Mejä 2024
POHJOISMAIDEN MESTARUUSKOE RUOTSISSA 5.10.2025
Noutajien kesken järjestetään mejässä vuosittain myös Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Osallistujat valitaan SNJ:n mestaruuskisan perusteella, viisi ensimmäistä edellisen vuoden kisasta, pääsevät seuraavan vuoden joukkueeseen. Jos kaikki eivät halua osallistua, joukkuetta täydennetään mestaruuskokeen sijoilta 6-7 ja tarvittaessa SM-kokeen sijoitusten perusteella. Saimme ensimmäisen kerran mahdollisuuden osallistua Pohjoismaiden mestaruuskilpailuun vuonna 2023 Tanskassa, Lumon kanssa, joka sijoittui vuoden 2022 SNJ:n kisassa seitsemänneksi. En lähtenyt matkaan, koska mielestäni reissu olisi ollut turhan raskas jo yli 10 vuotiaalle Lumolle. Viime vuonna Charmi voitti SNJ:n mestaruuden, joten se pääsi osallistumaan tämän vuoden Pohjoismaiden mestaruuskisaan, mikä piti alun perin pitää Norjassa, mutta siirtyikin sitten Ruotsiin. Ensi vuoden kisa onkin sitten Norjassa, minne pääsemme osallistumaan peräti kahdella koiralla, sillä tänä vuonna Charmi oli kolmas ja Soma upeasti viides. Nyt meillä on siis jo kolmen vuoden putki, milloin olisimme voineet kisaan osallistujia.
Paljon sai valmisteluja Ruotsin kisaa varten tehdä, lääkitykset, tulli-ilmoitus, ilmoittautuminen Ruotsin rekisteriin, tehdä ilmot lauantain sekä sunnuntain kokeeseen, varailla lautat, hotellit ja myös selvitellä millainen mestaruuskokeen jälki olisi. Viimeinen jäi kyllä valitettavan vähälle, sillä loppukesään sattuu muut arvokisat ja keskittymisemme oli niihin. Näin jälki käteen voi todeta, että jälki poikkesi todella paljon Suomen vastaavasta, että menestymiseen olisi vaadittu kyllä harjoittelua.
Matkaan lähdimme Charmin kanssa torstaina, illalla ajo Naantaliin, mistä lautalla yli Kapellskäriin ja sieltä yli neljän tunnin ajo koepaikan läheisyyteen Kristinehamniin. Perjantaina satoi todella paljon ja välillä sai ajella aivan kävelyvauhtia, jotta pystyi turvallisesti etenemään. Kristehamnissa majoituimme mukavaan hotelli Mariebergiin. Muutaman tunnin hotellissa vietimme, kunnes lähdin kisapaikalle avajaisiin, Charmi sai jäädä huoneeseen lepäämään, pitkän matkan jälkeen. Paikalla oli melkoista maaottelun tuntua, joukkueet saapuivat vuorollaan kisapaikalle maansa lippuja heilutellen. Iltaan kuului muutamia esityksiä sekä puheita, ehkä kuitenkin tärkeimpänä arvottiin seuraavan päivän jäljet. Me saimme omassa tuomariryhmässämme päivän toisen jäljen, sinänsä meille sopi mikä jälki tahansa, lauantaille oli sentään luvattu hyvää keliä. Palatessa hotellille lenkitin vielä Charmin ja sitten päivästä väsyneinä nukkumaan.
Lauantaina herätys kuudelta ja Charmin kanssa lenkille. Hotelli oli onneksi aikaistanut aamiaista, joten senkin ehdin nauttimaan, ennen kuin suuntasimme kisapaikalle. Siellä pidettiin alkupuhuttelut, jonka jälkeen suunnattiin maastoon, tässä kokeessa laukauksensietotesti tehtäisiin vasta maastossa. Maastossa minulle näytettiin paikka, missä odottelisin. Kun kuulisin kaksi laukausta, niin voisin jatkaa eteenpäin, paikkaan missä ensimmäinen olisi suorittamassa. Kohta olikin meidän vuoro ja minulle kerrottiin alue, noin 25x25 metriä, mistä jälki lähtisi liikkeelle. Sain aloittaa ja ohjasin Charmin ruutuun. Meille on VAHI-jäljiltä ihan tuttua etsiä lähtö, sitä ei Suomen tapaan alkumakuuna osoiteta. VAHIssa etsittävä lähtö on 100 metrin matkalta, joten tämä olisi Charmille paljon helpompi. Jälki löytyikin hyvin nopeasti ja Charmi lähti etenemään. Ruotsin kokeessa saa koiraa ohjata, niin jälkiliinan avulla kuin käskyillä, liinan päässäkään ei tarvitse olla, vaan saa ohjata lyhyemmälläkin liinalla. Jotenkin se jäljen kaavio (kuva) unohtui mielestäni ja aloin ajatella liikaa Suomen koetta. Kun Charmi jälleen teki kaarrosta ja käännöstä, lähdin ohjaamaan sitä, todennäköisesti väärään suuntaan. Kohta tuomari kysyikin meiltä, haluammeko että meidät palautetaan jäljelle. Ruotsissa ei tule hukkaa, eikä palauttaminen (välttämättä) vaikuta pisteisiin, vaan palautuksen jälkeen jatketaan. Meidät siis palautettiin ja matka jatkui jälleen mutkitellen. Ehkä Charmi lähti väärille jäljille tai sitten itse sen sinne ohjasin, mutta kohta meidät palautettiin uudelleen. Uusi yritys ja tämän jälkeen, monen mutkan kautta, saavuimme viimein pienelle nahan palaselle, minkä Charmi löysi, otti suuhunsa ja ravisteli. Loppuun olisi pitänyt tulla laukaukset, nyt niitä ei ammuttu, joten tiesin, ettei se ihan kohdilleen mennyt.
Kuten jälkikaaviosta voi nähdä, jälki kulkee hyvin pienellä alueella, myös ylittäen jo tehdyn jäljen. Vähän sitä ihmettelen, miksi koira ei siinä kohdassa ottaisi tuoreempaa jälkeä, että sen sijaan kulkisi sen silmukan. Jos koira oikaisee, pisteet jäävät vähille. Aiemmin Ruotsissa kisanneet, kutsuivat tätä "temppuradaksi" ja sitähän se tavallaan oli. Pisteistä sain myöhemmin kuulla, että juurikin nämä omituiset tapahtumat, silmukka, kasi-kuvio, ristiin-rastiin kulkeminen yms. toisivat ne voittoon tarvittavat pisteet. Ilmeisen vähän Charmi oli oikeissa paikoissa temppuilut, muualla kylläkin, minun hyvällä avustuksella. Jäljelle käytetään vaan desi verta, mikä voi olla villisian, hirven, peuran tai kauriin. Veri tiputellaan jäljelle, sientä ei käytetä. Kaatona vaikkapa villisian korva tai jonkin muun eläimen nahanpala. Laukaukset starttipistoolilla ammutaan kaksi kertaa, kolmen minuutin välein jäljen loppuvaiheessa. Kaikesta huolimatta se todella mukava kokemus ja tyytyväinen olin siihen, että lopulta kuitenkin sille nahanpalaselle pääsimme.
Suorituksen jälkeen sai palata hotellille ja juhlaillallinen alkaisi klo 18.00, missä myös julkaistaisiin tulokset. Saavuimme paikalle ja kohta alettiinkin lukemaan tuloksia. Viimeiseksi eli neljänneksi tuli meidän joukkueemme (Ruotsi voitti). Ehkä se ei niin suuri yllätys ollut, sillä yhtä koirakkoa lukuun ottamatta me muut olimme ensi kertalaisia. Jälki poikkesi niin paljon Suomen vastaavasta, että sitä olisi todellakin pitänyt vähän harjoitella. Itse olin kuitenkin lähtenyt enemmän osallistumaan, kuin hakemaan voittoa. Vaikka kisattiinkin, niin joukkueiden kesken vallitsi upea mejä-henki. Paljon kävin mukavia keskusteluja muiden maiden edustajien kesken. Kisan aikana harmillisesti osa puheista pidettiin Ruotsiksi, mitä en kovinkaan hyvin hallitse, kun sitä on varsinaisesti käyttänyt viimeksi koulussa eli yli 30 vuotta sitten. Keskusteluja sai onneksi käydä englanniksi, mikä sitten sujuukin paljon paremmin. Illan päätteeksi nautittiin monipuolinen ja maittava illallinen. Hotellille palattiin suoraan illallisen jälkeen, vielä Charmin lenkitys ja nukkumaan, jotta olisimme valmiita seuraavan päivän kokeeseen.
Sunnuntain normi mejä-kokeeseen olimme ilmoittautuneet Ruotsin jälkivalio mielessä. Ykkösen suorittamalla Charmista tulisi suoraan myös Ruotsin jälkivalio. Koejälki olisi avoimen luokan jälki. Jäljen pituus noin 600-700 metriä. Jäljen alku etsittäisiin hakuruudusta, kooltaan noin 25x25 metriä. Jäljellä ei ole makauksia, mutta useampi veretön osuus, myös kulmalla. Jälki tehdään hirvieläimen sorkalla ja sen lisäksi tiputellaan verta noin metrin välein. Laukaus suoritetaan vähän ennen kaatoa. Siinä tuomari käskee ohjaajan pysäyttämään koiran, kävelee noin 20 metriä eteenpäin ja suorittaa ammunnan. Sen jälkeen kävelee takaisin ja jäljestystä saa jatkaa. Kaato on kiinni puussa, sorkka tai vastaava.
Tuomari ohjasi meidät hakuruudun reunalle ja kertoi, että voimme aloittaa. Nyt olin päättänyt tehdä täysin Suomalaisen jäljestyksen, pysyisin 6 metrin päässä ja täysin hiljaa. Tässäkin kokeessa saisi ohjata, mutta ehkä olin jotain oppinut lauantain kokeesta. Charmi lähti liikkeelle ja kulki aivan jälki tarkasti, se selvisi myös myöhemmin tuomarin seurannasta (kuva). Verettömät osuudet, eikä kulmat tuottaneet mitään ongelmia. Melko nopeasti olimme kohdassa, missä tuomari käski meidän pysähtyä, oli ammunnan aikana. Siinä käskin "Charmi-odota", käskyllä se istahti. Kuuntelimme laukauksen ja tuomari kertoi, että nyt voin ohjata Charmin takaisin jäljelle. Sanoin, ettei siihen ole tarvetta ja käskin sille vain "jälki", jolla Charmi lähti jälleen jälkeä pitkin. Kohta saavuimmekin sorkalle, mikä Charmi otti suuhunsa. Vähän se ihmetteli, kun se olikin kiinni puussa, tuomarin luvalla sain sen ottaa irti. Suoritus oli niin hyvä, että tiesin jo silloin Charmin saavuttaneen Ruotsin jälkivalion tittelin, vaikka dokumenttia ei siitä ollutkaan. Palatessamme autolle tuomari kehui Charmin suorituksen ja ihasteli sen rauhallisuutta jäljellä. Vähän hämmästeli, kun kuuli Charmin olevan vasta 3-vuotias ja jäljestävän moisella varmuudella.
Palasimme kisapaikalle, missä oli myös lauantain jäljen meidän tuomari, joka ilmeisesti oli myös koko kokeen ylituomari. Odottaessa kävin hänen juttusillaan ja kerroin, kuinka tänään maltoin olla ohjaamatta. Palasimme vielä lauantain jälkeen ja hänkin kertoi minun tehneen sillä jäljellä monessa kohtaa väärin. Välissä ohjasin Charmia juurikin väärään suuntaan tai sitten rintamasuuntani ei ollutkaan koiran suuntaan ja Charmi sen perusteella lähti väärään suuntaan. Kerroin että tällä jäljellä en ohjannut kertaakaan ja sanoin vain kaksi sanaa Charmin pysäytyksessä, muuten olin hiljaa. Tuomari naureskeli ja kertoi, että lauantaina sanoja taisi tulla kaksi sataa. Mihin oli kadonnut se "LUOTA-KOIRAAN", jatkossa se täytyy pitää kirkkaana mielessä.
Sunnuntain kokeessa oli meidän joukkueesta kolme koirakkoa ja yksi Norjalainen. Tiimimme toinen suomalainen oli myös saapunut suorituksen jälkeen kisapaikalle. Heillä koe ei ollut onnistunut ja hänelle valitettavasti kokeen kakkostulos ja valioituminen toiseen kertaan. Samaan aikaan minulle tuotiin myös koekertomus ja tuomarilla oli kädessä myös ruusuke. Sain isot onnittelut, niin tuomarilta kuin paikalla olijoilta, Charmista upeasti Ruotsin jälkivalio. Kiitin kaikkea upeasta koeviikonlopusta, kävin toivottamassa Lasselle onnea jäljelle, heillä olisi koe vielä tehtävänä. Ehkä toivotukset osaltaan auttoivat, kun heillekin ykköstulos ja Ruotsin valio, onnittelut Lasse täältäkin!
Onnistuin onneksi muuttamaan paluumatkani aikaisemmaksi, joten koesuorituksen jälkeen palasin hotellille, kamat kasaan ja kohta alkoikin kotimatka. Se sujui mukavissa merkeissä, Pohjoismaiden mestaruus jäi vielä (kaukaiseksi) haaveeksi, mutta ehkä se reissun ennalta tärkein eli Ruotsin valio saavutettiin. Ensi vuonna sitten kahdella koiralla Norjaan, ehkä sieltä Charmille Norjan jälkivalio ja sitä kautta myös Pohjoismaiden valio. Ehkä tällä kertaa harjoittelemme myös Norjan jälkikuviota vähän etukäteen, jotta menestys sielläkin olisi vähän parempi. Mejä-kausi kokeiden osalta päättyi Ruotsin reissuun, eikä se nyt paljon paremmin olisi voinut päättyä.
NOUTAJIEN MESTARUUSKOE 15.9.2024
Piirinmestaruuskoe jäi meiltä valitettavasti väliin, kun loukkasin harjoitusjäljellä polveni, eikä sen kanssa pystynyt korvaavia jälkiä tekemään. Onneksi noutajien mestaruuskokeeseen jäi aikaa kaksi viikkoa parannella polvea. Viikko ennen koetta tein harjoitusjäljen Charmille ja Somalle, polvi oli jo lähes normaali, joten jälkien teko onnistui ilman ongelmia. Sitten olikin aika miettiä, miten mestaruuskokeessa koiria ohjaisimme. Charmin päätin viedä edelleen itse. Soman ohjaamiseen Hanna ilokseni tarjoutui ja olin todellakin valmis kokeilemaan, jos sillä saataisiin muutosta viime kokeiden täysin epäonnistuneisiin jäljestyksiin. Hanna päätti vielä vaihtaa valjaat pantaan ja tein vielä uuden, paljon kevyemmän jälkinarun, jos vaikka välineillä olisi jotain syytä surkeisiin suorituksiin. Charmi meni harjoitusjäljen tuttuun tapaan todella jälkitarkasti ja tapahtumatkin onnistuivat. Hanna vei Soman ja itse seurasin suoritusta heidän perässään, ikään kuin tuomarin ominaisuudessa. Soma pysähtyi harjoitusjäljellä kertaalleen, mutta pienen odottelun jälkeen omatoimisesti lähti jatkamaan. Se kulki jälkitarkasti mutta pari makuuta ylitettiin, mikä sille ei ole normaalia ja vielä kulmillakin tehtiin ylimääräisiä lenkkejä. Siitä huolimatta olimme todella tyytyväisiä, nyt se sentään eteni alkumakuulta kaadolle.
Mestaruuskoe on valmisjälkikoe, joten vasta sunnuntaina pakattiin auto ja suunnattiin keskuspaikallle Päijälään. Kokeen järjestäjänä oli SNJ:n lisäksi Pirkanmaan Noutajakoirayhdistys eli pääsin oman yhdistyksen kokeeseen ja vielä melkoisen tuttuihin maastoihin. Tältä vuodelta meillä ei vaan ollut yhteen koestarttia sieltä. Olimme päättäneet lähteä kokeeseen kahdella autolla ja kumpi meistä nostaisi aikaisemman jäljen, ajelisi suorituksen jälkeen kotiin, muun lauman seuraksi ja myöhäisemmälle jäljelle menijä jäisi kuuntelemaan tulokset. Muuten laumalle olisi tullut liian pitkä aika kotosalle keskenään odotella. Alkupuhuttelujen jälkeen suoritettiin arvonta. Hanna meni ensimmäisenä nostamaan ja tutulla tuurillaan nosti jäljen nro 7. Minä en päässyt arpomaan ollenkaan, vaan viimeinen jäisi minulle. Toiseksi viimeinen meni arpomaan, jäljellä olivat jäljet kolme ja viisi. Hän nosti kiposta jäljen nro 3, joten molemmilla oli jälkipään jäljet. Suoritukseen sinänsä ei järjestyksellä ollut väliä, sillä säätila oli loistava, eikä muutoksia päivän aikana tapahtunut.
Hetken keskuspaikalla vietimme ja sitten päätimme lähteä ajoissa maastoon. Muutaman tunnin siellä kulutimme, lenkittäen koiria ja vuoden tapahtumia kerraten sekä uusia suunnitellen. Viimein tuomari sekä opas saapuivat paikalle ja oli Charmin aika mennä maastoon. Ohjaan Charmin alkumakuulle, minkä se melko nopeasti haistelee. Lähdemme etenemään jäljellä, Charmin suoritus on kuitenkin niin hapuilevaa, että palautan sen takaisin alkumakuulle. Seuraava lähtö on jo parempi ja päästän sen alkukrepityksestä eteenpäin. Charmi etenee jäljellä tapansa mukaan jälkitarkasti veriuran päällä tai sen välittömässä läheisyydessä koko jäljen ajan. Ensimmäisen makuun se haistelee todella pitkään. Ensimmäinen kulma on katkokulma ja Charmi lähtee rengastamaan, se tekee vähän normaalia laajemman rengastuksen, mutta palaa kierrokselta suoraan paikkaan, missä sieni on jälleen pudotettu maahan. Tiedän sen etäisyydestä oppaaseen ja Charmin käytöksestä. Toinen makuu merkataan vähän turhan nopeasti, pysähdys on nopea. Toinen kulma mennään tarkasti. Kolmannella osuudella Charmi ajautuu rinteen alapuolelle, ottaa sieltä ilmavainua, pienoinen tuuli on painanut veren hajun sinne. Onneksi ollaan vaan muutaman metrin jäljen sivussa ja Charmi palautuu takaisin jäljelle juuri oikeaan kohtaan eli kolmannelle makuulle, mikä haistellaan hyvin. Matka jatkuu ja kolmas kulma mennään jälleen tarkasti. Neljännen makuunkin Charmi huomaa, mutta se kävellään yli, ehkä katse kävi makuun suuntaan. Siitä tullaan sorkalle, minkä Charmi ottaa suuhunsa. Loistava suoritus jälleen Charmilta, varmaa suorittamista, pari makuuta olisi saanut merkata paremmin. Kanafile, kehut ja rapsutukset on kuitenkin ansaittu. Kiitän samalla tuomarin sekä oppaan, jälki oli hyvin tehty. Maastosta saavumme autolle ja näytän Hannalle peukkua. Kerron Hannalle lyhyesti, miten jälki meni sekä arvioni pisteistä 47. Toivotan Hannalle onnea Soman jäljelle ja jatkan matkaani kotia kohden.
Hyvillä mielin ajelen miettien Charmin kesän suorituksia, tämä oli varmaankin sen viimeinen suomen koesuoritus tälle vuodelle. Vielä on edessä pohjoismaiden joukkueiden mestaruuskoe ruotsissa. Sitten ajatukseni kääntyvät Somaan, miten se mahtaisi Hannan kanssa suorittaa. Kesän koesuoritukset ovat olleet todellakin erikoisia, seitsemän ykköstulosta joukossa yksi täydellinen 50 pisteen suoritus, neljä kertaa olen keskeyttänyt ja kaksi kertaa se on tehnyt nollan. Sopivasti pysäköin kotimme eteen, kun puhelin soi. Hanna kertoi heti "päästiin sorkalle", itselleni tuli ensimmäisenä mieleen, että varmaankin harjoitellen. Hanna kuitenkin jatkoi, että sorkalle päästiin ilman hukkia. Tuskin meinaan uskoa, ilmeisesti tekemämme muutokset saivat Soman jälleen jäljestämään. Jälki ei ole mennyt täydellisesti, pieniä poikkeamia oli matkalla ollut ja kaikkia makuita ei oltu merkattu. Jännitykselle saisimme siis jäädä odottelemaan Soman lopullisia pisteitä, mutta tämä oli enemmän kuin uskalsimme viimeisten suoritusten perusteella odottaa.
Kotona päästän tyttöset aitaukseen ja jään odottelemaan lopullisia tuloksia koepaikalta. Muutama tunti kuluu ja sitten saan puhelimeen tekstiviestin, "Soma 5, 45 pistettä". Enpä osaa siihen vastata kuin "Häh" nauruhymiöllä. Sitten saan Charmin tuloksen, sijoitus upeasti pronssille, pisteitä 46, vaan yksi piste erottaa nämä kaksi toisistaan. Arvio Charmin pisteistä heitti yhdellä, itselläni se oli 47, tuomarilla 46 ja sen eron ymmärtää täysin. Mestaruuskoe meni meiltä aivan mahtavasti! Soma osoitti viidennellä sijallaan kuuluneensa mestaruuskokeeseen, sitä kun vuoden tulosten perusteella vähän kyseenalaistettiin (kuulopuheita). Charmin sijoitus pronssille oli loistava, viime vuoden mestaruuden jälkeen jälleen palkintosijoille, ehkä siinä vuoden kovatasoisimmassa mestaruuskokeessa, ainakin karsintapisteiden perusteella. Tähän oli hieno lopettaa mejä-kausi suomessa, Charmilla tosiaan vielä pohjoismaiden mestaruuskisa ruotsissa. Tämän mestaruuskokeen tulokset tiesivät myös sitä, että ensi vuoden joukkueessa ollaankin kahdella koiralla.
LAIDASTA LAITAAN 21.8.2024
Viime viikolla kävin keskiviikkona tekemässä kaksi VOI-jälkeä Nakkilan kokeeseen. Sain tehdä tutut jäljet, joten jälkiparini kanssa ne olivat nopeasti tehtyinä. Torstaina suuntasimme sitten Charmin kanssa varsinaiseen kokeeseen. Aamun puhuttelujen jälkeen suoritettiin arvonta, missä sain itselleni päivän neljännen jäljen. Laukauksensietotestin jälkeen jäimme keskuspaikalle odottelemaan AVO-jälkien suoritusta. Niiden jälkeen suuntasimme maastoon yhdessä kolmannen jäljen suorittajan kanssa. Charmi odotteli hyvin rauhallisena ja kolmen vartin jälkeen tuomari sekä opas saapuivat jäljellemme. Siitä suuntasimme alkumakuulle, josta ohjatusti laitoin Charmin liikkeelle. Paljon suorituksesta ei ole kerrottavaa, koko matka mentiin jälkitarkasti, kulmat tarkasti ja kaikki makuut merkattiin. Tämä oli lähellä täydellistä suoritusta, mutta jostain voisi piste tai kaksi lähteä. Sitä sain siis jäädä jännittämään, kun palasimme takaisin keskuspaikalle, vielä itselläni olisi kahden jäljen opastus. Molemmilta jäljiltä tehtiin suoritus ilman hukkaa, toisessa vähän enemmän poikkeamia matkan varrella.
Päivän suoritukset oli tehty ja palasimme keskuspaikalle. Kohta tuloksia alettiin lukea. Tekemiltäni jäljiltä saatiin tulokset 44 ja 47 pistettä, vielä oli yksi tulos julkistamatta. Tuomarikin totesi suorituksen olleen lähes täydellinen, kuitenkin pienen pientä epätarkkuutta oli ja siitä pistevähennys, tuloksena kuitenkin upea 49 pistettä. Charmin tämän vuoden rivi on aika upea, kaikki kuusi tulosta ykkösiä ja pienin pistemäärä 45 pistettä, mikä harmillisesti sattui juuri arvokisaan.
Viikonloppuna suuntasin lauantaina jälkien tekoon Heinolaan. Sieltä sain onneksi peruutuspaikan, kun oman yhdistyksen kokeeseen Päijälään en mahtunut. Parikseni jälkien tekoon sain miehen, joka osallistuisi kokeeseen myös tollerin kanssa. Tämä oli heidän ensimmäinen kokeensa, joten koko jälkien teon ajan yritin jakaa tietämystäni lajista. Hienosti saimme jäljet tehdyksi ja siitä suuntasin kotimatkalle. Matkaa suuntaansa oli 2,5 tuntia, mutta olin päättänyt sen ajella, sillä en halunnut Soman odottavan autossa koko lauantaipäivän kun jälkiä teimme. Sunnuntaiaamuna tutusti aikainen herätys klo 04.30 ja matkaan lähdimme viiden aikaan. Keskuspaikalla nautimme aamupalaa, kuuntelimme puhuttelut, arvonnasta meille päivän viimein jälki. Laukauksensietotestin jälkeen alkoi pitkä odotus, onneksi Volvon takaosaan mahtuu hyvin loikoilemaan ja siellä aikaa yhdessä Soman kanssa kulutettiin.
Viimein whatsappista näin, että edelliset jäljet olivat edenneet niin pitkälle, että oli aika suunnata maastoon. Itselläni olisi ensimmäisenä vitosjäljen opastus, joten sinne matkasimme. Koirakko suoritti jäljen hienosti ja saavuimme kaadolle. Sen olin sijoittanut hyvin näkyvälle paikalle rinteen alapuolelle. Sorkka näkyi jo 40 metrin päähän ja sinne koirakko suuntasi. Juuri ennen sorkkaa koira sai vainun jostain muusta hajusta ja lähti jäljeltä sivuun. Tällä reissulla viivyttiin niin pitkään, että siitä tuomittiin hukka. Todella harmillista, varsinkin kun sorkka oli jo näkyvissä. Muistan tunteen, mikä itselleni tuli, kun sorkka ensimmäisen kerran ohitettiin. Onneksi viime kerrasta on todella paljon aikaa ja toivotaan, ettei tulevaisuudessa sellaisia tulisi. Palautuksen jälkeen koira sorkalle ja siitä palasimme autoille.
Soma on kesän aikana suorittanut todella omituisesti, välillä mennään kuin kiskoilla ja sitten taas ei lähdetä jäljelle ollenkaan. Jännityksellä sai siis odottaa, mitä nyt olisi edessä. Alkumakuu haisteltiin hyvin ja siitä matkaan. Nyt ei näkynyt merkkiäkään haahuilusta, vaan jälkeä edettiin todella hyvin. Pieni helpotuksen huokaus, kyllä Soma osaakin jäljestää. Saavuimme ensimmäiselle makuulle, missä Soma pysähtyi ja haisteli makuun huolellisesti. Siitä jälkeä eteenpäin parikymmentä metriä ja sitten.... pysähdys. Jäin odottamaan, mitään ei tapahtunut hetkeen, kunnes Soma suuntasi pois jäljeltä. Pieni kierros, takaisin kohtaan, mistä jälki jatkui, katse jäljen suuntaan. Siitä kiertäen takaisin makuulle, mikä juuri oli ohitettu. Sitä haisteltiin hetki, kunnes uusi pyörähdys ja jälleen takaisin makuulle. Siinä vaiheessa annoin JÄLKI-kehoituksia, millä ei ollut mitään vaikutusta. Kun Soma kymmenennen kerran istui ja yritti saada katsekontaktia, totesin tuomarille, että keskeytämme. Sen jälkeen kävimme tuomarin kanssa keskustelua tapahtuneesta ja kerroin myös Soman aiemmat haahuilut. Vähän epäilimme peto-reaktiota, voisiko se olla syy, ettei jäljellä edetty. Sen takia päätimme kokeilla, mitä tapahtuisi, jos otetaan jäljeltä uusi lähtö. Etenimme jäljellä vähän eteenpäin ja näytin Somalle jäljen. Ilman ongelmia lähdettiin jälleen jälkeä etenemään ja minä seurasin perässä. Jonkin matkaa edettiin, kunnes vilkaisin taakseni, tuomari oli perässäni, mutta opas kaukana takana. Totesin tuomarille, että ilmeisesti ei olla jäljellä ja samalla totesin, että taitaa olla parasta suunnata suorinta reittiä autoille. Keskeyttäminen oli ollut oikea ratkaisu jo haahuilun alettua, koska tiesin, ettei jäljestys tule jatkumaan. Tuomari totesi saman, mutta tulipa jatko yritettyä. Ymmärrän, että "normaali" hukan jälkeen suoritusta jatketaan ja mahdollisesti mennään jälki loppuun mallikkaasti. Soman kohdalla ei ole kyse siitä, joten kesän useat keskeytykset ovat vaan niissä tilanteissa olleet oikea ratkaisu. En halua antaa sille mahdollisuutta jatkaa haahuilua, koska se käytös todennäköisesti vahvistuisi siitä edelleen.
Kenraaliharjoitukset piirinmestaruuskoetta ajatellen sujuivat siis hyvin vaihtelevasti. Charmi on valmis ja siltä voi odottaa hienoa suoritusta. Somalla odotukset ovat päinvastaiset, ehkä enemmän miettii, kuinka pitkälle sillä kertaa päästään. Vähän on enää tehtävissä, sillä koe on muutaman päivän päässä. Lähdemme kokeeseen vain nauttimaan tyttösten suorituksesta, riippumatta mitä siellä tapahtuu. Viime vuoden menestyksen jälkeen sijoituksilla ei niin ole merkitystä, jotenkin on sellainen fiilis, että mestaruutta ei kuitenkaan olisi tulossa.
SOMA ISTUMALAKKOON 7.8.2024
Vähän yli viikko sitten suunnattiin tollereiden mejä mestaruuskisaan Keuruulle. Karsintapisteiden perusteella saimme osallistumisoikeuden Somalle ja Charmille. Viimeiset harjoitusjäljet sujuivat mallikkaasti ja siten mentiin ihan hyvin odotuksin kisaamaan. Viime vuoden menestyksen jälkeen ei kuitenkaan ollut sellaista menestyksen tarvetta, vaan ajatuksena oli mennä katsomaan omien koirien suoritukset, iloita niistä, tuloksesta huolimatta.
Korvaavat jäljet teimme Hannan kanssa kaksin lauantaina ja ne sujuivat jo ihan rutiinilla. Sunnuntaina Hanna suuntasi Porin näyttelyyn Myrrin kanssa, joten itselleni jäi sunnuntaille kahden jäljen opastus sekä purku ja tietenkin molempien tyttösten opastukset. Arvonnassa saimme jäljet yksi (Soma) ja kuusi (Charmi), opastettavana itselläni oli jäljet kaksi ja seitsemän. Tämä sopi eriomaisesti, sillä ehtisin hyvin purkaa kakkosjäljen, ennen Charmin suoritusta. Laukauksensietotestistä suuntasimme maastoon ja oli Soman aika suorittaa.
Menimme alkumakuulle, minkä Soma haisteli hyvin ja myös alkukrepitys edettiin jäljellä. Siitä jatketaan hitaasti ja epävarmasti, jäljestys ei näytä ollenkaan siltä, mihin viime jäljillä olen tottunut. Pian ajaudutaan jäljen sivuun, kuljetaan koneuria ja pyöriminen on vähän kuin lenkillä oltaisiin. Lopulta Soma ottaa suunnan autoille, mistä tuomitaan hukka. Yritin Soman pyöriessä muutaman kerran sitä kehottaa "JÄLKI" -sanalla, mutta se tuntui kaikuvan kuuroille korville. Otetaan jälki uudelleen ja toinen osuus päästään kutakuinkin jäljellä. Kolmannella osuudella lähdetään taas koneurille, tällä kertaa kehoitukseni kuitenkin toimivat ja Soma palaa takaisin jäljelle. Viimeisellä osuudella lähdetään jälleen haahuilemaan, josta ei kehoituksinkaan palata, joten tuomitaan toinen hukka. Pääsemme lopulta kaadolle, Soma saa palkkansa, mutta tulokseksi tulee VOI0, koska aika oli mennyt jo umpeen. Kulmista yksi mennään tarkasti ja kaksi muuta selviää laajoilla kaarroksilla. Sentään johonkin voin olla tyytyväinen, Soma merkkaa kolme makuuta hyvin, ensimmäisen ohitti parin metrin päästä. Jäljestyksen aikana Soma palasi alkukauden ongelmaan, se ei tehnyt itsenäisesti töitä, vaan haki apua minulta. Muutaman kerran se istahti ja odotti, että sille kerrotaan, mitä halutaan seuraavaksi tapahtuvaksi. Näin ei ole käynyt toukokuun lopun kokeiden jälkeen, vaikka siellä pari keskeytystä olikin, ne eivät johtuneet ongelmista jäljestyksessä, vaan riistasta.
Seuraavaksi oli kakkosjäljen opastus, missä harmillisesti koira ajautui vähän jäljeltä sivuun, vanhaan soramonttuun, viihtyi siellä olevassa mutalammikossa ja lopulta ajautui lähtiessä hukkaan. Jäljeltä lopulta tulos VOI2 ja 35 pistettä. Jäljen suorittamisen jälkeen kävin purkamassa jäljen ja jatkoin jo Charmin tulevalle jäljelle kuusi. Melko pitkään siellä sai odotella tuomarin ja oppaan saapumista.
Charmi haistelee hyvin alkumakuun ja etenee jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä koko jäljen, tuttuun tapaansa. Ensimmäinen makuu huomioidaan vähän kohdalla vauhdista haistaen. Ensimmäinen kulma on katko, minkä Charmi selvittää helposti, hyvin jäljentekijöiden jälkiä hyväksi käyttäen. Toinenkin makuu harmillisesti nopeasti yli, jälleen pää siellä makuulla nopeasti käy. Toinen kulma selvitetään pienellä rengastuksella kulman takaa. Kolmas makuu merkataan hyvin pysähtyen ja makuuta haistellen. Kolmas kulma mennään tarkasti ja vielä viimeinenkin makuu merkataan hyvin. Sorkka löytyy helposti ja siihen Charmi pysähtyy. Charmi on palkkansa ansainnut, hieno suoritus. Poistuessamme metsästä tiedän, ettei pistevähennyksiä matkalta tule, tapahtumilta kylläkin. Kahden makuun käveleminen yli ja yhdellä kulmalla yli liinan mittainen rengastus vähentää pisteitä. Niistä huolimatta olen tyytyväinen Charmin suoritukseen, tuloksena lopulta VOI1 ja 45 pistettä, se riittää tällä kertaa mestaruuskisan neljänteen sijaan. Mestaruus vietiin tänä vuonna pisteillä 49, joten sen voittamiseen olisi tarvittu täydellinen suoritus.
Käyn vielä opastamassa viimeisen jäljen, mihin voin olla tyytyväinen, meidän tekemältä jäljeltä tuli sentään mestaruuskokeen hopeasija, VOI1 ja 46 pistettä. Opastuksen jälkeen puran jäljen ja palaan keskuspaikalle odottamaan tulosten lukua.
Tollerimestaruus koe oli kieltämättä pettymys, ei niinkään sijoitukset, vaan tyttösten suoritukset, erityisesti Soman. Soma on tehnyt erinomaisia jäljestyksiä ja sen vahvuutena on ollut jäljellä pysyminen. Kuten kertomuksistani voi lukea, se on ollut jälkitarkka, edennyt pääsääntöisesti maavainulla. Parilla jäljellä harmillisesti törmättiin hirveen, minkä jälkeen jäljestys ei tuntunut jatkuvan, joten keskeytin suoritukset. Niissäkin se eteni jälkitarkasti, hirven kohtaamiseen asti. Nyt suoritus oli jotain aivan muuta, enkä sille selitystä keksinyt. Loppupuhuttelussa saatiin kuulla, että kokeessa käytettiin hirven verta, jota Soma ei aiemmin ole haistellut. En kuitenkaan usko, että se voi olla syy niin huonoon suoritukseen. Onneksi pakastimesta löytyy hirven verta, joten sekin tullaan testaamaan jatkoa varten. Viime viikon pidin taukoa jäljestämisestä ja sitten eilen suuntasin Soman kanssa uuteen valmisjälki kokeeseen Nakkilaan.
Tiistaiaamuna pakkasin auton, Soma matkaan ja kohti keskuspaikkaa. Siellä nautittiin aamupala, kuunneltiin alkupuheet sekä arvottiin jäljet. Me pääsisimme päivän toiselle jäljelle. Keli oli oikein mukava, aivan pieni tuulenvire, ei pelkoa sateesta ja asteita noin parikymmentä. Kuljimme tuomarin ja oppaan perässä alkumakuulle. Siitä Soma meinasi lähteä vähän hätäisesti, joten otin sen takaisin. Nyt halusin, että se varmasti tietää, mitä olemme tekemässä. Alkukrepitys mennään jäljellä, siitä jatketaan muutaman kymmenen metriä, kunnes Soma pysähtyy, istuu ja katselee minua. Vältän katsekontaktia, kun tiedän, että jälleen apuja pyydellään. Odottelen noin minuutin ja sitten annan kehotuksen "jälki". Se toimii, Soma lähtee liikkeelle jälkeä pitkin. Eipä pitkälle edetä, kun sama toistuu. Nyt kehotuksilla se tulee viereeni, siitä kehotuksilla lähtee 90 asteen kulmassa pois jäljeltä, pieni kaarros ja takaisin jäljelle. Jälleen hetki jäljellä, kunnes sama toistuu kolmannen kerran. Nyt ei auta enää kehotuksetkaan, vaan tuomitaan hukka. Kun yritän Somalle näyttää uuden lähdön, se palaa viereeni, ohittaa minut ja lähtee paluujälkeä. Nyt tuomarin ei tarvitse tuomita seuraavaa hukkaa, vaan kerron keskeyttäväni. Olen todella ihmeissäni, mitä Somalle on tapahtunut? Palaamme autolle, missä kiitän tuomaria ja opasta. Koska päivä olisi niin pitkä ja kotona odottaa muu lauma, kerron lähteväni kotiin, eipä loppupuhuttelussa olisi paljon tarjolla. Kotiin ajellessa yritän miettiä, mitä Somalle on tapahtunut kahdella viimeisellä jäljellä, mistä nämä suoritukset johtuvat. Onko jäljillä tapahtunut jotain, en ole mitään huomannut. Onko syynä pari viikkoa sitten päättyneet juoksut, liiallinen harjoittelu, sitäkään en oikein usko, sillä harjoittelun myötä jäljestys parani koko ajan.
Soma aloitti siis istumalakon, harmillisesti se ei suoraan kerro lakon syytä, jotenkin minun täytyisi se keksiä. Teenkö siis harjoitusjäljen tuttuun maastoon, varmaankin sitä pitää yrittää. Pidetään nyt vielä vähän taukoa ennen sitä. Seuraavat arvokisat ovat kuitenkin lähestymässä ja mahdollisesti Somakin niihin olisi menossa. Joten aikaa ei ole tuhlattavaksi. Eipä ole sen osalta suorituspaineita, kun pelkona on jäljen päättyminen jo ensi metreillä. Onneksi Charmi on sentään kunnossa ja kun saadaan pienet virheet vielä pois, niin sillä on saumat tulevissa arvokisoissa vaikka mihin.
UUSI MEJÄ-PAIKKA 16.7.2024
Lauantaina suuntasin ihan uuteen mejä-koe paikkaan Pöytyälle. Keskuspaikkana toimi Kaidanojan kartano, vähän poikkesi tyypillisistä metsästysseuran majoista. Siellä nautittiin hyvä aamupala, kerrottiin jälkiparit, jaettiin kartat ja muut välineet. Tällä kertaa en saanutkaan ensikertalaista tai aloittelevaa jälkiparia, vaan menimme tekemään kaksi VOI-jälkeä. Onneksi parillani oli paikallistuntemusta, niin hän johdatti meidät ensimmäisen jäljen tekoon, joka olisi minun opastettava jälki. Paikan päällä ihastelin hienoa kangasmaastoa, näkyvyyttä oli varmaankin 200 metriä suuntaansa, ihan ei kulmia lähtöpaikalta nähnyt. Eipä siinä maastossa suunnistaminen tuottanut ongelmia, vähän maastossa oli raivausten jäljiltä vanhoja risukasoja, mitä parhaamme mukaan väisteltiin. Parissa tunnissa jälki oli tehtynä ja suuntasimme toiselle jäljelle. Suunnistin toisenkin jäljen ja se oli lähes samanlaista helppokulkuista maastoa. Maastoissa näkyi paljon polku-uria ja jäljenteon aikana muutama motocross pyöräkin siellä nähtiin. Onneksi sunnuntaille oli luvattu sadetta, ehkä ne silloin pysyisivät poissa. Toinenkin jälki saatiin valmiiksi, kiittelin jälkiparini seurasta ja suuntasin kotiin.
Sunnuntaina startattiin Charmin kanssa kuuden aikaan. Perillä annoin Charmille ruuan ja siirryin sisälle aamupalalle. Kahdeksalta pidettiin alkupuhuttelut, sitten arvottiin jäljet. Meidän ryhmässä oli ensin kaksi AVO-jälkeä ja lopuista neljästä VOI-jäljestä sain toisen eli ryhmän neljännen jäljen. Pitkään en keskuspaikalla odotellut, vaan lähdin edellisten jälkien oppaiden matkaan maastoon, pääsisin ainakin varmuudella oikeaan paikkaan, siirtymä kun keskuspaikalta oli lähes puoli tuntia ja risteyksiä matkalla riitti. Odottelimme VOI8 jäljen alkumerkillä, lenkittelin Charmin ja sitten vaan odoteltiin. Aina välissä saatiin melkoisia sadekuuroja ja niiden yhteydessä rajuja puuskia. Whatsappista näin, miten ryhmän jäljet etenivät vauhdilla, kohta tuomari saapuikin ja oli meidän vuoromme. Charmille valjaat, tuomarin ja oppaan perässä seurasimme alkumakuulle.
Charmi haisteli hyvin alkumakuun ja siitä matkaan. Charmi jäljesti tapansa mukaan pääosin maavainulla hyvin jäljellä pysyen. Makuulla pysähdytään, vähän turhan nopeasti. Tullaan kulmalle, jossa tehdään rengastus, joka johdattaa heti jatkoon. Vähän jäin miettimään olisiko siinä ollut jo katko, kun Charmi teki rengastuksen. Charmi jatkaa edelleen jälkitarkasti, toinen makuu merkataan, tämäkin melko nopeasti. Toisella kulmalla tehdään vähän enemmän hakua, mutta jatko sieltäkin melko nopeasti löytyy. Haun perusteella päättelin, että se oli katkokulma. Kolmannellakin makuulla pysähdytään, nyt vähän pidempään. Sitten tullaan metsäuralle, jossa näkyy useammat tuoreet motocrossin jäljet. Charmi pysähtyy uralle, ottaa ilmasta hajun ja lähtee metsäuraa pitkin. Jäljen yli ajaneet olivat vieneet hajua mennessään ja Charmi lähti sitä seuraamaan. Onneksi haju ilmeisesti heikkenee ja Charmi pysähtyy noin 30 metrin päähän jäljestä. Hetken odottelen ja sitten annan kehoituksen "jälki", millä Charmi välittömästi lähtee takaisin, kulkee jäljen kohtaan ja sukeltaa siitä takaisin jäljelle. Jatkamme jäljellä ja sitten tulemme aukealle, mistä puut on hakattu ja viety. Sen jälkeen siitä oli maa käännetty ja jälki jatkui sinne. Luotin Charmiin ja jatkoin sen perässä, toivoen että se myllerryksessä jäljellä pysyisi. Vähän lisähaastetta saatiin kulmasta, mikä oli sijoitettu sinne ojien keskelle. Ilmeisesti sekin pienellä rengastuksella selvitettiin ja vielä hetki jatkettiin "pellolla", kunnes saavuimme metsän suojaan. Viimeinen makuu merkattiin hyvin ja ilman ongelmia jatketaan sorkalle, minkä Charmi tuttuun tapaan ottaa, kanafileen syötyään, suuhunsa.
Jäljeltä otan tuomarin kyytiini, sillä seuraava jälki olisi minun opastettava. Helpossa maastossa myös opastus on helppoa. Koirakko tekee jäljellä ihan hienon suorituksen, valitettavasti katkokulmalta lähdetään paluujälkeä niin pitkälle, että siitä tuomitaan hukka. Opastuksen jälkeen lähden heti purkamaan ja otan puhelun Hannalle. Suoritusten välillä en ehtinyt kuin lähettää viestin "ykkönen tuli" ja nyt päätän vähän tarkemmin kertoa Charmin suorituksesta. Tällä kertaa oli vähän hankalampi arvioida suoritusta, sillä varsinkin kaksi ensimmäistä makuun merkkausta oli vähän turhan nopeita, paljonko niistä vähennettäisiin. Hannalle kerroin, että mielestäni pisteet voisivat olla 45-47 paikkeilla. Puran jäljen ja sitten lähden keskuspaikalle.
Keskuspaikalla käyn suihkussa ja sen jälkeen buffet-lounaalle. Lounas maksoi 20 euroa, mutta oli todellakin hintansa arvoinen, monipuolinen ja herkullinen. Meidän ryhmän suoritukset olivat nopeasti valmiita sekä myös AVO-ryhmän. Viimeisellä ryhmällä oli joitain haasteita ja niiden suoritusta saimme odotella melkoisen pitkään. Aika kului kuitenkin mukavasti, porukalla kokoonnuttiin ja vaihdeltiin ajatuksia maailman menosta, lähinnä tietenkin koiraharrastuksista. Kokeessa oli myös osallistujia, joiden kanssa ollaan oltu muissakin kokeissa yhdessä sekä kasvattajan koira oli ollut mejä-koulutuksessani ja siitä sain kehut, lämmitti mieltä. Lopulta viimeinenkin ryhmä on valmis ja päästään tulosten lukuun. Tulokset aloitetaan AVO-luokasta ja sitten VOI-luokan tulokset. VOI-luokan tuloksia luetaan ja sitten päästään VOI1 tuloksen saavuttaneisiin, tulos 41, 43, 44 ja sitten onkin enää yksi tulos luettavana. Charmille 46 pistettä, millä se on samalla kokeen paras VOI-koira. Siitä hyvästä haen pokaalin, ruusukkeen ja säkin nappulaa. Tämähän oli mukava yllätys, ihan ei huippupisteille tällä kertaa ylletty, mutta upea suoritus se kuitenkin oli. Koe oli samalla Jackrusseleitten mestaruuskoe ja lähtiessäni onnittelen voittajia. Kaiken kaikkiaan mukava uusi paikka, mukavaa seuraa, Charmilta hieno suoritus, hymyssä suin ajelen kotia kohden.
KUKA LAUMAN MEJÄ-KUNINGATAR 10.7.2024
Kesäkuun lopussa kävin kummankin, Charmin ja Soman kanssa yhdessä mejä-kokeessa.
Charmin koe oli arkikoe Kauhavalla. Ajankohtaan sattuivat kesän kovimmat helteet, jälkien teossa sekä kokeen aikana käytiin ajoittain +30 asteen lukemissa. Siihen kun lisätään vielä ne miljoonat seuralaiset, mitkä parveilivat ympärillä, niin haasteita kokeeseen riitti. Iltakoe aloitettiin minun opastuksellani, missä koirakko teki hienon suorituksen, saaden lopulta tuloksen VOI1 ja 46 pistettä, hyvän jäljen olin saanut aikaiseksi. Siitä siirryttiin suoraan seuraavalle jäljelle, minne suuntasimme Charmin kanssa. Onneksi Charmi on nuori, erinomaisessa kunnossa oleva koira, joten en ajatellut helteen olevan sille terveyttä vaarantava suoritus. Helteiden aikaan ne kirmaavat omassa aitauksessa ja usein löydän ne takapihan terassilta makoilemassa auringossa, ehkä helteeseen on siltäkin osin siedätetty. Tottahan toki reissuilla asia huomioidaan, autossa puhaltaa iso Makitan akkupuhallin, alla on viilennysalustat ja vettä on runsaasti tarjolla. Auto myös jätetään aina varjoon.
Charmi haisteli hyvin alkumakuun ja aloitti jälkitarkan työskentelyn. Koko matka edettiin jälkitarkasti tai sen välittömässä läheisyydessä. Ensimmäinen kulma, mikä oli katko, tuotti vähän töitä ja useampi rengastus tehtiin, ennen kuin jatko löytyi. Kaksi muuta kulmaa mentiin tarkasti. Makuut kaikki merkattiin, muutamalla käynti olisi ehkä saanut olla vähän pidempi. Tästä tuomari mainitsi kaikkien koirakoiden osalta loppupuhuttelussa, että kaikki koirat tekivät melko nopeat merkkaukset, liekö helteellä ollut vaikutusta siihen. Sorkalle tultiin suoraan ja sitä Charmi jäi haistelemaan. Olosuhteet huomioiden Charmilta upea suoritus, kun siihen lisätään vielä haastava, osin suopursuissa kulkenut jälki, niin suoritukseen olin todella tyytyväinen. Katkokulmakin oli peitteisessä maastossa, sieltä löytyi iso kaivuoja, joka osaltaan vaikeutti jatkon löytymistä. Jäljen suorituksen jälkeen ajelin auton ensimmäisen jäljen luokse varjoon, puhallin sekä vettä Charmille ja lähdin purkamaan. Takaisin tullessa Charmi makoili autossa, ihan kuin jäljellä ei olisi ollutkaan, pitkään ei palautuminen kestänyt. Siitä suuntasimme keskuspaikalle syömään ja odottelemaan muita maastosta. Paikalla vallitsi erittäin mukava tunnelma, vitsiä heiteltiin kuin vanhoille tutuille. Illan päätteeksi tulokset luettiin, Charmin viimeisenä. Suorituksesta oli vähennetty puolikkaita pisteitä makuista sekä katkokulman selvittämisestä, nämä vähensivät tuloksen VOI1 ja 48 pisteeseen. Se oli kaikki huomioiden täydellinen suoritus. Kiittelin kokeen järjestäjät sekä osallistujat, Charmi odotteli viileässä autossa ja siitä jatkoimme tyytyväisinä matkaa kotiin, minne saavuin puolelta öin.
Pari päivää Charmin kokeen jälkeen, otin Soman ja suuntasimme Porin valmisjälkikokeeseen. Onneksi keli oli selvästi viilentynyt, nyt oltiin noin 20 asteen lukemissa. Kun vielä tuuli oli kohtalainen, oltiin oikeastaan ihanneoloissa, näin ihmisen arvioimana. Keskuspaikalla nautimme aamupalaa, kuuntelimme alkupuheen ja arvoimme jäljet. Meille tuli päivän kolmas jälki. Laukauksensietotestin jälkeen ensimmäiset kolme suorittajaa lähtivät tuomarin perässä maastoon, sillä jäljille oli matkaa jonkin verran. Jäimme maastoon odottamaan, kun ensimmäiselle jäljelle lähdettiin. Pitkään siellä ei viivytty, ilmeisen hyvä suoritus ja toinen suorittaja pääsi matkaan. Siellä kesti jonkin verran pidempään, mutta lopulta meidät tultiin hakemaan jäljelle. Soman kanssa kuljimme tuomarin ja oppaan perässä alkumakuulle, Soma oli hyvin rauhallinen. Hyvin se haisteli alkumakuun ja krepityksen ajan pidin sen tiukasti jäljellä. Sitten päästin sen 6 metrin päähän ja jäin seuraamaan suoritusta. Millainen suoritus se olikaan, kertaakaan se ei poistunut veriuralta. Minun ei tarvinnut kertaakaan hidastaa sen vauhtia, vaan suoritus tehtiin löysällä hihnalla koko matkan. Jokaisella makuulla se pysähtyi ja viipyi siellä useamman sekunnin, muutamassa vielä vilkaisu taakse, että olemme varmasti huomioineet makuun. Katkokulman se selvitti yhdellä rengastuksella, sieltä vähän jalanjälkiin tukeutuen jatkoon. Kaksi muuta kulmaa kuljettiin tarkasti, ei tarvittu edes sitä metrin ylitystä kulman kohdalla. Sorkalle se pysähtyi, söi luvan jälkeen kanafileen ja sen jälkeen sorkka ylpeänä suuhun. Vaikka otan huomioon Charmin suoritukset, niin tämä oli ehdottomasti paras suoritus, mitä olen koirien perässä nähnyt. Vähän suu meni hymyyn, kun metsästä pois kävelimme, Soma edellä sorkka suussaan. En voinut suorituksesta miettiä kuin mahdollista 50 pisteen suoritusta vai olisiko minulta mahdollisesti jäänyt jotain näkemättä....
Palasin keskuspaikalle, Soma jäi viileään autoon odottamaan ja minä menin ruokailemaan. Olin ID:llä liikkeellä ja se on sähköauton positiivinen ominaisuus, että siihen saa pysäköinti-ilmastoinnin eli viilennys toimii, vaikka autossa ei ole ketään. Keskuspaikalla kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja kiva oli jakaa niitä omia kokemuksia lajin osalta. Ehkä meidän menestys oli osallistujien tiedossa, sillä paljon sain kysymyksiä, miten omia koiria koulutan jäljelle. Kaiken tiedon jaoin osallistujien kesken, samalla heille selvisi, että ainakin meillä harjoitellaan todella paljon tulosten eteen. Mikäpä siinä on harjoitellessa, kun niin tyttöset kuin minäkin nautimme lajista, vaikka se suuritöinen onkin. Lopulta kaikki palasivat maastosta ja päästiin tulosten lukuun. Kyseessä oli dreevereiden mestaruuskoe, joten muiden osallistujien tulokset luettiin ensin. Kohta päästiin jäljelle numero kolme. Kertomus ei ollut kovin pitkä, kun siellä ei huomioita löydy. Kuten epäilin, loppuun luettiin tulos VOI1 ja täydet 50 pistettä. Siitä jatkettiin dreevereiden mestaruuskokeen tulosten luku, voittajaksi siellä jo tutuksi tullut Saku ja koiransa Urho, isot onnittelut!
Olipas melkoiset kokeet parin päivän sisään. Pidän Charminkin suoritusta niissä olosuhteissa täydellisenä, joten sain seurata kaksi aivan mahtavaa jäljestystä peräkkäin. Harjoittelu on selvästi tuottanut tulosta ja koirilla potentiaalia jäljestämiseen riittää. Soman kehitys on kyllä ihastuttanut eniten, sen suorittaminen on nyt niin paljon varmempaa, eikä niitä "pölhöilyä" enää tule. Enää ei pysähdytä ja kysellä minulta apuja. Täytyy tietenkin aina muistaa, että kyseessä on todella nuori koira, eikä saa liikaa vaatia, eikä odottaa. Ehkä niitä pölhöilyjäkin vielä nähdään. Charmi jatkaa varmaa suorittamista, kesän tulokset 49, 49, 48 kertovat sen suoritusvarmuudesta. Arvokisat lähestyvät ja niitä varten tehdään viimeistelytreenejä, ehkä molemmat vielä ennen niitä nähdään vielä kokeissakin...
PISTEET KOTIIN 17.6.2024
Viime viikonlopun reissu tehtiinkin vähän kauemmas eli Kouvolan pohjoispuolelle. Pitkään mietin, ottaisinko lähistöltä majoituksen, mutta en sitten halunnut jättää Somaa yksin lauantaiksi autoon jälkien teon ajaksi. Päätin siis ajella edestakaisin lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina saavuin paikalle vähän ennen kymmentä, siellä sain kartan sekä ohjeet jälkien tekoon. Jälkiparikseni sain Tiinan, jonka kanssa jälkien teko sujuikin mukavasti koiraharrastuksista rupatellen. Kouvolan maastot ovat hyvin ihmisystävälliset, meidänkin jäljet tehtiin pääosin hienoon kangasmaastoon. Jälkien tekoon meni noin viitisen tuntia, jonka jälkeen ajelin vähän yli kolmen tunnin matkan takaisin kotiin.
Sunnuntaina herätys neljältä, kuppi kahvia, tavarat kasaan, Soma sekä Hertta kyytiin ja kohti Kouvolan Kääpälää. Alkupuhuttelut kuunneltiin, arvonnasta päivän viides jälki ja laukauksensietotestissäkin käytiin. Siitä suuntasin heti Tuohikotin ABC-huoltoasemalle lataamaan, olin liikkeellä ID:llä, kun Hanna suuntasi samana päivänä Volvolla Virolahden näyttelyyn. Akku ehti tulla lähes täyteen, samalla katselin whatsappista jälkien etenemistä ja kun toinen jälki oli lähdössä, suuntasin maastoon. Itselläni oli opastettavana päivän kolmas jälki. Toiselta jäljeltä otin kyytiini päivän tuomarin, nimikaimani Jarnon. Oman jälkeni opastus sujui ilman ongelmia, niin avoimessa maastossa piilomerkit näkyivät loistavasti. Tällä kertaa toinen kulma ei koirakolle ratkennut, siitä harmillisesti hukka, muuten ihan hienoa jäljestystä. En lähtenyt purkamaan jälkeäni, koska välissä vain yksi, ennen meidän suoritusta. Lähdin seuraavan jälkien suorittajien perässä neljännelle jäljelle odottamaan. Siellä suoritus valitettavasti keskeytyi, sillä aika ei olisi riittänyt. Sain jälleen tuomarin kyytiini ja viidennen jäljen oppaan perässä suuntasimme meidän suoritukseen.
Soma haisteli hyvin alkumakuun ja aloitti sille tyypillisen jäljellä tai sen välittömässä läheisyydessä tapahtuvan jäljestyksen. Makuu merkattiin ja siinä viivyttiin melko pitkään. Matka jatkui ja saavuimme ensimmäiselle kulmalle, mikä oli katkokulma. Siinä jatkoa etsittiin melko pitkään, kuitenkin koko ajan töitä tehden. En kehoittanut, vaan annoin Soman työskennellä ja lopulta jatko löydettiin.
(Edit 18.6.) Eilen unohdin kokonaan jäljen jännittävimmän hetken, joten lisäillään se vielä tähän. Lähdimme kulkemaan toista osuutta, kun näin parin metrin päässä etumaastossa liikettä. Kohta sieltä pölähti lentoon tirppa, sitä seurasi heti perään pari lisää. Siinä vaiheessa totesin tuomarille "poikue" ja tuomari käski ottamaan Soman lyhyeen hihnaan. Kuten alkupuhuttelussakin oli sanottu, niin näissä tilanteissa otetaan koira hallintaan ja jatketaan tilanteesta ohi. Tällä kertaa tirpat onneksi suuntasivat jäljen sivuun, joten jatkoin Soman kanssa jäljellä. Edelleen poikasia lähti noin kymmenisen lentoon tasaiseen tahtiin, sitten näkyikin teeriemo, joka alkoi esittämään haavoittunutta, kiitäen maan pintaa siipiään räpistellen. Koko tämän esityksen Soma seurasi melko rauhallisesti ja sain sen hyvin etenemään jälkeä. Näin kuinka se alkoi jo haistelemaan veriuralla, annoin pari "jälki" kehoitusta ja olimmekin valmiit jatkamaan. Tuomari antoi vielä mahdollisuuden viedä Soma kauemmaskin tapahtumista, mutta totesin, että voimme tästä hyvin jatkaa jäljestämistä ja niin teimme. Tapahtuma ei vienyt Somalta keskittymistä päivän tehtävästä, kuten hirvet aikaisemmin tekivät.
Toinen osuus edelleen jäljellä tai sen tuntumassa, makuu merkattiin yhtä hyvin. Toinen kulma ylitettiin ja sielläkin hetki jatkoa etsittiin, kuitenkin se lopulta löytyi. Kolmas makuu jälleen hyvin merkaten ja nyt kolmas kulmakin meni tarkasti. Vähän alkoi jännittämään viimeinen osuus, tähän mennessä oltiin menty loistavasti, vain kahdella kulmalla oltiin tehty vähän hakua. Viimeisen osuuden makuu merkataan hyvin pysähtyen, nyt siinä ei viivytä niin pitkään, mutta mielestäni riittävästi. Vielä vähän ennen kaatoa tehdään kahden metrin poikkeama polku-uraa pitkin, mutta siitä palataan omatoimisesti takaisin jäljelle. Viimein sorkka näkyy ja sitä Soma jää haistelemaan. Saan kiittää koiraa ja hienosta jäljestyksestä Soma saa kanafileen sekä rapsutukset, jälleen upea suoritus.
Autolla mietin suoritusta ja vähän viime viikonlopun suoritus on mielessäni. Tämä suoritus oli hyvin sen kaltainen, mutta nyt makuut merkattiin paremmin, kulmat huonommin, kahdella kulmalla tehtiin hakua, ennen kuin jatko löytyi. Sain suorituksesta jälleen 47 pistettä, mutta viime viikonlopun pettymyksen jälkeen vähennän siitä pisteen ja Hannallekin kerron arvioni, 46 pistettä. Täältä suuntasin vielä opastamalleni jäljelle, minkä käyn purkamassa Hertan kanssa. Innoissaan se jäljen haistelee, pari kertaa täytyy vähän opastaa, ettei merkit jää keräämättä. Kahden tyytyväisen koiran kanssa suuntaan keskuspaikalle, missä nautitaan makkarasta sekä salaatista tuloksia odotellen. Aika sujuu hyvin, sillä kokeesta löytyy muutamakin mejä-tuttu, joiden kanssa ajatuksia vaihdellaan.
Viimein päästään tulosten lukuun ja tällä kertaa ne luetaan numerojärjestyksessä. Itse tykkäisin "paremmuusjärjestyksestä", vaikka kisasta ei olekaan kyse. Nyt en kuitenkaan joudu yllättymään, sillä tiedän, että VOI-luokan tuloksista kertomukseni luetaan kolmantena. Meidän kertomuksesta ilolla kuuntelin "osuudet mennään tarkasti jäljen päällä, joitakin suunnan tarkistuksia kuitenkin tulee." Kulmat mainitaan pisteiden menetyksistä, "makaukset Soma osoittaa erittäin selvästi." Loppulause "Varsin tasapainoinen ja varma jäljestämissuoritus", tästä tuloksena VOI1 sekä 47 pistettä. Jälleen pääsin pisteen sisään omassa arviossani, oikeastaan pistemääräni olisi ollut täysin sama, ellen olisi viime viikonlopun pisteytyksen antanut häiritä. Nyt ei "pistot" häirinneet, ne olivat vaan suunnan tarkistuksia, mistä ei pistevähennyksiä tule.
Jälkiparini suoritti upeasti AVO1 ja 48 pistettä, häntä käyn onnittelemassa VOI-luokkaan siirtymisestä. Onnittelut saa myös pari kanssakisaajaa, upeasti meni koe heilläkin. Hyvillä mielin päätettiin siis tämä koe ja todellakin käytiin hakemassa ne ansaitut pisteet sitten muualta. Hieno koe, järjestelyt sujuivat erinomaisesti ja tunnelma oli varsin leppoisa. Kotiin ajellaan vielä kolme tuntia ja siinä matkalla teen jälleen suunnitelmia tulevaisuuteen.
SOMASTA JÄLKIVALIO! 11.6.2024
Lauantaina ajeltiin tutusti mejä-kokeen jälkiä tekemään. Tällä kertaa kyseessä oli rotuyhdistyksen koe Keuruulla. Olin ajoissa paikalla ja sain tietää, että seurakseni lähtee ensikertalainen Päivi. Vähän teimme tuttavuutta keskuspaikalla, sieltä saimme kartat, veret, krepit sekä sienet. Suunnistin meidät VOI-jäljen alkuun, mikä tehtäisiin ensimmäisenä. Ennen maastoon lähtöä kerroin jälkiparilleni, miten jälki tehdään ja sitten suuntasimmekin maastoon. Olipas meillä mukava maasto suunnistaa, suunnistus onnistui hyvin ja saimme jäljen kertavedolla hyvään paikkaan. Sitten kävelimme sen uudelleen verettäen ja minä kääntelin merkit piilomerkeiksi. Siitä suuntasimme heti AVO-jäljelle, mikä oli vastaavassa hyvässä maastossa. Koska Päivi oli ensimmäistä kertaa kokeessa, suunnistin tämänkin jäljen ja Päivi sai keskittyä seuraavan päivän opastukseen merkkejä laittaessaan. Kohta oli tämäkin jälki tehty, laitoimme veretysajat whatappiin ja suuntasimme kotiin. Päivä oli sujunut leppoisasti ja parhaani mukaan yritin mejä-tietoa jälkeä tehdessä Päiville kertoa.
Sunnuntaina Soma jälleen matkaan ja kohti keskuspaikkaa. Lenkitin Soman ja annoin sille aamuruuan ja sitten sisälle nauttimaan omaa aamupalaa. Alkupuheet kuunneltiin, arvonnasta meille jälki neljä, ensimmäinen VOI-jälki, kun alkuun oli kolme AVO-jälkeä. Laukauksensietotesti meni Somalla jo vanhasta tottumuksesta ja sitten alkoikin muutaman tunnin odotus. Kohta saimme tietoja maastosta, AVO-jäljet olivat lähteneet vauhdilla käyntiin, joten mekin suuntasimme maastoon. Jäimme odottelemaan AVO-jäljelle kolme, mistä meidän VOI-jälki myös alkaisi, toiselta puolelta tietä. Hetki AVO-jäljellä oltiin oltu, kun laitoin Somalle valjaat ja olisimme valmiita starttaamaan.
Oppaan ja tuomarin perässä kuljimme alkumakuulle. Soma haisteli alkumakuun hyvin ja siitä krepitetylle osuudelle. Koska krepityksen osuus ei mennyt mielestäni riittävän hyvin, otin Soman takaisin alkumakuulle. Tuomari oli lähtöön ilmeisen tyytyväinen, kun oli tullut jo krepitetylle osuudelle, mutta hyvin pääsimme hänet kiertämään. Otimme lähdön uusiksi ja nyt jäljestys näytti paremmalta. Soma kulkee jäljellä pääosin maavainuisena. Jälkeä on helppo seurata ohjaajanakin, sillä merkit ovat melko hyvin nähtävillä. Ensimmäinen osuus mennään tarkasti ja makuu merkataan hyvin pysähtyen. Ensimmäinen kulma mennään tarkasti ja siitä toiselle osuudelle. Makuulla pysähdytään, vähän nopeasti. Toinen kulma on katko, missä Soma lähtee vähän rengastamaan, saa kuitenkin jatkosta hajun ja suuntaa sienen laskupaikkaan lähes suoraan, olemme siis selvittäneet katkon ilman ongelmia. Kolmas osuus jatketaan jälkiuralla ja myös makuulle pysähdytään. Kolmaskin kulma mennään tarkasti ja siitä viimeiselle osuudelle. Nyt pulssi alkaa vähän nousta, viimeisen kahden jäljen aikana viimeistään tässä vaiheessa vaikeudet ovat alkaneet. Nyt pysytään uralla ja kun vielä viimeinenkin makuu merkataan, niin jännitys nousee entisestään. Mielessäni mietin "Hyvä Soma, enää vain sorkalle", matka jatkuu ja viimein sorkka näkyy. Kun Soma pysähtyy siihen ja saan luvan kiittää, huokaisen syvään ja ensimmäisenä käyn kiittämässä tuomarin sekä jäljentekijän, hieno jälki oli tehty. Sitten on aika kiittää varsinaista työntekijää, aivan loistava suoritus, viimeinkin!
Kulkiessamme autolle, tiedän että tällä suorituksella Somasta saatiin jälkivalio. Sitten mietin jäljen tapahtumat ja totean itsekseni, että tästähän tehtiin vielä hyvät pisteetkin. Autolta lähetän viestin "kirjeen saa nyt avata", mikä tarkoitti Hannan jo etukäteen SHOW-linkiltä tilaaman ruusukkeen kirjekuoren avaamista. Pari koetta se odotteli siellä avaamattomana. Kohta puhelin soi ja Hanna haluaa tarkemmin tietää tapahtumat. Kerron, miten loistavasti Soma suoriutui ja kerron, että oletan sen saavan 47 pistettä. Arvioin suorituksen joka kerta itsekin, kuten myös opastamani jäljet ja tähän mennessä (yhtä lukuun ottamatta, mikä oli vuosia sitten) arvioni on osunut +-1pisteen sisään.
Hetken sain odotella ja vielä oli viimeisen VOI-jäljen opastus. Opastus sujui hyvin. Toisten jälkiä en lähde yksityiskohtaisesti arvioimaan, mutta jäljellä oli tapahtumia, minkä perusteella arvioin sen jäävän muutaman pisteen Soman taakse. Heti opastuksen jälkeen lähdin purkamaan jäljen ja jo opastuksen aikana alkanut vesisade sai jatkoa, joten purun jälkeen saavuin autolle aivan märkänä. Siitä suuntasin heti keskuspaikalle, Somalle ruoka ja itse suoraan saunaan. Saunomisen jälkeen syömään ja sitten alkoikin jälleen se muutaman tunnin odottelu ennen tulosten julkaisemista.
Lopulta alkoi tulosten julkistus, jälkiparini sai hienosti AVO2 tuloksen, mikä on aina upea saavutus, kun lajin aloittaa. Sitten aloitettiin VOI-tulokset, montaa tulosta ei ehditty lukemaan, kun julistettiin tulos jäljeltä numero 4. Mitä? sehän on meidän jälki, vähän olin ihmeissäni, sillä odotin opastamani jäljen olevan ennen meidän tulosta. Kuuntelin kertomuksen, enkä ollut oikein tunnistaa, että se oli meidän suorituksesta. Kertomuksen mukaan poikkeamia ja sivu tarkistuksia oli tehty jokaisella osuudella. Katkokulmalla oli tehty tarkistuspistoja sekä kolmas kulma oikaistu. Ensimmäinen makuu oltiin menty ilmeisesti hyvin, muut nopeasti. Loppuun tulos VOI1 ja 42 pistettä. Hämilläni kävin noutamassa pöytäkirjan ja pöydässä luin kertomuksen vielä uudelleen. Oma arvioni heitti peräti 5 pistettä saatuun tulokseen. Mietin suoritusta, enkä mitenkään saanut sitä sopimaan tähän arvosteluun. Koska halusin tietää vähän enemmän perusteista, niin tulosten lukemisen jälkeen suuntasin tuomarin juttusille. Keskustelu ei oikein selventänyt arvostelua mitenkään, tuomari toisti samat asiat mitä oli paperilla. Kysyin näistä lukuisista pistoista, joita itse en havain