutta siellähän se noin 30 metrin päässä jökötti. Kaksi viikkoa sitten Ikaalisten koe lopulta päättyi juurikin hirven live-kohtaamiseen. Olen käynyt kokeissa kymmenen vuoden ajan, yli 100 koejälkeä ja opastuksia saman verran. Niillä jäljillä olen KERRAN nähnyt hirven koejäljellä livenä ja nyt Somalle kevään aikana jo kaksi kertaa. Tiedän, että kokeet pidetään riistarikkaissa maastoissa, mutta täytyykö sen hirven tulla ihan jäljen aikana morjenstamaan.
Jatkoimme jäljellä, eikä Soma vielä ollut huomannut hirveä. Hirvi lähti jolkottelemaan etuviistoon vasemmalle, sitäkään Soma ei havainnut. Sitten se sai hajun ja jälleen alkoi se pyöriminen, hetki hirven hajuilla, paluu verijäljelle, pieni pyörintä, aivan kuin se miettisi, mitä jälkeä sen halutaan seuraavan, valitettavasti koejäljellä en voi sitä auttaa. Sitten saavuimme kohtaan, missä edessä lensi paljon "ampiaisia", kerroin siitä tuomarille ja sain luvan ohjaten ohittaa paikan. Kun paikan ohitin, näin se olevan höyryävä hirven paska, nähty hirvi oli tehnyt tarpeensa ihan jäljen päälle ja kärpäsen pörräsivät ympärillä. Tuomari käski päästää Soman pitkälle hihnalle ja näin tein. Siitä se suuntasi pikku hiljaa hirven jäljille. Nyt sain kuitenkin käyttää sen yhden kiellon, mikä riistaa havaittavissa on käytössä. Käskyn jälkeen Soma teki täyskäännöksen tuli veriuralle ja jatkoi sitä pitkin. Hetken matkaa kun oltiin seurattu veriuraa, huokasin helpotuksesta, huippupisteet olivat menneet, mutta vielä oli mahdollisuus ykköseen.
Kohta tulimme kulmalle ja siitä vasemmalle. Heti ymmärsin, että mehän suuntaamme suoraan hirven lähtösuuntaan. Eipä siinä sitten pitkään menty, kun Soman kuono nousi ylös ja se sai hajun varmaankin samasta hirvestä. Samat kiemurat edes takaisin ja lopulta Soma pysähtyi jälkiuran viereen. Siinä tuomari totesi, että otetaanpa puhdas jälki ja jatketaan siitä. Itse totesin, että keskeytän kokeen. Keskeytin siitä syystä, etten halunnut Soman tekevän enää yhtään käyntiä väärillä hajuilla vaan pääsisin viemään sen opettaen jälkiuraa pitkin. Hetken matkaa menin jäljen sivussa ja sitten kun uskoin olevani riittävän kaukana hirven hajuista, tulimme veriuralle, siitä ohjaten loppumatka ja sorkalle, missä kanafile palkaksi.
Tottahan toki olin suorituksesta pettynyt, kaksi ja puoli osuutta täydellistä jäljestystä, ykköstuloksen kanssa vielä viimeiselle osuudelle ja sieltä keskeytys. Eipä auttanut kuin viesti Hannalle ja paluu keskuspaikalle. Koska ilta oli edennyt jo pitkälle, vielä monta jälkeä oli käymättä, edessä kolmen tunnin ajomatka, niin kävin ilmoittamassa toimikunnalle, että jos heille sopii, niin lähden kotimatkalle. Kieltämättä se tuloskin asiaan vaikutti, ehkä sen jälkivalion julistamista olisi jaksanut odotella.
Parin päivän päästä lauantaina startattiin jälleen. Sama suunta, mutta tunnin verran lyhyempi matka. Lauantaina teimme jälkiparin kanssa AVO- ja VOI-jäljen. Toisen tolleristin kanssa juttu luisti, ilman ongelmia jäljet tehtiin ja saatiin jäljet, minne mielellään olisi omankin koiran vienyt. Sain jo lauantaina tietää, että jälleen jälkeni käytäisiin ensimmäisenä sunnuntaina, sillä jäljellä olisi kokeen toisen tuomarin oma koira. Yhtä hyvän jäljen teimme hänellekin, kuten aina.
Sunnuntaina saavuimme keskuspaikalle, missä juurikin alkoi satamaan. Kohta satoi aivan kaatamalla ja alkupuhuttelut pidettiin kaikessa rauhassa ja odoteltiin sateen vähän taukoavan. Loppuun arvonta ja sain jälleen neljännen jäljen, tämähän alkoi muistuttamaan edellistä koetta, lopulta vähän liiankin paljon. Sade vähän hellitti ja käytiin "ampumassa koirat". Vaihdoin sadevaatteet päälle, koska maasto olisi aivan märkä sateen jäljiltä. Opastus sujui jälleen hyvin ja koirakka teki hienon suorituksen, ehkä joistakin kohdista voisi muutaman pisteen vähentää. Tällä kertaa en lähtenyt heti purkamaan, vaan ajattelin odotella vähän maaston kuivumista. Vietin hetken aikaa keskuspaikalle ja sitten ajoissa meidän jäljelle. Odottaessa ukkonen jyrisi voimalla aivan lähistöllä, mutta onneksi ei tullut meidän päällemme.
Soma haisteli alkumakuun ja jälleen hyvin mallikkaasti liikkeelle. Kuten edellinen koe, ensimmäinen ja toinen osuus lähes täydellisesti, makuut merkaten, katkokulma nopeasti selvittäen, pieni kierto toisella kulmalla. Alkoi kolmas osuus, missä Soma ajautui vähän jäljen sivuun ja sieltä kallioseinämän toiselle puolelle. Selvästi se halusi vasemmalle, mutta ei päässyt sinne nousemaan. Onneksi se ymmärsi palata ja sieltä otettiin jälleen jatko. Tiesin, että siitä tuli varmaankin pisteen menetys, kovin pitkä pisto se ei ollut. Edelleen meillä olisi hyvät pisteet ja mahdollisuus ykköseen. Kolmas makuu merkattiin ja jatkettiin jonkin verran eteenpäin, kohta olisimme kulmalla. Sinne emme valitettavasti, sillä vähän ennen kulmaa Soma nosti kuononsa ylös, jokin haju tuli sieraimiin. Siitä melko määrätietoinen poistuminen vasemmalle, nyt riistaa ei livenä nähty. Jonkin matkaa jatkettiin ja kun Soma pysähtyi, käskytin "jälki, jälki". Siitä muutaman kierron kautta takaisin jäljelle, missä muutama metri paluujälkeä ja sitten pysähdyttiin. Tapahtui aivan sama kuin edellisellä jäljellä, ikään kuin kytkin olisi käännetty pois verijäljeltä, eikä ajatus enää palannut. Tuomari ei voinut muuta kuin todeta hukan ja minä totesin perään saman kuin viimeksi eli keskeytämme. En taaskaan halunnut antaa Somalle mahdollisuutta seikkailuun ja kun se kulmakin meni jälleen vasemmalle eli suuntaan minne Somakin oli yrittänyt. Oikaisimme kulman ja tulimme veriuralle. Jatkoimme harjoitellen, mutta Soma ei missään vaiheessa ottanut veriuraa enää seurattavakseen, menimme siis loppumatkan lenkkeillen. Kuitenkin ennen sorkkaa näytin sille uran, jota pitkin se meni kymmenisen metriä sorkalle ja sai siellä kanafileen palkakseen.
Eipä auttanut taaskaan, kuin sama ilmoitus Hannalle. Nyt valitettavasti oli vielä jäljen purku edessä, mitä tehdessä sai miettiä jatkoa Soman suhteen. Soman jäljestys on kuitenkin lupauksia antavaa, todella tarkkaa, kulmat sekä makaukset hyvin ja lisäksi rauhallista. Jäljet ovat olleet hyvin tehtyjä sekä hyvissä maastoissa, siitä ei tulokset ole olleet kiinni. Kun saadaan lisää riistavarmuutta sekä saamme jäljen, missä ei ihan niin tuoreita jälkiä, niin Soma tulee tekemään huipputuloksia. Edelleen jatkamme koejäljillä sekä välissä teemme harjoitusjälkiä. Jostain pitäisi vaan saada harjoitusjälki, missä kulkee tuoretta riistaa. Tähän lopputulokseen purkaessani tulin eli edelleen minulla on luottoa Somaan.
Purkamisen aikana alkoi sade uudelleen ja siinä vaiheessa minulla ei ollutkaan enää kuivia vaatteita jäljellä. Katsoin whats appista, edelleen ryhmissä oli parikin jälkeä käymättä. Tein siis jälleen vähän mejä-hengen vastaisen päätöksen lähteä kotiin, mutta en sitä kurjuuttakaan halua ihan vaan mejä-hengen nimissä kestää, sitä olen ihan entisessä työssäni saanut ihan riittävästi tehdä. Seuraaviin kokeisiin täytyy varustautua paremmin ja toivoa, että se onnetar jälleen saapuisi seuraksemme, pienestä se on kiinni....
Todella tyytyväinen voi olla kahteen viimeiseen tekemääni VOI-jälkeen. Laukaalla siitä tehtiin kokeen toiseksi paras tulos VOI1 ja 48 pistettä, Jyväskylässä jälki oli kokeen paras, tuloksella VOI1 ja 47 pistettä, iloitaan siis siitä :-)
SOMA JÄLLEEN KOEJÄLJILLÄ 28.5.2024
Soma on jatkanut koejäljillä. Viime viikon torstaina suuntasimme Nakkilaan. Kun kyseessä oli arkikoe, aloitettiin se klo 15.00. Koepaikalla tehtiin jälleen normi toimenpiteet, kahviteltiin, alkupuhuttelu, arvonta ja siitä laukauksensietotestiin. Saimme kokeessa viidennen jäljen, heti neljän AVO-koiran jälkeen. Noin neljän tunnin odottelun jälkeen oli meidän vuoromme. Suuntasimme maastoon ja minulle näytettiin alkumakuu. Ohjasin Soman makuulle ja yhdessä se haisteltiin tarkkaan. Alkukrepityksellä se ei ihan lähtenyt haluamallani tavalla etenemään, joten palasin sen kanssa alkumakuulle. Haistelimme sen uudelleen ja "jälki"-käskyllä lähdettiin paremmin matkaan. Soma etenee erinomaisesti ensimmäisen osuuden ja merkkaa makuun. Kulmalla on osin moton uria, mitkä vähän sekoittavat Soman jäljestystä. Jatko ei meinaa löytyä ja sitten se pysähtyy viereeni. Tämä on ollut ehkä se suurin haaste Soman jäljestyksessä, kun se ei jatkoa löydä, se on tukeutunut minuun. Kerta kerralta se on vähentynyt ja olen harjoitusjäljillä lopettanut avun antamisen täysin. Odottelin noin minuutin verran, lähtisikö se liikkeelle, kun mitään ei tapahtunut, kehoitin sitä kaksi kertaa "jälki" -sanalla. En ota katsekontaktia, koska se jumittaa sen entistä pahemmin paikalleen. Kuinkas ollakaan, Soma lähtee liikkeelle ja suuntaa suoraan seuraavalle osuudelle, aivan kuin oivaltaen, että tännekö halusit mennä.
VAIHTUIKO KOIRA? 20.5.2024
Lauantaina meillä oli koepaikka Nakkilan mejä-kokeeseen. Siinä olikin sitten miettimistä, kenet kokeeseen ottaisin. Charmi ei sinänsä koejälkiä tarvitse, mutta sen kanssa olisi kokeeseen voinut mennä levollisin mielin, sen verran hienosti se on kaksi ensimmäistä koejälkeä suorittanut. Voisiko kokeeseen lähteä Myrri, mutta viimeiset harjoitusjäljet sen kanssa eivät ole onnistuneet. Soma teki keskiviikkoiltana hienon harjoitusjäljen ja myös kokeessa, kolmesta hukasta huolimatta, suorittaminen oli hyvin lupaavaa. Päätinpä siis tehdä vielä yhden harjoitusjäljen Somalle perjantaina ja katsoa miten sen kanssa menee. Tein jäljen tarkoituksella melkoisen haastavaan maahan, parilla katkokulmalla. Soma suoritti harjoitusjäljen erinomaisesti, se oli ehdottomasti sen parasta suorittamista. Sitä kautta valinta oli tehty ja Soma saisi startata heti uudelleen kokeessa.
Lauantaiaamuna saavuimme koepaikalle, missä kuunneltiin aamupalan yhteydessä alkupuhuttelut. Kokeessa oli kolme AVO-jälkeä, mitkä arvottiin jäljille 1-3. Minä pääsin ensimmäisenä arpomaan VOI-jäljistä ja pitkästä aikaa nostin itselleni kokeen viimeisen jäljen. Eipä se sinänsä haitannut, nyt vaan pitäisi kuluttaa viitisen tuntia ennen omaa vuoroa. Tein pienen kauppareissun, hetken makoilin Soman seurana autossa ja sitten seurustelin toimikunnan sekä muiden osallistujien kanssa ja nautin myös maistuvan lounaan. Viimein muut olivat suorituksensa tehneet ja suuntasimme tuomarin perässä maastoon. Kun pääsimme perille, otin Soman heti autosta ja kävimme tutustumassa tuomariin ja oppaaseen, nyt en halunnut, että se matkan aikana perässä tulevia ihmettelisi. Siitä suuntasimme oppaan perässä alkumakuulle.
Soma haisteli alkumakuun hyvin ja tarkasti alkukrepityksen ohjaten päästin sen matkaan. Se eteni ensimmäistä osuutta pääosin maavainuisesti ja näkemykseni mukaan jäljen päällä, mitään pistoja ei kumpaankaan suuntaan tehty. Tultiin ensimmäiselle makuulle, mihin se pysähtyi ja haisteli sitä pitkään. Ensimmäisellä kulmalla huomasin suunnan vaihtuneen ja mielestäni käännös olikin hyvinkin selkeä. Toista osuutta mentiin yhtä tarkasti, makuun Soma ohitti metrin päästä, mutta pysähtyi siitä noin metrin päähän. Nenä nuuskutti ja pitihän sitä palata takaisin makuulle katsomaan mikä siellä tuoksuu. Toinenkin makuu merkattiin erinomaisesti. Matka jatkui ja kohta olisimme puolivälissä. Siinä kohdassa aloin miettimään oliko meillä matkalla tullut välttämättä yhtään pistemenetystä, ei tullut ylimääräisiä pistoja, ei rengastuksia, kulma mentiin ilmeisen tarkasti, molemmat makuut merkattiin, onko Somalla puolivälissä vielä 50 pistettä koossa. Siinä kohdassa katsoin edellä menevää koiraa, oliko minulle sittenkin tullut vahingossa Charmi matkaan, niin vakuuttavaa eteneminen oli. Kyllä siellä edellä kuitenkin Soma oli, jokin oli naksahtanut kohdilleen ja päivän tehtävä oli selkeänä mielessä. Puolivälissä matkaa oli toinen kulma, mikä oli myös katkokulma. Siinäkin muutaman tarkistuksen jälkeen jatko löytyi. Kulman jälkeen maasto muuttui, saavuimme hakkuulle, missä oli melkoisen paljon hakkuujätettä edessä. Koko kolmas osuus edettiin hakkuulla ja se tuotti pieniä vaikeuksia Somalle. Kuitenkin hakkuun keskellä ollut makuu merkattiin hyvin. Muutamia pistoja tehtiin jäljen sivuun ja jouduttiin muutaman kerran jatkoa etsimään hetken aikaa. Onneksi jatko aina löytyi ja kolmannen kulman jälkeen pääsimme vähän parempaan maastoon. Siellä edettiin jälleen jälkitarkasti ja vielä viimeinenkin makuu merkattiin hyvin. Vielä viimeinen osuus ja sitten oltiinkin sorkalla, mitä Soma jäi haistelemaan. Tuomari antoi luvan kiittää ja säntäsin antamaan Somalle kanafileen, se oli todellakin sen ansainnut.
Soma todellakin yllätti suorituksellaan. Olen viimeisillä harjoitusjäljillä nähnyt sen kyvyt jäljestää, se on siinä todella tarkka, yhtä rauhallinen kuin Charmi, mutta aina sinne joukkoon on sattunut niitä sähellyksiä tavalla tai toisella. Nyt niitä ei tällä koejäljellä ollut, vaan keskittyminen oli hyvää alusta loppuun. Se on parantanut koko ajan tekemistään ja toivotaan että suuntaus jatkuu. Seuraava koe odottaa ja kyllä toiveissa on vielä mahdollinen valioituminen kesän aikana. Päivän päätteeksi tulokset luettiin ja todella tyytyväisenä otin vastaan pöytäkirjan, missä tulos VOI1 ja 47 pistettä.
HULLUN HOMMAA 17.5.2024
Ihan kuukautta ei ole kulunut edellisestä päivityksestä, mutta tapahtumia tähän ajanjaksoon on riittänyt.
MEJÄ-kurssit, yksityistunnit
Lumitilanteesta johtuen, kertaalleen siirretyt mejä-kurssit voitiin vihdoinkin pitää toukokuun alussa. Ensimmäisellä kurssilla oli viisi ja toisella kurssilla kolme osallistujaa. Kaikille opetin alkuun mejän perusteet kuten säännöt, välineet, kilpailuluokat, jäljet ja siitä päästinkin sujuvasti käytännön harjoitteisiin. Teimme opettaen lyhyen jäljen, missä samalla opittiin makuiden, kulmien teko sekä jäljen merkkaaminen. Suunnistamisen opettaminen on aina yhtä hauskaa, suurimmalla osalla on ennakkoluulo, kuinka hankalaa se on ja miten sitä joskus koulussa on yritetty opettaa. Suunnan ottaminen kompassilla on kuitenkin hyvin yksinkertainen toimenpide, se näytettiin, muutamat harjoitussuunnat otettiin ja sitten sainkin kuulla jälleen ne samat kommentit "kyllä suunnistaminen onkin helppoa", "miksi tätä ei näin koulussa opetettu". Tämähän ei vielä riitä jäljen suunnistamiseen vaan sitten tarvitaan vielä ne askelparit, jotka kurssilaisille kerroin. Vielä ei kurssilaisista kokeneita jäljentekijöitä saatu, vaan se vaatii myös sen jäljen sijoittamisen sekä tapahtumien opettelemisen, mikä voidaan tehdä esimerkiksi sen kokeneen parina kokeessa, suosittelen sitä kaikille.
Kurssin lopuksi jokainen koirakko pääsi edellisenä päivänä tehdylle harjoitusjäljelle, minkä pituus oli noin 200-300 metriä. Koulutuksessa korostan alkumakuun ja ensimmäisen 10 metrin matkaa, missä ohjaaja saa ainoan kerran jäljellä ohjata koiraa. Harjoitusjäljelläkin se kiire oli jälleen sinne jäljelle ja vain muutama teki alkumatkan riittävän rauhallisesti. Annoin siitä palautteen ja sitten päästinkin matkaan. Harjoitusjälki oli hyvin avo-merkattu, joten ohjaaja pääsi koko ajan näkemään oliko koira jäljellä. Näin harjoittelun alkuvaiheessa emme halua koiran lähtevän harhailemaan, joten se palautettiin jäljelle aiemmin antamieni ohjeiden mukaan. Kiva oli nähdä jälleen hyvin toimivia koiria, kaikki olivat jäljestä innostuneita ja osasivat jäljestää. Matkalla välissä jäljelle palautettiin ja kannustusta tarvittiin, mutta lopulta jokainen koira pääsi sorkalle omin avuin. Joukosta löytyi myös muutama koira, joiden kerroin olevan näkemäni perusteella valmiita vaikka suoraan koejäljelle, sen verran tarkkaa työtä tekivät.
Lopussa kertasimme päivän tapahtumia ja jokainen osallistuja totesi koiran ilon jäljellä. Hännät vispasivat ja useampi esitteli kaadolta löytämäänsä sorkkaa ylpeänä. Useampi taisi saada pienen tai vähän isomman mejä-pureman, suunnitelmia jatkoon tehtiin ja jopa niitä koepaikkoja suunniteltiin. Valitettavasti aloittelijan on usein hankala saada koepaikkaa, mutta siihenkin muutaman vinkin annoin. Toivottavasti näitäkin osallistujia näen jatkossa mejän parissa ja vaikkapa kokeessa.
Kurssien lomassa olen pitänyt myös muutaman yksityisopetuksen. Olen tehnyt etukäteen lyhyen harjoitusjäljen, mikä on jäljestetty. Siitä olen antanut palautteen ja sitten ollaan suunniteltu, miten jatkaa koiran kanssa harjoittelua. Näitä voisi enemmänkin pitää, valitettavasti aika eikä maastot tähän riitä. Muutaman yksityisopetuksen olen vielä luvannut, joten ne nyt ainakin on pidettävä.
Harjoitusjäljet
Harjoitusjälkiä on laumalle tehty tasaiseen tahtiin viikottain. Siellä on pääsääntöisesti jäljestänyt Soma ja Charmi, purkujäljelle on päässyt Hertta ja Myrri. Charmin varmuus loistaa treenissäkin, nyt en ole enää laittanut jäljille mitään merkkejä, kun ei se siitä kuitenkaan kahta metriä kauemmas lähde. Makuita vahvistetaan, kulmissa vaan seurataan sen vakuuttavaa työskentelyä. Somalla sitten niitä haasteita riittääkin. Se tarvitsee erityisesti varmuutta ja rohkeutta. Se on jäljellä vähän epävarma ja jäljestämisen jatkuminen hukkaan mennessä vaatii treeniä. Koko ajan mennään oikeaan suuntaan ja se itsekin alkaa oivaltamaan, mitä siltä jäljellä halutaan. Kun saadaan se perusjäljestäminen kuntoon, niin sitten alkaa makuiden ja kulmien, erityisesti katkokulman harjoittelu. Katkokulma on tehty lyhyempänä parille harjoitusjäljelle ja siitä jatketaan. Viime harjoitusjälki oli jo hyvää suorittamista ja siinä näkyi jo piirteitä jopa Charmiin verrattavasta tarkkuudesta.
Tiedustelut
Oman kokeen lisäksi olen parissa muussa kokeessa apuna, lähinnä maastotiedusteluissa. Yleensä saan alueen, minne tulisi sijoittaa AVO/VOI jälki tai molemmat. Aluksi teen suunnitelman kotona karttapohjalle mahdollisista jäljistä ja sitten vaan maastoon. Lähden kulkemaan piirtämiäni jälkiä ja sitten teen tarvittavia muutoksia. Joskus (todella harvoin) jäljen saa juuri piirtämääni kohtaan, mutta lähes aina joutuu jäljen piirtämään uudelleen ja sitten vaan kävellään uudelleen. Tätä tehdään riittävän monta kertaa, kunnes maastossa on jälki, minkä kelpuuttaisi omalle koiralleen. Maastossa kulkeminen on mukavaa rentouttavaa puuhaa ja samalla ylläpitää hyvin peruskuntoa, puhumattakaan henkisestä latauksesta. Joskus joutuu koko alueen luovuttamaan, eikä sinne jälki ole mahdollinen. Onneksi suomessa maastoja riittää ja lopulta ne tarvittavat jäljet sinne aina löydetään.
Oma koe
Päätin tänä vuonna pitää Kankaanpään metsästysyhdistyksen nimissä oman mejä-kokeen. Kyseinen seura ei ole kokeita pitänyt, joten kaiken sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Ensimmäisenä hain luvan yhdistyksen hallitukselta, sain maastot mitä voisin käyttää sekä seuratalon keskuspaikaksi. Sitten lähdin kyselemään tuomaria ja onnekseni ensimmäinen kysely tuotti tuloksen ja Kari Muje lupautui kevään 2024 tuomariksi. Toisen tärkeän toimikunnan jäsenen sain perhepiiristä, kun Hanna suostui toimimaan sihteerinä sekä kokkina. Nämä kaikki alkuvalmistelut tehtiin jo loppukesästä 2023.
Sitten alkoi se suurin urakka, maastot. Jälleen karttapohjalle monia eri vaihtoehtoja AVO- ja VOI-jäljiksi ja maastoon. Ajelin alueen läpi ja sitten autoa tien sivuun aina mahdollisten jälkien kohdalla. Osassa maastonkohtia pieni käynti maastossa jo vahvisti, ettei siihen jälkiä saisi. Sitten kun molemmat päät, lähtö ja paluu, näyttivät riittävän lupaavilta, niin sitten vaan kävelemään. Kävin maastoissa 4-5 kertaa syksyn aikana ja sain sinne tarvittavat jäljet. Heti keväällä lumien sulettua maastojen kartoittaminen jatkui, pari varajälkeä sekä muutama muutos jo olemassa oleville jäljille. Koejärjestelijät usein kuulevat kritiikkiä koejälkien maastojen suhteen. Jokaisen osallistujan tulisi tietää (ja kokea) millaisen urakan maastomestarit jälkien eteen tekevät ja osaisivat arvostaa sitä. Kyllähän jokainen maastomestari haluaisi koirille optimaaliset jäljet, mutta kun se kaikissa maastoissa ei vaan ole mahdollista. Riistan kulkemista tulisi jäljitellä, eikä se todellakaan kulje jatkuvasti siinä avomaastossa. Tietenkin maastomestarin tulee tuntea myös oma velvollisuutensa ja hylätä maastot, mitkä ei kokeen kannalta ole järkeviä, eikä katsoa vain osallistujien määrää ja sen perusteella jäljet myös huonoihin maastoihin.
Vuoden alussa koe anottiin kennelliitolta. Ruuat suunniteltiin, hankittiin tarvikkeet ja palkinnot sekä käytiin tutustumassa keskuspaikkaan. Siellä meitä kohtasi pieni pettymys, kun talvella valmistunut seuratalo ei ollutkaan valmistunut suihkun ja saunan osalta. Seuratalo on vuokrattu koulukäyttöön ja pesutilat sekä sauna ovat koulun kopio- ja varastohuoneena. Muuten sieltä löytyi kaikki tarvittava, kokoustila, keittiövälineet, mikro, jääkaappi. Viimein ilmoaika alkoi ja ilmoittautumislomakkeita alkoi tulla. Yhdistyksen jäsenet olivat etusijalla ja heitä kokeeseen saatiin meidän lisäksi kaksi. Olin päättänyt itse tehdä kokeeseen kolme AVO-valmisjälkeä sekä yhden VOI-jäljen. Paljon tuli hakemuksia valmisjäljille, mutta jäljentekijöitä todella vähän. Sain kuitenkin AVO- ja VOI-jäljelle tekijät, mutta sekin tilanne muuttui vielä kahteen kertaan, kun henkilö olikin hakeutunut väärään luokkaan ja toinen peruutus tuli pari päivää ennen koetta. Tottahan toki ihmisille voi tulla esteitä, mutta ne teettävät melkoisen työn toimikunnille. Lopulta minulla oli kuitenkin vahvistetut tulijat.
Lauantaina kokoonnuttiin ihan kolmen ihmisen voimin jälkien tekoon. Omat jälkeni olin jo aiemmin suunnistanut ja sitten vielä Hannan kanssa käynyt suunnittelemassa tapahtumat sekä merkannut. Jälkien tekopäivään jäi siis vain jäljen verettäminen. Annoin toiselle jälkiparille ohjeet sekä välineet ja yhdessä lähdimme maastoon. Omat jälkeni sain hyvin veretettyä ja sitten suuntasin jälkiparin maastoihin varmistaakseni, että heillä kaikki on sujunut hyvin, kuten olikin. Sen jälkeen suuntasin seuratalolle, minne myöhemmin illalla saapui kokeemme ylituomari Kari Muje.
Sunnuntaina heräsimme ajoissa ja aloin valmistelemaan aamupalaa. Hanna saapui myös paikalle lounaan kanssa ja hänelle laitoin sihteerin pöydän valmiiksi. Vähitellen myös osallistujat saapuivat ja siirtyivät kokoustilaan nauttimaan aamupalaa. Aloitin kokeen virallisen osuuden ja perään ylituomari piti oman osuutensa. Jäljet arvottiin ja siitä siirryttiin ulos laukauksensietotestiin, minkä koira läpäisivät. Ensimmäiset kolme AVO-jälkeä olivat minun opastettavia ja sen porukan kanssa siirryimme maastoon. Ensimmäisen jäljen koirakko teki aivan upean suorituksen, vaikka ensikertalaisia olivatkin, sitä oli ilo seurata. Toisella ja kolmannella jäljellä oli tuoreita riistan jälkiä, mitkä veivät molemmat koirakot lopulta kolmeen hukkaan. Muuten koirakot tekivät hienoa jäljestystä ja menivät harjoitellen loppuun sorkalle asti. Kolmen jäljen jälkeen palasimme seuratalolle, kun muut jäljet olivat toisella puolella maastoja. Tuomari sai kirjoittaa pöydän äärellä kolmanne arvostelun kahvia nauttien. Neljännen jäljen opas otti sen jälkeen tuomarin sekä koirakon ja he suuntasivat AVO-jäljelle neljä. Hetken kuluttua lähdin Charmin sekä toisen VOI-jäljelle tulevan kanssa maastoon. Neljänneltä jäljeltä opastin tuomarin viimeisille VOI-jäljille. Ensin oli Charmin jälki VOI5, mistä oma kertomuksensa alla. Viimeisellä VOI-jäljellä koiran eteen tuli paljon erilaisia hajuja, joiden perään se lähti. Muutaman kymmenen metrin päästä löytyi tuore, verinen peuran jalka, ei siis pelkästään sorkka. Tämä löydös häiritsi koiran suoritusta niin paljon, että kolmas hukka tuomittiin vähän tämän tapahtuman jälkeen.
Maastosta palattiin seuratalolle, missä viimeisteltiin pöytäkirjat. Osallistujat nauttivat lounasta sekä kahvit juotiin pullan sekä keksien kera. Viimein päästiin tulosten lukuun. AVO-jäljiltä ka