Mejä 2026
ON/OFF TILANNE JATKUU (27.8.)
Pitkään suunnittelimme tollerimejästä meidän vuoden yhteistä reissua, lauma matkaan ja yhdessä harrastamaan. Tiesimme, että Charmin pentukuviot saattaa tilanteen muuttaa ja niin lopulta kävikin. Pitkään mietin, lähdenkö reissuun ollenkaan, lopulta päätin, että pitäähän se lunastettu mestaruuspaikka Somalle käydä kokeilemassa. Matka kisapaikalle Kalajoelle kesti yli neljä tuntia, joten matkasin majoitukseen Kalajoen hiekkasärkille jo perjantaina. Majoituimme upeaan huoneistoon, missä iso lasitettu parveke merinäköalalla. Siellä Soman kanssa vietimme paljon aikaa, seuraillen rannan tapahtumia.
Lauantaina jätin Soman huoneistoon ja lähdin jälkien tekoon. Sain parikseni aloittelevan harrastajan, kenelle oli vasta muutama voi-jälki takana. Teimme ensin mestaruuskokeen voi-jäljen, koska minulle oli arvottu jälki numero 2. Jäljet oli jo etukäteen arvottu, edelleen ihmettelen miksi niitä ei arvota jälkien teko päivänä kaikkien nähden, mutta palataan siihen myöhemmissä julkaisuissa. Kalajoen jäljet tehdään yhdellä kierroksella eli suunnistus ja veretys samaan aikaan. En ole kertaakaan ennen koejälkeä niin tehnyt, mutta harjoitusjäljiltä tämä on tietenkin tuttua. Minä suunnistin ja jälkiparini kulki noin 30 metriä takanani, jotta pystyisimme tarvittaessa pientä suunnan muutosta tehdä, sitä kun ei enää veren kanssa tehdä. Jälki kulki avoimessa kangasmaastossa ja oli hyvin helppo tehdä myös kerta vedolla. Jälki saatiin valmiiksi ja sitten ajeltiin jälkiparini jäljelle. Hän halusi, että minä suunnistan ja se sopi minulle. Tämän jäljen maaston olisin mielelläni ensin suunnistanut ja vasta sitten verettänyt. Useita kertoja sai jäljellä pysähtyä, vähän käydä jatkoa katsomassa ja vasta sitten veren kanssa liikkeelle. Jäljeltä löytyi paljon suopursua, pientä taimikkoa, ojia sekä harvennuksesta kaadettua taimikon runkoa. Kaiken tämän keskeltä saimme jäljen tehtyä, niin hyvin kun se näin oli mahdollista.
Koepäivänä lenkitin Soman majoituksessa, pakkasin ja suuntasimme koepaikalle. Siellä normaalit alkupuhuttelut ja sitten arvonta. Eipä yllättänyt kun kävin itse hakemassa meille päivän viimeisen jäljen, joka mestaruuskokeessa oli jälki nro 7, kun viime vuoden mestarikin oli paikalla. Kun siirryimme ammuntaan, niin alkoi vesisade ja se jatkuikin sitten siihen asti, kunnes Soman kanssa tulimme pois jäljeltä. Siirryin heti ammunnan jälkeen maastoon, kun opastukseni oli toisena. Koira suoritti jäljen ihan hyvin, pieniä pistevähennyksiä matkalta, itse arvioin sen saavan 46 pistettä, minkä se saikin. Pitkän sateisen odottelun jälkeen koitti viimein meidän vuoromme.
Tulemme alkumakuulle, mistä minulle osoitetaan alkumakuu ja krepitys. Somalle on alkuvaikeuksien takia tärkeää päästä tulemaan alkumakuulle jäljen suuntaisesti ja valitettavasti tämä alkumakuu on tehty sivusta tullen ja linjalla on puita. Siitä on kuitenkin lähdettävä ja niin tehdään. Kehoitan ja innostan Somaa koko alkukrepityksen ja päästään matkaan. Valitettavasti alku on jälleen tahmaista ja joudun jatkamaan kehoituksilla. Viimein päästään matkaan ja tullaan katkokulmalle. Jälleen meille tulee kuusi kummittelemaan, nyt ei mennä sen yli vaan kaatunut kuusi on juuri katkokulman suuntaan vaikeuttamassa rengastusta. Vähän harmittavaa, kun jälki kulki aivan avoimessa maastossa ja kaatunut kuusi oli ainoa mikä alueella näkyi. Jonkin aikaa Soma jatkoa etsii, mutta lopulta kuusen kiertämällä se löytyy. Toisella kulmalla tehdään hakua, siinä ei ollut mitään maastollisia ongelmia, jatko vaan ei heti löydy. Kolmas kulma mennään hyvin ja tullaan viimeiselle osuudelle. Siinä jatkamme etenemistä, kunnes kuulen puhetta takaani, erotan siitä lauseet "onkohan täältä joku vienyt pyykkipojat". Emme ole siis jäljellä, eikä myöskään opas. Tuomari käskee meitä pysähtymään ja siinä sitten hetki odotellaan, kunnes merkit viimein löytyvät. Tuomari tuomitsee meille hukan, ilmeisesti olimme sen verran jäljen sivussa, vaikea arvioida, kun jälki oli hukattu. Saamme luvan jatkaa ja nyt minulla on myös mahdollisuus ohjata kuten alussa. Näen kuitenkin heti 10 metrin päässä makuun, minkä kerron tuomarille ja hän kertoo, että siitä voimme jatkaa. Eipä Soma siinä vaiheessa kehoituksia kaipaa, menee makuulle, haistelee sen hyvin ja jatkaa jäljen päällä sorkalle. Palkkaan Soman kehuilla ja kanafileellä, oltiin kuitenkin päästy sorkalle. Tänään oli vähän yllättäviäkin vaikeuksia, mutta ainakin päivän kestänyt sade vaikeutti nuoren koiran jäljestämistä.
Palaamme autolle ja oletan meidän saaneen VOI2 tuloksen, nyt en matkalla varsinaisesti pisteitä laskenut, kun keskityin enemmän Soman seuraamiseen. Soitan Hannalle, joka onnittelee meitä kuitenkin tuloksesta, sekin oli tällä hetkellä Somalle ihan hyvä saavutus. Meidän tulos on lopulta VOI2 ja 34 pistettä, ihan se mitä jäljeltä kuuluikin. Kun ajelen takaisin keskuspaikalle, niin mietin päivän jatkoa. Emme ole mestaruutta saamassa, emmekä ole kolmen joukossa, viimeinen sija on todennäköinen. Olen päivän viettänyt märkänä ja vielä illan aikana pitäisi ajella yli 4 tunnin matka kotiin. Matkalle on luvattu huonoa keliä, enkä haluaisi sitä pimeässä ajella. Päätös on siis selvä, käyn kiittämässä näkemääni toimikuntaa ja lähden ajelemaan kotiin. Matkaa siivittivät useat ukkoskuurot, salaman välkkeet ja kaatosateet. Pitkiä pätkiä ajellaan max 40km/h kun tie on aivan veden peitossa. Siinä matkalla mietin, että olenpa lajin valinnut, ajelen lähes 400km, vietän päivän sateessa, saan lopulta koiralle vaatimattoman tuloksen ja tästä kaikesta olen vielä maksanut, osallistumismaksun, majoituksen sekä matkakulut. Eihän se tietenkään ole harrastus eikä mikään, minne ei kaikki ansaitut tulot mene.
ON/OFF NAPPI HAKUSESSA (13.8.)
Viimeisen päivityksen jälkeen olemme käyneet kahdessa kokeessa Soman kanssa. Pari viikkoa sitten olimme Hämeenlinnan Rengossa. Siellä sain jälleen opastaa ensikertalaista tähän hienoon lajiin. Lauantaina teimme VOI- ja AVO-jäljen, joiden parissa vierähti kuutisen tuntia. Sunnuntain kokeessa AVO-jäljeltä tehtiin luokan paras tulos (AVO1/47), mistä palkinnoksi parhaan jäljentekijän palkinto. VOI-luokassakin saimme hyvän jäljen aikaiseksi, siitä tuloksena VOI1 ja 46 pistettä, pisteen vähemmän kuin päivän paras. Tehtyjen jälkien hyvistä tuloksista voi aina olla tyytyväinen, vaikka se oma suoritus ei osuisikaan ihan kohdilleen.
Tässä kokeessa se Soman suoritus ei todellakaan osunut kohdilleen. Soma haisteli hyvin alkumakuun, eteni reippaasti myös krepityksen ja jatkoi jäljen päällä. Sitten noin 50 metrin kohdalla pysähdys ja katseet ympärille. Pienet pyörimiset molempiin suuntiin ja sitten viereeni istumaan. Kun mitään apuja ei saanut, niin päätti siirtyä tuomarin viereen istumaan. Siinä vaiheessa päätin kannustaa ja annoin kehotuksen "jälki". Soma lähti liikkeelle, teki kaarroksen jäljen suuntaan, sieltä kaarros päinvastaiseen suuntaan ja metsäkoneen uraa kohti autoa. Eipä siinä auttanut kuin seurata, samalla annoin jälki-kehoituksia muutamaan kertaan, niillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Muutaman onnistuneen kokeen jälkeen OFF nappi jälleen löytyi. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää kokeen, en halunnut siinä tilanteessa "pakottaa" sitä jäljelle. Hyvin se tietää missä jälki menee, jostain syystä jäljestys vaan lakkaa, mitään ulkopuolista syytä en tälläkään kertaa havainnut.
Multian (7.6.) jäljen se jäljesti hyvin ja silloin sain sen alkuvaikeuksien jälkeen vielä liikkeelle. Nakkilassa (11.7.) Soma teki täydellisen suorituksen Hannan kanssa, mihin tiedän sen jo harjoitusjälkienkin perusteella hyvin pystyvän. Keuruun koe (26.7.) oli Somalta todella hieno jäljestys, siellä pisteet vaan häipyivät tuomarin tulkinnalla koiran auttamisesta sekä pienestä pyörähdyksestä. Muutamilta tuomareilta olen Keuruun kokeen jälkeen auttamisesta kysynyt ja heidän arvostelussa auttamisesta ei pisteitä vähennettäisi. Myös iso kuuden pisteen vähennys on hämmästyttänyt. Valitettavasti säännöissä ei auttamisesta mitään puhuta, joten vähennykset on tuomarin harkinnassa.
Viime viikonloppuna saimme paikan kotikokeeseen Orivedelle, keskuspaikalle ja maastoihin oli meiltä matkaa 15 minuuttia. Koska Hanna oli suoriutunut viime kokeessa Soman kanssa loistavasti ja minä en niinkään loistavasti, niin päätimme jälleen laittaa Hannan Somaa ohjaamaan. Jälleen kerran parinani oli ensikertalainen ja samalla tapaa opettaen jäljet maastoon tehtiin. Tällä kertaa jälkemme eivät auttaneet koirien suoritukseen, AVO-jäljeltä nolla ja VOI-jäljellä vika ei ollut jäljessä, vaan koiraa kiinnosti enemmän mustikoiden syönti, mistä syystä tuomari keskeytti kokeen ennen puolta väliä, kun aikaa oli kulunut niin paljon.
Soman jälki oli kokeen viides ja odottelin lähtöä yhdessä Hannan kanssa. Soman ja Hannan lähdettyä maastoon, siirryin kaadon läheisyyteen odottamaan. Vähän yli puolen tunnin kuluttua maastosta tultiin. Lyhyesti sain Hannalta tiedon, että ykkönen pitäisi olla tulossa. Olin siihen tyytyväinen ja sitten olikin aika lähteä opastamaan kutosjälkeä. Jälkeä purkaessani soitin Hannalle, joka oli jo lähtenyt Soman kanssa kotiin. Siellä sain kuulla Soman tehneet hienon suorituksen. Alku mentiin hyvin jäljen päällä, saavuttiin ensimmäiselle makuulle, mikä merkattiin erinomaisesti. Siitä jatko ei meinannut sujua ja Hanna joutui useaan kertaan antamaan kehoituksia ja kannustamaan. Niiden avulla päästiin viimein jatkamaan. Loppujälki jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä, toinen kulma, missä katko, helposti selvittäen, kolmas kulma takaa lenkittäen. Kaikki makaukset merkattiin jälleen erinomaisesti. Hannan kertomuksen mukaan vähennyksiä tulee kehoituksista, niitä annettiin sen verran paljon sekä lenkistä kulmalla. Hyvin Hanna pistevähennykset tiesi, vähennykset kehoituksista ja kulman lenkityksestä, lopulta pisteet VOI1 ja 46 pistettä. Olin tulokseen todella tyytyväinen, Hanna sai hienosti Soman jatkamaan OFF-tilanteessa.
Soma starttaakin seuraavan kerran tollerimestaruudesta. Valitettavasti Kalajoelle on niin pitkä matka, ettei Hanna pääse tällä kertaa ohjaamaan. Ohjasin kuitenkin Somaa tämän viikon harjoitusjäljellä, mikä meni todella hyvin. Hyvin mielin matkaamme siis mestaruuskisaan, en kuitenkaan lähde tavoittelemaan mestaruutta, vaan yritän saada Soman kanssa hienon suorituksen, missä se jäljestäisi ihan vaan ON-nappi päällä. Mihin tulokseen se sitten viekään, sen näemme muutaman päivän päästä.
KUUDEN PISTEEN NOSTO JA NELJÄN PISTEEN RENGASTUS (28.7.)
"Tänään pisteisiin vaikuttavat kulma lenkki ja se että koiraa jouduttiin auttamaan." Näihin sanoihin päättyi viikonlopun mejäkoe, tuloksena VOI1 ja 40 pistettä. Soma jäljesti koko jäljen sen päällä tai välittömässä läheisyydessä. Kaikki makuut merkattiin erinomaisesti. Katkokulman se selvitti nopeasti, lopulta jäljentekijöiden jälkiin turvautuen. Kolmas kulma mentiin tarkasti ja toinen kulma pienellä rengastuksella vähän yli liinan mitan (6m).
Ensimmäisen osuuden lopulla tulimme ison kaatuneen kuusen kohdalle. Jälki oli tehty aivan kuusen keskiosalta, jatkaen kuusen läpi. Soma pysähtyi kuusen kohdalle, ei päässyt etenemään, yritti kiertää, mutta kun molempiin suuntiin oli ainakin 20 metrin matka, kiertäminenkään ei oikein onnistunut. Se lähti kuusen reunaa noin 6 metriä ja kun näin ettei se kuusesta läpi pääse, kysyin tuomarilta voinko auttaa. Vastauksena "odotellaan mitä tekee" ja kun hetken olimme odottaneet, Soma istui kuusen viereen. Nyt tuomari sanoi, voit nostaa koiran yli. Kuusen ylittäminen koiran kanssa oli todella haastavaa, mutta lopulta pääsimme toiselle puolelle mistä matka jatkui. Tässä vaiheessa ei puhuttu mitään nostamisen vaikuttamisesta pisteisiin.
Tulimme lopulta kaadolle, mihin Soma pysähtyi. Se oli tehnyt loistavan suorituksen ja itse en osannut ollenkaan ajatella, että nostamisesta vähennettäisiin pisteitä. Kunnes tuomari totesi, että Soma merkkasi makuut aivan erinomaisesti, harmi se koiran auttaminen, mikä vähentää pisteitä. Olin vähän ihmeissäni, miksi vähennetään pisteitä, kun jäljellä on este, mistä koira ei pysty jatkamaan. Asiasta hetken keskustelimme ja lopulta tuomarin mielestä ratkaisevaa oli, pystyisikö koira siitä kohtuudella etenemään. Soma ei pystynyt ja yritin sitä tuoda esille. Sitten keskusteltiinkin jo muista koirista, miten ne olisivat siitä helposti menneet. Nyt jäljellä ei kuitenkaan ollut muut koirat, vaan Soma.
Ajellessani takaisin keskuspaikalle, mietin asiaa. Mielestäni siinä ei tehty oikeutta koiralle. Ylitys oli todella haastava, kuusen oksat sojottivat tiheästi kyseisessä kohdassa. Olin oikeastaan tyytyväinen, ettei Soma lähtenyt ylitystä siitä tekemään, mielestäni se olisi ollut selkeä vaaran paikka. Ihmettelin myös jäljen tekijöitä, miksi suunnistuksen aikana jälkeä ei tehty ohittamaan kuusta. Se olisi ollut hyvin helppo siinä vaiheessa tehdä, eikä tätä tapahtumaa olisi tullut. Koska en ole aikaisemmin koiraa joutunut auttamaan ja pistevähennykset kummastuttivat, halusin vielä keskustella kokeen ylituomarin kanssa. Hän ei lähtenyt asiaan ottamaan sen enempää kantaa, kun ei kyseistä kohtaa tietenkään ollut nähnyt. Harmittelin vähän, etten paikasta käynyt ottamassa kuvaa. Lopuksi kävimme vielä keskustelun kaikkien, ylituomarin, jäljen tuomarin ja kokeen vastaavan koetoimitsijan kanssa. Kysyin lopuksi paljonko tämä sitten vaikuttaa pisteisiin ja hämmästykseni oli melkoinen, kun kuulin että 6 pistettä vähennetään. Tuomarin arvostelun mukaan 6 pistettä lähti siis auttamisesta ja peräti 4 pistettä pienestä rengastuksesta toisella kulmalla. Näin tällä kertaa, ei muuta kuin leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;-)
SOMA IS BACK (12.7.2026)
Onko muutos kuinka pysyvä, sitä emme voi tietää. Soma kuitenkin osoitti erityistä jäljestämistaitoa viimeisessä (11.7.) kokeessa, saaden siitä täydet 50 pistettä. Kaikki makuut merkattiin, kulmat tarkasti ja kun vielä edettiin aivan jälkiuralla, niin eihän siitä vähennettävää tule. Hyvän jäljestyksen se teki myös kuukausi sitten, silloin oli vähän ongelmaa lähdön kanssa, muutama tarkastuslenkki sekä kulmilla vähän rengastuksia. Makuut merkattiin erinomaisesti ja tuloksena 45 pistettä. Tässä välissä on mietitty Soman ongelmia, varsinkin sen lähdön suhteen ja yritetty niitä ratkoa monellakin tapaa. Kiitokset Hannalle, joka on hyviä ehdotuksia tehnyt ja niitä harjoitusjäljillä testaamalla olemme päässeet hyvin eteenpäin. Viimeisessä kokeessa tämä vielä varmistettiin, kun Hanna lähti Soman kanssa reissuun ja näin ollen myös ohjasi koiraa, minä sain jäädä kotiin jännittämään. Harmi, kun tulevissa kokeissa tämä ei ole mahdollista, kun normikokeessa minun täytyy tehdä, opastaa sekä purkaa korvattavat jäljet ja jonkun pitäisi kotiin jäävät koiratkin hoitaa. Vielä tämän lisäksi Hannan pitäisi "oman lajinsa" rallyn pariin myös viikonloppuisin ehtiä. Mutta eiköhän tähän jotain ratkaisuja saada ja toivon mukaan Soma yltää huippusuorituksiin myös minun kanssa. Näiden kahden kokeen lisäksi Soma starttasi vuoden ensimmäiseen kokeeseen toukokuussa, siitä kokeesta ei paljon kerrottavaa jäänyt, siellä se oli metsässä kuin lenkillä olisi ollut, vain ajoittain mentiin jäljellä ja kun kaksi hukkaa oli jo ennen puoliväliä tullut, niin keskeytin kokeen.
Charmi on jatkanut tasaista hienoa suorittamista. Kesän kokeista toistaiseksi 45,45,46,47,48,48. Kun suorituksia muistelen ja kertomuksia luen, niin kaikissa on tullut niitä "työtapaturmia", mitkä ovat sitten tehneet ne muutamat pistevähennykset. Kahdesta kokeesta vähennykset ainoastaan makauksista, molemmissa jälkien teon ja jäljestämisen välissä saatiin melkoiset sadekuurot ja toisessa kokeessa makuita oli valitettavasti tehty suoraan kallion päälle. Muutamassa kokeessa, ilmeisesti tuoreet riistan jäljet, veivät hetkeksi pois jäljeltä kuitenkin aina omatoimisesti palattiin jäljelle. Katkokulmaa on parissa kokeessa rengastettu useampaan kertaan, mistä saadaan myös pistevähennys. Nämä pienet "virheet" ovat jakautuneet tasaisesti jokaiseen kokeeseen, joten aivan ne huippupisteet (49,50) ovat vielä jääneet saamatta. Charmin suorittaminen on kuitenkin tasaista ja varmaa, joten tästä on hyvä jatkaa.
Molemmat (Soma ja Charmi) ovat nyt laskujeni mukaan saavuttaneet tarvittavat pisteet tämän vuoden piirinmestaruuskisaan. Uskon myös, että Charmin pisteet riittävät kisaamaan rotumestaruudesta ja Somallakin on sinne vielä mahdollisuus. SNJ ei ole suunnitelmissa, vaikka Charmi sielläkin tämän hetken kuuden parhaan joukosta löytyy. Kokeita jatketaan, jos ja kun paikkoja saadaan ja siinä välissä harjoitellaan.
MEJÄ-KOEKAUSI 2026 ALKANUT (8.4.2026)
Viime lauantaina pääsimme avaamaan mejä koekauden. Hetken tein pohdintaa Soman ja Charmin välillä, päädyin lopulta Charmiin, joka on kuitenkin tehnyt loistavat harjoitusjäljet nyt kevään aikana. Lauantaiaamuna ajelimme parin tunnin matkan koepaikalle, sillä kyseessä oli valmisjälkikoe. Aamupala nautittiin, kuunneltiin alkupuhuttelu, arvottiin jäljet ja sitten laukauksensietotestiin. Päivän aloitti neljä avo-jälkeä, joten pitkä odotus oli edessä. Meille tuli voi-jäljistä ensimmäinen.
Viimein siirryimme meidän jäljelle ja suuntasimme hakkuiden läpi alkumakuulle. Maasto vaikutti siinä kohdassa haastavalta, onneksi hakkuu jäi siinä kohdassa taakse. Hetki mentiin hyvässä maastossa, kunnes palasimme hakkuulle. Siellä päästiin onneksi metsäauton uraa eteenpäin. Ensimmäinen makuu löytyi ja se haisteltiin huolellisesti. Ensimmäinen kulma oli katko, minkä Charmi selvitti nopeasti. Toisella osuudella tehtiin pieni tarkastuslenkki, palaten kuitenkin takaisin jäljelle. Toinenkin makaus löytyi, kulma mentiin jälleen aivan kohdalta uudelle osuudelle. Kolmannenkin osuuden makaus löydettiin, haistelu ja pysähtyminen. Osuus mentiin osittain melkoisessa risukossa ja kuusikossa, aika ajoin sai laittaa käden naaman eteen ja sukeltaa eteenpäin. Kulmalla tehtiin pieni (alle 6m) tarkastus kulman takaa. Viimeisen osuuden makaus merkattiin ja jälki jatkui polku-uraa. Sitä pitkin poikettiin vähän jäljeltä, kunnes Charmi huomasi korjata ja palasi jäljelle. Loppuosuus tultiin jälleen hakkuiden keskellä, Charmi pysyi hyvin jäljellä. Sorkka löytyi, minkä Charmi ylpeänä kantoi autolle.
Autolla mietin suoritusta ja olin erittäin tyytyväinen Charmin suoritukseen ajoittain hyvin haastavassa maastossa. Kulmat merkattiin erinomaisesti, katkokulma selvitettiin ja näkemykseni mukaan kaksi muuta kulmaa riittävän tarkasti. Niistä ei siis vähennyksiä. Matkalla Charmi teki yhden tarkastuslenkin sekä poikkesi polkua pitkin jonkin matkaa jäljen sivuun. Maastossa oli niin paljon muitakin kaarroksia, joten mietin näistä vähennyksiä kolmen pisteen verran. Soitin Hannalle ja kerroin suorituksemme ja oman arvioni 47 pistettä.
Keskuspaikalla nautin maittavan lounaan ja kahvit sen päälle. Siinä vaiheessa viimeinenkin suorittaja oli saapunut maastosta ja päästiin tulosten lukuun. Avo-luokassa tehtiin mahtavia suorituksia, kaikille ykköstulos, huonoimman ollessa 45 pistettä. Sitten luettiin jälki nro 6, mistä nollatulos. Viimeisenä meidän tulos, matkalla oli ollut näkemäni kaksi käyntiä liian kaukana ja vähän muutakin, mitkä pudottivat pisteet tulokseen VOI1 ja 46 pistettä. Jälleen sain arvioni pisteen sisään ja kieltämättä siinä maastossa jäljellä pysyminen oli vähän hankalaa arvioida. Suoritukseen olen todella tyytyväinen, tapahtumista ei pistevähennyksiä. Pokaalin lisäksi saimme palkinnoksi pari siikaa, mitkä heti seuraavana päivänä savustettiin ja niistä ollaan nautittu viime päivät. Tästä on hyvä jatkaa, kuka ja missä, sitä emme vielä tiedä, koeilmoja on muutamakin valmisteilla.
MEJÄ-KAUSI 2026 ALKANUT (21.3.2026)
Mejä-kausi startattu jo kolmella harjoitusjäljellä. Charmi sai kunnian aloittaa harjoittelun viime viikolla. Lähdin tekemään jälkeä ihan sulaneeseen maastoon, valitettavasti kauempana kumpareen takana olikin edelleen lunta. Päätin kuitenkin jatkaa jäljen sinne lumen päälle ja yksi osuus mentiin siellä. Seuraavana päivänä Charmi valjaisiin ja katsomaan miten opit ovat muistissa. Lumi jäljellä ei haitannut mitenkään jäljestämistä, olihan siinä tietenkin jalan jäljet osin helpottamassa kulkemista. Ensimmäiset kolme makuuta merkattiin hienosti, ensimmäinen kulma metrin takaa, toinen aivan kulmassa kääntyen, katkokulma pienellä lenkityksellä. Neljäs makuu tuotti ongelmia, mutta syy oli aivan liian lähelle tehty kaato. Tuuli toi mukanaan sorkan tuoksun ja muutaman kymmenen metrin ajan kuono oli ylhäällä ja hajua otettiin. Kun kohta ohitettiin, niin jäljestys jatkui normaalisti. Kaikkiaan hieno suoritus ja jatkossa tiedän sorkan sijoittaa vähän kauemmas, ainakin avoimessa maastossa.
Maanantain jäljelle pääsi Soma. Jälki oli tehty aivan avonaiseen maastoon ja täysin sula. Mennessämme alkumakuulle Somalla oli aivan muut hajut mielessä, veto oli milloin minnekin. Osoitin alkumakuun ja se haisteltiin pitkään. Lyhyellä hihnalla talutin alkumatkan, jotta Somalle varmasti selviäisi päivän tehtävä. Soma pysähtyi hienosti kaikille makuille, ensimmäinen kulma pienellä lenkillä, katkokulma myös lenkittäen, kolmas kulma vähän oikaisten. Siinä kohdassa näkyi tuoreita sorkan jälkiä, joita lyhyt matka jäljestettiin, kunnes palattiin jäljelle. Sorkalle tultiin suoraan ja sitä jäätiin haistelemaan. Hieno suoritus Somaltakin ja siitä palkaksi kanafile.
Vuoden kokeisiin osallistujat ovat vielä vähän mietinnässä. Siitä syystä olen ottanut treeniryhmään myös Myrrin, joka saikin jäljestää kolmannen jäljen. Se saattaa olla hyvä ratkaisu, sillä Myrri teki kolmesta tarkimman jäljestyksen. Koko matka mentiin jäljen päällä tai aivan sen tuntumassa, makuille pysähdyttiin ja kulmat mentiin tarkasti. Katkokulmallakin jatko löytyi ilman rengastamista, ehkä osin jalanjälkiin tukeutuen. Ikä on varmasti tuonut Myrrille rauhallisuutta, kun nuorempana ongelmana oli vähän vauhti ja liian innokas jäljestäminen. Nyt suoritus oli rauhallinen, narusta ei oikeastaan tarvinnut hidastaa.
Hanna oli mukanani jokaisessa jäljestyksessä, joten lauman ei kisaavat koirat (Hertta, Minku) pääsivät purkujäljille. Valinta purkujäljelle tehdään maaston mukaan, Minkulle täytyy olla helpohko maasto, jotta sekin pääsee etenemään ilman ongelmia. Molemmat jäljestivät hienosti ja erityisesti Minkun innon pystyi siitä havaitsemaan, häntä viuhtoen se tupsutti eteenpäin. Mejä-kausi on avattu ja olipas se mahtavaa päästä jäljille jo maaliskuun puolivälissä. Seuraava jälki odottaa jo tämän päivän jäljestäjää ja ehkä se ensimmäinen koekin on kohta edessä.