Mejä 2023
SOMA EHTI KUIN EHTIKIN KOEJÄLJELLE 23.10.2023
Kesän aikana katselin mejä-kokeita, lähinnä Somaa ajatellen, ehtisikö se vuoden aikana vielä starttaamaan. Silloin kokeita oli vaan syyskuun loppuun, jolloin Soma ei vielä olisi vaadittavaa 9kk iältään. Kirjoittelin jo mejä-kauden päättymisestä kokeiden osalta, sen jälkeen huomasin sopivan mejä-koe ilmoituksen lokakuun 20 päivä, jonne Soma voisi ikänsä puolesta osallistua. Eikun ilmoittautuminen menemään ja muutaman päivän päästä sainkin vastauksen, pääsimme kokeeseen. Soman kanssa on kesän aikana tehty muutamia harjoitusjälkiä, mitään kiirettä ei ole pidetty, kun todellakin ajattelin koestartin menevän ensi vuoden puolelle. Vielä ehdin tehdä yhden harjoitusjäljen, missä Soma sai valjaat päälleen ensimmäistä kertaa. Treeni sujui ihan hyvin, ehkä kokeestakin voisimme tuloksen tehdä.
Perjantaiaamuna suuntasin Soman kanssa koepaikalle. Siellä aamupalaa nautittiin ja kuunneltiin tutut alkupuhuttelut. Loppuun arvoimme jäljet ja sain Somalle kokeen kolmannen jäljen. Sieltä suuntasimme laukauksensietotestiin, sekin olisi Somalla ensimmäinen. Kiinnitin Soman puuhun ja tuomari kutsui meidät luoksensa. Soma odotteli hyvin rauhallisena ja pää vähän kääntyi laukauksesta, ehkä oli hyvä, että näin ensimmäisellä kerralla se tehtiin starttipistoolilla.
Parin tunnin kuluttua oli meidän suorituksemme vuoro. Melko rauhallisesti Soman kanssa siirryimme alkumakuulle. En päästänyt Somaa heti jäljelle, vaan alkumakuu haisteltiin muutamaan kertaan, jotta päivän tehtävä tulisi varmasti selväksi. Alkukrepitys mentiin hyvin, kannustin ja toistin "jälki"-sanaa useamman kerran. Sitten oli aika siirtyä 6 metrin narun päähän ja antaa Soman jatkaa. Eipä mennyt montaa metriä, kun Soma narun päässä pysähtyi ja kääntyi katselemaan meitä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun perässä olikin joku muu kuin minä tai Hanna, se selvästi vähän mietitytti Somaa. Tämä toistui jäljellä muutaman kerran, siitä onneksi jatkettiin omatoimisesti tai yhdellä jälki-käskyllä. Toinen ihmetyksen aihe tuli vieressä kulkevalta Pori-Helsinki valtatieltä. Harjoitusjäljet ovat kulkeneet metsän keskellä, eikä siellä ole kuulunut kuin metsän ääniä. Nyt välissä liikenteen ääniä kuunneltiin, lyhyen pysähdyksen jälkeen aina kuitenkin jatkettiin. Kolmas uusi asia oli metsätien ylitys, missä alkuun olisi mielellään jatkettu tietä pitkin. Muutaman metrin jälkeen kuitenkin muistettiin päivän tehtävä ja jatko toiselta puolen tietä löydettiin. Näitä emme ole harjoitelleet, sillä AVO-jäljillä teitä ei kovin usein ylitetä. Nämä asiat vaikuttivat jonkin verran jäljestämistarkkuuteen sekä työskentelyn etenevyyteen, joten muutama pistevähennys niistä tuli. Muuten Soma teki jälkitarkkaa työtä, jäljellä tai sen tuntumassa pysyttiin koko jälki. Ensimmäinen kulma harmittavasti vähän oikaistiin ja siitä muut pistevähennykset, toinen kulma ja samalla makuu mentiin tarkasti. Kaadolla sorkka kiinnosti, sitä Soma jäi haistelemaan.
Ensimmäiseksi koejäljeksi tämä oli Somalta hyvin lupaava jäljestys. Nyt täytyy ensi kevättä varten treenata näitä muuttuvia tekijöitä, perässä kulkevia henkilöitä, muita ääniä, ojan sekä teiden ylityksiä ja mitä kaikkea jäljellä voikaan vastaan tulla. Makuita vahvistetaan, varsinainen jäljestys onneksi sujuu, siihen vaan varmuutta harjoitusjälkien kautta. Erityisen hienoa oli myös jäljestyksen paraneminen loppua kohden, mikä pöytäkirjaankin oli kirjattu. Ensimmäisestä kokeesta Soma sai AVO1 tuloksen ja 45 pistettä, tästä on hyvä ensi vuonna jatkaa Charmin parina.
ARVOISENSA LOPPUHUIPENNUS 19.9.2023
Sitten koitti se kauden päättävä viimeinen mejä-koe, joka saatiin kokea siellä jäljestämisen huipulla eli SM-kokeessa. Kausi saattoi päättyä lauantain karsintakokeeseen tai sitten jos toiveemme täyttyisi, se päättyisi sunnuntaina finaalikokeessa. Lauantaiaamuna ajellessani kohti keskuspaikkaa ajatukset kävivät kesän muissa kokeissa ja kieltämättä tuli vähän liikuttunut olotila, kuinka upeasti kausi on sujunut. Keväällä ei todellakaan mielessä ollut yksikään mestaruus ja nyt niitä tulikin sitten kolme kerralla. Näin jälki käteen kun mietin Charmin suorittamista, niin silloin ne tulokset eivät ole sattumia eikä yllätyksiä, se jäljestää todella tarkasti.
Saapuessani alueelle kävin ensimmäisenä aamupalalla, sen jälkeen ilmoittautumassa karsintakokeeseen. Charmi odotteli autossa, kun minä kuuntelin aamupuheet, joiden jälkeen siirryttiin arvontaan. Arvonnassa kohdalleni sattui ensimmäinen tuomariryhmä ja sieltä kolmas jälki. Koska kyseessä oli SM-koe, ennen laukauksensieto ammuntaa kävimme vielä näyttämässä Charmin tuomareille ja he tarkistivat kaikki nartut juoksujen varalta. Ongelmaa ei ollut juoksujen osalta, eikä myöskään ammunnassa, joten pääsimme varsinaiseen kokeeseen. Jonkin aikaa keskuspaikalla odottelimme, kunnes opas johdatteli meidät jäljen alkuun.
Karsintakoe arvostellaan kahden tuomarin voimin, meidän ryhmässä olivat Mikko Ahti ja Marko Aaltonen. Opas johdatti meidät jäljelle, jonka jälkeen tuomari näytti meille alkumakuun se kymmenen metrin alkukrepityksen, millä saisin vielä koiraa ohjata. Charmi jäljestää pääosin maavainulla, pysyen koko jäljestyksen ajan jälkiuralla tai alle jälkiliinan mitan siitä. Ensimmäinen kulma on katko, minkä Charmi selvittää vaivattomasti rengastaen. Kaksi muuta kulmaa mennään jäljen mukaisesti. Charmi merkkasi kaikki makaukset. Viimein päästään sorkalle, mitä Charmi jää haistelemaan. Saan luvan kiittää koiraa ja saahan Charmi ansaitusti useamman lihapullan. Sorkka suussa tullaan tielle, josta jatkan takaisin autolle.
Autolta soitan Hannalle ja kerron loistouutiset. Tiedän arvostelun SM-kokeessa olevan tiukkaa ja kerron omaksi arviokseni 48 pistettä. Sehän tietää jännityksen jatkumista aina illan tulosten julkaisuun, meillä on mahdollisuus jatkaa finaaliin. En ollut ajatellut meidän olevan finaalissa, joten majoitusta ei ollut varattuna. Vähän enemmän pakkasin tavaroita matkaan, jos vaikka se finaalipaikka sieltä tulisi. Kun siis palasin keskuspaikalle, niin ensimmäisenä meni kyselemään majoitusta ja onnekseni sellainen keskuspaikalta löytyi. Charmi pääsi huoneeseen odottamaan ja minä lähdin saunaan.
Illalla tulosten julkaisu jostain syystä venyi hyvin myöhäiseen ja oli todellakin onni, että saimme majoituksen, eikä tarvinnut ajella kotiin ja takaisin aikaisin sunnuntaiaamuna. Viimein tuloksia aletaan julkaista. Puolet tuloksista on luettu, ennen kuin tulee ensimmäinen ykköstulos. Tulokset jatkuvat kahdella 40 pisteellä, siinä vaiheessa on vielä kahdeksan jäljellä. Seuraavana 43 pistettä ja seitsemäs tulos myös 43 pistettä, se ei ole meidän, joten olemme FINAALISSA! Enää ei tarvitse jännittää, mutta tottahan toki haluan kuulla mikä on tuloksemme ja miten sijoituimme. Seuraavat tulokset 44, 45, 46, 47 eikä vieläkään meidän.... Jäljellä on kaksi tulosta, "...seuraavaksi tulos jäljeltä kolme..." se on meidän. Eipä harmittanut yhtään, "jäädä" karsintakokeen kakkoseksi, Charmilta jälleen upea suoritus, 48 pistettä ja vielä tasapisteet karsintakokeen voittajan kanssa, olimme siis kirkkaasti finaalissa. Saan kertomuksen ja sieltä voin lukea, miten kaksi pistettä vähennetään muutamasta lyhyestä tarkastuspistosta, sivusiirtymistä ojien ylityksessä sekä yhdestä pysähdyksestä. Ei suuria virheitä, mutta SM-kokeessa arvostelu on tiukempaa. Heti lähetän tekstiviestin Hannalle finaaliin pääsystä. Illan päätti juhlaillallinen, joka meille oli todellakin juhlan arvoinen. Palatessa vielä Charmin lyhyt lenkitys ja sitten nukkumaan.
Aamu alkoi normaaliin tapaan Charmin lenkityksellä ja siitä aamupalalle. Finaaliin oli oma ilmoittautumisensa ja sen kävin tekemässä hymy kasvoilla. Fiilis oli erinomainen, tavoite tai ennemminkin toive, oli jo nyt saavutettu. Finaalikokeen puhuttelut pidettiin ja siirryttiin arvontaan. Sain käydä arpomassa toiseksi viimeisenä, silloin jäljellä olivat jälki 2 ja 6, nostin niistä kakkosen. Jälleen laukauksensietotesti, vaikka se edellispäivänä tehtiinkin. Siitä valokuvaukseen, josta myöhästyin, kun paikallinen lehti tuli meitä haastattelemaan. Päivän aikana sai antaa haastattelun myös kokeen some-vastaavalle sekä koiramme-lehteen. Vähän tuli sellainen kuuluisan ihmisen olotila, nyt on kyllä vaarana menestyksen nouseminen päähän, onneksi tulee talvi ja taukoa kisoista. Kauaa emme keskuspaikalla odottaneet, kun oppaan perässä suuntasin maastoon. Siellä vielä keskustelimme paikallislehden toimittajan kanssa, ennen kuin suuntasimme maastoon.
Lähtiessämme jäljelle alkoi vesisade, mikä jatkui koko jäljestämisen ajan, ajoittain hyvin voimakkaana. Charmi haisteli hyvin alkumakuun ja siitä lähdettiin hyvin jälkiuraa pitkin. Alkumatkan menemme metsäkone uraa pitkin, kunnes Charmi yhtäkkiä poikkeaa uralta ja menee maastoon. Kuljemme siellä noin 10 metrin päässä uralta ja näen tuomarin jatkavan uraa pitkin. Mietin mielessäni, että tässähän tämä koe sitten oli, jonkin hajun perään Charmi lähti. Sitten tuomari lähtee uralta ja tulee taaksemme eli Charmi oli jälleen jäljestänyt ihan oikein ja uralta jälki etenikin maastoon. Tulemme makuulle, minkä Charmi merkkaa hyvin. Ensimmäinen osuus jatkuu ja jatkuu, vähän suunta vaihtuu ja mietin jo, olikohan siinä kulma, jos oli niin se ei mennyt kyllä tarkasti. Jatkamme matkaa ja sitten oletan meidän tulleen katkokulmalle. Jos tämä on jo toinen kulma, niin sittenhän meillä jäi yksi makuu väliin. En mieti sitä sen enempää, vaan seuraan perässä, kun Charmi jälleen selvittää katkon laajalla rengastuksella. Jatkamme toiselle tai kolmannelle osuudelle, en ole siitä varma. Oma havainnointini on myös sateesta johtuen heikkoa ja lasitkin jouduin laittamaan taskuun, kun niillä näki vielä huonommin. Kohta tulemme makuulle, minkä Charmi myös haistelee, vähän nopeasti. Sade on sen verran rankkaa, että se varmaan on osaltaan hajua makuilta laimentanut. Etenemme jonkin matkaa ja jälleen huomaan että suunta vähän vaihtuu. Siinä ei tehty Charmille tyypillistä tarkkaa suunnan muutosta. Nyt sitten mietin, onko tämä jo viimeinen osuus. Kohta tulemme makuulle, eikä siitä ole pitkä matka, kun Charmi tekee selvän 90 asteen käännöksen. Se on helpottava tieto, ensimmäinen osuus oli vaan pitkä ja seuraavat selvästi lyhyempiä ja nyt olemme viimeisellä osuudella. Yhtään makausta ei vielä ole jäänyt väliin. Viimeisen osuuden makuu merkataan ja kohta saavumme sorkalle, mitä Charmi jää haistelemaan. Charmille jälleen useampi lihapulla sekä rapsutukset. Sorkka täytyy jälleen ottaa matkaan ja tullessamme on "lehdistö" paikalla ottamassa kuvia saapuvasta Charmista sorkka suussaan.
Kävelen kohti autoa ja tällä kertaa itselläni ei ole selvää kuvaa jäljen kulusta. Siihen vaikutti varmaan ajoittain rankkakin vesisade, mutta muutenkaan eteneminen ei ollut ihan Charmin tuttua suoraviivaista menoa. Mielessäni pisteet vaihtelevat 44-48 välillä, kun yleensä osaan lopputuloksen kanssa olla hyvinkin pisteen sisällä. Soitan Hannalle ja kerron, että loistava suoritus oli, mutta en pysty tarkemmin kertomaan. Joudumme siis jännäämään, miten muilla on mennyt ja mihin kohtaan sijoitumme.
Keskuspaikalla tapaan useita mejä-tuttuja, mitkä ovat tulleet seuraamaan tulostan julkistamista. Kiitokset kaikille tsempeistä tätäkin kautta, erityisesti "ei niin odotetut" onnittelut sekä tsempit ovat lämmittäneet mieltä. Meille kun tämä harrastus ei ole tullut kaveripiirin kautta, joten niitä tuttuja harrastajia tai sen paremmin tuomareitakaan meillä ei ole. Nyt voin muutamia kutsua kavereiksi ja iso kiitos siitä! Kiitos tässä vaiheessa myös kotijoukoille (Hannalle), harmi että lauma on tällä hetkellä niin iso, ettei yhdessä tapahtumiin osallistuminen ole mahdollista. Hanna hoitaa muun lauman ja siinä onkin tekemistä, sillä pelkästään lenkkikilometrejä päivään kertyy paljon, askelmittarilla yli 30 000.
Viimein on finaalitulosten julkistamisen aika. Se aloitetaan VOI2 tuloksella, joten emme ole finaalin viimeisiä. Seuraava tulos VOI1, 41 ja seuraava VOI1 42 pistettä. Neljä jäljellä, en niinkään jännitä kokeen voittoa, vaan sijoittumista kolmen joukkoon... se on seuraavasta kiinni. Me olimme jäljellä kaksi, joten kuuntelen jälleen "...seuraava tulos jäljeltä K....olme" Ei siis kaksi, me olemme palkintosijoilla! Meidän tulos luetaan seuraavaksi, jotenkin sitä osasin jo odottaa, mutta kuten sanonta kuuluu "hopea hävitään ja pronssi voitetaan". Se toteutui ainakin meillä. Aivan mahtavan mejä-kauden todellakin kruunasi SM MEJÄN PRONSSISIJA!
TRIPLAMESTARI 15.9.2023
Viime lauantaina starttasin kohti Tuusniemeä, ihan perille asti en vielä silloin kuitenkaan ajaisi, vaan yöpyisin Kuopion kupeessa Siilinjärvellä. Matka sujui hyvin ja perillä majoittauduimme Spa hotel Kunnonpaikkaan. Illalla Charmin lenkitykset ja ruokailut, ajoissa mentiin nukkumaan. Lähtö hotellilta oli niin aikaisin, ettei aamupalaa ollut tarjolla, onneksi kokeen keskuspaikalla oli mainio tarjoilu. Kahvia nauttiessa kuuntelin alkupuhuttelut ja sitten olikin arvonnan aika. Kävin hakemassa oman hienon kirjaillun pyyhkeen, minkä sai myös palkinnoksi, sen sisältä löytyi jälki nro 6. Jälki olisi kokeen toiseksi viimeinen, se sopi meille ihan hyvin, odottelua oli vaan runsaasti ennen suoritusta. Noutajien mestaruuskoe on valmisjälkikoe eli koe tehdään järjestäjän toimesta, eikä kilpailijat tee jälkiä toinen toisilleen. Ehkä se on hyvä tapa varmistaa, ettei ainakaan jäljen teosta tule mitään jälkipuheita. Tämä menettely on myös tulevan viikonlopun SM-kokeissa.
Viimein whatsapp:ista näin jäljen neljä olevan käynnissä, joten päätin jo silloin suunnata tulevalle jäljelle kuusi. Matkalla pysähdyin juttelemaan jäljelle viisi lähtevän Vesan sekä sen oppaan Karin kanssa. Kun tuomari saapui sinne, toivottelin Vesalle onnet matkaan ja jatkoin oman jälkeni lähtöön. Vähän ennen omaa jälkeäni, törmäsin vielä marjastajiin, heillä oli onneksi tieto kokeesta ja kulkivat paikassa, missä koejälkeä ei ollut.
Tuomari saapui paikalle ja puin Charmille valjaat päälle. Melko rauhallisesti se seurasi opasta ja tuomaria metsään. Minulle näytettiin alkumakuu sekä ohjausmatka, sitten sain luvan aloittaa. Päästin Charmin alkumakuulle, minkä se haisteli hyvin ja kuten tuomarin kertomuksessa kerrotaan "...hienosti tsempattuna ohjataan koira 1:lle osuudelle." Charmi on jäljestyksessä rauhoittunut entisestään, enkä paljon joudu vauhtia hidastamaan, rauhallista kävelyvauhtia edetään.
Ensimmäinen osuus sujuu erinomaisesti veriuraa seuraten, makuu merkataan. Kulmalta edetään tarkasti toiselle osuudelle. Toinenkin osuus edetään erinomaisesti, makuu merkataan, pieni alle narun mitan pyörähdys ennen toista kulmaa. Toinen kulma on katko. Charmi menee veretyksen päähän, vähän rengastaen, vähän jalanjälkiin tukeutuen kolmannen osuuden alkuun. Kolmas osuus jatketaan edelleen erinomaisesti, makuu nyökätään vauhdista, kulmassa tehdään erityisen tarkka 90 asteen käännös, minkä perässä toistan. Neljäs osuus jäljellä, makuu merkataan. Loppuosalla pieni, alle narunmittainen suunnan tarkistus. Siitä jatketaan sorkalle, mistä on kiinnostunut. Kohta saan kiittää Charmin ja se on todellakin kiitokset ansainnut, useamman lihapullan saa kaadolla. Kun ne on syöty, otetaan sorkka kantoon. Käyn kiittämässä tuomarin ja oppaan hyvästä jäljestä.
Palatessani autolle, mietin heti pisteitä. Mielestäni ne voisivat olla 47-48, riippuen kuinka tiukasti pisteitä vähennetään. Yhdestä makuusta vähennys ja ehkä ne pienet pyörähdykset jotain vähentävät, vaikka lyhyitä olivatkin. Charmilta kuitenkin loistava suoritus, en olisi enempää voinut toivoa. Varsinaisia tulostavoitteita ei ollut, mutta nyt alkoi kyllä jännittämään, mihin tämä tulos saattaisi riittää, kenties palkintosijoille, enempää en uskaltanut toivoa. Autolta soitin Hannalle ja kerroin arvioni pisteistä.
Keskuspaikalla kävin saunassa, söin ja sitten odoteltiin. Viimein aloitettiin tulosten luku. Ensin luettiin VOI3 ja sen jälkeen kaksi VOI2 tulosta. Seuraavaksi VOI1 tulos 43 pistettä. Tässä vaiheessa alkoi jo hymyilyttää, olisimme Charmin kanssa palkintosijalla. Tulokset luetaan aina "seuraava tulos jäljeltä nro x..." ja siitä tietää, onko oma tulossa. Kolmaskaan tulos ei ollut meidän, siltä VOI1 46 pistettä. Kun olin omat pisteemme arvioinut, tiesin että tiukille menee miten lopulta käy. Jäljellä oli enää kaksi, meidän jäljeltä kuusi ja toinen jäljeltä yksi. Seuraavaa aletaan lukea "seuraava tulos jäljeltä.... (pieni tauko)...YKSI..." Silloin tiedän, me olemme voittaneet myös noutajien mejä-mestaruuden. Onneksi toiseksi tulleen kertomus luetaan, saan sillä välin koota itseni sekä hengitellä syvään. Omasta kertomuksestani en enää muista mitään, onneksi se annetaan matkaan. Palkinnoiksi lähtee myös iso hirvensarvi, pokaali, kiertopalkintokansio, kaksi isoa ruokasäkkiä, lahjakortti sekä myös aiemmin saatu pyyhe.
Kiitokset näin jälkikäteen kaikista onnitteluista! Pikkasen hämilläni kokoilen palkintoja, vien ne autolle ja otan Charmin valokuvaukseen. Siinä vaiheessa muistan laittaa viestin Hannalle, laitan vaan "voitto 48", muuta en osaa kirjoittaa. Kuvausten jälkeen lähdemme ajelemaan kotia kohden, yöpyisimme kuitenkin ensin Suonenjoella matkan varrella. Matkalla mietin, onko tämä kesä enää todellinen vai heräisinkö kohta unesta. Charmi osallistui kolmeen arvokisaan, ollen jokaisessa kokeessa, 18 kilpailukumppanista, nuorin koira, voittaen ne kaikki. Kyllähän olen sen kyvyt nähnyt ja osaan siihen luottaakin, mutta siitä huolimatta. Onhan meillä nyt sitten osallistumisoikeus tulevan kesän 2024 kaikkiin arvokisoihin, eipä tarvitse alkukesän pisteitä miettiä. Saattaa siis olla, että Somasta tulee alkukesän projekti, jos vaikka se kesän aikana VOIttajaluokkaan saataisiin ;-)
TUPLAMESTARI! 24.8.2023
Viime viikonloppuna suuntasimme Satakunnan piirinmestaruuskisaan Karvialle. Hanna oli lauantaina kanssani tekemässä kaksi korvaavaa jälkeä, sunnuntaina lähtisin yksin kisaamaan Lumon ja Charmin kanssa. Näin ei tarvinnut miettiä muun lauman hoitokuvioita kotosalla. Lauantaina saavuimme keskuspaikalle ja arvonnan jälkeen lähdimme tekemään jälkiä 4 ja 7. Jälkien maastot olivat melko helppokulkuisia ja näkyvyyttä oli hyvin, jonkin verran kuljettiin suopursujen keskellä sekä muutamia ojia ylitettiin. Maastosta löytyi myös helpot maastomerkit, joten jälkien teko sujui helposti ja nopeasti. Neljässä tunnissa oli kaksi hyvää jälkeä tehtynä ja suuntasimme kotiin.
Sunnuntaina keskuspaikalla nautin aamupalaa ja kuuntelin aamun puhuttelut. Niiden jälkeen siirryttiin arvontaan, missä Charmille päivän ensimmäinen jälki ja Lumolle kolmas. Sinänsä ei ollut mitään väliä, minkä jäljen saisin, sillä olosuhteet olisivat koko päivän tasapuoliset kaikille. Arvonnasta nopeasti autolle ja koirat laukauksensietotestiin. Kaikki koirat seurasivat ammunnan hyvin rauhallisesti ja oli aika siirtyä koejäljille.
Charmin kanssa seurasimme opasta ja tuomaria maastoon. Näytin alkumakuun Charmille pariin kertaan ja sitten lähdettiin jäljelle. Jälleen Charmi kulki koko matkan jäljellä tai ihan sen tuntumassa, pöytäkirjassa maininta "Kolme noin narun mittaista pyörähdystä jäljen sivulla". Ensimmäisen suoran makuun Charmi ylittää kohdalta, tällä kertaa se ei kiinnostanut. Kulmassa käännytään aivan maassa olevan krepin kohdalta. Toista makuuta en näe, kuin vasta kohdalla ja se jää vähän itseäni mietityttämään, tehtiinkö siinä pysähdys. Toinen kulma on katko ja siinä Charmi tekee vähän tarkistuksia. Niiden jälkeen tehdään rengastus ja siitä jälleen jäljelle. Kolmannen suoran makuu merkataan hyvin ja kolmas kulmakin tarkasti. Lähdetään viimeiselle osuudelle ja jännityksellä odottelen viimeistä makuuta. Osuutta on kuljettu jonkin matkaa ja Charmi pysähtyy haistelemaan, viimeinen makuu merkataan hyvin. Enää viimeinen osuus ja sitten näenkin Charmin vaihtavan täysin ilmavainulle, mikä johdattaa sen pari metriä jäljen sivuun. Sieltä tullaan hyvin peitteisessä maastossa ja kasvuston keskelle Charmi jää haistelemaan. Tuomari siirtyy lähemmäs ja hetken kuluttua kertoo meidän tulleen sorkalle, sorkka ei sinne narun päähän näkynyt. Charmille isot kehut, namit ja rapsutukset. Charmi nappaa sorkan suuhunsa ja siitä jatketaan takaisin tielle.
Yksi jälki on ennen Lumon jälkeä. Odotellessa mietin Charmin suoritusta, se ei nyt ollut ihan nappisuoritus, kahdesta makuusta tulee vähennyksiä. Normikulmat menivät tarkasti, viimeiset makuut merkattiin, niistä ei varmaan vähennyksiä tule. Jonkin verran aikaa vietettiin katkokulmalla, mikä olisi sen vaikutus. Viestittelen Charmin suorituksesta Hannalle ja siihen kirjoitan, että mielestäni pisteet voisivat olla 45-47. Jäämme siis jännäämään, mihin ne voisivat tänään riittää.
Seuraavaksi suuntaan Lumon kanssa jäljelle. Jälki alkaa aika haastavasta paikasta, hakkuuaukean reunalta. Lumo ei alkuun saa kovin hyvin hajua jäljestä, mutta pienen etsimisen aikana se alkukrepitykseltä löydetään. Siitä jatketaan aukean reunaa muutama kymmenen metriä, kunnes Lumon pää nousee pystyyn ja nenä alkaa nuuskuttaan. Tiedän, että nyt tuli jokin mielenkiintoinen haju nenään. Jäljeltä 90 asteen kulmassa aukean yli ja määrätietoinen poistuminen alkaa. Lumo seuraa täysin saamaansa hajua ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Tiedän, ettei se siitä palaa, joten sanon itsekin tuomarille, että minun puolestani voidaan ottaa hukka. Tuomari toteaa saman ja palaamme takaisin jäljelle. Siitä eteenpäin Lumo tekee erinomaisen jäljestyksen, kaikki makuut merkataan, ensimmäinen kulma tarkasti, katkokulma yhdellä lenkillä jatkoon ja viimeinen kulma hyvin pienellä lenkillä takaa. Kaadolle suoraan ja sille jäätiin haistelemaan. Lumolle ansaitut lihapullat ja rapsutukset. Vähän itselleni tunteellinen hetki, tämä oli todennäköisesti Lumon viimeinen virallinen koejälki, tästä jatketaan harjoitusjäljillä <3
Lumon suorituksen jälkeen on aika opastaa ensimmäinen jälki. Opastus sujuu ilman ongelmia, koira tekee matkalla muutamia aika pitkiä tarkistuksia jäljen sivussa, yksi makuu ohitetaan ja muutama nopeasti, molemmat kulmat mennään pitkäksi. Sorkalle kuitenkin päästään, mutta matkan aikana ongelmia on sen verran, että tiedän Charmin olevan suorittanutta koiraa edellä. Koska välissä on kaksi jälkeä, ennen viimeistä opastustani, käyn purkamassa tämän jäljen. Siitä siirryn kutosjäljelle odottamaan tuomaria, jonka kanssa mentäisiin viimeiselle jäljelle. Tuomari saapuu autolle ja on viimeisen opastuksen aika.
Näytän tuomarille alkumakuun sekä opastuksen päättävän portin. Koirakko lähtee aika vauhdikkaasti liikkeelle. Ensimmäinen osuus mennään jälkitarkasti ja makuu merkataan. Ensimmäisellä kulmalla muutama pieni tarkastus. toinenkin makuu merkataan. Toinen kulma on katko, minkä koira selvittää yhdellä rengastuksella. Kolmannen osuuden makuu merkataan, kolmas kulma vähän pitkäksi, mutta sieltä pienellä rengastuksella jatkoon. Kun viimeinenkin makuu merkataan, niin tiedän koirakon olevan pisteissä meidän edellä. Loppuosuus mennään jäljellä ja enää on vain sorkka. Näen itse sorkan jo 30 metrin päästä, sillä siinä kohdassa on hienoa kangasmaastoa. Koira lähtee juuri ennen sorkkaa vähän jäljeltä vasemmalle, ohittaa sorkan metrin päästä ja jatkaa eteenpäin. Se jatkaa siitä noin 20 metriä, minkä jälkeen on pieni nousu ja koirakko nousee sen päälle ja jatkaa kohti tietä. Tuomari näyttää minulle "stop"-merkkiä ja olenkin jo pysähtynyt reilusti ennen sorkkaa. Näen kuinka koirakko ja tuomari häipyy näkyvistä, sitten kuuluu tuomarin kehotus "mennään takaisin". En voi uskoa, että koira ohitti sorkan vain metrin päästä vierestä. Tiedän tunteen, sama on tapahtunut meillekin, itse näet sorkan ja koira vain jatkaa. Todella harmittavaa ja varsinkin kun se sattuu näin arvokokeessa hienon suorituksen lopuksi. Koiralle näytetään jälki noin 30 metriä ennen kaatoa, tällä kertaa se etenee täysin jälkeä pitkin ja tulee sorkalle. Siitä jatkamme vähän hämmentyneinä tielle, minä lähden saman tein purkamaan. Purkaessa mietin edelleen tapahtunutta, mutta näitä sattuu, jokaiselle vuorollaan. Tullut hukka tiesi kuitenkin Charmin sijoituksen olevan myös tämän koirakon edellä. Kun vielä yhdellä jäljellä oli sorkka hävinnyt, tiedän Charmin olevan vähintään kolmantena. Palkintosija Charmille oli mielessäni tavoite, kun matkaan lähdettiin, Lumolle tavoitetta ei ollut.
Saan jäljen purettua ja suuntaan keskuspaikalle. Siellä lenkitän sekä syötän koirat. Sitten odotellaan kahvia juoden tulosten lukua. Viimein kaikki on valmista ja aletaan tulosten luku. Piirinmestaruudesta kilpailevat koirat aloitetaan jäljeltä kaksi, missä oli tullut kolme hukkaa eli nollatulos. Seuraavaksi luetaan Lumon suoritus, vain alussa tehty hukka verottaa pisteitä, tuloksena VOI2 ja 39 pistettä, kuuden sija. Viidentenä epäonnen koira, joka ohitti sorkan, sille samat VOI2 ja 39 pistettä. Seuraavaksi koira jäljeltä kuusi, paljon pistemenetyksiä, VOI1 ja 40 pistettä. Kolmanneksi koira jäljeltä viisi, sama tulos VOI1 ja 40 pistettä. Jäljellä on enää kaksi koirakkoa, jolloin ymmärrän, että toisena koirana on minun opastettavana ollut koirakko, mikä ei olisi pisteissä edellä. Olemme siis voittaneet piirinmestaruuden! Toiseksi tullut tulos luetaan, hopealle VOI1 ja 41 pistettä. Viimeisenä meidän kertomus, hyvin olin itsekin suorituksen arvioinut, lopullinen tulos suoraan haarukkaan VOI1 ja 46 pistettä. Laitan heti Hannalle viestin "Voitto 46".
Useissa kokeissa olemme Hannan kanssa olleet ne "parhaat jäljentekijät". Nyt mielelläni luovutin ne tittelit toisille, molemmissa kokeissa teimme toiseksi tulleen koejäljen ja siitä olimme myös tyytyväisiä.
Pöydältä keräilen runsaat palkinnot ja suuntaan autolle. Kotimatkan aikana ehdin fiilistellä Charmin suorituksia, ensin tollerimestaruus ja nyt piirinmestaruus, TUPLAMESTARI! Syksylle on vielä SNJ-mestaruuskisat (hyvin todennäköisesti) ja SM-kisat. Niissä taso edelleen nousee, joten ehkä on aika lähteä sinne vain nauttimaan osallistumisesta ja sitten katsellaan mihin suoritukset riittivät.
TOLLERI-MEJÄMESTARUUS! 7.8.2023
Charmin ja Lumon saadessa riittävät pisteet loppukesän arvokisoihin, jätettiin seuraavat mejä-kokeet suosiolla väliin. Keskityimme tulevaan tollerimejään ja sitä silmällä pitäen tein kotosalla parit harjoitusjäljet. Ennustetta tarkkailin ja yritin tehdä jäljet edes kohtuulliseen säätilaan. Säätila lupasi illalla ja seuraavalle aamulle pientä vesisadetta, joten eikun jälkeä tekemään. Palatessani kotiin, oli ennuste täysin muuttunut, yön yli ja seuraavana aamuna olisi melkoinen kaatosade. Päivän ajan katselin runsasta vesisadetta ja iltapäivällä tein jo päätöksen, etten sille jäljelle koiraa veisi, se olisi vain ajanhukkaa. Iltapäivällä se mieli kuitenkin muuttui, kun ilma vähän kirkastui. Päätin lähteä Charmin kanssa ja katsoa, olisiko jäljestä enää mitään jäljellä. Mielessä oli kuitenkin edelliskesän PM-kokeet, missä yön yli oli myös jatkunut melkoiset kaatosateet ja tuloksen VOI2) Charmi sieltäkin teki. Näytin Charmille alkumakuun, mitä se yllättävänkin paljon haisteli. Sitten jäljelle, ja sainpas yllättyä. Siellä se paineli viitoittamaani reittiä, välillä vähän puolin ja toisin tarkastellen. Viidestä makuusta kolme haisteltiin nopeasti, yksi olisi ilman ohjaustani ohitettu ja yksi käveltiin ensin yli. Suoritus oli kuitenkin sellainen, että vähän jopa rupesin toivomaan kovia sateita tollerimejään. Lumon kanssa kävin harjoitusjäljellä vähän paremmassa kelissä. Lumo teki oman näköisensä jäljen, rauhallisesti edeten, välissä vähän sivussakin haistellen, ei pahemmin makuille pysähdellen, mutta kuitenkin katkot selvittäen ja sorkalle päästen.
Viimein koitti aamu, jolloin suuntasimme Keuruun liikuntapuistoon tollerimejän keskuspaikalle. Kuten aikaisemminkin, tekisimme korvaavat jäljet Hannan kanssa kaksistaan. Keskuspaikalla saimme kartat, ohjeet jälkien tekoon ja sitten jo suuntasimmekin maastoon. Keskinäinen työnjako on täysin selvä, joten hyvin nopeasti olimme suuntaamassa alkumakuulle. Kyseinen jälki MES21 oli ennästään tuttu, joten suunnistaminenkin sujui ilman ongelmia. Pari kohtaa edellisestä jäljestä vähän muutin ja sain ne parempaan kohtaan. Veretys tehtiin heti perään ja noin kahdessa tunnissa oli ensimmäinen jälki valmis. Pidimme pienen tauon, nautimme eväät sekä kupposet kahvia. Toinen jälki oli meille uusi, joten siellä sai vähän enemmän suuntaa tarkistella. Maasto oli kuitenkin pääosin helposti kuljettavaa, vain toisen osuuden lopussa sekä kolmannen alussa oli jonkin matkaa matalaa tiheää koivikkoa, myös suopursua oli monessa kohdassa. Jälki suunnistettiin ilman ongelmia, siihen voi aina olla tyytyväinen, jos maastoon ei tee ylimääräisiä pistoja ja jälkiä. Suunnistus perään ja sitten päivän hommat olikin tehtynä. Kiitin vaimoani päivän seurasta, joskus sentään saadaan sitä yhteistä laatuaikaa ilman koirien läsnäoloa ;-)
Sunnuntaiaamuna heräsimme puoli viideltä, Hanna lenkitti reissuun lähtevät koirat Lumon ja Charmin, minä sillä välin köpöttelin pienen lenkin mummeli-Taikan kanssa. Pakkasin auton, eteisessä tarkastin että oikeat koirat lähtee matkaan ja sitten suuntasimme kohti Keuruuta. Koepäivään lähdin yksin, jotta meidän ei tarvinnut tehdä kaikkia järjestelyjä muun lauman suhteen, Hanna jäi niitä kotiin hoitamaan. Matkalla mietin, mitä tavoitteita minulla olisi sille päivälle. Kuten aina harrastamisessa, molemmilla pitää olla hauskaa, sitä se varmasti olisi Lumolla sekä Charmilla, nehän eivät tiedä olevansa mestaruuskokeessa. Itse lähdin pitämään hauskaa, mutta vähän oli sellainen tuntuma, että nyt taitaisi Charmin jäljellä vähän jännittää. Tämän vuoden suoritukset, neljästä parhaasta 50,49,49,48 antoivat mahdollisuuden jopa voittoon asti. Päätin siis pitää hauskaa Lumon kanssa ja yrittää pitää pääni kylmänä Charmin kanssa. Paljon mejässä on jo saavutettu, viime vuonna Lumon oli tollerimejän kakkonen, piirinmestari sekä vuoden mejä-tolleri. Vielä voitto tollerimejästä puuttui...
Keskuspaikalla nautittiin aamupala ja kuunneltiin alkupuhuttelut. Sen jälkeen ensimmäinen jännityksen aihe, jälkien arvonta. Nyt se ei kylläkään jännittänyt, sillä päiväksi oli luvattu erinomaista keliä, joten jälkinumerolla ei oikeastaan ollut mitään merkitystä. Kävin nostamassa Lumolle päivän ensimmäisen jäljen (MES19) ja Charmille neljännen (MES22). Ne sopivat erinomaisesti, sillä opastettavana minulla oli kolmas (MES21) ja viides (MES23). Nyt ehtisin hyvin omien suorituksieni jälkeen myös purkamaan omat jälkeni. Arvonnan jälkeen kävimme ammunnassa, mihin Lumo ei reagoinut mitenkään, Charmi makoili nurmikolla ja pää vähän kääntyi laukauksen suuntaan. Ammunnasta nopeasti autoon ja suunta kohti ensimmäistä koejälkeä.
Jälkikäteen en paljon yksityiskohtia Lumon jäljestä muista, siellä olin todellakin vain pitämässä hauskaa, varsinainen tulos ei ollut mielessä. Koekertomuksesta saan vähän muistikuvaa, jälki mentiin pääosin veriuralla tai sen läheisyydessä. Kolmannen osuuden lopussa Lumo teki pitkän tarkastelun ja luulinkin sen etsivän kulman jatkoa, siinä kulma ei kuitenkaan ollut. Vain kaksi makuuta havaitsin jäljen aikana, joten kaksi taidettiin mennä vähän vierestä. Katkolla tehtiin jonkin verran töitä, mutta se lopulta selvisi. Lumomaisesti se selvitti toisen kulman tarkasti, mutta päätti sitten kuitenkin lenkittää vähän ohjaajaa ja teki kunniakierroksen kulman ympäri ja vasta sitten jatkoi jäljellä. Viimeisellä osuudella Lumo päättää vähän virkistäytyä ja pulahtaa ylitettävään ojaan. Siinä on kuitenkin melkoinen virtaus, mikä alkaa kuljettaa Lumoa. Vähän säikähdin, pitääkö se nyt lähteä sieltä pelastamaan, mutta samalla hetkellä tassut ylettävät pohjaan ja Lumo kiipeää vastakkaiselle puolelle, matka jatkuu. Saavumme sorkalle, missä palkaksi rapsutukset sekä useampi lihapulla. Kiitän tuomarin sekä oppaan hyvästä jäljestä. Meillä oli hauskaa, jälki oli hyvin tehty ja Lumo nautti jäljestämisestä. Arvostelun teksti piti täysin paikkaansa "Ohjaajalla täysi luotto koiraan"
Jäljeltä ajoimme ensimmäisen opastamani jäljen (MES21) kaadolle ja jäimme odottelemaan, kunnes jäljeltä MES20 suorittajat saapuisivat. Noin tunnin kuluttua sain sorkan, jonka vein kaadolle. Näytin tuomarille kartalta jäljen, kerroin katkokulman sijainnin ja sitten lähdettiin maastoon. Jäljellä suoritti viime vuoden mestari Gini, joten vähän jännittäen sai tätäkin suoritusta seurata. Alkumakuulta lähdettiin matkaan, ensimmäisellä osuudella tehtiin muutama pieni tarkastus jäljen sivussa. Ensimmäinen kulma mentiin tarkasti ja matka jatkui. Toisen osuuden puolivälissä seurasin vähän liikaa koiran suoritusta ja hukkasin hetkeksi pyykkipojat. Kohta ne kuitenkin löysin ja huomasin koirakon menevän noin 20 metriä jäljen sivussa, kaartoi sieltä kuitenkin takaisin jäljelle. Saavuimme toiselle kulmalle, mikä oli katkokulma. Gini seurasi alkuun jälkeä hyvin, pienet tarkastelut jäljen päässä ja sitten alkoikin melkoisen pitkä tarkastelu. Jatko ei meinannut löytyä millään, mutta hienosti Gini teki töitä koko ajan ja lopulta se jatkokin löytyi. Kolmas kulma pienellä tarkistuksella takaa, viimeisellä osuudella jälleen tarkastelu jäljen sivussa, loppumatka aivan jäljellä sorkalle. Hieno suoritus, mutta pienet poikkeamat jäljellä antoivat vielä hyvän mahdollisuuden jopa ykkössijaan, kuitenkaan unohtamatta kaikkia muita suorittavia koiria.
Sitten olikin Charmin vuoro. Seurasimme maastoon oppaan ja tuomarin perässä. Sain luvan aloittaa ja ohjasin Charmin alkumakuulle. Se haisteltiin hyvin, mutta alkuosuus ei sujunutkaan kovin hyvin, joten palautin Charmin alkumakuulle ja otin sen uudestaan. Nyt mentiin hyvin jälkeä pitkin, joten päästin sen jatkamaan. Yritän parhaani mukaan nauttia suorituksesta ja kyllähän se vähän helpottaa, kun Charmi etenee täysin jälkitarkasti. Ensimmäisen makuun se merkkaa hyvin ja vielä pieni vilkaisu minuun "tässä se oli". Matka jatkuu ensimmäiselle kulmalle, jonka huomaan hyvin nopeasti olevan katkokulma. Charmi jatkaa hyvin jalanjälkiä, mutta päättää kuitenkin varmistaa jatkon yhdellä rengastuksella ja siitä jäljelle. Isoin haaste selvitetty. Toinen osuus jatketaan jälkitarkasti, makuu merkataan vähän nopeasti. Toiselle kulmalle pysähdytään, tehdään käännös ja jatketaan aivan jäljen mukaisesti. Kolmannelle makuulle pysähdytään, nopea nuuhkaisu ja jatketaan. Kolmas kulma mennään kaksi metriä yli, Charmi huomaa virheensä ja kaartaa viimeiselle osuudelle. Nyt alkoi jännittämään, tähän mennessä lähes virheetön suoritus ja edessä olisi viimeinen osuus. Edelleen pysytään aivan jäljellä, mutta sitten odottelen makuuta... Tulen pienen puun takaa, Charmin nenä vähän käy vauhdista maassa... ja kun pääsen kohdalle, niin siinähän oli makuu. Sitä ei merkattu, todella harmittava "virhe" aivan loppuun. Loppu jatketaan jälkitarkasti ja viimein saavutaan sorkalle, jolle Charmi pysähtyy. Saadessani luvan, lähden kiittämään Charmia. Se oli aivan mahtava suoritus, viimeisestä makuusta huolimatta. Charmille useampi lihapulla ja sen niitä syödessä, käyn kiittämässä tuomarin ja oppaan. Hyvä jälki, muutamia haasteita matkalla oli, mutta niin mejä-jäljellä pitääkin. Vaikka kyseessä on hirven sorkka, se ei Charmia haittaa, vaan se tulee matkaan ottaa. Charmi kiipeillessä sorkan kanssa runkojen yli, mietin itsekseni, että minun mielestä tämän pitäisi olla parempi suoritus kuin Ginillä. Tiedän kuitenkin, että kyseessä on arvostelulaji ja tuomari on saattanut jäljellä nähdä jotain, mitä minä en ole havainnut.
Pitkään en ehdi Charmin suoritusta pohtia, sillä jälleen on oman opastukseni vuoro. Sorkka kaadolle ja opastaen tuomari ja koirakko alkumakuulle. Koira lähtee hienosti matkaan ja etenee hyvin jälkitarkasti. Juuri ennen ensimmäistä makuuta se tekee kaarron vasemmalle, ohittaa makuun, sieltä kaartaa jyrkästi oikealle, 90 asteen kulmassa jäljen yli ja suoraa viivaa kohti tietä. Se oli selkein näkemäni "määrätietoinen poistuminen", joten siinä ei odotella 3min ennen hukan tuomitsemista. Kun koirakko katoaa näkyvistäni, kuulen tuomarin äänen, hukka on tuomittu. Harmittava hukka heti jäljen alussa. Loppumatka edetään kutakuinkin jäljellä, muutamia pistoja tehden, makuut ohitellaan aika vauhdilla. Sorkalle kuitenkin päästään. Opastan tuomarin ja koirakon takaisin tielle, päivän työt on purkamista vaille valmiita.
Juuri ennen toiselle jäljelle lähtemistä sain tiellä kyselyn, voisiko tekemäni jäljen MES21 purkaa. Hetki menee ihmetellessä, kyllähän tuomari olisi sanonut, jos sitä ei saisi purkaa? Sitten selviää, että siellä on tien laidassa henkilö, jolla aika on käynyt kovin pitkäksi ja tarvitsi jotain tekemistä. ISO kiitos siis tätäkin kautta Sanna! Olen sinulle palveluksen velkaa. Itselleni jäi siis purettavaksi vain juuri opastamani jälki. Jäljeltä soitan Hannalle ja kyllähän molemmilla alkaa melkoiset mietinnöt, miten tässä mahtaisi käydä. Tiedän Ginin olevan aika lähellä meidän suoritusta, mutta kaksi muuta (MES23 ja Lumo) ovat takana. Vielä kolme muuta tulosta on ilman tietoa.
Purkamisen jälkeen saavuin keskuspaikalle, kävin saunomassa sekä syömässä, sitten odotellaankin jälleen pitkään tulosten lukua. Mielestäni on vähän harmi, että muu kokeen porukka toistamiseen odottaa yhtä henkilöä, ehkä järjestelyt voisi hoitaa jotenkin toisin. Lopulta päästään tulosten lukuun. Tulosten luku aloitetaan AVO-luokasta, sitten kokeen muut VOI-luokan koirakot ja lopulta mestaruusluokka. Viimein siihen kuitenkin päästään ja jännitys alkaa nousemaan. Ensimmäinen koirakko VOI2 ja perään toinen opastamani jälki myös VOI2, kuten tiesinkin. Sitten on vuorossa Lumo, joka upeasti saa kuitenkin VOI1 tuloksen pisteillä 40. Jäljellä neljä koiraa, kuulen jäljen MES20, olemme siis kolmen parhaan joukossa. Seuraavaksi MES25, jäljellä on enää me ja Gini. Nyt vasta jännittääkin, tiedän meidän olevan aika lähellä toisiaan, itselläni papereissa on Charmille voitto pisteellä, kun itsekin oppaana ja ohjaajana aina suorituksia arvioin. Sihteeri lukee toiseksi tulleen tuloksen.... Toiseksi jäljeltä numero KAKSIKYMMENTÄ...pieni tauko... YKSI... ja tiedän meidän voittaneen!!! Aivan mahtava suoritus Charmilta, vaikka tiesinkin sen siihen pystyvän.
Jälleen yksi tavoite saavutettu, vaikka siitä ei ole kuin muutama vuosi taaksepäin, kun vielä toivoimme joskus osallistumisoikeuden mestaruuskokeeseen saavamme. Käyn vastaanottamassa palkinnot ja palaan vähän ihmeissäni pöytään. Kiitos kaikille onnitteluista! Tasapisteissä olimme, Ginille 47 (kuten oli omissakin papereissa) ja sama Charmille (itselläni oli 48). Ulkona otetaan perinteiset kuvat sekä pääsen kastautumaan, onneksi olin siihen varautunut. Lopulta päästään kotia kohden, alkumatka sujuu viikonlopun tapahtumia miettien, meillä on upea lauma Hanna sekä koirat <3
TÄYDET PISTEET 21.7.2023
Viime viikonloppuna osallistuimme Ikaalisten mejä-kokeeseen. Siihen reissuun sattui yhtä sun toista, joita en lähde sen tarkemmin kirjoittelemaan. Jäljellä oli ollut marjastajia, klapintekijä mönkijän kanssa ja mitä muuta sattuikaan. Niistä huolimatta Charmi teki ykköstuloksen (42p), pistevähennykset lähinnä pyörimisistä niissä paikoissa, missä ihmiset olivat liikkuneet. Tyytyväinen olen makuisiin, mitkä osoitettiin selvästi pysähtymällä. Myös katkokulman Charmi selvitti yhdellä laajalla rengastuksella jatkoon. Olosuhteisiin nähden erinomainen suoritus.
Keskiviikkona suuntasimme Nakkilan valmisjälkikokeeseen. Kyseessä oli pieni iltakoe, jossa kaksi AVO-luokan ja vain me VOI-luokan jäljellä. Alkupuhuttelun aikana nautin kahvit pullan kera ja sen jälkeen suunnattiin laukauksensietotestiin. Kaikki läpäisivät testin ja sitten olikin aika suunnata maastoon. Tuomari kävi viemässä sorkan kaadolle ja sillä välin laitoin Charmille valjaat päälle. Charmi tuntui olevan innostunut, mutta rauhallinen, vielä alkumakuullekin mentiin ilman suurempaa vetämistä.
Näytin Charmille alkumakuun, mikä yhdessä tutkittiin todella huolella. Annoin käskyn "jälki" useaan kertaan ja siitä Charmi suuntasi jäljelle. Varmistin alkukrepityksen, että se varmasti mentiin jälkeä pitkin ja sitten siirryinkin kuuden metrin narun päähän. Meno jäljellä vaikutti todella hyvältä, en joutunut jarruttamaan vauhtia, eikä Charmi poikennut alkuosuudella metriäkään jäljeltä. Jonkin matkaa kun olimme menneet, Charmi pysähtyi ja haisteli maata pitkään. Siitä tiesin, että olimme ensimmäisellä makuulla. Matka jatkui, kunnes Charmi jälleen pysähtyi, hetken haisteli ilmaa ja teki käännöksen oikealle, olimme tulleet ensimmäiseen kulmaan, se mentiin tarkasti. Toinen makuu haisteltiin yhtä huolellisesti, siinä vielä vilkaisu minuun, ennen kuin matka jatkui. Toisella kulmalla, mikä oli katko, mentiin veretyksen päähän. Nyt Charmi ei saanut hajua oikealta, eikä vasemmalta, joten hetken se pohti tilannetta. Lähdettiin ottamaan ilmasta hajua ja rengastamaan oikealle. Pienet tarkastelut oikealle ja vasemmalle, kuitenkin riittävästi oikeaan suuntaan edeten ja jälleen oltiin jäljellä, katko selvitettiin nopeasti. Kolmas makuu haisteltiin jälleen hyvin ja viimeisellä kulmalla se teki aivan suorakulmaisen käännöksen kulman kohdalla ja siitä matka jatkui. Olimme viimeisellä suoralla ja tiesin, ettei matkalle ole paljon pistevähennyksiä jäänyt, tuskin yhtään. Charmi oli edennyt täysin jälkiuraa tai korkeintaan metrin päässä siitä, joten en uskonut sen jäljeltä eksyvän, mutta vielä yksi makuu pitäisi merkitä. Tarkkailin etumaastoa ja kertaalleen Charmi jäi haistelemaan, oliko siinä makuu? Pääsin kohdalle ja siinä olikin vain kasa höyheniä, mitkä piti nopeasti haistella. Kohta pysähdyttiin uudelleen, hetki haisteltiin ja siinähän se viimeinen makuu oli. Nyt piti vielä päästä sorkalle, mille matka tuntuikin normaalia pidemmältä. Lopulta sorkka näkyi, Charmi jäi sitä haistelemaan ja sain luvan kiittää. Muutaman lihapullan sorkan viereen Charmille tarjosin ja kun ne oli syöty, nappasi Charmi jälleen sorkan suuhunsa ja kuljetti sen tuomarin autolle.
Ajelin keskuspaikalle ja siitä alkoikin sitten jännitys, tämä voisi olla täyden 50 pisteen arvoinen suoritus. Mielestäni uralta ei poikettu 2 metriä kauemmas, kaikilla makuilla pysähdyttiin selvästi, kulmat menivät erityisen tarkasti ja katkokin selvitettiin yhdellä rengastuksella. Oliko matkalla tapahtunut jotain, mitä en itse ollut havainnut, josta voisi tulla pistevähennyksiä. Viimein sain pöytäkirjan käteeni ja kyllähän siellä täydet 50 pistettä oli. Hieno kertomus, nämä tilanteet kruunaavat upean lajin parissa harrastamisen. Vuosi vuodelta ollaan lajissa menty tuloksellisesti eteenpäin. Sen mahdollistaa osaavat koirat, erityisesti ilon kautta harrastaminen eikä sitä vaimonkaan panosta ja tukea pidä unohtaa :-)
CHARMI ILTARASTEILLA 29.6.2023
Eilen starttasimme Charmin kanssa Nakkilan valmisjälkikokeessa. Kyseessä oli iltakoe, missä kaksi AVO-luokan ja kaksi VOI-luokan koiraa. Arvonnassa saimme VOI-jäljistä ensimmäisen. Lähes kaksi tuntia odottelin keskuspaikalla, nauttien iltapalaa ja juoden kahvia. Sitten suuntasimme oppaan ja tuomarin perässä maastoon. Charmi haisteli alkumakuun huolella ja siitä jälkeä eteenpäin. Charmi meni hienosti, pääosin maavainua käyttäen, ensimmäinen makuu merkattiin hyvin. Ensimmäinen kulma oli katko, minkä Charmi selvitti helposti. Toisen osuuden alku mentiin myös tarkasti veriuralla, makuu merkattiin jälleen hyvin. Toisen osuuden loppupuolella nenä sai jonkin uuden hajun ja se käytiin tarkistamassa. Jäljen viereen oli ilmestynyt rastilippu, minkä kohdalla hetki pyörittiin ja palattiin jäljelle. Siitä eteenpäin mentiin pientä polku-uraa, Charmi eteni hyvin ja olin varma, että jäljellä ollaan. Uraa jatkettiin edelleen, kunnes näin aivan polun vieressä seuraavan rastimerkin. Samalla hetkellä kuulin takaani tuomarin äänen "tulkaapas takaisin".
Olimme menneet toisen kulman suoraksi ja heti tiesin, todennäköisen syyn sille. Rastilippujen viejä oli todennäköisesti kulkenut täysin samaa reittiä, mikä oli reitti verijäljellä. Henkilö on kulkenut aivan veriuran päällä, jolloin tietysti kenkiin jää veren hajua. Kun hän oli jatkanut kulmalta suoraan, oli myös verijälki jatkunut hänen mukanaan polulla. Charmi meni siis tavallaan oikein ja veriuraa, siitä syystä en nähnyt itsekään sen työskentelyssä mitään epävarmuutta.
Charmi olisi edelleen halunnut jatkaa toiselta rastilipulta eteenpäin, jouduin kuitenkin sen sieltä ottamaan takaisin toiselle kulmalle. Siitä jatkettiin puhtaalla linjalla, mutta Charmin työskentely ei enää ollut samaa kuin jäljen alussa. Ilmeisesti jälkiuralta pois ottaminen sai sen epävarmaksi ja se varmisteli nyt jäljen molemmin puolin. Kun havaitsin, että jälkiuralla ei enää kuljettu, halusin ohjata sen takaisin jäljelle ja muistuttaa päivän tehtävästä. Se oli mahdollista vain keskeyttämällä koe, joten ilmoitin sen tuomarille. Siitä eteenpäin pääsimme lyhyemmällä hihnalla ja pystyin tarvittaessa ohjaamaan Charmin veriuralle. Harjoittelimme ja pääsin vahvistamaan myös kolmannen makuun. Koska kyseessä oli lippalakin muotoinen jälki ja kolmas kulma oli tien vieressä, niin päätin tulla siitä tielle. Siellä kehuin Charmin ja annoin myös päivän palkan, kanafileen.
Kaikkia sattumuksia on pitkän mejä-urani aikana sattunut, mutta vielä ei ole suunnistajat reitille tulleet. Palatessamme autolle, näimme tien laidassa auton, minkä sisällä oli suunnistusvälineitä, joten maastossa oli juuri kulkenut suunnistusradan tekijä. Jos suunnistusreitti olisi kulkenut verijäljen poikki, niin en usko, että siinä tilanteessa jäljestys olisi häiriintynyt. Nyt henkilö oli kulkenut veriuraa pitkin ja sitä kautta tehnyt meille uuden veriuran. Keskeytys oli mielestäni oikein, enkä tehnyt sitä siitä syystä, ettei ykköstulos enää ollut mahdollinen. Jos jäljestys ei suju, niin silloin harjoitellaan, parhaiten sen pystyy tekemään keskeyttämällä ja siitä harjoitellen eteenpäin. En keskeytä tilanteessa, missä tehdään tarkistuslenkkejä tai vaikkapa hukka, jos sen jälkeen jäljestys jälleen sujuu. Nyt se ei Charmilla sujunut, joten meidän tuloksena oli erinomaisesti sujunut jäljestys puoliväliin asti, harjoitellen seuraavalle kulmalle ja bonuksena vielä pari suunnistusrastia.
CHARMI KISAA, SOMA TREENAA 15.6.2023
Pienen tauon jälkeen Charmi pääsi starttaamaan Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen ja Novascotiannoutajien kokeessa. Kumpaankin kokeeseen matkasimme jäljen tekoon yhdessä ja tein Hannan kanssa lauantaina korvaavan jäljen. Tämä siitä syystä, ettei lauman tarvitse odotella yksin kotosalla niin pitkään. Jälkien teko sujui rutiinilla, kun vielä molemmissa oli jo entuudestaan tuttu jälki. Sunnuntaina Hanna sai jäädä kotiin ja minä lähdin Charmin kanssa koepaikalle.
Ensimmäinen koe oli Oriveden Päijälässä, tutussa seurassa. Arvonnassa saimme tällä kertaa ensimmäisen jäljen ja sehän sopi erinomaisesti, sillä seuraavalla jäljellä olin oppaana. Suuntasimme oppaan ja tuomarin perässä maastoon, missä meille näytettiin alkumakuu. Charmi haisteli alkumakuun huolella ja suuntasi jäljelle. Jälki kulki vaihtelevassa maastossa, Charmilla ei näyttänyt ongelmia etenemisessä olevan, mutta itse sai huolella katsoa minne astui. Välissä mentiin pusikossa, nousuja kumpareille, ojien ylityksiä, jatkuvasti jotain tapahtumaa. Sen mitä ehdin katsomaan, niin mielestäni Charmi eteni hyvin jälkiuralla. Tulimme ensimmäiselle makuulle, minkä Charmi haisteli huolellisesti. Ensimmäinen kulma on katko, mistä ensin jäljen tekijöiden jalanjälkiä, kun verta ei sieltä löydy, palataan takaisin veretyksen loppuun, mistä pieni rengastus ja sieltä jatkoon. Toisenkin osuuden makuu merkataan erinomaisesti ja kulma pienellä kaarroksella takaa. Kolmas makuu edellisen toisinto, kuten kulmakin. Vähän viimeisellä suoralla alkoi jännitys nousemaan, sillä montaa pistemenetystä en reitiltä vielä saanut. Viimeinenkin makuun merkataan kunnolla pysähtyen ja siitä jatketaan sorkalle, mikä kiinnostaa. Käyn kiittämässä ja palkkaamassa Charmin sekä kiitän tuomaria ja jäljentekijää. Charmi teki loistosuorituksen, olisiko jopa täyden pisteen suoritus?
Opastus sujuu hyvin, koira tekee matkalla yhden hukan ja saa tulokseksi lopulta VOI2 ja 38 pistettä. Puran jäljen heti opastukseni jälkeen ja suuntaan keskuspaikalle. Siellä lenkitän Charmin, käyn saunassa ja nautin hyvän lounaan. Loppuaika meneekin kahvia juodessa ja muiden kanssa lähinnä koiraharrastuksesta puhellen. Viimein päästään lukemaan tuloksia. Tulokset luetaan paremmuusjärjestyksessä, vaikka kisasta ei olekaan kyse. VOI-luokassa on yhteensä kahdeksan koirakkoa, kun luetaan kuudes tulos, se on jo 48 pistettä. Seuraavakaan ei vielä ole meidän suoritus ja sille koirakolle 49 pistettä, nyt alkoi jännittämään... Meidän koeselostus loppuu sanoihin "Loistava äänetön suoritus. Charmi osoittaa nuoresta iästään huolimatta olevansa lupaava jälkikoira, jolla on hieno ura edessä" VOI1 ja 49 pistettä. Olen todella tyytyväinen, vaikka se yksi piste jäikin sinne maastoon. Vähennys tulee työskentelyn etenevyydestä ja ymmärrän sen hyvin, sillä paljon ei jäljellä tarvitse suunnantarkistuksia tehdä, kun siitä yksi piste vähennetään. Kiittelen lähimmät toimikunnan jäsenet ja huikkaan tuomarille, että ensi kerralla sitten täysin uraa pitkin. Hannalle tekstiviesti ja kotia kohden.
Viikon päästä starttasimme Keuruulla. Arvonnassa saimme ryhmämme kolmannen jäljen ja kohta suuntasinkin maastoon. Hetken odottelun jälkeen lähdimme maastoon. Charmi haisteli alkumakuun ja sillä oli vähän kiire jäljelle. Ehkä siinä vaiheessa olisi kannattanut ottaa se uudelleen alkumakuulle ja muistuttaa päivän tehtävästä. Jälkitarkasti edetään, kunnes saavutaan ensimmäiselle makuulle. Charmi käy nopeasti makuulla, mutta siirtyy sen jälkeen sen viereen ja jatkaa matkaa, makuu jää merkkaamatta. Jatkan itse makuulle, harmittavasti jäljen teon jälkeen juuri makuun päälle on pudonnut kuiva oksa, mikä peitti koko makuun. Ehkä siinä oli syy, miksi Charmi ei sitä sen paremmin merkannut. Nostan oksan ja näytän sitä tuomarille, tiedän ettei sillä tietenkään ole merkitystä pisteisiin, vähennykset tulee, kun makuuta ei riittävän hyvin merkata. Jatkamme katkokulmalle, josta parille rengastuksella helposti jatkoon. Toinen makuu merkataan hyvin ja kulma mennään tarkasti. Kolmas ja neljäs makuu nopeasti pysähtyen ja nuuhkaisten, kolmas kulma jälleen tarkasti. Kaikki osuudet edettiin jälkitarkasti, tehden vain muutaman piston jäljen sivuun koko matkan aikana. Jälleen Charmi eteni jäljellä tai sen tuntumassa, kulmat tarkasti, mutta valitettavasti tällä kertaa makuiden merkkaus ei ollut ihan hyvä kuin viikko sitten.
Opastukseen saan jäljelleni bordercollien, en muista olisinko aikaisemmin sen rodun perässä mennyt. Se tekeekin loistavan suorituksen, pienet tarkistelut jäljellä pudottavat yhden pisteen, lopulta tulos VOI1 ja 49 pistettä. Heti perään käyn purkamassa, haen tuomarin viimeiseltä jäljeltä ja palaamme keskuspaikalle. Siellä saunomiset, ruokailut, Charmin lenkitykset ja sitten odotellaan tuloksia. Viimein tulokset julkistetaan, meidän tulos seitsemäntenä VOI-luokassa. Pisteitä pudottivat makuut, kuten tiesinkin sekä pienet poistumat varmaankin pisteen verran. Meille tuloksena VOI1 ja 45 pistettä. Olen siihen ihan tyytyväinen, makuut kun saadaan kuntoon, ollaan jälleen huippupisteillä, itse jäljestys sujuu erinomaisesti.
Jälkikasvu on myös päässyt jäljestämisen makuun. Somalle on tehty jo muutama harjoitusjälki, viimeinen vähän yli 100 metrin mittainen. Jäljelle pirskotellaan vähän normaalia enemmän verta ja se jäljestetään noin 8-10 tuntia tekemisestä. Viimeisellä jäljellä Soma ymmärsi jo veriuran tarkoituksen ja ilman avustusta se eteni jäljellä. Välille tehdyt makuut haisteltiin hyvin ja jälleen jatkettiin eteenpäin. Sorkka haisteltiin hyvin ja se kannettiin tielle. Eiköhän siitäkin jälkikoira tehdä, hyvältä alku näyttää.
JATKUU LOISTAVASTI 23.5.2023
Viime kirjoituksessa olin jo jakamassa lauman parhaan mejä-koiran titteliä Lumolle, mutta Charmi näyttää olevan asiasta eri mieltä. Toukokuun alussa kävimme Lumon ja Charmin kanssa mejä-kokeessa Nakkilassa. Lumo starttasi ensimmäisenä. Hyvin lähdettiin liikkeelle, mutta harmillisesti ensimmäinen makuu ohitettiin. Toinen ja kolmas makuu merkattiin hyvin ja viimeinen käveltiin yli. Katkokulma selvitettiin parilla laajahkolla rengastuksella, muut kulmat tarkasti. Suorat mentiin jäljellä tai aivan sen tuntumassa. Pistevähennykset makuilta, muuten hieno suoritus. Pistemääräksi VOI1 ja 46 pistettä.
Charmi merkkasi alkumakuun hyvin. Ensimmäisellä osuudella tehtiin pieni, juurikin liinan ylittävä rengastus jäljen vieressä. Kaikki makuut merkattiin hyvin. Kulmat mentiin tarkasti, katkokulma muutamalla rengastuksella, kun ensimmäinen jäi vähän lyhyeksi. Kaato kiinnosti ja tyytyväisenä sorkka kannettiin tielle. Erinomainen jäljestys, yksi pieni rengastus jäljen vierellä vähensi yhden pisteen, tulos siis VOI1 ja 49 pistettä. Charmi jäljestää pääosin maavainuisena, mikä pitää sen erityisen hyvin jäljellä tai sen tuntumassa.
Viikko sitten Charmi lähti Jyväskylään. Lauantaina tehtiin jäljet ja parikseni sain Peten, jonka kanssa meillä olikin tosi mukava päivä. Keskusteltavaa riitti, kun Pete on mukana myös VAHI sekä HIRV-J toiminnassa. MEJÄ ei ollut niinkään tuttu, joten yritin parhaani mukaan jakaa kaiken tietoni siitä. Aloitimme jälkien teon suunnistamalla VOI-jäljen, mihin olimme koepaikalla saaneet hyvät ohjeet. Ensimmäinen osuus meni hyvin, normikulma, siitä toiselle kulmalle, minne tehtiin hyvään paikkaan katkokulma. Kolmatta osuutta aloiteltiin ja ohje oli tulla seuraavalle kulmalle vähän vasemman kautta joten sinne suunnattiin. Maaston ohjaamana ajauduimme koko ajan lisää vasemmalle. Sanoin Petellekin, että heti kun löytyy kohta, mistä voimme lähteä oikealle, niin sinne on suunnattava. Siellä oli kuitenkin koko ajan jyrkkä rinne, missä vielä risukkoa ja harvennusjätettä. Vielä vähän jatkoimme, kunnes huomasin, että nyt alamme olla liian lähellä toista osuutta. Eipä auttanut muu, kuin purkaa jälkeä noin 100 metriä ja ottaa uusi suunta. Enpä muista koska viimeksi olisin jälkeä purkanut, mutta joskus sekin on tehtävä, kun vaihtoehtoja ei ole. Merkkasin itselleni kohdan, mistä pisto tehtiin, jotta tiedän sen tuomarille kertoa. Se on tärkeää, jotta tuomari voi ottaa sen huomioon, jos koira lähtee ihmisten jäljet tarkistamaan. Uutta reittiä pääsimme kulkemaan, vähän haasteellista maastoa, mutta sellaista sen mejä-kokeessa kuuluukin olla. Nyt saavuimme hyvin kolmannelle kulmalle, mistä viimeinen suunta kaadolle, tien vierestä sille löytyi hyvä paikka. Perään kävimme verettämässä jäljen, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
VOI-jäljeltä suuntasimme AVO-jäljelle. Minä edelleen suunnistin ja Pete laitteli itselleen merkkejä. Maasto oli helposti kuljettavaa, näkyvyyttä oli hyvin, joten nopeasti, ilman ongelmia, jälki oli suunnistettu. Vielä jäljen veretys ja päivän hommat olikin tehtynä. Kiitin jälkipariani päivästä ja suuntasin kotia kohden.
Sunnuntaina saavuin keskuspaikalle Charmin kanssa. Aamupala nautittiin rennossa seurassa ja sitten olikin alkupuhuttelujen vuoro. Siitä siirryttiin jälkien arvontaan ja saimme tällä kertaa ryhmän viimeisen jäljen. Oma suunnistukseni oli onneksi kolmantena, joten ehtisin hyvin purkaa jäljen, ennen omaa suoritusta. Opastus sujui hyvin, koira teki hienon suorituksen, vain makuut jäivät harmittavasti merkkaamatta, tuloksena VOI1 40 pistettä. Ykköstulokseen v