Mejä 2024

VAIHTUIKO KOIRA? 20.5.2024

Lauantaina meillä oli koepaikka Nakkilan mejä-kokeeseen. Siinä olikin sitten miettimistä, kenet kokeeseen ottaisin. Charmi ei sinänsä koejälkiä tarvitse, mutta sen kanssa olisi kokeeseen voinut mennä levollisin mielin, sen verran hienosti se on kaksi ensimmäistä koejälkeä suorittanut. Voisiko kokeeseen lähteä Myrri, mutta viimeiset harjoitusjäljet sen kanssa eivät ole onnistuneet. Soma teki keskiviikkoiltana hienon harjoitusjäljen ja myös kokeessa, kolmesta hukasta huolimatta, suorittaminen oli hyvin lupaavaa. Päätinpä siis tehdä vielä yhden harjoitusjäljen Somalle perjantaina ja katsoa miten sen kanssa menee. Tein jäljen tarkoituksella melkoisen haastavaan maahan, parilla katkokulmalla. Soma suoritti harjoitusjäljen erinomaisesti, se oli ehdottomasti sen parasta suorittamista. Sitä kautta valinta oli tehty ja Soma saisi startata heti uudelleen kokeessa.

Lauantaiaamuna saavuimme koepaikalle, missä kuunneltiin aamupalan yhteydessä alkupuhuttelut. Kokeessa oli kolme AVO-jälkeä, mitkä arvottiin jäljille 1-3. Minä pääsin ensimmäisenä arpomaan VOI-jäljistä ja pitkästä aikaa nostin itselleni kokeen viimeisen jäljen. Eipä se sinänsä haitannut, nyt vaan pitäisi kuluttaa viitisen tuntia ennen omaa vuoroa. Tein pienen kauppareissun, hetken makoilin Soman seurana autossa ja sitten seurustelin toimikunnan sekä muiden osallistujien kanssa ja nautin myös maistuvan lounaan. Viimein muut olivat suorituksensa tehneet ja suuntasimme tuomarin perässä maastoon. Kun pääsimme perille, otin Soman heti autosta ja kävimme tutustumassa tuomariin ja oppaaseen, nyt en halunnut, että se matkan aikana perässä tulevia ihmettelisi. Siitä suuntasimme oppaan perässä alkumakuulle.

Soma haisteli alkumakuun hyvin ja tarkasti alkukrepityksen ohjaten päästin sen matkaan. Se eteni ensimmäistä osuutta pääosin maavainuisesti ja näkemykseni mukaan jäljen päällä, mitään pistoja ei kumpaankaan suuntaan tehty. Tultiin ensimmäiselle makuulle, mihin se pysähtyi ja haisteli sitä pitkään. Ensimmäisellä kulmalla huomasin suunnan vaihtuneen ja mielestäni käännös olikin hyvinkin selkeä. Toista osuutta mentiin yhtä tarkasti, makuun Soma ohitti metrin päästä, mutta pysähtyi siitä noin metrin päähän. Nenä nuuskutti ja pitihän sitä palata takaisin makuulle katsomaan mikä siellä tuoksuu. Toinenkin makuu merkattiin erinomaisesti. Matka jatkui ja kohta olisimme puolivälissä. Siinä kohdassa aloin miettimään oliko meillä matkalla tullut välttämättä yhtään pistemenetystä, ei tullut ylimääräisiä pistoja, ei rengastuksia, kulma mentiin ilmeisen tarkasti, molemmat makuut merkattiin, onko Somalla puolivälissä vielä 50 pistettä koossa. Siinä kohdassa katsoin edellä menevää koiraa, oliko minulle sittenkin tullut vahingossa Charmi matkaan, niin vakuuttavaa eteneminen oli. Kyllä siellä edellä kuitenkin Soma oli, jokin oli naksahtanut kohdilleen ja päivän tehtävä oli selkeänä mielessä. Puolivälissä matkaa oli toinen kulma, mikä oli myös katkokulma. Siinäkin muutaman tarkistuksen jälkeen jatko löytyi. Kulman jälkeen maasto muuttui, saavuimme hakkuulle, missä oli melkoisen paljon hakkuujätettä edessä. Koko kolmas osuus edettiin hakkuulla ja se tuotti pieniä vaikeuksia Somalle. Kuitenkin hakkuun keskellä ollut makuu merkattiin hyvin. Muutamia pistoja tehtiin jäljen sivuun ja jouduttiin muutaman kerran jatkoa etsimään hetken aikaa. Onneksi jatko aina löytyi ja kolmannen kulman jälkeen pääsimme vähän parempaan maastoon. Siellä edettiin jälleen jälkitarkasti ja vielä viimeinenkin makuu merkattiin hyvin. Vielä viimeinen osuus ja sitten oltiinkin sorkalla, mitä Soma jäi haistelemaan. Tuomari antoi luvan kiittää ja säntäsin antamaan Somalle kanafileen, se oli todellakin sen ansainnut.

Soma todellakin yllätti suorituksellaan. Olen viimeisillä harjoitusjäljillä nähnyt sen kyvyt jäljestää, se on siinä todella tarkka, yhtä rauhallinen kuin Charmi, mutta aina sinne joukkoon on sattunut niitä sähellyksiä tavalla tai toisella. Nyt niitä ei tällä koejäljellä ollut, vaan keskittyminen oli hyvää alusta loppuun. Se on parantanut koko ajan tekemistään ja toivotaan että suuntaus jatkuu. Seuraava koe odottaa ja kyllä toiveissa on vielä mahdollinen valioituminen kesän aikana. Päivän päätteeksi tulokset luettiin ja todella tyytyväisenä otin vastaan pöytäkirjan, missä tulos VOI1 ja 47 pistettä.

 

 

HULLUN HOMMAA 17.5.2024

Ihan kuukautta ei ole kulunut edellisestä päivityksestä, mutta tapahtumia tähän ajanjaksoon on riittänyt.

MEJÄ-kurssit, yksityistunnit

Lumitilanteesta johtuen, kertaalleen siirretyt mejä-kurssit voitiin vihdoinkin pitää toukokuun alussa. Ensimmäisellä kurssilla oli viisi ja toisella kurssilla kolme osallistujaa. Kaikille opetin alkuun mejän perusteet kuten säännöt, välineet, kilpailuluokat, jäljet ja siitä päästinkin sujuvasti käytännön harjoitteisiin. Teimme opettaen lyhyen jäljen, missä samalla opittiin makuiden, kulmien teko sekä jäljen merkkaaminen. Suunnistamisen opettaminen on aina yhtä hauskaa, suurimmalla osalla on ennakkoluulo, kuinka hankalaa se on ja miten sitä joskus koulussa on yritetty opettaa. Suunnan ottaminen kompassilla on kuitenkin hyvin yksinkertainen toimenpide, se näytettiin, muutamat harjoitussuunnat otettiin ja sitten sainkin kuulla jälleen ne samat kommentit "kyllä suunnistaminen onkin helppoa", "miksi tätä ei näin koulussa opetettu". Tämähän ei vielä riitä jäljen suunnistamiseen vaan sitten tarvitaan vielä ne askelparit, jotka kurssilaisille kerroin. Vielä ei kurssilaisista kokeneita jäljentekijöitä saatu, vaan se vaatii myös sen jäljen sijoittamisen sekä tapahtumien opettelemisen, mikä voidaan tehdä esimerkiksi sen kokeneen parina kokeessa, suosittelen sitä kaikille.

Kurssin lopuksi jokainen koirakko pääsi edellisenä päivänä tehdylle harjoitusjäljelle, minkä pituus oli noin 200-300 metriä. Koulutuksessa korostan alkumakuun ja ensimmäisen 10 metrin matkaa, missä ohjaaja saa ainoan kerran jäljellä ohjata koiraa. Harjoitusjäljelläkin se kiire oli jälleen sinne jäljelle ja vain muutama teki alkumatkan riittävän rauhallisesti. Annoin siitä palautteen ja sitten päästinkin matkaan. Harjoitusjälki oli hyvin avo-merkattu, joten ohjaaja pääsi koko ajan näkemään oliko koira jäljellä. Näin harjoittelun alkuvaiheessa emme halua koiran lähtevän harhailemaan, joten se palautettiin jäljelle aiemmin antamieni ohjeiden mukaan. Kiva oli nähdä jälleen hyvin toimivia koiria, kaikki olivat jäljestä innostuneita ja osasivat jäljestää. Matkalla välissä jäljelle palautettiin ja kannustusta tarvittiin, mutta lopulta jokainen koira pääsi sorkalle omin avuin. Joukosta löytyi myös muutama koira, joiden kerroin olevan näkemäni perusteella valmiita vaikka suoraan koejäljelle, sen verran tarkkaa työtä tekivät.

Lopussa kertasimme päivän tapahtumia ja jokainen osallistuja totesi koiran ilon jäljellä. Hännät vispasivat ja useampi esitteli kaadolta löytämäänsä sorkkaa ylpeänä. Useampi taisi saada pienen tai vähän isomman mejä-pureman, suunnitelmia jatkoon tehtiin ja jopa niitä koepaikkoja suunniteltiin. Valitettavasti aloittelijan on usein hankala saada koepaikkaa, mutta siihenkin muutaman vinkin annoin. Toivottavasti näitäkin osallistujia näen jatkossa mejän parissa ja vaikkapa kokeessa.

Kurssien lomassa olen pitänyt myös muutaman yksityisopetuksen. Olen tehnyt etukäteen lyhyen harjoitusjäljen, mikä on jäljestetty. Siitä olen antanut palautteen ja sitten ollaan suunniteltu, miten jatkaa koiran kanssa harjoittelua. Näitä voisi enemmänkin pitää, valitettavasti aika eikä maastot tähän riitä. Muutaman yksityisopetuksen olen vielä luvannut, joten ne nyt ainakin on pidettävä.

Harjoitusjäljet

Harjoitusjälkiä on laumalle tehty tasaiseen tahtiin viikottain. Siellä on pääsääntöisesti jäljestänyt Soma ja Charmi, purkujäljelle on päässyt Hertta ja Myrri. Charmin varmuus loistaa treenissäkin, nyt en ole enää laittanut jäljille mitään merkkejä, kun ei se siitä kuitenkaan kahta metriä kauemmas lähde. Makuita vahvistetaan, kulmissa vaan seurataan sen vakuuttavaa työskentelyä. Somalla sitten niitä haasteita riittääkin. Se tarvitsee erityisesti varmuutta ja rohkeutta. Se on jäljellä vähän epävarma ja jäljestämisen jatkuminen hukkaan mennessä vaatii treeniä. Koko ajan mennään oikeaan suuntaan ja se itsekin alkaa oivaltamaan, mitä siltä jäljellä halutaan. Kun saadaan se perusjäljestäminen kuntoon, niin sitten alkaa makuiden ja kulmien, erityisesti katkokulman harjoittelu. Katkokulma on tehty lyhyempänä parille harjoitusjäljelle ja siitä jatketaan. Viime harjoitusjälki oli jo hyvää suorittamista ja siinä näkyi jo piirteitä jopa Charmiin verrattavasta tarkkuudesta.

Tiedustelut

Oman kokeen lisäksi olen parissa muussa kokeessa apuna, lähinnä maastotiedusteluissa. Yleensä saan alueen, minne tulisi sijoittaa AVO/VOI jälki tai molemmat. Aluksi teen suunnitelman kotona karttapohjalle mahdollisista jäljistä ja sitten vaan maastoon. Lähden kulkemaan piirtämiäni jälkiä ja sitten teen tarvittavia muutoksia. Joskus (todella harvoin) jäljen saa juuri piirtämääni kohtaan, mutta lähes aina joutuu jäljen piirtämään uudelleen ja sitten vaan kävellään uudelleen. Tätä tehdään riittävän monta kertaa, kunnes maastossa on jälki, minkä kelpuuttaisi omalle koiralleen. Maastossa kulkeminen on mukavaa rentouttavaa puuhaa ja samalla ylläpitää hyvin peruskuntoa, puhumattakaan henkisestä latauksesta. Joskus joutuu koko alueen luovuttamaan, eikä sinne jälki ole mahdollinen. Onneksi suomessa maastoja riittää ja lopulta ne tarvittavat jäljet sinne aina löydetään.

Oma koe

Päätin tänä vuonna pitää Kankaanpään metsästysyhdistyksen nimissä oman mejä-kokeen. Kyseinen seura ei ole kokeita pitänyt, joten kaiken sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Ensimmäisenä hain luvan yhdistyksen hallitukselta, sain maastot mitä voisin käyttää sekä seuratalon keskuspaikaksi. Sitten lähdin kyselemään tuomaria ja onnekseni ensimmäinen kysely tuotti tuloksen ja Kari Muje lupautui kevään 2024 tuomariksi. Toisen tärkeän toimikunnan jäsenen sain perhepiiristä, kun Hanna suostui toimimaan sihteerinä sekä kokkina. Nämä kaikki alkuvalmistelut tehtiin jo loppukesästä 2023.

Sitten alkoi se suurin urakka, maastot. Jälleen karttapohjalle monia eri vaihtoehtoja AVO- ja VOI-jäljiksi ja maastoon. Ajelin alueen läpi ja sitten autoa tien sivuun aina mahdollisten jälkien kohdalla. Osassa maastonkohtia pieni käynti maastossa jo vahvisti, ettei siihen jälkiä saisi. Sitten kun molemmat päät, lähtö ja paluu, näyttivät riittävän lupaavilta, niin sitten vaan kävelemään. Kävin maastoissa 4-5 kertaa syksyn aikana ja sain sinne tarvittavat jäljet. Heti keväällä lumien sulettua maastojen kartoittaminen jatkui, pari varajälkeä sekä muutama muutos jo olemassa oleville jäljille. Koejärjestelijät usein kuulevat kritiikkiä koejälkien maastojen suhteen. Jokaisen osallistujan tulisi tietää (ja kokea) millaisen urakan maastomestarit jälkien eteen tekevät ja osaisivat arvostaa sitä. Kyllähän jokainen maastomestari haluaisi koirille optimaaliset jäljet, mutta kun se kaikissa maastoissa ei vaan ole mahdollista. Riistan kulkemista tulisi jäljitellä, eikä se todellakaan kulje jatkuvasti siinä avomaastossa. Tietenkin maastomestarin tulee tuntea myös oma velvollisuutensa ja hylätä maastot, mitkä ei kokeen kannalta ole järkeviä, eikä katsoa vain osallistujien määrää ja sen perusteella jäljet myös huonoihin maastoihin.

Vuoden alussa koe anottiin kennelliitolta. Ruuat suunniteltiin, hankittiin tarvikkeet ja palkinnot sekä käytiin tutustumassa keskuspaikkaan. Siellä meitä kohtasi pieni pettymys, kun talvella valmistunut seuratalo ei ollutkaan valmistunut suihkun ja saunan osalta. Seuratalo on vuokrattu koulukäyttöön ja pesutilat sekä sauna ovat koulun kopio- ja varastohuoneena. Muuten sieltä löytyi kaikki tarvittava, kokoustila, keittiövälineet, mikro, jääkaappi. Viimein ilmoaika alkoi ja ilmoittautumislomakkeita alkoi tulla. Yhdistyksen jäsenet olivat etusijalla ja heitä kokeeseen saatiin meidän lisäksi kaksi. Olin päättänyt itse tehdä kokeeseen kolme AVO-valmisjälkeä sekä yhden VOI-jäljen. Paljon tuli hakemuksia valmisjäljille, mutta jäljentekijöitä todella vähän. Sain kuitenkin AVO- ja VOI-jäljelle tekijät, mutta sekin tilanne muuttui vielä kahteen kertaan, kun henkilö olikin hakeutunut väärään luokkaan ja toinen peruutus tuli pari päivää ennen koetta. Tottahan toki ihmisille voi tulla esteitä, mutta ne teettävät melkoisen työn toimikunnille. Lopulta minulla oli kuitenkin vahvistetut tulijat.

Lauantaina kokoonnuttiin ihan kolmen ihmisen voimin jälkien tekoon. Omat jälkeni olin jo aiemmin suunnistanut ja sitten vielä Hannan kanssa käynyt suunnittelemassa tapahtumat sekä merkannut. Jälkien tekopäivään jäi siis vain jäljen verettäminen. Annoin toiselle jälkiparille ohjeet sekä välineet ja yhdessä lähdimme maastoon. Omat jälkeni sain hyvin veretettyä ja sitten suuntasin jälkiparin maastoihin varmistaakseni, että heillä kaikki on sujunut hyvin, kuten olikin. Sen jälkeen suuntasin seuratalolle, minne myöhemmin illalla saapui kokeemme ylituomari Kari Muje.

Sunnuntaina heräsimme ajoissa ja aloin valmistelemaan aamupalaa. Hanna saapui myös paikalle lounaan kanssa ja hänelle laitoin sihteerin pöydän valmiiksi. Vähitellen myös osallistujat saapuivat ja siirtyivät kokoustilaan nauttimaan aamupalaa. Aloitin kokeen virallisen osuuden ja perään ylituomari piti oman osuutensa. Jäljet arvottiin ja siitä siirryttiin ulos laukauksensietotestiin, minkä koira läpäisivät. Ensimmäiset kolme AVO-jälkeä olivat minun opastettavia ja sen porukan kanssa siirryimme maastoon. Ensimmäisen jäljen koirakko teki aivan upean suorituksen, vaikka ensikertalaisia olivatkin, sitä oli ilo seurata. Toisella ja kolmannella jäljellä oli tuoreita riistan jälkiä, mitkä veivät molemmat koirakot lopulta kolmeen hukkaan. Muuten koirakot tekivät hienoa jäljestystä ja menivät harjoitellen loppuun sorkalle asti. Kolmen jäljen jälkeen palasimme seuratalolle, kun muut jäljet olivat toisella puolella maastoja. Tuomari sai kirjoittaa pöydän äärellä kolmanne arvostelun kahvia nauttien. Neljännen jäljen opas otti sen jälkeen tuomarin sekä koirakon ja he suuntasivat AVO-jäljelle neljä. Hetken kuluttua lähdin Charmin sekä toisen VOI-jäljelle tulevan kanssa maastoon. Neljänneltä jäljeltä opastin tuomarin viimeisille VOI-jäljille. Ensin oli Charmin jälki VOI5, mistä oma kertomuksensa alla. Viimeisellä VOI-jäljellä koiran eteen tuli paljon erilaisia hajuja, joiden perään se lähti. Muutaman kymmenen metrin päästä löytyi tuore, verinen peuran jalka, ei siis pelkästään sorkka. Tämä löydös häiritsi koiran suoritusta niin paljon, että kolmas hukka tuomittiin vähän tämän tapahtuman jälkeen.

Maastosta palattiin seuratalolle, missä viimeisteltiin pöytäkirjat. Osallistujat nauttivat lounasta sekä kahvit juotiin pullan sekä keksien kera. Viimein päästiin tulosten lukuun. AVO-jäljiltä kaksi ensimmäistä olivat nollia, tuoreet riistanjäljet veivät koirakot hukkiin. AVO-jäljeltä neljä hienosti AVO1 ja 46 pistettä. Opastamaltani jäljeltä yksi saatiin upea AVO1 huippupisteillä 49. Ensimmäinen VOI-jäljistä nolla, johtuen hyvin pitkälle jäljeltä löytyneestä peuran jalasta, mutta valitettavasti näitäkin jäljille väliin sattuu. Charmin suoritus oli... (alla kertomus). Loppuun kiitin osallistujat, annoin vielä tuomarin lahjan sekä toivottelin hyvää kotimatkaa. Koe oli sujunut meidän näkökulmasta hienosti, tulokset olivat kahtia jakaantuneita, tunnelma oli erinomainen, mikä oli pääasia. Meille jäi vielä tavaroiden pakkaus sekä seuratalon siivous, mutta näistäkin huolimatta olimme jo hyvissä ajoin kotosalla.

Koesuoritukset

Charmin koekausi alkoi valmisjälkikokeella huhtikuun lopussa 28.4. Nakkilassa. Alkupuhuttelujen, arvonnan ja laukauksensietotestin jälkeen lähdimme välittömästi maastoon, sillä saimme jäljen nro 1. Charmi tuntui olevan hyvässä vireessä ja innolla suuntasi kohti alkumakuuta. Silloin kun suoritus menee lähes täydellisesti, ei siitä erityisempää kertomusta saa aikaiseksi. Ehkä suorituksen parhaiten tiivistää ylituomarin kertomus "Ohjatusti alkumakaukselle. Rauhallinen, maavainuinen tapa jäljestää. 1- osuudella rengastus jäljen sivussa, muut osuudet jälkiuralla. Makaukset merkkasi, kulmat taitavasti, myös katkokulma. Kaadon näytti selvästi". Jäljestyksen aikana pysyttiin koko matka jälkiuralla, vain ensimmäisen osuuden pieni pyörähdys, juuri jäljestysliinan etäisyyden ulkopuolella tuotti yhden pisteen vähennyksen. Makauksilla pysähdyttiin hyvin, ei nopeita nuuhkauksia vauhdista. Kulmat tehtiin kahden metrin sisällä ja katkokulman jatko löytyi nopeasti. Tuloksena VOI1 ja 49 pistettä.

Charmi starttasi seuraavan kerran omassa kokeessamme 12.5. Kankaanpäässä. Kertomus jäljeltä on lähes edellisen kaltainen, mutta tällä kertaa ei tule yhtä pyörähdystä jäljen sivussa vaan ylituomarin kertomuksen mukaan "Jälkiuralta ei poistuta koko matkalla". Kulmat edelleen tarkasti, katkokulma selvitetään rengastamalla. Makuut Charmi tutkii huolellisesti, paitsi ensimmäistä, missä pysähdys on nopeahko ja siitä yhden pisteen vähennys. Charmille siis kauden toinen VOI1 ja 49 pistettä. Charmille suunnitteilla (kenties) vielä pari koetta ennen arvokisoja, vähän riippuen Soman tilanteesta.

Soma pääsi sitten tämän viikon keskiviikkona 15.5. Ikaalisten mejä-kokeessa starttaamaan ensimmäisen kerran VOI-luokassa. Soma on ehdottomasti haastavin harrastuskoira meidän laumassamme ja se näkyy myös mejässä. Harjoitusjäljet ovat menneet todella vaihtelevasti, välillä harhaillaan, ihmetellään, istuskellaan, eikä oikein ole tehtävä selvillä. Toisinaan suoritus lähestyy Charmin tekemistä, jälkitarkasti, makuut haistellen. Mitään isompaa ongelmaa ei ole, uskon että itseluottamus sekä varmuus löytyy treenaamisen ja koesuoritusten myötä. Otan siis itse myös jokaisen koesuorituksen osaltaan treeninä. Keskiviikkona meillä oli suoritettavana illan viimeinen jälki. Itse mokasin jäljen jo alkuvaiheessa, kun en tutustuttanut Somaa takana tulevaan tuomariin ja oppaaseen. Epävarmuus Somalla näkyy myös siinä, että oudot ihmiset oudoissa paikoissa vähän ihmetyttävät ja kun harjoitusjäljillä ei ole muita ollut, niin siinä oli jo ongelma. Pääsimme kuitenkin alkumakuulle, jonka Soma haisteli hyvin. Kun olimme edenneet muutaman kymmenen metriä, Soma havaitsee takana tulevat ja ajautuu jäljen sivuun. Sieltä se palaa jäljen suuntaisesti takaisinpäin, eikä kehoituksistani huolimatta palaa jäljelle, ensimmäinen hukka. Katkokulmaa emme ole paljon harjoitelleet, eikä koejäljellä jatko selviä, joten siitä toinen hukka. Toisella osuudella näen etuviistossa hirvet, mitkä lähtevät liikkeelle. Soma ei niitä näe, mutta kohta ottaa niistä hajun. Siinä se aaltoilee verijäljen ja riistapolun välillä ja lopulta valinta on niin vaikea, että päättää jäädä paikalleen, siitä kolmas hukka. Hukat siis alusta, kun ihmetteli takana tulijoita, katkokulma sekä hirvet. Nämä kaikki on ratkottavissa, eikä sitä riistaakaan joka jäljellä vierestä lähde. Jatkoin jäljen harjoitellen loppuun ja se sujui erittäin hyvin. Jäljellä oli paljon positiivista, pääosin jälkeä mentiin jälkitarkasti, ensimmäinen makuu merkattiin hyvin, toinen meni riistasta johtuen ohi. Soma ei myöskään lähtenyt hirvien perään, vaikka sai ihan tuoreen hajun nenäänsä. Vaikka tulos oli nolla, Soman kanssa jatkamme hyvin mielin ja myös koejäljillä. Sieltä voi hyvinkin tulos tulla, ehkä joskus se ykkönenkin, mutta saamme ainakin hyvän maksullisen harjoituksen.

Aloitin kertomuksen otsikolla "hullun hommaa" ja sitähän se on, oma koe, muiden kokeet, harjoitusjäljet, mejä-kurssit, yksityistunnit, koirat kokeessa, tämä laji ei ole vienyt pikkusormea, vaan koko miehen...

 

 

KOEKAUSI STARTATTU 24.4.2024

Talviset kelit ovat jatkuneet pitkään ja tälläkin hetkellä kärsitään takatalvesta. Siitä syystä harjoitusjäljet ovat jääneet vähiin, muutaman lyhyemmän jäljen ehdin Soman kanssa mennä ennen viime viikonlopun koetta. Harjoitusjäljillä kokemuksen puute näkyi, ajoittain todella hienoa jäljestystä, mutta välissä harhaudutaan jäljeltä. Kokeeseen lähtiessä ei ollut ihan varma Soman suoriutumisesta.

Soman suoritusta ehkä enemmänkin jouduimme jännittämään säätilaa. Viikonloppuun lupailtiin lumisateita, mitkä meidän onneksemme alkoivat vasta lauantaina ja jäljet ehdittiin tekemään sääntöjen puitteissa lumettomaan maahan. Olin ehtinyt jo Volvoon vaihdattamaan kesärenkaat ja kun Hanna oli lupautunut lauantaina töihin, eipä auttanut kuin antaa Hannalle ID talvirenkailla ja lähteä Volvolla ajoissa kokeeseen. Hanna lähti töihin ja minä heti perään kohti kokeen keskuspaikkaa Porissa. Olin varannut matkaan kaksinkertaisen ajan, kuin mitä google-maps ilmoitti. Onneksi liikenne lauantaiaamuna Poriin päin oli todella hiljainen, taisin matkalla nähdä kymmenisen muuta autoa. Auton tullessa taakseni, katsoin turvallisen paikan, vilkku oikealle ja väistin tien reunaan. Kyllähän siellä liikkeellä oli "kanssarikollisia", kertaalleen ohitin auton, minkä vauhti oli 30 km/h, ihan niin liukasta siellä ei ollut.

Ajoissa saavuimme keskuspaikalle, alkupuhuttelun aikana kahvit ja sitten arvontaan, missä saimme jäljen nro2. Laukauksensietotestissä Soma vähän säpsähti ammuntaa, muuta reaktiota ei tullut. Siitä lähdimme heti tuomarin perään ja maastossa jäin odottamaan ykkösjäljen suoritusta. Se oli aika nopeasti ohi ja olisi meidän vuoro.

Lunta oli tosiaan satanut jonkin verran ja siellä lumen alla jossain se jälki kulkisi. Tuomarin ja oppaan perässä saavuimme alkumakuun alueelle ja sitä hetki siinä etsittiin. Paikka tiedettiin melko hyvin ja siinä vaiheessa tarjouduin ottamaan Soman siihen. Saman tein Soman nenä oli nuuskuttamassa lunta, alkumakuu oli löytynyt, tuomari sen vielä kädellään varmisti. Siitä alkoi rauhallinen jälkitarkka työskentely, kunnes saavuimme pienelle hakkuulle. Sinne oli kaadettu jonkin verran kuusikkoa ja se vähän Soman etenemistä haittasi. Niistä johtuen se ajautui vähän jäljeltä sivuun, kun ei halunnut kaatuneita kuusia ylittää ja hetki meni, ennen kuin jäljelle palattiin. Siitä jatkettiin ensimmäiselle kulmalle, missä makuu haisteltiin hyvin ja matka jatkui vähän viistosti eteenpäin. Siinä Soma teki pienen kaarroksen kulman takaa uudestaan jäljelle. Toinen kulma harmittavasti metrin oikaisten ja viimeisellä osuudella vielä pientä tarkastelua, loppuosuus jälkitarkasti suoraan kaadolle, missä jäi haistelemaan sorkkaa.

Somalle aivan upea suoritus, aivan kuten harjoitusjäljillä, pientä harhailua, mutta aina takaisin jäljelle päästiin. Ilman hukkaa selvittiin, joten se tiesi Somalle toista AVO1-tulosta ja nousua VOI-luokkaan. Sen harjoittelu aloitetaan heti, kunhan lumet sulavat ja ehkä se ensimmäinen starttikin on jo suunnitelmissa.