Mejä 2025
TÄYDET PISTEET! 26.4.2025
Vähälumisesta talvesta johtuen mejä-kokeet alkoivat normaalia aikaisemmin. Torstaina pääsimme tekemään jo neljännen startin, tällä kertaa Soman kanssa. Kyseessä oli arkikoe, missä kolme AVO-luokan ja kaksi VOI-luokan koiraa. Metsästysmajalla nautimme aamupalaa ja kuuntelimme alkupuhuttelun. Sen jälkeen oli vuorossa arvonta, missä saimme illan viimeisen jäljen. Sitten siirryimme laukauksensietoon, minkä kaikki läpäisivät. Ensimmäinen koirakko siirtyi tuomarin sekä oppaan kanssa maastoon ja minä lähdin lenkittämään Somaa.
Nopeasti aika keskuspaikalla kului, makkaraa syöden ja kahvia juoden sekä muiden osallistujien kanssa rupatellessa. Viimeiset VOI-jäljet olivat maastossa melko lähekkäin, joten lähdimme yhdessä maastoon. Odottelin neljännen suorituksen, eikä siinä pitkään mennytkään, vähän yli puolisen tuntia, kun jo maastosta takaisin palattiin. Siitä suunnattiin viimeiselle jäljelle ja laitoin Somalle valjaat. Meille osoitettiin alkumakuu, minkä jälkeen saimme luvan aloittaa. Soma haisteli alkumakuun huolellisesti ja omaan tyyliinsä lähti hyvin rauhallisesti liikkeelle. Sen aloitus on lähes aina hyvin rauhallinen, se ikään kuin kalibroi nenäänsä maastoon. Hitaasti vauhdista huolimatta, tai ehkä sen takia, se pysyi täysin jäljellä. Jonkin matkaa ensimmäistä osuutta kuljettiin, kunnes Soma pysähtyi makuulle. Se haisteltiin moneen kertaan ja vasta sen jälkeen jatkettiin matkaa. Ensimmäisellä kulmalla se teki niin selvän käännöksen, että uskoin sen olleen normikulma. Toisella osuudella makuu haisteltiin yhtä hyvin, pitkään pysähtyen. Katkokulmalla poikittain ollut polku meinasi viedä mukanaan, mutta Soma palasi, parin metrin päästä, onneksi tarkistamaan veretyksen. Se jatkettiin veretyksen loppuun ja sieltä rengastus sekä lopussa tukeutuminen jäljentekijöiden jälkiin ja matka jatkui. Kolmas makuu löytyi ja sekin kiinnosti useamman sekunnin ajan. Viimeinen kulma oli mallisuoritus, kulman kohdalla lyhyt pysähdys, käännös 90 astetta ja kohti viimeistä osuutta. Eipä jäänyt itsellenikään epäselväksi saattoiko kulma olla siinä. Viimeisen osuuden makuun oli ohittamassa, mutta pysähtyi heti sen taakse, nenä ilmaan, siitä haju ja makuulle. Viimeinenkin makuu löydettiin ja haisteltiin huolellisesti, enpä ole aiemmin näin selviä kaikkien makausten merkkausta koirillani nähnyt. Vielä hetki jatkettiin ja mielessäni kertasin jäljen tapahtumia. Hetkinen, siellähän ei ollut yhtään kohtaa, minun mielestäni, mistä pitäisi pistevähennyksiä tehdä.... olimmeko matkalla jo toiseen Soman täyteen pistepottiin 50. Vielä sorkka pitäisi löytää ja hetken päästä siellä oltiinkin. Soma sai todellakin ansaitun kanafileen sekä rapsutukset.
Soman suoritus oli loistava. Se eteni suurimman osan jäljestä maavainuisena, rauhallista vauhtia, hihna ei tainnut olla kireänä kuin muutaman kerran. Sen vauhtia ei tarvitse jarruttaa, vaan se pääsee suorittamaan ikään kuin olisi vapaana tekemässä tehtäväänsä. Ainakin kahden kokeen perusteella viime vuoden ongelmat on ohitettu, toivon mukaan niitä ei nähdä jatkossakaan. Vieläkään en ole keksinyt, mistä ne johtuivat? Aivan ilman syytä Soma vaan lopetti jäljestämisen, aivan kuin kytkin olisi siinä kohdassa käännetty off-asentoon.
Keskuspaikalla nautittiin vielä iltapala ja sitten olikin tulosten luvun aika. Ensin luettiin AVO-luokan tulokset, kaksi kakkosta ja yksi ykkönen. VOI-luokassa toinenkin osallistuja oli tehnyt hienon suorituksen, mistä ykkönen ja 45 pistettä. Sitten kuuntelin meidän kertomuksen, missä ei mitään mainintaa virheistä. Kaikki kulmat tarkasti ja makuilla pysähdyttiin sekä merkattiin hyvin. Ei poikkeamia matkalla ja vielä sorkkakin löytyi. Eihän siitä voinut sitten olla tuloksena muuta kuin VOI1 ja täydet 50 pistettä. Kylläpä tuli mahtava fiilis, nyt minulla on käsissäni kaksi aivan loistavaa jälkikoiraa. Innolla odotamme koekauden jatkoa, ehkä kokeeseen en ihan heti starttaa, kun osallistutaan vähän eri yhdistysten talkoisiin. Nyt kun alueet ja osin yhdistykset vaihtuivat, haluan olla mukana auttamassa harrastajia, niin uusia kuin vanhoja, tämän upean lajin pariin.
TYTTÖSET JÄLJILLÄ 24.3.2025
Olipas hienoa päästä jatkamaan heti viikon päästä mejä-kokeita ja tällä kertaa kahdella koiralla. Sunnuntaiaamuna herätys klo 06.00 ja noin klo 07.00 starttasin Charmin ja Soman kanssa kohti koepaikkaa Nakkilaan. Aamusella oltiin vielä kuusi astetta pakkasella, mutta päivän aikana se kääntyisi plussalle, ehkä jopa kymmeneen asteeseen asti. Tien pinta oli onneksi kuiva ja ilman ongelmia pääsimme perille. Aamupalaa nautittiin ja kahvia juotiin samalla kun tuomari piti puhuttelunsa. Sitten arvottiin ja meille päivän kaksi viimeisintä jälkeä. Se tiesi pitkää odottelua, mutta muuten se ei haittaisi yhtään, sillä päivän lämmetessä jälki tuskin huonommaksi muuttuisi. Vielä laukauksen sietotesti, minkä kaikki koirat läpäisivät ja ensimmäinen koirakko suuntasi maastoon.
Mukavasti aika koepaikalla kului, koiraharrastuksista puhuen ja kahvia nauttien. Lopulta oli meidänkin aika siirtyä maastoon. Ensimmäisenä alkumakuulle suuntasi Soma, jonka jäljestystä kieltämättä jännitin aika paljon. Viime vuoden hyvin poikkeavat jäljestykset, totaaliset pysähdykset, ihmettelyt ja epävarmuus sai vähän miettimään, miten tämä kausi alkaisi. Harjoitusjäljillä ollaan menty loistavasti, eikä siellä ole näitä viime vuoden ongelmia näkynyt. Sain luvan aloittaa ja ohjasin Soman alkumakuulle. Se haisteltiin vähän nopeasti ja suunnattiin jäljelle. Ennen krepityksen päättymistä, en ollut tyytyväinen Soman vireeseen, joten palasimme takaisin alkumakuulle. Tämä oli hyvä päätös, sillä toinen lähtö oli jo paljon parempi.
Ensimmäistä osuutta edettiin jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Kertaalleen tehtiin pisto jäljen sivuun ja lyhyt tarkistus jälkeä taaksepäin. Ensimmäinen kulma oli katko, mikä selvitettiin hyvin rengastaen. Toinen osuus mentiin hienosti, maavainuisesti jälkeä, makuulla pitkä pysähdys, toinen kulma tarkasti. Kolmatta osuutta jatkettiin hyvin, jälleen makauksella pysähdyttiin. Sen jälkeen pieni pisto sivuun, mistä palattiin omatoimisesti jäljelle. Viimeisellä kulmalla mentiin vähän kulman yli ja sitten jatko rengastettiin vähän laajasti. Neljäs osuus mentiin jälkitarkasti, kunnes sorkka alkoi lähestyä. Silloin Soman nenä nousi ylös ja vainua otettiin ilmasta. Sitten saatiinkin pelottava havainto, etumaastossa taisi juurikin peura laukata metsään. Soma jatkoi lähestymistä sitä kohden, onneksi sorkka oli myös samalla suunnalla. Sitten sydän takoikin jonkin aikaa, Soma pysähtyi puolen metrin päähän sorkan taakse, katse ja nenä suuntasi eteenpäin maastoon. Hihna oli minulla löysällä ja sitten odotettiin, lähdetäänkö etsimään neljää tuoretta sorkkaa vai merkataanko yksi sorkka takaa. Ilmeisesti haju sorkasta oli riittävän voimakas, sillä Soma kääntyi ja tuli sorkalle, vielä hetki odotettiin kun se sitä haisteli ja sitten sain kiittää. Menin antamaan Somalle herkun, kanafileen rapsutusten kera. Eipä ole ennen fileestä puolet tippunut maahan, kun vieläkin täytyy mennyttä peuraa haistella. Tarjoan lopun kanafileestä, mikä syödään ja sitten onkin aika suunnata pois maastosta. Vielä hetken Soma hajua peurasta otti, mutta sitten se sai unohtua. Olinpa Soman suoritukseen todella tyytyväinen, tuore riista jätettiin ja suoritus päästiin loppuun. Muutama pistevähennys sieltä oli tulossa, Hannalle tekstasin oman arvioni 47 pistettä. Makuut mentiin eriomaisesti, kuten myös kaksi kulmaa.
Heti perään Charmin kanssa jo vuoden toinen jälki. Ensimmäinen meni niin upeasti, että Charmin kanssa lähdin maastoon ihan vaan nauttimaan sen menosta. Alkumakuu haistellaan ja Charmin kanssa sitä ei tarvitse uusia, tehtävä on kirkkaana mielessä. Koko jäljestyksen se kulkee lähes jäljen päällä. Kaikki makuut merkattiin selvästi pysähtyen ja haistellen. Katkokulma alkuun rengastaen ja sitten jäljentekijöiden jalanjälkiä jatkoon. Toinen kulma tarkasti. Kolmannella kulmalla Charmi tekee vähän yli kuuden metrin rengastuksen jatkoon, joten siitä pistemenetys. Sorkalle Charmi pysähtyy ja kanafileen syömisen jälkeen ottaa sorkan matkaan ja kantaa autolle. Charmin suorituksesta ei pitkää kertomusta tule, sillä mitään ylimääräistä ei siellä tapahdu, ainoastaan se pieni rengastus. Hannalle viesti ja arvioni jälleen pisteistä, yhden pisteen vähennän kulman rengastuksesta eli 49. Olipas upeat jäljestykset molemmilla tytöillä ja erityisen iloinen olen makuiden merkkauksesta, molemmilla selvät pitkät pysähdykset makuuta haistellen.
Palaamme koepaikalle ja kohta aletaan lukemaan tuloksia. Omat arvioni osuvat täysin kohdalleen, Somalle 47 ja Charmille 49 pistettä. Nyt sitten odotellaan muidenkin koekauden alkua ja lähdetään jahtaamaan tuloksia eri tuomareilta, kun sääntömuutos saatiin tollereiden ja SNJ:n karsintapisteisiin, että tulosten on oltava eri tuomareilta. Enpä ole pisteistä huolissani, näillä suorituksilla varmaankin samoihin pisteytyksiin päästään muuallakin :-)
MEJÄ-KAUSI STARTATTU 18.3.2025
Suomen talvi oli jälleen hyvin erikoinen ja pääosin melko lämmin. Lunta maahan saatiin hyvin poikkeavasta eri alueilla. Onneksemme länsirannikko on ollut lumesta vapaa jo pidemmän aikaa, joten mejä-kokeet olivat siellä jo mahdollisia. Saimme viime viikonlopun kokeeseen yhden paikan ja päätin startata Charmin kanssa. Meidänkin alueella maat sulivat osittain, joten ehdin tehdä pari vähän lyhyempää harjoitusjälkeä Charmille. Osin jälki kulki lumen päällä, mutta eipä se näyttänyt jäljestämistä haittaavan. Harjoitusjäljillä Charmi kulki aivan jälkeä tai sen tuntumassa, makuut merkattiin ja kulmat mentiin tarkasti. Ennen koetta seurasin säätiedotusta ja se ei näyttänyt kovin hyvältä. Säätila oli kääntynyt pakkasen puolelle ja lumisadettakin saattoi olla tiedossa. Lisäksi sääennuste lupasi 8-9 m/s tuulta. Onneksi lumisade ei toteutunut, jäljen teon aikaan tuuli oli kylläkin ollut melkoinen. En antanut säätilan häiritä, vaan hyvillä mielin suuntasimme sunnuntaiaamuna koepaikalle.
Koepaikalla nautittiin aamupalaa, tuomari piti alkupuhuttelut, jäljet arvottiin, käytiin laukauksensietotestissä ja sitten alkoikin se kokeeseen kuuluva odottelu. Meille arvonnassa jälki nro 5, joten odottamista oli useampi tunti. Aika kului mukavasti muiden osallistujien ja järjestäjien kanssa höpötellessä, välissä kahvia nauttien. Aamulla oli lämpötila nollan tienoilla ja melko tuuletonta, mutta odotellessa tuuli koko ajan yltyi. Meidän lähtiessä metsään kävi ajoittain jo melkoinen puhuri. Oppaan ja tuomarin perässä kuljimme alkumakuulle, mikä meille näytettiin. Sain luvan aloittaa ja käskyllä "jälki" ohjasin Charmin alkumakuulle.
Hyvin Charmi alkumakuun haisteli ja siitä jälkeä eteenpäin. Charmi eteni maavainuisesti jälkeä pitkin ja jonkin matkan päässä pysättiin makuulle. Hyvin se haisteltiin ja jälleen matkaan. Sitten olikin kulman vuoro, missä tehtiin tarkka 90 asteen käännös. Toista osuutta yhtä tarkasti, korkeintaan parin metrin päässä jäljeltä. Harmillisesti tämä kahden metrin poikkeama tuli juuri makuun kohdalle, sen takana Charmi vielä pysähtyi, otti ilmavainua, mutta ei palannut makuulle sitä tarkistamaan. Sitten tulimme katkokulmalle. Veretyksen jälkeen Charmi jatkoi muutaman metrin, tarkisti siitä kohdasta suunnat ja kun verta ei löytynyt, lähti rengastamaan. Yhdellä rengastuksella jatko helposti löydettiin. Kolmannen osuuden makaus merkattiin jälleen hyvin. Kolmannen kulman Charmi teki lähes tarkasti, tuomarin mukaan siinä poikettiin pari metriä, onneksi se jälkinarun mitta (6m) on sallittu poikkeamiin, ilman pistemenetyksiä (ainakin suurimmalla osalla tuomareita). Viimeinen osuus mentiin jälleen tarkasti, makuulla pysähdyttiin hyvin. Kohta oltiinkin sorkalle, mitä Charmi jäi haistelemaan. Sain luvan ja kävin antamassa Charmille kehut, rapsutukset ja hyvin ansaitun kanafileen.
Kausi alkoi upeasti, ilman yhden makauksen ohittamista täydet 50 pistettäkin olisi ollut mahdollinen. Charmi on siis valmis koekauteen. Jäljeltä palasimme koepaikalle ja siellä nautin erinomaisen lihakeiton. Kohta tuomari saapui viimeiseltä jäljeltä ja tulokset luettiin. Meidän tulos luettiin toiseksi viimeisenä, makuun ohittamisesta ainoat pistevähennykset ja tuloksena upea VOI1 ja 48 pistettä. Kokeen parhaaksi jäljesti koirakko, millä vaan pieni poikkeama reitiltä, siitä pistemenetys ja tuloksen 49 pistettä, onnittelut! Olipa mahtavaa aloittaa kausi jo näin aikaisin, pitkän talven sitä joutuu aina odottamaan. Nyt sitten mietitään miten ja kenen kanssa jatketaan. Mejän kanssa pitää saada rallyt, näyttelyt ja ehkä ne noutojututkin sovitettua.