Mejä 2023
JATKUU LOISTAVASTI 23.5.2023
Viime kirjoituksessa olin jo jakamassa lauman parhaan mejä-koiran titteliä Lumolle, mutta Charmi näyttää olevan asiasta eri mieltä. Toukokuun alussa kävimme Lumon ja Charmin kanssa mejä-kokeessa Nakkilassa. Lumo starttasi ensimmäisenä. Hyvin lähdettiin liikkeelle, mutta harmillisesti ensimmäinen makuu ohitettiin. Toinen ja kolmas makuu merkattiin hyvin ja viimeinen käveltiin yli. Katkokulma selvitettiin parilla laajahkolla rengastuksella, muut kulmat tarkasti. Suorat mentiin jäljellä tai aivan sen tuntumassa. Pistevähennykset makuilta, muuten hieno suoritus. Pistemääräksi VOI1 ja 46 pistettä.
Charmi merkkasi alkumakuun hyvin. Ensimmäisellä osuudella tehtiin pieni, juurikin liinan ylittävä rengastus jäljen vieressä. Kaikki makuut merkattiin hyvin. Kulmat mentiin tarkasti, katkokulma muutamalla rengastuksella, kun ensimmäinen jäi vähän lyhyeksi. Kaato kiinnosti ja tyytyväisenä sorkka kannettiin tielle. Erinomainen jäljestys, yksi pieni rengastus jäljen vierellä vähensi yhden pisteen, tulos siis VOI1 ja 49 pistettä. Charmi jäljestää pääosin maavainuisena, mikä pitää sen erityisen hyvin jäljellä tai sen tuntumassa.
Viikko sitten Charmi lähti Jyväskylään. Lauantaina tehtiin jäljet ja parikseni sain Peten, jonka kanssa meillä olikin tosi mukava päivä. Keskusteltavaa riitti, kun Pete on mukana myös VAHI sekä HIRV-J toiminnassa. MEJÄ ei ollut niinkään tuttu, joten yritin parhaani mukaan jakaa kaiken tietoni siitä. Aloitimme jälkien teon suunnistamalla VOI-jäljen, mihin olimme koepaikalla saaneet hyvät ohjeet. Ensimmäinen osuus meni hyvin, normikulma, siitä toiselle kulmalle, minne tehtiin hyvään paikkaan katkokulma. Kolmatta osuutta aloiteltiin ja ohje oli tulla seuraavalle kulmalle vähän vasemman kautta joten sinne suunnattiin. Maaston ohjaamana ajauduimme koko ajan lisää vasemmalle. Sanoin Petellekin, että heti kun löytyy kohta, mistä voimme lähteä oikealle, niin sinne on suunnattava. Siellä oli kuitenkin koko ajan jyrkkä rinne, missä vielä risukkoa ja harvennusjätettä. Vielä vähän jatkoimme, kunnes huomasin, että nyt alamme olla liian lähellä toista osuutta. Eipä auttanut muu, kuin purkaa jälkeä noin 100 metriä ja ottaa uusi suunta. Enpä muista koska viimeksi olisin jälkeä purkanut, mutta joskus sekin on tehtävä, kun vaihtoehtoja ei ole. Merkkasin itselleni kohdan, mistä pisto tehtiin, jotta tiedän sen tuomarille kertoa. Se on tärkeää, jotta tuomari voi ottaa sen huomioon, jos koira lähtee ihmisten jäljet tarkistamaan. Uutta reittiä pääsimme kulkemaan, vähän haasteellista maastoa, mutta sellaista sen mejä-kokeessa kuuluukin olla. Nyt saavuimme hyvin kolmannelle kulmalle, mistä viimeinen suunta kaadolle, tien vierestä sille löytyi hyvä paikka. Perään kävimme verettämässä jäljen, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
VOI-jäljeltä suuntasimme AVO-jäljelle. Minä edelleen suunnistin ja Pete laitteli itselleen merkkejä. Maasto oli helposti kuljettavaa, näkyvyyttä oli hyvin, joten nopeasti, ilman ongelmia, jälki oli suunnistettu. Vielä jäljen veretys ja päivän hommat olikin tehtynä. Kiitin jälkipariani päivästä ja suuntasin kotia kohden.
Sunnuntaina saavuin keskuspaikalle Charmin kanssa. Aamupala nautittiin rennossa seurassa ja sitten olikin alkupuhuttelujen vuoro. Siitä siirryttiin jälkien arvontaan ja saimme tällä kertaa ryhmän viimeisen jäljen. Oma suunnistukseni oli onneksi kolmantena, joten ehtisin hyvin purkaa jäljen, ennen omaa suoritusta. Opastus sujui hyvin, koira teki hienon suorituksen, vain makuut jäivät harmittavasti merkkaamatta, tuloksena VOI1 40 pistettä. Ykköstulokseen voi aina olla tyytyväinen tekemältään jäljeltä, kolmannella osuudella koira ei reagoinut mitenkään meidän poikkeamaan. Kaadolta lähdin suoraan purkamaan, kun merkkejä on riittävästi, sekin sujuu ilman ongelmia. Olen lajia harrastanut jo yli 10 vuotta ja merkkejä taitaa olla vuosi vuodelta enemmän.
Kävin välissä keskuspaikalla lenkittämässä Charmin ja itse nauttimassa kupillisen kahvia. Ajoissa siirryimme jälkemme alkuun. Päivä oli ollut lämmin ja pääsääntöisesti aurinkokin paisteli. Odottaessa alkoi taivaanrantaan ilmestyä tummia pilviä, jotka sieltä pikku hiljaa nousivat. Muutama pisara tuli tuulilasiin ja alkoi melkoinen tuuli. Siitä hetki ja alkoi sataa, samalla hetkellä opas ja tuomari saapui paikalle. Ukkonen jyrisi, sade yltyi rankkasateeksi ja siinä tuomari teki päätöksen, että odottelisimme hetken, jos vaikka kuuro menisi ohi. Autossa katselin miten tiellä alkoi vesi valua puroina ja mietin, mikä vaikutus sillä olisi jälkeen. Vartin verran odottelimme, kunnes ilma alkoi kirkastumaan. Laitoin Charmille valjaat ja seurasin opasta sekä tuomaria maastoon.
Meille näytettiin alkumakuu, minkä Charmi haisteli hyvin. Jälleen Charmi etenee maavainuisena, koko jälki edetään jälkitarkasti tai alle liinan mitan jäljeltä. Ensimmäinen kulma, mikä katko, mennään veretyksen loppuun ja sieltä muutamalla tarkistuslenkillä sekä jalanjälkiin tukeutuen jatkoon. Toinen ja kolmas kulma mennään tarkasti. Ensimmäinen makaus merkataan hyvin, toinen ja kolmas makaus pysähtyen riittävän hyvin ja valitettavasti neljäs makuu ohitetaan. Makaus oli suo-osuudella, joten se oli hyllyvään maahan kaivettu, vähän haasteellinen koiralle, varsinkin niiden rankkasateiden jälkeen. Muuta paikkaa ei siinä kylläkään makuulle ollut, joten ihan oikein tehty makuu. Kaato kiinnosti ja iso sorkkakin otettiin hetkeksi kantoon, kunnes vaihdoin sen herkkuun. Sade ei sinänsä Charmin jäljestystä haitannut, mutta opas kertoi, että "suo-osuudella" oli lauantaina heinät rahisseet kengän alla, nyt siihen oli paikka paikoin tullut isoja lätäköitä, mitkä selvästi vaikeuttivat Charmin jäljestystä. Sateesta huolimatta erinomainen suoritus, tuomarin sanoin "hyvä itsenäinen suoritus".
Tyytyväisenä palasimme keskuspaikalle ja jäimme odottamaan tuloksia. Odottaessa nautimme tarjoilusta, lenkittelin Charmia sekä rupattelimme tuttujen sekä tuntemattomien kanssa koiraharrastuksista, koepaikalla oli mukava, rento tunnelma. Lopulta pääsimme tulosten lukuun. Alkuun AVO-luokan koirat, sieltä tekemältämme jäljeltä AVO1 ja 45 pistettä, jälkiparini Pete sain koirallensa AVO1 ja 42 pistettä. VOI-koiria oli kahdeksan ja ne luettiin tulosjärjestyksessä. VOI3 ja VOI2 tuloksia oli molempia kaksi, VOI1 ensin 40 ja sitten 42 pistettä, vain kaksi paperia jäljellä. Toisena ei vieläkään Charmi, joten jännityksellä kuuntelin pisteitä, joita toiseksi sijoittuneelle tuli 47. Sitten viimeisenä meidän arvostelu, VOI1 ja 48 pistettä. Aivan upea tulos, sillä ja viikon takaisella 49 pisteellä Charmi siirtyi lauman tuloslistan kärkeen. Tekstasin tuloksen Hannalle, kiittelin toimikunnan ja suuntasimme kotia kohden. Nyt pidämme pienen ja ansaitun tauon mejä-kokeista, mutta todennäköiset seuraavat kokeet on kyllä jo ilmottu.
Koejälkien lisäksi Charmi on käynyt harjoitusjäljillä sekä lauman muut tyttöset lähinnä itseään viihdyttämässä ja meitä aktivoimassa. Jäljillä ovat käyneet Soma, Hertta, Minku sekä Taika, jotkut usempaan kertaan. Lumo ei harjoitusjälkiä tarvitse ja Myrri keskittyy tällä hetkellä rallyyn. Alla muutamia kuvia niistä treeneistä, sekä linkkejä youtube-videoihin.
SOMA sorkalla
TAIKA jäljellä
SOMA ja sorkka
KOEKAUSI ALKOI LOISTAVASTI 24.4.2023
Mejä-kauden alkua on talvi odoteltu ja vielä kun lunta saatiin lopputalvesta paljon, niin harjoitusjäljetkin saivat odottaa. Ehdin kuitenkin ennen koetta tehdä Lumolle yhden ja Charmille kaksi lyhyttä koejälkeä. Lumo jäljesti ihan hyvin, se ei enää tunnu kauheasti noista harjoitusjäljistä innostuvan. Charmin jäljestys oli epävarmaa, tarkistuksia tehtiin aika paljon, makuut onneksi kiinnostivat sekä kulmat meni hyvin. Päätin kuitenkin kokeeseen lähteä, saadaan ainakin maksullinen harjoitusjälki, jos ei muuta.
Sunnuntaina heräiltiin aikaisin ja puoli seitsemän aikoihin lähdettiin liikkeelle. Vähän oli tapahtumia matkalla, niistä voi lukea SRVA-välilehdeltä. Näistä johtuen koepaikalle saavuimme kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta emme olleet silti viimeisiä paikalle tulleita, sillä viime hetken peruutuksesta johtuen odoteltiin varakoiraa. Jälleen kuunneltiin alkupuhuttelut, jonka jälkeen arvottiin jäljet. Tämä vuosi alkoikin sitten arpaonnella, sillä pääsisimme Lumon kanssa ensimmäisenä ja Charmin kanssa toisena jäljelle. Vielä käytiin suorittamassa laukauksensietotesti ja siitä välittömästi metsään tuomarin perässä.
Lumo valjaisiin ja sitten tuomarin perässä alkumakuulle. Sen Lumo tutki tarkkaan ja lähdimme liikkeelle. Lumon kanssa on helppo kulkea hihna löysänä, se määrittää itse sopivan rauhallisen kävelyvauhdin jäljelle. Lumosta huomasin, kuinka varmasti se jälkeä kulki, tuskin kahta metriä kauemmas siltä eksyttiin. Ensimmäisen osuuden lopussa aukealta tullut melkoisen kova tuuli vähän painoi Lumoa sivuun, mutta jäljellä edelleen pysyttiin. Ensimmäinen makuu merkattiin, kulma pienellä tarkistuksella. Toinen osuus edelleen tarkasti, makuulle pysättiin ja katkokulmasta selvittiin. Kolmas osuus myöskin hyvin, makuu edelleen löytyi sekä kulmasta pienellä tarkistuksella jatkoon. Neljäs osuus myöskin tarkasti, makuu huomioitiin ja siitä jatkettiin sorkalle, mikä kiinnosti. Erinomainen suoritus ja oletin, että muutama piste varmaankin pienistä tarkistuksista vähennetään.
Siitä jatkettiin heti Charmin kanssa. Vähän jouduin Charmin vauhtia hiljentämään, mutta aika rauhallista tahtia senkin kanssa mentiin. Makuista Charmi merkkasi kolme, yhden kiersi sivusta. Yksi kulma tarkasti, toisella pieni tarkistus ja katkokulmalla käytiin vähän kauempana, jatko kuitenkin löytyi. Kahdesti jäljellä oli ilmeisesti riistaa kulkenut, kun niillä jouduttiin tarkistuksia tekemään muutamankin kerran. Molemmissa paikoissa lopulta päivän tehtävä tuli mieleen ja jatkettiin veriuralla. Saattaa olla, että nome-treenit sekä viime vuonna tehty hirv-j harjoitusjälki ovat edelleen mielessä ja se riista tuntuu kiinnostavan enemmän kuin viime kesänä. Nomea kuitenkin jatketaan ja edelleen hirv-j koe on mielessä. Onhan meillä aina vaihtopenkillä kaksi ehdokasta Hertta ja Myrri, joiden kanssa on tarkoitus myös startata, ensin harjoitusjäljellä ja sitten koejäljellä.
Suoritusten jälkeen palattiin keskuspaikalle. Tämän hetken tautitilanteesta johtuen, oli mahdollista koepaikalta poistua oman suorituksen jälkeen ja näin päätin tehdä, kun muuten edessä olisi useamman tunnin odotus. Tiesin molempien saaneen ykkösen, Lumo hyvillä pisteillä ja Charmi ei niin hyvillä pisteillä. Lumolle lopulta 48 pistettä ja Charmille 43. Olihan se mahtava mejä-aloitus, molemmille ykköstulokset.
Lumo näyttää näin yhden kokeen perusteella olevan edelleen se meidän kirkkain tähti ja onhan tälle vuodelle sillä jo arvokisastartti ansaittuna, viime vuoden piirinmestaruuden voitosta. Mitä todennäköisemmin myös tollerimestaruudesta pääsemme kisaamaan, sillä viime vuoden tulokset sekä tämän vuoden 48 pistettä mitä todennäköisemmin riittävät karsintaan. Toivotaan, että se edelleen pysyy terveenä ja jaksaa jäljillä haistella. Koejäljille on tarkoitus viedä ainakin neljä laumasta, harjoitusjäljille pääsevät kaikki, myös Soma on aloittanut harjoittelun ensi kesän kokeet mielessä ;-)
KAUSI 2023 ALKOI 12.4.2023
Mejä-kausi päästiin aloittamaan eilen, kun kävimme Lumon kanssa pienellä harjoitusjäljellä. Maanantaina taiteilin jäljen, kiertäen lumialueita ja kyllähän sinne noin 400 metrin pituisen jäljen onnistuin tekemään. Palatessani kotiin lauma nuuskutti minut hyvin tarkkaan, halukkaita jäljelle oli useampi. Soma sai haisteltavaksi veripullon korkin, mikä kovin kiinnosti ja vähän sitä nuoltiinkin. Soma saa kohta oman pienen jälkensä, kunhan muutaman kerran on maaston hajuja päässyt muuten haistelemaan.
Itseoikeutetusti Lumo pääsi tälle ensimmäiselle jäljelle. Häntä heiluen sen kanssa maastoon mentiin, nenä pystyssä se yritti jäljestä hajua saada. Kävin viemässä sorkan ja sen jälkeen Lumon kanssa alkumakuulle. Pitkään alkumakuuta tutkittiin ja sitten jäljelle. Ensimmäinen makuu tutkittiin myös pitkään, ensimmäinen kulma tehtiin takaa metrin pyörähdyksellä. Toinen osuus myös tarkasti, makuu vähän nopeammin. Toinen kulma mentiin tarkasti, makuulla nopea pysähdys. Kolmannen kulman yritti vähän oikaista, todennäköisesti se sai hajun jo sorkasta, mikä oli lumitilanteesta johtuen aika lähellä viimeistä kulmaa. Kulmassa kuitenkin käytiin ja sieltä suoraan sorkalle, mitä jäätiin nuolemaan. Lumon näköinen suoritus, jäljeltä ei poistuttu 2 metriä kauemmas, ensimmäinen makuu merkattiin hyvin, kaksi vähän nopeammin, kulmat tarkasti. Paluumatkalla Lumo osoitti tyytyväisyytensä kierimällä lumikasoissa useaan kertaan.
Lumo näyttää, iästään huolimatta, olevan edelleen jäljestyskunnossa. Hyvä niin, sillä kokeisiin startataan lähiviikkojen aikana. Ketä muita tänä vuonna koejäljelle otetaan, sitä täytyy vielä pohtia, ehkä harjoitusjäljet vähän antavat vinkkejä siihen.