Mejä 2025
SOMA LUNASTAA LUPAUKSIA 20.6.2025
Charmin kerättyä tarvittavat pisteet tollereiden mestaruuskokeeseen, oli aika suunnata Soman kanssa kokeisiin. Jyväskylän kokeesta tuli hienot pisteet 46, mutta ne eivät vielä riittäisi. Kesäkuun alussa suuntasimme Mynämäelle, mikä oli vähän toisintoa viime vuoden keskeytyksistä. Ensimmäinen osuus mentiin tuomarinkin sanoin, vielä 50 pisteen arvoisesti, mutta sitten tapahtui jotain. Tällä kertaa Soma ei jäänyt paikalleen, mutta kun kolmannen kerran kulki veretetyn osuuden yli sitä mitenkään huomioimatta, eikä kehotuksetkaan auttaneet, päätin keskeyttää kokeen.
Heti viikon päästä saimme uuden mahdollisuuden Kouvolassa. Lauantai aamuna ajelin lähes kolme tuntia jälkien tekoon. Sieltä sain pariksen ensikertalaisen, jonka kanssa päivä sujui todella leppoisasti mejästä sekä muista yhteisistä kiinnostuksen kohteista keskustellen. Hyvät jäljet (VOI/AVO) saimme tehtyä ja uuteen harrastajaan sain iskostettua mielestäni jäljen tekemisen yhden pääasian, minkä hän hyvin kiteytti kiitokseen, minkä häneltä myöhemmin sain "Kirkkaana jäi päähän että rata tehdään koiralle ja jos voi suoritusta auttaa/tukea niin kannattaa sääntöjen puitteissa tehdä se fiksusti". Jäljen teossa koiran etu on se tärkein.
Sunnuntaina aikainen herätys ja Soman kanssa matkaan starttasimme klo 4.30. Keskuspaikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa oli mukava rupatella aamupalaa nauttien. Kiitokset Markku hyvistä vinkeistä tulevaan Norjan reissuun liittyen. Jäljet arvottiin ja meille tuli päivä viides jälki, oppaana saisin olla viimeisellä jäljellä. Pitkän odottelun jälkeen pääsimme viimein maastoon. Soman lähtö oli todella nihkeä ja uusin se kolmeen kertaan. Siitä lähdimme melko verkkaisesti jälkeä. Heti osuuden alussa Soma tekee pienen lenkityksen ja jää paikalleen ihmettelemään. Annan kehoituksen "jälki", millä se lähtee etenemään veriuralla. Makaus merkataan erinomaisesti pysähtyen. Tullaan ensimmäiselle kulmalle, missä katko. Soma etsii jatkoa, tekee hyvän rengastuksen, mutta ajautuu sillä melko kauas kulmalta. Jälleen pysähdys, missä annan toisen kerran kehoituksen "jälki", millä jatketaan suoraan jäljen jatkolle. Tästä eteenpäin alkaakin täydellinen jäljestys, seuraavat kaksi kulmaa alle liinan mitan, toinen makuu osoitetaan erinomaisesti, kolmas ja neljäs riittävästi. Jäljestys tehdään aivan veriuran päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Melkoisen haasteen jäljestämiselle tuo VIIDEN tieuran ylittäminen. Enpä ole muualla kokeissa sellaisia teiden ylityksiä nähnyt, mutta onneksi Soma selviytyy niistä kaikista. Täytyypä jatkossa ottaa tämäkin treenatessa huomioon. Ensimmäinen osuus harmillisesti empien, annetuista kehoituksista sekä lenkkien tekemisestä vähenee pisteitä, en tiedä miten paljon kehoituksista vähennetään, mutta Hannalle lähetän viestin ja arvion 46-47 pistettä.
Vielä tämän jälkeen opastus, mikä sujuu ilman ongelmia ja koirakin tekee ihan hyvän tuloksen, lopulta VOI1 ja 45 pistettä. Jäljen purku, minkä jälkeen palaan keskuspaikalle kuulemaan tuloksia. Tulokset luetaan numerojärjestyksessä, joten kymmenen tulosta saan kuunnella ennen omaani. Ensimmäisen osuuden vaikeudet kertomuksesta kuulee, loppulause "Erinomainen, osaava jäljestäjä, jolla oli tänään alkukankeutta" kiteyttää hyvin suorituksen. Lopputuloksena VOI1 ja jälleen 46 pistettä. Tällä tuloksella paransimme mestaruuskokeen karsintapisteitä yhdellä, mutta edelleen olemme ensimmäinen putoaja kisasta. Tiedossa ei itselläni ollut enää kokeita loppukuukaudelle, pariin kokeeseen olemme varasijalla. Teen siis jo suunnitelmia, että mestaruuskokeeseen lähden vaan Charmin kanssa, mutta mitä sitten tapahtuikaan....
Maanantai-iltana katsomme telkkaria, kun Hanna päättää lähteä nukkumaan. Hetken kuluttua Hanna saapuu viereeni, hänellä olisi uutisia kerrottavana. Hetken ehdin jo pelätä pahinta?, mutta sitten hän kertoo, että menisin kuulemma huomenna tiistaina tekemään jälkeä. Olen aivan ihmeissäni, enkä meinaa uutista uskoa. Hanna oli kuitenkin nähnyt facessa haettavan osallistujaa Kauhajoen kokeeseen. Hän oli sinne viestitellyt ja lopulta sieltä koepaikka meille heltisi. Minulle hän ei ollut asiasta kertonut mitään. Olipas melkoisen kiva yllätys, vielä pääsisimme Soman kanssa kokeilemaan pisteiden parannusta. Hyvillä mielin nukkumaan, onneksi kyseessä oli iltakoe.
Tiistai päivänä pakkasin jäljen tekemiseen tarvittavat tavarat ja ajoissa liikkeelle, jälleen matkaa oli lähes kolme tuntia tehtävänä. Pieniä teitä ajelin navin opastamana ja viimein saavuin perille. Sain jälleen parikseni ensikertalaisen. Ilmossa kerron aina, että minulle voi laittaa myös ensikertalaisen, mielelläni jaan mejäoppia eteenpäin. Jälleen jälkien teko sujui oikein mukavasti jälkiparin kanssa rupatellessa. Meilläkin oli paljon puhuttavaa mejän lisäksi, sillä parini oli myös kasvattanut pentueita sekä harrasti mejän lisäksi paljon muuta. Ensin teimme voi-jäljen ja sen jälkeen hänen opastettavakseen tulevan avo-jäljen. Jälkiparillani oli pyykkipoikia mukana, mutta ei ihan riittävästi, joten annoin hänelle lainaksi omat pyykkipoikani, niitä on aina matkassa kahdelle jäljelle tarvittava määrä. Kiitin jälkipariani mukavasta päivästä ja jälleen lähes kolmen tunnin ajo kotiin ja sinne pääsin vasta puolen yön jälkeen.
Keskiviikkona Soma kyytiin ja "juhannusruuhkassa" ajelu koepaikalle. Mitään ruuhkaa ei reitilläni ollut, pienille teillä näkyi varmaan alle kymmenen autoa yhteensä. Vähällä kuitenkin oli, etten joutunut todelliseen juhannusruuhkaan, kun mietin uutta reittiä, mikä olisikin mennyt Nummijärven kautta, onneksi muistin, että nummirock on aina juhannuksena, joten kuljin samaa reittiä mitä maanantainakin. Nyt festivaalit (lähes neljänkymmenen vuoden takaa) ovat vaihtuneet koiraharrastuksiin, ja hyvä niin. Pääsin keskuspaikalle ja siellä selvisi, että illalle olisi kaksi tuomariryhmää, molemmissa neljä koirakkoa. Arvonnassa sain päivän neljännen jäljen, opastus olisi toisena. Yön aikana oli satanut todella voimakkaasi ja maasto oli aivan märkä, nyt illaksi sade onneksi loppui, mutta sitten alkoikin melkoiset puhurit puhaltaa. Olosuhteet eivät jäljestämiseen olleet parhaat mahdolliset, kuten lopputuloksistakin voi nähdä, voittaja- ja avo-luokassa vaan yksi ykköstulos kummassakin. En antanut olosuhteiden kuitenkaan häiritä, vaan laukauksensietotestin jälkeen suuntasin myös maastoon.
Ensimmäinen suoritus kesti melko pitkään, mutta sen jälkeen oli opastukseni vuoro. Harmillisesti koira teki jokaisella kulmalla hukan ja sitä kautta koe keskeytettiin. Palasin autolle ja Soman kanssa suuntasimme kohti päivän viimeistä jälkeä. Sielläkin jouduimme pitkään odottamaan, jäljet suoritettiin pidemmän kaavan kautta. Kolmanneltakin jäljeltä oli tullut keskeytys, siitä syystä siellä kesti vähän pidempään.
Sitten lavalla nousi tämän juhannus festivaalin pääesiintyjä, Soma! Se oli jäljelle mentäessä ihan innoissaan, mikä ei ole ihan tyypillistä sille, ehkä iltakokeet sopii sille paremmin. Alkumakuu haisteltiin hyvin ja tällä kertaa päästiin ensiyrittämällä matkaan. Se etenee reippaasti, tällä kertaa alkukankeutta ei ole. Ensimmäinen makuu pysähdytään tutkimaan tarkasti, vielä vilkaisu minuun ja sitten jatketaan. Täysin veriuralla edetään, kunnes tulemme katkokulmalle. Siitä täydellinen rengastus, kun ensimmäinen on vähän liian lyhyt, toinen tehdään vähän pidempänä ja jatko löytyy. Toinen osuus edelleen veriuralla, korkeintaan kahden kolmen metrin poikkeama siitä. Toinenkin makuu osoitetaan pitkäksi aikaa pysähtyen. Kulma mennään tarkasti. Kolmas osuus edellisten kaltaisesti uralla ja makuu merkataan, kulma tarkasti ja sitten viimeiselle osuudelle. Mielessäni kertaan suoritusta tähän asti, pistevähennyksiä ei paljon ole odotettavissa. Lopun vaan nautin Soman suorituksesta, nyt mennään tavalla, mitä se on useasti harjoitusjäljillä tehnyt. Koesuorituksissa olen sen keväällä nähnyt kertaalleen, mistä upea 50 pistettä, nyt siitä ei kauaksi jäätäisi. Charmi on loistava jäljestäjä, mutta Somassa näen (parhaana päivänä) vieläkin tarkemman ja paremman jäljestäjän. Nuoren koiran, vasta 2 vuotta, epävarmuus ja kokemuksen puute tekee väliin jäljellä pieniä poikkeamia. Tällä jäljellä niitä ei näkynyt, viimeinenkin makuu merkataan hyvin, hetki vielä jälkeä pitkin ja sitten ollaankin sorkalla. Aivan mahtava suoritus, pääesiintyjä otti yleisönsä ja antoi minulle todella nautittavan esityksen. Siitä vielä palkaksi namit, kanafile ja rapsutukset.
Kävellessäni autolle, soitin Hannalle. Olin laskenut, että 48 pistettä riittäisi osallistumiseen tollerimestaruuteen. Puhelimessa kerroin Hannalle, että 48 pistettä on varma, ehkä suoritus riittäisi 49 pisteeseenkin. Suoritus ei ollut ihan täydellinen, ne muutamat pienet tarkistukset varmaankin verottaisi sen yhden pisteen. Vielä kävin, hyvillä mielin, purkamassa jälkeni ja suuntasin laavulle. Laavulla vastaan käveli eilinen jälkiparini, kuka palautti lainaksi saaneen laukun sekä pyykkipojat. Myöhemmin kotona huomasin, että laukussa oli myös suklaalevy kiitokseksi (pieni kiitos kärsivällisestä ja kattavasta ensikertalaisen opastuksesta!), kiitos minun puolestani siitä. Ensikertalaisia on aina mukava saattaa tämän hyvin koukuttavan lajin pariin. Laavulla nautittiin makkarat sekä salaattia ja kohta tuloksia alettiin julkaista. Nyt tuomarit lukivat tuloksia vuorotellen. Yksi ykköstulos avoista, muuten nollaa sekä kakkos- ja kolmostuloksia. Meidän tulos julkistettiin viimeisenä ja todella tyytyväisenä otin vastaan lapun missä upea teksti tuloksella VOI1 ja 49 pistettä. Tuomari vielä hymyillen kertoo, ettei kaukana oltu täydellisestä suorituksesta, mutta ne muutamat pienet tarkistukset ja siitä oli ihan samaa mieltä. Sitten alkoi pitkä kotimatka, joka mentiin hymyillen ja perillä jälleen torstain puolella. Siinä oli minulla upea juhannus festivaali, minkä Hanna oli hienosti järjestänyt. Sen avulla meillä on jälleen kaksi omaa koiraa ja ehkä jopa oma kasvatti kisaamassa tollerimestaruudesta. Pistetilannetta voi seurata täältä.
KAUSI JATKUU UPEASTI 5.6.2025
Charmin kausi on jatkunut parilla mejä-kokeella. Niistä ensimmäinen oli Jämsässä, missä tuomariksi saimme Kari Mujen. Lauantaina tehtiin normaaliin tapaan korvaavat jäljet, tällä kertaa avo- ja voi-jälki. Sunnuntain arvonnasta saimme jäljen numero 5 ja sitä ennen olisi meidän opastus. Opastus oli tällä kertaa melkoisen haastava, sillä jäljelle tullut labbis eteni melkoista vauhtia. Tuomari huomautti jäljellä useamman kerran vauhdista, mutta sillä ei koirakolle ollut paljon merkitystä. Vauhdista yritin siis tarkkailla merkkejä ja jotenkin jäljellä pysyin. Kovasta vauhdista johtuen koira teki useamman hukan ja kolmannesta koe keskeytettiin. Jäljellä pitäisi aina muistaa sanonta "vauhti tappaa tarkkuuden" ja niin siinä näytti käyvän tämänkin koiran kohdalla.
Siirryimme meidän jäljelle ja opas ohjasi meidän alkumakuulle. Tuomarilta sain luvan aloittaa ja käskyllä Charmi töihin. Alkumakuu haistellaan tarkasti yhdessä ja siitä ohjaten alkukrepitys. Charmi etenee tavalleen uskollisena enimmäkseen maavainuisena pysyen jälkiuralla tai sen välittömässä läheisyydessä. Yksi lyhyt pyörähdys ensimmäisellä osuudella tehdään. Makuu haistellaan pitkään. Ensimmäinen kulma mennään todella tarkasti. Toinen osuus edetään tarkasti ja makuu merkataan erinomaisesti. Kulma pienellä taustalenkillä jatkoon. Kolmas osuus jälleen tarkasti, makuulla kunnon pysähdys ja sitten tullaan kulmalle. Siellä tehdään pientä hakua sekä rengastus. Jatko ei vielä löydy, vaan tehdään laajempi rengastus, mistä päästään jatkoon. Vähän ihmettelen viimeisellä kulmalla tehtyä hakua, silloin en vielä tiennyt, että siinä olikin katkokulma, kun se yleensä tehdään ensimmäiselle tai toiselle kulmalle. Sinänsä ensimmäiset kulmat mentiin niin tarkasti, ettei sen perusteella siellä katkoa voinut ollakaan. Viimeinen makuu merkataan, mutta vähän turhan nopeasti. Sitten saavutaankin sorkalle, mitä tutkitaan pitkään ja palkkauksen jälkeen kannetaan tuttuun tapaan autolle. Lähes täydellinen suoritus, Hannalle tekstitän arvioni 48 pistettä. Samaan pistemäärään on päätynyt myös tuomari, kun tulokset päivän päätteeksi julkaistaan.
Viikon päästä olemme jälleen Charmin kanssa kokeessa, tällä kertaa Päijälässä Orivedellä. Muuton jälkeen tänne kokeeseen oli mukava vähän yli puolen tunnin ajomatka. Olin ilmoittanut kokeeseen Charmin ja Soman, mutta saimme yhden koepaikan. Lauantaina selvisi, että jälkien teko oli suunniteltu vähän eri tavalla, minun oletettiin tekevän yksi korvaava jälki Hannan kanssa, joka olikin kotosalla. Eipä hätää, jälleen mejäyhteisö osoitti tukensa ja paikalle saapunut pariskunta suostui jakaantumaan, kiitokset siitä vielä näin jälkikäteenkin! Pariskunta oli minulle jo tuttu, toisessa yhteydessä olimme puhelleet juurikin tästä kokeesta. Teimme voi-jäljen hyvin rauhallisesti ja pyrin sen aikana jakamaan kaiken mejä-tietoni jälkiparilleni.
Arvonnasta saimme toisen jäljen ja opastukseni olisi päivän viimeinen eli kuudes. Laukauksensietotestin jälkeen siirryimme mekin maastoon, odottelemaan vuoroamme. Pienessä tihkusateessa lenkitin Charmin ja sitten odottelimme autossa. Yön aikana oli sadellut melko paljon ja mietin sen vaikutusta jälkeen, kohta se nähtäisiin. Tulemme alkumakuulle, mistä Charmi lähtee rauhallisesti liikkeelle. Jälki on lähes toisinto edellisestä, kulmista yksi tarkasti, yksi pienellä lenkillä ja katko rengastamalla jatkoon. Tällä kertaa kaikki makaukset hyvin merkaten. Yksi kaarros tehdään jäljen sivulle, viimeksi pyörähdys, muuten jälkitarkasti. Sorkkaa nuollaan ja jälleen se tielle kannetaan. Autolle kävellessä mietin pisteitä, ehkä niitä vähennyksiä voisi pari olla, saan jälleen tuloksen 48 pistettä. Koska välissä on kolme jälkeä ja matka kotiin lyhyt, niin päätän viedä tässä välissä Charmin kotiin. Pikkasen kotosalla Hanna yllättyy, kun kävelen ovesta sisään Charmin kanssa. Pitkään en kotosalla viivy, sillä jälki on vielä opastettavana.
Opastuksessa on onneksi tällä kertaa koirakko, mikä ei juokse. Hyvin koira pysyy jäljellä, joten sitenkin helpottaa oppaan töitä. Tehty jälki oli M-muotoinen, ensimmäinen kulma vasemmalle. Seuraava kulma olisi oikealle, mutta koiran tehdessä ihan kulman kohdalla täydellisen käännöksen vasemmalle, niin hetken matkaa seurasin tuomarin perässä. Sitten huomaan virheen, viittoilen tuomarille ja palaan takaisin kulmalle. Onneksi myös koira on huomannut virheensä ja rengastamalla palaa jälleen jäljelle. Muutama virhe matkalle sattuu, mutta kaikkiaan erinomaista tekemistä koirakolta. Perään käyn purkamassa jäljen ja sitten keskuspaikalle. Päivän päätteeksi tulokset julkistetaan ja Charmille perään toinen upea 48 pisteen suoritus. Näillä pisteillä se varmisti samalla osallistumisoikeuden tollerimestaruuteen, neljännen kerran peräkkäin, aika ei enää riitä kuuden koiran edelle menemiseen.
Charmi sai kahden upean jäljestyksen jälkeen jäädä tauolle ja seuraavaan kokeeseen suuntasin Soman kanssa. Vaikka osallistuin yhden koiran kanssa, niin olin sopinut, että voisimme Hannan kanssa tehdä kaksi korvaavaa jälkeä kokeeseen. Hanna jäisi sunnuntaina lauman kanssa kotiin ja minä opastaisin sekä purkaisin kaksi jälkeä ja vielä ohjaisin Soman jäljelle. Olipas Hannan kanssa helppo tehdä jälkeä, kun vielä ensimmäisen jäljen olin tehnyt aiemminkin. Parissa tunnissa ensimmäinen jälki oli valmis ja suuntasimme seuraavalle. Se olikin vähän haastavammassa maastossa ja suunnistuksen aikana yritin etsiä ne parhaimmat kohdat edetä. Yleensä nämä mainitut hankalat maastot eivät ole koiralle yhtään sen haastavampia, se kyllä etenee maastossa kuin maastossa. Tämäkin jälki saatiin hyvin valmiiksi ja suuntasimme kotiin.
Sunnuntaina tuttuun tapaan arvonta, mistä minulle tällä kertaa päivän viimeinen jälki. Opastettavana minulla oli kokeen 1 ja 3 jälki. Ensimmäiselle jäljelle tuli rotuna papillon, millä en todellakaan aiemmin ollut oppaana. Olipas ihastuttavaa seurata pienen koiran tekemistä, pieni koko ei haitannut missään vaiheessa. Tämä oli koiran ensimmäinen voi-jälki ja paljon katkoa ei ilmeisesti oltu ehditty treenaamaan. Tämä ehkä koitui sille kohtaloksi, sillä katkokulmalta se pikkuhiljaa eteni eteenpäin aina hukkaan asti. Muuten se teki erinomaisen suorituksen, saaden lopulta voi2 ja hienot 38 pistettä. Toisella opastuksella koiralla ei ihan ollut päivän tehtävä selvillä, viimeisellä osuudella tuomittiin viimeinen hukka ja koe keskeytettiin. Koska välissä on pari jälkeä, ehdin tässä vaiheessa purkaa jäljen.
Viimein päästiin Soman kanssa vauhtiin. Hyvin se oli odottanut pitkän päivän ja nyt nenä nuuskutti jo maastoon. Alkumakuun se haisteli hyvin ja jäljelle maavainua käyttäen. Vähän se alussa laineili jäljen päällä, kuitenkaan missään vaiheessa jälkeä kadottamatta. Ensimmäinen makuu merkataan todella pitkään. Ensimmäinen kulma on katko, minkä se selvittää aika nopeasti pienellä lenkillä. Toinen makuu merkataan vähän turhan nopeasti. Kun lähestytään kulmaa, alkaa pieni etsiminen. Siinä pyöritään ja haistellaan jonkin aikaa, kuitenkin jatko löytyy lopulta. Vielä tässä vaiheessa en tiennyt, että kulma oikaistiin, liekö tuore riista kulkenut juuri siinä kohdalla. Kolmas osuus mennään tarkasti, makuu merkataan hyvin sekä kulmakin vielä tarkasti. Neljännelle makuulle pysähdytään ja haistellaan hyvin. Viimeinen osuus tarkasti jäljellä ja sitten saavutaankin sorkalle. Soma saa ansaitut rapsutukset sekä kanafileen. Upea kauden jatko sillekin, lähes Charmin veroinen suoritus. Nopeasti lähetän Hannalle viestin, ehkä 47 pistettä. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt kulman oikaisua. Kyyditän tuomarin keskuspaikalle ja siitä heti purkamaan toista jälkeä. Päivän päätteeksi tulokset julkaistaan, Soman tulos luetaan viimeisenä, voi1 ja upeat 46 pistettä. Hyvin tyytyväisenä ajelen kotia kohden, kausi on jatkunut aivan mahtavasti. Kaksikon tulokset tältä vuodelta Charmi 49,48,48,48 ja Soma 50,47,46.
TÄYDET PISTEET! 26.4.2025
Vähälumisesta talvesta johtuen mejä-kokeet alkoivat normaalia aikaisemmin. Torstaina pääsimme tekemään jo neljännen startin, tällä kertaa Soman kanssa. Kyseessä oli arkikoe, missä kolme AVO-luokan ja kaksi VOI-luokan koiraa. Metsästysmajalla nautimme aamupalaa ja kuuntelimme alkupuhuttelun. Sen jälkeen oli vuorossa arvonta, missä saimme illan viimeisen jäljen. Sitten siirryimme laukauksensietoon, minkä kaikki läpäisivät. Ensimmäinen koirakko siirtyi tuomarin sekä oppaan kanssa maastoon ja minä lähdin lenkittämään Somaa.
Nopeasti aika keskuspaikalla kului, makkaraa syöden ja kahvia juoden sekä muiden osallistujien kanssa rupatellessa. Viimeiset VOI-jäljet olivat maastossa melko lähekkäin, joten lähdimme yhdessä maastoon. Odottelin neljännen suorituksen, eikä siinä pitkään mennytkään, vähän yli puolisen tuntia, kun jo maastosta takaisin palattiin. Siitä suunnattiin viimeiselle jäljelle ja laitoin Somalle valjaat. Meille osoitettiin alkumakuu, minkä jälkeen saimme luvan aloittaa. Soma haisteli alkumakuun huolellisesti ja omaan tyyliinsä lähti hyvin rauhallisesti liikkeelle. Sen aloitus on lähes aina hyvin rauhallinen, se ikään kuin kalibroi nenäänsä maastoon. Hitaasti vauhdista huolimatta, tai ehkä sen takia, se pysyi täysin jäljellä. Jonkin matkaa ensimmäistä osuutta kuljettiin, kunnes Soma pysähtyi makuulle. Se haisteltiin moneen kertaan ja vasta sen jälkeen jatkettiin matkaa. Ensimmäisellä kulmalla se teki niin selvän käännöksen, että uskoin sen olleen normikulma. Toisella osuudella makuu haisteltiin yhtä hyvin, pitkään pysähtyen. Katkokulmalla poikittain ollut polku meinasi viedä mukanaan, mutta Soma palasi, parin metrin päästä, onneksi tarkistamaan veretyksen. Se jatkettiin veretyksen loppuun ja sieltä rengastus sekä lopussa tukeutuminen jäljentekijöiden jälkiin ja matka jatkui. Kolmas makuu löytyi ja sekin kiinnosti useamman sekunnin ajan. Viimeinen kulma oli mallisuoritus, kulman kohdalla lyhyt pysähdys, käännös 90 astetta ja kohti viimeistä osuutta. Eipä jäänyt itsellenikään epäselväksi saattoiko kulma olla siinä. Viimeisen osuuden makuun oli ohittamassa, mutta pysähtyi heti sen taakse, nenä ilmaan, siitä haju ja makuulle. Viimeinenkin makuu löydettiin ja haisteltiin huolellisesti, enpä ole aiemmin näin selviä kaikkien makausten merkkausta koirillani nähnyt. Vielä hetki jatkettiin ja mielessäni kertasin jäljen tapahtumia. Hetkinen, siellähän ei ollut yhtään kohtaa, minun mielestäni, mistä pitäisi pistevähennyksiä tehdä.... olimmeko matkalla jo toiseen Soman täyteen pistepottiin 50. Vielä sorkka pitäisi löytää ja hetken päästä siellä oltiinkin. Soma sai todellakin ansaitun kanafileen sekä rapsutukset.
Soman suoritus oli loistava. Se eteni suurimman osan jäljestä maavainuisena, rauhallista vauhtia, hihna ei tainnut olla kireänä kuin muutaman kerran. Sen vauhtia ei tarvitse jarruttaa, vaan se pääsee suorittamaan ikään kuin olisi vapaana tekemässä tehtäväänsä. Ainakin kahden kokeen perusteella viime vuoden ongelmat on ohitettu, toivon mukaan niitä ei nähdä jatkossakaan. Vieläkään en ole keksinyt, mistä ne johtuivat? Aivan ilman syytä Soma vaan lopetti jäljestämisen, aivan kuin kytkin olisi siinä kohdassa käännetty off-asentoon.
Keskuspaikalla nautittiin vielä iltapala ja sitten olikin tulosten luvun aika. Ensin luettiin AVO-luokan tulokset, kaksi kakkosta ja yksi ykkönen. VOI-luokassa toinenkin osallistuja oli tehnyt hienon suorituksen, mistä ykkönen ja 45 pistettä. Sitten kuuntelin meidän kertomuksen, missä ei mitään mainintaa virheistä. Kaikki kulmat tarkasti ja makuilla pysähdyttiin sekä merkattiin hyvin. Ei poikkeamia matkalla ja vielä sorkkakin löytyi. Eihän siitä voinut sitten olla tuloksena muuta kuin VOI1 ja täydet 50 pistettä. Kylläpä tuli mahtava fiilis, nyt minulla on käsissäni kaksi aivan loistavaa jälkikoiraa. Innolla odotamme koekauden jatkoa, ehkä kokeeseen en ihan heti starttaa, kun osallistutaan vähän eri yhdistysten talkoisiin. Nyt kun alueet ja osin yhdistykset vaihtuivat, haluan olla mukana auttamassa harrastajia, niin uusia kuin vanhoja, tämän upean lajin pariin.
TYTTÖSET JÄLJILLÄ 24.3.2025
Olipas hienoa päästä jatkamaan heti viikon päästä mejä-kokeita ja tällä kertaa kahdella koiralla. Sunnuntaiaamuna herätys klo 06.00 ja noin klo 07.00 starttasin Charmin ja Soman kanssa kohti koepaikkaa Nakkilaan. Aamusella oltiin vielä kuusi astetta pakkasella, mutta päivän aikana se kääntyisi plussalle, ehkä jopa kymmeneen asteeseen asti. Tien pinta oli onneksi kuiva ja ilman ongelmia pääsimme perille. Aamupalaa nautittiin ja kahvia juotiin samalla kun tuomari piti puhuttelunsa. Sitten arvottiin ja meille päivän kaksi viimeisintä jälkeä. Se tiesi pitkää odottelua, mutta muuten se ei haittaisi yhtään, sillä päivän lämmetessä jälki tuskin huonommaksi muuttuisi. Vielä laukauksen sietotesti, minkä kaikki koirat läpäisivät ja ensimmäinen koirakko suuntasi maastoon.
Mukavasti aika koepaikalla kului, koiraharrastuksista puhuen ja kahvia nauttien. Lopulta oli meidänkin aika siirtyä maastoon. Ensimmäisenä alkumakuulle suuntasi Soma, jonka jäljestystä kieltämättä jännitin aika paljon. Viime vuoden hyvin poikkeavat jäljestykset, totaaliset pysähdykset, ihmettelyt ja epävarmuus sai vähän miettimään, miten tämä kausi alkaisi. Harjoitusjäljillä ollaan menty loistavasti, eikä siellä ole näitä viime vuoden ongelmia näkynyt. Sain luvan aloittaa ja ohjasin Soman alkumakuulle. Se haisteltiin vähän nopeasti ja suunnattiin jäljelle. Ennen krepityksen päättymistä, en ollut tyytyväinen Soman vireeseen, joten palasimme takaisin alkumakuulle. Tämä oli hyvä päätös, sillä toinen lähtö oli jo paljon parempi.
Ensimmäistä osuutta edettiin jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Kertaalleen tehtiin pisto jäljen sivuun ja lyhyt tarkistus jälkeä taaksepäin. Ensimmäinen kulma oli katko, mikä selvitettiin hyvin rengastaen. Toinen osuus mentiin hienosti, maavainuisesti jälkeä, makuulla pitkä pysähdys, toinen kulma tarkasti. Kolmatta osuutta jatkettiin hyvin, jälleen makauksella pysähdyttiin. Sen jälkeen pieni pisto sivuun, mistä palattiin omatoimisesti jäljelle. Viimeisellä kulmalla mentiin vähän kulman yli ja sitten jatko rengastettiin vähän laajasti. Neljäs osuus mentiin jälkitarkasti, kunnes sorkka alkoi lähestyä. Silloin Soman nenä nousi ylös ja vainua otettiin ilmasta. Sitten saatiinkin pelottava havainto, etumaastossa taisi juurikin peura laukata metsään. Soma jatkoi lähestymistä sitä kohden, onneksi sorkka oli myös samalla suunnalla. Sitten sydän takoikin jonkin aikaa, Soma pysähtyi puolen metrin päähän sorkan taakse, katse ja nenä suuntasi eteenpäin maastoon. Hihna oli minulla löysällä ja sitten odotettiin, lähdetäänkö etsimään neljää tuoretta sorkkaa vai merkataanko yksi sorkka takaa. Ilmeisesti haju sorkasta oli riittävän voimakas, sillä Soma kääntyi ja tuli sorkalle, vielä hetki odotettiin kun se sitä haisteli ja sitten sain kiittää. Menin antamaan Somalle herkun, kanafileen rapsutusten kera. Eipä ole ennen fileestä puolet tippunut maahan, kun vieläkin täytyy mennyttä peuraa haistella. Tarjoan lopun kanafileestä, mikä syödään ja sitten onkin aika suunnata pois maastosta. Vielä hetken Soma hajua peurasta otti, mutta sitten se sai unohtua. Olinpa Soman suoritukseen todella tyytyväinen, tuore riista jätettiin ja suoritus päästiin loppuun. Muutama pistevähennys sieltä oli tulossa, Hannalle tekstasin oman arvioni 47 pistettä. Makuut mentiin eriomaisesti, kuten myös kaksi kulmaa.
Heti perään Charmin kanssa jo vuoden toinen jälki. Ensimmäinen meni niin upeasti, että Charmin kanssa lähdin maastoon ihan vaan nauttimaan sen menosta. Alkumakuu haistellaan ja Charmin kanssa sitä ei tarvitse uusia, tehtävä on kirkkaana mielessä. Koko jäljestyksen se kulkee lähes jäljen päällä. Kaikki makuut merkattiin selvästi pysähtyen ja haistellen. Katkokulma alkuun rengastaen ja sitten jäljentekijöiden jalanjälkiä jatkoon. Toinen kulma tarkasti. Kolmannella kulmalla Charmi tekee vähän yli kuuden metrin rengastuksen jatkoon, joten siitä pistemenetys. Sorkalle Charmi pysähtyy ja kanafileen syömisen jälkeen ottaa sorkan matkaan ja kantaa autolle. Charmin suorituksesta ei pitkää kertomusta tule, sillä mitään ylimääräistä ei siellä tapahdu, ainoastaan se pieni rengastus. Hannalle viesti ja arvioni jälleen pisteistä, yhden pisteen vähennän kulman rengastuksesta eli 49. Olipas upeat jäljestykset molemmilla tytöillä ja erityisen iloinen olen makuiden merkkauksesta, molemmilla selvät pitkät pysähdykset makuuta haistellen.
Palaamme koepaikalle ja kohta aletaan lukemaan tuloksia. Omat arvioni osuvat täysin kohdalleen, Somalle 47 ja Charmille 49 pistettä. Nyt sitten odotellaan muidenkin koekauden alkua ja lähdetään jahtaamaan tuloksia eri tuomareilta, kun sääntömuutos saatiin tollereiden ja SNJ:n karsintapisteisiin, että tulosten on oltava eri tuomareilta. Enpä ole pisteistä huolissani, näillä suorituksilla varmaankin samoihin pisteytyksiin päästään muuallakin :-)
MEJÄ-KAUSI STARTATTU 18.3.2025
Suomen talvi oli jälleen hyvin erikoinen ja pääosin melko lämmin. Lunta maahan saatiin hyvin poikkeavasta eri alueilla. Onneksemme länsirannikko on ollut lumesta vapaa jo pidemmän aikaa, joten mejä-kokeet olivat siellä jo mahdollisia. Saimme viime viikonlopun kokeeseen yhden paikan ja päätin startata Charmin kanssa. Meidänkin alueella maat sulivat osittain, joten ehdin tehdä pari vähän lyhyempää harjoitusjälkeä Charmille. Osin jälki kulki lumen päällä, mutta eipä se näyttänyt jäljestämistä haittaavan. Harjoitusjäljillä Charmi kulki aivan jälkeä tai sen tuntumassa, makuut merkattiin ja kulmat mentiin tarkasti. Ennen koetta seurasin säätiedotusta ja se ei näyttänyt kovin hyvältä. Säätila oli kääntynyt pakkasen puolelle ja lumisadettakin saattoi olla tiedossa. Lisäksi sääennuste lupasi 8-9 m/s tuulta. Onneksi lumisade ei toteutunut, jäljen teon aikaan tuuli oli kylläkin ollut melkoinen. En antanut säätilan häiritä, vaan hyvillä mielin suuntasimme sunnuntaiaamuna koepaikalle.
Koepaikalla nautittiin aamupalaa, tuomari piti alkupuhuttelut, jäljet arvottiin, käytiin laukauksensietotestissä ja sitten alkoikin se kokeeseen kuuluva odottelu. Meille arvonnassa jälki nro 5, joten odottamista oli useampi tunti. Aika kului mukavasti muiden osallistujien ja järjestäjien kanssa höpötellessä, välissä kahvia nauttien. Aamulla oli lämpötila nollan tienoilla ja melko tuuletonta, mutta odotellessa tuuli koko ajan yltyi. Meidän lähtiessä metsään kävi ajoittain jo melkoinen puhuri. Oppaan ja tuomarin perässä kuljimme alkumakuulle, mikä meille näytettiin. Sain luvan aloittaa ja käskyllä "jälki" ohjasin Charmin alkumakuulle.
Hyvin Charmi alkumakuun haisteli ja siitä jälkeä eteenpäin. Charmi eteni maavainuisesti jälkeä pitkin ja jonkin matkan päässä pysättiin makuulle. Hyvin se haisteltiin ja jälleen matkaan. Sitten olikin kulman vuoro, missä tehtiin tarkka 90 asteen käännös. Toista osuutta yhtä tarkasti, korkeintaan parin metrin päässä jäljeltä. Harmillisesti tämä kahden metrin poikkeama tuli juuri makuun kohdalle, sen takana Charmi vielä pysähtyi, otti ilmavainua, mutta ei palannut makuulle sitä tarkistamaan. Sitten tulimme katkokulmalle. Veretyksen jälkeen Charmi jatkoi muutaman metrin, tarkisti siitä kohdasta suunnat ja kun verta ei löytynyt, lähti rengastamaan. Yhdellä rengastuksella jatko helposti löydettiin. Kolmannen osuuden makaus merkattiin jälleen hyvin. Kolmannen kulman Charmi teki lähes tarkasti, tuomarin mukaan siinä poikettiin pari metriä, onneksi se jälkinarun mitta (6m) on sallittu poikkeamiin, ilman pistemenetyksiä (ainakin suurimmalla osalla tuomareita). Viimeinen osuus mentiin jälleen tarkasti, makuulla pysähdyttiin hyvin. Kohta oltiinkin sorkalle, mitä Charmi jäi haistelemaan. Sain luvan ja kävin antamassa Charmille kehut, rapsutukset ja hyvin ansaitun kanafileen.
Kausi alkoi upeasti, ilman yhden makauksen ohittamista täydet 50 pistettäkin olisi ollut mahdollinen. Charmi on siis valmis koekauteen. Jäljeltä palasimme koepaikalle ja siellä nautin erinomaisen lihakeiton. Kohta tuomari saapui viimeiseltä jäljeltä ja tulokset luettiin. Meidän tulos luettiin toiseksi viimeisenä, makuun ohittamisesta ainoat pistevähennykset ja tuloksena upea VOI1 ja 48 pistettä. Kokeen parhaaksi jäljesti koirakko, millä vaan pieni poikkeama reitiltä, siitä pistemenetys ja tuloksen 49 pistettä, onnittelut! Olipa mahtavaa aloittaa kausi jo näin aikaisin, pitkän talven sitä joutuu aina odottamaan. Nyt sitten mietitään miten ja kenen kanssa jatketaan. Mejän kanssa pitää saada rallyt, näyttelyt ja ehkä ne noutojututkin sovitettua.