Mejä 2026
SM-KISAT (23.9.)
SM-kisoihin suuntasin Charmin kanssa jo perjantaina, matkaa oli kuitenkin reippaasti yli kolme tuntia. Saimme alkeellisen majoituksen keskuspaikalta, ei juoksevaa vettä, ei wc:tä, ei suihkua. Onneksi lauantaiaamu koitti nopeasti ja koe pääsi alkamaan. Kokeessa on valmisjäljet, joten lauantaina päästiin jo karsintakokeen jäljille. Karsintakokeeseen osallistui kaikkien piirinmestaruuskokeiden voittajat eli yhteensä 18 koiraa (yksi oli poissa). Ryhmiä oli kolme ja me saimme oman jälkemme neljännen jäljen, mikä oli ihan hyvä, sillä päivä oli ennusteen mukaan poutainen. Pari tuntia saimme odotella ja sitten opas ajatti meidät tunnin päähän koejäljille. Sikarutosta johtuen jäljet oli tehty vähän kauemmas alueelta.
Ohjasin Charmin alkumakuulle, minkä se haistelikin hyvin. Ensimmäinen osuus edetään hyvin ja makuu merkataan. Ensimmäinen kulma on katko, millä tehdään kaksi rengastusta ja jälkimmäinen vähän turhan kauas, siitä jää osuutta haistelematta. Toisen osuuden makuu myös merkataan, mutta osuudella tehdään myös hetken pyörintä, yli kuuden metrin päähän. Toinen kulma mennään pienellä takalenkillä. Kolmas osuus hyvin ja mielestäni senkin makuun Charmi merkkaa hyvin, viimeinen kulma tarkasti. Viimeisen osuuden makuu kävellään yli, se vähän jäi harmittamaan. Kaadolle suoraan, missä palkaksi kanafilee ja kiitokset tuomareille sekä oppaalle. Hyvin tehty jälki, missä Charmilla muutamia harmittavia sattumia.
Viimein illalla luetaan tulokset, kuusi parasta jatkaa finaaliin. Meille finaalipaikka ei todellakaan ole tulossa, mutta jos tulostaso jää heikoksi (kuten vähän viime vuosina on jäänyt), niin ehkä meillä olisi pieni mahdollisuus. Kun seitsemän tulosta on luettu, tuleekin jo meidän vuoro. Kuuntelen kertomuksen ja tuloksen VOI1 ja 42 pistettä. Itse olin arvioinut vähän enemmän, mutta ehkä tähän vaikuttaa SM-kisan tarkempi arvostelu. Mielestäni Charmi merkkasi kolme makuuta, mutta yksi niistä ei sitten ollut riittävä, vaan kertomuksessa se oli "yhden vauhdissa huomioiden". Kertomuksessa oli lisäksi mainittu useat pienet pysähdykset, niitä tulee jäljillä mielestäni aina, sieni on osunut puun runkoon siinä olevaa läiskää haistellaan, kengän alta on lähtenyt sammal sitä haistellaan mahdollisena makuuna ja mitä muita hajujälkiä maastossa sitten tuleekaan. Mitä sitten pysähdykset olivatkaan, ne vaikuttivat pisteissä etenevyyteen. Näistä varmaan johtui odotukseni vähän korkeimmista pisteistä.
Olemme kuitenkin todella ylpeitä, Charmi pääsi toistamiseen osallistumaan SM-kokeeseen, meille osallistuminen oli kaikkiaan kolmas, sillä aiemmin sinne ylsi Lumo. Osallistumiset ovat tulleet kahdesta eri piiristä, ensin Satakunnan ja nyt Pohjois-Hämeen kennelpiiristä. Sunnuntaina ajelin hyvillä mielin kotia kohden, mielessä pentukuviot. MEJÄ saa nyt hetkeksi jäädä, ehkä syksylle vielä muutamat harjoitusjäljet, ennen lumien tuloa.
PIIRINMESTARUUS! (12.9.)
Viime viikonloppuna ajattelimme viettää mejä-kauden päättäjäiset PM-kokeessa Oriveden Päijälässä. Pisteiden perusteella olimme saaneet molemmat tyttöset Charmin ja Soman kisaamaan. Soman viimeiset jäljestykset eivät ole sujuneet toivotulla tavalla, jumit ovat iskeneet jäljellä jossain vaiheessa. Charmin suorittaminen on ollut varmaa, mutta ihan huippupisteisiin emme ole päässeet, siihen on kyllä vaikuttanut muukin kuin vaan Charmin suorittaminen. Näistä johtuen, emme menestystä odottaneet, vaan päätimme lähteä osallistumaan ja pitämään hauskaa.
Pohjois-Hämeen koesäännöistä johtuen, jouduin hommaamaan itselleni sienen (=jälkiparin kokematon), kiitos näin jälkikäteen Sari, että tulit auttamaan. Hankkimani sieni meni toisen osallistujan pariksi ja minulle toimikunta määräsi sienen jälkiparikseni. Kuten viime vuonna, sieni oli Nina, kiitokset hyvästä seurasta ja juttutuokioista metsässä. Kuten Päijälässä aina, maasto oli paikoin hyvin haastavaa, mäkeä ylös-alas, ojien ylityksiä, suon tapaista kosteikkoa, risukkoa, pajukkoa, lähes kaikki maatyypit Päijälästä löytyvät. Muutaman kerran olen siellä kokeissa käynyt ja mielestäni maastot ovat hyvinkin tasavertaisia keskenään, mikä on erityisesti arvokokeissa suotavaa. Hyvin saimme jäljet tehtyä, välissä sain tiedon Hannalta huikeasta näyttelymenestyksestä Helsinki Nordista, siitä voi lukea Hannan blogista.
Soman jäljestämisessä on ongelmana tällä hetkellä täydellinen jumi. Jostain syystä se jää paikalleen, kiertää hetken molemmin puolin ja tulee sitten ohjaajan luo apua hakemaan. Tämä hetki kun koittaa, niin Hanna on varmasti parempi innostamaan sen uudelleen jäljelle. Siitä syystä olimme PM-kokeeseen sopineet, että Hanna ohjaa ainakin Soman jäljellä. Sitten kun arvonnasta saimme Charmille jäljen nro1 ja Somalle jäljen nro7 (kas kummaa, jälleen viimeinen jälki meille), päätimme että Hanna ohjaisi molemmat koirat. Olin jäljen teossa vähän satuttanut polveani ja jouduin opastamaan sekä purkamaan kaksi jälkeä, joten siitäkin syystä oli parempi, että Hanna ohjaisi. Hanna on ennenkin ohjannut meidän tyttösiä ja hyvällä menestyksellä.
Suuntasimme siis ammunnan jälkeen ensimmäisen jäljen alkuun. Kohta Hanna katosi maastoon ja minä siirtelin molemmat autot lähemmäs kaatoa. Kun aikaa oli kulunut noin puolisen tuntia, näin hahmot maastossa ja hetken kuluttua Charmi sekä Hanna saapuivat tielle. Sain kuulla, että Charmi oli tehnyt loistavan suorituksen, koko matka täysin jälkitarkasti, kaikki makuut oli merkannut, kulmilla oli tehnyt jonkin verran rengastusta. Kuinka paljon kulmien rengastus vähentäisi pisteitä, sen tietäisimme päivän päätteeksi.
Hetken kuluttua oli opastukseni vuoro, olin saanut jäljet nro 4-5 tehtäväksi. Jäljelle neljä tullut koira teki ihan hienon suorituksen, mutta katkokulmalla sekä kolmannella osuudella se teki hukan, joten tulos oli enintään VOI3. Vitosjäljelle sain viime vuoden voittajan, jonka jäljestystä oli mielenkiintoista päästä seuraamaan. Ensimmäisellä osuudella se jäi haistelemaan ojan päätä ja teki siitä piston sivuun. Ensimmäisen makuun se käveli yli ja kun katkokulmalla tehtiin vielä jonkin aikaa hakua, päättelin sen olevan jo Charmin suoritusta perässä. Kun se vielä käveli toisenkin makuun yli ja teki vähän hakua matkalla, niin tiesin, ettei sillä suorituksella voittoa varmaan tulisi. Nyt saisin jännittää vielä kolmen osallistujan suorituksia, aina tulosten lukuun asti.
Opastuksen jälkeen menin Hannaa vastaan sovittuun paikkaan. Hanna oli aamulla Charmin suorituksen jälkeen ottanut koirat ja suuntasi kotiin. Siellä ne saivat viettää muutaman tunnin, kunnes oli Soman suorituksen vuoro. Ohjasin heidät jäljen 7 alkuun ja lähdin itse purkamaan jälkiä. Sain ensimmäisen jäljen purettua ja toisen jäljen kohdalla puhelin soi. Soma oli valitettavasti jälleen tehnyt stopin, mistä useiden kehoitusten jälkeen se oli jatkanut. Hannan innostaminen oli ollut sen verran "tehokasta", että se katsottiin ohjaamiseksi ja sitä kautta lopullinen palkintosija laski. Muuten sen suoritus oli ollut hieno ja olin todella tyytyväinen, kun olivat päässeet sorkalle ja saivat tuloksen.
Sain jäljet purettua ja suuntasin keskuspaikalle, missä kävin saunomassa. Hetken odottelun ja kahvittelun jälkeen päästiin viimein tulosten lukuun. Ensin luettiin jäljelläni 4 ollut koirakko, VOI3 ja 28 pistettä. Seuraavaksikaan ei tullut Soma, vaan koirakko tuloksella VOI2 ja 36 pistettä. Sitten oli Soman vuoro, upeasti PM-sija 5, VOI2 ja 38 pistettä. Kaikkien vaikeuksien jälkeen mahtava suoritus. Neljäntenä koirakko tuloksella VOI1 ja 42 pistettä. Jäljellä oli enää kolme, me, opastamani koira ja labbis. Kun seuraavaksi luettiin labbiksen tulos, tiesin meidän olevan PM-voittaja. Labbikselle VOI1 ja 43 pistettä. Minun jäljelläni olleelle koiralle tulos VOI1 ja 45 pistettä, minkä saman tuloksen olin Hannalle sanonut. Viimeisenä luettiin Charmin kertomus, mikä oli upeaa luettavaa. Pistevähennykset ainoastaan kulmista, tuloksena upea VOI1 ja 48 pistettä sekä piirinmestaruus! Charmin mejä-kausi ei siis päättynyt, vaan viikon päästä meitä odottaa SM-kisat. Sinne(kin) lähdetään ilman tulospaineita, PM-voitto oli todellakin enemmän kuin mitä osasimme kauteen kuvitella, tämän piti pennuista johtuen olla välivuosi, mutta kohtalo päättikin toisin.
ON/OFF TILANNE JATKUU (27.8.)
Pitkään suunnittelimme tollerimejästä meidän vuoden yhteistä reissua, lauma matkaan ja yhdessä harrastamaan. Tiesimme, että Charmin pentukuviot saattaa tilanteen muuttaa ja niin lopulta kävikin. Pitkään mietin, lähdenkö reissuun ollenkaan, lopulta päätin, että pitäähän se lunastettu mestaruuspaikka Somalle käydä kokeilemassa. Matka kisapaikalle Kalajoelle kesti yli neljä tuntia, joten matkasin majoitukseen Kalajoen hiekkasärkille jo perjantaina. Majoituimme upeaan huoneistoon, missä iso lasitettu parveke merinäköalalla. Siellä Soman kanssa vietimme paljon aikaa, seuraillen rannan tapahtumia.
Lauantaina jätin Soman huoneistoon ja lähdin jälkien tekoon. Sain parikseni aloittelevan harrastajan, kenelle oli vasta muutama voi-jälki takana. Teimme ensin mestaruuskokeen voi-jäljen, koska minulle oli arvottu jälki numero 2. Jäljet oli jo etukäteen arvottu, edelleen ihmettelen miksi niitä ei arvota jälkien teko päivänä kaikkien nähden, mutta palataan siihen myöhemmissä julkaisuissa. Kalajoen jäljet tehdään yhdellä kierroksella eli suunnistus ja veretys samaan aikaan. En ole kertaakaan ennen koejälkeä niin tehnyt, mutta harjoitusjäljiltä tämä on tietenkin tuttua. Minä suunnistin ja jälkiparini kulki noin 30 metriä takanani, jotta pystyisimme tarvittaessa pientä suunnan muutosta tehdä, sitä kun ei enää veren kanssa tehdä. Jälki kulki avoimessa kangasmaastossa ja oli hyvin helppo tehdä myös kerta vedolla. Jälki saatiin valmiiksi ja sitten ajeltiin jälkiparini jäljelle. Hän halusi, että minä suunnistan ja se sopi minulle. Tämän jäljen maaston olisin mielelläni ensin suunnistanut ja vasta sitten verettänyt. Useita kertoja sai jäljellä pysähtyä, vähän käydä jatkoa katsomassa ja vasta sitten veren kanssa liikkeelle. Jäljeltä löytyi paljon suopursua, pientä taimikkoa, ojia sekä harvennuksesta kaadettua taimikon runkoa. Kaiken tämän keskeltä saimme jäljen tehtyä, niin hyvin kun se näin oli mahdollista.
Koepäivänä lenkitin Soman majoituksessa, pakkasin ja suuntasimme koepaikalle. Siellä normaalit alkupuhuttelut ja sitten arvonta. Eipä yllättänyt kun kävin itse hakemassa meille päivän viimeisen jäljen, joka mestaruuskokeessa oli jälki nro 7, kun viime vuoden mestarikin oli paikalla. Kun siirryimme ammuntaan, niin alkoi vesisade ja se jatkuikin sitten siihen asti, kunnes Soman kanssa tulimme pois jäljeltä. Siirryin heti ammunnan jälkeen maastoon, kun opastukseni oli toisena. Koira suoritti jäljen ihan hyvin, pieniä pistevähennyksiä matkalta, itse arvioin sen saavan 46 pistettä, minkä se saikin. Pitkän sateisen odottelun jälkeen koitti viimein meidän vuoromme.
Tulemme alkumakuulle, mistä minulle osoitetaan alkumakuu ja krepitys. Somalle on alkuvaikeuksien takia tärkeää päästä tulemaan alkumakuulle jäljen suuntaisesti ja valitettavasti tämä alkumakuu on tehty sivusta tullen ja linjalla on puita. Siitä on kuitenkin lähdettävä ja niin tehdään. Kehoitan ja innostan Somaa koko alkukrepityksen ja päästään matkaan. Valitettavasti alku on jälleen tahmaista ja joudun jatkamaan kehoituksilla. Viimein päästään matkaan ja tullaan katkokulmalle. Jälleen meille tulee kuusi kummittelemaan, nyt ei mennä sen yli vaan kaatunut kuusi on juuri katkokulman suuntaan vaikeuttamassa rengastusta. Vähän harmittavaa, kun jälki kulki aivan avoimessa maastossa ja kaatunut kuusi oli ainoa mikä alueella näkyi. Jonkin aikaa Soma jatkoa etsii, mutta lopulta kuusen kiertämällä se löytyy. Toisella kulmalla tehdään hakua, siinä ei ollut mitään maastollisia ongelmia, jatko vaan ei heti löydy. Kolmas kulma mennään hyvin ja tullaan viimeiselle osuudelle. Siinä jatkamme etenemistä, kunnes kuulen puhetta takaani, erotan siitä lauseet "onkohan täältä joku vienyt pyykkipojat". Emme ole siis jäljellä, eikä myöskään opas. Tuomari käskee meitä pysähtymään ja siinä sitten hetki odotellaan, kunnes merkit viimein löytyvät. Tuomari tuomitsee meille hukan, ilmeisesti olimme sen verran jäljen sivussa, vaikea arvioida, kun jälki oli hukattu. Saamme luvan jatkaa ja nyt minulla on myös mahdollisuus ohjata kuten alussa. Näen kuitenkin heti 10 metrin päässä makuun, minkä kerron tuomarille ja hän kertoo, että siitä voimme jatkaa. Eipä Soma siinä vaiheessa kehoituksia kaipaa, menee makuulle, haistelee sen hyvin ja jatkaa jäljen päällä sorkalle. Palkkaan Soman kehuilla ja kanafileellä, oltiin kuitenkin päästy sorkalle. Tänään oli vähän yllättäviäkin vaikeuksia, mutta ainakin päivän kestänyt sade vaikeutti nuoren koiran jäljestämistä.
Palaamme autolle ja oletan meidän saaneen VOI2 tuloksen, nyt en matkalla varsinaisesti pisteitä laskenut, kun keskityin enemmän Soman seuraamiseen. Soitan Hannalle, joka onnittelee meitä kuitenkin tuloksesta, sekin oli tällä hetkellä Somalle ihan hyvä saavutus. Meidän tulos on lopulta VOI2 ja 34 pistettä, ihan se mitä jäljeltä kuuluikin. Kun ajelen takaisin keskuspaikalle, niin mietin päivän jatkoa. Emme ole mestaruutta saamassa, emmekä ole kolmen joukossa, viimeinen sija on todennäköinen. Olen päivän viettänyt märkänä ja vielä illan aikana pitäisi ajella yli 4 tunnin matka kotiin. Matkalle on luvattu huonoa keliä, enkä haluaisi sitä pimeässä ajella. Päätös on siis selvä, käyn kiittämässä näkemääni toimikuntaa ja lähden ajelemaan kotiin. Matkaa siivittivät useat ukkoskuurot, salaman välkkeet ja kaatosateet. Pitkiä pätkiä ajellaan max 40km/h kun tie on aivan veden peitossa. Siinä matkalla mietin, että olenpa lajin valinnut, ajelen lähes 400km, vietän päivän sateessa, saan lopulta koiralle vaatimattoman tuloksen ja tästä kaikesta olen vielä maksanut, osallistumismaksun, majoituksen sekä matkakulut. Eihän se tietenkään ole harrastus eikä mikään, minne ei kaikki ansaitut tulot mene.
ON/OFF NAPPI HAKUSESSA (13.8.)
Viimeisen päivityksen jälkeen olemme käyneet kahdessa kokeessa Soman kanssa. Pari viikkoa sitten olimme Hämeenlinnan Rengossa. Siellä sain jälleen opastaa ensikertalaista tähän hienoon lajiin. Lauantaina teimme VOI- ja AVO-jäljen, joiden parissa vierähti kuutisen tuntia. Sunnuntain kokeessa AVO-jäljeltä tehtiin luokan paras tulos (AVO1/47), mistä palkinnoksi parhaan jäljentekijän palkinto. VOI-luokassakin saimme hyvän jäljen aikaiseksi, siitä tuloksena VOI1 ja 46 pistettä, pisteen vähemmän kuin päivän paras. Tehtyjen jälkien hyvistä tuloksista voi aina olla tyytyväinen, vaikka se oma suoritus ei osuisikaan ihan kohdilleen.
Tässä kokeessa se Soman suoritus ei todellakaan osunut kohdilleen. Soma haisteli hyvin alkumakuun, eteni reippaasti myös krepityksen ja jatkoi jäljen päällä. Sitten noin 50 metrin kohdalla pysähdys ja katseet ympärille. Pienet pyörimiset molempiin suuntiin ja sitten viereeni istumaan. Kun mitään apuja ei saanut, niin päätti siirtyä tuomarin viereen istumaan. Siinä vaiheessa päätin kannustaa ja annoin kehotuksen "jälki". Soma lähti liikkeelle, teki kaarroksen jäljen suuntaan, sieltä kaarros päinvastaiseen suuntaan ja metsäkoneen uraa kohti autoa. Eipä siinä auttanut kuin seurata, samalla annoin jälki-kehoituksia muutamaan kertaan, niillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Muutaman onnistuneen kokeen jälkeen OFF nappi jälleen löytyi. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää kokeen, en halunnut siinä tilanteessa "pakottaa" sitä jäljelle. Hyvin se tietää missä jälki menee, jostain syystä jäljestys vaan lakkaa, mitään ulkopuolista syytä en tälläkään kertaa havainnut.
Multian (7.6.) jäljen se jäljesti hyvin ja silloin sain sen alkuvaikeuksien jälkeen vielä liikkeelle. Nakkilassa (11.7.) Soma teki täydellisen suorituksen Hannan kanssa, mihin tiedän sen jo harjoitusjälkienkin perusteella hyvin pystyvän. Keuruun koe (26.7.) oli Somalta todella hieno jäljestys, siellä pisteet vaan häipyivät tuomarin tulkinnalla koiran auttamisesta sekä pienestä pyörähdyksestä. Muutamilta tuomareilta olen Keuruun kokeen jälkeen auttamisesta kysynyt ja heidän arvostelussa auttamisesta ei pisteitä vähennettäisi. Myös iso kuuden pisteen vähennys on hämmästyttänyt. Valitettavasti säännöissä ei auttamisesta mitään puhuta, joten vähennykset on tuomarin harkinnassa.
Viime viikonloppuna saimme paikan kotikokeeseen Orivedelle, keskuspaikalle ja maastoihin oli meiltä matkaa 15 minuuttia. Koska Hanna oli suoriutunut viime kokeessa Soman kanssa loistavasti ja minä en niinkään loistavasti, niin päätimme jälleen laittaa Hannan Somaa ohjaamaan. Jälleen kerran parinani oli ensikertalainen ja samalla tapaa opettaen jäljet maastoon tehtiin. Tällä kertaa jälkemme eivät auttaneet koirien suoritukseen, AVO-jäljeltä nolla ja VOI-jäljellä vika ei ollut jäljessä, vaan koiraa kiinnosti enemmän mustikoiden syönti, mistä syystä tuomari keskeytti kokeen ennen puolta väliä, kun aikaa oli kulunut niin paljon.
Soman jälki oli kokeen viides ja odottelin lähtöä yhdessä Hannan kanssa. Soman ja Hannan lähdettyä maastoon, siirryin kaadon läheisyyteen odottamaan. Vähän yli puolen tunnin kuluttua maastosta tultiin. Lyhyesti sain Hannalta tiedon, että ykkönen pitäisi olla tulossa. Olin siihen tyytyväinen ja sitten olikin aika lähteä opastamaan kutosjälkeä. Jälkeä purkaessani soitin Hannalle, joka oli jo lähtenyt Soman kanssa kotiin. Siellä sain kuulla Soman tehneet hienon suorituksen. Alku mentiin hyvin jäljen päällä, saavuttiin ensimmäiselle makuulle, mikä merkattiin erinomaisesti. Siitä jatko ei meinannut sujua ja Hanna joutui useaan kertaan antamaan kehoituksia ja kannustamaan. Niiden avulla päästiin viimein jatkamaan. Loppujälki jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä, toinen kulma, missä katko, helposti selvittäen, kolmas kulma takaa lenkittäen. Kaikki makaukset merkattiin jälleen erinomaisesti. Hannan kertomuksen mukaan vähennyksiä tulee kehoituksista, niitä annettiin sen verran paljon sekä lenkistä kulmalla. Hyvin Hanna pistevähennykset tiesi, vähennykset kehoituksista ja kulman lenkityksestä, lopulta pisteet VOI1 ja 46 pistettä. Olin tulokseen todella tyytyväinen, Hanna sai hienosti Soman jatkamaan OFF-tilanteessa.
Soma starttaakin seuraavan kerran tollerimestaruudesta. Valitettavasti Kalajoelle on niin pitkä matka, ettei Hanna pääse tällä kertaa ohjaamaan. Ohjasin kuitenkin Somaa tämän viikon harjoitusjäljellä, mikä meni todella hyvin. Hyvin mielin matkaamme siis mestaruuskisaan, en kuitenkaan lähde tavoittelemaan mestaruutta, vaan yritän saada Soman kanssa hienon suorituksen, missä se jäljestäisi ihan vaan ON-nappi päällä. Mihin tulokseen se sitten viekään, sen näemme muutaman päivän päästä.
KUUDEN PISTEEN NOSTO JA NELJÄN PISTEEN RENGASTUS (28.7.)
"Tänään pisteisiin vaikuttavat kulma lenkki ja se että koiraa jouduttiin auttamaan." Näihin sanoihin päättyi viikonlopun mejäkoe, tuloksena VOI1 ja 40 pistettä. Soma jäljesti koko jäljen sen päällä tai välittömässä läheisyydessä. Kaikki makuut merkattiin erinomaisesti. Katkokulman se selvitti nopeasti, lopulta jäljentekijöiden jälkiin turvautuen. Kolmas kulma mentiin tarkasti ja toinen kulma pienellä rengastuksella vähän yli liinan mitan (6m).
Ensimmäisen osuuden lopulla tulimme ison kaatuneen kuusen kohdalle. Jälki oli tehty aivan kuusen keskiosalta, jatkaen kuusen läpi. Soma pysähtyi kuusen kohdalle, ei päässyt etenemään, yritti kiertää, mutta kun molempiin suuntiin oli ainakin 20 metrin matka, kiertäminenkään ei oikein onnistunut. Se lähti kuusen reunaa noin 6 metriä ja kun näin ettei se kuusesta läpi pääse, kysyin tuomarilta voinko auttaa. Vastauksena "odotellaan mitä tekee" ja kun hetken olimme odottaneet, Soma istui kuusen viereen. Nyt tuomari sanoi, voit nostaa koiran yli. Kuusen ylittäminen koiran kanssa oli todella haastavaa, mutta lopulta pääsimme toiselle puolelle mistä matka jatkui. Tässä vaiheessa ei puhuttu mitään nostamisen vaikuttamisesta pisteisiin.
Tulimme lopulta kaadolle, mihin Soma pysähtyi. Se oli tehnyt loistavan suorituksen ja itse en osannut ollenkaan ajatella, että nostamisesta vähennettäisiin pisteitä. Kunnes tuomari totesi, että Soma merkkasi makuut aivan erinomaisesti, harmi se koiran auttaminen, mikä vähentää pisteitä. Olin vähän ihmeissäni, miksi vähennetään pisteitä, kun jäljellä on este, mistä koira ei pysty jatkamaan. Asiasta hetken keskustelimme ja lopulta tuomarin mielestä ratkaisevaa oli, pystyisikö koira siitä kohtuudella etenemään. Soma ei pystynyt ja yritin sitä tuoda esille. Sitten keskusteltiinkin jo muista koirista, miten ne olisivat siitä helposti menneet. Nyt jäljellä ei kuitenkaan ollut muut koirat, vaan Soma.
Ajellessani takaisin keskuspaikalle, mietin asiaa. Mielestäni siinä ei tehty oikeutta koiralle. Ylitys oli todella haastava, kuusen oksat sojottivat tiheästi kyseisessä kohdassa. Olin oikeastaan tyytyväinen, ettei Soma lähtenyt ylitystä siitä tekemään, mielestäni se olisi ollut selkeä vaaran paikka. Ihmettelin myös jäljen tekijöitä, miksi suunnistuksen aikana jälkeä ei tehty ohittamaan kuusta. Se olisi ollut hyvin helppo siinä vaiheessa tehdä, eikä tätä tapahtumaa olisi tullut. Koska en ole aikaisemmin koiraa joutunut auttamaan ja pistevähennykset kummastuttivat, halusin vielä keskustella kokeen ylituomarin kanssa. Hän ei lähtenyt asiaan ottamaan sen enempää kantaa, kun ei kyseistä kohtaa tietenkään ollut nähnyt. Harmittelin vähän, etten paikasta käynyt ottamassa kuvaa. Lopuksi kävimme vielä keskustelun kaikkien, ylituomarin, jäljen tuomarin ja kokeen vastaavan koetoimitsijan kanssa. Kysyin lopuksi paljonko tämä sitten vaikuttaa pisteisiin ja hämmästykseni oli melkoinen, kun kuulin että 6 pistettä vähennetään. Tuomarin arvostelun mukaan 6 pistettä lähti siis auttamisesta ja peräti 4 pistettä pienestä rengastuksesta toisella kulmalla. Näin tällä kertaa, ei muuta kuin leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;-)
SOMA IS BACK (12.7.2026)
Onko muutos kuinka pysyvä, sitä emme voi tietää. Soma kuitenkin osoitti erityistä jäljestämistaitoa viimeisessä (11.7.) kokeessa, saaden siitä täydet 50 pistettä. Kaikki makuut merkattiin, kulmat tarkasti ja kun vielä edettiin aivan jälkiuralla, niin eihän siitä vähennettävää tule. Hyvän jäljestyksen se teki myös kuukausi sitten, silloin oli vähän ongelmaa lähdön kanssa, muutama tarkastuslenkki sekä kulmilla vähän rengastuksia. Makuut merkattiin erinomaisesti ja tuloksena 45 pistettä. Tässä välissä on mietitty Soman ongelmia, varsinkin sen lähdön suhteen ja yritetty niitä ratkoa monellakin tapaa. Kiitokset Hannalle, joka on hyviä ehdotuksia tehnyt ja niitä harjoitusjäljillä testaamalla olemme päässeet hyvin eteenpäin. Viimeisessä kokeessa tämä vielä varmistettiin, kun Hanna lähti Soman kanssa reissuun ja näin ollen myös ohjasi koiraa, minä sain jäädä kotiin jännittämään. Harmi, kun tulevissa kokeissa tämä ei ole mahdollista, kun normikokeessa minun täytyy tehdä, opastaa sekä purkaa korvattavat jäljet ja jonkun pitäisi kotiin jäävät koiratkin hoitaa. Vielä tämän lisäksi Hannan pitäisi "oman lajinsa" rallyn pariin myös viikonloppuisin ehtiä. Mutta eiköhän tähän jotain ratkaisuja saada ja toivon mukaan Soma yltää huippusuorituksiin myös minun kanssa. Näiden kahden kokeen lisäksi Soma starttasi vuoden ensimmäiseen kokeeseen toukokuussa, siitä kokeesta ei paljon kerrottavaa jäänyt, siellä se oli metsässä kuin lenkillä olisi ollut, vain ajoittain mentiin jäljellä ja kun kaksi hukkaa oli jo ennen puoliväliä tullut, niin keskeytin kokeen.
Charmi on jatkanut tasaista hienoa suorittamista. Kesän kokeista toistaiseksi 45,45,46,47,48,48. Kun suorituksia muistelen ja kertomuksia luen, niin kaikissa on tullut niitä "työtapaturmia", mitkä ovat sitten tehneet ne muutamat pistevähennykset. Kahdesta kokeesta vähennykset ainoastaan makauksista, molemmissa jälkien teon ja jäljestämisen välissä saatiin melkoiset sadekuurot ja toisessa kokeessa makuita oli valitettavasti tehty suoraan kallion päälle. Muutamassa kokeessa, ilmeisesti tuoreet riistan jäljet, veivät hetkeksi pois jäljeltä kuitenkin aina omatoimisesti palattiin jäljelle. Katkokulmaa on parissa kokeessa rengastettu useampaan kertaan, mistä saadaan myös pistevähennys. Nämä pienet "virheet" ovat jakautuneet tasaisesti jokaiseen kokeeseen, joten aivan ne huippupisteet (49,50) ovat vielä jääneet saamatta. Charmin suorittaminen on kuitenkin tasaista ja varmaa, joten tästä on hyvä jatkaa.
Molemmat (Soma ja Charmi) ovat nyt laskujeni mukaan saavuttaneet tarvittavat pisteet tämän vuoden piirinmestaruuskisaan. Uskon myös, että Charmin pisteet riittävät kisaamaan rotumestaruudesta ja Somallakin on sinne vielä mahdollisuus. SNJ ei ole suunnitelmissa, vaikka Charmi sielläkin tämän hetken kuuden parhaan joukosta löytyy. Kokeita jatketaan, jos ja kun paikkoja saadaan ja siinä välissä harjoitellaan.
MEJÄ-KOEKAUSI 2026 ALKANUT (8.4.2026)
Viime lauantaina pääsimme avaamaan mejä koekauden. Hetken tein pohdintaa Soman ja Charmin välillä, päädyin lopulta Charmiin, joka on kuitenkin tehnyt loistavat harjoitusjäljet nyt kevään aikana. Lauantaiaamuna ajelimme parin tunnin matkan koepaikalle, sillä kyseessä oli valmisjälkikoe. Aamupala nautittiin, kuunneltiin alkupuhuttelu, arvottiin jäljet ja sitten laukauksensietotestiin. Päivän aloitti neljä avo-jälkeä, joten pitkä odotus oli edessä. Meille tuli voi-jäljistä ensimmäinen.
Viimein siirryimme meidän jäljelle ja suuntasimme hakkuiden läpi alkumakuulle. Maasto vaikutti siinä kohdassa haastavalta, onneksi hakkuu jäi siinä kohdassa taakse. Hetki mentiin hyvässä maastossa, kunnes palasimme hakkuulle. Siellä päästiin onneksi metsäauton uraa eteenpäin. Ensimmäinen makuu löytyi ja se haisteltiin huolellisesti. Ensimmäinen kulma oli katko, minkä Charmi selvitti nopeasti. Toisella osuudella tehtiin pieni tarkastuslenkki, palaten kuitenkin takaisin jäljelle. Toinenkin makaus löytyi, kulma mentiin jälleen aivan kohdalta uudelle osuudelle. Kolmannenkin osuuden makaus löydettiin, haistelu ja pysähtyminen. Osuus mentiin osittain melkoisessa risukossa ja kuusikossa, aika ajoin sai laittaa käden naaman eteen ja sukeltaa eteenpäin. Kulmalla tehtiin pieni (alle 6m) tarkastus kulman takaa. Viimeisen osuuden makaus merkattiin ja jälki jatkui polku-uraa. Sitä pitkin poikettiin vähän jäljeltä, kunnes Charmi huomasi korjata ja palasi jäljelle. Loppuosuus tultiin jälleen hakkuiden keskellä, Charmi pysyi hyvin jäljellä. Sorkka löytyi, minkä Charmi ylpeänä kantoi autolle.
Autolla mietin suoritusta ja olin erittäin tyytyväinen Charmin suoritukseen ajoittain hyvin haastavassa maastossa. Kulmat merkattiin erinomaisesti, katkokulma selvitettiin ja näkemykseni mukaan kaksi muuta kulmaa riittävän tarkasti. Niistä ei siis vähennyksiä. Matkalla Charmi teki yhden tarkastuslenkin sekä poikkesi polkua pitkin jonkin matkaa jäljen sivuun. Maastossa oli niin paljon muitakin kaarroksia, joten mietin näistä vähennyksiä kolmen pisteen verran. Soitin Hannalle ja kerroin suorituksemme ja oman arvioni 47 pistettä.
Keskuspaikalla nautin maittavan lounaan ja kahvit sen päälle. Siinä vaiheessa viimeinenkin suorittaja oli saapunut maastosta ja päästiin tulosten lukuun. Avo-luokassa tehtiin mahtavia suorituksia, kaikille ykköstulos, huonoimman ollessa 45 pistettä. Sitten luettiin jälki nro 6, mistä nollatulos. Viimeisenä meidän tulos, matkalla oli ollut näkemäni kaksi käyntiä liian kaukana ja vähän muutakin, mitkä pudottivat pisteet tulokseen VOI1 ja 46 pistettä. Jälleen sain arvioni pisteen sisään ja kieltämättä siinä maastossa jäljellä pysyminen oli vähän hankalaa arvioida. Suoritukseen olen todella tyytyväinen, tapahtumista ei pistevähennyksiä. Pokaalin lisäksi saimme palkinnoksi pari siikaa, mitkä heti seuraavana päivänä savustettiin ja niistä ollaan nautittu viime päivät. Tästä on hyvä jatkaa, kuka ja missä, sitä emme vielä tiedä, koeilmoja on muutamakin valmisteilla.
MEJÄ-KAUSI 2026 ALKANUT (21.3.2026)
Mejä-kausi startattu jo kolmella harjoitusjäljellä. Charmi sai kunnian aloittaa harjoittelun viime viikolla. Lähdin tekemään jälkeä ihan sulaneeseen maastoon, valitettavasti kauempana kumpareen takana olikin edelleen lunta. Päätin kuitenkin jatkaa jäljen sinne lumen päälle ja yksi osuus mentiin siellä. Seuraavana päivänä Charmi valjaisiin ja katsomaan miten opit ovat muistissa. Lumi jäljellä ei haitannut mitenkään jäljestämistä, olihan siinä tietenkin jalan jäljet osin helpottamassa kulkemista. Ensimmäiset kolme makuuta merkattiin hienosti, ensimmäinen kulma metrin takaa, toinen aivan kulmassa kääntyen, katkokulma pienellä lenkityksellä. Neljäs makuu tuotti ongelmia, mutta syy oli aivan liian lähelle tehty kaato. Tuuli toi mukanaan sorkan tuoksun ja muutaman kymmenen metrin ajan kuono oli ylhäällä ja hajua otettiin. Kun kohta ohitettiin, niin jäljestys jatkui normaalisti. Kaikkiaan hieno suoritus ja jatkossa tiedän sorkan sijoittaa vähän kauemmas, ainakin avoimessa maastossa.
Maanantain jäljelle pääsi Soma. Jälki oli tehty aivan avonaiseen maastoon ja täysin sula. Mennessämme alkumakuulle Somalla oli aivan muut hajut mielessä, veto oli milloin minnekin. Osoitin alkumakuun ja se haisteltiin pitkään. Lyhyellä hihnalla talutin alkumatkan, jotta Somalle varmasti selviäisi päivän tehtävä. Soma pysähtyi hienosti kaikille makuille, ensimmäinen kulma pienellä lenkillä, katkokulma myös lenkittäen, kolmas kulma vähän oikaisten. Siinä kohdassa näkyi tuoreita sorkan jälkiä, joita lyhyt matka jäljestettiin, kunnes palattiin jäljelle. Sorkalle tultiin suoraan ja sitä jäätiin haistelemaan. Hieno suoritus Somaltakin ja siitä palkaksi kanafile.
Vuoden kokeisiin osallistujat ovat vielä vähän mietinnässä. Siitä syystä olen ottanut treeniryhmään myös Myrrin, joka saikin jäljestää kolmannen jäljen. Se saattaa olla hyvä ratkaisu, sillä Myrri teki kolmesta tarkimman jäljestyksen. Koko matka mentiin jäljen päällä tai aivan sen tuntumassa, makuille pysähdyttiin ja kulmat mentiin tarkasti. Katkokulmallakin jatko löytyi ilman rengastamista, ehkä osin jalanjälkiin tukeutuen. Ikä on varmasti tuonut Myrrille rauhallisuutta, kun nuorempana ongelmana oli vähän vauhti ja liian innokas jäljestäminen. Nyt suoritus oli rauhallinen, narusta ei oikeastaan tarvinnut hidastaa.
Hanna oli mukanani jokaisessa jäljestyksessä, joten lauman ei kisaavat koirat (Hertta, Minku) pääsivät purkujäljille. Valinta purkujäljelle tehdään maaston mukaan, Minkulle täytyy olla helpohko maasto, jotta sekin pääsee etenemään ilman ongelmia. Molemmat jäljestivät hienosti ja erityisesti Minkun innon pystyi siitä havaitsemaan, häntä viuhtoen se tupsutti eteenpäin. Mejä-kausi on avattu ja olipas se mahtavaa päästä jäljille jo maaliskuun puolivälissä. Seuraava jälki odottaa jo tämän päivän jäljestäjää ja ehkä se ensimmäinen koekin on kohta edessä.